Kotiharmin karponaara

Armastus keksi tälle ruualle hyvän nimen: Kotiharmin karponaara. Itse olisin nimennyt keltavihreäksi kesäkastikkeeksi eli paljo tylsemmin. Paistelin pannulla sipulia, valkosipulia, kantarelleja, pinaattia ja kotiparvekkeen kesäkurpitsaa, ja heitin sekaan smetanaa. Pastan kiehuessa maistelin soosia, ja pidättelin itseäni syömästä kaikkea ennen kuin spagetti oli kypsää. Uudet potutkin olisivat sopineet soosin kanssa hyvin yksiin. Tai leipä, jonka päälle olisi kasannut tätä. Ah nam!

KOTIHARMIN KARPONAARA eli KANTARELLI-PINAATTIKASTIKE

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
pätkä (keltaista) kesäkurpitsaa
n. 200 g tuoreita kantarelleja
kourallinen pinaatinlehtiä
1 prk smetanaa
(yrtti)suolaa
mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet. Putsaa kantarellit ja halkaise isoimmat. Huuhtaise pinaatinlehdet ja pieni niitä vähän. Halkaise ja siivuta kesäkurpitsanpätkä. Paista pannulla sipulit, kantarellit ja kesäkurpitsapalat, lisää loppuvaiheessa pinaatit. Sekoita, paista hetki, ja lisää smetana. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja anna kiehahtaa. Jos haluat löysemmän kastikkeen, lisää sekaan kauhallinen tai kaksi pastan keitinvettä.

Pasta-annoksen päälle voi halutessaan ripotella (paahdettuja) pinjansiemeniä.

Tämän kastikkeen / muhennoksen maustajaksi sopii erinomaisesti esimerkiksi Ystävältä saatu yrttisuola :) Kiitos Hannele!

Hernepesto leivän välissä

Viime viikon blogipiknikille keksin (minäkin) tehdä leipiä, hernepestolla täytettyjä ja prosciuttokinkulla päällystettyjä kolmioleipiä. Hernepestoon törmäsin "Täydellinen ohje" -kirjassa (Rūster & Repo), jossa sitä oli käytetty voileipäkakun täytteeksi. Hyvää oli! Oman pestoni väri ei ollut ihan yhtä hehkeän vihreä kuin kirjassa, epäilen että se muuttui hernkeiton väriseksi aurinkokuivattujen tomaattien vuoksi.

HERNEPESTO
(tämä on vähän kirjan ohjetta suurempi annos, jossa olen juustolaatua muuttanut)

n. 5 dl pakasteherneitä (kiehauta pikapikaa, jos haluat, mutta valuta heti kylmässä vedessä niin että jäähtyvät nopeasti)
3 valkosipulinkynttä
4 rkl pinjansiemeniä
8 rkl pecorinojuustoraastetta (tai parmesaania kuten alkuperäisessä ohjeessa)
6 aurinkokuivattua tomaattia
4 rkl öljyä aurinkokuivattujen tomaattien purkista
puolikkaan limen mehu

Surraa aineksista tasainen massa teharissa tai sauvasekoittimella.

Käytä pestoa voileipäkakun täytteenä tai kasaa herkulliset piknikleivät laittamalla paahtoleipäsiivujen väliin hernepestoa ja päälle ilmakuivattua kinkkua.

Rokkibrunssi

Me ja noin 28 000 muutakin musiikin ystävää nautti viikonloppuna Oulussa järjestettävän Qstockin musiikkiannista ja festaritunnelmasta. Mahtavat säät siivittivät sukkulointia Koomalavan, Rytmirannan, päälavan ja muiden esiintymispaikkojen välillä. Hyvät muzakit, mahtava meininki ja pölyä varpaanväleissä! Jee!!!

Perjantaista toinnuttuamme kasasimme lauantaina ennen puolta päivää meille rokkibrunssin. Kun jokainen innokas jammailija ja brunssailija toi muassaan jotain, notkui pöytä puoli kahdeltatoista melkoisen herkkumäärän alla.

BRUNSSI FESTARIKÄVIJÖILLE

- keitettyjä munia
- graavilohta
- saaristolaisleipää
- vaaleaa leipää
- artisokkatahnnaa
- savulohituorejuustoa
- briejuustoa
- hunajapaprikoita
- perunatortillaa
- pieniä lihapullia tomaattikastikkeessa
- pikkukurkkuja
- oliiveja
- artisokansydämiä
- marinoituja kikherneitä, tomaattia ja fetaa (jotenkin tähän tyyliin)
- croissantteja
- vesimelonia, hunajamelonia ja mansikoita
- sangriaa, hedelmämehuja ja kahvia

Uskotteko, että näillä eväillä saatiin festarikehot ravittua niin ettei ihan heti nälkä iskenyt :) ?

