Falafelpallerot

Jos tykkää hummuksesta, tykkää varmaankin myös falafelista. Onhan molemmissa kikherneitä. Hummuksen ystävänä olen pitään haihatellut itse tehtyjen falafelpyöryköiden perään, ja nyt vihdoin olen päässyt toteutuksen asteelle. Tein Heidin ohjeen mukaan, ja sain aikaan hyvänmakuiset pallerot. Ohjeessa käsketään paistamaan falafelit kypsiksi. Okei, joo, mutta mitä se tarkoittaa? Yritin paistaa nätin värisiksi ja toivoin, että se markkeeraa myös oikeanlaista kypsyyttä. Öljyä saattoi kyllä olla liian vähän, vaikka lisäilin sitä välillä.

Jostain syystä olen ollut siinä luulossa, että falafelpyöryköiden teko on työlästä ja vaikeaa. Höpönkökkö, ei ollut! Nämä syntyvät melko lailla vaivatta esim. noutopöytään kasvisvaihtoehdoksi lihapullille. Paitsi että ovat niin hyviä, että lihansyöjätkin ihastuvat :)

FALAFELPYÖRYKÄT
1 sipuli
2 pkt kikherneitä (valmiiksi kypsennettyjä, n. 6 dl)
1 dl grahamjauhoja
3 valkosipulinkynttä
1,5 - 2 tl jeeraa
1,5 tl suolaa
vajaa teelusikallinen cayennepippuria
mustapippuria
1,5 dl tuoretta korianteria silputtuna (minulla oli vain kuivattua, laitoin vajaan ruokalusikallisen)
1,5 rkl tahinia
1,5 rkl sitruunamehua

Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se öljyssä pannulla. Lisää ihan loppuvaiheessa hienonnetut valkosipulinkynnet. Valuta kikherneet hyvin. Mittaa tehosekoittimeen (tai kulhoon sauvasekoittimella sekoitettavaksi) sipulit, kikherneet, grahamjauhot ja mausteet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää taikinan sekaan korianterisilppu, tahinia ja sitruunamehu, ja sekoita tasaiseksi. Maista seosta ja lisää mausteita, jos tarvitsee.

Muotoile taikinasta grahamjauhojen avulla pyöryköitä. Kuumenna pannulla reilusti öljyä ja paista falafelit kypsiksi välillä käännellen.

Falafelpyöryköiden kera tarjoilin Heidin tapaan tomaattikastiketta...: 

400 g tomaattimurskaa

1 dl coca colaa

oman maun mukaan sriracha-chilikastiketta

valkosipulijauhetta (minä käytin 1 valkosipulinkynnen)

bbq-mausteseosta (minä laitoin 1 tl grillaus- ja yleismaustetta)

suolaa ja mustapippuria

Lämmitä kattilassa tomaattimurska, kokis, srirachaa, valkosipulijauhetta (murskattu valkosipulinkynsi), bbq-mausteseosta (grillausmaustetta), mustapippuria ja tarpeen mukaan suolaa. Anna kiehahtaa ja soseuta lopuksi sauvasekoittimella tasaiseksi (minun tomaattimurskani oli jo valmiiksi niin hienojakoista, etten soseuttanut soosia).

...sekä jugurttikastiketta: 

reilu 1 dl turkkilaista jugurttia

1 rkl tapenadea eli oliivitahnaa

vähän murskattua fetajuustoa

(minttua olisin laittanut, jos minulla olisi sitä ollut)

Sekoita ainekset ja laita jääkaappiin maustumaan tunniksi.

Hittipastan äärellä

Nyt se on tehty - avokadopasta.

Söin liikaa, sillä se oli ihanaa. Olisin halunnut ylensyödä lisää, sillä se oli ihanaa. Vaarallinen ruoka :)

Kuuluisa Alexander Gullichsenin resepti löytyy alkuperäisessä asussaan Chicling-blogista, mutta jokainen itseään arvostava lehti ja ruokaliite on tietysti julkaissut reseptin jo omissa ympyröissään. Minäkin laitan sen tähän, niin ei tarvitse avokadopastan himossa välttämättä suhailla netissä sitä etsimässä.

AVOKADOPASTA (neljälle)

1 val­ko­si­pu­lin­kyn­si
1/2 chi­liä (pois­ta sie­me­net)
1 li­me
2 kyp­sää avo­ka­doa
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria
loraus olii­vi­öl­jyä (minulla meni ehkä 1/2 - 1 dl)
kou­ral­li­nen ba­si­li­kaa
kou­ral­li­nen leh­ti­per­sil­jaa
30 g (1 dl) raas­tet­tua pe­co­ri­nojuustoa
30 g (1 dl) raas­tet­tua par­me­saa­nia
400–500 g spa­get­tia

Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko hienoksi silpuksi valko­si­pu­li ja chi­li (josta olet poistanut siemenet), ja lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­n me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avulla kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la (suolaa saa olla aika reilusti, maistele välillä), pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te, ja sekoita hyvin.

Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä. Ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä ja va­lu­ta pas­ta sitten lä­vi­kös­sä. Kaada osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyörittele spa­get­ti kas­tik­keen sekaan.

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa heti.

