Maukas maissikeitto

Olen tänä syksynä löytänyt purkkimaissin! Sehän on aivan mainio tuote moneen tarkoitukseen, kun ei tarvitse sulattaa. Purkki auki ja hommiin (tai syömään). Aiemmin syksyllä tein maissista alkupalan meksikolaiseen illalliseen, ja siitä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan salonkikelpoinen ruoka. Pitää tuonnempana muistaa postatakin se. Viimemmäksi purkkimaissia tuli maissikeittoon, johon haeskelin ideaa useilta sivustoilta. Niiden perusteella muovautui Kokkeillaan-keittiön maissikeitto, josta tuli niin hyvää, että suosittelen tekemään! Laitoin keittoon pekonia, jota monissa resepteissä oli käytetty, mutta keittoa lusikoidessani totesin sen ihan turhaksi. Rapsakaksi paistuneet pekonit menettivät keittämisen aikana rapeutensa, eivätkä mielestäni enää olleet kovin kivoja keitossa. Jos niitä haluaa käyttää, kannattaa ehkä tehdä niin, että paistaa pekonimurut vasta juuri ennen tarjoilua ja lisää keiton päälle siinä vaiheessa, kun alkaa syömään. Jatkossa jätän pekonin tästä pois ja kutsun maissikeittoa kasviskeitoksi. Keittoon sopivaa savuisuuden makua saa mukavasti makeasta savupaprikajauheesta.

Keitto on melko nopeasti valmistuva, joten se sopii hyvin arkipäivien härdelliin.

 

MAISSIKEITTO (4 annosta)

 

3 rkl öljyä

1 (salotti)sipuli

2 perunaa

1 porkkana

1 pieni punainen paprika

1 valkosipulinkynsi

1/2 tl savupaprikajauhetta

1/2 tl Aji Mango -chilijauhetta (tai hippunen tavallista chilijauhetta)

2 dl vettä

puolikas kasvisliemikuutio (tai kanaliemikuutio)

4 dl maitoa

100 g tuorejuustoa

1 prk maissia

(50 g pekonia --> paista vasta lopuksi suikaloidut pekonit, jos välttämättä pekonia tähän haluat, äläkä heitä niitä kattilaan keiton sekaan vaan ripottele vasta lautaselle keiton päälle)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi sekä perunat ja porkkana. Hienonna sipulit, kuutioi porkkana ihan pieniksi kuutioiksi ja peruna vähän porkkanakuutioita isommiksi paloiksi. Leikkaa paprika myös pieniksi kuutioiksi/paloiksi.

Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja freesaa siellä sipulia, perunaa ja porkkanaa muutaman minuutin ajan sekoitellen. Lisää paprikakuutiot ja valkospuli, ja jatka paistamista hetki. Älä polta valkosipulia. Lisää kasvisten joukkoon savupaprikaa ja chiliä sekä vesi ja liemikuutio. Sekoita, laita kansi päälle, ja jätä kiehumaan keskilämmöllä. Kun perunakuutiot ovat kypsiä (minulla oli pienet kuutiot, kypsyivät noin kymmenessä minuutissa), lisää kattilaan maito ja tuorejuusto. Kiehauta ja sekoita, jotta juusto sulaa tasaisesti. Valuta maissit siivilässä ja lisää keittoon. Anna kiehua viitisen minuuttia, jotta maissit kuumenevat kunnolla. Maista keittoa ja lisää tarvittaessa suolaa.

Chili con carne

Puoliso yllätti minut eräänä päivänä chilijauheilla, ja siitäkös kotikokkailija innostui! Chilijauheet olivat peräisin Armastuksen chiliharrastajatyökaverilta, joka oli raskinut myydä muutaman pussillisen tuotoksiaan muillekin. Kahdessa pussissa oli savuchilijauhetta ja kahdessa tavallista. Olen testannut nyt kolmea noista ja todennut erittäin hyviksi - kiitos viljelijälle!

Jos keittiössä on neljää laatua uutukaisia chilijauheita ja lisäksi muutamaa muutakin kaupan versiota, niin tottakai ruokalistalla on chili con carnea. Se sopii kylmiin syyspäiviin - tai tätä kirjoitettaessa voisi sanoa talvipäiviin (kun lunta tupruttaa ja maa viimein on valkea) - lämmittämään kehoa ja mieltä. Tätä voisi tehdä myös ilman lihaa tai jollain kaura-/herneproteiinilla, mutta silloin sitä kutsuttaisiin chili sin carneksi.

Minä käytin tähän kahta erilaista chilijauhetta ja lisäksi makeaa savupaprikajauhetta. Jos ei sinulla ole saatavilla tällaisia ohjeessa käytettyjä erikoisempia chilijauheita, niin operoi niillä, joita kaapista löytyy. Laita kuitenkin jotain savuista chiliä, esimerkiksi chipotlea, jotta saat hyvän aromin muhennokseen. Tästä ruuasta voi tehdä juuri niin tulisen kuin haluaa eli säädä ihan mielesi  mukaan chilimääriä. Muista kuitenkin, että helpompi on lisätä kuin ottaa pois, eli aloita pienillä määrillä ja maistele. Meidän chilistämme tuli ihanan lämmittävää, mutta ei tulista. Chilit toivat makua ja lämpöä, mutta eivät poltelleet syödessä. Täydellistä!

 CHILI CON CARNE

 

3 rkl öljyä

400 g naudan jauhelihaa

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

2 tl jauhettua juustokuminaa

2 tl oreganoa

1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä

2 tl paprikajauhetta

1/2 tl savupaprikajauhetta (makeaa)

1/2 tl Montufar-chilijauhetta

1 tl Peruvian Pointer -chilijauhetta

2 rkl tomaattipyrettä

1 dl portteria (siis olutta)

1 lihaliemifondirasia (tai loraus fondia)

1 prk tomaattimurskaa

1 tl hunajaa

30 g tummaa suklaata (70 %) 

1 pkt kidneypapuja

suolaa ja mustapippuria

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljyä paistinpannulla ja nosta jauheliha paistumaan. Paista sekoitellen ja nosta hetken kuluttua sipuli sekaan. Kun jauheliha alkaa olla ruskistunut, lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli sekä kaikki jauhetut mausteet sekä oregano. Sekoita hyvin ja laske vähän lämpöä. Lisää joukkoon tomaattipyrettä ja paista taas hetki sekoitellen. Lisää portteri, fondi, tomaattimurska ja hunaja. Sekoita hyvin ja anna seoksen kiehua. Maistele jo tässä vaiheessa ja lisää chiliä, jos haluat. Suolaakin voi lisätä jo tässä vaiheessa hiukan. Jätä sörsseli kiehumaan keskilämmölle, ja sekoittele välillä. Kun muhennos on muhinut tunnin verran, lisää joukkoon paloiteltu suklaa ja anna sen sulaa sekaan. Sekoita taas hyvin ja lisää siivilässä valutetut kidneypavut. Anna muhennoksen vielä kiehua, puolisen tuntiakin, ja tarkista makujen tasapaino. Lisää suolaa, jos sille tuntuu tarvetta olevan, lisää hunajaa, jos tasapainotusta tarvitaan, ja lopuksi rouhaise sekaan hiukan mustapippuria.

Chili con carnea voi hyvin syödä pelkän leivän kanssa, mutta riisikin on sille aivan oivallinen kumppani.

