Hävikistä herkuksi

 

Toukokuu on paria tuntia vaille valmis. Niin myös kuukauden kampanja "Hävikistä herkuksi", jossa kolmisenkymmentä ruokabloggaajaa on ollut mukana. Blogeissa on loihdittu herkkuja niistä jääkaapin, hyllyjen ja laatikoiden perukoille unohtuneista aineksista, joita on uhannut määräpäivä tai jotka ovat jo olleet parasta ennen jotain. Ja mitä kaikkea on syntynytkään, oi nam!

Kotiharmin keittiössä on valmistettu mm.

- ruisleipäsipsejä
- vaniljakastiketta
- kaali-makkarapaistosta
- omenaista puuroa
- broileria
...ja pizzaa ja pullaa.

Meillä hävikkiherkkuja on tehty aina, joten kampanja ei varsinaisesti tuonut suurta muutosta arkeen. Hyvää tässä oli se, että tuli vielä aiempaakin paremmin tiirailtua kaapin perukoita ja huomioitua pian vanhenevat tuotteet. Biojätepusseja en punninnut, mutta äkkiseltään arvioisin, että nälkää on biojäteastiamme joutunut aiempaan verrattuna kärsimään. Eli biojätteeseen on päätynyt hiukan aiempaa vähemmän kamaa. Kauppalistoja suosittelen, ja niitä me olemmekin aina tehneet. Niin tulee tsekattua kaapien sisältöä ja ostettua vain tarpeeseen (vaikka kyllä meillä ostetaan myös varalta, kun kummankaan pää ei kykene muistamaan onko jotain vai ei). Suunnitelmallisuus vähentää myös kauppareissujen määrää: jos miettii ruokia etukäteen ja tekee kauppalistan, päästään yhdellä tai kahdella viikoittaisella kauppareissulla, muutoin pitää käydä vähintään joka toinen päivä. Ja siitä on niin vaivaa :)

On ollut ilo olla mukana kampanjassa! Meillä hävikistä yritetään tehdä herkkuja jatkossakin - tehkää tekin!

Omenamehupullataikinaraparperipiirakka

Omenamehupullataikinapiirakka on ihan oikia suomalainen sana :) Pakko olla, kun kerta semmoista tein.

Meillä oli jääkaapissa hiivanykerö, jonka ajattelin riittävän pieneen pullataikinaan (ettei menisi haaskiin). Maidon sijasta tein taikinan omenamehuun, mutta ei se kyllä mitenkään maistunut lopputuloksessa. (Tämä on kyllä mainio pullataikinapohja sille, joka haluaa pullansa täysin maidottomana ja munattomana!) Raparperikeiju Kokkipottilasta antoi kosolti komeita raparperinvarsia meille, ja niistä osa päätyi rahkanjämien kanssa tähän piirakkaan. Piirakasta ei tullut yltiömakea, pikemminkin hitusen kirpakka, sillä en laittanut taikinaan enkä täytteeseen kauhean paljon sokeria. Makeutta oli meidän mielestämme juuri sopivasti.

RAPARPERIPIIRAKKA OMENAMEHUPULLATAIKINALLA
(tästä taikinamäärästä noin puolet meni minulla piirakkaan)

2 dl omenamehua
n. 1/3 pkt hiivaa
5 rkl sokeria
1/2 rkl kardemummaa
ripaus suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja (meni ehkä vähän laskut sekaisin tässä...)
n. 3/4 dl sulatettua margariinia

Liuota kädenlämpöiseen omenamehuun hiiva. Sekoita joukkoon sokeri, suolaripaus ja kardemumma. Alusta taikinaan jauhoja vähän kerrallaan, kunnes saat sopivan tuntuisen pullataikinan. Lisää rasva ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.

Kauli tai levitä noin puolet taikinasta pyöreään piirakkavuokaan. Anna kohota vartin verran ja taputtele pohja vielä tasaiseksi ja reunoja paremmiksi.

Tee täyte:
vajaa purkki rahkaa
1 kananmuna
n. 1 dl (tai sinnepäin) ruokokidesokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 1/2  l  pieniä raparperikuutioita
2 rkl omenamehua

Sekoita täytteen aineksen ja kaada pullataikinapohjan päälle. Jos haluat, voit ripotella vielä sokeria pinnallekin.

Paista piirakka 175 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes reunat saavat vähän väriä ja pohja kypsyy.


Nämä eivät ole nakkipiiloja...

...vaan raparperipiiloja :) Niitä tein lopputaikinasta näin:

Taikinapala taiteellisesti taputellen levyksi, päälle muutama ohueksi laikattu raparperitanko, päälle (vanilja)sokeria ja koko höskä rullalle.

Tein myös raparperisoppaa, jossa vaihdoin tavallisen sokerin ruokokidesokeriin. Siitä saatiin soppaan todella hyvä aavistuksen kinuskimainen maku. Käytän toistekin!