Valokuvaukseen ei riittänyt paukkuja: Nälkä kurni äänekkäästi, kädet tärisivät nälästä ja pasta jäähtyi. Vaikkei kuvia olisi ollenkaan, uskokaa te jotka ette ole vielä kokeilleet, tämä on hyvää!

Hunajaiset maa-artisokat uunissa

Olen aiemmin tehnyt maa-artisokista keittoa ja pyrettä, ja siinä onkin tasan kaikki ideat, joita maa-artisokista olen saanut. Jotkut viisaammat ovat myös paahtaneet niitä uunissa, ja tästä ideasta minäkin ilahduin. Perunan sijasta laitoimme uuniin maa-artisokkia (ja porkkanoita), ja nautimme ne lihan kera. Mukavaa ja maukasta vaihtelua potulle.

HUNAJAISET MAA-ARTISOKAT UUNISSA

500 g maa-artisokkia
suolaa
mustapippuria
juoksevaa hunajaa
öljyä

Pese maa-artisokat huolellisesti harjalla. Halkaise ne pituussuunnassa kahtia. Laita puolikkaat uunivuokaan ja lorota päälle vähän (oliivi)öljyä. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Valuta päälle myös vähän juoksevaa hunajaa. Sekoita, jotta öljy ja mausteet sekoittuvat kaikkiin mukuloihin.

Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, tai kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet.

Ovat vähän tuommoisia rumankauniita...

Kalapuikkoset

Kaupan kalapuikot ovat sellaista ruokaa, etten oikein tiedä, tykkäänkö vai en. Ei-puolelle kallistun enemmän. Kalapuikkoja tuntuu pakastealtaassa olevan monenlaatuista tavaraa, merkistä riippuen. Viime vuosina olen mm. blogeja lukiessani oivaltanut, että kalapuikkoja voi tehdä itsekin. Nyt vihdoin pistin minäkin pystyyn kalapuikkotehtaan. Innoituksena valmistamolle oli tämä Patalinnun postaus aiheesta. Ohje muuntautui hiukan erilaiseksi, sillä minulla ei ollut tuoreita yrttejä, ja siemen-/pähkinäsekoitukseenkin kaapaisin kaapista mitä löytyi. Lisäsin myös himpun verran korppujauhoja seokseen, sillä se oli melko tahmaista.

Kalapuikoista tuli mielettömän hyviä! Teen toistekin.

KOTITEKOISET KALAPUIKOT

n. 500 g kuhafileitä (voi käyttää myös jotain muuta kalaa)
n. 1,5 dl siemen-/pähkinäsekoitusta (minä laitoin pinjansiemeniä, mantelirouhetta, seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä)
3 rkl korppujauhoja
tilliä
(yrtti)suolaa
valkopippuria
1 kananmuna

Surauta siemen-/pähkinäsekoitus sauvasekoittimella tai blenderissä tai jossain hienommaksi. Morttelikin käy tähän tarkoitukseen. Lisää seokseen ihan hitunen suolaa. Laita seos lautaselle odottamaan kaloja.

Poista kuhafileistä ruotosiivu keskeltä ja leikkaa kala sopiviksi paloiksi (puikkomaisiksi tai pihvimäisiksi, miten sopivalta tuntuu). Ripsauta kalapaloille suolaa ja hiukan valkopippuria. Riko kananmuna kulhoon ja pyöräytä kalapalat siinä. Valuta ylimääräinen kananmuna paloista pois ja nosta ne siemen-/pähkinäseokseen ja pyörittele siinä. Paista kalapuikot pannulla.


Kalapuikkojen kaveriksi sopi erittäin hyvin

KUKKAKAALISOSE:

Paloittele yksi kukkakaali, ja kuori ja pilko yksi peruna. Kuori pieni (salotti)sipuli ja leikkaa se neljään osaan. Keitä kukkakaalinpaloja, perunakuutioita ja sipulia, kunnes ne ovat kypsiä. Kaada keitinvesi pois. Nosta kattila takaisin hellalle ja kaada sinne noin 1 dl kuohukermaa. Anna kuumentua. Lisää suolaa ja nokare voita. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi. Tarkista suola.

Haaveissa vainko oot mun...

Voi mahdoton... ei tiennyt Makuja kotoa -blogin Heidi (kiitos haasteesta!), mimmoisen haasteen minulle heitti :) Ruokabloggareiden blogeissa kiertänyt haaste innoittaa listaamaan kahdeksan ruoka-asiaa, joita vielä joskus pitäisi tehdä. Kahdeksan! Miten olisi kahdeksantoista? Tai kahdeksankymmentä? Helposti syntyisi pitempikin lista, kun maailmassa on niin paljon ruokia, joita haluaisi joskus tehdä. Aloitetaan kuitenkin näillä, vaikka takeita siitä, että ne joskus todellakin valmistuisivat, ei ole. Ihmisellä pitää olla haaveita.

KOTIHARMIN TO COOK -LISTA

1. Tofu. Olen ravintolassa maistanut, mutta en ole kotona itse mitenkään käyttänyt tai valmistanut. Muuan Ankerias Vipusen tofuresepti kummittelee mielessä, mutta ei ole vielä päässyt toteutukseen.

