Kvaak!

Puolisonsa voi yllättää monin eri tavoin. Suositeltavia myönteisiä tapoja ovat esimerkiksi kukkien tuominen, kodin siivous tahi puolison vieminen illalliselle. On myös persoonallisempia tapoja, vaikkapa pakastesorsan nostaminen kauppakassista pöydälle.

Kun kaupasta palannut Armastus silminnähden innostuneena kertoi, että "mulla on sulle yllätys", kihisin uteliaisuudesta ja mielessäni välkähtelivät jo muun muassa suosikkisuklaalevyni ja jäätelöpaketin kuvat. Sorsan nähdessäni olin ehkä hetkisen hölmistyneen näköinen, mutta hetikohta ymmärsin ilahtua. Enhän ollut koskaan itse valmistanut sorsaa, joten innostuin haasteesta!

Sorsa jätettiin sulamaan seuraavaa päivää varten, joten oli aikaa selvitellä, miten sen saisi syömäkuntoon. Ensimmäisenä otin yhteyden Patelan Metsästäjään, jolta sainkin heti loistovinkin hyvästä ohjeesta. Vähän kurkkasin myös Sauvajyväsen sorsaohjetta, ja otin sieltäkin pari vinkkiä käyttöön. Kahta ohjetta yhdistelemällä sorsasta tuli oikein maukasta, tosin ehkä hitusen kuivaa. Ja kastike oli...uuh ja aah... taivaallista!

UUNISSA KYPSENNETTY SORSA (tästä riittää syötävää kahdelle)

1 patavalmis sorsa
n. 3 dl lihalientä
1 sipuli
1 porkkana
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
puolenkymmentä katajanmarjaa
1 pieni omena
3–4 rkl öljyä tai voita

Kastike:
paistolientä
n. 1 dl kermaa
2 tl karpalohyytelöä (alunperin piti olla mustaherukkahyytelöä, mutta sitä ei ollut)
(suolaa)

Ota sorsa huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistusta. Kuumenna rasva paistinpannulla ja ruskista sorsa joka puolelta kauniin ruskeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Pese omena ja halkaise se neljään osaan. Työnnä palat sorsan sisään. Nosta sorsa pataan ja kaada päälle lihaliemi. Kuori sipuli ja leikkaa lohkoiksi. Kuori ja paloittele porkkana. Lisää sipulit ja porkkanat pataan. Kypsennä sorsaa uunissa 125 asteessa noin kolme tuntia. Valele lihaa paistoliemellä muutaman kerran kypsennyksen aikana.

Kun sorsa on kypsää, nosta se pois padasta ja jätä leikkuulaudalle folion alle odottamaan. Siivilöi paistoliemi ja poista varovasti pinnalta enimmät rasvakertymät. Lisää paistoliemen joukkoon kermaa ja marjahyytelö ja kiehauta kastike. Jos haluat, voit suurustaa kastiketta hiukan. Irrota sorsista luut ja aseta lihat paistivadille. Kastikkeen voit kaataa lihojen päälle, jos haluat.

Rintafileet irtosivat vaivatta.

Perinneruoka: rössypotut

Olen omituinen. Olen aina tykännyt rössypotuista, jo lapsena. Koulussa oli ruokalistalla rössypottuja, joissa oli muistaakseni mukana perunan ja rössyn lisäksi myös porkkanaa, ja liemi oli kirkas. Kotona äiti taisi valita keittoon jauhoiset perunat, joista liemeen tuli hiukan suurusta. Naapurissa liemessä oli maitoa. Kaikissa syömissäni rössypotuissa ei ole ollut mukana savustettua siankylkeä, mutta joskus kyllä. Rössypottujen valmistustapoja siis on monenlaisia. Silloin hyvin harvoin, kun itse rössypottuja teen, käytän vain perunaa, sipulia ja rössyä eli veripalttua. Helppoa! Oulussa rössypottuja saa esimerkiksi Sokeri-Jussista, Sarkasta (maanantaisin lounaalla) ja Villa Hannalasta (keskiviikkoisin lounaalla).

Ja jos joku kaipaa vielä tarkennusta, niin
- rössy on veripalttua
- rössypotut on keitto.