Possua riekaleina, osa 2

Joitain ohjeita on syytä kehitellä ja viritellä. Riekalepossu oli hyvää, mutta siinäkin oli parantelemista. Viikonloppuna muhittelimme taas edullista porsaanlihaa, nyt hitusen edellisestä muunnellusti ja pidempään, ilman glaseerausta. Tuli taivaallista!

Minä olisin halunnut kääriä lihaa riisipaperin syleilyyn tähän tapaan, mutta lähikaupassamme ei riisipaperia ollut, eikä ollut aikaa ja haluja lähteä haskelemaan niitä muualta. Niin sitten päädyimme taas leipiin, kuten viime kerrallakin. Ei tokikaan huono ratkaisu :) Kyllä sitä riisipaperiakin vielä löytyy, ja sitten rullaati rullaa!

RIKKIREVITTY POSSU (jotenkin tähän tapaan...)

n. 1 kg possunlihaa (meillä jotain uunilihan nimellä ollutta)
1,5 dl soijakastiketta
n. 2 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna
4 valkosipulinkynttä
3 rkl ruokokidesokeria
2 pientä chiliä
mustapippuria

Silppua inkiväärin palanen, valkosipulinkynnet ja chilit. Sekoita marinadin ainekset. Kaada marinadi kulhoon lihan päälle ja anna lilliä siinä ainakin tunnin ajan. Nosta liha uunivuokaan ja kaada puolet liemestä päälle. Paista lihaa 150 asteessa viitisen tuntia tai kunnes liha alkaa olla haarukalla murenevaista. Lisää paistamisen puolivälissä loppu liemi. Lihaa voi välillä myös valella liemellä, jos alkaa näyttää siltä, että se kuivahtaa päältä.

Riivi liha kahden haarukan avulla ja lusikoi lihakasan päälle vielä haluamasi määrä paistolientä, niin saat lisää mehevyyttä.

 Sämpylät tein vedestä, hiivasta, suolaripauksesta, durumvehnäjauhosta, spelttijauhosta ja vehnäjauhosta...

...ja sitten lämpimät sämpylät täytettiin. Eipä vähän hyvää!

Raparperihilloketta ja räiskäleitä

Viimeinkin raparperia kauppakassissa! Raparperipiiras mielessäni vinttasin pyörällä kotiin pikavauhtia, mutta tunnelma vähän lässähti, kun muistin, että uuni on miehitetty reiluksi viideksi tunniksi. Possunpala siellä muhiskelee. Ei siis päiväkahville piirakkaa, pahus. Geenit kuitenkin vaativat nyt kiivaasti jotain herkkua päiväkahvin kera (isäni on nimittäin tässä lajissa omaa luokkaansa: kahvia ei oikeastaan voi päivällä juoda ellei ole jotain leivonnaista). Hetken kuumeisen pähkäilyn jälkeen päädyin nopeaan ratkaisuun: raparperihilloketta ja lättyjä. Raparperia jäi, joten ehkä piiraskin vielä jonain päivänä valmistuu.

Että oli hyvää! Raparperihillokkeen tein ensin, jotta se ehtisi vähän jäähtyä. Laitoin kiehauttaessa kattilaan liian paljon vettä, kun lurautin sinne vähän vajaat puoli desiä sitä, ja sitten jupisin ääneen, että kun tuli semmoista lillinkiä. Hoksaavainen Armastus ehdotti, että sitä voisi kaataa lättytaikinaan, mikä olikin erinomainen idea. Laitan kuitenkin tuohon ohjeeseen nyt vähemmän vettä. Ei sitä oikeasti tarvita kuin tiraus, kyllä raparpereista ja sokerista irtoaa mehukkuutta. Lättytaikinan ohjetta en tähän nyt laita, kun en muita mittoja tiedä kuin kaksi kananmunaa. Muuten lorautin, kaadoin, tupsautin ja ripsautin sinne maitoa, ohrajauhoja, vehnäjauhoja, suolaa ja sokeria. Jonkinlainen lättyohje löytyy viime kesältä, kun tein omenalättyjä. Siinä on muuten postaus, joka sopii täydellisesti Hävikistä herkuksi -kampanjaan!

RAPARPERIHILLOKE (vajaa 2 dl valmista hilloketta)

n. 5 dl raparperikuutioita
1 dl sokeria
1/2 vaniljatankoa
2 mintun oksaa
n. 1 rkl vettä

Raparperia ei tarvitse kuutioida tasakokoisiksi paloiksi. Halkaise vaniljatangon puolikas pitkittäin. Kaada raparperikuutiot kattilaan sokerin ja mausteiden kanssa. Lirauta vettä kattilanpohjalle. Kuumenna ja kiehauta kymmenisen minuuttia tai kunnes raparperit pehmenevät. Jäähdytä. Poista vaniljatangon palat sekä mintunoksat.