Ja aika helposti muutama lusikallinen meni ihan semmoisenaan, ilman mitään lisukkeita. Että niin hyvää tuli!

Punajuuri-kvinoasalaatti

Knivoa. Kinova. Kivona. Ikov... KVINOA!

Että oli vaikea saada tuo sana oikein kirjoittua otsikkoon! Sanoisin, että vaikeampaa kuin itse salaatin valmistaminen. Salaatti valmistuu nimittäin melkein kuin itsestään, koska uuni hoitaa asiaa osaltaan. Älä säikähdä monia ainesosia ja muutamia työvaiheita. Ehdit puuhastella yhtä sun toista, kun kasvikset ovat uunissa. Punajuurien kuoriminen on tässä ehkä se epämiellyttävin homma, joka sekin muuttuu ihan siedettäväksi, kun vetäisee käsiinsä kumihanskat. Ilman hanskoja punajuuriväri tarrautuu käsiin sitä tiukemmin mitä kuivemmat kädet ovat.

Minä tuunasin ohjetta lisäämällä joukkoon paahdettua ruusukaalta, suurta ruokarakkauttani. Mandariinia tai muuta hedelmää en sen sijaan laittanut salaattiin ollenkaan. (Alkuperäinen ohje salaattiin löytyy täältä.) Paahdoin ruusukaalit ja punajuuret uunissa samalla pannulla, erillään toisistaan, ja nostin ruusukaalit hiukan ennen punajuurilohkoja pois uunista. Silti osa niistä ehti saada vähän turhan tummaa väriä pintaansa. Ensi kerralla olen tarkempi, toivon mukaan. Tai sitten uppoudun taas kirjaan ja tarkkana olo unohtuu. 

 

PUNAJUURI-KVINOASALAATTI (2-3 annosta pääruuaksi)

 

puoli pussillista babypinaattia

4 pientä punajuurta

1 ruusukaalirasia

öljyä, suolaa, pippuria, hunajaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori punajuuret ja leikkaa kolme niistä lohkoiksi (yhdestä punajuuresta noin 6-8 lohkoa). Raasta yksi punajuurista hienoksi raasteeksi ja jätä odottamaan *). Leikkaa ruusukaalien kannat pois ja poista päällimmäiset lehdet, jos ne näyttävät nuhjaantuneilta. Leikkaa isoimmat ruusukaalit pitkittäin kahtia. Nosta punajuurilohkot yhteen kulhoon ja ruusukaalit toiseen kulhoon. Kaada kumpaankin loraus oliiviöljyä ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hennolla hunajalorauksella. Sekoita. Kaada kummankin kulhon sisältö uunipellille leivinpaperin päälle - toisistaan erilleen - ja nosta uuniin. Kypsennä kasviksia uunissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät vielä lötköpehmeitä. Riippuu lohkojen ja ruusukaalien koosta, kuinka kauan kypsyminen ottaa. Koska kasvikset ovat pellillä erikseen, voit keräillä ruusukaalit pelliltä ennen punajuuria, jos ne meinaavat kärähtää ja kypsyä liikaa. Uunituksen aikana ehdit puuhailla muuta.

***

1,5 dl kvinoaa

3 dl vettä

*) punajuuriraastetta

Huuhtele kvinoa ensin kuumalla vedellä (älä jätä tätä vaihetta välistä, sillä se vaikuttaa kvinoan makuun). Kuumenna sitten kattilassa vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon kvinoa ja punajuuriraaste. Keitä noin 20 minuuttia ja nosta jäähtymään.

***

Marinadi:

0,5 dl oliiviöljyä

pieni valkosipulinkynsi raastettuna

2 rkl limetin mehua

2 tl hunajaa

suolaa ja mustapippuria

pari ruokalusikallista tuoretta, hienonnettua basilikaa

pari ruokalusikallista tuoretta, hienonnettua minttu

Sekoita  marinadin ainekset kulhossa lukuunottamatta hienonnettuja yrttejä. Sekoita puolet marinadista uunista otettuihin punajuurilohkoihin, puolet ruusukaalien joukkoon. Lisää punajuurien joukkoon basilikasilppu ja ruusukaalien joukkoon minttusilppu, ja sekoita. Anna maustua siihen saakka, kun laitat salaatin tarjolle.

***

Kokoa salaatti. Huuhtele pinaatti ja valuta siivilässä. Laita tarjoiluvadille jäähtynyttä punajuurikvinoaa, pinaatinlehtiä ja marinoituja kasviksia. Sekoita kermaviilikastikkeen ainekset (ohje alla) kulhossa ja tarjoa erikseen annosteltavana.

Kastike:

1 prk kermaviiliä

0,5 dl hienonnettua, tuoretta minttua

1 tl hunajaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

Paahdettu juuressalaatti ja valkopapuhummus

Jos olet edes kerran elämässäsi paahtanut uunissa juureksia, olet todennäköisesti huomannut, miten hienot maut paahtaminen saa aikaan. Keittämällä saat kasvikset kypsiksi, mutta paahtamalla saat ne kypsiksi ja maukkaiksi. Olen lukemattomia kertoja paahtanut uunissa juureksia/kasviksia, ja mausteiksi riittävät oikeastaan vaikkapa vain öljy, suola ja mustapippuri. Tosin loraus hunajaa, muutama tippa balsamicoa, hippunen rosmariinia ja pari kynttä valkosipulia nostavat maut vähän eri tasolle. Kun löysin Etiketti-lehdestä ((3/2020) uunipaahdettujen juuresten ohjeen, johon liittyi jälkimarinointi, innostuin. Kastikkeen ainesosaluettelo sai veden kielelle, ja toden totta passasi kasvisten joukkoon täydellisesti!

Alkuperäisohjeessa oli käytetty vain juureksia. Minä en löytänyt ohjeessa ollutta juuripersiljaa kaupasta, joten se jäi pois. Olisi kyllä joskus mukava sitäkin maistella. Lisäsin joukkoon ruusukaalia (vai kaalta??? <-- Tästä taivutusmuodosta kävimme oulun ruokabloggariporukalla Pastanjauhajien 15-vuotiskemuissa mainiota keskustelua pitkin iltaa: kaali --> kaalta/kaalia?, kieli --> kieltä/kieliä? jne. Suomen kieli on niin ihanaa!) ...niin, siis ruusukaalia lisäsin, vaikka se ei juures olekaan. Onpahan vain niin herkkua, että sen lisääminen tähän ei ainakaan huonontanut ruokaa.

 

PAAHDETUT JA MARINOIDUT UUNIKASVIKSET

 

5 pientä porkkanaa

n. 500 g punajuuria

1 rasia ruusukaalta

250 g salottisipulia

3 valkosipulinkynttä

4-5 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl kuivattua rosmariinia (tai oksa tuoretta)

3 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

(1 dl salvianlehtiä hienonnettuna <-- tätä oli ohjeessa, minulta puuttui)

1 tl suolaa

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl viinietikkaa

1 tl raastettua appelsiininkuorta

ripaus suolaa

1 dl hienonnettuja yrttejä (laitoin lehtipersiljaa ja minttua)

Laita uuni kuumenamaan 225 asteeseen. Pese ja kuori porkkanat ja punajuuret. Leikkaa porkkanat pätkiksi (paksuimmat pätkät kannattaa halkaista) ja punajuuret ohuehkoiksi siivuiksi (hanskat kädessä punajuuren kanssa värkkääminen on vähemmän sottaista). Leikkaa ruusukaalien kannasta siivu pois ja poista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät huonokuntoisilta. Halkaise ruusukaalit pituussuunnassa kahtia. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Halkaise sipulit puoliksi (isot neljään osaan) ja viipaloi valkosipulinkynnet. Levitä kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita joukkoon öljy, vaahterasiirappi, yrtit ja suola. Sekoita ja nosta pelti uuniin. Kypsennä kasviksia noin 25 minuuttia tai kunne ne ovat kypsyneet. Kypsennysaika riippuu siitä, miten isoiksi/pieniksi paloiksi olet ne pilkkonut.