2. Falafel-pyörykät. Pidän kovasti kikherneistä, ja käytän niitä salaateissa ja tietenkin hummuksessa (eli kikhernetahnassa). Falafel-pyöryköihin törmäsin ihan vastikään Heidin blogissa, ja uhosin että tällä viikolla koittaa niiden aika. Voi kun muistaisi seuraavalla kauppareissulla pysähtyä kikhernehyllyllä!

3. Häränposket. Kaikki pitkään haudutettava ja katseen voimasta mureneva houkuttelee. Häränposkea olen maistanut ravintolassa, ja toiveena olisi, että sitä olisi joskus kotikeittiössäkin tarjolla. Mars kauppahalliin ja poskia etsimään!

4. Rapujen keittäminen itse. Rapujuhlissa meillä on tarjoiltu aina pakasterapuja, mutta kyllä vain houkuttelisi joskus keitellä rapunsa itse.

5. Croissantit. Kyllä, minullakin nämän ovat listalla. Kun saan syödäkseni oikein hyvää croissantia, kuulemma hyräilen. Höps, pois se minusta. Mutta onhan se mahtavaa syödä yhtä aikaa pehmeää ja rapeaa sarvea! Miten saisi kotioloissa aikaan sellaista???

6. Avokadopasta. Sitä tekevät nykyään kaikki! Ja sitä kehuvat kaikki! Pakko tehdä.

7. Lemon curd. Se on muuten ihan paras lusikkaleipien täyte! Olisi mukava vertailla kaupan lemon curdin ja itse tehdyt tahnan makua. Olisiko sitten enää paluuta kaupan tuotteeseen...?

8. Liekittäminen. Tämmöiselle tunarille ja kömpelökaisalle liekittäminen on melkoisen kynnyksen takana. Pitää ottaa Armastus lähelle sammutuspeiton kanssa ja vuorata itsensä palamattomalla materiaalilla. Jos se sujuis sitten.

Niin monet ovat jo listojansa esitelleet, enkä keksi kenelle seuraavaksi haasteen esittäisin. Onko se kovin rikollista olla jatkamatta haastetta...?

Kosteahko suklaakakku, arvosana 8-

Uusimman Donna Hay -lehden ruokakuvia on pitänyt taas sivellä huokaillen (ja kuolaillen). Kokeiluun sieltä pääsi "Chocolate three-milk-cake", joka näytti syntisen hyvältä kuvassa. Kakussa houkuttelevaa oli sen kostuttaminen maito-kondensoitu maito-suklaa -seoksella.

Antaisin kaakulleni arvosanan 8-.

Pienensin ohjetta hieman yli puoleen, jotta saisin kakun mahtumaan ihan pieneen vuokaan (n. 15 cm läpimitta). Minun laskupäälläni mittasuhteet saattoivat vähän kärsiä tässä toimituksessa, mutta hyvä kakusta tuli. Kostuttaminen oli omanlaisensa operaatio, eikä minulla onnistunut täydellisesti. En siis saanut kaikkea tuota kostutuslientä upotettua kakkuun. Pakko siis tehdä tätä joskus uudelleen ja pyrkiä kokonaiskostutukseen :) Ja siihen täyskymppiin.

Alkuperäinen ohje löytyy esimerkiksi Milk and honey -blogista. Jos haluat tehdä "oikean kokoisen" kakun (etkä tämmöistä pikkunyhräystä), tee tuon mukaan.

KOSTUTETTU SUKLAAKAKKU

2 dl maitoa
2 dl kondensoitua maitoa
75 g tummaa suklaata

75 g voita
0,75 dl sokeria
2 munaa
1,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaojauhetta

1 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa (ei kevytversiota)
1 rkl vaniljasokeria (oma lisäykseni, alkuperäisessä ohjeessa tätä ei ollut)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Tee sitten kostutusliemi: Kuumenna kattilassa maito ja kondensoitu maito lähes kiehuvaksi ja lisää sitten joukkoon rouhittu suklaa. Sekoittele ja anna suklaan sulaa. Nosta kattila jäähtymään, ja anna suklaaliemen jäähtyä kokonaan.

Pohja: Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri, lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe, ja lisää jauhoseos muna-sokeri-munavaahtoon nopeasti sekoittaen. Kaada taikina leivinpaperoituun vuokaan (halkaisija 15 cm) ja paista 175 asteessa n. 40 minuuttia, tai kunnes kakku on tikulla testattuna kypsä. Jäähdytä kakku.

Pistele kakkuun tikulla reikiä (minä pistelin ohuella varrastikulla). Valele kakkua kostutusliemellä hiljalleen, kunnes kaikki (kas siinäpä urakka) liemi on imeytynyt kakkuun. Minä jouduin kääntämään kakun ylösalaisin, koska kakku oli päältä niin pullukka, että liemi valui vain sivuille. Kun kakku on kostutettu, laita se jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi.

Kuorrutusta varten laita kulhoon kerma ja ranskankerma, ja vatkaa ne jämäkäksi vaahdoksi. Lisää loppuvaiheessa vaniljasokeri. Kasaa vaahto kakun päälle, nosta kakku pöytään ja pistele poskeen.