Vinkki: Kermavaahdon sijasta voi sekoittaa rahkaan tuota raparperihilloketta (minä laitoin kaksi kukkurallista ruokalusikkaa rahkaa ja ehkä yhden raparperia) ja tarjoilla lättyjen ja hillokkeen kera. Hyvää!

Salvialihapullat

Salvia on mielettömän ihanan tuoksuinen yrtti, jota tulee käytettyä ruuanlaitossa melko harvoin. Meidän lähikaupassamme tuoretta salviaa ei ole vielä kovin monia vuosia edes näkynyt, joten hankalapa siihen on ollut tarttua. Salvian maku on melko voimakas ja se helposti hallitsee makuja. Nyt säälittäväksi nuupahtaneessa salviapuskassamme oli enää alun toistakymmentä tomeran näköistä lehteä, joten oli korkea aika käyttää ne. Broileria, johon olen ennen salviaa käyttänyt, ei meillä ollut, joten jauheliha sai kelvata kaveriksi. Hyvin kelpasikin! Tein lihapullia, jotka saivat salvian lisäksi makua vain parmesaanijuustosta ja mustapippurista. Kahdeksan salvianlehteä antoivat vienoa makuansa lihapulliin, eli enemmänkin olisi voinut laittaa.

Kunnianarvoisan Hävikkiherkun tittelin tämä ruoka saa säälittävän salviapuskan tähden.

SALVIALLA MAUSTETUT LIHAPULLAT (n. 25 kpl)

1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
400 g jauhelihaa
2 rkl korppujauhoja
2 rkl maitoa (tai vettä)
vajaa 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
1 kananmuna
8-10 salvianlehteä
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä
n. 1 tl suolaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Makujen pehmittämiseksi kuullota niitä pannulla (oliivi)öljyssä hetken aikaa. (Älä pese paistinpannua, sillä jos aiot paistaa lihapullat siinä, saat kaupan päälle hyviä sipulinmakuja.)

Sekoita sipulit, jauheliha, korppujauhot, maito (tai vesi), juustoraaste, muna, silputut salvianlehdet, pippuri ja suola tasaiseksi taikinaksi. Muotoile lihapulliksi - pieniksi (minulla tuli n. 25 kpl) jos paistat ne paistinpannulla, suuremmiksi jos paistat uunissa (pienet kuivuvat uunissa helposti, isommista tulee meheviä). Paista - paistinpannulla tai uunissa.

Keittiön välineistöön kuuluu meillä myös lihapullasakset. Hirveän hauskan näköinen vempain, mutta käytännöllisyys ei ehkä ole ihan asteikon yläpäässä. Nopeampaa on pyöritellä lihapullat käsin! Hyvä puoli vempaimessa on, että saa tasakokoisia lihapullia. Jos on sillä lailla tarkka :) Oliskohan tälle muuta käyttötarkoitusta? Vinkkejä???

Minä paistoin lihapullat paistinpannulla välillä niitä pyöräytellen, kunnes niissä alkoi olla joka puolella väriä. Sitten silppusin pienen sipulin ja yhden valkosipulinkynnen ja lisäsin ne pannuun. Paistoin hetken, lisäsin ruokalusikallisen tomaattipyrettä ja paistoin vielä hetken. Sitten kaadoin 2 dl ruokakermaa sekaan ja annoin muhia hiljalleen poristen vartin verran. Lisäsin mustapippuria, ripauksen suolaa sekä muutaman basilikan ja salvian lehden silputtuna. Kaadoin sekaan kypsää pastaa ja sekoitin... ja nam, sitten päästiin aterioimaan.

Mikä ruualle nimeksi?

Hävikistä herkuksi -tunnelmissa (kampanjasta muuten oli mainio juttu Kalevassa) kaivelin kaapista kaalinpuolikkaan, kourallisen tuoreita (tai no...ei pakastettuja) vihreitä pitkiä papuja, pari porkkanaa, krakovanmakkaraa ja sipulia. Kun ainekset sihisivät pannulla, kysyi Armastus "mikä on tämän ruokalajin nimi?". En osannut vastata. Ehdotti kaalikompottia, en hyväksynyt ehdotusta. Ainoa kompotti, mikä mieleen juolahti, oli kirsikkakompotti, ja kun asiaan tutustuin, ymmärsin että kompotti on hedelmäinen lisuke tai jälkiruoka, joka on tehty hedelmistä. Ei passannut nimeksi tällä kaalihässäkälle. Hässäkkäkin olisi kiva nimi, mutta koska meidän keittiössä valmistuu melko paljon hässäköitä, ei se kuvaisi ruokaa kovinkaan tarkoin. Kaali-makkarapaistos? Hirveen tylsä nimi. Makkara kaalin pauloissa? Menee vähän överiksi. Jos tää olis sitten vaikka...