Sekoita kastikeainekset kulhossa ja sekoita paahdettujen kasvisten joukkoon. Nauti salaatti lämpimänä tai kylmänä. Me söimme tätä nuotiomakkaroiden ja ihanan raikkaan kaalisalaatin kanssa.

VALKOPAPUHUMMUS (josta ei ole kuvaa, mutta uskokaa, hyvää tämä on!)

1 prk kypsiä valkopapuja

0,5 dl öljyä

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl hienonnettua lehtipersiljaa

2 rkl sitruunamehua

1 rkl seesaminsiemenöljyä

1 tl juustokuminaa

0,5 tl suolaa

Valuta pavut siivilässä. Laita kaikki ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Säädä makuja suolalla ja sitruunamehulla mieleiseksesi.

Liekitetyt suklaakakut

Olimme syyskuun lopulla Pastanjauhantaa-blogin 15-vuotissynttärijuhlissa, joissa juhlamiljöö oli mitä tunnelmallisin. Vietimme ihanaa iltaa kodassa nuotion loimutessa ja hehkuessa, tietenkin herkutellen ja rupatellen.

Veimme kemuihin ennalta valmisteltuja ja kypsennettyjä uunijuureksia valkopapuhummuksen kera, mutta jälkiruoan valmistin nuotiolla. Melkoinen luolamiesnaisnmeininki! Olin näppärästi sekoittanut jo kotona kuivat aineet yhteen rasiaan ja pakannut voin ja sokerit toiseen rasiaan. Kananmunat kulkivat ehjinä perille omassa rasiassaan, eivätkä kokkaustohinoissa lopulta jääneet kenenkään alle illan mittaan. Kodassa sitten vain sekoitin voin ja sokerin puuhaarukalla ja kippasin muut ainekset sekaan. Hetki raivokasta sekoittamista, ja taikina oli valmis. Suklaakakkuset oli määrä paistaa epäsuoralla lämmöllä (ja voidelluissa vuoissa), mutta pikkuisen reilua liekkiä löi nuotio paistovaiheessa, ja osaan leivonnaisista tuli aavistuksen kitkerää makua kärvähtäneiden reunojen vuoksi. Paisto aloitettiin ihan ritilän reunamilla, mutta kun vuokia siirrettiin keskemmälle, alkoi tapahtua: Kakkutaikina alkoi hienosti kohota ja kypsyä. Tämän jälkeen siirtelin vuokia useasti vähän reunemmalle, keskemmälle, reunemmalle... ja toivoin parasta. Pimeässä kypsymisen tarkkailu oli vähän arpapeliä. Illan emäntä iloitsi täydellisestä leivonnaisesta, jossa palaneen makua ei ollut lainkaan. 1/6 siis onnistui - ei huono! Nautimme kuumat suklaamuffinit/-kakut vaniljajäätelön kera.

Suklaakakkusten ohjeen löysin täältä. Alkuperäisohjeessa oli tehty 12 kakkusta, minä tein 6 reilun kokoista. Muscovadosokerin vaihdoin kookossokeriin eli siihen, mitä taloudesta löytyi.

SUKLAAKAKUT NUOTIOLLA (6 kpl)

100 g voita

1 dl sokeria

1,5 dl kookossokeria

3 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

ripaus vaniljajauhetta

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

0,5 tl leivinjauhetta

100 g tummaa leivontasuklaata veitsellä rouhittuna

- lisäksi 6 foliovuokaa

Sekoita/vatkaa huoneenlämpöinen voi sokereiden kanssa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan vatkaten/voimakkaasti sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä rouhittu suklaa. Lisää voi-sokeri-muna-seokseen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Voitele vuoat ja jaa taikina vuokiin (leipurille jää yksi reilu lusikallinen taikinaa laadunvalvontaa varten). Paista nuotiolla (tai grillissä 190 asteessa) epäsuoralla tulella/lämmöllä (tai pistä pökköä pesään ja liekitä kakkuset). Hallitusti grillissä paistoajaksi riittänee noin 15 minuuttia (jos teet 12 kpl, niin 10 minuuttia), mutta avotulella paistoaika on vähän arvailua. Kun taikina alkaa kohota, kannattaa alkaa vahtia kakkusia tarkasti. Suklaakakkuset saavat hyvin mielellään jäädä sisältä vähän taikinaisiksi.

Rohkeasti kokkeilemaan leivontaa avotulella! (Nämä olivat niin hyvän makuisia, että taidan tehdä näitä myös ihan tavallisessa sähköuunissa.)

***

Kiitos isännälle ja emännälle sekä juhlaväelle voimaannuttavasta syysillasta! Ja herkuista, nams!

Mehevää nyhtökanaa moneen eri tarpeeseen

Tein eräänä viikonloppuna mahottoman mehevää uunibroileria, jonka synnystä ei ole mitään erikoista tarinaa. Oli vain paistileikkeitä ja jääkaapin tarjonta, lyhyt pohdinta, liemen sekoitus ja kotvanen odottelua. Lopputulos oli mehevä nyhtökana, jonka olisi voinut syödä sellaisenaan, seisaaltaan, yksin. Kutsuin kuitenkin Armastuksenkin syömään, ja laitoimme riivittyä broileria hotdogsämpylöiden väliin porkkanan, kurkun, paprikan ja majoneesin kera. Kostutin leipiäkin hiukan tuolla vuoassa olleella liemellä, jotta nekin saivat lisämakua ja mehevyyttä.

Kävi sillä tavalla hassusti, että kirjasin ainekset muistiin, mutta unohdin kirjata, kauanko ruoka oli uunissa. Valmista on sitten, kun liha hajoaa haarukalla vähän heilauttamalla.

MEHEVÄT BROILERIN PAISTILEIKKEET

1 pkt broilerin paistileikkeitä (maustamaton)

Liemi:

2 valkosipulinkynttä rouheasti pilkottuna

1 iso sipuli silputtuna

puolikkaan limetin mehu

1 tl gochujang-tahnaa (korealaista chilimaustetahnaa)

2,5 dl vettä

2 tl hunajaa

puolikas kanaliemikuutio

pari rouhaisua mustapippuria, vähän suolaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen (tai 180 kiertoilmalla). Sekoita liemen ainekset kulhossa. Nosta paistileikkeet uunivuokaan (sen kokoiseen, että ne lepäävät vuoassa melko tiiviisti). Kaada liemi päälle (broilerpalat peittyvät lähes kokonaan). Nosta vuoka uuniin ja kypsennä (loppuajasta foliolla peitettynä, jos näyttävät kuivuvan) noin tunti... tai puolitoista. Jos pinta saa vähän väriä, ei se haittaa, mutta kokonaan broilerit eivät saa kuivua. Liemen ideana on pitää liha mehevänä ja pehmeänä.

