Oopperaleivät

Meillä ei näköjään tehdä enää ruokaa. Kun illalla seittemän jälkeen tai mahollisesti yhdeksän maissa kotiudutaan (jos ylipäänsä ollaan kotona ollenkaan...), niin mihin tartutaan? Leipään. Lasi maitoa ja kuppi teetä toimii palan painikkeena ja jälkkäriksi otetaan jugurttia. Ai että on ravitsevaa ja monipuolista. Ja ankeaa!!! Eilen ryhdistäydyin ja otin oikein jauhelihapaketin (joka huusi, että viimeinen käyttöpäivä on likempänä kuin laki sallii) jääkaapista. Tein oopperaleivät niistä aineista, jota kotoa löytyi. Järin moniulotteista ei tullut, mutta hyvä maku leivistä jäi suuhun.

Oopperaleipä lienee lajissaan jonkinlainen klassikko ja sen osaset kokin luovuudesta kiinni. Olennaista siinä on leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna. Ilman niitä oopperaleipä ei ole oopperaleipä. Minä muistan oopperavoileivät lapsuudestani. Niitä tarjottiin usein lauantai-illan saunavieraille iltateellä. Meillä ei ollut saunaa eikä teetä, sen sijaan oli sohva ja boksilta katsottu Monk. Niin se maailma muuttuu.

OOPPERALEIVÄT (4 kpl)

Jauhelihapihvit:

400 g jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä.
1 pieni punasipuli
1 tl suolaa
chilijauhetta
mustapippuria
n. 1/2 dl juustoraastetta

Lisäksi:

4 paahtoleipäviipaletta

4 kananmunaa

8 viipaletta suolakurkkua

sinappia tai hampurilaiskastiketta

Sekoita jauhelihapihvitaikina, jaa se neljään osaan ja paista pihveiksi. Paista kananmunat. Paahda leivät. Kokoa annokset: laita leivän päälle sinappia tai hampurilaiskastiketta, pihvi, suolakurkkua ja muna. Meillä päälle törähti vielä paholaisen hilloa.

---

Seuraava kuva oopperaleivästä on otettu Armastuksen vaatimuksesta, minun vastusteluistani huolimatta. Olen ennenkin kuullut, etten kuulemma taida arvostaa hänen presentaatioitaan, kun en ota niistä valokuvia. Tässä nyt on teille kaikille nähtäväksi siippani näkemys nätistä ja houkuttelevasta ruoka-annoksesta. Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin sanon että hyvinkin arvostan hänen taiteellista näkemystään ruoka-asioissa. Näissä on jotain hellyttävää, mutta samalla maskuliinista. Vai mitä mieltä olette?

Ähky blogimiitissä

"Ah,nam-ahnam..." voi  toistella, jos ei muuta keksi ihanien herkkujen äärellä. Eilen olin mukana oululaisten bloggareiden tapaamisessa Peruspöperölässä, ja siellä toden totta herkuteltiin! Erinäisten ruokalajien popsiminen ja ähkyn hankkiminen tapahtui mahtavassa seurueessa, johon kuului bloggareiden lisäksi myös "hängöraundeja" (joita kyllä usutin ryhtymään blogipuuhiin). Seuraavassa kooste (otettuna pienellä punaisella kameranrääpäleellä, joka vähän ujosteli komeiden zuumiputkikavereidensa joukossa):

Peruspöperölän emäntäihminen oli esivalmistellut pöydän maittavilla leipäsillä (toisissa kantarelleja...heh, yhdellä "teellä", ja toisissa poroa) sekä lihapullilla, kanarialaisilla ruttupotuilla ja parilla maukkaalla soosilla. Ahnam!

Blogittomat kulinaristit tarjosivat niin hyviä viiriäisenmunia uppoversiona, voilla ja pekonilla höystettynä, että niistä ei meinannut ehtiä ottaa kuvia, kun jo katosivat makeisiin suihin. Ahnam!

Kokkien ja pottien Hannele tarjosi todellista lähiruokaa: oman maan punajuuria uunituksen jälkeen marinoituina. Sinihomejuustomurut ja pähkinät sopivat punajuurten kanssa kuin nenä päähän ja herkku suuhun. Ahnam!

Seuraavassa kuvassa ei suinkaan olla palattu takaisin viime vuosisadan alkuun ja pyykkien keittämiseen, vaan kattilaan on laitettu muhimaan Pastanjauhajien pastarulla!

Tovin keittämisen jälkeen pastarulla leikattiin siivuiksi ja nautiskeltiin tyytyväisinä myhäillen. Ricottaa, pinaattia ja kurpitsaa, sekä salviavoita. Ahnam!

Liekittämistä päästiin ihastelemaan, kun (Diplomi-)insinöörin keittiön Pekka leimautti komeasti camembertin tuleen. Juustoon dipattiin omenalohkoja - miten mainio esijälkiruoka! Tai väliruoka, mikälie... Joka tapauksessa: Ahnam!

Juuri kun tähänastiset olivat alkaneet aavistuksen laskeutua, nosti Virpi pöytään jälkiruokaa. Miten ihana yhdistelmä olivatkaan marinoidut appelsiiniviipaleet ja vaniljakastike-/kermavaahto...tai joku...valkosuklaaihanainenvaahto. Ahnam!

Eikä siinä vielä kaikki. En muista, jäinkö jo tuon appelsiiniherkun jälkeen seisoskelemaan, jotta ruokatorveni, joka oli sekin vielä puolillaan ruokaa, oikenisi ja ruoka pääsisi valumaan täpötäyteen massuun. Pekan taivaallinen calvadosjäätelö oli niin ihmeen ihanaa, että pyysin sitä lisää. Varmaan varastoin sen lisäannoksen poskionteloihin, kun maha oli siinä vaiheessa jo täynnä ku turusen pyssy. AHNAM!