KAALTA JA KRAKOVANMAKKARAA

noin puolikas kaali
2 porkkanaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
n. 1 dl vihreitä papuja (tuoreita tai pakastettuja)
1 pieni chili (tai maun mukaan chilijauhetta)
2 tl paprikajauhetta
n. 1 tl suolaa
1 tl balsamiviinietikkaa
(1 tl worchestershirekastiketta)
2 tl ruokokidesokeria (tai hunajaa tai siirappia)

4 krakovanmakkaraa

oljyä paistamiseen

Suikaloi kaali, kuori ja suikaloi porkkanat. Suikaloi myös sipuli, ja silppua valkosipulinkynnet ja chili. Jos käytät tuoreita papuja, leikkaa ne 2-3 sentin paloiksi. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista kaalisuikaleita ja porkkanoita muutaman minuutin ajan aika kuumalla pannulla koko ajan sekoitellen. Lisää sipulisuikaleet, valkosipulit, pavut ja chili. Paista viitisen minuuttia sekoitellen. Laske lämpöä hiukan ja lisää mausteet. Kypsennä kaaliseosta 10 - 15 minuuttia välillä sekoitellen. Siivuta makkarat ja paista siivut nopeasti kuumalla pannulla öljytilkassa (voit myös kuumentaa ne kaaliseoksessa, ellet välttämättä halua makkaroihin pientä rapsakkuutta ja nättiä pintaa). Lisää paistetut makkarasiivut kaaliseokseen ja sekoita.

Vinkki: Jos sinulla on jääkaapissa vaikka edellispäivän kanaa, voit kuutioida sitä ja käyttää makkaran sijasta. Minä lisäisin siinä tapauksessa vähän currya mausteeksi.

- - -

P.S.: Kävimme eilen maistelemassa ravintolapäivän herkkuja kahteenkin otteeseen. Ensin pyörämatkalla kaupunkiin pysähdyttiin välipalalle Tervapossuun ja haukattiin maukkaat pitaleivät. Ostosten jälkeen poljettiin Tuiraan, jossa Hannelen kehuma Kesäkahavila Nekka oli pistänyt pystyyn Ameriikan Krillin. Tunnelma oli ihan mahtava: kantri soi radiossa, kun popsittiin äärettömän mehevää grillikylkeä, juustomakaroonia, maissia, cole slaw'ta ja tomaatti-sipulisaaattia. Puffetti täytti vatsan, mutta niin vain saimme ahdettua sisään vielä jälkkäriksi kuuluneet brownietkin. Kummasti kylmä tuuli unohtui ystävällisen henkilökunnan ja herkullisen ruuan äärellä. Oi aurinko! Oi kevät! Oi Kesäkahavila Nekka!

Ei tarvinnut illalla enää ruokaa laitella :)

Sitruuna-inkiväärikana

Vuoden verran olen hautonut sitruuna-inkiväärikanan ohjetta kirjanmerkeissä, missä on jokunen muukin houkutteleva, vielä kokeilematon ohje. Ei sitä turhaan Italiansalaatti-blogissa kehuttu! Myös meille ruoka maistui erinomaisesti. Tein ruuan pienillä muutoksilla alkuperäiseen ohjeeseen nähden: Broileria oli hiukan vähemmän, purjoa ei lainkaan, hunajaa laitoin enemmän, 2 valkosipulinkynttä lisäsin, ja inkiväärin silppusin pieneksi ja se meni mahaan asti. Ei sitä näin kampanja-aikana aleta heittelemään syötäviä ainehia roskiin - ne syödään! Sitruunaa taloudesta löytyi vain puolitoista kappaletta. Lisäsin myös pari ohutta sitruunankuorisiivua. Lisukkeeksi valmistin riisiä pavuilla ja kananmunalla, kuten Italiansalaatissakin oli tehty.

Tässä on ohje Kotiharmin muunnoksilla:

SITRUUNA-INKIVÄÄRIKANA (noin neljälle)

400 g broilerin rintafileitä
2-3 rkl vehnäjauhoja
2-3 rkl korppujauhoja
n. 1 tl suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

n. 1 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
2 sipulia
1,5 sitruuna
pari ohutta sitruunankuorisiivua
2-3 rkl hunajaa
6 rkl soijakastiketta

Sekoita korppujauhot ja vehnäjauhot suolan ja mustapippurirouheen kanssa. Leikkaa broilerinfileet reiluiksi suupaloiksi ja jauhota ne. Paista jauhotetut kanapalat kahdessa erässä oliiviöljyssä kauniin vaaleanruskeiksi ja rapeiksi. Nosta paistetut palat pois pannulta ja jätä odottelemaan.

Kuori ja halkaise sipulit ja suikaloi ne. Murskaa myös valkosipulinkynnet. Paista sipuleita ja inkiväärisilppua öljyssä hetken aikaa. Kun sipulin alkavat pehmentyä, lisää sitruunoiden mehu, sitruunankuorisiivut ja hunaja. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää soijakastike, kiehauta ja maista. Säädä tarvittaessa makua hunajalla (ja suolalla, jos sitä vielä kaipaat). Poista sitruunankuorisiivut. Lisää kanapalat, sekoita vähän ja jätä kannen alle lämpimään.