RÖSSYPOTUT

perunaa
sipulia
vettä
suolaa
rössyä eli veripalttua

Kuori ja kuutioi perunat. Kuori ja silppua sipuli. Keitä peruna- ja sipulikuutiot miedosti suolatussa vedessä. Vettä kattilaan tarvitaan sen verran, että perunat juuri peittyvät. Kun perunat ovat lähestulkoon kypsiä, kuutioi rössy ja lisää kattilaan. Laita kansi kiinni ja anna kiehua vielä niin kauan, että perunat ovat kypsiä. Ei haittaa, vaikka perunat kiehuisivat vähän "rääsyiksi" eli rikki.

Kärkkäri

Kuka on syönyt joskus Kärkkäriä? Se on tanakka ja tuhti, mutta suhteellisen vähärasvainen makkara, jota on perinteisesti saanut ostaa oululaisista grilleistä. Sitä ei suinkaan pidä sekoittaa grillimakkaraan, joka on kärkkärin rinnalla heppoista höttöä.

Nyt tulee vinkki: Jos saat käsiisi kärkkäriä, älä höyrytä, keitä tai grillaa sitä. Ota esille kunnon pannu ja sopiva loraus öljyä (muutaman millin paksuinen kerros), ja paista kärkkärit siinä hitaasti ja hartaasti, keskilämmöllä, välillä käännellen. Noin 20 minuutin paistoaika on sopiva, ja kärkkärit saavat rapsakan kuoren. Sinappi ja sipuli ovat perinteikkäät lisukkeet kärkkärille, mutta jotkut rebelit käyttävät myös kurkkusalaattia ja ketsuppia.

Ruokajuomana ei kärkkärin kanssa voi ajatella muuta kuin maitoa!

Pupu Söpö, tohotettu lohi ja friteerattu inkivääri

Otsikon kombo oli lystikäs ja maukas! Aina sanotaan, ettei ruualla saa leikkiä, mutta meillä valitettavasti onneksi uskalletaan joskus rikkoa tätä sääntöä. Suosittelemme lämpimästi esimerkiksi viikon töissä pakertamisen jälkeen perjanta-illaksi pientä söpöilyä ja hauskuutta lautasille. Ja jos on oikein tuskaisen työntäyteinen viikko, niin täräytä pupu lautaselle jo keskiviikkona!

Pidämme sushista, mutta harvoin sitä tulee tehtyä kotona. Sushin värkkääminen on kyllä ihan mukavaa, mutta räppäkäpälällä siihen vierähtää melkoisesti aikaa. Jos ei jaksa / osaa / viitsi alkaa pyörittelemään ja kierittelemään, voi vähän oikaista. Soijaglaseerattu kaasupolttimella paahdettu lohi kera riisin ja friteeratun inkiväärin tuo pienen mukavan sushituulahduksen sekin. Vinkkiä lohen tekoon löysin Donna Hay Magazinesta nro 64.

TOHOTETTU LOHI

n. 250 g painoinen lohifile (osta tosi tuoretta!)
soijakastiketta
ketjap manis -kastiketta

Ota lohi jääkaapista ja laita se lautaselle. Kaada päälle hiukan soijakastiketta ja sivele sitä lohen pintaan vaikkapa pullasudilla.

Anna soijan maustaa lohta hetken aikaa ja ota sitten esiin kaasutohotin. Tohota eli paista sillä lohen pintaa muutaman minuutin ajan niin kuin maalaisit pintaa pitkin vedoin, kunnes pinta saa hiukan ruskeita pilkkuja. Meillä paistoa tuli vähän liian pitkään, sillä heti alussa liekki oli tosi pieni, kun kaasu oli vähissä ja sitä piti lisätä. Tässä sähläyksessä pinta paistui liian paksulti, kuten kuvissa näkyy. Vähempikin piisaa.

Sopivan dippailukastikkeen lohelle saat, kun sekoitat pienessä astiassa 2/3 soijakastiketta ja 1/3 ketjap manis -kastiketta.

Friteerattu inkivääri oli meille uusi tuttavuus, mutta mukava sellainen.