Minä vein muassani kaveripiirimme pippaloissa suosiota niittänyttä italiansalaattia. Siinä ei ole makaroonia, joten italiansalaatti on jokseenkin harhaanjohtava nimi. Eilisissä iltamissa joku hoksasi, että sehän on sitten karppaajan italiansalaatti. Sehän passaa.

ITALIANSALAATTI
(ohje alunperin Outi-ystävältä, lienevätkö määrät muuttuneet Kotiharmin köökissä...ainakin tästä tulee reilu kulhollinen)

pari kookasta porkkanaa
pari suolakurkkua
1 prk ananasrenkaita
1 pussi pakasteherneitä

parisataa grammaa keittokinkkua
pari omenaa

tuubi majoneesia
purkki kermaviiliä

Keitä porkkanat, mutta varo etteivät ne kypsy liikaa. Niitä on silloin hankala suikaloida. Kiehauta herneet ja huuhtele sitten kylmällä vedellä. Suikaloi porkkanat, kurkut, ananasrenkaat, kinkku ja kuoritut omenat. Sekoita kaikki ainekset ja anna muhia jääkaapissa ennen tarjoilua. Melkein olisi paras, jos salaatin tarjoaisi vasta seuraavana päivänä.

Vein tarjolle myös punasipuli-vuohenjuustoleipiä. Makea sipuli ja vuohenjuusto toimivat loistavasti yhdessä!

---

Kauhian hyvä mieli jäi elämän ensimmäisestä blogimiitistä :) Kotiharmi kiittää!!!

Cannelonit tuorepastasta

Kyllä on kiva tehdä ruokaa niin, että ottaa kaapista erilaisia aineksia ja ryhtyy sitten miettimään, että mitä näistä kehitellään! Niin, no, monestihan tilanne on tämä, kun ei ole kauppareissua ihan just takana, vaan hyödynnetään jämiä. Tällä kertaa syntyi oivallus rullata jäljelle jääneiden tuorepastalevyjen sisälle broileria ja vuohenjuustoa eli tehdä canneloneja. Eläköön Italia ja sen lukuisat pastamuunnelmat! Vuohenjuustoa ei ollut rasian pohjalla kuin ruokalusikallisen verran, mutta se oli täydellinen määrä. Tein täytettä reilusti, vaikka pastaa oli vain kuudeksi rullaksi. Keksiköön Armastus lopusta itselleen illallisen, kun Kotiharmi huitelee maalimalla :)

VUOHENJUUSTOLLA HÖYSTETTY BROILERTÄYTE CANNELONEILLE

n. 500 g broileria (minulla sattui olemaan broiskun sisäfileitä)
1 sipuli
2 valkosipulia
1 pieni tlk tomaattipyrettä
1 tomaattipyretölkillinen vettä
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
1 rkl vuohenjuustoa
n. 50 g tuorejuustoa (minulla maustamatonta)
1 tl sokeria
ripaus cayennepippuria
suolaa
mustapippuria

Suikaloi tai kuutioi broiskut, elleivät ne ole jo valmiiksi pienittyjä. Silppua sipulit. Paista broilereita, kunnes ne alkavat saada vähän väriä ja lisää sipulit. Paista hetki. Lisää tomaattipyre ja mausteet ja sekoittele. Lisää vesi ja juustot. Maista ja mausta suuhusi sopivaksi. Anna muhia vielä hetken verran.

Tee sitten kastike, esim. näin:

Laita kattilaan:
1 pieni pahvitölkillinen (n. 200 g) paseerattua tomaattia
1 murskattu valkosipulinkynsi
pari ruokalusikallista tuorejuustoa (minulla sitä maustamatonta)
1 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
oreganoa

Kuumenna kastike samalla sitä sekoitellen. Kastike ei saa olla liian paksua, sillä pasta tarvitsee nestettä kypsyäkseen pehmeäksi. Kastiketta saa myös olla ihan reilusti.

Laita jokaiselle pastalevylle vähän täytettä ja rullaile näteiksi (hah) canneloneiksi. Pienet kauneusvirheet saat peitettyä, kun kaadat kastikkeen päälle ja ripottelet juustoraastetta pinnalle. Jälkeenpäin hoksasin, että kastikkeen lisäämisen jälkeen pötkylöitä olisi voinut vähän liikauttaa, jotta kastiketta olisi valunut enemmän niiden väliinkin. Vuoan pohjalle lorautin vähän oliiviöljyä.

200 asteeseen lämmitetty uuni otti vastaan cannelonivuoan ja noin puolessa tunnissa tuli valmista.

Ei huono. Oikeastaan oikein hyvä. Niin hyvä, että ohjeen voi laittaa yleiseen jakeluun. Kokkeilkaa! Mahtaakohan kaupan valmiiden canneloniputkien kanssa tarvita tuplamäärän kastiketta...? Hmmm. Saa raportoida tuloksista, jos kuivapastaa on käyttänyt.

Jättiläisraviolit

Kesällä talouteemme asettui pastamankeli ja sillä on toistaiseksi tehty vain tagliatellea. Kun kerran Lysti-putiikissa käydessämme käsiin tarttui kolmen pasteijamuotin kokoelma ja kun samalla mieleen tuli Kokit ja potit -keittiön Hannelen raviolioperaatio, niin ostopäätös oli selvä. Ensi kertaa raviolien näpertäminen jänskätti ja kolmesta muotista keskikokoinen tuli valituksi töihin mukaan. Seuraavalla kerralla uskon, että pikkumuotillakin voi onnistua. Pastataikinan tein kuten ennenkin. Täytteeksi olin ajatellut ricottaa ja pinaattia, mutta ricottaa ei lähikaupassa ollut. Ehkä onneksi... nimittäin omassa jääkaapissa oli kantarelleja, joista tuli pinaatin, sipulin ja parmesaanin kanssa oikein maukas täyte.

