Lemon curd -paistos

Satuin joskus ruudun äärelle, kun siellä kokkasi Donald Skehan -niminen tyyppi. Tähtäsin sitten toiseenkin kertaan samaan aikaan sohvalle, kun näytti olevan niin kivan näköisiä pöperöitä. Sittemmin olen seuraillut hänen sivujaan netissä. Tämän postauksen sitruunatahnapaistos tai -vanukas tai -kakku on niiden selailujen tulosta: lemon curd pudding houkutteli helppoudellaan! Olen tehnyt tätä paistosta nyt kolme kertaa: 1) Käytin lime curdia, koska se oli avattu ja siellä oli juuri sopivasti tahnaa puolikkaaseen annokseen. Hyvä, oikein hyvä lopputulos!  2) Unohdin paistoksesta kananmunan, ja sain aikaan paksun ja tahmean ja kuohuvan kastikkeen. Huono, oikein huono!  Ei jatkoon, vaan roskiin. 3) Muistin kaikki ainekset, ja paistoaika oli passeli. Oikein hyvää! Aion tehdä tätä vielä jatkossakin, koska paistos on helppo tehdä (ja helppo unohtaa kananmunan käyttö, hah) ja tiskiä tulee vain vähän. Kaikki ainekset vain sekoitetaan ja taikina kaadetaan vuokaan (jossa käytin leivinpaperia, joka sekin vähensi sotkua).

Donald livautti lemon curdinsa taikinan sisään vasta vuokaan, summittaisesti sen sinne sekoittaen, ja kaatoi valmiin paistoksen päälle lämmitettyä lemon curdia. Minä skippasin nämä molemmat vaiheet, lisäsin sitruunatahnan suoraan taikinaan ja olin silti tyytyväinen lopputulokseen. Lisänä meillä oli vaniljajäätelöä, koska en viitsinyt alkaa vatkata kermaa. Olisihan siitä tullut taas lisää sotkua :)

Nyt täytyy vaan miettiä, millä nimellä tätä jälkkäriä kutsutaan suomeksi. Sitruunatahnavanukas? Sitruunatahnakakku? Lemon curd -paistos? Sitruunatahnapaistos?

 

LEMON CURD -PAISTOS (4 reilua annosta)

110 g voita kuutioituna (huoneenlämpöisenä)

100 g sokeria

100 g jauhoja

kukkurallinen teelusikallinen leivinjauhetta

2 isoa kananmunaa

yhden (luomu)sitruunan kuori raastettuna (keltainen osa)

hyppysellinen jauhettua vaniljaa

n. 4-5 ruokalusikallista sitruunatahnaa (sekoita heti taikinaan tai lisää vasta vuokaan vähän sekoittaen, kummin haluat)

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Pese sitruuna ja raasta kuoriosa. Laita kaikki taikinan ainekset kulhoon ja sekoita sähkövatkaimella nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun) vuokaan, koko noin 20 x 14 x 5 cm. (Minun kuvissani oleva annos on puolikas annos tästä ohjeesta ja pienemmässä vuoassa paistettu.) Nosta vuoka uuniin ja paista noin 20 - 25 minuuttia. Kun vuoan ottaa pois uunista, saa paistos olla vielä vähän hytkyvää. Älä siis paista liian pitkään (vaikka hyvältä se maistuu niinkin). Tarjoile kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Jos haluat, voit lämmittää lemon curdiakin lisukkeeksi Donaldin ohjeen mukaan.

Juhannusjäätelö

Löysin naapurimaan ruokakaupan reseptistöstä oikein houkuttelevan jälkkäriohjeen: raparperijäätelön. En ole ennen käyttänyt mascarponejuustoa jäätelömassaan, ja sehän toimi tässä aivan mainiosti! Raparperi tietysti on niin ihana raaka-aine, että sen sopivuutta en epäillyt tai miettinyt lainkaan. Jäätelön tekeminen kotona ei vaadi jäätelökonetta, kun käyttää kondensoitua maitoa massaan. Siitä tulee sopiva rakenne, ja mielestäni tuo mascarponejuusto toi vielä lisää hyvää jäätelömäistä rakennetta ja täyteläisyyttä. Pieni lisäpuuhastelu tuli raparperisoseen keittämisestä, mutta sen jäähtyessä ehti tehdä paljon muuta, joten ei haitannut.

Jos olet etsinyt juhannusjuhlien jälkiruokaa, niin etsimisen voi lopettaa nyt :)

RAPARPERIJÄÄTELÖ (ilman jäätelökonetta)

 

400 g raparperia

2 rkl vettä

3 rkl raakaruokosokeria (laitoin kookossokeria)

hyppysellinen vaniljajauhetta

2,5 dl kuohukermaa

250 g mascarponejuustoa

1 prk kondensoitua maitoa

Valmista ensin raparperisose. Paloittele raparperinvarret ja laita ne kattilaan veden, sokerin ja vaniljan kanssa. Keittele 10-15 minuuttia, kunnes raparperinpalat ovat pehmenneet. Jäähdytä hyvin.

Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita nopeasti keskenään mascarpone ja kondensoitu maito, ja lisää ne kermavaahdon joukkoon yhdessä raparperisoseen kanssa. Vähän sosetta kannattaa jättää jäätelön kanssa syötäväksi. Kaada hyvin sekoitettu jäätelöseos astiaan, joka sopii pakasteeseen. Peitä kannella tai foliolla. Anna jäätelön muotoutua pakasteessa vähintään kuusi tuntia. Ota jäätelö lämpiämään noin 15-20 minuuttia ennen tarjoilua.

Koristeeksi sopivat esimerkiksi tuoreet marjat.

Liekitetyt suklaakakut

Olimme syyskuun lopulla Pastanjauhantaa-blogin 15-vuotissynttärijuhlissa, joissa juhlamiljöö oli mitä tunnelmallisin. Vietimme ihanaa iltaa kodassa nuotion loimutessa ja hehkuessa, tietenkin herkutellen ja rupatellen.