FRITEERATTU INKIVÄÄRI

tuoretta inkivääriä (n. 5cm:n palanen)
öljyä

Kuori inkivääri ja suikaloi se pituussuunnassa oikein ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna kattilan tai pannun pohjalla noin sentin paksuuden verran öljyä ja ripottele suikaleet sinne paistumaan. Sekoittele ja friteeraa, kunnes inkiväärisuikaleet ovat kullanruskeita. Tämä tapahtuu aika nopeasti, joten ole tarkkana, etteivät pala.

Ja se söpö pupu... :) Hupia elämään tuovat erilaiset muotit, joilla kananmunansa voi muotoilla. Lapsellista, mutta sopii Kotiharmin talouteen kuin nenä päähän!

Melassipossu

"Smoky roast pork loin" on rasittava suomentaa. "Savuinen paahdettu porsaan kylkipaisti" ei kuulosta ollenkaan niin kiinnostavalta kuin melassipossu, vai mitä? Uskallan nimetä tämän melassipossuksi, koska marinadissa käytettiin melassisiirappia ja siitä ruoka sai myös oman erityisen makunsa. Mutta miten tähän päädyttiin?

Valmiina uuniin!

Uteliaan luonteen omaavan kotikokin ostoskärryyn ja sitä myötä kaappeihin kertyy kaikenlaisia "jännää, tätä en olekaan ennen kokeillut" -tyyppisiä aineksia. Melassipurkki on yksi sellaisista, minulle aiemmin oudoista asioista. En oikeastaan edes tiennyt, että se on "paksu siirappimainen aine, jota saadaan sokeriruo'on mehusta tai sokerijuurikkaasta sivutuotteena sokerin valmistuksessa". Näin kertoo asiasta Wikipedia. Kun purkki ennen joulua päätyi meille, unohdin sen, enkä tullut etsineeksi reseptejä, joissa sitä käytettäisiin. Englanniksi melassia kutsutaan nimellä "molassis" tai "black treacle", ja niillä hakusanoilla voisi löytyä kasa ohjeita. Ihan pikainen googletus toi esille mm. tällaisen repertuaarin reseptiikkaa. Melassipossun ohje löytyi ihan sattumalta Donna Hayn ruokalehdestä nro 64.

Millaista sitten oli melassi? Paksua, siirappimaista, voimakkaan tuoksuista, makeaa. Sen tuoksussa ja maussa on jotain omintakeista, jota en vielä osaa määritellä. Paahteisuutta... lakumaista... jotain.

Lehden ohje oli tehty kahdesta kilosta possua, mutta minä kutistin ohjeen neljäsosaan alkuperäisestä. Muutamaa vaihetta hitusen  oikaisin / lyhensin / muutin. Tähän kirjoitan nyt oman versioni.

MELASSIPOSSU
tai savuinen paahdettu possun kylkipaisti (kahdelle)

n. 500 g porsaan ulkofilettä (löysin lihatiskiltä kapean, hyvän 460 g:n palan)
sormisuolaa ja oliiviöljyä

2 rkl fariinisokeria
3 rkl melassisiirappia
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1/2 tl suolaa (ohjeessa oli käytetty sipulisuolaa)
1 tl korianterinsiemeniä murskattuna (tai jauhettuna)
1 tl jauhettua juustokuminaa
1/2 dl sherryviinietikkaa (ohjeessa oli mallasviinietikkaa)
1 kuivattu chili murskattuna

Leikkaa porsaanfileen rasvaan ruudukko. Ei haittaa, jos viillot osuvat lihaankin saakka. Hiero lihan pintaan joka puolelle suolaa.

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Nosta lihapala muovipussiin tai sellaiseen astiaan, johon se juuri ja juuri mahtuu. Kaada marinadi päälle. Anna lihan marinoitua tunnin verran pöydällä - siinä samalla se esilämpiää sopivasti paistoa varten. Ohjeessa isoa kahden kilon possupalaa marinoitiin kaksi tuntia, mikä varmaan ison palan kohdalla onkin suotavaa.