Lihan voi syödä sellaisenaan valitsemansa lisukkeen kera, mutta sen voi myös riipiä parin haarukan avulla pienemmäksi "silpuksi". Näin se sopii mainiosti esimerkiksi leipien väliin tai vaikka tortillojen täytteeksi. Me sekoitimme jäljelle jääneet lihat seuraavana päivänä keitetyn riisin joukkoon (kera sipulin, porkkanan ja papujen). Edelleen hyvää!

Vihreää kanaa

Ikäiseni taloudenpitäjä on ruuanlaittourallaan ehtinyt tehdä broileria muodossa jos toisessakin. Äsken popsin ehkä kaikkien tekemieni ja syömieni broiskuruokien parhaimmistoa: broilerinfilettä lehtipersilja-pinaattikastikkeessa. Aioin alunperin tehdä tätä kastiketta, mutta ei-niin-korianterin-ystävänä päädyin muokkaamaan ohjetta vähän. Lopputulos olikin sitten jo ihan eri ruoka, sen verran sattui muutoksia tulemaan. Ruoka on helppo ja nopea valmistaa eli sopii hyvin arkihässäkkään ateriaksi.

Lehtipersilja-pinaattikastike oli ihanan valkosipulinen! Laitoin joukkoon kaksi reiluhkoa kynttä, mutta voit toki vähentää määrää, ellet halua itsellesi valkosipulihenkäyksiä, jotka tainnuttavat vampyyrit Transsylvaniassa asti. Lisukkeeksi paistoin toissapäivänä keitettyjä pottuja ja tuoretta, pätkittyä, vihreää papua. Mausteeksi tähän laitoin yrttisuolaa, mustapippuria ja tirauksen sitruunamehua.

BROILERIA VIHREÄSSÄ KASTIKKEESSA

1 pkt broilerinfileitä (ohuita)

öljyä paistamiseen

(yrtti)suolaa ja mustapippuria maustamiseen

Kastike:

kourallinen tuoretta pinaattia

ruukku lehtipersiljaa

2 valkosipulinkynttä

1 tl hunajaa

2 dl kuohukermaa

puolikas kanaliemikuutio

hiukan raastettua sitruunankuorta

Kuumenna korkeareunaisella pannulla tilkka öljyä ja laita broilerfileet paistumaan. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria. Fileiden paistuessa voit tehdä kastikkeen. Surauta nopeasti sauvasekoittimella (korkealaitaisessa astiassa) pinaatti, lehtipersilja, valkosipuli, hunaja ja kerma tasaiseksi seokseksi. Kaada kastikeseos pannulle kanojen joukkoon, kun ne on molemmilta puolilta paistettu (noin 4-5 min./puoli). Lisää joukkoon vielä puolikas kanaliemikuutio murennettuna ja raasta mukaan vähän sitruunankuorta (hienoteräisellä raastimella kuoren keltaista osaa). Sekoita ja anna kastikkeen porista noin 10 minuuttia. Jos haluat kastikkeesta vähän sakeampaa, anna kiehahtaa pidempään, jotta kerma keittyy kokoon.

Valekaalilaatikko

Näihin aikoihin vuodesta erilaiset kaalireseptit nousevat taas otsikoihin, ja kaalista kehitellään mitä moninaisimpia herkkuja. Nykyaikana monissa resepteissä keskeisintä on helppous ja nopeus, ja niinpä perinteisestä kaalipadastakin on näkynyt taas pikaisesti pannulla valmistettuja versioita. Tämä oli itsellänikin mielessä, kun tulin kaupan kautta kotiin puoli viideltä. Kassissa oli kaalipadan ainekset, mutta tein pikaisen laskutoimituksen sen valmistumiseen kuluvasta ajasta ja totesin, että ei kestä keho tuota odotusta. Tunnin päästä tuosta pohdinnasta oltiin jo syömässä, kun tein kaalipadan paistinpannulla. Armastus totesi ruuan olevan valekaalilaatikkoa, mutta popsi reippaasti lautasensa tyhjäksi.

KAALIPATA PANNULLA

 

400 g jauhelihaa

iso sipuli

pieni valkosipulinkynsi

1 kaali (reilu kilo)

2 porkkanaa

5 maustepippuria

1 lihafondi (annospakattu) tai lihaliemikuutio

2-3 dl vettä

2-3 tl hunajaa

(suolaa tarvittaessa)

Ruskista jauheliha korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää silputtu sipuli pannulle jauhelihan joukkoon ruskistuksen puolivälissä ja hienonnettu valkosipulinkynsi ihan viime metreillä. Kaada ruskistettu jauheliha sipuleineen kulhoon odottamaan.

Jauhelihan ruskistuessa leikkaa kaali neljään osaan. Poista kovin ja tiivein kantaosa. Suikaloi kaali neljännes kerrallaan ja nosta pannulle paistumaan (öljy sopii paistamiseen). Kuumalla pannulla paistettaessa, välillä sekoiteltaessa, kaali aika nopeasti alkaa saada väriä ja kutistua kokoon. Kun yksi neljännes paistuu, suikaloi seuraava pala ja lisää pannulle, ala suikaloida seuraavaa ja lisää pannulle...jne. Sekoita välillä. Jossain sopivassa välissä voit raastaa kuoritut porkkanat sekaan paistumaan. Kun koko kaalisatsi on paistunut ja tiivistynyt sen verran, että jauheliha mahtuu mukaan pannulle, kippaa se joukkoon. Murskaa maustepippurit ja lisää joukkoon yhdessä loppujen ainesten kanssa. Sekoita ja anna hautua reilusti poreillen 10-15 minuuttia, sekoita välillä. Lisää vettä, jos meinaa mennä liian kuivaksi, mutta muista, että tämä ei ole kaalikeitto. Lisää suolaa, jos suusi sitä kaipaa.

* * *

Vinkvink! Kokkeillaan-keittiössä on tehty kaaliruokia ennenkin, esim.:

Kaalipata pikana (aasialaishenkinen versio)

Kaalipata

Punakaalipata Härkiksellä (vege)

Kahdenlaiset kaalikääryleet

Yrttien loppusijoituspaikka

Aletaan olla siinä vaiheessa kesää, että pihojen ja parvekkeiden yrttipuskat rehottavat hurjina. Meillä esimerkiksi basilika on viettänyt kesäänsä aivan tohkeissaan parvekkeella, altakasteluruukussa kasvaa hujottaen. Sen varret alkavat olla paikoin jo melkein puumaiset, niin vahvaksi se on kasvanut. Jos mietit, mitä ihmettä kaikille yrteille tekisi, kun kesä pian jossain vaiheessa alkaa painua syksyksi, on vastaus yrttisuola.

Minä sain oman yrttisuolaoivallukseni aikanaan Kokit ja potit -blogista ja sen jälkeen olen tehnyt jonkinlaista versiota lähes joka vuosi. Kunkin vuoden suolamaku riippuu aina sen kesän yrttivalikoimasta parvekkeella, mutta hyvää on tullut kaikenlaisilla kombinaatioilla. Nyt suolan sekaan tuli ruohosipulia, oreganoa, lehtipersiljaa ja basilikaa (sekalaisessa suhteessa) sekä valkosipulia. Kannattaa ehdottomasti kokeilla itse tehtyä yrttisuolaa!

