Raikas pannacotta

Kun testasimme thairuokia bloggarikollegoiden kanssa, päätin tehdä jälkiruuaksi jotain virkistävää ja kevyttä. Arvelin, että vatsat saattavat olla vääääähän täynnä ruuan jälkeen, eikä ole tarvetta tuhtille suklaamousselle. Oikein meni.

En yhtään tiedä, mitä Thaimaassa syödään jälkiruuaksi. Hedelmiä? Ajattelin, että jos jälkiruoassa käyttää kookosmaitoa ja limettiä, niin saattaa päästä lähelle thaimaalaista makumaailmaa. Olen joskus tehnyt lime-kookospannacottaa, ja tein siitä nyt päivitetyn version. En tehnyt minkäänlaisia siirappeja, vaan hyydytin pannacottien päälle kirpsakan limettisen hyytelön. Se toimi oikein hyvin pehmeän vanukkaan kanssa.  

LIME-KOOKOSPANNACOTTA (4-5 annosta)

3 dl kookosmaitoa
2 dl kermaa
1 dl sokeria
pienenpieni hyppysellinen vaniljajauhetta
2 tl limetin mehua
puolikkaan limetin kuori
3 oksaa minttupuskasta
4 liivatelehteä

Päälle:
1 dl limetin mehua
n. 4 rkl sokeria (maistele itsellesi sopiva määrä, mutta muista että pitää tulla kirpakkaa)
pari oksaa minttua
1 liivatelehti

Laita neljä liivatelehteä likoamaan ja pehmenemään kylmään veteen. Pese limetti huolella. Sipaise siitä perunankuorimaveitsellä ohuelti kuorisiivuja ja laita ne kattilaan. Purista ja hieraise mintunoksia (lehtineen) kevyesti kourassa, jotta niistä irtoaisi paremmin makua vanukasliemeen. Kiehauta kookosmaito, kerma ja sokeri sekä limetin kuori ja minttu. Poista sitten seoksesta kuoret ja minttu. Mausta lopuksi vaniljalla ja tirauksella limetin mehua. Purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja lisää liivatteet kuumaan kermamaitoon hyvin sekoittaen. Jaa liemi tarjoiluastioihin ja nosta kylmään jähmettymään useamman tunnin ajaksi.

Kun panancotta alkaa olla jähmettynyttä, voit valmistaa päälle tulevan kiilteen. Laita liivatelehti pehmenemään kylmään veteen. Purista limeteistä mehua noin 1 dl. Kuumenna mehu pienessä mintunoksien kera kattilassa ja lisää sokeria mielesi mukaan. Muista, että tässä haetaan nyt melko kirpeää lopputulosta (ei kuitenkaan niin, että kiille irtoaa hampaista!). Kun sokeri on liuennut, poista mintunoksat ja lisää liivatelehti hyvin sekoittaen. Anna liemen jäähtyä ihan pienen hetken ajan koko ajan sitä lempeästi sekoitellen. Kun se ei ole enää ihan sata-asteista, valuttele lientä hyytyneiden pannacottien päälle hyyyyyyvin varovasti lusikalla, vähän kerrallaan, haluamasi määrä. Jos hulautat kerralla kattilasta, ei hyvin käy (eli pannacottaan voi tulla kuoppa, se voi sekoittua ikävästi päälliseen tms., usko pois, tiedän...). Nosta sitten kupposet uudelleen kylmään, jotta päällä oleva kiille jähmettyy. Tämä ottaa aikaa ainakin pari tuntia, mielellään pidempäänkin.

Koristeeksi käyvät esimerkiksi tuoreet vadelmat ja mintunlehdet.

Näissä on hyvin ohut kerros limettikiillettä. Voit itse laittaa sitä enemmänkin, jos haluat. Ohjeen määrästä riittää kyllä.

Tosi hyvää THAI vähän outoa

Pieni vekkuli sanaleikki otsikossa viittaa oululaisten ruokabloggareiden viikonloppuiseen thairuokakierrokseen, jossa testattiin neljä oululaista (eli kaikki?) thairuokapaikkaa. Oikeastaan emme testanneet paikkoja, koska koko testi tapahtui Kokkeillaan-residenssissä. Olimme päättäneet jo talvella, että keväällä testataan thairuuat "wolttaamalla" (eli tilaamalla) annokset meille. Tarkempi perehtyminen asiaan paljasti kuitenkin, että paikoista vain yksi toimitti Woltin kautta ruokaa. Emme tehneet tästä ongelmaa, vaan jokainen osallistuja toimi oman elämänsä wolttikuskina (kuka milläkin menestyksellä...hahaa!) tuoden ruokanyssykän tullessaan.


Ja niin meillä oli yhtäkkiä pöydän täydeltä ruokaa!