File muhimassa marinadissa

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta liha pois marinadista ja laita pieneen uunivuokaan (pohjalle voi hiukan laitta öljyä). Lirauta öljyä hiukan myös possupalan päälle ja hiero siihen vielä hiukan suolaa. Työnnä lihaan paistolämpömittari ja nosta vuoka uuniin. Eri lähteet neuvovat porsaan ulkofileen sisälämmöksi 68 - 75 astetta; me laitoimme mittarin hälyttämään 70 asteessa. Meillä paistoaika noin puolen kilon fileelle oli noin 45 minuuttia. Kun otat fileen uunista, kääräise se folioon kymmeneksi minuutiksi ennen kuin leikkaat se siivuiksi.

Uunivuokaan kertyneen nesteen voi siivilöidä pieneen kattilaan ja keittää hetken aikaa kokoon. Näin saat hiukan kastiketta.

Uunijuurekset valmistuvat kätevästi yhtä aikaa possun kera ja maistuvatkin sen kanssa oikein hyviltä.

Päärynä-mantelitorttu

Omenapiirakoita on tullut leivontauran aikana tehtyä jos jonkinmoisia ja paljon. Päärynäpiirasta sen sijaan en ole muistaakseni tehnyt monestikaan. En ilmeisesti ole kokenut niiden kanssa mitään suurempia aah!-elämyksiä, koska ne eivät ole jääneet mieleeni sen kummemmin. Omenapiiras taitaa olla enemmän suomalainen juttu, kasvaahan omenoita jopa täällä meidän leveysasteilla. Kun kotimaisten omppujen kausi on ohi, on melkein sama, ostaako omenaa vai päärynää piirakkaa varten. Tartu siis seuraavalla kerralla päärynöihin ja tee vaikkapa päärynä-mantelitorttua ranskalaisittain. Hyvää!

Minä löysin mukavan ohjeen "Ranskalainen keittiö" -kirjasta (Clements & Wolf-Cohen), ja hitusen sitä muunnellen valmistin päärynätortun. Pohjan tein ranskalaisen murotaikinan ohjeella (sekin oli kirjassa), josta tulikin aivan täydellinen. Aion käyttää tätä pohjaa vastakin leivonnaisissa. Täytteeseen laitoin valmiiksi jauhettua mantelia sen sijaan että olisin jauhanut mantelit itse. Lisäsin täytteeseen myös siementöhnän lyhyestä vaniljatangonpätkästä. Mitään manteliaromia en käyttänyt, sillä niissä usein on karvasmantelia joukossa, eikä se meille kummallekaan maistu. Ohjeessa valmiin tortun päälle sivellään vielä hillosta ja vedest tehty kiille, jonka minä tällä kertaa jätin väliin. Sen sijaan ripottelin päälle hiukan tomusokeria.

RANSKALAINEN PÄÄRYNÄ-MANTELITORTTU

Ranskalainen murotaikina:
(sopii piiraisiin, quicheisin, torttuihin ja tarteletteihin; makeissa leivonnaisissa taikinassa käytetään sokeria, joka antaa väriä ja rapeutta)

3 dl vehnäjauhoja
(1 tl sokeria)
120 g voita pieniksi paloiksi leikattuna
3(-8) rkl jääkylmää vettä

Siivilöi jauhot kulhoon (minä laitoin siivilöimättä ja hyvä tuli) ja lisää joukkoon sokeri, jos teet makean taikinan (minä laitoin teelusikallisen tomusokeria). Lisää voi ja hiero se sormenpäillä jauhojen joukkoon murumaiseksi seokseksi. Lisää vettä hitaasti vähän kerrallaan ja sekoita kunnes alkaa muodostua taikina. Jos on liian vetistä, lisää hippunen jauhoja, jos on liian murumaista, lisää tiraus vettä. Minulla kolme ruokalusikallista vettä riitti hyvän taikinan aikaansaamiseksi. Älä sekoita ja vaivaa taikinaa pitkään, ettei siitä tule sitkeää. Nosta taikina kylmään. Kirjan mukaan taikinan tulisi olla kylmässä vähintään kolme tuntia tai jopa yön yli. Minä pidin taikinaa kylmässä vartin verran eli oikaisin tässä asiassa ajanpuutteen vuoksi.