Voi leipä! -kesäpiknik

Tämän jutun olisi pitänyt alkaa näin: "Oululaiset ruokabloggarit levittivät keskiviikkona vilttinsä ja älykkäät keskustelunsa auringonpaisteeseen Ainolan puiston nurmikolle..."

Pöhkö vesisade sekoitti suunnitelmat, eikä vilttejä levitelty. Miehitimme sen sijaan (Diplomi-)insinööri-Pekan residenssin (kiitos isännälle!) ja lastasimme pöydän täyteen piknikherkkuja. Illan herkut tulivat osoitteista Makuja kotoa
, Aina nälkä (uusi reipas blogimiittaaja, tervetuloa joukkoon!), Pastanjauhantaa, Kokit ja potit, Ghetto Gourmet, Sokerikukkasia ja Peruspöperöä. Arvelen tuotteiden reseptiikkaa löytyvän jossain vaiheessa noista osoitteista...

Minä en ollut ainoa, joka oli ajatellut, että leipää pitää piknikillä olla. Niinpä sitä oli, neljää eri sorttia valmiita täytettyjä leipiä ja lisäksi mehevää patonkia tapenaden kera :) Joku totesikin, että tästä saisi hyvän alun leipäkirjalle!

Lihapullat (joiden kanssa oli nyt tarjolla hyvää retiisitsatsikia) ja suolainen piirakka (pekoni-kanttarellipiiras) sopivat kesäpiknikkiin (vaikka sitten sisällä pidettyyn) erinomaisesti.

Miten toimivan liiton saakaan parsakaalista, pekonista ja cashewpähkinöistä? Täyvvellisen!

Kesäisen itämaiset kurkkukupit olivat mukavaa ja hyvää naposteltavaa.

Jälkiruokaosasto oli ruhtinaallinen: juustokakkua marinoitujen mansikoiden kera, tiramisua, mansikkatorttua (joka kirvoitti hyvät aplodit viimekesäisen tarinansa vuoksi) ja dominopalleroita. Toki vatsa oli jo ennen makiaosastoa täynnänsä, mutta minkäs teet. Jälkiruoka ottaa paikkansa.

Sanon isosti NAM NAM! Ja hauskaa oli! Kiitos kivalle seurueelle!

Jälkiruuaksi jugurttia

Kepeä kesäinen jälkiruoka syntyy tuoreista, marinoiduista mansikoista sekä sitruunankuorella maustetusta turkkilaisesta jugurtista. Nopeaa, helppoa ja ihanaa!

MANSIKOITA JA TURKKILAISTA JUGURTTIA

mansikoita
limen mehua
ruskeaa sokeria

Valitse mansikoita ruokailijoille jälkkäriin sopiva määrä. Poista kannat, halkaise mansikat ja laita johonkin kulhoon. Halkaise lime, purista päälle limen mehua ja ripottele päälle sokeria. Minä laitoin kahden hengen mansikoihin noin puolikkaan limen mehun ja ehkä ruokalusikallisen sokrua.

n. 300 g turkkilaista jugurttia
1 pienen (luomu)sitruunan raastettu kuori
1 rkl juoksevaa hunajaa
1-2 rkl tomusokeria

Pese sitruuna huolella ja raasta kuori jugurtin sekaan. Sekoita joukkoon myös makeuttajat, niitä sen mukaan kuinka makeasta pidät.

Laita lasien tai jälkiruokakulhojen pohjalle jugurttia (meillä tuo koko määrä ei mennytkään) ja kasaa päälle mansikoita. Suklaahippuset sopivat koristeeksi (meillä oli Fazerin mansikkasuklaata).

Lohilaatikko

Meillä kaikilla on kokemuksia julkisten laitosten ja syöttölöiden lohikiusauksista ja -laatikoista. Perunaa on, mutta lohipalat yleensä hakusalla. Lohen maku on niin voimakas, että se on tällaiseen vuokaan kiitollinen kaveri. Vähällä kalalla paljon makua. Meillä lohta oli runsaasti, kun sattui kaupasta 600 gramman palanen mukaan ja kun se nyt vaan on niin hyvää.

Minulla on tapana tehdä laatikkoruokia (valkosipulipottuja, kinkkukiusausta ym.) niin, että puolet nesteestä on jotain kermatuotetta ja puolet kasvis- tai lihalientä. Tulee hyvää.

