lauantai 31. joulukuuta 2011

Paprikaa - pum - sieniä - poks ja perunatortilla - pauks!

Varttia vaille kuusi alkoi paukkua ja välähdellä. Kiireisimmät aloittelivat rakettien poksauttelun samalla kun meillä aloiteltiin tapasten valmistelua. Välillä kipaisimme parvekkeelle ihmettelemään valonväläyksiä, sitten taas jatkui kokkaaminen. Saimme aikaan herkkuja:

PAPRIKOITA HUNAJAN JA MANTELILASTUJEN KERA (ohje sovellettuna Maittavat tapakset -kirjasta)

2 kookasta paprikaa
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
pieni kourallinen mantelilastuja
1 rkl hunajaa
1 rkl sherryviinietikkaa
suolaa

Poista paprikoista kannat ja siemenet. Halkaise paprikat ja puolita vielä puolikaatkin. Nosta paprikat uunivuokaan ulkopinta ylöspäin ja sivele ne oliiviöljyllä. Grillaa paprikoita uunissa grillivastusten alla kunnes niiden pintaan alkaa tulla kuplia ja väriä. Nosta sitten paprikat kulhoon ja peitä kulho kelmulla. Kun paprikat ovat jäähtyneet hiukan (että niitä kärsii käsitellä), kuori helposti lähtevä kuori niistä pois. Nosta paprikapalat lautaselle.

Siivuta valkosipulinkynnet ohuelti. Kaada paistinpannulle oliiviöljyä ja paista siinä valkosipuliviipaleita hetki. Lisää joukkoon mantelilastut, hunaja, ripaus suolaa ja etikka. Sekoita ja kaada kaikki paprikoiden päälle.

YRTTIMARINOIDUT HERKKUSIENET

1 pkt herkkusieniä
oliiviöljyä
valkosipulia
tuoreita yrttejä (meillä oreganoa ja basilikaa)
suolaa, mustapippuria
balsamiviinietikkaa

Putsaa herkkusienet. Jos ne ovat isoja, ne voi puolittaa. Silppua valkosipulinkynsi (-kynnet). Silppua yrtit. Paista herkkusieniä öljyssä kuumalla pannulla. Lisää valkosipulit. Paista vielä hetki. Herkkusieniin saa tulla vähän väriäkin. Suolaa ja pippuroi sienet. Lorauta joukkoon balsamicoa - ruokalusikka tai pari on sopiva määrä. Ota pannu pois liedeltä ja lisää yrtit ja vielä loraus oliiviöljyä. Sekoita ja siirrä sienet tarjoiluastiaan.

ESPANJALAINEN PERUNATORTILLA (ohje sovellettuna Maittavat tapakset -kirjasta)

5-7 perunaa
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
6-7 munaa
suolaa, mustapippuria
ruohosipulia
oliiviöljyä

Kuori perunat ja viipaloi ne hyvin ohuiksi viipaleiksi. Silppua sipulit. Kaada korkeareunaiselle paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja kuumenna öljy. Paista perunaviipaleita öljyssä parikymmentä minuuttia aina välillä sekoitellen, kunnes ne alkavat olla kypsiä. Lisää sipulit noin kymmenen minuutin paistamisen jälkeen. Öljyä voi lisätä välillä, jos perunapaistos alkaa kuivua. Suolaa perunat paistamisen puolivälissä. Kun perunat alkavat kypsyä, maista niiden suolaisuus ja lisää sitä tarvittaessa.

Riko kananmunat (teräs)kulhoon. Lisää joukkoon suolaa ja mustapippuria. Vatkaa munien rakenne rikki. Jos pannulla on vielä paljon öljyä, kaada se vaikka kahvikuppiin odottamaan. Kaada sitten pannulta perunaviipaleet munien joukkoon, sekoita varovasti ja jätä hetkeksi kulhoon. Kaada sitten pannulle (säästämääsi) öljyä ja kuumenna se. Kaada peruna-munaseos pannulle. Anna paistua keskilämmöllä (ja lopussa vähän miedommallakin, kunnes munaseos alkaa hyytyä. Ravista pannua hiukan ihan paistamisen alkuvaiheessa, jotta munaseos tasoittuu perunaviipaleiden väliin. Kun munaseos alkaa olla hyytynyt, käännä perunatortilla. Se käy kätevästi lautasen avulla: liu'uta paistos varovasti lautaselle ja laita sitten pannu nurinpäin sen päälle. Kippaa koko komeus sitten oikeinpäin eli takaisin pannulle ja nosta pannu hellalle. Paista taas tovi.