KANTTARELLI-PINAATTITÄYTE RAVIOLEILLE (n.16 reilunkokoista raviolia)

n. 150 g kanttarelleja pieniksi pilkottuna
puolikas pieni sipuli hienonnettuna
puolikas valkosipulinkynsi hienonnettuna
5-6 pallukkaa pakastepinaattia
desin verran parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
basilikaa

Paista sieni- ja sipulisilppua pannulla ja lisää kohta jäiset pinaatit. Kun pinaatit ovat sulaneet, lisää juustoraaste ja mausta suolalla, basilikalla ja pippurilla. Nosta täyte lautaselle jäähtymään ja ryhdy mankeloimaan pastataikinaa.

Mankeloidusta taikinasta tehtiin muotilla ympyröitä, joiden reunoja voideltiin munalla. Täytteen ( n. 1 tl) lisäämisen jälkeen taits ja naps ja kevyt puristus...

...ja hammasmuotin näköisesta laitteesta saatiin esille kauniita ravioleja.

Raviolit keitettiin runsaassa suolalla maustetussa vedessä, eikä keittoajasta ole hajuakaan. Viitisen minuuttia on villi veikkaus, mutta saattaa olla myös ihan virheellinen arvio. Raviolit tarjottiin tavallisen tomaattikastikkeen kanssa (sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, kasvisliemikuutio, hunajata, basilikaa, oreganoa ja mustapippuria...ja ehkä chiliä vähäsen) ja hienona (myöskin maukkaana) väriläiskänä oli...

SALVIA-BASILIKAPESTO

kourallinen basilikanlehtiä
kourallinen salvianlehtiä
1 valkosipulinkynsi
n. ruokalusikallinen pinjansiemeniä
n. 1/2 dl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
jokunen ruokalusikka oliiviöljyä

Sori summittainen ohje, en mittaillut. Surraa ainekset esim. sauvasekoittimella sekaisin. Viritä oliiviöljyllä tarkoitukseesi sopivan paksuiseksi.

Valakia pizza

Pizza on hyvää. Kotona tehty pizza voi myös olla hyvää. Ja uskokaa pois, myös ilman tomaattisoosia ja juustoa oleva pizza voi olla hyvää! Männä vuonna valistimme ensi kertaa makuhermojamme juurikin viimeksi mainitun kaltaisella pizzalla ja sen verran hyvää oli, että se on päässyt uusintatuotantoon. Minulla malliesimerkkiä on näyttänyt Glorian Ruoka&viini -lehti, jossa pizzan päällä on ilmakuivattua kinkkua ja salviaa. Keksimme lisätä päälle myös aurinkokuivattua tomaattia, jota ei alkuperäisohjeessa ollut. Muissakin keittiöissä tämän tyyppistä herkkua on tehty: sipulilla ja pekonilla on höystetty Pastanjauhajien pizza, kun taas Faktan&farfallen versio on  mozzarellaa, kesäkurpitsaa ja valkosipulia. Mielikuvitus vain on rajana!

Sitruuna antaa mukavaa raikkautta makuun ja salvia sopii sen ja kinkun kanssa hyvin yhteen. Juustoa ei ole, eikä pizza mielestäni sitä kaipaakaan. Voisihan tuota joskus kokeilla kyllä...

Minä tein pizzapohjan suunnilleen niin, että sekoitin vähän alle 2 dl:aan kädenlämpöistä vettä vajaa puoli pakettia hiivaa ja n. 1/2 tl suolaa. Sekoittelin, ja hiivan liuettua lisäsin pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja 3 dl vehnäjauhoja (niistä pari desiä oli durumvehnäjauhoja). Sekoittelin taikinaa ja lisäsin vielä ehkä desin verran jauhoja. Taikina jäi mukavan pehmeäksi. Lyhyen vaivauksen jälkeen laitoin taikinan nousemaan. Valkoiseen pizzaan käytin tuosta taikinamäärästä ehkä noin kolmasosan, lopuista tuli normipizzaa.

PIZZA BIANCA eli VALKOINEN PIZZA

köntti pizzataikinaa

n. 1 dl ranskankermaa
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 tl sitruunamehua
ripaus suolaa ja mustapippuria

muutamia siivuja ilmakuivattua kinkkua (pienemmäksi revittynä)
5-6 salvianlehteä silputtuna
4 aurinkokuivattua tomaattipalaa pilkottuna

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Tee taikinasta pallo ja kaulitse siitä ohut pizzapohja. Nosta pohja leivinpaperille. Laita uunipelti uuniin. Sekoita ranskankermaan sitruunankuori, sitruunamehu, suola ja pippuri. Ota pelti uunista ja liu'uta leivinpaperi pizzapohjineen pellille. Paista pohjaa uunissa vajaat 10 minuuttia, kunnes siihen alkaa juuri ja juuri tulla väriä. Ota pohja uunista ja levitä ranskankerma sen päälle, laita pizza taas uuniin ja anna olla 2-3 minuuttia, kunnes ranskankerma alkaa hyytyä. Ota taas pizza uunista ja levitä sen päälle salviasilppu, kinkkusuikaleita ja pilkotut tomaatit. Laita vielä uuniin pariksi minuutiksi.