LOHILAATIKKO

8 isohkoa perunaa
n. 600 g painoinen lohifile
3 pientä sipulia (nyt kun on uutta sipulia, niin varsineen kannattaa laittaa)
valko- ja mustapippuria
(tuoretta) tilliä
suolaa
n. 2,5 dl vettä
kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa

Kuori / raaputa perunat ja tee niistä vaikka suikaleita. Silppua sipulit. Poista lohifileestä nahka ja ruodot, ja siivuta kala. Ripottele kalapalojen pinnalle vähän suolaa ja musta- ja valkopippuria. Kuumenna vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Lisää sekaan ruokakerma.

Lado vuokaan kerroksittain perunasuikaleita, sipulisilppua, kalaa ja tilliä. Suolaa voit halutessasi ripsauttaa ihan hitusen perunakerroksen päälle. Minä laitoin kalaa kahteen kerrokseen. Kaada lopuksi vuokaan kerma-kasvisliemiseos ja lykkää vuoka uuniin. Paista 200 asteessa, kunnes potut ovat kypsiä. Meillä vuoka muhi uunissa ehkä jopa parikin tuntia (kas kun yllättäen unhoitin vilkaista kelloa, kun laitoin vuoan uuniin).

Hernevelli ja henkäys minttua

Kotibistron kolmen ruokalajin illallisen alkajaisiksi nautimme hernekeittoa, joka keitettiin tuoreista herneistä ja maustettiin tuoreella mintulla. Herkkua!

TUOREHERNEKEITTO (kahdelle alkuruuaksi)

n. 600 g herneenpalkoja, joista tuli noin 3 dl herneitä (voihan tähän käyttää myös saman verran pakasteherneitä)
2 ihan pientä sipulia + varret
1 pieni valkosipulinkynsi
vettä
1/2 kasvisliemikuutio
kymmenkunta mintunlehteä
n. 1/2 dl kuohuviiniä (tai vissyä, tai vettä, tai kermaa, tai jotain muuta nestettä)
1 tl sitruunamehua
suolaa ja valkopippuria

Avaa herneenpalot ja riivi herneet kattilaan. Kaada päälle vettä niin, että herneet juuri peittyvät (ole tarkkana, herneet nimittäin kelluvat ja hämäävät kokkia). Silppua sipuli rouheasti ja heitä kattilaan. Kuori valkosipulinkynsi ja laita se kokonaisena kattilaan. Lisää joukkoon puolikas kasvisliemikuutio ja keittele herneet kypsiksi (ei menee kovin kauaa näissä tuoreissa herneissä). Nosta valkosipulinkynsi pois kattilasta ja lisää sinne mintunlehdet. Surraa sauvasekoittimella (tai blenderissä) tasaiseksi (ja siivilöi, jos haluat täysin sileän keiton). Kuumenna keittoa uudelleen ja lisää sinne nestettä, sitruunamehu ja ripaus valkopippuria. Kiehauta, tsekkaa suola ja lisää sitä halutessasi.

"Jätetään lapsivieraille"

Niin, semmoinen oli meillä loppulauselma, kun maistettiin Pop-Tartseja. Sorruimme ostamaan paketin Citymarketista, johon oli pykätty kai heinäkuun neljännen kunniaksi ameriikkahylly. Oli siinä kaikenlaista muutakin tarjolla, mutta himputti niin isoissa paketeissa ja pulloissa, ettei viitsinyt ostaa ihan vain maistellakseen.

Nämä Pop-Tartsit sitten. Keksin sisällä möhnää, oliko lie jotain suklaatia ja vaahtokarkkia. Pop-Tartsit piti lämmittää leivänpaahtimessa tai mikrossa (3 sekuntia!). Leivänpaahtimeemme emme tohtineen sokerivesikuorrutteisia läpyröitä laittaa (paahdin on jotakuinkin vuosimallia 1970, ja pelkäsin että sen nelikymmenvuotinen taival toimivana kapineena päättyy mähmään), joten mikrotimme ne. Kolme sekuntia, no, voitte kuvitella mitä tapahtuu. Ei mitään. Kolmekymmentä sekuntia oli lähempänä totuutta. Sitten oli lämmintä keksiä ja kuumaa sisusta. Minä en syönyt kaikkea, rakas Pihi-Iikkani söi minunkin jämäni.

Lopputulos:
1) Emme osta näitä uudelleen.
2) Loppupaketin tarjoilemme karkkihimoisille lapsivieraille (ja saattaahan joku aikuinenkin tykätä mistäsentietää...)