Testiannokset haimme Phuketista, Pikku Thaista ja Noodle Bar 9:stä, ja Woltin kautta tilattiin Pad Thai Baan Naasta. Söimme keittoja, pad thaita, vihreää currya, paistettua riisiä ja kasvispyöryköitä sataykastikkeessa. Ruokajonossa olivat Kärähtäneet-Heidi, Pastanjauhantaa-kaksikko, KokkiPotti-Hannele ja Kokkeillaan-väki. Kuudelle ruokailijalle oli varattu yhteensä 11 annosta ruokaa - ihan silleen soppelisti pikkusyötävää... Yllättävän hyvin jaksoimme syödä ruuat melkein kaikki. Viimeisten annosten riisit jäivät lähes koskematta, koska paneuduimme tärkeämpään eli kastikkeisiin. Hannele uhitteli heti alkumetreillä santsaamalla ensimmäistä keittoa, ja arvasimme, mitä testin päätyttyä tullaan kuulemaan... "Ehkä olis voinu jättää sen santsiannoksen väliin." :)

Pad thai / Pikku Thai

Pad thai / Phuket

Pad thai / Pad Thai Baan Naa

Pad thai / Noodle Bar 9

Ja kuinka sitten kävikään? Virallista pisteytystaulukkoa katsellessani näyttää siltä, että Tuirassa sijaitseva Noodle Bar 9 päihitti kilpailijansa selvin luvuin. Siellä me käymme usein, eikä pettymystä ole koskaan tullut. Tilaa mitä vain, tietää saavansa todella maukasta ruokaa. Toinen suosikkimme, keskustassa sijaitseva Pad Thai Naan Baa sai kolmannen sijan arvioissa. Arvelen sen johtuvan melko omituisista kasvispalleroista, joita satayannoksessa oli. "Porkkanalaatikkoa", totesi yksi raatimme jäsen ja siihen luonnehdintaan oli helppo yhtyä. Satay-kastike sen sijaan oli oikein hyvää, joskin totesimme yhteen ääneen, että itse tehtynä se on kuitenkin vielä parempaa. Ruokabloggareiden itsetunto on melkoisen vahva :)

Kasvispyörykät sataykastikkeessa / Pad Thai Baan Naa

Phuketin ruuista pidettiin paljon, kakkossijan verran. Siellä tulee ainakin meillä käytyä harvoin, mutta tämän arvion jälkeen suuntaamme varmasti sinne. Hännänhuipuksi jäi Pikku Thai. Kaipasimme sen ruokiin aina jotain, koska maku oli kaikkinensa melko lattea. Lisäksi vihreän curryn lehmänliha ei ollut kenenkään mielestä järin mahtavaa.

Vihreä curry naudanlihalla / Pikku Thai

Vihreä curry vege / Phuket

Testausolosuhteet kotosalla olivat luonnollisesti kovin erilaiset kuin ravintolaympäristössä. Välillä taisimme unohtaa koko testin, kun lörpöttelimme niitä näitä keskustelimme sivistyneesti maailmanpolitiikasta. Onneksi joku aina muistutti "seuraava ruoka" tai "pitikö näitä arvioida"! Olenkin sitä mieltä, että tässä porukassa testaan melkein mitä vain ja missä vain, koska aina on niin julmetun kivaa!!!

Uudet testihommat on jo suunnitteilla! Ping sille!!

* * *

PS: Jaksoimme syödä myös jälkkäriä, siitä tulee toivomusten myötä ihan oma postauksensa eli resepti!

Kalaa, perunoita, kukkakaalta ja kastiketta

Päivänä muutamana käytiin Kokkeillaan-keittiössä keskustelua:
- Syömään!
- Ootko lokannu?
- En aatellu, ala nyt ottamaan.
- Lokkaa ihimeessä!
- Ei ku nyt syyvvään. Mitä tästä muka kirjoittas, on niin epämäärästä... Kirjotanko, että syötiin tämmöstä?
- Niin ne ruokabloggarit kuulemma tekkee.

No, koska olen olevinani ruokabloggari, niin pitänee sitten raportoida. Syötiin siis pannulla paistettua kuhaa, yrttistä sitruunakermakastiketta, lohkoperunoita ja kokonaisena kypsennetty kukkakaali. Ja parsaa! Hirveän hyviä makuja!


Ensimmäiseksi tuikkasin uuniin kokonaisen kukkakaalin:
- reilun nyrkin kokoinen kukkakaali
- n. 1/2 dl oliiviöljyä
- 3 tl dukkah-maustesekoitusta
- puolikas valkosipulinkynsi
- ripaus suolaa
Sekoita mausteet ja raastettu/puristettu valkosipulinkynsi öljyyn ja levitä tahna kokonaisen kukkakaalin päälle. Nosta uunivuokaan/pellille ja kypsennä 200-asteisessa uunissa tunnin verran (riippuu kaalin koosta, kuinka pitkään kestää). Valelin kukkakaalin päälle vielä paiston aikana kerran hiukan oliiviöljyä.