ITSE TEHTY YRTTISUOLA

n. 4,5 dl karkeaa merisuolaa (tämän verran sattui meillä paketissa olemaan nyt)

n. 1 dl yrttisilppua (laitoin ruohosipulia, basilikaa, oreganoa ja lehtipersiljaa)

1 valkosipulinkynsi raastettuna

Sekoita yrttisilppu ja valkosipuliraaste suolan joukkoon laakeassa vadissa. Levitä seos tasaisesti vadille ja jätä astia pöydälle. Sekoita yrttisuolaa päivittäin (pari kertaa per päivä) ja odottele kunnes yrtit kuivuvat. Useampi päivä, jollei viikkokin (riippuu mm. siitä, miten paksulti seosta on ja mikä on sisäilman kosteus jne jne...) kuivattelussa kuluu. Tärkeää on sekoittaa päivittäin! Valmiin suolan voi laittaa purkkiin / suolamyllyyn.

Rapeat vegenyytit meksikolaisittain

Päivänä, jolloin näin Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeen crunchwrapeista, päätin lujasti, että meidänkin taloudessa niitä vielä nähdään. Ja niinpä nähtiin! Ja syötiinkin! Ja tykättiin! (Paljon huutomerkkejä, mutta ansaitusti.)

Kyseiset nyttyrät askarrellaan kahdesta erikokoisesta tortillalätystä ja sisään ahdetuista täytteistä. Erikoiset ja erityisen kivat näistä tulee väliin laitettavien tortillasipsien ansiosta. Meidän versiossa täytteen proteiiniosuus oli kaurajauhiksesta ja mustapavuista valmistettu muhennos, josta tuli yllättävän maukasta. Yllättävää siksi, että tuo kaurajauhis oli meille ihan uusi tuttavuus, jota kokeilimme nyt ensimmäistä kertaa. Reippaasti maustettuna se toimi tässä tosi hyvin, ja koostumukseltaankin oli just passeli. Täytyy ehkä testata sitä vielä jossain muissakin ruuissa. Saa antaa vinkkiä, missä se toimii hyvin.

RAPEAT KAURAJAUHIS-MUSTAPAPUNYYTIT (CRUNCHWRAPIT), 6 kpl

1 pkt isoja tortillalättyjä (6 kpl:n paketti)

1 pkt pieniä tortillalättyjä

3 rkl öljyä

1 pss Kaurajauhista 

2 tl juustokuminaa

2 tl paprikajauhetta

1/2 tl chipotlechilirouhetta

1 tl oreganoa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 dl tomaattisalsaa (valmista tacokastiketta)

ripaus mustapippuria

tiraus limetin mehua

1 pkt mustapapuja (valmiiksi kypsennettyjä)

 

Lisäksi: (puna)sipulia, rapeaa salaattia, tomaattia,  juustodippiä (purkissa) ja juustoraastetta sekä pyöreitä tortillasipsejä

Aloita valmistamalla täytemuhennos. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää sekaan Kaurajauhis. Paista sekoitellen hetken aikaa ja lisää mausteet. Sekoittele taas ja lisää valkosipuli ja tacokastike. Kaada mustapavut siivilään ja valuttele niistä ylimääräinen neste pois. Lisää pavut pannulle ja kuumenna seos. Mausta vielä mustapippurilla ja limetin mehulla. Suolaa ei tarvinnut erikseen lisätä, koska muissa aineksissa oli sitä riittämiin. Tulisuutta voit säädellä mielesi mukaan valitsemalla itsellesi sopivan tulisuusasteen tacokastikkeelle (meillä oli medium) sekä lisäämällä chiliä.

Aloita kokoaminen. Levitä ison tortillalätyn keskelle reilu ruokalusikallinen juustokastiketta purkista. Jätä reunoille reilusti tilaa taittelua varten. Nosta päälle kaurajauhis-mustapapumuhennosta (älä vedä tässä överiksi, ettei taittelu käy hankalaksi) sekä sipulisiivuja, salaattia ja pilkottua tomaattia. Näiden päälle tulee tortillasipsejä (laitoin viisi per nyytti), ja päällimmäiseksi vielä juustoraastetta. Nosta päälle pieni tortillalätty. Taittele sitten ison lätyn reunat pienen yli vekkitaitoksin (minä sain viimeisestä jo ihan nätin), ja käännä nyytti niin, että taitospuoli tulee alaspäin. Paina kevyesti. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä ja nosta nyytti varoen taitospuoli alaspäin pannulle. Paista, kunnes taitokset ovat kiinnittyneet ja paistos saanut väriä. Ole tarkkana pannun lämpötilan kanssa, tulee nimittäin herkästi liian kuumat paikat ja liian tummat nyytit. Käännä nyytti ja paista myös toiselta puolelta. Herkuttele lämpimänä.

Salaatin alla on piilossa...

Tämä vuokaan tehty ruoka näyttää herkulliselta salaatilta, mutta kaiken tuon terveellisen ja värikkään alla piileksii jotain aivan muuta: ranskalaisia perunoita, kebablihaa ja juustoa!

Kävimme koronakevään aikana, kun ravintolat saivat vain myydä ulos ruokaa, hakemassa oulun hollantilaisesta ruokapaikasta kapsalon-annokset. Valitsimme annokset, joissa oli ranskalaisia ja hyvin maustettua kanaa salaatin alla, ja totesimme ruuan oikein  maukkaaksi. Sellaista mättöä, tiedättehän, mutta hyvää mättöä. Kesällä päätimme tehdä sitä myös itse, mutta kebabversiona. Olimme joskus aiemmin tulleet ostaneeksi säilykepurkkiin pakattua kebabia, ja purkillinen sitä päätyi tähän ruokaan. Lihasiivut olivat purkissa kastikkeessa, joka tietysti liruteltiin lihan päälle myös vuokaan.

Oikein hyvä onnistuminen tuli tästä kotikapsalonista. Meillä on kaapissa myös kasviskebabpurkki, joten sitä taidamme kokeilla tähän jollain toisella kertaa.

KAPSALON KEBAB-LIHALLA

450 g ranskalaisia perunoita

1 säilykepurkillinen kebablihaa (meillä oli keskivahvalla kastikkeella)

n. 150 g juustoraastetta (käytin puoliksi mozzarellaa, puoliksi cheddaria)

- lisäksi (puna)sipulia, salaattia, kurkkua, tomaattia ja suolakurkkua sekä kastiketta salaatin päälle (valkosipulisalaatinkastike toimisi varmasti hyvin, mutta minä sekoitin oman version turkkilaisesta jugurtista, majoneesista ja valkosipulista)

Kypsennä ranskalaiset perunat pussin ohjeen mukaan, ja ripottele niihin sitten hiukan suolaa. Jätä uuni vielä päälle, 225 asteeseen. Levitä ranskikset vuokaan (tai 3-4 pienenpään foliovuokaan). Avaa kebabpurkki ja levittele kebab ranskalaisten päälle, myös kastike. Ripottele päälle juustoraaste ja nosta vuoka uuniin. Juuston on tarkoitus sulaa päälle, muttei tarvitse ruskistua. Tällä välin voit pilkkoa sipulia, salaattia, tomaattia ja kurkkua sekä suolakurkkuja. Kasaa kasvikset uunista otetun paistoksen päälle ja kruunaa kastikkeella.