Bai tö vei, näissä on kahdeksaa vitamiinia ja mineraalia. Aina nälkä -blogin Milla oli myös ostanut samaisia keksejä ja havainnut tämän terveellisyysaspektin :)

Kreikkalainen makkaravuoka á la Blöö

Joskus pitää ostaa lenkkimakkaraa ja meillä se on silloin Hookoon Blöötä (sinistä siis). Juntisti pidämme siitä siivuina ruisleivän päällä. Ei koko makkaraa sentään leivän päälle silipasta, kyllä siitä ihan oikeaakin ruokaa ehditään tehdä :) Makkarakeitto ja uunilenkki juustolla ovat pop. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli kumpaakaan ja laitoin googlen laulamaan makkarareseptin toiveissa, ja niitähän löytyi! Yhteishyvän sivuilta löytyi kreikkalaisen makkaravuoan resepti, jota suunnilleen noudatimme. Omat lisäyksemme olivat valkosipuli ja kesäkurpitsa, jälkimmäinen siksi että halusin sekaan purutuntumaa kasviksen muodossa. Ja jotain vähän terveellisempääkin kuin makkara... Olimme positiivisesti yllättyneitä ruuasta, ja resepti jää elämään makkarakeitto- ja uunilenkkijonon jatkoksi.

KREIKKALAINEN MAKKARAVUOKA

1 lenkkimakkara (siis toinen puoli lenkkipaketista)
0,5 dl chiliketsuppia (tai tavallista ketsuppia, johon sekoitat chilijauhetta)
2 kevätsipulia varsineen (tai 1 iso sipuli)
3 valkosipulinkynttä
n. 15 sentin pätkä kesäkurpitsaa
reilu 100 g fetajuustoa
0,5 dl oliiveja renkaina (ohjeessa mustia, meillä oli vihreitä)
1 purkki tomaattimurskaa
2 tl (tummaa) sokeria
mustapippuria (ja suolaa)
1 rkl silputtua tuoretta oreganoa
1 rkl silputtua tuoretta basilikaa
1 dl juustoraastetta

Kuori makkara ja kuutioi se reiluiksi suupaloiksi. Laita makkarakuutiot uunivuokaan, lisää sekaan chiliketsuppi ja sekoita. Silppua sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuutioi kesäkurpitsa suunnilleen makkarapalojen kokoisiksi kuutioiksi. Kuutioi fetajuusto, ellet käytä valmiita kuutioita. Sekoita tomaattimurskaan sokeri, mustapippuria ja yrtit. Ripauksen suolaa voi lisätä, mutta se ei ole välttämätöntä. Lisää sipulit, kesäkurpitsakuutiot, feta, oliivit sekä maustettu tomaattimurska vuokaan ja sekoita vähän. Ripottele päälle juustoraaste. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia, niin kesäkurpitsatkin ehtivät hiukan pehmetä (eivät kuitenkaan lötkisty) ja saada makua. Jos et käytä kesäkurpitsaa, riittää paistoajaksi 15-20 minuuttia.

Me söimme makkaravuokaa pennepastan kera, mutta Yhteishyvän ohjeessa mainittiin oheen sopivan myös pottumuusin. Ehkä talvella sitten se kokeilu...

Pirtelöä ja podeja

Loma-aamuissa mahtavaa on se, että voi aivan rauhassa istuskella parvekkeella nauttimassa aamiaista ja ihailla "viljelyksiä". Tänä aamuna siemailimme vadelmaista rahkapirtelöä ja ihailimme chileihin pukkaavia hedelmiä eli podeja eli chilejä.

VADELMAINEN RAHKAPIRTELÖ (kahdelle)

pari desiä vattuja (meiltä löytyi vielä rasiallinen viime kesän satoa)
pari teelusikallista sokeria
pari kukkurallista ruokalusikallista rahkaa
loraus maitoa
purkinpohjat maustamatonta jugurttia
ripaus vaniljasokeria

Kun kaikki ainekset olivat sekoituskannussa, kipusi ainesten määrä noin puolen litran viivalle. Sitten sauvasekoitin sekaan ja surrurrur.

- - -

Chilipuskat ovat aloittaneet kukintansa ehkä aavistuksen viime kesää myöhemmin, mutta ovat vihdoin alkaneet tehdä chilejään. Jospa täällä kohta päästään makustelemaan ensimmäisiä äkämyksiä.

Kameran eteen änkesivät nyt

...barbere coffee brown

 ...sugar rush

...ja joukon yllättäjä naga morich, jonka hedelmät ovat vallan muhkeat!