Nosta kylmä taikina hetkeksi lämpiämään pöydälle ja kauli se sitten noin 3 mm:n paksuiseksi levyksi. Nosta levy varovasti kaulimen avulla voideltuun ja kevyesti jauhotettuun piirasvuokaan (halkaisijaltaan n. 23 cm). Taikinaa saa jäädä reunojen yli roikkumaan, sillä se leikataan pois, kun taikina on asettunut pohjalle ja reunoille hyvin. Pistele pohja haarukalla ja nosta kylmään vähintään tunniksi.

Voit tehdä edellä mainitun myös Kotiharmin tapaan: Taputtele taikina voidellun ja kevyesti jauhotetun vuoan pohjalle ja reunoille ohueksi levyksi. Jätä odottamaan kylmään siksi aikaa, että valmistat täytteen. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Täyte:
3 kiinteää päärynää
sitruunamehua
100 g jauhettua mantelia
2/3 dl erikoishienoa sokeria
70 g voita
1 muna
1 munanvalkuainen
3 cm:n pätkä vaniljatankoa (siemenet)
(muutama tippa manteliaromia)

Kuori päärynät ja leikkaa ne pitkittäin halki. Poista siemenkodat ja tiristä päärynoiden pintaan vähän sitruunamehua, etteivät ne tummu. Laita päärynänpuolikkaat leikkauspinta alaspäin leikkuulaudalle ja leikkaa ne poikittain ohuiksi viipaleiksi. Älä levitä viipaleita vaan pidä vielä päärynän muoto.

Sekoita kulhossa mantelijauhe ja sokeri ja lisää joukkoon hiukan pehmennyt voi koko ajan vatkaten. Halkaise vaniljatangon pätkä pitkittäin ja kaavi veitsellä sisällä oleva siementöhnä kulhoon. Lisää myös muna ja valkuainen ja vatkaa hetken aikaa, jotta seoksesta tulee vaahtomaista.

Ota taikinapohja pois kylmästä ja levitä mantelivaahto sen päälle. Liu'uta veitsi tai lasta leikatun päärynän alle ja painaa päärynää sormilla vähän, jotta viipaleet leviävät ikään kuin viuhkamaisesti. Nosta päärynäviipaleviuhka mantelivaahdon päälle päärynän kapeampi osa keskustaan päin. Jos päärynät ovat kookkaita, voit joutua ennen tätä ottamaan joitain siivuja pois kapeammasta päästä, jotta päärynät mahtuvat vuokaan. Asettele kaikki päärynäviuhkat vuokaan pyörän pinnojen lailla säteittäin. Nosta torttu 200-asteiseen uuniin ja paista 50-55 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kypsynyt.

Suuta ja sielua hellivä kalakeitto

Bloggaripikkujouluissa syömäni Ghetto Gourmet -blogin cioppino-kalakeitto on jäänyt kummittelemaan päähäni (ja makunystyröihini) niin houkuttelevana, että sitä on pitänyt tehdä myös kotona. Pikkujoulukeiton ainekset oli haettu Stokkan kalatiskiltä, mutta näköjään hyvää voi saada myös vaikkei monipuolista kalatiskiä olisi lähimaillakaan. Toki jättikatkaravut ja elävät simpukat olisivat olleet mehevä lisä keittoon, mutta niiden puutteessa pakastevihersimpukat ja -katkaravut toimivat nekin ihan hyvin. Todellakin suosittelen tekemään tätä keittoa ja ihastelemaan makunystyröitä kutkuttelevaa makumaailmaa!

Ohjeen mukaan tehtynä keittoa tulee iiiiiiisoooo kattilallinen. Ensin keitetään pitkään ja hartaasti hyvä liemipohja, ja tämän vaiheen voi tehdä jo hyvissä ajoin. Ruoka onkin mainio vierasruoka: kun tulee aika aterioida, kuumennetaan etukäteen tehty liemi, lisätään sinne meren antimet ja saadaan valmista tarjottavaa helposti ja nopeasti. Viikonloppu lähestyy, oletko valmis (sopan keittoon)?

