Risoton uudet vaatteet eli arancini di riso (ja pari chiliä)

Taas jäi risottoa, tällä kertaa ruusukaalirisottoa, jota tein ihan mahottoman paljon. Jotenkin intouduin riipimään ruusukaalin lehtiä niin ison kasan, että piti riisiäkin sitten heittää pataan runsaasti. Hyväähän siitä tuli, mutta uudelleen lämmitetty risotto ei ole mielestäni ihan parhaimpia ruokia. Piti viritellä se uudelleen. Muistin joskus nähneeni netissä riisipalleroiden ohjeen, ja löysinkin pian esimerkiksi Uneliaan kokin riisipyörykät. Arancini di riso -nimiset riisipallot voi täyttää jollain sopivaksi katsomallaan aineksella, esim. mozzarellalla, mutta minä laitoin murun eiliseltä tähteeksi jäänyttä lohta.

Hiukan askartelua vaativaahan arancinien teko oli, mutta vaivan arvoista. Pinta oli mukavan rapsakka, ja sisus pehmoinen. Ja maku hyvä, kuten ruusukaalirisotossa jo eilen. Tällainen oli Kotiharmin kombinaatio:

ARANCINI eli RIISIPALLOT (LOHITÄYTTEISET)

4-5 dl eilispäivän risottoa
1/2 dl parmesaania
1 kananmuna
ripaus suolaa
palanen paistettua lohta

kananmuna
korppujauhoja

öljyä

Sekoita risottoon juustoraastetta ja kananmuna, mausta suolaripauksella. Riko kananmuna kulhoon ja kaada toiseen astiaan korppujauhoja leivittämistä varten. Ota noin ruokalusikallinen risottoa kämmeneen (joka kannattaa tarttumisen estämiseksi kastella kylmällä vedellä) ja laita pieni lohipalanen päälle. Muotoile riisikasa palloksi lohen ympärille. Kääntele palloa varovasti kananmunassa ja nosta se sitten korppujauhoastiaan. Pyöritä palloa varovasti korppujauhoissa niin, että niitä tulee joka puolelle. Kuumenna kattilassa öljyä (sen verran, että pallerot juuri peittyvät) ja paista riisipallerot joka puolelta kauniin ruskeiksi.

Meillä kun vietettiin jämäruokailtaa, niin lisukkeet olivat niukat, mutta maukkaat: tomaattisalaattia (tomaattikuutioita, balsamicoa, hunajaa, suolaa, avokadoöljyä, tuoretta basilikaa, valkosipulia).

- - -

Etualalla chilinpuikelo.

Uppopaiston vauhtiin kun oli päästy, hoksasi Armastus, että myös tuoreita chiljeämme voisi kokeilla paistaa. Ja kas, viilto kylkeen, siemenet pois, ricottaa sisään, kananmunaa päälle ja kieräytys korppujauhossa. Sitten kohti kuumaa öljyä! Pehmeää, mehevää, hyvää - ja vauhtiakin oli, kun nenänpäähän kihosi hiki :)

Chilit ja hillot

Olemme taas tänä vuonna kasvattaneet parvekkeella chilejä. Muutaman viikon puskat ovat jo somistaneet keittiönpöytää, sillä nostimme ne sisälle lämpimään kypsyttämään satoansa. Ja sitähän tuntuu riittävän. Alun kukintavaiheessa pari lajia vaihtoi siitepölyänsä sillä seurauksella, että niihin puskiin on ilmestynyt ihan eri muotoisia ja värisiä yksilöitä kuin mitä odotimme. Hyvältä maistuvat, joten emme ole sekoituksista kovin pahoillamme. Nyt keräsin kypsät chilit ja mietiskelin, että mitä kivaa niistä tekisi. Viime vuonna hillosin osan, muutaman säilöin hunaja-etikkaliemeen, ja loput laitettiin pakasteeseen sellaisenaan (hyvä ratkaise sekin). Nyt kaivelin chilihillo-ohjeita esim. täältä, täältä ja täältä, ja kehittelin hillot vuodelle 2012.

CHILIHILLO INKIVÄÄRIRIPAUKSELLA

2 isoa paprikaa
3 tomaattia (paprikaa ja tomaattia yhteensä noin puoli kiloa)
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
5 valkosipulinkynttä
tuoretta chiliä (oman maun ja chilien voimakkuuden mukaan, minä laitoin 2 linnunsilmächiliä ja 2 Sugar Rush -chiliä)
ripaus suolaa
1 dl hunaja-omenaviinietikkaa
2 dl hillo-marmeladisokeria

Poista paprikoista ja chileistä kannat ja siemenet, ja tomaateista kannat. Kuutioi paprikat ja tomaatit pieniksi kuutioiksi, ja leikkaa chilit melko hienoksi silpuksi. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuori inkiväärinpala ja hienonna se. Laita kaikki kasvikset kattilaan ja kaada etikka päälle. Mausta suolalla. Keitä kasviksia kymmenisen minuuttia, jotta paprikat pehmenevät. Jos pinnalle muodostuu vaahtoa, sen voi kerätä kauhalla pois. Lisää hillo-marmeladisokeri ja keitä vielä viitisen minuuttia. Desinfioi purkit (tällaiseenkin ohjeeseen olen törmännyt, mutten itse ole viinaksia käyttänyt) ja kannet, ja purkita hillo piripintaan.