Veimme kemuihin ennalta valmisteltuja ja kypsennettyjä uunijuureksia valkopapuhummuksen kera, mutta jälkiruoan valmistin nuotiolla. Melkoinen luolamiesnaisnmeininki! Olin näppärästi sekoittanut jo kotona kuivat aineet yhteen rasiaan ja pakannut voin ja sokerit toiseen rasiaan. Kananmunat kulkivat ehjinä perille omassa rasiassaan, eivätkä kokkaustohinoissa lopulta jääneet kenenkään alle illan mittaan. Kodassa sitten vain sekoitin voin ja sokerin puuhaarukalla ja kippasin muut ainekset sekaan. Hetki raivokasta sekoittamista, ja taikina oli valmis. Suklaakakkuset oli määrä paistaa epäsuoralla lämmöllä (ja voidelluissa vuoissa), mutta pikkuisen reilua liekkiä löi nuotio paistovaiheessa, ja osaan leivonnaisista tuli aavistuksen kitkerää makua kärvähtäneiden reunojen vuoksi. Paisto aloitettiin ihan ritilän reunamilla, mutta kun vuokia siirrettiin keskemmälle, alkoi tapahtua: Kakkutaikina alkoi hienosti kohota ja kypsyä. Tämän jälkeen siirtelin vuokia useasti vähän reunemmalle, keskemmälle, reunemmalle... ja toivoin parasta. Pimeässä kypsymisen tarkkailu oli vähän arpapeliä. Illan emäntä iloitsi täydellisestä leivonnaisesta, jossa palaneen makua ei ollut lainkaan. 1/6 siis onnistui - ei huono! Nautimme kuumat suklaamuffinit/-kakut vaniljajäätelön kera.

Suklaakakkusten ohjeen löysin täältä. Alkuperäisohjeessa oli tehty 12 kakkusta, minä tein 6 reilun kokoista. Muscovadosokerin vaihdoin kookossokeriin eli siihen, mitä taloudesta löytyi.

SUKLAAKAKUT NUOTIOLLA (6 kpl)

100 g voita

1 dl sokeria

1,5 dl kookossokeria

3 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

ripaus vaniljajauhetta

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

0,5 tl leivinjauhetta

100 g tummaa leivontasuklaata veitsellä rouhittuna

- lisäksi 6 foliovuokaa

Sekoita/vatkaa huoneenlämpöinen voi sokereiden kanssa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan vatkaten/voimakkaasti sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä rouhittu suklaa. Lisää voi-sokeri-muna-seokseen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Voitele vuoat ja jaa taikina vuokiin (leipurille jää yksi reilu lusikallinen taikinaa laadunvalvontaa varten). Paista nuotiolla (tai grillissä 190 asteessa) epäsuoralla tulella/lämmöllä (tai pistä pökköä pesään ja liekitä kakkuset). Hallitusti grillissä paistoajaksi riittänee noin 15 minuuttia (jos teet 12 kpl, niin 10 minuuttia), mutta avotulella paistoaika on vähän arvailua. Kun taikina alkaa kohota, kannattaa alkaa vahtia kakkusia tarkasti. Suklaakakkuset saavat hyvin mielellään jäädä sisältä vähän taikinaisiksi.

Rohkeasti kokkeilemaan leivontaa avotulella! (Nämä olivat niin hyvän makuisia, että taidan tehdä näitä myös ihan tavallisessa sähköuunissa.)

***

Kiitos isännälle ja emännälle sekä juhlaväelle voimaannuttavasta syysillasta! Ja herkuista, nams!

Viikonlopun herkkuvinkki: jäätelöä ja kakkua

Kesäkeleistä on saatu jo esimakua, ja jäätelöhän se on ihmisellä silloin herkästi mielessä. Mitäpä jos tekisit jäätelöä itse? Ihan akuuttiin jäätelönhimoon itse tehty jäätelö ei ennätä, mutta puolen vuorokauden kuluttua voi jo päästä herkuttelemaan (tänään kun teet, saat lauantaina aamiaiseksi jäätelöä). Minulla ei ole jäätelökonetta, ja siksipä jo muutamia vuosia blogeissa ja lehtien palstoilla keikkunut jäätelöohjeen pohja kiinnostaakin. Siinä yhdistetään kuohukermaa ja kondensoitua maitoa, ja maustetaan itselle mieluisalla tavalla. Minun peruspohjani on peräisin Kokit ja potit -blogista, jonka resepteihin muuten luotan kuin vuoreen.

Vuosia sitten löysin jostain aivan tolokuttoman hyvän mutakakkuohjeen, jonka juju on taikinan maustaminen raastetulla limetin kuorella. Helatorstaiksi päätin tehdä jälkiruuan näistä kahdesta: mutakakusta ja itse tehdystä limettijäätelöstä. Ilma oli upea, seura oli valloittavaa, ja jälkiruoka lumoavaa - liekö viimeksi mainittu johtunut kahdesta ensimmäisestä?

Kakkua jäätelöllä vai jäätelöä kakulla...?

LIMETTIJÄÄTELÖ

3-4 dl kuohukermaa (laitoin 3)
1 tlk kondensoitua maitoa
1 limetin kuori raastettuna hienolla terällä
n. puolikkaan limetin mehu
hippunen vaniljajauhetta

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kondensoitu maito, limetinkuoriraaste ja -mehu sekä vaniljajauhetta. Tässä vaiheessa massa ei maistu kovinkaan limettiseltä, mutta odotas hetki! Kaada seos kannelliseen astiaan ja siirrä pakastimeen. Pakasta vähintään 12 tuntia. Kylmässä, valmiissa jäätelössä limetin aromit tulevat ihanasti esille.


PS: Mutakakun voi tehä helposti myös gluteenittomana, se toimii loistavasti myös niin!

Raikas pannacotta

Kun testasimme thairuokia bloggarikollegoiden kanssa, päätin tehdä jälkiruuaksi jotain virkistävää ja kevyttä. Arvelin, että vatsat saattavat olla vääääähän täynnä ruuan jälkeen, eikä ole tarvetta tuhtille suklaamousselle. Oikein meni.