Happy happy!

Olen tainnut unohtaa häpäköidä yllättävästä menestyksestäni Hartwallin siideribrunssikisassa, johon osallistuin Iloisen joukon siiderisyrnikeillä. Voiton kisassa nappasi mielettömän mahtavalla "Karkkikanaa vartaassa" -reseptillään Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna. Onnea vielä kerran, Nanna!!

Tuomaristo halusi lisäksi myöntää kolme kunniamainintaa:

1. kunniamaininta: Kokit ja potit - Siiderihaudutettu possu

2. kunniamaininta: Keittiökameleontti - Munakoiso-sandwich, omenaista salsaa ja cashew-juustoa

... ja tattadaa! 3. kunniamaininta: Kokkeillaan-blogin siiderisyrnikit!!! Olen niin happy :)) Ensimmäinen kilpailu, johon blogistina osallistuin, ja kunniamaininta pläjähti. Onnea myös meille kunniamainituille! Minulla ainakin on ihan voittajaolo.

Ja mistä tämä asia pälkähti päähäni juuri nyt? Siitä, että kotiin kannettiin pari mysteeriboksia:

Palkinto oli saapunut!

Mitäs tälle kaikelle tehdään :) ?

Hyvä - parempi - paras

Ensin tehtiin näin (hyvää), sitten kokeiltiin tällä tavoin (parempaa), lopulta lisättiin haudutusliemeen yhä enemmän makuja, ja saatiin parasta. Siis rikkirevittyä possua (tai pulled pork -lihaa). Kun nyt koko vertailumuotojen kirjo on läpikäyty, niin laitetaan tämä viimeisinkin versio blogiin.

RIKKIREVITTY POSSU  /  PULLED PORK

reilu 1 kg possun kassleria tai jotain uunilihaa (rasvaa mukana)

2 dl soijakastiketta
1/2 dl ketjap manis -kastiketta
1/2 dl ruskeaa sokeria
reilu pätkä inkivääriä paloina
6 valkosipulinkynttä rouheasti murskattuna
1 sipuli muutamaan lohkoon leikattuna
5 tuoretta chiliä (tai oman maun mukaan) halkaistuna
puolikkaan limen kuori ohuina siivuina (perunankuorimaveitsellä saa kätevästi)
puolikkaan limen mehu
n. 1 rkl kalakastiketta

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Sekoita liemen ainekset uunivuoassa ja nosta porsaanliha sekaan. Laita kansi päälle ja nosta vuoka uuniin. Paista 5-6 tuntia, ja käännä lihaa vuoassa välillä.

Valmis liha on niin mureaa, että sen voi riipiä rikki käsin tai kahdella haarukalla. Ja se lähestulkoon sulaa suuhun, nam!

Tästä oli helppo poistaa läskisiivu ja luunpätkä. Sitten vain riivittiin liha haarukoilla, ja maisteltiin, ja ihasteltiin, ja maisteltiin vielä vähän. Sitten muistettiin, että ai niin, tästä piti tehdä jotain...

Possu päätyi ensin vietnamilaisten kääryleiden sisään ja seuraavana päivänä edelliskerran tapaan leipien väliin.

Kääryleitä dipattiin kastikkeessa, jonka Armastus teki Heidin ohjeiden mukaan:
1 valkosipulinkynsi silputtuna
puolikas chilipalko silputtuna
puolikkaan limen mehu
1rkl sokeria
1tl riisietikkaa
3rkl soijakastiketta
1 tl kalakastiketta (tämä oli meidän lisäys)
1dl vettä

- - -

P.S.: Ruusu se ei pakkasista suutu, vaan kukkia tohottaa parvekkeella komiasti.

P.S.2: Tarkkaavainen lukija ihmetteli ohjeessa, mitä tarkoittaa "puolikkaan chilin mehu" :) Kas siinäpä ihmeteltävää minullekin! Chilimehua en ole puristanut, sen sijaan limen mehua puristin joukkoon. Ohje korjattu!!!

Päiväkahviseurana mustikkapiiras

Yksinäiset päiväkahvit muuttuvat kertaheitolla mukaviksi, kun seuralaiseksi leipoo mehevää mustikkapiirakkaa. Söin palan, söin kaksi, ja sitten loppui kahvi. En viitsinyt keittää lisää, nyt odottelen Armastusta töistä, jotta päästäisiin keittelemään iltakahvia. Ja syömään vähän lisää mustikkapiirakkaa.

Ohje on kirjasta "Täydellinen ohje" (Rüster & Repo). Kirjassa vinkataan, että pohjaa voi esipaistaa, kunnes se on vaaleanruskea, ja vasta sitten laittaa päälle mustikat ja muruseoksen. Tällä tavoin pohjasta saa murean, eikä se jää lötköksi. Minä lisäsin mustikat heti, sillä halusin niiden uppoavan taikinaan ja tuovan mehevyyttä.

MUSTIKKAMURUPIIRAS

3 munaa
2,5 dl sokeria
150 g sulatettua voita
2 dl piimää (tai maitoa tai maustamatonta jugurttia)
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

mustikoita
2 tl perunajauhoja

50 g voita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Ota mustikat sulamaan, jos käytät pakastemustikoita. Vatkaa munat ja sokeri. Lisää sulatettu ja jäähdytetty voi sekä piimä. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään, ja lisää taikinaan nopeasti puuhaarukalla sekoittaen.