Kaaliloota

Perjantaina vein Armastuksen syömään ravintola Hugoon (jossa en olekaan ennen käynyt) torinrantaan. Nautiskelimme hinta-laatusuhteeltaan erinomaisesta Early bird -menusta, joka on klo 16-18 välillä tarjoiltava kolmen ruokalajin ja kolmenkymmenen euron hintainen kokonaisuus. Ruokabloggari kieriskeli harmistuksesta, kun ei ollut ottanut kameraansa mukaan, mutta kehräsi mielihyvästä ihanien makujen äärellä. Söimme tuorehernekeittoa, meritaimenta ja creme bruleeta, ja tulimme kylläisiksi ja hyvälle tuulelle. Suosittelemme siis saapastelemaan Hugoon!

Lauantaina palattiin perusasioiden äärelle ja syötiin kaalilootaa. Mitäs te muut teette? Kaalilaatikkoa? Kaalipataa? Ja millaisin reseptein? Minä teen nykyisin useimmiten pikaista kaalipataa, mutta kerran pari vuodessa on hyvä haudutella perinteisempää kaalilootaa. Nyt tein oikein mehevän ja muhevan kaalipadan aika runsaalla ohralla, ja lopputulos oli hyvin täyteläisen makuinen. Siirappia olen ruukannut laittaa aina hiukan, mutta nyt se oli loppuslut, joten käytin ruskeaa sokeria.

KAALILOOTA KAALIPATA KAALILAATIKKO (kun en osaa päättää, millä nimellä tätä kutsuisin)

n. 1,5 dl ohrasuurimoita
n. 5 dl vettä
1 lihaliemikuutio

400 g sikanautajauhelihaa
kilon kaali
3 pientä uutta sipulia varsineen
2 porkkanaa
10 maustepippuria +vähän maustepippurirouhetta
ripaus valkopippuria
suolaa
laakerinlehti
n. 1 rkl ruskeaa sokeria (tai siirappia)
n. 3 dl vettä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja ohrasuurimot kiehumaan lihaliemikuution kanssa. Keitä ohra suunnilleen puolikypsäksi.

Ohrasuurimoiden kiehuessa paista jauheliha ja mausta se suolalla, valkopippurilla ja maustepippurirouheella. Nosta ruskistettu jauheliha pataan. Suikaloi kaali, sipulit ja porkkanat. Paista ainakin puolet kaalisilpusta öljyssä pannulla niin, että ne vähän pehmenevät ja saavat hiukan väriäkin. Minä paistoin kaikki, myös porkkanat ja sipulit kaalien kanssa, kahdessa erässä. Siirrä kasvikset pataan, lisää sinne myös kokonaiset maustepippurit, laakerinlehti ja sokeri (tai siirappi). Lisää joukkoon myös keitetty ohra ja mahdollisesti jäljellä oleva keitinliemi. Voit lisätä pataan vielä muutaman desilitran vettä, sillä ohra imaisee nestettä uunituksen aikana. Laita kansi pataan ja työnnä pata uuniin. Paista pari tuntia. Puolivälissä kannattaa kurkistaa, tarviiko nestettä ja suolaa lisätä. Lisää jos tarttee, ja jatka kypsennystä.

Lopuksi kuuma kysymys: Puolukkaa vai ketsuppia? Siis kaalilaatikon kanssa? Olen nähnyt molempia, itse pistelen puolukkahilloa tai -sosetta.

Kvinoapihvit

Huhtikuisen kvinoakokeiluni jälkeen en ole kvinoapakettiin tarrannnut. Minusta se oli kyllä hyvää, mutta mielikuvitukseni ei ole oikein riittänyt keksimään kvinoalle muita reseptejä, enkä ole tullut nettiäkään selanneeksi sillä silmällä. Nyt kun vasta ostamani Donna Hayn lehti tarjoili sivutolkulla kvinoaohjeita, niin ei auttanut muu kuin kaivella kvinoapaketti kaapista. Oli hyvin hautautunut (muiden hyvin hautautuneiden joukkoon) kaappin, en meinannut löytää.

Mieluisin lehden kvinoaohjeista (mm. kvinoaburgerit, kvinoawieninleike, kvinoakeitto...) oli kvinoapihvit, joissa oli käytetty myös pekonia ja parsakaalta, joten siihen tartuin. Tein pihvit aineksista, joita kotona oli, kun en kehannut kauppaan haalautua, joten tuli pieniä muutoksia reseptiin. Lehden ohjeessa käytettiin purkkipapuja, siis valmiiksi kypsennettyjä papuja, mutta kun meillä oli vain paketillinen raakoja, niin jouduin liotus- ja keittelypuuhiin. Laitan tähän Donnan ohjeen ja viereen sulkuihin suunnilleen itse käyttämäni määrät ja aineet, jos olen niitä muutellut. Muuntelin nimittäin pihvien vihreääkin osuutta laittamallasekaan parsakaalin sijaan lehtikaalta, uutta kaveriani. Mozzarellankin vaihdoin Västerbottenjuustoon.