Kikherneet tortillan syleilyssä

Ihanaa ruokaa syödessäni heittäydyin herkistelemään ja keksin tuon otsikon. Teki mieli syleillä sitä koko rullaa, kun oli niin maukasta!

Innostuin keväällä tästä Liemessä-blogin ohjeesta, mutta unohdin koko asian en ole saanut tehtyä asialle mitään. Kikherneet muistan ostaneeni tätä varten ehkä huhtikuussa, ja talossa olleet tortillalätyt on syöty muilla täytteillä jo aikaa sitten. Onko alkavaa dementiaa vai tarjolla olevien ruokaideoiden valtavan määrän tuomaa sekavuutta, että unohtelee mitä olikaan aikeissa tehdä?

Lisäilin reseptiin porkkanaa ja retiisejä, ja maustoin kasvisseosta mm. juustokuminalla. Kirsikkatomaatit vaihtuivat tavalliseksi isoksi tomaatiksi. Lisäksi meillä oli tarjolla hummusta (kikhernepaketin reseptillä tehtyä) ja avokadosalsaa (avokadoa, tomaattia, valkosipulia, limetinmehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria). Tämä hieno kolminaisuus tortillan välissä oli melkoisen täyttävää, joten kahden pursuilevan (parempi överit kuin vajarit) lättysen jälkeen olin valmis ruokalevolle. Kiitos!

KIKHERNEITÄ TORTILLAN VÄLIIN (2-4:lle ruokailijalle, nälästä riippuen)

1 pkt kikherneitä (kypsiä ja käyttövalmiita)
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl limetin mehua
1 tomaatti
1 punasipuli
muutama retiisi
puolikas paprika
1 iso porkkana
2 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl chilirouhetta
ripaus suolaa ja mustapippuria
100 g fetajuustoa palana

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Kaada kikherneet siivilään, huuhtaise ne kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Kaada kikherneet kulhoon ja lisää sinne oliiviöljy ja limetin mehu. Leikkaa punasipuli ja tomaatti pienehköiksi lohkoiksi ja retiisit pitkittäin neljään lohkoon. Pilko paprika suupaloiksi ja siivuta porkkana ohuiksi lanteiksi. Lisää kasvikset kulhoon ja sekoita. Lisää sitten joukkoon juustokumina, paprikajauhe, chilirouhe, suola ja pippuri, ja sekoita hyvin. Kaada seos uunipellille leivinpaperin päälle ja murenna fetajuusto paloiksi päälle. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, ja halutessasi vielä sen jälkeen grillivastusten alla 250 asteessa 5-10 minuuttia.

Lämmitä tortillalättyjä ja laita tarjolle kikhernetäytteen lisäksi esimerkiksi hummusta ja avokadoa. Myös tomaattisalsa sopii tähän varmasti hyvin.

Maissisalaatin lumoissa

Miten monta vuotta on mennyt hukkaan! Siis tekemättä tätä Suolaa ja hunajaa -blogin maissisalaattia! Nyt viimeinkin juhannukseksi tehtiin, esikypsennetystä maissista tosin, eikä kerta jää viimeiseksi. Ehkäpä vielä törmätään kaupassa kotimaiseen tuoreeseen maissiin, ja päästään kokkeilemaan silläkin. Salaatti oli ihan hillittömän hyvää, jotenkin niin täydellinen makujen yhdistelmä, etten osaa edes kuvailla sitä. Siksipä sinunkin olisi hyvä tätä tehdä, että pääsisit itse asian todentamaan.

MAISSISALAATTI GRILLATUSTA MAISSISTA

1 pkt esikypsennettyä maissia (paketissa 2 tähkää)
puoli rasiaa kirsikkatomaatteja
1 punasipuli (+vähän varsia)
1 punainen chili
100 g fetajuustoa
2 rkl öljyä
noin puolikkaan limetin mehu
ripaus suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria silputtuna

Grillaa maissintähkiä, kunnes ne saavat väriä pintaan (eli makua grillauksesta). Leikkaat grillatuista, jäähtyneistä tähkistä maissinjyvät pois: pidä tähkä pystyasennossa ja rouhaise jyvät veitsellä runkoa myöten pois. Puolita kirsikkatomaatit (tai leikkaa isoimmat neljään lohkoon), puolita ja siivuta sipuli, silppua chili ja sekoita ainekset kulhossa yhdessä öljyn, limetin mehun ja mausteiden kanssa. Murustele lopuksi feta joukkoon ja sekoita varovasti.

Meillä oli juhannuspäivän aterialla lisukkeena muutakin kuin tuota taivaallista maissisalaattia (mm. hölskypottuja), ja sen vuoksi siitä riitti vähän vielä seuraavan päivän rääppiäisiinkin. Jos perunoita ja parsaa ei olisi ollut, olisi maissisalaattisatsi mennyt kokonaan kahden hengen ruokailussa.

Tomaattipiirakka (ja grillikioskisuositus)

Olen vuosia sitten saanut ystävältä ohjeen tomaattipiirakkaan, jota silloin tuli tehtyä usein. Tämä herkku muistui mieleeni, kun törmäsin hyvin samantapaiseen ohjeeseen K-kaupan ruokalehdessä. Vanhemmassa ohjeessa pohjan päälle, ennen juustoa ja tomaattia, laitettiin punaista pestoa. Tässä tuoreemmassa versiossa pohjan päälle levitettiin Dijon-sinappia, mikä voi äkkiseltään ajatellen kuulostaa hassulle. Kannattaa testata ja todeta, että toimii! Mukava lisä pohjaan oli tässä käytetty ruisjauho, minkä ansiosta pohja oli mielestäni oikein maukas. Minä virittelin päälle tuoreista yrteistä ja öljystä muhennetun maustekastikkeen, kun alkuperäisessä ohjeessa oli ilmeisesti käytetty kuivattua basilikaa.

Tomaattipiirakkaa tarjoiltiin oululaisten ruokablogaanien kesäpiknikillä, jossa ei muuten tänä vuonna tarvittu villasukkia, vaikka oltiin liikkeellä kesäkuun puolella. Piknik oli tämän joukkion ensimmäinen livetapaaminen kuukausiin, ja ilahdutti kovasti! Olemme kevään mittaan nähneet toisiamme ruudun välityksellä, kun olemme nauttineet mm. pääsiäisateriasta ja vappubrunssista virtuaalisesti. Verrattoman hauskaa on ollut noissakin tapaamisissa, mutta kyllä sentään livekontakti on mukavampi.

TOMAATTIPIIRAS

150 g voita
1 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1 kananmuna
1 rkl kylmää vettä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuutio kylmä voi kulhoon ja sekoita siihen jauhot. Nypi/hiero seos murumaiseksi ja lisää sitten joukkoon suola, kananmuna ja vesi. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vaivaa. Taputtele taikina piirakkavuoan (pyöreässä halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele taikinapohjaa haarukalla ja esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.