Vuoraa korkeareunainen noin 25 x 35 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja levitä tasaiseksi.

Sekoita perunajauhot mustikoihin ja levitä mustikat taikinan päälle.

Nypi murutaikinaan tarvittavat voi, sokeri ja vehnäjauho sormin murumaiseksi seokseksi. Ripottele murut mustikoiden päälle.

Paista piirasta 175-asteisessa uunissa 40 - 45 minuuttia.

Piimähyytelö

Piimähyytelöstä saa vetävän herkun, kun antaa sille nimen piimäpannacotta :) Piimähyytelö ei nimittäin sanana ole järin houkutteleva, pikemminkin päinvastoin. Mutta maku, ah ja voih, ihana! Parempaa kuin perinteinen pannacotta, mielestäni. Yhtä samettista, mutta raikkaampaa. Glorian Ruoka&Viini -lehti (5/2008) oli luonnehtinut tätä jälkiruokaa otsikolla "Jälkiruoka kuin poutapilvi". Miten oikeassa olivatkaan!

PIIMÄHYYTELÖ (4 pientä annosta)

2 liivatelehteä
1 rkl kiehuvaa vettä
1 dl rasvatonta piimää
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
1 dl kuohukermaa

Laita liivatelehdet reiluun määrään kylmää vettä likoamaan, anna olla noin 10 minuuttia. Purista lehdistä vesi pois ja laita ne vaikka kahvikuppiin ja kaada kiehuva vesi päälle. Sekoita, jotta ne liukenevat kunnolla.

Sekoita piimä, sokerit ja sitruunamehu kulhossa. Vatkaa kerma ja sekoita se varovasti piimäseokseen. Kaada liivateliemi hyvin ohuena nauhana piimä-kermaseokseen ja sekoita koko ajan. Annostele piimähyytelö esim. laseihin ja nosta jääkaappiin hyytymään. Anna hyytyä muutaman tunnin ajan tai seuraavaan päivään.

 

Piimähyytelön sanottiin olevan isoäidin klassikkoruoka, mutta ei vaan meidän mummu tämmöisiä värkännyt.  Ei tehnyt myöskään isoäidin kahvikiisseliä. Hillasoppaa oli, ja muita marjakiisseleitä, ja naminami, että olivat hyviä!

Uuniomenahillo (ja kettupuuhkat)

Yhteen pimeään syysiltaan tuli yllättäen vihertävänkeltaista piristävää valoa omenapussin muodossa. Ihana ystävä kiikutti meille osan runsaasta sadostaan, kiitos! Osan kohtalona oli omenahillo, tietenkin. Koska pidän kovasti uuniomenoista, läikähti sydämessä, kun törmäsin tähän Hesarin ohjeeseen. Minulla sokeri oli puoliksi hillosokeria, puoliksi hillo-marmeladisokeria (kun hillosokeri loppui kesken). Lisäsin sekaan myös yhden vaniljatangon sekä siivun sitruunankuorta (jonka sitten soseutinkin vahingossa mukaan hilloon, mutta siitä ei haittaa ollut).

Eläissäni en ole syönyt yhtä hyvää omenahilloa!!!

OMENAHILLO UUNISSA

n. 1 kg omenoita
1 sitruunan mehu
siivu sitruunankuorta
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
500 g hillosokeria
1 dl vettä

Pese omenat hyvin. Halkaise ne ja poista siemenkodat ja kannat. Puolita puolikkaat. Minä punnitsin tässä vaiheessa omenalohkot, ja niitä oli kilon verran. Pese sitruuna huolella ja viillä siitä vaikka perunankuorimaveitsellä kunnon kuorisiivu. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet pois. Purista sitruunasta mehu. Laita kaikki ainekset uunivuokaan ja sekoita hyvin. Nosta vuoka uuniin ja laita uuni päälle, 200 asteeseen. Kurkkaa vuokaan noin puolen tunnin kuluttua ja sekoita hilloaineksia hyvin. Anna vuoan olla uunissa kaikkiaan noin tunnin ajan, tai kunnes omenat ovat pehmenneet. Nosta vuoka pois uunista ja poista vaniljatanko ja kanelitangot (ja sitruunankuoripala, jos muistat). Soseuta omenat sauvasekoittimella. Purkita kuumiin, desinfioituihin purkkeihin.

Minä laitoin osan hillosta pakastimeen pakasterasioissa. Annoin hillon jäähtyä vähän ennen rasioihin laittamista, ja kokonaan ennen pakastimeen laittamista.

- - -

Omena-auton takapenkkiläiselle kiikutin syyskylmiä lämmittämään kettupuuhkan. Löysin täältä mukavan ja helpon kaulahuiviohjeen, jota noudatin täsmällisesti.

Kaks kettua olis vielä kotona... Täytyy toimittaa ne oikeisiin osoitteisiin ennen kuin kohdehenkilöt kasvavat liian isoiksi :)

Kastike vai drinkki?