CHILI-ANANASHILLO

1 paprika
2 tomaattia
4 ananasrengasta
tuoreita chilejä (meillä 1 Brasileira, 2 Sugar Rushia ja 1 jokumikäliekeltainen)
4-5 valkosipulinkynttä
vajaa desi omenaviinietikkaa
2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
2 dl hillo-marmeladisokeria

Poista paprikoista ja chileistä kannat ja siemenet, ja tomaateista kannat. Kuutioi paprikat ja tomaatit pieniksi kuutioiksi, ja leikkaa chilit melko hienoksi silpuksi. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Leikkaa ananasrenkaat ohuiksi paloiksi. Nosta ainekset kattilaan omenaviinietikan ja sitruunamehutilkan kanssa ja keitä kymmenisen minuuttia. Poista mahdollisesti pinnalle kertyvä vaahto. Lisää sokeri ja keitä vielä hetken ajan. Täytä puhdistetut purkit hillolla piripintaan ja sulje kannet.

Pirtelöä ja podeja

Loma-aamuissa mahtavaa on se, että voi aivan rauhassa istuskella parvekkeella nauttimassa aamiaista ja ihailla "viljelyksiä". Tänä aamuna siemailimme vadelmaista rahkapirtelöä ja ihailimme chileihin pukkaavia hedelmiä eli podeja eli chilejä.

VADELMAINEN RAHKAPIRTELÖ (kahdelle)

pari desiä vattuja (meiltä löytyi vielä rasiallinen viime kesän satoa)
pari teelusikallista sokeria
pari kukkurallista ruokalusikallista rahkaa
loraus maitoa
purkinpohjat maustamatonta jugurttia
ripaus vaniljasokeria

Kun kaikki ainekset olivat sekoituskannussa, kipusi ainesten määrä noin puolen litran viivalle. Sitten sauvasekoitin sekaan ja surrurrur.

- - -

Chilipuskat ovat aloittaneet kukintansa ehkä aavistuksen viime kesää myöhemmin, mutta ovat vihdoin alkaneet tehdä chilejään. Jospa täällä kohta päästään makustelemaan ensimmäisiä äkämyksiä.

Kameran eteen änkesivät nyt

...barbere coffee brown

 ...sugar rush

...ja joukon yllättäjä naga morich, jonka hedelmät ovat vallan muhkeat!

Potkupallopotut

Espanja-Italia ja uunipotut, hyvä yhdistelmä. Voi istua sohovalla ja vahata (=katsoa oululaisittain) telekkarista jalakapallua. Espanja-Italia -ottelu on mielestäni yksi hyvännäköisimmistä parhaimmista otteluista ja siihen on syytä keskittyä huolella. Uunipotun syöminen onnistuu siinä ohessa hyvin.

UUNIPERUNATÄYTE

1 prk kermaviiliä
1/2 prk raejuustoa
2 tl sinappia
sipulinvarsi
palvikinkkua (ehkä 100g)
paprikaa (noin puolikas)
suolakurkkua
mustapippuria
yrttejä (esim. timjamia ja oreganoa)
(suolaa)

Rosamunda-pottuja

Silppua sipulinvarsi, paprikanpala, kinkku ja suolakurkkua pieniksi kuutioiksi ja sekoita ne muiden aineiden kanssa. Lisää suolaa, jos haluat (minä en lisännyt). Anna sörssön maustua jääkaapissa sen aikaa, kun perunat kypsyvät uunissa.

Pese potut ja tee niihin ristiviilto päälle. Kääräise kukin omaan folionpalaansa ja lykkää uuniin. Paista n. 200 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Hankala sanoa aikaa, kun se riippuu pottujesi koosta. Tökkää ja kokkeile.

- - -

Itaaaaaliaaaa 1-0! Espanjaaaaa 1-1! Hetken jo mietin, että itekkö tuonne pittää mennä pellaamaan, että tulis maaleja???

- - -

P.S.:
Vihdoinkin köökin pöytä on tyhjä ja kasvustot on saatu parvekkeelle!

Näissä nyt riittää kastelemista ja jännittämistä, että tuleeko satoa vai ei...