Perunat pesin huolella, lohkoin neljään osaan ja lorautin lohkojen päälle öljyä ja ripautin sekaan suolaa, mustapippuria ja kuivattua rosmariinia. Nostin perunat samaan uunivuokaan kukkakaalin kanssa ja annoin ajan tehdä tehtävänsä. Kypsyivät jotakuinkin samanaikaisesti.

Seuraavaksi tartuin parsoihin. Napsaisin niistä pätkän pois tyvipäästä ja laitoin pötkylät pannulle öljyyn paistumaan. Ohuet parsat paistuivat noin kymmenessä minuutissa (välillä käännellen) kypsiksi. Päälle ripsautin hitusen suolaa ja puristin tilkkasen sitruunamehua. Sitten nostin parsat lautaselle odottelemaan ja raastoin (ei kun Armastus raastoi, en ota tästä kunniaa itselleni) niiden päälle pecorinojuustoa.

Kun uunissa alkoi olla kypsää, paistoin kalafileet nopeasti molemmin puolin pannulla ja nostin ne lautaselle odottamaan kastiketta:
- 1/4 sipuli oikein hienoksi silputtuna
- 2 dl kuohukermaa
- puolikaan sitruunan mehu
- pieni kourallinen tuoreita yrttejä silputtuna (basilikaa, minttua, lehtipersiljaa)
- suolaa ja mustapippuria
Kuullota sipulia paistinpannulla (siinä samalla, jossa paistoit kalat) hetken aikaa ja lisää pannulle kerma. Anna kiehua reippaasti, kunnes alkaa hieman saeta. Lisää joukkoon sitruunanmehua (maun mukaan) ja yrtit. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta kalafileet kastikepannuun.

Kukkakaalista tuli  niin hyvää, että siitä ei jäänyt jäljelle edes rippeita. Jos jostain tässä ateriassa innostut, niin innostu ainakin tästä kukkakaalista! Kastikekin oli aika mukiinmenevää, suorastaan hyvää, joten ei ole pahitteeksi innostua siitäkään. Eikä parsasta, siitä on helppo innostua aina! Minusta parsa on parempaa paistettuna/grillattuna kuin keitettynä.

Quornia, muttei kornia

Paljon on Kokkeillaan-keittiössä vielä raaka-aineita testaamatta, mutta näin kun pala kerrallaan edetään, niin aina opitaan jotain uutta. Tällä kertaa tartuin quorniin, mykoproteiinipohjaiseen lihankorvikkeeseen. Olen siitä kuullut ja lukenut, mutta en vielä tähän mennessä sitä edemmäksi eli itse kokeilemaan päässyt. Sitten tuli vastaan Vege Igor -resepti Hannan soppa -blogissa, ja sitä päätin lähteä testaamaan. Armastukselle kerroin vain, että ruokana on Igorin pataa, enkä paljastanut sen quorn-osuutta vielä ollenkaan. Kanaksi arveli! Quornin suutuntuma tosiaan on hiukan, tai aika paljonkin, kanamainen - sellainen hyvin meheväksi kypsennetty kana. Se imi hyvin kastikkeen makuja, ja kastike olikin kuulkaattes MAUKASTA!     

Minä tein tuosta Hannan reseptista puolikkaan annoksen meille kahdelle ja söimme siitä kaksi kertaa. Quornfileitä en löytänyt, joten käytin quornkuutioita (löytyivät kaupan pakastekaapista). Lisäsin joukkoon myös pussillisen tuoretta pinaattia, koska se täytyi käyttää mitä pikimmiten, ja hyvin se joukkoon upposi.

IGORIN QUORN-PATA

loraus öljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen paprika suikaleina
1 rkl tomaattipyrettä
n. 1 tl hunajaa
1 prk smetanaa
1 dl kasvislientä
1 pieni suolakurkku pieninä kuutioina
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
100 g kirsikkatomaatteja
(1 pss tuoretta pinaattia ronskisti silputtuna)
300 g quorn-kuutioita tai -fileitä
tuoretta lehtipersiljaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuullota silputtua sipulia paistinpannulla hetken aikaa ja lisää sitten joukkoon paprikasuikaleet ja valkosipuli. Paista sekoitellen 5-10 minuutin ajan. Lisää joukkoon sitten tomaattipyre, mausteet ja kasvisliemi. Sekoita ja kuumenna, ja kaada sekaan smetana. Kiehauta parin minuutin ajan ja sekoita lopuksi joukkoon suolakurkkukuutiot.

Öljyä tai voitele uunivuoka ja kaada pussista jäiset quornit sinne. Kaada päälle kastike ja kruunaa komeus kokonaisilla kirsikkatomaateilla. Liruta varovasti hiukan öljyä tomaattien päälle. Nosta vuoka uuniin ja paista sitä noin 30 minuuttia 200 asteessa (minulla oli vajaat 40 minuuttia). Koristele valmis ruoka lehtipersiljalla ja tarjoa vaikkapa riisin kanssa.