 

Jos tykkää sinapista juomassaan, niin mikäpä ettei tämä drinkistäkin kävisi. Olisi sitten suomalainen vastine bloody marylle :) Mutta kyllä tämä kastikkeen virkaa meillä toimitti. Minä olen maailman onnettomin kastikkeiden tekijä (lykkään ja väistelen niiden opettelemista koko ajan), ja nytkin kun piti poronfileelle löytää kastike, niin helpolla mentiin. Löysin ohjeen täältä. Vaihdoin puolukat karpaloihin, mutta käytin kuitenkin puolukkahilloa.

KYLMÄ KARPALO-PUOLUKKAKASTIKE PORONFILEELLE

1 dl karpaloita
1/2 dl puolukkahilloa
1/2 dl appelsiinimehua
1/2 tl sinappia (laitoin Aura-sinappia, ensi kerralla kokeilen Dijonia)
ripaus valkopippuria
ripaus suolaa
1 cl kirkasta viinaa

Surauta soseeksi kaikki muut ainekset paitsi viina, ja lisää se lopuksi valmiiseen kastikkeeseen (jos haluat sitä käyttää).

Risoton uudet vaatteet eli arancini di riso (ja pari chiliä)

Taas jäi risottoa, tällä kertaa ruusukaalirisottoa, jota tein ihan mahottoman paljon. Jotenkin intouduin riipimään ruusukaalin lehtiä niin ison kasan, että piti riisiäkin sitten heittää pataan runsaasti. Hyväähän siitä tuli, mutta uudelleen lämmitetty risotto ei ole mielestäni ihan parhaimpia ruokia. Piti viritellä se uudelleen. Muistin joskus nähneeni netissä riisipalleroiden ohjeen, ja löysinkin pian esimerkiksi Uneliaan kokin riisipyörykät. Arancini di riso -nimiset riisipallot voi täyttää jollain sopivaksi katsomallaan aineksella, esim. mozzarellalla, mutta minä laitoin murun eiliseltä tähteeksi jäänyttä lohta.

Hiukan askartelua vaativaahan arancinien teko oli, mutta vaivan arvoista. Pinta oli mukavan rapsakka, ja sisus pehmoinen. Ja maku hyvä, kuten ruusukaalirisotossa jo eilen. Tällainen oli Kotiharmin kombinaatio:

ARANCINI eli RIISIPALLOT (LOHITÄYTTEISET)

4-5 dl eilispäivän risottoa
1/2 dl parmesaania
1 kananmuna
ripaus suolaa
palanen paistettua lohta

kananmuna
korppujauhoja

öljyä

Sekoita risottoon juustoraastetta ja kananmuna, mausta suolaripauksella. Riko kananmuna kulhoon ja kaada toiseen astiaan korppujauhoja leivittämistä varten. Ota noin ruokalusikallinen risottoa kämmeneen (joka kannattaa tarttumisen estämiseksi kastella kylmällä vedellä) ja laita pieni lohipalanen päälle. Muotoile riisikasa palloksi lohen ympärille. Kääntele palloa varovasti kananmunassa ja nosta se sitten korppujauhoastiaan. Pyöritä palloa varovasti korppujauhoissa niin, että niitä tulee joka puolelle. Kuumenna kattilassa öljyä (sen verran, että pallerot juuri peittyvät) ja paista riisipallerot joka puolelta kauniin ruskeiksi.

Meillä kun vietettiin jämäruokailtaa, niin lisukkeet olivat niukat, mutta maukkaat: tomaattisalaattia (tomaattikuutioita, balsamicoa, hunajaa, suolaa, avokadoöljyä, tuoretta basilikaa, valkosipulia).

- - -

Etualalla chilinpuikelo.

Uppopaiston vauhtiin kun oli päästy, hoksasi Armastus, että myös tuoreita chiljeämme voisi kokeilla paistaa. Ja kas, viilto kylkeen, siemenet pois, ricottaa sisään, kananmunaa päälle ja kieräytys korppujauhossa. Sitten kohti kuumaa öljyä! Pehmeää, mehevää, hyvää - ja vauhtiakin oli, kun nenänpäähän kihosi hiki :)

Persikkakiisseli

Aamupuuro menee liukkaasti alas, kun kaverina on soppaa tai kiisseliä. Mustikkamansikkaversioiden välillä voi revitellä tekemällä hedelmäisiä kiisseleitä, esimerkiksi persikkakiisseliä. Pienen kermavaahtotilkan kera tästä kehkeytyy kiva jälkiruoka vieraillekin.

PERSIKKAKIISSELI

5 dl persikkasosetta (löysin kaupasta valmista sosetta pahvitetrassa)
1 dl appelsiinimehua
1 dl vettä
sokeria maun mukaan (laitoin ehkä 1/2 dl)
3 rkl perunajauhoja + vajaa desi vettä

Kaada persikkasose kattilaan, lisää appelsiinimehu ja vesi. Kuumenna ja lisää sokeri. Kun sokeri on sulanut ja seos kiehahtanut lyhyesti, sekoita perunajauhot kylmään veteen ja kaada seos ohuena nauhana kattilaan. Sekoita hyvin koko ajan. Nosta kattila kuumalle levylle hetkeksi, ja ota pois heti kun kiisseli pulpahtaa kerran. Jäähdytä kannen tai kelmun alla. Pintaan ripoteltu sokeri estää kuoren muodostumista.