Jättämällä pekonin kokonaan pois, saat kasvisvaihtoehdon. Kätevää.

Pihveistä tuli mielestäni hyviä. Ne maistuivat paremmilta hiukan jäähtyneinä kuin ihan kuumina, vasta pannulta otettuina. Maut pääsivät silloin mielestäni paremmin esille. Taikinasta ei kannata tehdä liian isoja pihvejä, sillä niiden siirtely ja kääntäminen ovat tuhoisia pihvien muodolle - murenevat siis, ainakin minulla vähän näin kävi... On myös syytä antaa pihvien paistua ihan rauhassa, eikä hättäillä kääntämisen kanssa. Siitä tulee vain kvinoasotkua.

KVINOA-PAPUPIHVIT

4 siivua pekonia (6 siivua marmoripekonia)
2 x 400 g tölkki valkoisia papuja (vajaa 2 dl kuivattuja papuja)
200 g höyrytettyä parsakaalta (n. 2 dl höyrytettyä lehtikaalta silputtuna)
570 g keitettyä kvinoaa
(1 valkosipulinkynsi)
suolaa ja mustapippuria
50 g mozzarellaraastetta (Västerbottenjuustoa)
1 kananmuna
n. 1/2 dl tuoretta basilikaa silputtuna
oliiviöljyä

Kuutioi pekoni ja paista palat pannulla kullanruskeiksi. Keitä kvinoa (ja tarvittaessa pavut) paketin ohjeen mukaan). Keitä / höyrytä parsakaali (tai lehtikaalin lehdet, jos sitä käytät) ja silppua se hienoksi.

Muusaa pavut (itse keittämäsi tahi purkkipavut) ja lisää joukkoon kvinoa, parsa- tai lehtikaalisilppu, pekonisilppu, suolaa, pippuria (sekoita ja maista suolaisuus ja pippurisuus tässä vaiheessa), muna, juustoraaste ja basilikasilppu. Sekoita hyvin. Anna taikinan muhia hetki.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja nostele pannulle taikinakökköjä. Taputtele niitä vähän tasaisemmiksi (noin viiden sentin läpimitta tuntui olevan sopiva) ja paista kummallekin puolelle kaunis väri.

Kvinoapihvit voi nauttia esim. salaatin ja tomaattisalsan kera.

TOMAATTISALSA

3 tomaattia
1 pieni uusi sipuli varsineen
1 pieni valkosipulinkynsi
sokeria, suolaa, mustapippuria
tiraus valkoista balsamicoa
loraus oliiviöljyä

Kuutioi tomaatit, silppua sipuli ja valkosipulinkynsi, sekoita kaikki aineet keskenään ja mausta mieleiseksesi.

Miten mehevä omenakakku!

Ostin jotain sateista lomapäivää virkistääkseni Donna Hayn ruoka- ja leivontalehden nro 62 ja bongasin sieltä heti monta ohjetta, joita pitää kokkeilla. Ensimmäisenä intoilin omena-kaneli-pekaanipähkinäkakun perään. Minä vähensin omassa versiossani vähän sokerin määrää ja kaadoin taikinan ohjeen mukaista (22 cm) pienempään (20 cm) vuokaan paistumaan. Ohjeessa oli käytetty vaniljauutetta, mutta korvasin sen vaniljasokerilla. Kakusta tuli ehdottomasti mehevin omenakakku, jota olen ikinä tehnyt! Teen uudelleen.

OMENA-KANELI-PEKAANIPÄHKINÄKAKKU

185 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
225 g vehnäjauhoja (olisko noin 3 dl ja himpun verran päälle...unohdin mitata)
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
120 g ranskankermaa
60 g (=kukkurallinen desilitra) rouhittuja pekaanipähkinöitä

2-4 omenaa (riippuu omenoiden koosta ja vuoan koosta, montako menee; minulla meni 2,5 isoa omena))
2 tl sokeria
2 tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon munat yksi kerrallaan ja joka välissä vatkaten. Lisää seuraavaksi jauhoja (joihin on sekoitettu leivinjauhe) ja ranskankermaa vuorotellen ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi pekaanipähkinärouhe ja sekoita kunnolla. Kaada taikina 20 - 22 cm:n pyöreään vuokaan (johon voit halutessasi vuorata leivinpaperilla) ja tasoittele pintaa. Voit painella taikinaan omenanpuolikkaiden mentäviä kuoppia, jos haluat. Minä en tätä tehnyt vaan painelin vain omenanpuolikkaita vähän syvemmälle.