Toinen pizzamme näytti ja maistui melko lailla erilaiselta. Ammattilaisvehkeet (by verkkokauppacom) meillä sentään on, kuten leikkuria tarkastelemalla huomaa :))

Johan soppa syntyi!

Minä jemmaan ruokalehtiä. Niitä silmäilemällä kehrään inspiraatiota ruuanlaittoon. Loppukesästä laavasin taas lehtipinoa ja Glorian Ruoka&viini -lehdessä 7/2008 oleva espanjalaisen valkosipuli-sahramikeiton resepti pääsi toteutettavien listalle. Joitain viikkoja kesti, ennen kuin sopiva keittohetki tuli. Hyvää kannatti odottaa!

Sopan lähtökohtia

Tämähän on siitä hyvä keitto, että ainekset ovat yleensä aina saatavilla kotona (no, sahrami ehkä saattaa olla kaupan hyllyssä). Gloorian ohjeessa oli käytetty purjosipulia, mutta meillä ei sitä ollut ja kattilaan hyppäsi tavallinen sipuli. Se ehkä terävöitti makua enemmän kuin mitä purjo olisi tehnyt. Kermaakaan en käyttänyt ihan niin paljon kuin ohjeessa. Perunan ja valkosipulin suhde oli myös ehkä vähän vinksallaan lehden ohjeeseen nähden. Puuhailin tähän malliin:

ESPANJALAINEN VALKOSIPULI-SAHRAMIKEITTO (kahdelle)

1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
1 pieni sipuli
5 perunaa
4 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 laakerinlehti
ripaus sahramia
n. 1/2 dl kermaa
mustapippuria
ripaus suolaa tarvittaessa

Leikkaa valkosipulista "hattu" irti eli päästä vähän pois. Valkosipulinkynsien päät aukeavat tässä (ainakin osin). Nosta valkosipuli folionpalan päälle ja kaada päälle pikkuisen oliiviöljyä. Kääri sipuli sitten folioon ja laita 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Ota sitten sipuli pois uunista ja anna hetken jäähtyä. Purista kynnet kuoristaan - ne lähtevät hyvin helposti pois.

Kuori perunat ja pilko niitä pienemmiksi. Paloittele sipuli. Laita vesi kiehumaan. Heitä kiehuvaan veteen liemikuution puolikas, perunat, sipuli, valkosipulinkynnet, sahrami ja laakerinlehti. Keitä, kunnes perunakuutiot ovat kypsiä. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Rouhaise sekaan myös mustapippuria.

Ihanaa!!!

Jälkkärikokkeilu

FST5:lla on ohjelma nimeltään "Mat med bröderna Price" jota tulee katsottua, jos se kanavasurffauksessa sattuu kohalle. Viimeksi veljekset tekivät erilaisia uppopaistettuja ruokia, joista päärynäjälkiruoka kolahti. Paria päärynää käsissäni pyöritellen mietiskelin, mitenkä jälkkäri telkkarissa syntyikään ja ryhdyin puuhaan. Niin syntyi Kokkeillaan-keittiön oma versio, jossa tv-version kanssa oli yhteistä vain päärynät, niiden muoto sekä uppopaistaminen (heh, kannattaa aina tarkistaa reseptit ruuanvalmistuksen jälkeen...). Marinointia en muistanut ollenkaan, eikä frittitaikinan aineksista ollut mitään muistikuvaa. Päärynät pehmenivät mukavasti ja maistuivat hyvälle, eivätkä ollenkaan liian ätläkälle. Makeus tuli jätskistä, joka meillä oli Sortolan kahvijäätelöä. Tuo jäätelö on aivan ihanaa, mutta uppopäärynöiden kanssa toimisi vaniljajäätelö paremmin.

FRITEERATUT PÄÄRYNÄRENKAAT (neljälle)

2 päärynää

1,5 dl vehnäjauhoja
ripaus leivinjauhetta
puolikas vaniljatanko
1 tl kanelisokeria
1 tl sokeria

1 dl vichyä
1 keltuainen

öljyä paistamiseen

Tee frittitaikina: Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet pois. Sekoita kuivat aineet ja vaniljan siemenet kulhossa ja lisää sinne vichy. Sekoita tasaiseksi, lisää keltuainen ja sekoita vielä.

Kuori päärynät ja leikkaa pohjasta siivu pois. Leikkaa päärynöistä noin sentin paksuisia renkaita ja poista niistä keskusta esim. omenaporalla. Päärynästä tulee 3-4 sopivan kokoista rengasta. Kapeampi pää kannattaa leikata vaikka pituussuunnassa kahtia.

Kuumenna öljy (esim. auringonkukkaöljyä) kattilassa. Öljyä on hyvä olla kattilan pohjalla n. 3 - 4 cm. Nostele päärynärenkaita taikinaan ja sieltä öljyyn paistumaan. Kun taikinoidut päärynät ovat saaneet vähän väriä, nosta ne talouspaperin päälle lautaselle. Tarjoile päärynät hiukan jäähtyneinä (vanilja)jäätelön kera.

Kotikebab

Kerran lounaalla (kebabkiusauksen äärellä) työporukan voimin mietittiin, että jos olisi olemassa eläin nimeltä kebabi, niin miltä se näyttäisi. Ehkä samanlainen kuin okapi. Melko älyllistä keskustelua... :)

No niin, tämän nokkelan avauksen jälkeen asiaan. Olemme pitkään miettineet, että kotonakin voisi tehdä joskus kebabia, ja nyt vihdoin ajatus muuttui lihaksi. Sananmukaisesti. Emme käyttäneet kebabinlihaa :) vaan naudan ja karitsan&naudan jauhelihoja. Innostusta siivittivät ohjeet Sillä sipuli -blogissa ja heidän mainitsemassaan Decapitated-blogissa. Pääsimme nauttimaan annoksista, joissa oli prikulleen oikea kebabmeininki! Nopeammin saat kebabisi pikaruokapaikoista, mutta saatko parempaa...? Kannattaa testata.