En yhtään tiedä, mitä Thaimaassa syödään jälkiruuaksi. Hedelmiä? Ajattelin, että jos jälkiruoassa käyttää kookosmaitoa ja limettiä, niin saattaa päästä lähelle thaimaalaista makumaailmaa. Olen joskus tehnyt lime-kookospannacottaa, ja tein siitä nyt päivitetyn version. En tehnyt minkäänlaisia siirappeja, vaan hyydytin pannacottien päälle kirpsakan limettisen hyytelön. Se toimi oikein hyvin pehmeän vanukkaan kanssa.  

LIME-KOOKOSPANNACOTTA (4-5 annosta)

3 dl kookosmaitoa
2 dl kermaa
1 dl sokeria
pienenpieni hyppysellinen vaniljajauhetta
2 tl limetin mehua
puolikkaan limetin kuori
3 oksaa minttupuskasta
4 liivatelehteä

Päälle:
1 dl limetin mehua
n. 4 rkl sokeria (maistele itsellesi sopiva määrä, mutta muista että pitää tulla kirpakkaa)
pari oksaa minttua
1 liivatelehti

Laita neljä liivatelehteä likoamaan ja pehmenemään kylmään veteen. Pese limetti huolella. Sipaise siitä perunankuorimaveitsellä ohuelti kuorisiivuja ja laita ne kattilaan. Purista ja hieraise mintunoksia (lehtineen) kevyesti kourassa, jotta niistä irtoaisi paremmin makua vanukasliemeen. Kiehauta kookosmaito, kerma ja sokeri sekä limetin kuori ja minttu. Poista sitten seoksesta kuoret ja minttu. Mausta lopuksi vaniljalla ja tirauksella limetin mehua. Purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja lisää liivatteet kuumaan kermamaitoon hyvin sekoittaen. Jaa liemi tarjoiluastioihin ja nosta kylmään jähmettymään useamman tunnin ajaksi.

Kun panancotta alkaa olla jähmettynyttä, voit valmistaa päälle tulevan kiilteen. Laita liivatelehti pehmenemään kylmään veteen. Purista limeteistä mehua noin 1 dl. Kuumenna mehu pienessä mintunoksien kera kattilassa ja lisää sokeria mielesi mukaan. Muista, että tässä haetaan nyt melko kirpeää lopputulosta (ei kuitenkaan niin, että kiille irtoaa hampaista!). Kun sokeri on liuennut, poista mintunoksat ja lisää liivatelehti hyvin sekoittaen. Anna liemen jäähtyä ihan pienen hetken ajan koko ajan sitä lempeästi sekoitellen. Kun se ei ole enää ihan sata-asteista, valuttele lientä hyytyneiden pannacottien päälle hyyyyyyvin varovasti lusikalla, vähän kerrallaan, haluamasi määrä. Jos hulautat kerralla kattilasta, ei hyvin käy (eli pannacottaan voi tulla kuoppa, se voi sekoittua ikävästi päälliseen tms., usko pois, tiedän...). Nosta sitten kupposet uudelleen kylmään, jotta päällä oleva kiille jähmettyy. Tämä ottaa aikaa ainakin pari tuntia, mielellään pidempäänkin.

Koristeeksi käyvät esimerkiksi tuoreet vadelmat ja mintunlehdet.

Näissä on hyvin ohut kerros limettikiillettä. Voit itse laittaa sitä enemmänkin, jos haluat. Ohjeen määrästä riittää kyllä.

Unelmankevyt suklaamousse

Uhmasin laiskuuttani ja päätin askarrella sunnuntain kunniaksi jälkiruokaa. Ennen kuin ennätin hakemaan inspiraatiota yhdeltäkään nettisivulta tai minkään lehden uumenista, alkoi päässä muhia ajatus suklaamoussesta. Se oli täysin ohittamaton ajatus. Siispä ostoslistalle kermaa ja suklaata (mutta myös rahkaa, jolla ajattelin keventää ja raikastaa vaahtoa), ja askeleet kohti kauppaa.

Nam ja slurps! 4 annosta upposi helposti kahteen pekkaan.

SUKLAAMOUSSE (4 annosta)

1 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata (vähintään 47-prosenttista)
hiukan limetinkuoriraastetta
100 g maitorahkaa
1 rkl sokeria

Paloittele suklaa pieniksi paloiksi kuumuutta kestävään astiaan. Kiehauta kerma ja kaada se suklaan päälle. Sekoita hyvin, jotta kaikki suklaa sekoittuu kermaan. Anna seoksen jäähtyä hetki pöydällä ja nosta se sitten kelmulla peitettynä jääkaappiin. Kun suklaakerma on kunnolla jäähtynyt, vatkaa se vaahdoksi. Lisää vaahdotuksen loppuvaiheessa sekaan sokeria. Älä säikähdä, jos vaahto näyttää juoksettuneelta. Se tasoittuu kyllä, kun lisäät rahkan ja sekoitat hyvin. Tarjoile heti, annoksina tai tarjoiluastiasta. Päälle voit veistellä halutessasi suklaata (perunankuorimaveitsellä onnistuu kätevästi). Luulen, että mousse vähän jähmettyy, jos sen antaa seistä jääkaapissa ennen tarjoilua. Heti tarjoiltu suklaavaahto on unelmanpehmeää ja kevyttä.

Jos haluat tarjota moussen kera kuvassa olevia päärynälohkoja, toimi näin (siinä vaiheessa, kun olet saanut suklaakerman jääkaappiin):
Kuori päärynä, halkaise se ja poista siitä siemenkota. Leikkaa kumpikin puolikas neljään osaan. Purista kattilanpohjalle puolikkaan limetin mehu ja raasta sekaan hippunen limetin kuorta. Lisää mukaan myös ruokalusikallinen kookossokeria. Kuumenna ja sekoita, ja lisää mukaan päärynälohkot. Anna poreilla muutaman minuutin ajan ja nosta pois hellalta. Anna päärynälohkojen jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. Nosta jokaisen annoksen päälle kaksi päärynälohkoa ja halutessasi lusikallinen lientä.