Pizzavinkki

Ihan parasta pizzapohjan päällä olisi itse keitelty tomaattikastike, mutta aina ei viitsi/jaksa/ennätä. Valmiit tomaattisoosit toimivat kyllä, mutta joskus voi kokeilla jotain muutakin. Minä sipaisin pikkupizzojen päälle Pirkan Välimeren tahnaa (paprika-cashewpähkinä), joka toimikin hyvin kasvistäytteen kanssa. Juustona meillä oli Ritaria, ja lopputulema oli melkoisen suolainen. Suosittelenkin käyttämään esim. tuoretta mozzarellaa, jolloin seuraava aamu muutaman pikkupizzzan syönnin jälkeen on vähemmän turvonneen naaman aamu :) Kinkkua tai muuta suolaista ei näihin pizzasiin kannata myöskään laittaa, kasvikset toimivat paremmin.

KASVISPIZZAT

pizzataikinan tein suunnilleen durumvehnäjauhopussin ohjeiden mukaan

päälle:
Välimeren tahnaa - paprika-cashew (Pirkka)
tuoretta mozzarellaa
punasipulisilppua
tuoreita herkkusieniä viipaleina
tuoretta pinaattia revittynä
aurinkokuivattuja tomaatteja purkista vähän pienittynä
artisokansydämiä purkista vähän pienittynä

Tee pizzataikina vaikkapa durumjauhopussin ohjeiden mukaan tai jotenkin näin. Anna nousta ja leivo taikina sitten pieniksi pizzoiksi. Minä tein reilun kämmenen kokoisia ohuita lättysiä.

Levitä jokaiselle pizzapohjalle noin teelusikallinen Välimeren tahnaa. Älä laita liikaa, sillä tahna on suolaista. Ripottele päälle vähän sipulisilppua, riivi vähän pinaattia ja revi mozzarellasta juustopaloja päälle. Nosta päälle vielä muutama sienisiivu, joitain tomaattimuruja ja pari palaa artisokansydäntä. Paista 225 asteessa, kunnes juusto on sulanut.

Suipot ja suppilot

Kun menee kauppaan vailla ajatustakaan siitä, mitä laittaisi ruuasta, voi innoitusta saada milloin mistäkin. Esimerkiksi kotimaisista(!) suippopaprikoista. Sitten kun yhtäkkiä katse osuu suppilovahveroihin, ja alkaa tehdä mieli myös niitä, niin pian jo huomaa miettivänsä, miten nämä kaksi voi yhdistää. Niin syntyivät suppilovahverotäytteiset suippopaprikat.

SUPPILOVAHVEROTÄYTTEISET SUIPPOPAPRIKAT

2 suippopaprikaa
n. 200 g suppilovahveroita
1 sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
pari desiä porkkanaraastetta (karkeaa)
1 iso tomaatti
pari reilua ruokalusikallista kermaa (tai jotain kermatuotetta)
vähän parmesaania raastettuna
suolaa
mustapippuria
timjamia
salviaa

päälle (vuohen)juustoa ja pinjansiemeniä

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuori ja raasta porkkana tai kaksi. Putsaa sienet ja paahda niitä kuumalla, kuivalla pannulla, kunnes kaikki sienistä muodostuva neste on haihtunut. Lisää pannulle sitten öljyä sekä sipulit ja porkkanaraaste. Paista hetken aikaa ja lisää kuutioitu tomaatti sekä loraus kermaa. Raasta sekaan parmesaanijuustoa ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.

Halkaise suippopaprikat pituussuunnassa ja nosta ne uunivuokaan. Lusikoi täyte paprikanpuolikkaisiin ja laita vuoka uuniin 225 asteeseen foliolla peitettynä noin puoleksi tunniksi tai kunnes paprikat ovat melkein pehmenneet. Päälle sopii vuohenjuusto (meillä oli jämät eiliseltä), mutta voit raastaa päälle myös jotain muuta juustoa. Pinnalle voi ripotella myös pinjansiemeniä. Laita paistos juuston lisäämisen jälkeen vielä hetkeksi uuniin grillivastusten alle.

- - -

Muistithan, että tänään on kansallinen korvapuustipäivä? Minä en muistanut, mutta onneksi Kauhaa ja rakkautta muistutti asiasta! Samoilla uuninlämpimillä suippojen kanssa tuli korvapuusteja.

- - -

Ja vielä yksi asia: Tein yhtenä päivänä kiisseliä, joka oli ihan silkkiä ja samettia suussa. Se oli ihan peruskiisseli muuten, mutta sokeriksi laitoin ruokokidesokeria. Marjoina oli vadelmaa, mustikkaa ja mansikkaa. Laitoin kattilaan marjoja ja vettä, kiehautin ne ja lisäsin sokerin. Kun sokeri oli sulanut, lisäsin kiehuvan kuumaan kiisseliin veteen liotetut perunajauhot (pottujauhopaketin kyljestä voi katsoa, paljonko mihinkin nestemäärään niitä laitetaan). Samalla sekoitin hyvin. Sitten nostin kattilan takaisin levylle, ripautin pari murua suolaa sekaan (äidin ja mummun vinkki) ja odotin, että pari kuplaa pulpahti pintaan. Valmista tuli! Ja ihanaa!