Seuraavassa ohjeistus meidän kebabherkkuun:

KEBABLIHA (reilu annos, jää pakastettavaakin)

800 g naudan jauhelihaa
300 g karitsan&naudan jauhelihaa
3 rkl aromisuolaa
1/4 dl mustapippurirouhetta
1 rkl paprikajauhetta
1 tl cayennepippuria

Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen. Sekoita mausteet jauhelihojen joukkoon ja vaivaa taikinaa pitkään ja hartaasti. Siitä pitää tulla kunnon tiivis möntti, jotta kebabin rakenteesta tulee oikeanlainen. Jaa taikina kahtia ja muotoile niistä pötkylät (n. 5 cm halkaisijaltaan). Kääri ne tiiviisti folioon (meillä foliota oli lopulta kolme kerrosta). Nosta pötköt esim. uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 100 asteessa neljä tuntia. Nosta valmiit pötköt uunista, mutta älä avaa vielä.

KEBABKASTIKE (tätäkin tulee reilusti, pakastin saa osansa)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 chiliä
1 pieni prk tomaattipyrettä
500 ml paseerattua tomaattia
n. 1 rkl ruokokidesokeria
1,5 rkl paprikajauhetta
1,5 rkl balsamiviinietikkaa
mustapippuria
suolaa
öljyä
(ja jos haluat tulisen kastikkeen, kuten meillä, lisää kastikkeeseen vajaa teelusikallinen esim. Blairin "Sudden death" -chilikastiketta...ja on potkua!)

Tee kastike, kun olet saanut lihat uuniin. Silppua sipuli ja valkosipuli (jos et halua lopuksi soseuttaa kastiketta, silppua sipulit tosi pieniksi, niin minä tein) ja kuullota niitä öljyssä. Lisää silputtu chili ja tomaattipyre ja paista hetki. Lisää paseerattu tomaatti ja mausteet ja anna kiehahtaa. Maista ja säädä maut kohilleen. Anna kastikkeen kiehua n. puoli tuntia ja anna sen sitten jäähtyä.

JUGURTTIKASTIKE

n. 200 g turkkilaista jugurttia
2 valkosipulinkynttä
ripaus oreganoa ja persiljaa
ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria

Purista valkosipulinkynnet jugurtin joukkoon, sekoita ainekset ja laita soosi jääkaappin tekeytymään.

Me emme osanneet päättää, syömmekö lisänä lohkopottuja vai iskendertyylisesti leipää. Teimme molempia. Potut lohkottiin, ja niihin sekoitettiin öljyä ja grillaus- ja yleismaustetta. Uuni hoiti kypsennyksen 250 asteessa, kunnes lohkot olivat kypsiä ja niihin alkoi tulla pikkuisen väriä.

Leipänen tehtiin pizzapohjaohjeella ja -mallilla: 1,5 dl lämmintä vettä, 1 tl kuivahiivaa, vähän oliiviöljyä, ripaus suolaa ja sopivasti durumvehnäjauhoja (jotta taikinasta tuli pehmeä, mutta kätevästi käsiteltävä). Ainekset sekoitettiin, ja vähän vaivattiinkin, ja taikina nousi kotvasen aikaa (kun potut olivat uunissa). Kaulin taikinasta pizzapohjan ja paistoin sen uunissa esikuumennetulla uunipannulla 250 asteessa.

Vihdoin päästiin kokoamaan annoksia! Kebabpötköstä (folio kannattaa avata varovasti, koska joka välissä on lientä) leikattiin siivuja, joita nautittiin leipäpalojen ja pottujen kera. Kastikkeet olivat käsittämättömän hyviä, niin myös liha. Jotta terveyselementti ei unohtuisi, oli mukana myös salaattia, tomaattia, kurkkua ja punasipulia. Pööfekt!

Entäs ruokajuoma...?

Piimä! Lempeä piimän kosketus chilin lämmittämässä suussa oli poikaa :)

Piece of porkkanakku

Päivänä muutamana ihastelin Paistetut muikut -blogissa kaunista porkkanakakkua. Kun tekstissä mainittiin, ettei kakku ole kauhean makea, innostuin. Minun kokemukseni porkkanaleivonnaisista on porkkanapiirakka, tuo mehevä, mutta hurjan makea herkku, jonka päällyksessä on muistaakseni voita, sulatejuustoa ja tomusokeria.

Hyvää tästä tulikin! Jouduin säveltämään maustamisen kanssa, sillä minulla ei ollut piparkakkumaustetta. Laitoin sen sijasta kanelia ja neilikkaa. Minun ajatukseni oli tehdä piirakkamainen leivonnainen, ei kakku, ja siksi kaadoin taikinan neliönmuotoiseen vuokaan. En myöskään laittanut mitään täytettä, vaan pelkän kuorrutteen. Kuorrutteeseen laitoin vähemmän ranskankermaa (alunperin 150 g), koska halusin siitä tanakampaa ja siis vähemmän valuvaa. Koristelun kanssa tunaroin, kun unohdin säästää muutaman saksanpähkinän koristeluun. Siispä ripottelin päälle hasselpähkinärouhetta.