Näyttääkin vähän kanalta, eikö vain?

PS: Olen hyvin pitkään pitänyt selaimen kirjanmerkeissä tätä Peggyn keittiön Igorin kana -reseptiä, jota en tosin ole saanut tehtyä. Hannan sopan Vege Igor perustuu tähän reseptiin. Nyt en ole enää ollenkaan varma, tuleeko tätä koskaan broiskulla tehtyäkään, koska quor-versio oli näin hyvää.

Ottolenghin kikhernepasta

Jos otsikossa mainitaan kokkinero Ottolengi, kikherneet ja pasta, niin ohjetta ei voi jättää toteuttamatta! Ohjeen tähän pastaruokaan löysin Delicious-lehdestä nro 186 (October 2018) ja toteutin sitä yhtä ainesta lukuunottamatta aika lailla kokonaan. Ohjeessa oli käytetty sardellifileitä, mutta koska niitä ei meidän lähikaupastamme löytynyt, niin korvasin ne kapriksilla. Maku ei toki ole sama, mutta samankaltaista suolaisuutta ja hiukan omintakeista aromia nekin tuovat ruokaan. Kaprisversio oli ä-lyt-tö-män hyvää!!!

Sitten seuraa kaprisvinkki: Jos törmäät suolaan säilöttyihin kapriksiin, osta niitä heti. Törmäysvaara ei ole suuren suuri - ainakaan minä en ole onnistunut niitä Oulussa näkemään. Me olemme ostaneet suolaan säilöttyjä kapriksia ensi kerran Maltan reissulla Gozon saarelta, ja sen jälkeen Hellasta ja herkusta Helsingissä käydessä. Onneksi tuossa ihanassa puodissa on verkkokauppa, josta saa tilattua kapriksia ja muutakin kivaa, ellei pääkaupungissa tule päntiönnään käytyä tai suolakapriksia muualta löydä. Tämä ei missään nimessä ole maksettu mainos, vaan ilon jakamista (jaettu ilo on kaksinkertainen ilo) teille, joille kauppa ei ole vielä tuttu!

PASTAA KIKHERNEIDEN KERA (4 annosta)

4 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
n. 1 rkl silputtua timjamia
4 rkl kapriksia (tai 7 sardellifilettä, jos niitä saat käsiisi)
1 sitruuna (puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehua pari ruokalusikallista)
2 prk kypsiä kikherneitä (pelkät herneet, ei lientä)
1 tl fariinisokeria
n. 2,5-3 dl kanalientä (kasvisliemikin käy) + tarvittaessa vähän pastan keitinvettä
n. 50 g tuoretta babypinaattia (laitoin koko pussillisen eli 65 g)
kourallinen lehtipersiljaa silputtuna
suolaa ja mustapippuria
1,5 tl za´atar-mausteseosta (=oreganoa+sumakkia+seesaminsiemeniä; tähän katsoin vinkkiä Hannele Hyvärisen Suupaloja-kirjasta ja tein seoksen sekoittamalla teelusikallisen jokaista + hippusen suolaa)

lisäksi pastaa, esim. täysjyvä cappellia (ohjeessa oli käytetty kiemuraista gigli-pastaa, jota en ole meilläpäin koskaan nähnyt)


Kuumenna pannulla öljyä ja laita silputtu sipuli ja valkosipuli sinne paistumaan yhdessä jeeran,  timjamin ja sitruunankuoriraasteen kanssa. Paista sekoitellen muutaman minuutin ajan, kunnes sipulit pehmenevät, ja lisää pannulle sitten kaprikset, sokeri ja kikherneet. Vähennä lämpöä ja paista lisää vielä noin kahdeksan minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kikherneet alkavat saada hiukan väriä (tai alkavat paukkua pannulta ympäri köökiä). Kaada pannulle kana-/kasvisliemi sekä sitruunanmehua (ja hiukan pastan keitinvettä) ja anna hautua 5-6 minuuttia eli kunnes liemi on redusoitunut (tiivistynyt) hiukan. Kun alkaa olla valmista, heitä sekaan tuoretta pinaattia ja persiljasilppu ja sekoita, kunnes pinaatti pehmenee. Maista soosia ja säädä makuja, jos tarvitsee. Ripaus suolaa voi olla tarpeen, ja hyppysellinen mustapippuri terästää makua. Sekoita kypsä pasta kikherneiden joukkoon, anna maustua muutaman minuutin ajan, lorauta vähän oliiviöljyä päälle ja ripottele kaiken kruunuksi za´atar-mausteseosta. Minä ripottelin päälle koko tekemäni satsin, eikä tullut liikaa.

Tykkäsin tästä tosi paljon!