Kuori omenat, puolita ne ja poista siemenkodat. Tee jokaiseen omenanpuolikkaaseen viiltoja, mutta älä siivuta omenoita.

Laita omenanpuolikaat siivutettu puoli ylöspäin kakkutaikinan päälle ja paina niitä hiukan syvemmälle. Jos jää isoja omenattomia koloja, voit täyttää ne pienemmillä siivutetuilla omenanpaloilla. Ripottele päälle omena-kaneliseosta ja nosta kakuntekele uuniin (160 astetta siis). Paista kakkua 1 h 15 min - 1 h 30 min (riippuen kakun paksuudesta, minulla meni tuo puolitoista tuntia). Kokeile kakkutikulla kypsyyttä loppuvaiheessa. Anna kakun jäähtyä ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Jos haluat, voit voidella kakun pinnan kevyesti sulalla voilla, kun olet ottanut sen uunista, ja ripotella päälle vielä sokeri-kaneliseosta.

Haukikvenellit

Eikö ole hieno nimi! Perätikin hienostuneempi kuin haukipyörykät tai haukipullat. Minkäänlaisia kalapullia en ole ennen valmistanut, joten en pysty arvioimaan myöskään valmistustavan hienostuneisuutta tai tavanomaisuutta. Monivaiheinen valmistusprosessi kyllä oli, sen osaan sanoa. Luimupupu, jonka reseptillä kvenellit tein, oli dokumentoinut vaiheet hienosti. Vain ja ainoastaan noiden vaihekuvien ansiosta tohdin lähteä reseptiä toteuttamaan, joten kiitos Luimupupu!

Meidän annoksemme eivät olleet likimainkaan niin hienostuneet kuin innoittajallani, mutta kvenellien maku oli kyllä hienostunut. En tiennyt mitä odottaa, mutta lopputuloksessa maistui mukavasti kala ja pallerot olivat ilmavia ja pehmeitä. Vaikka kvenellit ihan hyviä olivatkin, niin ehkä en ryhdy puuhaan uudemman kerran... Iloinen olen kuitenkin, että sivistyneisyyden asteeni on noussut taas piirun verran, kun on kvenellitkin tehty ja maistettu.

Minulla haukea oli hiukan eri määrä kuin Luimupupulla, ja säädin muita aineita sen mukaan. Laitan tähän kuitenkin alkuperäisen reseptin määrät. Katsokaa hienot vaihekuvat Luimupupulta!

HAUKIKVENELLIT

450 g haukifilettä jauhettuna
2 rkl persiljaa hienonnettuna
2 dl maitoa
75 g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
75 g voita kuutioituna
2 valkuaista
1 dl kermaa
1 l kalalientä

Jauha kala. Sekoita jauhettuun kalaan persilja, peitä kulho ja laita se jääkaappiin.

Lämmitä maito kiehumispisteeseen. Ota kattila levyltä ja lisää maidon sekaan jauhot. Laita kattila takaisin levylle miedolle lämmölle ja kuumenna sekoittaen kunnes seos on tasaista. Ota kattila levyltä ja anna seoksen jäähtyä hetki. Lisää munat yksitellen sekoittaen puulastalla tai sähkövatkaimella (minä käytin vatkainta, niin tuli tasaista). Lisää voi paloittain sekoittaen jokaisen lisäksen jälkeen.

Yhdistä seos haukeen. Mausta taikina kevyesti suolalla ja pippurilla, peitä ja laita kylmään. Kun taikina on kylmentynyt, lisää valkuaiset ja kerma vähitellen, lisäysten välissä sekoittaen. (Minä tein tässä vaiheessa massasta koepalleron, jonka kypsensin mikrossa. Halusin näin tarkastella suolan määrää, koska en ollenkaan osannut arvioida sitä muuten. Varo suolaamasta liikaa, sillä kvenellit keitetään kalaliemessä, joka ainakin meillä kuutiosta tehtynä sisälsi myös suolaa.)

Tee taikinasta noin 30 kvenelliä kahden ruokalusikan avulla ja asettele ne voideltuun vuokaan. Laita kvenellit jääkappiin noin 20 minuutiksi. Kuumenna kalaliemi  kevysti poreilevaksi ja laita kvenellit liemeen. Kypsennä 5-7 minuuttia kunnes kvenellit alkavat kellua (minun kvenellini alkoivat kellua jo parin minuutin päästä, mutta keitin niitä vielä lisää, kaikkiaan kymmenisen minuuttia, koska taisivat olla vähän kookkaampia kuin Luimupupulla). Nostele kypsät kvenellit pois liemestä.