PORKKANAKAKKU

4 dl porkkanaraastetta

100 g rouhittuja saksanpähkinöitä

1 dl sokeria

1 dl ruokokidesokeria

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl muskottipähkinää

1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua neilikkaa

½ tl suolaa

100 g sulatettua voita / margariinia

Raasta porkkanat ja rouhi pähkinät. Vaahdota sokerit ja kananmunat. Lisää seokseen porkkanaraaste ja rouhitut pähkinät. Sekoita keskenään kuivat aineet eli vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri, muskottipähkinä, kaneli, neilikka ja suola. Lisää kuiva-aineet taikinaan pienissä erissä ja sekoita hiukan välillä. Lisää lopuksi sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa neliskanttinen vuoka leivinpaperilla ja kaada taikina siihen. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Jäähdytä kakku ennen kuorrutuksen lisäämistä.

Kuorrutus:

2 rkl ranskankermaa (ei kevyttä)

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl tomusokeria

3-4 rkl sitruunamehua

Sekoita tomusokeri tuorejuustoon ja lisää seokseen ranskankerm ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja ripottele pinnalle pähkinärouhetta.

Vahingossa hyvää

Porkkanapiirakan leipomisesta jäämistönä oli ylimääräinen desilitra porkkanaraastetta ja päätin laittaa sen tonnikalakastikkeen joukkoon. Tonnikalaa ei kuitenkaan taloudesta löytynyt ja piti kehitellä joku muu kastike. Niin syntyi melkeinkasviskastike maailman pisimmällä nimellä eli...

TOMAATTIPAPRIKAKASTIKE PORKKANARAASTEELLA JA MUUTAMALLA CHORIZOMURULLA

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl chorizomakkaraa silputtuna
1 paprika
1 chili
1 rkl tomaattipyrettä
1 dl porkkanaraastetta
2-3 tomaattia
n. 1 dl vettä
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl suolaa
1 tl hunajaa
mustapippuria
1/2 dl parmesaania raastettuna
öljyä

Silppua sipulit ja kuullota ne chorizon kanssa öljyssä. Lisää silputtu chili ja tomaattipyre, paista hetki. Lisää porkkanaraaste, kuutioidut tomaatit, mausteet ja vesi. Sekoita ja anna kiehua 10-15 minuuttia. Lisää vähän vettä, jos soosi kuivuu liikaa. Pyöräytä kastikkeeseen mustapippuria myllystä ja lisää juustoraaste. Sekoita ja tarjoile pastan kera.

---

Chorizoa oli kastikkeessa juuri sopivasti. Se antoi makua, mutta ei hyökännyt muiden makujen yli. Sen voisi kyllä vaikka jättää tästä pois ja silloin lopputuloksena olisi ihka aito ja oikea kasviskastike!

Chili-paprikahilloke

Työpaikkaruokalassa tarjoiltiin pari viikkoa sitten Keittiöntäti E:n loihtimaa chilipaprikahilloketta lisukkeena - niin mille, en muista, koska hilloke vei kaiken huomioni. Kilvan olimme reseptiä vailla ja kohta se jo postilootiimme tipahtikin kiitos! Laitetaan se nyt tännekin vinkiksi, että kannattaa tehdä. (Ohje mahtaa olla peräisin Ruokalasta.)

CHILI-PAPRIKAHILLOKE

5 punaista paprikaa
10 punaista chiliä
2 dl hillosokeria
2dl hunaja-omenaviinietikkaa
2tl suolaa
ripaus valkopippuria
valkosipulia oman maun mukaan (laitoin 5 kynttä)
2dl vettä

Halkaise paprikat ja chilit poista siemenet.Kuutioi ja kiehauta kattilassa etikan suolan ja mausteiden kanssa n.2min.Lisää vesi ja hauduta kunnes paprikat ja chilit ovat pehmeitä, lisää tarvittaessa vettä (minä en lisännyt). Lisää hillosokeri ja keitä n.10min. ja jäähdytä.

Keittiön E oli lisännyt lopuksi (ennen jäähdyttämistä) joukkoon vielä ropsauksen hyytelösokeria, niin tein minäkin. Siis paketista heitin summassa joukkoon jonkin verran sitä.

Minä purkitin hillokkeen kun se oli vielä melko kuumaa. Desinfioin lasipurkkini kaatamalla niihin vedenkeittimellä keitettyä vettä, kaadoin sen pois ja laitoin hillot purkkiin. Hilloke oli niin löysää luirua, että ajattelin tehneeni jotain väärin. Vaan ei, nyt kun purkki avattiin, oli se oikein sopivaa ja hillomaista. Ja makoisaa. Parempaa kuin paholaisen hillo, jota Dansukkerin ohjeella olen tehnyt.

Lautanen koreaksi eli kimchi ja bibimbap

En tiedä, mikä on lautanen koreaksi, mutta tänään pantiin lautanen koreaksi :))

Stylisti valitsi vääränväriset lautaset...

Vihdoin ja viimein jääkaapissa muhinut kimchimme oli syömäkunnossa ja päästiin tekemään korealaista ruokaa. Suomalaisurheilijat eivät menestyneet Koreassa, mutta Kokkeillaan-keittiön kokit menestyivät erinomaisesti itselleen asettamassa Korea-ruokahaasteessa.

Ensinnäkin kimchi. Hyvää! Alhaalla olevassa kuvassa taustalla häämöttää kirjan kuvassa oleva kimchi, joka on punaista. Meidän kimchistä tuli haaleen vaaleeta, mutta maku oli tosi hyvä. En osaa verrata sitä taannoin maistettuun, koska en oikein muista, mille se maistui. Meillä ei ollut käyttää kodjokaro-chilijauhetta, joka on omanlaistaan ja kuvien mukaan punaisempaa kuin "tavallinen" chili. Käyttävätköhän korealaisetkin ruoanlaitossa japanilaisten tapaan punaista väriainetta, koska se tuo onnea?