LISÄKERIISI PAVUILLA

Keitä haluamasi määrä (basmati)riisiä lähes kypsäksi. Valuta riisi, jos olet keittänyt sen runsaassa vedessä. Paista (wokki)pannulla öljyssä vihreitä pitkiä papuja hetken aikaa kunnes ne alkavat kypsyä. Lisää tilkka balsamiviinietikkaa ja hiukan soijaa. Kiehauta. Lisää riisi ja yksi kananmuna, ja sekoita tehokkaasti, jotta kananmuna sekoittuu riisin ja papujen joukkoon hyvin ja kypsyy. Tsekkaa suola. Halutessasi voit lisätä vaikka vähän soijakastiketta joukkoon.

Omenainen aamupuuro

Jos hedelmäkulhossasi lymyilee jo aavistuksen nahistunut omena, johon kukaan ei halua muutoin tarttua, nappaa se kouraan, kuori ja raastaa aamupuuroosi. Puuroaamu saa näin uutta nostetta!

OMENAINEN AAMUPUURO (kahdelle)

5 dl vettä
2 dl puurohiutaleita (ruista, kauraa, ohraa, neljääviljaa... meillä oli tänään pelkkää ruista)
1 omena
ripaus suolaa
1-2 tl (vanilja)sokeria (minä laitoin sokeria purkista, johon olin tunkenut pari pätkää vaniljatankoa)

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kuori ja raasta sillä välin omena. Lisää kiehuvaan veteen puurohiutaleet ja omenaraaste, sekä sokeria ja suolaa. Kiehauta hetki, sammuta levy ja anna puuron hautua kymmenisen minuuttia. Jos haluat, voit maustaa puuron ihan pienellä ripauksella kanelia.

Aamuhetki kullan kallis! Kerkesin töihinkin, vaikka jäi tavaamaan Kalevasta korvasienijuttua. Johan niitä alkaisi saada...

- - -

Tämäkin ohje on osa ruokabloggareiden Hävikistä herkuksi -kampanjaa, johon voit tutustua esim. Facebookissa.

Sitruunaiset pikkuleivät

Sitruuna kehissä taas. Oli suolaista tahi makiaa, kylmää tahi kuumaa, sitruunan maku huumaa!

Tällä kertaa sitruuna toi makua pikkuleipiin, joihin se sopii hyvin. Törmäsin "Det söde liv" -leivontaohjelman sivuilla sitruunapikkuleipien ohjeeseen, enkä voinut olla kokeilematta niitä. Näiden pikkuleipien maku oli vielä sitruunaisempi kuin sitruunakiekkojen, joita taannoin tein. Muutin ohjetta vähän: lisäsin yhden kananmunankeltuaisen sekä puoli desiä sitruunamehua.

Jos taikinapötkön olisi laittanut ennen pikkuleipämuotoilua pakasteeseen jääkaapin sijasta, olisi luultavasti saanut yhtä kauniita pikkuleipiä kuin kondiittorin tekemät. Että vink vink, kannattaa semmoista konstia kokeilla.

SITRUUNAPIKKULEIVÄT (30 - 40 kpl)

puolikas vaniljatanko
2,25 dl sokeria
225 g margariinia tai voita
300 g vehnäjauhoja (n. 4,25 dl, jos pysyin laskuissani)
1 (luomu)sitruunan kuori
n. 1/2 dl sitruunamehua

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori. Halkaise vaniljatanko pitkittäin kahtia. Kaavi siemenmönjä pienellä veitsellä pois. Ota sokerimäärästä teelusikallisen verran leikkuulaudalle vaniljansiementen päälle. Sekoita sokeri ja vaniljamönjä veitsellä sivellen keskenään. Näin saat vaniljansiemenet irralleen ja tasaisemmin sekoittumaan takinaan. Sekoita vaniljoitu sokeri kulhoon muun sokerin joukkoon ja lisää sinne huoneenlämpöinen kuutioitu rasva. Vatkaa sokeri ja rasva sekaisin, lisää loppuvaiheessa keltuainen ja sekoita nopeasti. Lisää jauhot ja sitruunankuoriraaste, ja sekoita. Lisää sekoittamisen loppuvaiheessa sitruunamehu ja sekoita nopeasti. Muotoile kelmun avulla taikinasta n. 5 cm paksuinen pötkö ja nosta se jääkaappiin (tai pakasteeseen) tunniksi. Leikkaa jäähtynyt taikinapötkö ohuiksi, alle sentin paksuisiksi siivuiksi. Muutamien siivujen jälkeen kannattaa pyyhkäistä puukkoa puhtaaksi, niin saa taas leikattua siistimpiä siivuja. Leikattuja kiekkoja voi muotoilla halutessaan pyöreämmiksi, jos ne näyttävät liian kulmikkailta.