Lämpöä linssisosekeitosta

Linssit ovat kyllä mainio aines! Ne sopivat vahvistamaan salaatteja ja keittoja, ja toimivat hyvin lisukkeena lihalle ja kalalle. Tämänkertainen keitto rakentuu lähes pelkästään linssien varaan, ja porkkanat ja sipulit ovat vain lisukkeena. Potkua ja makuja keitto saa punaisesta currytahnasta sekä kookoskermasta. Kuulostaako pikasopalta? Kyllä vain, sitä se on. Valmistuu arkipäivänä tulojen ja menojen välissä ihan suitsaitsukkelaan, kokeile vaikka!

LINSSISOSEKEITTO (4 annosta)

1 prk tomaattimurskaa
2 purkillista vettä
1 rkl kasvisliemijauhetta
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
3-4 pientä porkkanaa
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1-2 tl punaista currytahnaa (makumieltymyksen mukaan, koska tästä tulee potkua keittoon)
2 dl punaisia linssejä
50 g tiivistettyä kookoskermaa (meillä oli GoTan-merkkistä, mutta voit käyttää mitä tahansa kookoskermaa 1/2 - 1 dl)
1 tl hunajaa (jos maku tarvitsee pyöristelyä)
ripaus suolaa, tiraus sitruunamehua, hippunen chilihiutaleita (jos tuntuu tarvitsevan)

Kaada tomaattimurska ja vesi kattilaan ja käännä hella päälle. Heitä sekaan kasvisliemijauhetta sekä kasvikset kuorittuna ja rouheasti pilkottuna. Mausta currytahnalla ja jätä kiehumaan. Huuhtele linssit ja lisää ne kattilaan noin kymmenen minuutin kuluttua. Kun porkkanapalat ovat kypsyneet (mitä pienemmäksi leikkaat ne, sitä nopeammin tietysti kypsyvät eli jos on hoppuhoppuhoppu, niin raasta vaikka porkkanat!) ja linssit ovat pehmenneet, heitä mukaan kookoskerma ja soseuta keitto. Ryhdy sitten maistamaan ja lisäämään hunajaa / sitruunamehua / suolaa / chilihiutaleita makumieltymystesi mukaan. Minä lisäsin noita kaikkia pikkuisen, kunnes maku oli mieluisa.

Ja tällä lähtee näläkä ja pysyy kotvan poissa!

Kevätaurinko salaattilautasella

Keltainen ei ole vaatteissa minun värini, mutta ruuassa sanon sille "kyllä!". Nyt keltainen paprika ja appelsiini ilahduttivat lounassalaattiannosta ja toivat valoa viikonlopun pyrypäivään. Melkein kuin olisi kuitenkin aurinko paistanut. Ruokaisuutta salaattiin toi paistettu lohi, joka sai makua Ponzu-soijakastikkeesta (joka on sitruksinen soijakastike). Yksinkertaista ja tosi maukasta, ja sopi todella hyvin sitruunalla maustetun cousousin ja appelsiinisen salaatinkastikkeen kanssa.

LOHISALAATTI

2 dl couscousia + 2 dl kiehuvaa vettä + 1 tl kasvisliemijauhetta
hiukan raastettua sitruunankuorta ja vähän sitruunamehua
loraus oliiviöljyä

palanen lohta
muutama ruokalusikallinen Ponzu-kastiketta

vihreitä pitkiä papuja
1 valkosipulinkynsi
loraus Ponzua

vihreää salaattia
keltaista paprikaa
appelsiinia fileoituna (kuori appelsiini veitsellä niin, että kaikki valkoinenkin kuoriosa lähtee pois, ja sitten leikkaa appelsiinilohkot pois niin, ettei kalvoja tule mukaan)
kurkkua

Kastike:
Purista fileoidusta appelsiinirungosta mehu pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon hiukan (sherry)viinietikkaa, ripaus suolaa ja mustapippuria sekä hiukan oliiviöljyä. Sekoita kunnolla.


Laita couscous kulhoon, sekoita joukkoon kasvisliemijauhe ja kaada kuumaa vettä päälle. Sekoita nopeasti ja laita päälle tiivis kansi tai kelmua. Anna hautua, kunnes muuten alkaa olla valmista. Sekoita turvonneeseen couscousiin sitruunankuorta ja sitruunamehua sekä vähän öljyä. Maista ja ripsauta suolaa, jos haluat.

Kuumenna paistinpannulla öljyä ja nosta kalapala pannulle nahkapuoli alaspäin. Anna kalan paistua aika reippaalla lämmöllä muutaman minuutin ajan, riippuen toki kalafileen paksuudesta. Meillä oli ohut pyrstöpala, joka paistui näin ehkä 3-4 minuuttia. Käännä sitten kala, paista vielä pari minuuttia ja lorauta sitten Ponzua pannulle. Käännä levyltä minuutin kuluttua lämpö pois päältä ja anna kalan maustua ja kypsyä vielä hetki.

Samalla, kun lohi paistuu, paista toisella pannulla papuja. Paista niitä öljyssä, kunnes ne saavat vähän väriäkin, lisää pannulle murskattu valkosipulinkynsi ja paista sekoitellen vielä minuutin verran, ja lisää tännekin hiukan Ponzua lopuksi.

