Nizzalainen salaatti

Ihan alkuun on mainittava päivän aamiainen. Eilen Viisas Nainen kommenttilootassa sanoi, että puuro naisen ja miehen tiellä pitää. Viikonloppuna olis tarkoitus tiellä pysyä, joten puuron paikkahan se nyt selkeästi oli. Samalla olimme hengessä mukana, kun piskuinen kummityttö on tänä aamuna päässyt ensi kertaa kaurapuuron makuun. Raporttia makuelämyksestä oottelemme...

Mutta siihen Nizzalaiseen salaattiin. Muuan tuttu pesue suuntaa pian Ranskaan, ja alkuviikosta siellä mietimme, että mitäs ne ranskalaiset oikein syövät. Eipä tullut paljon mieleen. Tarte tatin vilahti ajatuksissa sillä hetkellä ja pari päivää myöhemmin koneisto sanoi: Nizzan salaatti! Tämä meidän talon versio on Heli Bergiuksen Yhtä juhlaa -kirjasta peräisin. Muiden reseptien edelle tämä meni sen vuoksi, että perunat marinoidaan ja näin niihin saadaan erinomainen maku. Kuuman kesäpäivän kuumaan iltaan tämä salaatti on nappivalinta.

NIZZALAINEN SALAATTI (4-5 annosta)

5-6 perunaa
4 kananmunaa
2 tlk tonnikalaa
(1 tlk anjovista)
1-2 dl mustia oliiveja
1 punasipuli (tai kesän ensisipulia)
1 tlk vihreitä papuja tai pari kourallista pakastepapuja
3 tomaattia
1 salaatinkerä
ruohosipulia koristeluun

Kastike:
1,5 dl oliiviöljyä
4-5 rlk valkoviinietikkaa (tai valkoista balsamicoa niin kuin meillä)
1-2 murskattua valkosipulinkynttä
suolaa ja sokeria maun mukaan
mustapippuria

Pese perunat ja keitä ne. Keitä kananmunat koviksi eli noin 8-10 minuuttia. Sekoita kastikeainekset hyvin keskenään esim. kannellisessa lasipurkissa, jota voit ravistella voimakkaasti. Kun perunat ovat kypsiä, kuori ja viipaloi ne lämpiminä. Kaada kastike perunaviipaleille ja anna marinoitua sen aikaa kun valmistelet muita aineita. Mikäli käytät pakastepapuja, kiehauta ne pikaisesti. Minä lisään pavutkin aina perunoiden kanssa marinoitumaan.

Huuhdo salaatti ja revi se laakean kulhon pohjalle tai isolle lautaselle. Valuta tonnikalapurkeista neste/öljy pois. Kuori ja viipaloi sipuli, lohko tomaatit, kuori ja viipaloi kananmunat. Kokoa kaikki ainekset salaatin päälle ja lusikoi loppu kastike perunakulhosta salaatin päälle.

Tässä meidän sekoituspurkki:

Tapakset salaatiksi, omppu lätyiksi

Tiistaina naatiskeltiin ihania tapaksia, joita vähän jäi seuraavallekin päivälle. Tapastelu sinällään ei enää kiinnostanut lounaalla, mutta salaatti houkutteli. Pohjaksi jääsalaattia ja rucolaa, päälle tapaksia. Tiistaina jääkaappiin jätetyt pekonipolot (peräti kolme siivua) pääsivät nyt menoon mukaan.

Ja niin tuli jämät käytettyä uudella tavalla! Illuusio kätevästä emännästä pysyi hyvin yllä myös päiväkahvien yhteydessä nautittujen omenalättyjen myötä. Keittiössä on pyörinyt yksi omena, joka alkoi osoittaa alustavia nahistumisen merkkejä. Mikä mainio tekosyy tehdä omenalättyjä!



OMENALÄTYT (vähän vajaa kakskyt lättyä)

n. 1/2 dl ohrajauhoja
n. 1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
1 muna
2 tl sokeria
ripaus suolaa

1 omena

Möykyttömän taikinan saamiseksi kannattaa laittaa ensin jauhot kulhoon ja kaataa noin puolet maidosta niiden sekaan. Jauhot saa näin tasaisesti sekoittumaan nesteeseen. Kun seos on sileää, lisätään loppu maito sekä muna, suola ja sokeri. Taikina saa jäädä joksikin aikaa turpoamaan.

Kuori omena. Poista omenaporalla siemenkota. Siivuta omenasta renkaita, jotka ovat max 2 mm paksuja (paksummat eivät jaksa pehmentyä pannulla riittävästi). Laita lättypannun koloihin haluamaasi rasvatuotetta ja omenasiivu. Anna paistua ihan hetken ajan näin. Lisää sitten lättytaikinaa ompun kera paistumaan. Käännä lätyt, kun taikina alkaa hyytyä ja pohja on saanut sopivasti väriä.

Kanelisokeri sopii päälle ripoteltavaksi, eikä hilloa tarvita välttämättä lainkaan.

Tiistai-illan tapakset

Jääkaapissa oli broilerin ohuita fileitä ja pekonia. Kotiharmin mielessä siinteli niistä tehty pasta. Vaan kuinkas kävikään... tuli tapaksia! Siis broiskuista. Pekoni jäi jääkaappiin odottamaan parempaa tuuria. Kaappien kätköistä löytyi artisokansydämiä, tapenadea ja täytettyjä pieniä paprikoita. Kavalkadi täydentyi vielä perunoilla, paprikalla ja serranokinkulla&hunajamelonilla. Maiskis!