Paista pikkuleipiä 180 asteessa n. 12-14 minuuttia.

Vanlijalla aateloitua sokeria.

Tuplaonni

Muutaman reissupäivän jälkeen olen taas hällän äärellä. Kaupassa on käyty viimeksi viikko sitten lauantaina, joten raaka-aineisto oli tänään vähän köyhänlaista. Niin vain on saatu murua rinnan alle, osin hävikistä herkuksi -hengessä. Herkkusuun mielessä väijyi jälkiruoka, joten otin pakasteesta sulamaan mansikoita ja vattuja, sillä nehän ovat sellaisenaan ihania. Sitten muistin hyllyn perällä olevan ruokakermapurkin ja pian se jo porisi hellalla kohti vaniljakastiketta. Minkä mielettömän jälkkärin saimmekaan: kohmeisia marjoja ja lämmintä vaniljakastiketta!

Monestihan tarjoillaan kylmää vaniljakastiketta esim. hiukan lämpimän marja- tai omenapiirakan kanssa, mutta lämpimällekin vaniljakastikkeelle on paikkansa.

Tämän herkun nimesin tuplaonneksi, koska oivalsin, että
- tähän saa kätevästi käytettyä jonkun hyllynperälle unohtuneen kerma-/maitotuotteen
- tällä saa nopeasti ilahdutettua vaikkapa yllätysvieraita, joille ei pakastin tarjoa kakkuapullaa tai kaapit keksejä

Ja näin taivaallinen maku tuo itsellekin hyvän mielen! Oikeastaan triplaonni :)

VANILJAKASTIKETTA JA MARJOJA (4 annosta)

2 dl ruokakermaa (tai maitoa tai kermaa...)
2 rkl sokeria
1/3 vaniljatangosta
1 munankeltuainen
2 rkl vettä
n. 1/2 rkl Maizenaa

n. 1/2 litraa kohmeisia marjoja

Halkaise vaniljatangon pätkä ja kaavi siemenet pieneen kattilaan. Viskaa tanko perään. Kaada ruokakerma kattilaan ja lisää sokeri. Kuumenna lähes kiehuvaksi. Sekoita seosta reippaasti ja lisää samalla munankeltuainen. Ellet ole näppärä sekoittaja, kokkaroituu keltuainen (kokemusta on). Sekoita kylmään veteen maissijauho. Kuumenna kermaseosta uudelleen ja kaada maizenavesi ohuena nauhana joukkoon. Sekoita koko ajan. Seos alkaa saostua. Kiehauta ja nosta pois liedeltä. Nosta vaniljatanko pois kastikkeesta (ja huuhtele se, nosta kuivumaan ja laita sitten sokerin kanssa purkkiin, niin saat vaniljasokeria - hävikki herkuksi nääs!). Anna vaniljakastikkeen jäähtyä vartin verran.

Nostele kohmeisia marjoja jälkiruokakulhoihin ja kaada lämmintä vaniljakastiketta päälle.

- - -

Kyllä me ollaan oikeaakin ruokaa syöty:

Nopea pastan lisuke syntyi purkkikamasta: aurinkokuivatuista tomaateista ja artisokansydämistä. Myös valkosipulinkynsiä ja pala tavallista sipulia lisättiin. Plus mustapippuria ja tuoretta basilikaa. Nopeaa, helppoa ja hyvää!

Laita spagetti kiehumaan. Silppua sipulinpuolikas ja pari-kolme valkosipulinkynttä, paista niitä kevyesti öljyssä paistinpannulla. Lisää kymmenkunta puolitettua aurinkokuivattua tomaattia ja saman verran artisokansydämiä. Lisää myös artisokkapurkista lientä eli öljyä pari ruokalusikallista (jos se on hyvää - maista siis ensin). Ropsauttele myllystä mustapippuria joukkoon ja riivi muutama basilikanlehti sekaan. Valuta kypsynyt pasta ja kaada pannulle. Sekoita ja nauti.

Sinappihunnutettua sikaa

Ei, kyse ei ole toukokuisesta joulukinkusta, vaan dijon-sinapilla sivellyistä porsaan ulkofilepihveistä. Ranskalaisen sinapin seuraan sopivat tietysti myös yrtit, joten silppusin korppujauhojen sekaan timjamia ja basilikaa ja leivitin pihvit. Lopputuloksena oli suorastaan hienostunutta possua!