Lado lautasille tai salaattivadille vihreää salaattia mielihalujesi mukaan ja täydennä annosta maustetulla couscousilla, paprikalla, appelsiinilla, pavuilla ja lohella. Lorauttele lopuksi päälle appelsiinikastiketta. Sitten suu auki ja syömään!

Rouhea maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkakeitto on yksi lempikeitoistani. Siinä on jotenkin ihanan juureva ja täyteläinen maku. Olen tehnyt keittoa kuorituista ja keitetyistä maa-artisokista ja joskus taas kuorineen paahdetuista mukuloista. Ensiksi mainittu on ehkä ulkonäöltään salonkikelpoisempaa, erityisesti jos siivilöi keiton sen jälkeen, kun mukulat on soseutettu. Kuorineen paahdetuista maa-artisokista saa kuitenkin irti verrattoman hienon maun, joten tämä versio ehkä kiilaa siistimmän siskonsa ohi. Jos haluat siivilöidä tämän kuorineen soseutetun keiton sileämmäksi sopaksi, niin voit hyvin tehdä niin.

Joskus olen heittänyt keittoon mukaan perunaa, mutta tällä kertaa löysin jääkaapin vihanneslokerosta hiukan hätääntyneen kukkakaalin, jonka pistin uuniin maa-artisokkien kanssa. Se oli hyvä ratkaisu, joten vastaisuudessa suosinkin sitä perunan sijaan.

Suloisia soppahetkiä!

MAA-ARTISOKKAKEITTO (3-4 annosta)

1 pss maa-artisokkia
1 pieni (noin nyrkin kokoinen) kukkakaali
1 pienehkö valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
(yrtti)suolaa *)
6-7 dl vettä
2 tl kasvisliemijauhetta
2 dl kermamaitoa (meillä oli kermapurkin jämät, ehkä alle desi, loput maitoa)
tiraus sitruunamehua

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Harjaa maa-artisokat puhtaaksi ja huuhtaise kukkakaali. Leikkaa maa-artisokat halki ja koosta riippuen vielä poikki, suunnilleen keskenään tasakokoisiksi. Leikkaa kukkakaali hiukan maa-artisokkapaloja suuremmiksi paloiksi. Nosta kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle ja valuttele päälle vähän öljyä. Ripottele/rouhi päälle suolaa ja nosta pelti uuniin. Kypsennä kasviksia uunissa, kunnes ne ovat pehmenneet (30-45 minuuttia, koosta riippuen). Kuori valkosipulinkynsi ja paina se lyttyyn/rikki puukon lappeella painaen. Laita kynsi uuniin vasta kun maa-artisokat ovat melkein kypsiä.

Kun kasvikset alkavat olla kypsiä, kuumenna kattilassa (tai vedenkeittimellä) noin puoli litraa vettä ja lisää joukkoon kasvisliemijauhe. Heitä kypsät kasvit sekaan suoraan uunista ja soseuta keitto. Lisää kermamaito ja tarvittaessa lisää vettä, niin että saat itsellesi mieluisan koostumuksen keittoon. Mausta tirauksella sitruunamehua ja lisää tarpeen mukaan suolaa.


*) Minä teen yrttisuolaa itse. Silppuan yrttejä (esim. lehtipersiljaa, oreganoa, basilikaa, timjamia...) ja sekoitan ne karkeaan merisuolaan laakealla vadilla. Annan suola-yrttiseoksen kuivua keittiössä välillä (pari kertaa päivässä) sitä sekoitellen. Kun yrtit ovat kuivuneet, on yrttisuola valmista. Meillä on hyvä suolamylly, jolla sitten jauhamme yrttisuolaa suoraan ruokaan.

Kiinakierros Oulussa

Tiedäthän, että kun on kaksi kertaa tehnyt tai ollut jotain, on se jo perinne? Joukko oululaisia ruokabloggareita on jo kahtena vuonna tammikuussa tehnyt arviointikierroksen paikallisissa tarkkaan valituissa ruokapaikoissa, ja perinne jatkui myös tänä vuonna. Vuoden 2017 grillikierrokselle en valitettavasti päässyt mukaan, mutta vuoden 2018 Tour de Känkylle eli pizzareissulle onnekseni osallistuin. Tämä perinne on mitä mainioin tapa aloittaa uusi vuosi!

Tänään ilma oli mitä otollisin kiertää neljä eri kiinalaista ravintolaa. Pakkanen paukkui rapsakasti yli kahdessakymmenessä ja pohjoistuuli nipisti virkistävästi poskia. Kolmannen paikan jälkeen vatsa oli täynnä, mutta niin vain mentiin taas tilaamaan neljä ruokaa. Olimme alustavasti jo päättäneet, mitä syömme eli kaikissa samat annokset. Päätimme testata kevätkääryleet, kanaa kung po / gong pao (tai miten ikinä kukanenkin oli sen päättänyt kirjoittaa), possua talon tapaan sekä härkää mustapapukastikkeella.