Edellä mainittujen lisäksi meillä oli pöydässä paistettuja chorizoviipaleita, bresaolaa (eli ilmakuivattua naudanlihaa), rucolaa sekä kirsikkatomaatteja.

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Kot kot karibiaksi

Kaikki lähti kaupan kastikehyllyn lipeiltä. Hyllystä kärryyn löysi nimittäin tiensä joku jamaican jerky bbq sauce ja sillä marinoitiin broiskupaloja. Sekaan ananaspaloja ja kookosmaitoa, ja karibialainen kanakastike oli valmis. Pullot ja purnukat ovat ihan mainio keksintö, kun pitää saada ruokaa suit sait nopeasti. Ne on sitten eri kerrat, kun vietetään kyökissä tuntikausia ja värkätään maustesekoituksia ja leivotaan kaiken maailman lättyjä... :)

Ikinä ei olla karibialla käyty, eikä ole minkäänmoista aavistustakaan, että mimmoselta sen seudun ruoka maistuu. Siksi on uskaliasta nimetä tämä ruoka karibialaiseksi. Ja siitä huolimatta sen teen.



KARIBIAHENKINEN KANAKASTIKE

n. 500 g broilerin ohuen ohuita fileitä
n. 1 dl jamaican jerky bbq -kastiketta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 prk ananasrenkaita
1 prk (200 g) kookosmaitoa
chilihiutaleita
suolaa
tuoretta (tai kuivattua) korianteria
öljyä

Puolita broilerinfileet. Laita ne kulhoon kastikkeen kanssa ja sekoita hyvin. Anna marinoitua puolesta tunnista tuntiin.

Silppua sipulit. Kuumenna pannulla öljyä ja paista sipuleita hetki. Lisää broilerpalat (ei kaikkia kerralla) ja paista kummaltakin puolelta muutaman minuutin ajan. Ripottele pinnalle suolaa. Kaada hetken kuluttua joukkoon kookosmaito ja ripottele chiliä joukkoon. Pilko ananasrenkaat ja lisää kastikkeeseen. Anna kiehua hiljalleen vartin verran tai kunnes kanapalat ovat kypsiä. Silppua korianteria joukkoon ja sekoita. Tarjoile riisin kera.

torstai 29. joulukuuta 2011

Tuskaisat tortillat

Olekkos maissitortilloita joskus itse tehnyt? Jos et, niin älä teekään. Ainakaan tällä ohjeella. Oli mennä hermot ja menikin. Kun laitoin jauhopussin takaisin kaappiin, näytin sille keskaria. Teimme kahdeksan maissitortillalättyä, joista yksi hajosi lähes atomeiksi pannulle mennessään, ja joista yhdestä (viimeisestä) tuli jotakuinkin täydellinen. Maussa ei ollut vikaa, mutta taikinan saaminen lättyjen muotoon oli ihan tajuttoman tuskaisaa. Mitä tein väärin?????

Tein taikinan maissijauhoihin, niihin joita lähikaupan hyllystä saa. Maailmalla käyttävät masa harinaa, mitä ihan just ei valikoimassa sattunut olemaan. No, tällä tavallisella maissijauholla taikinasta tuli mahdottoman murenevaista. Taikinapallojeni koostumus oli huono, vaikka jauhojakin lisäsin. Kokeilin eri konsteja saadakseni niistä kivoja lättyjä: kaulin pikkukaulimella (repesivät reunoistansa, tarttuivat kaulimeen ja alustaan), tein lautasesta tortillaprässin (melkein toimiva, mutta tarttumista edelleen havaittavissa) ja lopulta yhdistin em. menetelmät. Jauhotin vehnäjauholla (!) alustan hyvin, prässäsin, jauhotin lätyn ja kaulin. Jos tässä vaiheessa näytti hyvältä, niin sitten kun lättyä lähdettiin siirtämään kuumalle pannulle, tapahtui tarrautumista alustaan, repeilemistä ja mitä kaikkea.