KIMCHI (me teimme ohjeesta vain neljänneksen, koreassa tekevät saavitolkulla)

2 kg kiinankaalia
2 dl merisuolaa
3 cm inkivääriä
4-5 valkosipulinkynttä
1 suuri purjosipuli
25 cm retikkaa
5 rkl kodjokaroa, korealaista chilijauhetta
1 rkl sokeria
1 rkl korealaista kalakastiketta tai öljyyn säilöttyä anjovista (meillä thai-kalakastiketta)

Halkaise kaalit pitkittäissuunnassa ja laita vuoroin kaalia ja suolaa pieneen vesimäärään. Laita päälle lautanen tai kansi. Pane päälle paino niin että kaali joutuu puristukseen. Anna seistä yhden päivän ajan.

Huuhtele kaali, jotta ylimääräinen suola huuhtoutuu pois. Kuori ja hienonna inkivääri ja valkosipulit. Suikaloi purjo ja retikka ohuesti.

Sekoita inkivääri, valkosipuli, purjosipuli, retikka, chilijauhe, sokeri ja kalakastike punaiseksi tahnaksi ja hiero kaaliin. Pidä huoli, että tahnaa menee kunnolla joka puolelle kaalia ja lehtien väliin. Kääri kaalinpuolikkaat yhteen ja laita ne tiiviisti sopivankokoiseen purkkiin, jossa on tiivis kansi.

Anna olla jääkaapissa 10 päivää ennen tarjoamista. Voit nopeuttaa käymisprosessia ja kimchin valmistumista siten, että annat sen olla huoneenlämmössä päivän ennen jääkaappiin laittamista. Näin kimchi valmistuu 5-7 päivässä.

---

Kimchiä tehtiin bibimbapia varten. Se on eräänlainen korealainen pyttipannu, johon tulee monenlaisia aineksia, jotka sitten sekoitetaan. Meillä se näytti tällaiselta:

Alimmaisena on riisiä ja sen päälle kasataan muut aineet. Etualalla näkyy maustemarinoitua kurkkua (oi namul), kurkusta myötäpäivään seuraavana on kiinalaisia (sori korelaiset) sieniä, sitten vaalea kimchimme, kello kahdentoista kohdalla paistettu pinaatti, sitten naudanlihaa ja viimeisenä marinoitua retikkaa. Armastus totesi ruuan olevan parasta meillä tehtyä itämaista, ja minä nyökkäilin pontevasti. Todella hyvää!!!!!

BIBIMBAP

8 dl keitettyä riisiä
1 dl maustemarinoitua kurkkua
2 dl kimchiä
4 kananmunaa
kodjochang-tahnaa eli korealaista chilitahnaa (meillä ite tehtyä chilihilloa)
150 g marinoitua lihaa
paistettua pinaattia
marinoitua retikkaa
(ja meillä kuivattuja, liotettuja ja paistettuja kiinasieniä)


Marinoitu retikka (tee jo edellisenä päivänä):

pala retikkaa
1 rkl kodjokaroa, korealaista chilijauhetta
suolaa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sokeria
1 tl riisiviinietikkaa

Kuori retikka huolellisesti, jotta koko sitkeä ulkokuori lähtee ja suikaloi retikka ohuiksi suikaleiksi. Marinoi chilijauheessa, suolassa, puserretussa valkosipulissa, sokerissa ja viinietikassa.

Marinoitu liha: (meillä oli ohjetta runsaampi määrä lihaa ja samassa suhteessa enemmän marinadiakin)

150 g naudanlihaa (meillä ulkofilettä)
4 cm purjosipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl (korealaista) soijaa
mustapippuria

Hienonna purjosipuli. Puserra valkosipulinkynsi kulhoon, kaada päälle soija, pippuri ja purjosipuli. Leikkaa liha ohuiksi siivuiksi ja marinoi 30 minuuttia. Paista kovalla lämmöllä muutaman minuutin ajan läpikypsäksi.

Oi namul eli maustemarinoitu kurkku:

1/2 tuorekurkku
1/2 purjosipuli
1/2 rkl sokeria
1 tl riisiviinietikkaa
1 rkl suolaa
1 tl kodjokaroa tai cayennepippuria

Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi, hienonna purjosipuli ja sekoita muiden ainesten kanssa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, niin että kurkku imee marinadin. Säilytä jääkaapissa.

Paistettu pinaatti:

150 g tuoretta pinaattia
1-2 rkl seesamiöljyä
suolaa
1 valkosipulinkynsi

Ryöppää pinaatti. Paista se seesamiöljyssä ja mausta suolalla ja puserretulla valkosipulilla. Anna jäähtyä hieman.

Kun bibimbap on koottu lautaselle (tai ohjeen mukaisesti kuumennettuun lämmönkestävään kulhoon), sekoitetaan kaikki ainekset keskenään ja nautitaan (useimmiten kai lusikalla, koska se on helpointa). Kyytipojaksi tarjoillaan chilitahnaa. Bibimbapista voi jättää lihan kokonaan pois ja silloin siitä tulee kätevästi kasvisruoka.

Ja olikohan muuta...? Ei vissiin. Pikkusen askartelua vaati tämä ruoka, mutta maaliin päästiin ja mahat on täynnä.

Hedelmäkupit

Kauppahallin tiskillä oli hirmu söpöjä aprikooseja. Hyviäkin olivat! Neljä pikkusöpöläistä pääsi Maku-lehden reseptin mukaan tehtyjen hedelmäkuppien pohjalle. Hyvä jälkiruoka, joskin melkoisen makea. Minä tein ohjeen määrästä vain neljäsosan ja siinä oli kahdelle aivan nokko. Kupit olivat isot teekupit.