Tällä hetkellä päässä tuskin montakaan ajatusta liikkuu, koska tulin syöneeksi liikaa. Tämä toki kuuluu ruokahörhöjen kierrosten luonteeseen hyvin olennaisena osana, joten osasin siihen varautua. Muutamia huomioita kirjaan nyt heti muistiin:

Flavour Palace

Tiskin alta

Ravintola Flavour Palacessa tilatessani harmittelin, että listalla ei ollut possua talon tapaan, kun tarjoilija totesi, että vaikkei se ole listalla, sitä voi tilata. Ruokaraati kiittää! Täällä pöytään tuotiin myös heti alkuun katkarapusipsejä pikkunaposteltavaksi.


Jakomaksu

Tilatessamme mainitsimme aina, että seurueemme jakaa nämä annokset. Vain Royal Garden -ravintolassa annosten jakamisesta perittiin lisämaksu. Muualla tähän emme törmänneet. Ensin ajattelimme, että ehkä hinta tuli lisäriisistä, mutta muuallakin riisiä tuli reilusti, eikä siitä laskutettu erikseen.


Talon tapaan

Liian makea. Liian mauton. Liian ketsuppinen. Ainoastaan Flavour Palacessa tähän oli saatu jotain luonnetta, todennäköisesti tuoreella chilillä, joka ilahdutti. Torin rannassa sijaitseva Beijing kohotti (vai latisti??) possun talon tapaan uusiin sfääreihin valmistamalla sen possun "hieman friteerattuna". Hieman??? Mietimme porukalla, miten friteerataan hieman. Ilmeisesti niin, että leivitetään ja vähän näytetään öljylle ja sitten peitetään kastikkeella, jolloin lopputulos on pehmeän kumimainen. En tykännyt, mutta jonkun mielestä ehkä hyvää. Makuasioita.


Kevätkääryleet

Royal Gardenin kevätkääryleet olivat selvästi muita parempia. Rapsakoita ja maukkaita! Kääryleiden kanssa tarjottu salaattikin taisi päihittää muiden ravintoloiden salaatin aika kirkkaasti.

Royal Garden

Mustapapu

Maistuu hyvältä suussa, jos sattuu suuhun. Royal Gardenissa se taisi osua yhdelle meistä. Hailongin mustapapukastike oli päivän paras sarjassaan! Sitä tilaisin uudelleen. Usein tosin käy niin, että seuraavalla kerralla ei saakaan samanlaista, mihin on edelliskerralla ihastunut.

Hailong

Tulisuutta vai ei?

Vähempi luottaisin ruokalistojen chili- tai tähtimerkintöihin. Hailongissa tilattu härkä mustapapukastikkeessa oli kolmen chilin/tähden ruoka ja kana gong bao kahden tähden/chilin ruoka. Todellisuus näissä oli aivan päinvastoin. Royal Gardenin listalla jotain tähtimerkintöjä oli, mutta sinne jäivätkin. Ruokaan olisimme kaivanneet hiukan potkua.

Beijing

Yksikään käydyistä paikoista ei noussut yli muiden niin, että kaikki annokset olisivat siellä olleet parempia kuin muualla. Aika yksimielisiä olimme siitä, että paras mustapapukastike oli Hailongissa, parhaat kevätkääryleet + salaatti Royal Gardenissa ja ehkäpä paras kana Flavour Palacessa. Talon tapaan -kastike noussut suosioon oikeastaan ollenkaan missään. Ehkä kannattaisi miettiä uudelleen koko käsite "talon tapaan". Nyt se on käytännössä saman makuinen kaikkialla. Sano hep, jos tiedät jonkun paikan, jossa tuo annos on jotenkin spesiaali!

Olipa kierros! Onpa jano! ...ja onpa varmasti huomenna mahtavat silmäpussit ja koko kehon suolaturvotus!

Aivan mainion mahtavasta seurasta ja luokattoman huonoista hervottomista jutuista kiitos rakkaille blogaanikollegoille Pastanjauhajille, Kokkipottilan Hannelelle,  Kärähtäneelle Heidille, Makuja kotoa -Heidille ja Rommirusinalle (jonka nimen meinasin kirjoittaa "Rommisurina"!). Pari seuraavaa arviontiaihetta on jo mietittynä, niistä lisää myöhemmin. Ehdottakaapa kommenttilootassa, mitä meidän pitäisi testata!

***

Kannattaa seurata yllä mainittuja blogeja tarkempien kiinaruoka-arvioiden toivossa :)

Uuniperunat deluxe

Hyvää alkanutta vuotta Kokkeillaan-keittiöstä!

Täällä on ollut ilmassa bloggausväsymystä, mutta nyt alkaa tuntua, että se on vähenemään päin. On siis mahdollista, että tuotoksia tulee useammin kuin neljän kuukauden välein. Tosin lienee viisainta olla lupaamatta mitään...