Täyte:

0,5 dl Dijon-sinappia
150 g juustoraastetta (laitoin puolet emmentalia, puolet mozzarellaa)
2 tavallista tomaattia + noin rasiallinen kirsikkatomaatteja
vajaat 0,5 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä raastettuna
10 isoa basilikanlehteä + pari oksaa tuoretta oreganoa silputtuna
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

Kun pohja on esipaistettu, ota se pois uunista ja nosta uunin lämpö 225 asteeseen. Levitä pohjan päälle sinappi ja ripottele päälle juustoraasteet. Leikkaa tomaatit (erikokoisia) ohuiksi siivuiksi (ihan pienet kirsikkatomaatit voi leikata pitkittäin vain puoliksi) ja asettele siivut nätisti juustoraasteen päälle. Sekoita öljyyn valkosipuli ja yrtit sekä suola ja pippuri. Voit halutessasi hieroa niitä tahnaksi morttelissa. Levitä mausteöljy tomaattien päälle. Paista piirasta vielä 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

* * *

PS: Bloggarikollegat kun nyt tuli tuolla ylhäällä mainituksi, täytyy mainita myös maanmainio grillikierros, joka ihan alkuvuoresta tehtiin porukalla. Pörräsimme Haukiputaalle, Iihin, Kiiminkiin ja Jääliin nauttimaan paikallisten grillien antimista ja hankkimaan taas kunnon ähkyt. Voiton tuolla kierroksella vei Iin Haminan grilli, jota voidaan ehdottomasti suositella ohikulkijoille pysähdyspaikaksi. (Tämä ei ole maksettu mainos eikä minkäänlainen yhteistyökuvio, vaan aitoa iloa hyvästä grilliruuasta ilman sitoomuksia.)

Kerrosporilaisessa riittää syötävää myös kaverille asti.

Lauantaina teimme Armastuksen kanssa pyöräretken Oulusta Iihin, ja tietenkin kävimme ostamassa välipalat (porilaiset) grilliltä. Noiden herkkujen energialla (ja myötätuulen siivittämänä) kotimatka taittui miellyttävästi ja nopsakasti.

Muistoja maailmalta, osa 2

HAVAIJI

Haaveet on mahtavia. On sellaisia, joiden arvelee toteutuvan jossain vaiheessa, ja niitä, joiden ajattelee todellakin vain jäävän haaveiksi (eikä ole siitä edes erityisen pahoillaan). Havaiji oli minulla ollut pitkää juuri tuollainen ”tuskinpa koskaan sinne, mutta olishan se mahtavaa” –haave. Jossain vaiheessa sitten alkoikin mieleen tulla ajatus, että jos haave on oikeasti toteuttamiskelpoinen, niin miksipä ei sitä toteuttaisi. Mietin, mihin minä tuota haavetta panttaan? Eläkevuosiin? Kun täytän 50? Kun täytän 60? Elämä on arvaamatonta, hyvässä ja pahassa, ja saattaapa vatvoessa jäädä kokematta, käymättä, tekemättä – elämättä. Siispä kohti pallon toista puolta, ja mele kalikimaka eli hyvää joulua havaijilaisittain!

Porhalsimme siis Havaijille juuri ennen joulua Helsingin ja Los Angelesin kautta menevillä lennoilla. Varausvaiheessa meinasin jo alkaa perua koko matkaa: Los Angelesista kestäisi vielä kuutisen tuntia lentää Honoluluun! Sitten totesin, että matkantekoa olisi siinä vaiheessa takana jo puoli vuorokautta, enemmänkin odotuksineen, joten kuusi tuntia ei tuntuisi enää missään. Kuinka väärässä olinkaan! Nuo viimeiset kuusi tuntia olivat yhtä... tekisi mieli kuvailla sitä rumalla sanalla. Matka oli liki kuusi tuntia yhtä turbulenssia, eikä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Palkkio odotti kuitenkin aamulla, kun avattiin hotellihuoneen verhot:

Suurimman osan reissusta vietimme Oahun saarella Honolulussa. Sieltä käsin teimme parin päivän kiepauksen Mauille ja päiväretkiä eri puolille Oahua. Mauille mentiin lentäen, Oahulla liikuttiin paikallisbusseilla (jotka kulkivat ympäri saarta ja joiden aikataulut oli helposti löydettävissä). Bussilla lähdimme myös kohti Pearl Harbouria, tuota elokuvastakin tuttua historiallista sotatannerta. Taisimme lähteä matkaan jo ennen kuutta aamulla. Matka kesti yli tunnin ja jonossa oli syytä olla auringon nousun aikaan, jos halusi saada liput USS Arizonan muistomerkille. Niitä oli jaossa vain tietty määrä päivittäin, joten kiinnostus ja sitä myötä jono oli massiivinen. Olimme lopulta aikalailla viimeisten viiden kymmenen joukossa, joille lippuja riitti.

Komeita näkymiä käytiin yhtenä päivänä katselemassa Diamond Head -nimiseltä iänkaikkisen vanhalta tulivuorelta. Sen kraaterin laitamaa kulki polku, jota pitkin turistilauma kapusi ylös näköalapaikalle. Hikkee pukkas, mutta kannatti patikoida. Honolulu on pilvenpiirtäjien kaupunki, mutta hiekkarantaa on kilometritolkulla ja ympärillä on vehreää metsäaluetta pehmentämässä maisemaa.

Uuden vuoden ilotulitusta odotettiin rantahietikolla istuskellen ja kaupungin valoja ihmetellen.

Hiekkarantoja Oahulla riittää. Kävimme tutustumassa aika moneen, ja olivatkin osin aika eri tyyppisiä. Oma lähirantamme oli Waikiki Beachillä Kuhio Beachin pätkä. Kävimme siellä uimassa muun muassa jouluaattona ja monta muutakin kertaa. Se oli jo puolilta päivin aivan tupaten täynnä väkeä, mutta hyvin me sekaan mahduimme. Meidän hotellimme kohdalla rannan tuntumaan oli tehty aallonmurtajat, joiden ansiosta uiskentelu lämpimässä merivedessä oli miellyttävää. Honolulussa on todella paljon asunnottomia, joilla näytti olevan majoja myös rannalla. Satunnaisesti reviirikiistat näyttivät äityvän vähän verisiksi, mutta lainvartijat puuttuivat peliin joutuisasti.

Joulupäivän myrsky siirteli rantabulevardille kunnon hiekkakasat.

Havaijilla panostetaan luonnonsuojeluun. Aurinkovoiteiden osalta ilmeisesti odotellaan jonkinmoista lakia, joka sallisi vain luonnonmukaisten tuotteiden myynnin ja käytön. Tavalliset aurinkovoiteet sisältävät aineita, jotka tuhoavat korallia, joten ne halutaan kieltää. Yhtenä päivänä kävimme Hanauma Bayn luonnonsuojelualueella snorklailemassa ja näimme upeita kaloja ja koralleja, muun muassa humuhumunukunukuapua´a -nimisen sikäläisen kansalliskalan. Tänne on pieni pääsymaksu ja paikka on suljettu aina tiistaisin, jotta ranta-alue saa levätä.

Hanauma Bay

Oahun pohjoispuolella on Turtle Beach -niminen paikka, ja syyn nimelle näette alla olevassa kuvassa. Siinä poseeraa vihreä merikilpikonna Olivia-Dawn, vähän päälle nelikymppinen kilpikonnakaunotar. Tämä pieni kivikkoinen rantapätkä, "Honu Park" (kilpikonnaparkki) on kilpikonnien suosiossa, ja monilla niistä on tietty aika päivästä, jolloin ne mönkivät hiekalle. Olivia oli aikataulussaan ja yhden tienoilla levähtelemässä hiekalla. Ei ihme, että tulee tarvetta huokaista, kun vieressä pauhaa meri ja aallot paukkaavat rantakivikossa.