SINAPPISET JA YRTTISET PORSAAN ULKOFILEPIHVIT

porsaan ulkofilettä tai siitä valmiiksi leikattuja pihvejä (meillä oli 5 pihviä)

2-3 tl dijonsinappia

1 kananmuna

n. 1 dl korppujauhoja
n. 1 tl suolaa
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
1 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
valkopippuria

Jos sinulla on kokonainen ulkofile, leikkaa siitä noin sentin paksuisia pihvejä. Nuiji pihvejä lihanuijalla aavistuksen ohuemmiksi. Jos reunassa on ohutkin rasva-/kalvokerros, leikkaa se parista kohdasta poikki (jotteivät pihvit käpristy paistaessa).

Riko lautaselle kananmuna ja sekoita siitä rakenne rikki. Silppua yrtit hyvin hienoksi. Laita toiselle lautaselle korppujauhot sekä mausteet ja sekoita.

Sivele pihvien kummallekin puolelle ohuelti dijonsinappia, kasta fileet molemmin puolin kananmunaan ja pyöräytä sitten korppujauhoseoksessa.

Paista pihvejä paistinpannulla öljyssä muutaman minuutin puoleltansa, kunnes ovat saaneet pintaansa kauniin värin. Pihvit ovat ohuita ja kypsyvät suhteellisen äkkiä, joten ne on helppo paistaa pannulla.

Ravintola Puistola

Oulusta löytyy ihastuttava Ravintola Puistola, joka pitää sisällään Delin, Bistron ja alakerran Dining-puolen. Jos ette ole vielä jalallanne sinne astuneet, niin suosittelen sen tekemään. Atmösfääri vanhassa ja kauniissa rakennuksessa on mukava, joskin bistron puolella akustointi ei ole parhaimmasta päästä ja tuvan ollessa täynnä äänimaailma voi tuntua välillä epämiellyttävältä. Hyvä ruoka saa kuitenkin senkin unohtumaan :) Minä olen ravinnut itseäni Puistolan kaikilla osastoilla, viimemmäksi kaveriporukalla fiinillä puolella. Tämä postaus ei ole mikään viiltävä arvio ruuasta ja palvelusta - toteanpahan vain, että molemmat sijoittuivat kategoriaan erinomainen.

Ruokabloggarilla ei tietenkään ollut kameraa mukana, mutta onneksi yksi seurueesta oli varustautunut kameralla. Kiitämme siis lämpimästi kuvista Herraa-joka-silitti-itse-paitansa :))

Keittiömestarin tervehdyksellä pääsimme alkuun. Vielä kun muistaisi mitä siinä oli... jotain vaahtoa ja moussea ja rapsakoita muruja :) Suussa sulavaisen maukasta se ainakin oli ja havahdutti viimeisetkin ruokahalun jämät valtaisiin mittoihin. Alkuruuaksi suurin osa joukostamme valitsi kampasimpukoita, parsaa ja hollandaisea - kauden herkkuja mitä parhaimmin laitettuna. Yhdellä lautasella oli lintupateeta, jossa oli ainakin fasaania.

Kampasimpukoita kauniisti.

Pääruokatilanne oli 3-3, tytöt-pojat:tytöille viiriäistä, risottoa ja tummaa vaniljakastiketta ja pojille vasikanposkea, mustajuuri-perunapyrettä ja kirsikkakastiketta. Minulle molemmat pääraaka-aineet olivat uusia makututtavuuksia, joten ronkin Armastuksen lautaselta myös vasikanposkea maistiaisiksi. Poskettoman hyvää! Pidin kovasti myös lautasellani olleesta viiriäisestä, joka oli oikein mehevää. Tummassa vaniljakastikkeessa oli juuri sopivasti vaniljan makua ja se maistui jännittävältä (myönteisessä mielessä).

Viiriäinen risottopedillä.

Pikkuvasikan poskea ylikypsänä.

Jälkiruokatilauksissakin oli joukossamme yksi luopio, joka ei tilannut creme bruleeta, vaan mansikkapuuroa ja sitruunajäätelöä! Sitä maistettuani jäin melkein harmittelemaan kallistumistani creme bruleehen, joka kyllä sekin oli hyvää. Bruleen kylkeen oli pyöräytetty raikas sitruunasorbetti tai -jäätelö, joka raikkaudessaan sopi oheen hyvin. Mukana olleen suklaamoussen olisin sen sijaan voinut jättää pois. Eihän se pahaa ollut, herranen aika ei, vaan se nyt vaan oli vähän liikaa siinä.

Creme brulee palloineen.

Viiniasiantuntemusta minulla ei ole, mutta ruuat ja mukavan tarjoilijamme suosittelemat viinit seikkailivat makuaistini syövereissä oikein sopuisasti.

Kiitämme elämyksistä!