Kävimme joululomalla Helsingissä ja reissuun sisältyi kulttuurin lisäksi myös monenlaista herkuttelua. Erityismaininnan ansaitsee Mei Lin -ravintola, jonka tarjoamat maut (dumplingeja ja wonton-soppaa) olivat aivan taivaallisen ihanat! Dumplingeja ei täällä Oulussa ole pahemmin tarjolla, joten muualla astumme mieluusti paikkaan, jossa niitä tarjotaan. Reissulla mieleen jäi kaihertamaan myös meksikolaisen ravintolan "perunankuoret" eli alkupalana tarjoillut mehevät perunat. Niitä päätin siltä syömältä tehdä myös kotona. Kyseessä on siis uunissa kypsennetyt perunat, jotka halkaistiin ja kaiverrettiin tyhjäksi, ja sen jälkeen kypsään perunamössöön lisättiin makuja. Lopuksi vielä koko komeus hetkeksi uuniin!

Tässä keittiössä vuosi alkoi samalla meiningillä, jolla on kuljettu koko ajan: kourallinen, hieman, jonkin verran, vähän lisää... Tällä tapaa valmistuivat myös deluxe-uuniperunat. Lisäilin täytteeseen eli perunaan vähän sitä ja tätä, välillä maistelin, ja säätelin makua sopivaksi. Hyvin onnistui! Seuraavalla kerralla mukaan voi laittaa vielä lisää chorizomakkaraa sekä hitusen enemmän savupaprikaa eli potkua.

Tämä on kuulkaa aikaa vievä projekti, ei mikään joutuisa arki-illan herkku! Voisi olla hyvä idea valmistaa nämä uunissa käyntiä vaille valmiiksi edellisenä iltana, ja lykätä arkena työpäivän jälkeen vain uuniin lämpiämään.

Kaksi puolikasta uppoaa aikuiseen varsin helposti, riippuen tietysti perunan koosta. Kolmannesta tulee ähky (paitsi ei selvästikään kaikilla). Jotenkin tällä kaavalla voit laskea kulutuksen. Nämä olisivat kiva lämmin tarjottava pienten kemujen noutopöydässäkin. Silloin riittää ehkä yksi puolikas per syöjä.

MEHEVÄT UUNIPERUNAT

5 isoa jauhoista perunaa

n. 15 cm:n pätkä chorizomakkaraa
kourallinen tuoretta pinaattia
1 prk ranskankermaa (+hiukan maitoa tarvittaessa)
reilu kourallinen juustoraastetta (Edamilla mentiin meillä)
hyppysellinen vahvaa savupaprikaa
rouhaisu mustapippuria
1-2 rkl sitruunamehua
kourallinen yrttejä (ruohosipulia ja lehtipersiljaa)
maun mukaan suolaa

päälle juustoraastetta (laitoin tavallista + parmesaania)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese perunat huolella ja pistele niihin haarukalla muutamat reiät. Nosta perunat uunivuokaan ja laita tiiviisti folio päälle. Kypsennä perunoita niiden koosta riippuen 1-2 tuntia. Kokeile kypsyyttä haarukalla.

Kun perunat ovat kypsiä, nosta ne jäähtymään. Paista sillä välin makkara. Leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla. Lisärasvaa ei tarvita, sillä makkaroista sitä irtoaa kyllä melkoisesti. Makkarakuutioiden paistuessa leikkaa kourallinen pinaattia hiukan pienemmiksi paloiksi ja lisää pannulle, kun makkarapalat ovat paistuneet rapsakoiksi. Paista vielä hetki, kunnes pinaatit pehmeävät.

Halkaise kypsät perunat varovasti pituussuunnassa kahtia. Lusikoi kypsä perunasisus kulhoon. Jätä reunoille hiukan perunaa, jotta kupit pysyvät paremmin kasassa. Nosta kaiverretut perunankuoret uunipellille leivinpaperin päälle. Muussaa kulhossa perunaa haarukalla. Ei haittaa, vaikka sinne jää kokkareita. Tässä ei tavoitella silkinsileää koostumusta. Lisää perunamuhjun sekaan makkarakuutiot ja pinaatti, ranskankerma, juustoraaste ja mausteet. Jos seos tuntuu kovin kuivalta, kannattaa lisätä vähän maitoa (minä lisäsin ehkä reilun puoli desiä). Sekoita maustettu perunaseos huolellisesti ja lusikoi se perunankuorien täytteeksi. Minä en saanut kaikkea mahtumaan takaisin, ja laitoin loput rasiaan odottamaan toista mahdollisuutta (ajattelin lisätä sekaan kananmunan ja paistaa salaatin kaveriksi pari perunapihviä). Ripottele päälle hiukan juustoraastetta. Paista täytettyjä perunoita 225-asteisessa uunissa vielä 10-15 minuuttia tai kunnes juusto päällä on saanut vähän väriä.