Lakritsainen creme brulee

Pomminvarma creme brulee on jo pitkään ollut blogini haetuimpia ja katsotuimpia ohjeita. En ihmettele, se onkin ihan mahottoman hyvää, ja helppo tehdä. Meillä on tuota perusreseptiä noudatettu useimmiten, mutta joskus olen kokeillut jotain muutakin makumaailmaa. Viikonlopun creme brulee oli maustettu sitruunan lisäksi lakritsajauheella, mikä olikin onnistunut maustevalinta. Meillä on usein tehty lakritsapannacottaa, joka on todella hyvää, joten arvelin jauheen sopivan myös creme bruleen maustajaksi.

Tällä kertaa tuolla 50 minuutin kypsennysajalla tuli melko (vähän liiankin) napakat vanukkaat, joten 40 minuuttia olisi varmasti riittänyt hyvin. Samat vuoat, sama lämpötila, mutta oliko isommat keltuaiset? Ja mikä oli lakritsajauheen osuus rakenteessa? Lakritsajauhe muuten on mahdottoman makeaa, joten vähensin sokerin määrää tähän reseptiin.

SITRUUNA-LAKRITSA CREME BRULEE
(4 pientä annosta tai kaksi vähän reilumpaa...muttei liian isoa)

2 dl kuohukermaa
1/2 dl maitoa
1/3 dl sokeria
2 kukkurallista teelusikallista lakritsajauhetta
2 palaa sitruunankuorta
3 keltuaista

kuorruttamiseen n. 1,5 tl sokeria per vuoka

Pane uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Mittaa kerma, maito, sokeri ja lakritsajauhe kattilaan. Pese sitruuna huolella ja viillä kuoresta perunankuorimaveitsellä kaksi suikaletta pitkittäin, lisää suikaleet kattilaan. Lakritsajauhe liukenee nesteeseen hitaasti, joten kannattaa sekoitella ahkerasti (ei vatkata kuitenkaan). Kiehauta seos ja nosta kattila liedeltä.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki. Poista kermamaidosta sitruunankuorisiivut. Kaada kuuma neste siivilän läpi (jotta mahdollisia lakritsakokkareita ei pääse mukaan) munien joukkoon koko ajan sekoittaen. Jaa seos uuninkestäviin vuokiin ja nosta vuoat uunipannuun, jossa on kuumaa vettä vuokien puoliväliin saakka. Kypsennä vanukkaita 150 asteessa uunin alatasolla noin 50 - 60 minuuttia (minulla pikkuannokset Nero-kupeissa olivat noin 50 minuuttia, mutta lyhyempikin aika olisi riittänyt), kunnes vanukasmassa on hyytynyt. Jäähdytä ja pidä jääkaapissa odottamassa tarjoilua.

Ennen tarjoilua ripottele vanukkaiden päälle hienoa sokeria ohuehko kerros. Paahda sokeri ruskeaksi tohottimella eli kaasupolttimella, jos sellaisen omistat. Se on vallankin kätsy laitos, johon kannattaa investoida, mikäli creme brulee vähänkin innostaa.

Tyrni ja kerma ne yhteen soppii!

Työporukan kahvipöytäkeskustelut polveilevat vilkkaasti vakavien työasioiden ja leppoisampien höpötysten välillä. Eräänä päivänä asiakeskustelu unohtui tyystin, kun eräs työkaveri täräytti pöytään rasiallisen tyrnimarjoja ja ryhdyimme niitä maistelemaan. Happaman kirpeitä marjoja maistellessa tuli mieleen, että mitenhän näiden mehu sopisi possetin ainesosaksi. Asia ei jäänyt ainoastaan mietintäasteelle, sillä seuraavana päivänä sain marjoja ja ohjeistuksen kokeilla possettia - eipä vähän mahtava tehtävä! Kiitos!

Kotona töräytin marjat soseeksi sauvasekoittimella ja siivilöin siitä mehun. (Marjoja oli reilun desin verran, ehkä puolitoista desiä, ja niistä tuli mehua noin 0,75 dl.) Tyrnimehu oli oikein hyvä possetin hyydyttäjä ja siitä tuli myös mahdottoman miellyttävä maku possettiin. Lämpimästi suosittelen tekemään tätä - on helppoa ja lopputulos on ihana!

Kokkeile myös muita Kotiharmin keittiön hyydytettyjä kermoja: seljankukkaposset, karpaloposset ja perinteinen sitruunaposset.

HYYDYTETTY TYRNIKERMA eli TYRNIPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,5 dl + 1 rkl sokeria
0,5 dl tyrnimehua (tiivistettä)

Kaada kerma ja sokeri pieneen kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Keitä 2-3 minuuttia aika reippaasti poreillen. Sammuta liesi, nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon tyrnimehu. Sekoita lusikalla hyvin ja kaada seos kahteen annosvuokaan. Anna possetin hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia, mielellään 4-5 tuntia ennen tarjoilua.

Kuiva pulla unelmanpehmeäksi eli pullavanukas

Tunnustan olevani ranttu pullansyöjä. Pullan tulee olla tuoretta ja mehevää, ja kuivakka parin päivän vanha pulla takertuu kurkkuun. Taloutemme avarakatseisempi ruokailija kelpuuttaa kuivemmankin pullan - pääasia, että on pullaa. Meillä siis ei tapahdu sitä, että kuivahtanut pullapitkon pätkä joutuu biojätteisiin, mutta jos sinun taloudessasi on tällainen uhka, niin pysähdy tämän reseptin äärelle.

Vaikka uhka ei meillä ollut todellinen, tein hiukan kuivahtaneista pikkupullista kuitenkin pullavanukasta. Se on ihanaa, pehmeää, syysiltoihin sopivaa lohturuokaa, ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kera oikein salonkikelpoinen jälkiruoka vaikka vieraille tarjottavaksi. Olen tehnyt pehmeää pullaherkkua ennenkin, mutta tällä kertaa tein siitä oikein sesonkiruokaa - omenalla tietenkin. Oikeastaan tämä voisi olla tupla- tai triplahävikkiherkku, sillä kuivan pullan ohella nahistunut omena ja eilisen maito toimivat tässä kuin tuoreemmatkin tuotteet.