Mitkä maut! -salaatti

Salaatti on pahimmillaan nahistuneita vihertäviä lehdykäisiä karvaalla tomaatilla ja nihkeillä kurkunpaloilla höystettynä, mutta parhaimmillaan (ja onneksi useammin) rapsakkuutta ja makujen harmoniaa tai ilotulitusta. Ruokaisuutta saa milloin mitäkin proteiininlähdettä käyttämällä. Pikaruokaakin salaatti usein on, mutta tämän päivän salaattiherkkuamme en lähettäisi Pastanjauhannan pikaruokakisaan. Valmistamisessa kului nimittäin lähemmäs puolitoista tuntia, ja ehdin välillä nykäistä melkein puolen tunnin tirsatkin. Vaivalloista salaatin teko ei sentään ollut, sillä punajuuret paahtuivat uunissa ihan itsekseen ja pekonin ja vuohenjuuston paistaminen kävi helposti ja nopsakasti. Ja mitkä maut lautasella lopulta olikaan! Uuh ja aah, herkkua!

Minulla on hirttänyt päälle pahanlaatuinen punajuurihimo. Jokin aika sitten söin niitä paahdettuna, vuohenjuuston kera, tupaantuliaisissa, ja töissäkin onneksi tarjoilevat uunipunajuuria aika ajoin. Punajuurihimoissani tämänkin salaatin kehittelin.

Nyt hihat heilumaan, uuni kuumenemaan ja salaatti lautaselle (ja ne nokosetkin ehdit ottaa):

PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOSALAATTI
(tässä ei ole määriä, säädä ne mieleiseksesi)

jotain tavallista salaattia + rucolaa
tomaattia
keltaista paprikaa
rapeaksi paistettuja pekonisuikaleita
pinjansiemeniä + pekaanipähkinöitä (tai niitä pähkinöitä, joita sattuu olemaan)
pätkä vuohenjuustoa
paahdettuja punajuurilohkoja
balsamicosiirappia kastikkeeksi

Aloita punajuurista. Kuori punajuuret ja lohko ne. Laita lohkot uunivuokaan ja lorottele päälle vähän öljyä (minulla oli avokadoöljyä). Pirskottele päälle myös balsamiviinietikkaa ja ripottele suolaa ja mustapippuria sekaan. Loraus juoksevaa hunajaa kruunaa satsin. Työnnä punajuuret 225 asteiseen uuniin joksikin aikaa ja vähennä sitten (ehkä tirsojen jälkeen) lämpöä 200 asteeseen ja kypsennä punajuurilohkot pehmeiksi.

Paahda pähkinöitä kuivalla, kuumalla pannulla, jos haluat. Paista pekonit. Kasaa lautaselle salaattia + rucolaa sekä tomaattia ja paprikakuutioita. Lisää paistetut pekonisuikaleet. Leikkaa vuohenjuustosta reilun sentin paksuisia viipaleita ja paista niitä nopeasti pannulla öljyssä (tai pekonirasvassa). Nosta ne salaattiannoksen päälle. Ripottele päällimäiseksi pähkinöitä ja kruunaa koko komeus balsamicosiirapilla.

Ai-van ta-jut-to-man hy-vää.

Maistuu jopa sille, joka ei punajuurista ole piitannut.

Appelsiini-unikonsiemenkakku

Hayley's cuisine -blogissa törmäsin ensi kerran herkullisen näköiseen appelsiini-unikonsiemenkakkuun. Kun sitten Inkiväärinhillon Luumukka esitteli ihanan näköistä kaakkua blogissaan, päätin minäkin vihdoin kaivella unikonsiemenet kaapista ja laittaa uunin päälle. Kannatti! Kakusta tuli mehevä ja maukas, eikä se kaivannut edes kermavaahtokuorrutetta, kuten Hayley oli tehnyt, eikä kastiketta, jota Luumukalla oli. Tein alla olevan määrän taikinaa, ja sitä riitti yhden tähtikakkuvuoan (pieni) lisäksi myös muutamaksi muffiniksi.

APPELSIINI-UNIKONSIEMENKAKKU

2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 maustemitta suolaa
3 rkl unikonsiemeniä
3 dl vehnäjauhoja
1 appelsiinin kuori raastettuna
2 munaa
1 dl maitoa
1/2 dl (oliivi)öljyä
250 g maitorahkaa

Mittaa kulhoon sokeri, leivinjauhe, suola ja unikonsiemenet. Sekoita hyvin, ja lisää vehnäjauhot. Sekoita. Lisää kuivien aineiden joukkoon appelsiininkuoriraaste, munat, maito ja öljy ja sekoita esim. vispilällä huolellisesti sekaisin. Lisää lopuksi maitorahka ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina haluamaasi vuokaan (minä voitelin tähtivuoan ja ripottelin reunoille vähän jauhoja). Paista kakkua 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia uunin alatasolla.