HEDELMÄKUPIT (8-10 kpl)

n. 400 g hedelmiä, esim. luumuja, kriikunoita tai aprikooseja
50 g voita sulatettuna
1 dl fariinisokeria (minulla ei ollut, käytin muscovadoa)

Taikina:
200 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 munaa
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1/2 rkl inkivääriä raastettuna

Lisäksi:
2 dl ranskankermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
(minä lisäsin lirauksen sitruunamehua)

Halkaise ja paloittele hedelmät. Sekoita hedelmäpalojen joukkoon voisula ja fariinisokeri. Jaa seos uuninkestävien kahvikuppien pohjalle (kultakoristeiset eivät käy).

Sulata taikinaa varten voi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Sekoita muna-sokerivaahtoon voisula ja jauhot vuorotellen. Lisää inkivääriraaste ja sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina hedelmäpalojen päälle. Kypsennä leivonnaisia 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kuppien koosta riippuen. Tarkista kypsyys puutikulla. Anna kuppien jäähtyä hiukan.

Sekoita ranskankerman joukkoon sokerit (ja sitruunamehutilkka, jos haluat). Nauti leivonnaiset suoraan kupeista ranskankerman kanssa.

Värileikkiä ruualla

Syksy on tullut ja varpaita palelee. Minä tykkään syksyssä yhdestä asiasta - väreistä. Lämpimikseni ja syksyn värejä juhlistaakseni (ja arkea piristääkseni) kokosin lautasille oranssia ja punaista.

Kaikki lähti täältä, upean värisen punajuurikeiton kuvasta. Punajuurikeittoa en ole tainnut koskaan aikaisemmin tehdä, joten peli oli selvä. Armastus sen sijaan ei punajuurta rakasta, niinpä aterialle oli pakko saada jotain muutakin. Ettei jää nälkäiseksi ja tule kiukkuiseksi :) Pienet suolaiset suupalat olivatkin hyvä seuralainen hiukan makealle keitolle.

PUNAJUURIKEITTO (kahdelle)

2 punajuurta
puolikas sipuli
1/3 omenaa
öljyä
1/2 kasvisliemikuutio
n. 1/2 l vettä
n. 1 dl ruokakermaa
3-4 rkl vuohenjuustoa purkista
ripaus basilikaa
(ripaus suolaa)

Kuori punajuuret, sipuli ja omena. Pilko ne ja freesaa nopeasti öljytilkassa kattilassa. Kaada päälle vettä niin että punajuuret peittyvät. Lisää kasvisliemikuutio ja basilika ja anna kiehua kunnes punajuurikuutiot ovat kypsiä. Kuutioita ei kannata jättää kovin suuriksi, sillä kypsyminen kestää silloin melkoisen kauan. Vettä voit lisätä kiehumisen aikana, mikäli se näyttää kovasti haihtuvan. Kun punajuuret ovat pehmenneet, soseuta ne. Jos lientä tuntuu olevan tässä vaiheessa liian vähän ja soseuttaminen on roiskimista, niin lisää jo kerma. Sekoita keittoon kerman lisäksi vuohenjuusto (haluamasi määrä) ja kuumenna keittoa kunnes juusto on täysin sulanut. Jos keitto on kovin paksua, voi siihen lisätä joko vettä tai kermaa. Tarkista lopuksi suola ja lisää sitä halutessasi.

Lusikoissa on poroa juustotäytteellä, paistettua halloumia paholaisen hillon kera sekä graavilohi-sipuli-silppua kermatilkalla pehmennettynä. Keksin päällä on paprika-cashewtahnaa.

Pirkka-purkissa on hyvää paprika-cashewpähkinätahnaa, jota tulee silloin tällöin ostettua esim. leivän päälle laitettavaksi. Olen ajatellut, että kai sitä kotonakin voisi tehdä. Omatekoisen tahnan maku oli jotain etäisesti samansuuntaista, vähemmän suolaista kuitenkin. Sen verran hyvää tuli, että ohjeen voi tähänkin laittaa. En jaksanut alkaa netistä etsimään ohjeita, siispä sävelsin. Määrät ovat suunnilleen ja noin :)

PAPRIKA-CASHEWPÄHKINÄTAHNA

1 kookas paprika
2-3 valkosipulinkynttä
vajaa 1 dl cashewpähkinöitä
n. 1/2 dl parmesaanijuustoa raasteena
n. 2 rkl auringonkukkaöljyä
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä
1/2 tl suolaa

Poista paprikasta kanta ja siemenet ja paloittele se neljään osaan. Kuori valkosipulinkynnet. Paahda öljyllä siveltyjä paprikapaloja ja 2 valkosipulinkynttä uunissa grillivastusten alla kunnes paprikoihin alkaa tulla hiukan väriä. Paahda kuivalla ja kuumalla pannulla pähkinät kunnes niihin tulee väripilkkuja.

Anna paprikoiden jäähtyä hiukan ja laita ne sitten muiden ainesten kanssa esim. tehosekoittimeen ja pyöräytä tahnaksi. Jos haluat tymäkämmän valkosipulin maun tahnaan, lisää vielä kolmaskin kynsi raakana sekaan muhentumaan.

Ja nyt yhtäkkiä ohjetta kirjatessani hoksaan, että mikä jäi mausta puuttumaan... happo! Ensi kerralla lisään pari pisaraa sitruunamehua tai jotain etikkaa joukkoon.