CIOPPINO - SANFRANSISCOLAINEN KALAKEITTO

1 fenkoli
1 sipuli
3 salottisipulia
1 sellerinvarsi
4 valkosipulinkynttä
suolaa
chilirouhetta maun mukaan
1 dl tomaattipyrettä
2 dl valkoviiniä
1 prk säilyketomaatteja (meillä oli tomaattimurskaa)
1,5 l kalalientä
laakerinlehti
1 tl timjamia
1 tl oreganoa

Siivuta fenkoli ohuelti, silppua sipulit ja sellerinvarsi ja kuullota niitä oliiviöljyssä noin 10 minuuttia. Silppua joukkoon sitten myös neljä valkosipulinkynttä. Lisää suolaa ja chilirouhetta (jälkimmäistä laitoimme ensi alkuun noin teelusikallisen ja sitä muistaakseni lisättiin vielä jossain vaiheessa) ja paista vielä hetken aikaa. Lisää kattilaan / pataan tomaattipyre ja paista hetki, jonka jälkeen voit lisätä valkoviinin, purkillisen tomaatteja, kalaliemen, laakerinlehden ja yrtit. Anna keiton pohjaliemen kiehua pari tuntia hiljakseen. Maista jossain vaiheessa ja säädä suola ja chili kohdalleen. Chiliä saa olla sen verran, että siitä tulee mukava lämpö suuhun.

Kun liemi on valmis, joukkoon lisätään merenelävät:

- esimerkiksi lohta ja kuhaa (meillä oli näitä yhteensä n. 800 g, lohta enemmän kuin kuhaa)
- sini- tai vihersimpukoita (meillä oli jälkimmäisiä 1 pkt)
- (jätti)katkarapuja (meillä oli tavallisia katkarapuja n. 150 g)

Lisää keittoliemeen ensimmäisenä reiluiksi paloiksi paloiteltua lohta ja kuhaa, ja samalla sinisimpukat, jos käytät tuoreita (muista tarkistaa ensin simpukat, että ovat eläviä ennen pataan joutumista). Laita kansi päälle ja anna kiehua. Noin kolmen minuutin kuluttua simpukoiden pitäisi jo olla kuolleita ja ravunpyrstöt voi lisätä pataan. Keitä taas noin kolme minuuttia ja keitto on valmis. Jos käytät pakastevihersimpukoita ja pakasterapuja, sulata ne ensin. Kun kalapalat ovat kiehuneet liemessä viitisen minuuttia, lisää vihersimpukat (osan voi laittaa kuorineen, osan ilman kuoria) ja katkikset. Ne molemmat ovat valmiiksi kypsiä, joten ne tarvitsevat vain nopean kuumennuksen. Älä siis keitä keittoa enää pitkään vihersimpukoiden ja katkarapujen lisäämisen jälkeen, vaan kuumenna nopeasti.

Huoltosemaklassikko :)

Nyt nokkelimmat arvaavat, ettei Kotiharmi ole ihan nuorikko:

Kun minä olin lapsi, ainoat ulkona syömiset tapahtuivat pitemmillä autoreissuilla huoltoasemilla. Silloin melkein hienointa mitä tiesin, oli wieninleike tai hawaijinleike. Ai että, sellaista ei äidin pannuilta koskaan tarjoiltukaan, joten kyllä maistui. Lisukkeita en muista, siis sitä, oliko lautasella muusia vai keitettyjä perunoita (tuskin nyt ranskalaisia siihen maailman aikaan!), sillä lihansyöjällä jää mieleen liha :)

Sittemmin maailmankuvani ja makumaailmani ovat laajentuneet potenssiin sata, mutta välillä tekee mieli palata noihin lapsuuden ihmeisiin, sillä hyvää perusruokaa ne ovat vieläkin. Hauska yhteensattuma on, että leikkeen teossa on vasta ollut myös Makuja kotoa -blogin Heidi, joka palaili ajassa taaksepäin wieninleikkeen myötä!

Leikkeiden teko on helppoa. Tarvitaan porsaanfilettä (tai vasikanlihaa), vehnäjauhoja, mausteita, munaa ja korppujauhoja. Lisukkeen muutoksilla muuttuu myös nimi: Wieninleikkeen (jota ei Itävallassa saisi tuolla nimellä kutsua, ellei se olisi tehty vasikasta) lisukkeena on sitruunaa, anjovista ja kaprista. Hawaijinleike tarvitsee päälleen ananaksen. Metsästäjänleikkeen kera tarjotaan sienikastiketta ja sveitsinleikkeeseen kuuluu muistaakseni kinkkua ja emmentaljuustoa.