En ole eläissäni nähnyt yhtä suuria aaltoja, kuin joulun aikaan Oahulla. Saaren pohjoispuolella talvi on surffaajien kulta-aikaa, koska silloin aallot nousevat huimiin korkeuksiin. Näihin aaltoihin, kuvauspäivänä paikoin melkein kymmenmetrisiin, ei lähde kuka tahansa surffaaja, vaan ainostaan huippuammattilaiset.

Pysähdyimme toviksi Waimea Bayn hiekkarannalle, jonne oli viritetty nauhat ja kieltokyltit: älä mene lähemmäksi rantaa, älä kuvittelekaan meneväsi uimaan, hengenvaaralliset aallot!!! Turva-alue oli iso, eikä suotta. Valtaisat aallot (jotka tulivat jännästi sarjana: iso-isompi-vielä isompi-aivan hillittömän järkyttävän iso) toivat vettä kovalla voimalla pitkälle rannalle ja olisivat helposti nielaisseet rannalla tepastelijan mukaansa. Aaltojen pauhu oli kuin ukkosen jylinää! Rannalla olleet puolenkymmentä hengenpelastajaa saivat pistellä välillä melkoiseen juoksuun, kun hupsuimmat katsojat menivät veteen kokeilemaan rajojaan.

Löydätkö kuvasta surffaajat?

Maui

Maui kiinnosti upeiden luontokohteidensa vuoksi. Suuntasimme heti saarelle päästyämme valasretkelle, jonne olimme ostaneet liput jo ennakkoon netissä. Kun Norjan reissulla ei päästy näkemään ryhävalaita, niin Mauilla niitä näkyi kymmenittäin joka puolella! Mihin tahansa hetken tiiraili, näkyi pian korkea vesisuihku tai useampia. Sykähdyttävin hetki oli, kun kaksi valtaisan kokoista ryhävalasta nousi pintaan muutaman metrin päässä laivasta. En tajunnut ottaa edes kuvaa niistä, kun keskityin ihmettelemään tuota hienoa näkyä. Retki kesti pari tuntia, ja oli koko rahan väärti!

Sukellus kohti syvyyksiä.

Toisena Maui-päivänä osallistuimme opastetulle päivän kestävälle retkelle, jossa bussi kuljetti retkuetta ympäri saarta. Hienoja maisemia! Toisaalla oli karua, toisaalla taas vehreää. Retkioppaamme oli mahtava tyyppi, aito mauilainen, joka kertoi saaren historiasta asiantuntevasti ja kiinnostavasti.

Haleakala-tulivuoren laella, kuin kuumaisemissa.

Ruokaelämyksiä

Mauilla söimme niin mainion makeaa ananasta, että eipä ole tullut kotikaupassa moista vastaan. Mauilla viljellään vielä jonkin verran ananasta, mutta ei lainkaan siinä määrin kuin ennen. Oahun saarella olisi ollut mahdollisuus vierailla Dolen ananasplantaasilla, joka sekin on aiemmin ollut valtavan suuri ananaksentuottaja, mutta joka nykyään ymmärtääkseni on lähinnä vain turistinähtävyys.

Honolulussa, aivan hotellimme liepeillä Kuhio Avenuella, oli tällainen hauska pieni hodarikoju - vai pitäisikö sanoa "hulari"koju. Havaijilaisittain kun hot dog on tietysti hula dog! Ja mikä tekee hodarista hularin? Täytteet tietysti, sillä valittavana oli erilaisia hedelmäisiä salsoja (mango, ananas ja papaija) sekä mieluisa majoneesi. (Havaijilla ananas, mango, papaija, guava ja lilikoi passion (hiukan erilainen passionhedelmälajike, jota meillä on kaupasta saatavilla) olivat muutenkin tosi yleisiä makuja esimerkiksi juomissa.) Hula dog maistui meille mukavasti välipalana, ja kuten kuvasta näkyy, on maistunut myös edesmenneelle Anthony B:lle.

Ihan hotellimme lähellä oli myös todella suosittu (eikä ihme) pokepaikka Maguro Spot. Poke on havaijilainen kulhoruoka, jossa on riisiä ja sen päällä valinnan mukaan lisukkeita eli kasviksia ja raakaa, marinoitua kalaa. Söimme pokea parissa muussakin paikassa ja tämä omien kulmien paikka todettiin parhaaksi. Nurkan takana oli myös pieni korealainen ruokapaikka, jossa ei monta pöytää ollut eli se oli lähinnä noutoruokapaikka. Senkin ruoka todettiin älyttömän hyväksi. Jos suuntaat joskus Honoluluun, tsekkaa nämä kaksi paikkaa Kuhio Avenuen ja Uluniu Avenuen kulmassa.

 

Food truckit eli ruokarekat näkyivät olevan hyvin edustettuna ruokatarjonnassa ns. tavallisten ravintoloiden lisäksi. Testattiin useammanlaisia, ja hyviksi todettiin. Pienissä rantakylissä, suurien rantojen äärellä, ne olivat käytännössä ainoita ruuantarjoajia ihan pienten telttakojujen lisäksi. Waimanolossa oli kuitenkin ihan perustuksilla seisova grillin näköinen rakennus, jonka luukulla oli lounasaikaan jonoksi asti paikallisiakin. Pikkuruisen luukun kautta juuri ja juuri näki tilausta vastaanottavan henkilön. Hyvää ruokaa sieltä luukusta kuitenkin esille tupsahti. Me valitsimme Kalua-possua (jotain meille tutumman rosvopaistin kaltaisesti kypsennettyä) ja jotain lehtikäärössä kypsennettyä possua, joiden lisukkeena oli hassu yhdistelmä riisiä ja juustomakaronia. Tulipahan kokeiltua tämmöistäkin.

Pupukean rantamaisemissa valitsimme annokset vierekkäisistä ruoka-autoista: tuoreita valkosipulikatkarapuja ja qesadillat. Aaltojen pauhatessa, lämpimän tuulen puhallellessa, auringon paistaessa nämä maistuivat ihanille!

Jouluateriamme oli eksotiikkaa kerrakseen. Pimeässä aattoillassa istuimme kesävaatteissamme ruokakojun pöytien ääressä syöden noutopakkauksista ja mehua särpien. Ei valittamista. Mele kalikimaka!

Paikallinen jäätelöä vastaava herkku oli shave ice: makusiirapeilla maustettua ja lisukkeilla (en tiedä, mitä nuo meidän annoksessamme olleet pallerot ja mykyt olivat) ryyditettyä jäähilettä. Mukavasti raikasti ja virkisti auringossa kävellyttä. Säätila joulukuisella visiitillämme muuten oli aivan kertakaikkisen optimaalinen (lukuunottamatta sitä yhtä myrskypäivää, jonka melkein kokonaan vietimme hotellihuoneessa). Lämpötila keikkui jossain +24:n ja +28:n välillä ja merituuli puhalteli leppeästi.

Mahalo Havaiji!

***

Molemmilla reissuilla (Norja ja Havaiji) ajattelin monta kertaa (pikkuisen jopa silmät vetistäen), että miten onnekasta on päästä tällaisiin paikkoihin näkemään ja kokemaan asioita.

Oikeastaan ei tarvitse edes lähteä toiselle puolelle maapalloa herkistymään. Riittää, kun istuu omalla parvekkeella aamupuurolla Armastuksen kanssa ja seuraa pääskysten lentoa ja kirkumista. Onni <3