UUDET PERUNAT JA CHILIKASTIKE (ohje Maittavat tapakset -kirjasta)
4 - 6 hengelle

450 g uusia perunoita

2 pilkottua valkosipulinkynttä
2 kuivattua punaista chiliä
1 rkl paprikajauhetta
2 rkl sherryetikkaa
n. 2 dl oliiviöljyä
suolaa

Keitä perunat (sanoo ohje). Me paistoimme ne uunissa: Uudet perunat pestiin huolella ja halkaistiin kahtia (neljäänkin osaan voi pilkkoa, jos ovat isoja). Perunat laitettiin uunivuokaan ja päälle luiruteltiin oliiviöljyä ja ripoteltiin hiukan suolaa. Uunissa (225 astetta) ne kypsyivät... jaa, taisin unohtaa katsoa aikaa... no ehkä puoli tuntia. Vähän ruskettuneita ja pehmeitä olivat, kun otin ne pois.

Perunoiden kypsyessä tee chilikastike: Pane pilkotut valkosipulinkynnet, kevyesti murskattu chili ja paprikajauhe mortteliin ja survo tahnaksi. Mausta maun mukaan suolalla ja sekoita sherryetikka vähitellen joukkoon. Sekoita oliiviöljy mukaan viimeiseksi. Perunoita voi siis tässä sopivasti tulisessa lillingissä dippailla.


PAPRIKOITA ETIKAN JA KAPRISTEN KANSSA (ohje Maittavat tapakset -kirjasta)
kuudelle

1 rkl kapriksia
4 rkl oliiviöljyä
1 kg paprikoita
4 silputtua valkosipulinkynttä
2 rkl sherryetikkaa
suolaa ja pippuria

Suikaloi tai paloittele paprikat aika reiluiksi (noin kahden suupalan kokoisiksi). Kuumenna öljy paistinpannussa. Paista paprikoita keskilämmöllä välillä sekoitellen n. 10 minuuttia tai kunnes ovat tummuneet ja pehmenneet. Lisää kaprikset (jotka voit halutessasi huuhdella) sekä valkosipuli ja kypsentele vielä pari minuuttia välillä sekoitellen. Sekoita joukkoon etikka ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Kypsennä vielä pari minuuttia.
Paprikat maistuvat sekä lämpiminä että kylminä.


Ja ne broiskut!

4 ohutta broilerinfilettä
1/2 dl oliiviöljyä
noin puolen sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua
ripsaus suolaa
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä
1 tl juoksevaa hunajaa

Paloittele fileet neljään kutakuinkin tasakokoiseen palaan. Sekoita marinadin ainekset ja heitä broiskut joukkoon. Anna maustua - puoli tuntiakin riittää. Paista pannulla niin että saavat vähän väriä. Lisää halutessasi suolaa ja esim. basilikasilppua.

Rakkauvven ajopuu

Viikonlopun ravinto enteili Kokkeilua-blogin aloitusta sananmukaisesti. Joskus jotain ruokaohjetta etsiessäni törmäsin Rokit kokit -sivuilla "Rakkauden ajopuu" -nimiseen ruokalajiin, ja se oli niin jännittävä, että ohje tallennettiin kirjanmerkkeihin. Ohjetta oli sovellettava, kun ei kaapeista eikä kaupasta justiinsa oikeita aineita löytynyt. Tällaisenakin pötkylä oli ihan mainion makuinen:

1 porsaan sisäfile
1 patonki
2 pkt pekonia
3 valkosipulinkynttä
1 tl tuoretta rosmariinia silputtuna
kourallinen basilikanlehtiä
3 rkl Frank´s Red Hot (xtra hot) -soosia
suolaa ja mustapippuria
öljyä

Poista fileestä mahdolliset kalvot. Marinoi file: Sekoita chilikastike, suola, mustapippuri ja yksi (puristettu tai hienonnettu) valkosipulinkynsi pienessä kupissa. Laita file pakastepussiin ja kaada marinadi päälle. Pyörittele lihaa pussissa niin, että marinadi leviää tasaisesti fileelle. Anna maustua pari tuntia, mielellään yön yli (meillä tuo pari tuntia oli ihan riittävä).

Halkaise patonki (jos se on pitempi kuin file, niin naps ylimääräinen pätkä pois). Luiruttele hiukan öljyä molemmalle patonginpuoliskoille ja levittele päälle valkosipulia, rosmariinisilppu ja basilikanlehtiä. Sitten vain file patonginpuolikkaiden väliin ja koko komeus "sidotaan" pekonisiivuilla. Kääri siis pekonia hiukan limittäin patonki-lihapötkön ympäri niin paljon, että saat sen kokonaan paketoitua. Alkuperäinen ohje suosittelee kiinnittämään paketin vielä esim. tikuilla tai narulla, mutta meillä se pysyi kuosissaan ilmankin. Kääräise pötkylä tiukasti folioon (kaksinkertaiseen varmuuden vuoksi) ja laita uuniin. Paista 175 asteessa noin tunti, ota folio pois ja pidä uunissa vielä sen aikaa, että pekoni saa haluamasi värin.

Kaali-porkkanasalaatti, joka oli rakkauden ajopuun vieruskaverina, ei kaivannut minkäänlaisia kastikkeita eikä kostukkeita. Uuden sadon tuotteet olivat meheviä ja raikkaita itsessään.

Kokkeilu alkaa

Tähän on tultu. Ruokablogi alkaa. Tervetuloa seuraamaan, mitä Kotiharmi saa aikaan keittiössä! Välillä tehdään vanhoja tuttuja pöperöitä ja välillä kokkeillaan uutta ja erilaista. Armastus on erityisen hyvä keksimään juuri tuota uutta ja erilaista ja saa höynättyä minut kaiken maailman ruokahaasteisiin. Katsotaan siis, mitä tuleman pitää...