HAWAIJINLEIKE

porsaanfilepihvejä
vehnäjauhoja + suolaa + valkopippuria
kananmuna
korppujauhoja

Nuiji pihvit hyvin ohuiksi. Ota esille kolme lautasta ja laita yhteen vehnäjauhot ja mausteet, toiseen muna (jonka rakenne rikotaan haarukalla vähän vatkaten) ja kolmanteen korppujauhot. Jokainen pihvi pyöräytetään ensin molemmin puolin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhossa. Paista leivitetyt pihvit pannulla kullanruskeiksi aika reilussa öljyssä. Paistoaika ohuille leikkeille ei ole kovin pitkä. Tarjoile heti ananasrenkaan kera.

Lempeä lihakeitto

Kun söimme ihanaa, höyryävän kuumaa ja täyteläisen makuista lihakeittoa, mietiskelin, olenko koskaan postannut sen ohjetta. Jotenkin näistä perinteisistä ruokalajeista usein ajattelee, ettei ole tarvetta laittaa ohjetta blogiin. Miksi ei? Voihan lukijoiden joukossa olla joku, joka ei ole tällaista koskaan tehnyt itse, tai ei ole pitkiin aikoihin tehnyt ja inspiroituu näkemästään ohjeesta. Minulle ainakin on monta kertaa käynyt niin, että joku perusruoka on ollut unholassa, kunnes jostain ruokablogista se on ujuttautunut taas tajuntaan. Nuo hetket ilahduttavat minua kovasti!

LIHAKEITTO

n. 800 g naudan keittolihaa (meillä oli lapaa)
puolikas isosta sipulista
palanen juuriselleriä
10 maustepippuria
laakerinlehti
suolaa

5 isoa perunaa
2 porkkanaa
puolikas isosta sipulista
pätkä sellerinvartta
palanen juuriselleriä
palanen lanttua
persiljaa

Laita lihapala kattilaan ja laske sinne kylmää vettä sen verran, että liha peittyy. Nosta kattila liedelle ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Anna kiehua ja poista pinnalle kertyvää vaahtoa sitä mukaa kun sitä kertyy. Kun vaahtoa ei enää muodostu, heitä kattilaan suolaa, rouheasti pilkottu sipuli ja sellerinpala sekä maustepippurit ja laakerinlehdet. Anna lihan kiehua hiljalleen ainakin kaksi tuntia, kolmekin menee helposti. Lihan tulee olla mureaa ja pehmeää.

Kun liha on kypsää, ota se pois kattilasta ja paloittele se keittoon sopiviksi paloiksi. Kuori perunat, porkkanat, sipulinpuolikas sekä lanttu ja sellerinpalanen. Kuutioi juurekset ja paloittele sellerinvarsi. Lanttu kypsyy todella hitaasti, joten se saa olla keitossa huomattavasti pienempinä kuutioina kuin muut ainekset. Myös porkkanat kannattaa kuutioida perunoita pienemmiksi, sillä niidenkin kypsyminen kestää pitempään. Laita juurekset ja lihat kattilaan, siihen liemeen, jossa keitit lihan. Tarkista liemen suolaisuus ja lisää suolaa tarvittaessa. Keitä keittoa, kunnes juurekset ovat kypsiä. Ripottele juuri ennen tarjoilua keittoon persiljaa ja sekoita.

- - -

Kuten tiedetään, lihakeiton valmistaminen on aikaa vievää puuhaa, eikä näin alusta saakka tehden tapahdu nopsakasti työpäivän jälkeen. Aika harvoin meilläkin siis ryhdytään lihakeiton tekoon, vaikka se niin ihanaa onkin. Kannattaakin käydä lukaisemassa Sauvajyväsen vinkki nopeaan lihakeittoon. Minusta se oli ihan loistokeksintö, jota itse en ole ollenkaan älynnyt käyttää!