OMENAINEN PULLAVANUKAS (noin 4 annosta)

n. 250 g pullaa (leetaa tai pikkupullia)
1 omena
4 dl maitoa
2 munaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Siivuta pullat ja asettele ne lomittain uunivuokaan. Kuori ja raasta omena ja tunge raastetta pullaviipaleiden väleihin. Sekoita kulhossa maito, munat ja sokerit ja kaada seos tasaisesti pullaviipaleiden päälle ja anna imeytyä kymmenen minuuttia, ennen kuin nostat vuoan uuniin. Paista pullavanukasta 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Viimeisen kymmenen minuutin ajaksi voit peittää vuoan foliolla, jos näyttää, että pullan pinta kuivahtaa (tosin rapsakka pinta ei sekään ole pahasta). Ota vuoka uunista ja anna sen jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

Best evö!: Seljankukkaposset

Posset on hapokkaalla hedelmämehulla hyydytettyä kermaa, jos joltakulta on tämä asia viime vuosina mennyt sattumoisin ohi. Kovasti erilaisia possetteja on eri lehdissä ja medioissa toitotettukin. Se on verrattain yksinkertainen valmistaa, joten jos se vielä on kokkeilematta, niin hopsansaa kattila esille!

Pidän kovasti seljankukkamehun mausta, joten ruotsalaisessa Elle Mat & Vin -lehdessä (nro 4/5, 2017) ollut resepti ei joutanut kauaa odottelemaan testausta Kotiharmin keittiössä. Minä lisäsin omin nokkineni hiukan seljankukkamehun määrää ja ripsautin myös hiukan sokeria joukkoon. Noilla muutoksilla lopputulos oli enemmän kuin ihanaa!

SELJANKUKKAPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,6 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
3 tl sokeria
n. 1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua

Mittaa kattilaan kuohukerma, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kuumenna seos ja anna sen kiehua hiljalleen noin kahdeksan minuuttia. Raasta sitten joukkoon sitruunan kuorta ja purista mukaan myös sitruunan mehua. Sekoita, anna ihan pieni hetki ässettyä, sekoita kevyesti, ja jaa seos sitten matalahkoihin jälkiruokakulhoihin. Matalissa tarjoiluastioissa posset jähmettyy todennäköisemmin kokonaan paremmin kuin esimerkiksi juomalasissa (jossa olen kyllä myös hyydyttänyt ja tarjoillut sitruunapossettia). Esimerkiksi vadelmat sopivat tähän erinomaisesti koristeeksi, mutta lehdessä koristeena oli valkoherukoita.

Juustokakkua ilman vuokaa

Juustokakkureseptejä löytyy moneen makuun. Välillä maistuu tuhti uunissa kypsennetty juustokakku marjakastikkeen kera, välillä tekee mieli hyydytettyä keksipohjaista juustokakkua. Joskus taas ei tiedä, minkälainen maistuisi, ja silloin tulee tehneeksi jotain aivan erilaista.

Hääräsin lomamaanantaina tovin jos toisenkin keittiössä valmistaessani pökerryttävän ihanaa pestolasagnea, ja jälkkäriosastollekin päätin tehdä jotain italialaista. Seikkailin tuon lasagnen reseptiikasta vastaavan kokkirouvan sivuilla ja törmäsin limoncello-juustokakun ohjeeseen. Erittäin houkutteleva ohje, mutta ajattelin oikaista. Tekisinkin pelkkää juustokakkumassaa ilman liivatetta ja murustelisin keksiä sen rinnalle tai päälle - tai johonkin. Lasagnen jälkiruuaksi tarjoilin juustokakun lasista, mutta tänään asettelin juustopalleron lautaselle keksimurun ja basilikasokerin kanssa. Tee sinä oma versiosi oman taiteellisen silmäsi mukaan!

En tehnyt juustomassasta kovin makeaa, vaan pikemminkin raikasta. Sinä voit lisätä sokeria joukkoon oman makusi mukaan.

JUUSTOKAKKU ILMAN VUOKAA (ja ilman liivatetta)
3 - 4 annosta

250 g mascarponejuustoa
n. 1 dl turkkilaista jugurttia
n. 3 rkl tomusokeria
hiukan raastettua sitruunankuorta
n. 2 rkl sitruunamehua
(2 cl limoncello-likööriä)

1 murennettu kandisokerikeksi / ruokailija
vadelmia koristeeksi

Sekoita tuorejuustosta ja muista aineksista tasainen massa. Annostele se laseihin tai lautaselle. Jos teet annokset laseihin, voit painaa jokaiseen lasiin juustomassaan vadelman tai pari piiloon ja lisätä vielä hiukan juustoseosta päälle. Murenna keksit hienohkoksi jauheeksi/muruksi ja lusikoi juustomassan päälle. Koristele vadelmilla.

Jos haluat päästää taiteellisen sielusi valloilleen, kokoa haluamasi annokset lautasille. Minä laitoin alla olevalle lautaselle ensin keksimurua, sitten pyörittelin kahdella ruokalusikalla juustomassasta palleron, ja ripottelin toiselle reunalle basilikasokeria (muutama basilikanlehti ja vähän sokeria hierotaan morttelissa tasaisen vihreäksi sokeriksi). Koristelin annoksen komeilla vadelmilla ja pallobasilikan lehdillä.

Kanaa ja kirsikkapiirasta

Kun uuni lämmitetään ruuanlaittoa varten, on taloudellista tehdä samoilla lämmöillä myös jotain leivonnaista, eikö vain?

Sunnuntaina meillä herkuteltiin paitsi yrttikanalla, myös Twin Peaksin kirsikkapiiraalla. Aloitimme nimittäin katsomaan tuon kulttisarjan uutta kautta, ja se vaati ehdottomasti piirasta ja kahvia. Molemmat maistuivat Twin Peaksin ohessa aivan mahdottoman hyvälle. (Nyt on neljä jaksoa katsottu ja olen enemmän pihalla kuin monessa muussa sarjassa tässä vaiheessa. Välillä on tuntunut, että olen Kiasmassa katsomassa jotain audiovisuaalista installaatiota... Tunnelmassa on kuitenkin jotain koukuttavaa, joten katsotaan nyt loppuun asti, mimmoisia kuvioita sinne Cooperin monien kasvojen taakse kehkeytyy.))