Viimeiset chilit säilöön

Vielä roikkui puskissa muutama chili ja jääkaapissa niitä odotteli toinen muutama. Hannelen hyvää säilöntäohjetta käytimme niin viime kuin tänäkin vuonna. Koska chilejä oli niin vähän, liemen määrä puolitettiin.

Siellä ne muutamat hassut (mutta ah niin herkullisen tuliset) chilit lilluvat. Lemon droppeja, bolivian rainbow'ta ja yksi inca red drop sulassa sovussa. Sattuneesta syystä syys-lokakuu eivät ole antaneet aikaa enempiin säilöntäpuuhiin, sen vuoksi suurin osa chileistämme makaa pakasteessa pienissä pusseissaan. Aivan näppärää sieltä on kyllä napata chilejä tarpeisiin sopiva määrä. Eikä mielestäni maku tahi voima pakastamisesta ole kärsineet. Toimivat ruuassa kuten tuoretavarakin. Mutta tässä se ohje (meillä siis tuo pieni purkillinen söi puolikkaan annoksen tästä):

SÄILÖTYT CHILIT

noin kaksi kourallista chilejä (20-30 kpl)

1 dl vettä
½ dl omenaviinietikkaa
½ dl hunajaa (tai sokeria, mutta me ollaan laitettu hunajaa)
½ tl suolaa
yhden sitruunan mehu

Halkaise chilit ja poista siemenet kiinnikkeineen. Laita mausteliemen ainekset kattilaan, kiehuta hetki ja anna sokerin sulaa. Maista ja säädä makeutta, suolaisuutta tai happamuutta mielesi mukaan. Kaada kattilaan myös chilit. Anna kiehua noin viisi minuuttia, jotta chilit hieman pehmenevät. Nosta chilit puhtaaseen lasipurkkiin (minä keitän aina vedenkeittimellä vettä, jonka kaadan kiehuvana lasipurkkiin ja kanteen ja sitten ennen purkkien täyttämistä kaadan pois...tämä ikään kuin desinfiointimielessä) ja kaada lientä päälle. Täytä piripintaan. Näin säilyvyys paranee. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja nosta jääkaappiin. Valmista on 2-3 viikon kuluttua.

---

P.S.: Kovat jätkät eivät käytä hanskoja chilejä käsitellessään. Kyllä minulla ihan nopeasti mielessä vilahti, että otan ne kaapista. En ottanut, päätin olla näppärä ja varovainen käsittelijä. Eikä tunnukaan missään!

Jaa, no, tunnustan, ehkä ihan vähän nenänpielessä. Ja silmäkulmassa. Mutta vain hyvin pikkusen vähäsen.

Aina tämä sama virsi :) huoh...

Luonnon ihmeitä...

...parvekkeella. Chilien kasvatus se on kuulkaa mielenkiintoista puuhaa. Jännitysmomentteja riittää: itääkö siemenet, tuleeko vahingossa tapettua hennot taimet, kasvaako ne aikuisiksi, kukkiiko kasvit, tuleeko hetelmiä, mille ne maistuu ja niin eespäin. Kastelu ja lannoitus tapahtuvat täydellisen asiantuntemattomasti eli silloin tällöin. Kirva-armeija tuhottiin Puu-Tolulla - lähtivät viheliäiset!

(tässä huonossa kuvassa Bolivian Rainbow)

Tilanne on nyt aloittelevan chiliharrastajan mielestä hyvä. Osa kukkii ja osa tuottaa hedelmää, yksikään ei ole kuukahtanut. Valikoimassa on Bhut x Bell Pepper, Inca Red Drop, Bolivian Rainbow, Naga Morich, Belize Red sekä Aji Amarillo.

Muutoksen tuulissa on yksi Hannelelta (kiitos!) saaduista yksilöistä,  pitkänhuiskea chili numero 8. Bhut x Bell Pepper, kaiketi. (Pihalta lähtiessäni vielä muistin, kuka kukin kassissa olevista chilikomistuksista oli, mutta viiden minuutin pyöräily vaati veronsa ja vei muistin.) Puskassa roikkuu hassuja viher-oranssseja puikuloita, osa pulskia sormen pituisia, osa pienempiä. Yksi koko-oranssi on jo maisteltu, hyvä oli ja pieni potkukin kielellä tuntui. Ei maltettu ootella, että muuttuuko vielä punaiseksi... Siis chili, ei kieli.

Tämä se vasta hupaisa veikko on! Vasemmalla olevan chilin kannasta kasvaa siis kaksi paukuraa - tai toinen suikero, toinen paukura. Kyseessä on sama chili numero 8, jossa osa chileistä on jo väriä vaihtamassa. Eli kypsymässä, kuten jotkut ammattilaiset sanoisivat :)

Harrastus jatkuu. Ihanaa poltetta siis luvassa pitkin syksyä!