Lohta suippopaprikassa

Tehtiin taas fiksusti ja mentiin kauppaan ilman puutelistaa. Ajatuksena oli ostaa kalaa ja tehdä jotain. Ajatus jalostui suippopaprikoiden äärellä ja päätin laittaa lohta ja jotain kermatuotetta täytteeksi paprikaan. Ekstempporeeruokalajista tuli mahottoman mehevää - ja maistuvaakin kaikesta sähellyksestä huolimatta. Olin ottanut valkosipulin ja sitruunan esille, mutta puuhatessa ne olivat selän takana eli tosijemmassa. Kun paprikat täytteineen olivat uunissa, muistin toisella tasolla olevan kaksikon. Pöh. Merkkaan ne kuitenkin ohjeeseen, sillä niistä saatiin todistettavasti erinomainen maku kalaan (ks. postauksen loppu). Käytä tai älä käytä, sillä hyvää on kummallakin lailla.

LOHTA JA SMETANAA SUIPPOPAPRIKASSA (2 kpl)

2 suippopaprikaa

n. 400 g ruodotonta ja nahatonta lohta
n. 1 tl suolaa
mustapippuria
puolikas sipuli
1 pieni chili
1 valkosipulinkynsi
n. 2 rkl sitruunamehua
1 prk smetanaa
n. 1 rkl tuoretta tilliä silputtuna (tai 1 tl kuivattua)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Pese suippopaprikat ja tee kumpaankin pitkittäinen viilto. Poista viillon kautta varovasti sisällä olevat siemenet.

Leikkaa lohi pieniksi suupaloiksi / siivuiksi ja nosta kulhoon. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria ja sekoita. Silppua sipuli, chili ja valkosipulinkynsi ja lisää kalojen joukkoon. Kaada joukkoon sitruunamehua ja smetana ja sekoita.

Täytä paprikat lohi-smetanatäytteellä ja nosta ne uunivuokaan. Paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia eli kunnes lohi on kypsynyt, paprikat pehmenneet ja pinta on saanut hiukan väriä.

Meillä uunissa muhi myös perunanpuolikkaita, ja kun ne olivat kypsyneet noin 20 min., laitoin paprikat samaan vuokaan muhimaan. Yhdestä paprikasta riittää reilusti syötävää yhdelle, ja kun lautasella oli muutakin, jäi minulla osa paprikasta seuraavalle päivälle.

Kalaisaa täytettä jäi yli paprikoiden täyttämisen jälkeen, joten lisäsin siihen valkosipulinkynnen ja kunnon tirauksen sitruunamehua, paistoin seoksen nopeasti pannulla ja latasin parin ruisleivän päälle.

Toimii alku-, väli- tai iltapalana!

Hävikkibroileri

Puolitäydet (tai -tyhjät, riippuu asenteesta) maitotuotepurnukat on helppo kaadella kastikkeeksi kasviksille tai jollekin lihalle. Meillä broilerpalat saivat muhia ranskankerma-vuohenjuustokastikkeessa ennen kuin soosi joutui spagetin ympärille. Muutama parmankinkkuviipale paistettiin nopeasti kuumalla pannulla rapeaksi ja niistä kohtuullisen miedon makuinen ruoka sai mukavaa suutuntumaa ja makusäväystä. Ei tullut hävikkiä, vaan tuli herkkua! (Ja tämä ruoka tehtiin jo hyvinkin ennen hävikistä herkuksi -kampanjan alkamista, eli järkikeittiötä pyritään meillä pitämään ilman eri kampanjoitakin!)

BROILERIA RANSKANKERMASSA JA VUOHENJUUSTOSSA

4-5 ohutta broilerinfilettä
suolaa ja mustapippuria, lisäksi esim. paprikajauhetta, chilijauhetta
öljyä

n. 1/2 prk (n. 100 g) ranskankermaa
n. 1/2 prk (n. 75 g) pehmeää vuohenjuustoa
rosmariininoksa (tai 1/2 tl kuivattua rosmariinia)

4 siivua parmankinkkua

Paloittele broilerinfileet neljään osaan ja mausta ne suolalla ja haluamillasi mausteilla.

Jaa parmankinkkuviipaleet pariin osaan ja paista ne nopeasti öljytilkassa aika kuumalla pannulla kunnes ovat rapsakoita. Nosta pois pannulta ja laita lautaselle odottamaan.

Lisää pannulle hiukan öljyä ja paista maustetut broilerpalat kauniin värisiksi molemmin puolin. Sekoita ranskankerma ja vuohenjuusto kulhossa ja lisää seos pannulle broiskujen joukkoon. Laita sekaan myös rosmariininoksa (tai sitä kuivattua rosmariinia). Vähennä lämpöä ja anna muhia hiljakseen 5-10 minuuttia. Poista rosmariininoksa ennen tarjoilua (siitä lähtee tällä tavalla juuri sopivasti makua ruokaan). Tarjoile esim. pastan tai riisin kera.

Minä keitin spagettia samaan aikaan kun tein broiskuruokaa. Kun spagetti oli kypsää, valutin sen kevyesti. Poistin broiskupalat kastikkeesta ja kaadoin spagetin sekaan. Sekoitin hyvin ja nostelin broilerpalat päälle, koristelin rapeilla kinkkusiivuilla.