Sunnuntaikanamme oli luullisten paistipalojen muodossa ja sai mausteekseen karkeaa dijonsinappia ja kasan yrttejä. Kannattaa survoa mausteet aina broiskun nahan alle, jolloin ne pääsevät kunnolla maustamaan lihaa, eivätkä valu nahkaa myöten vuoan pohjalle.

YRTTISET BROILERIN PAISTIPALAT

n. 600 g nahallisia kana-/broilerpaloja (luullisia paistipaloja tai koipireisiä)

n. 1dl yrttisilppua (tuoretta basilikaa, oreganoa ja persiljaa)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl karkeaa dijonsinappia
5-6 tl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa
pari rouhaisua mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita yrtit ja muut maustetahnan ainekset sekaisin kulhossa. Öljyä tulee sen verran, että seoksesta tulee paksuhko tahna, joka ei valu heti pois kanojen päältä. Ripsauta hiukan suolaa kanojen alapuolelle. Irrottele kanapalojen nahkoja lihasta työntämällä sormet varovasti väliin. Lusikoi yrttitahnaa jokaisen kanapalan nahkan alle ja nosta palat uunivuokaan nahkapuoli (eli yrttitahnapuoli) päälle päin. Lorauta hiukan oliiviöljyä vielä kanojen päälle ja ripsauta halutessasi hippunen suolaakin. Nosta vuoka uuniin ja paista noin 1 h 10 minuuttia tai kunnes palat ovat kypsentyneet kunnolla.

* * *

Jälkiruuaksi kirsikkapiirasta ja Twin Peaksia, kyllä kiitos!

Sitruunainen mämmi-lakritsijälkiruoka

Harjoittelen syömään mämmiä. En vielä pysty sitä sellaisenaan popsimaan, mutta mämmidrinkki menee jo alas. Toinen hyvä tapa syödä mämmiä oli mämmi-lakritsijälkiruoka (ohje täältä). Hassun harmaan väristä sitruuna-lakurahkaa sekoitettiin mämmin sekaan ja tuota seosta kerrostettiin jälkiruuaksi sitruunaisen kermavaahdon kanssa. Ei hassumpaa (ja helppo tehdä) eli sopii hyvin mämmitreeniksi.

SITRUUNAINEN MÄMMI-LAKUJÄLKIRUOKA (2 reilua annosta)

100 g mämmiä
1 prk sitruuna-lakurahkaa
1/4 tl anista jauhettuna (jäi laittamatta)
1 dl kuohukermaa
1/2 dl jugurttia (laitoin turkkilaista, ohjeessa oli vaniljajugurttia)
vajaa puoli desiä lemon curdia (tai lime curdia, jota minä laitoin)
lisäksi suklaa-lakritsakeksejä, lakuja tms.

Sekoita mämmi ja rahka keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa kerma ja lisää vaahdon joukkoon jugurtti ja lemon curd. Annostele mämmi- ja kermaseoksia jälkiruokakulhoihin kerroksittain. Ripottele väliin myös keksimuruja (minulla ei ollut keksejä). Koristele keksimuruilla ja/tai lakupaloilla.

Mämmipirtelö (vodkalla tai ilman)

Meidän taloudessamme mämmi-innostusta on 50 %:lla asukkaista. Minä edustan sitä toista viiskytprosenttista - sitä, joka ei mämmistä perusta. Vain kerran olen aidosti mämmistä tykännyt. Silloin se oli osa drinkkiä. Juoma oli täyteläinen, vaniljainen ja pirtelömäinen, ja nyt tuota kokonaisuutta lähdettiin testaamaan kotioloissa. En taannoin mämmidrinkin äärelle päästessäni kunnolla nähnyt, mitä baarimikko siihen laittoi, joten nyt piti säveltää.

Lopputulos oli minun mielestäni ihan liian mämminen, Armastuksen mielestä juuri sopivan mämminen. Laitan ohjeeseen summittaiset määrät aineksista, niin voit itse painottaa mitä haluat. Eikä tähän ole pakko laittaa alkoholia, vaan voi tehdä pääsiäisen jälkkäriksi tai välipalaksi jäätelöisen mämmipirtelön! Silloin kannattanee lisätä joukkoon hiukan maitoa, niin pirtelöstä ei tule liian tanakkaa.

MÄMMIDRINKKI / MÄMMIPIRTELÖ (2 annosta)

n. 3 - 4 dl hieman pehmennyttä vaniljajäätelöä (laitoin toooooosi ihanaa Suomen jäätelön vaniljajätskiä)
n. 2 rkl mämmiä
1 rkl vaniljasiirappia
(6-8 cl (maun mukaan) vodkaa / vaniljavodkaa)

Surraa kaikki ainekset pirtelöksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

Luumurahka glögivivahteella

Meillä luumut ovat aina olleet osa joulua. Ei niinkään kinkun ja laatikoiden kanssa samalla lautasella vaan jälkiruokaosastolla. Luumukiisseli on aina ihanaa, mutta vielä enemmän pidän luumurahkasta. Tällä kertaa pehmensin rahkaseokseen tulevia kuivattuja (toki ihan pehmeitä) luumuja keittämällä niitä hetken aikaa glögissä. Luumuihin tuli ihanaa glögiaromia.

Kuva ei tee mitenkään oikeutta herkulliselle jälkiruualle. Mutta lusikka sentään on soma, vai mitä?

LUUMURAHKA (n. 4 annosta)

200 g kuivattuja pehmeitä luumuja
n. 1 dl glögiä (tavallista kaupan glögiä)

n. 1,5 dl kuohukermaa (meillä oli avattu purkki, josta oli jo vähän käytetty)
2-3 rkl (tai maun mukaan sokeria)
1 prk rahkaa
reilu 1 dl kreikkalaista jugurttia (tätäkin oli rasian pohjalla vähän)
tiraus sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Silppua luumuja veitsellä tai saksilla pienemmiksi paloiksi. Laita ne kattilaan glögin kanssa ja kuumenna. Anna kiehua viitisen minuuttia. Tarkkaile glögin määrää. Jos keitos porisee kovin voimakkaasti, haihtuu glögi liian äkkiä (ja voit joutua lisäämään sitä). Kun luumut ovat pehmenneet eikä glögiä ole kattilassa enää kovin paljoa, nosta kattila pois hellalta ja anna luumujen jäähtyä.