Mainio lisuke haukikvenelleille oli Luimupupun ohjeistama gaspacho-tyyppinen keitto/kastike (jonka tein vähän sovellellen), sillä siinä oli kalalle sopivaa raikkautta ja toisaalta valkosipulin tuomaa särmää. Me popsimme suomalaisille tyyppillisesti lisäksi uusia pottuja. Tein myös lehtikaalista lisäkkeen freesaamalla pannulla oliiviöljyssä ensin sipulia ja valkosipulia ja hetikohta myös suikaloitua lehtikaalta. Paistelin seosta niin kauan, että lehtikaaliin alkoi rulla rapsakkuutta, ja lisäsin hiukan suolaa ja mustapippuria.

- - -

P.S.: Isäni sai osansa haukikvenelleistä. Kommentti: "Minä söin niitä ensin pari kylmänä, ihanhan ne hyviä oli, mutta sitten kun paistoin loput pannulla, niin jopa olivat hyviä!"

Kesä rullaa :)

Kesärullat, riisipaperirullat, vietnamilaiset rullat...mitkälie. Mutta hyviä!

Talvisissa chilibileissä Kokit ja potit -huushollissa näin ensi kertaa itämaisten riisipaperirullien valmistusta ja yritin olla emännän apuna hommassa. Höpsis, sanon minä. Tunaroin (rikoin ja ruttasin), mutta sieluun jäi sirittämään ajatus kääryleiden teosta. Koska näitä rullia käsittääkseni kutsutaan kesärulliksi, niin johan niitä nyt helteiselle piknikille oli syytä tehdä. Talvella herkutelluissa rullissa oli täytteenä ylikypsää lihaa, mutta omiin rulliini laitoin marinoituja katkarapuja, jotka tein jotenkin näin:

MARINOIDUT KATKARAVUT (riittivät noin neljääntoista kääryleeseen)

2 pss (á 180 g) isoja katkarapuja
n. 2 rkl inkivääriä raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
n. 1 tl ruskeaa sokeria
loraus soijakastikettta
yhden limen mehu
tiraus riisiviinietikkaa
1 pieni chili silputtuna

Sulata katkaravut jääkaapissa yön yli. Valuta sulaneet ravut. Raasta inkivääri ja valkosipuli kulhoon ja lisää joukkoon muut marinadin aineet. Sekoita ja lisää joukkoon valutetut katkaravut. Sekoita hyvin ja anna maustua muutaman tunnin ajan jääkaapissa. Marinadilientä ei tarvitse olla niin paljon, että ravut peittyvät, kunhan muistat marinoitumisen välillä käydä sekoittelemassa rapuja.

Sitten oli aika ryhtyä rullaatirullaamaan:

Olin suikaloinut valmiiksi kurkkua, porkkanaa ja valkoretikkaa sekä uutta sipulia. Myös salaatinlehdet odottivat pestyinä rullien sisään pääsyä. (Idut, jotka olin tätä tarkoitusta varten ostanut, unohdin jääkaappiin.) Etualalla on riisipaperiarkki suoraan paketista otettuna...

...ja tässä kuvassa samainen arkki lämpimässä vedessä (niin lämmintä/kuumaa kuin kätesi kestävät) liotettuna.

Kokkipottien Hannelea plagioin tässä, kun nostin lionneen riisipaperiarkin leivin-/keittiöliinan päälle. Sitten kasasin arkille täytteitä...

...ja kääräisin koko komeuden paketiksi. Ei tullut järin nättejä, ei. Enkä täpinöissäni muistanut ottaa rullista kuvia mitenkään nätimmin aseteltuina (edes yhdessäkään piknikkuvassa ei ollut rullan nurkkaakaan, joskaan ei kovin monta kuvaa ruuasta ylipäänsä...). Hirmu hyviä näistä tuli kyllä! Dippailimme rullia tavallisessa makeassa chilikastikkeessa ja toisessa kastikkeessa, jonka ainesosia saati määriä en oikein muista. Ehkä laitoin soijakastiketta, kalakastiketta, inkivääri- ja valkosipuliraastetta ja... vettä vähän. Ja en vissiin muuta. Olis kannattanut tehdä soosi ajatuksen kanssa ja laittaa aineet ja määrät muistiin, oli nimittäin hyvää se.