Vaahdota kerma ja lisää siihen sokeria maun mukaan. Kannattaa laittaa ensin vähän ja tarkistaa sokeri vasta sitten, kun ainekset on sekoitettu. Lisää kermavaahdon joukkoon sitruunamehu, rahka ja jugurtti ja sekoita. Jos haluat, voit soseuttaa esimerkiksi sauvasekoittimella ainakin osan luumuista. Minä en soseuttanut vaan sekoitin luumut vaahdon joukkoon sellaisenaan. Sekoita lopuksi joukkoon vaniljasokeria, ja lisää sokeria, jos haluat makeamman luumurahkan.

Pinkkiä ja pirteää: karpaloposset

Meillä on pakasteessa aarteita - karpaloita. Siirtelen pusseja hellästi etsiessäni pakasteesta jotain muuta ja lykkään niiden käyttöä. Itsenäisyyspäivän aterian jälkiruuan valmistukseen tarvittiin hapokkaita marjoja, ja koska meillä ei mustaherukoita ollut, niin otin juhlallisesti käyttöön karpaloita. Tuli hyvää ja kaunista!

Posset on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitruunan (tai jonkun sitruksen) avulla hyydytettävä kerma - samettisen pehmeä, makea ja kirpakka yhtä aikaa. "Lemon posset" -nimellä on Kotiharminkin keittiössä herkkua tehty aiemmin. Me naiset -lehdessä (nro 48/2016) oli mustaherukka-kuohuviinipossetin ohje, josta tein nyt siis karpaloisen version. Väri oli mustaherukkaista sisartaan hempeämpi, ja mutta karpalon maku kyllä erottui jälkiruuasta.

Tämän jälkiruuan tekeminen on todella helppoa - kokkeileppa!

KARPALO-KUOHUVIINIPOSSET (tai mustaherukka-kuohuviiniposset, jos käytät karpaloinen sijasta mustia viinimarjoja)
3 - 4 annosta

75 g (pakaste)karpaloita
1 sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
0,5 dl kuohuviiniä
0,75 dl sokeria

Sulata jäiset marjat ja kumoa ne tiuhaan siivilään. Nosta siivilä kulhon päälle ja painele marjoja siivilää vasten, jotta kaikki mehu valuu kulhoon. Marjoista puristuu samalla myös vähän sosetta - anna sen mennä mukaan kulhoon.

Purista sitruunasta mehu. Laita kattilaan karpalo- ja sitruunamehu, kerma, kuohuviini ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua viisi minuuttia. Vahdi keitosta, ettei se kiehu yli.

Jaa seos annosvuokiin, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi (meillä olivat kuutisen tuntia kylmässä).

Kookoksinen helmivaahto

Perunatärkkelyksestä valmistetut Helmi-perunasuurimot ovat jääneet meillä hyllyn laidalle notkumaan ihan oman onnensa nojaan. Ostin niitä kerran ihan vain virkistääkseni lapsuuden ruokamuistoja. Helmipuuro tai -velli kuului nimittäin lapsuuden viikonloppuihin mummulassa, ja oli minulle mieluisaa. Pyhäinpäiväviikonlopun jälkiruoka lähti ihan siitä ajatuksesta, että noista ryyneistä on jotain saatava aikaan. Olen tehnyt joskus omena-helmipuuroa, joka oli aika mukavan makuista, mutta nyt piti saada jotain erilaista. Päätin tehdä puuron kookosmaitoon ja terästää makua limetillä. Juhlavuutta jälkkäriin toi sokeroitu kermavaahto, johon puuron sekoitin. Hyvää! Vähän saman tyyppistä kuin kylmä riisipuuro, johon on sekoitettu vaniljalla maustettua kermavaahtoa.

KOOKOS-HELMIVAAHTO (2 annosta)

165 ml kookosmaitoa
0,5 dl vettä
hiukan reilu 0,5 dl Helmi-suurimoita
puolikkaan limetin mehu

1 dl kuohukermaa + 2-3 rkl sokeria + hiukan raastettua limetin kuorta

Kuumenna kattilassa kookosmaito, vesi ja limetin mehu kiehuvaksi. Sekoita kiehuvaan nesteeseen Helmi-ryynit ja anna niiden kypsyä hiljaa poreilevassa nesteessä noin kymmenen minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Sekoittele välillä. Laita kansi päälle ja nosta puurosatsi jäähtymään.

Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla ja hienoksi raastetulla limetin kuorella. Sekoita kermavaahto jäähtyneeseen helmipuuroon ja laita tarjolle. Minä kuutioin jälkiruoan päälle vielä tuoretta mangoa.

Omenaa, omenaa! (ja kesäkurpitsaa, nam)

Kun on itsellä vain parveke, on onni saada iso kasa omenoita jonkun toisen puutarhasta. Sieltä, missä niitä riittää jaettavaksi useampaan talouteen. Suurkiitos!

Meillä iso osa omenasatsista päätyi tänäkin vuonna uuniomenahilloon, joka on minun mielestäni parasta omenahilloa ikinä. Maku on ihana ja tekeminen helppoa. Omenat pestään ja lohkotaan, siemenkodat poistetaan ja omenapalat heitetään mausteiden kera uunivuokaan. Uunissa hillo-omenat kypsyvät kuorineen päivineen pehmeiksi ja kypsennyksen jälkeen ne soseutetaan sauvasekoittimella. Hillo valmis! Minä käytin tällä kertaa pelkkää hillo- ja marmeladisokeria, kun ennen olen tehnyt hillosokerilla tai fifty-fifty-sekoituksella.

Jos omenoita sattuu hillohommista jäämään yli, niin niistä kannattaa tehdä esimerkiksi mehevää omenakakkua. Tai jos ei ole ylijäämäomenoita, niin tuon kakun vuoksi voi kipaista kaupassa ostamassa omenoita. On sen verran hyvä kakku!

Minun lapsuudessani syötiin usein uuniomenoita. Omenat kuorittiin, sisus/siemenkota poistettiin ja päälle valuteltiin siirappia ja ripoteltiin kanelia. Sitten omenoita paistettiin uunissa, kunnes ne olivat pehmenneet. Simppeliä ja herkullista jäätelön kera. Ehkä modernimpi versio uuniomenoista, ja oikeastaan vähän kuin yhdistelmä omenapiirakasta ja uuniomenoista, on omenacrumble. Omenamurupaistos lienee sille suomenkielinen nimi. Olen varmaankin joskus sitä tehnyt, muttei siitä ole jäänyt erikoisempaa muistijälkeä. Tämä oli hyvä merkki siitä, että täytyy ottaa uusintaottelu omenamurupaistoksen kanssa. Etsin netistä reseptejä, ja päädyin lopulta soveltamaan ihan oman versioni.

OMENAMURUPAISTOS (2 tosi isoa annosta, 4 pientä)

4 pienehköä kotimaista omenaa

50 g voita
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaurahiutaleita
1 rkl mantelijauhetta
1 tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi.

Pese omenat, halkaise ne ja poista siemenkodat. Pilko omenat reilun suupalan kokoisiksi ja laita uunivuokaan. Levitä muruseos omenoiden päälle. Kypsennä omenapaistosta uunissa noin puoli tuntia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja muruseos saanut hiukan väriä pintaan. Tarjoile omenamurupaistosta vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

* * *

Lopuksi ruokavinkki Kokkeillaan-arkistosta: Ota ruokalistalle jonain päivänä kesäkurpitsa-halloumipihvit. Ne ovat maukkaita, täyttäviä ja varsin nopeita valmistaa.

Seljankukkaomppuja ja plättyjä

Kesälomalainen voisi listata pitkän listan niitä ihan parhaimpia lomajuttuja: herätyskellottomat aamut, myöhäiset aamiaiset, kuntosalit ja pyörälenkit keskellä päivää, suunnitellut reissut ja ex tempore -pyrähdykset, pitkään venyvät illat... ja sen, ettei tiedä mikä viikonpäivä on! Lista on loputon, koska loma on niin i-ha-na! Yksi listaan kuuluva loma-asia on lähes joka päivä (kun ollaan oltu kotona) ollut päiväkahvit parvekkeella. On ollut päivänpaistetta, ukkosmyrskyä ja sateenropinaakin, mutta aina hyvää seuraa ja hyvää kahvia. Joskus ihan leivonnaistakin!

Loman jo loputtua voi vielä vähän haikailla parvekepäiväkahvien perään ja muistella esimerkiksi siellä nautittuja lättyjä (tai odottaa seuraavan viikonlopun päiväkahviaikaa). Pelastin pari nuhjaantumisuhan alla olevaa omenaa haudutettavaksi seljankukkamehussa, ja nuo maukkaat palat sopivat lättyjen kanssa paremmin kuin monet hillot. Kermavaahtoa tuunasin sekoittamalla siihen sitruunankuoriraastetta ja mascarponejuustoa.

SELJANKUKKAOMENAT (lättyjen pariksi)

2 omenaa
2 rkl voita
2 rkl kookossokeria
n. 3/4 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
1/2 tl vaniljasokeria

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Kuutioi omenat melko reiluiksi suupaloiksi. Sulata pienen kattilan pohjalla voi ja heitä omenapalat sekaan. Lisää myös sokeri ja paista omenoita hetken aikaa välillä sekoitellen. Lisää joukkoon seljankukkamehu ja anna omenoiden kiehua mehussa hiljalleen kymmenisen minuuttia tai kunnes palat alkavat pehmentyä, mutta eivät ole vielä muhjaantuneet liian pehmeiksi. Nosta kattila pois levyltä ja lisää sekaan vaniljasokeri. Sekoita ja anna jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

Crema catalana

Creme brulee kuuluu suosikkijälkiruokieni kärkikastiin. Sen espanjalaista sukulaista eli crema catalanaa en kuitenkaan muista koskaan tehneeni. Creme brulee ei ole vaikea tehdä, ja crema catalana se vasta helppo onkin. Keitellään vanukas (tai kiisseli) ja kuorrutetaan paahtamalla sokeria päälle. Anteeksi vain creme brulee, mutta espanjanherkkua tullaan meillä tekemään jatkossa sinun kustannuksellasi.

Hyvää!

Noudattelin Maku-lehden reseptiikkaa, mutta käytin täysmaidon (jota meillä ei ollut) sijaan puolet kuohukermaa ja puolet rasvatonta maitoa.

CREMA CATALANA (2 annosta)

1 dl sokeria
2 kananmunan keltuaista
1/2 rkl perunajauhoja
puolikas kanelitanko
1 rkl sitruunankuoriraastetta
1 dl kuohukermaa
1 dl maitoa

Päälle: reilu ruokalusikallinen sokeria + 1/4 tl kanelia

Vatkaa (paksupohjaisessa) kattilassa keltuaiset ja sokeri hyvin sekaisin (vaahdoksi, sanoo alkuperäisohje, mutta tuota määrää oli vaikea vaahdottaa). Lisää joukkoon perunajauhot, kanelitanko ja sitruunankuoriraaste ja sekoita hyvin. Lisää vielä kerma ja maito, ja sekoita taas. Kuumenna seosta koko ajan sitä sekoittaen, kunnes se alkaa paksuuntua. Nosta sitten kattila pois levyltä. Jätä vielä kanelitanko vanukkaaseen ja anna maustua muutaman minuutin ajan ennen kuin otat sen pois. Jaa vanukas annoskulhoihin ja jäähdytä jääkaappikylmäksi ennen jatkotyöskentelyä.

Sekoita kaneli ja sokeri keskenään. Ripottele seosta vanukkaiden päälle ja sulata ja ruskista tohottimella kauniin ruskeaksi. Älä säikähdä - kaneli kipinöi iloisesti tässä vaiheessa. Jos et omista tohotinta eli kaasupoltinta (niitä saa edullisesti tavarataloistakin, jos innostut), niin voit polttaa sokerin myös uunin grillivastusten alla.

Tuoreet, raikkaat mansikat (joita meillä oli jääkaapissa, mutta jotka kokki unohtu tyystin) olisivat sopineen crema catalanan kanssa ihanasti yhteen.