Kun jatkossa ryhdyn itse tortillalättyjä väsäämään, teen ne kuten ennenkin eli vehnätortilloina (vaikkapa Hannelen tapaan). Tässä kuitenkin varoittava ohje (netistä jostain mutkasta, sivu meni jo hukkaan), jota meillä noudatettiin tänään (kuitenkin joku tahtoo kokeilla ja onnistua :) ).

MAISSITORTILLAT

5 dl maissijauhoja
1 tl suolaa
3 dl tosi kylmää vettä

Sekoita maissijauhot ja suola. Kaada 2,5 dl vettä jauhojen sekaan samalla sekoittaen taikinaa. Lisää sitten vettä vähän kerrallaan, ja sekoita kunnes saat taikinasta kiinteän pallon.

Anna taikinan levätä jääkaapissa kelmuun käärittynä hetken aikaa. Jaa taikina sitten kahdeksaan osaan ja leivo (miten lystää) niistä lättyjä. Paista tortillat kuumalla, kuivalla pannulla molemmin puolin, kunnes niihin tulee ruskeita pilkkuja.

Päivän onnistujia olivat...

- jauheliha-paputäyte: jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, chilijauhetta, chilipalko, jeeraa, paprikajauhetta, korianteria jauhettuna, tölkki chilipapuja, suolaa, mustapippuria sekä tuoretta korianteria --> silppua sipulit ja paista hetki öljyssä, lisää jauheliha paistumaan, lisää mausteita mielesi mukaan ja lopuksi pavut liemineen, kypsennä vielä hetken ajan ja tarkista maut

- guacamole: 2 kypsää avokadoa, 1/2 limen mehu, pieni valkosipulinkynsi, 1 tomaatti kaltattuna, puolikas pieni chili, chilijauhetta, mustapippuria, suolaa ja 3 rkl kermaviiliä --> kuori avokadot, valkosipulinkynsi ja tomaatti, pilko niitä vähän ja laita kulhoon, lisää muut aineet ja surauta esim. sauvasekoittimilla soseeksi, maistele ja maustele mielesi mukaan

tiistai 27. joulukuuta 2011

Perunarieskaset

Joulupäivän iltana ajattelin, ettei viikkoon tule nälkä. Olin väärässä. Heti seuraavana aamuna olin taas kaivelemassa jääkaappia :)

Nyt on jo arkiruoka mielessä. Hyvä lähtökohta pyhien jälkeen on jämät, kuten keitetyt potut. Niistä syntyi nyt pikaisesti veden kera muussi ja muussista perunarieskasia. Varsinaisen ruuan mietintä jatkuu vielä. Pastaa tekisi mieleni, varsinkin kun pukki toi pastamankeliin lisäosia.


PERUNARIESKASET (reilu 10 kpl, koosta riippuen)

n. 3 dl pottumuusia
n. 3 dl täysjyväohrajauhoja
1 muna
ripaus suolaa

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Sekoita ainekset, mutta älä vaivaa taikinaa turhaan. Nostele pellille taikinakokkareita ja taputtele ne rieskoiksi. Pistele haarukalla. Paista rieskasia kuumassa uunissa n. 15 minuuttia, tai kunnes niihin alkaa tulla vähän väriä. Nauti lämpimänä.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu uunista ulos

Alkavat joulupuuhat olla loppusuoralla. Joululimput makaavat liinan alla. Ne tein mallaslimpun ohjeella, ja lisäsin mausteeksi fenkolia ja pomeranssinkuorta. Viimeiset spelttikeksit ovat uunissa (palamassa varmaankin, kun aloin puuhailla muuta) ja sauna lämpiää. Tänään uuni on suoltanut joulun tuoksuja huushollin täyteen, joten joulun on hyvä tulla.

Spelttipikkuleipiä tai "spelttisiä älypipareita" tein Kokit ja potit -blogin ohjeella. Tavallisilla pipareilla ei oikein ole menekkiä tässä taloudessa. Viime jouluksi tein ruispipareita muistaakseni Voisilmäpeliä-blogin ohjeella, ja ne tekivät kauppansa tavallisia pipareita paremmin. Voittajaksi keksikisassa selvisivät spelttikeksit, niinpä niitä tuikkasin uuniin tänäkin vuonna.

Monena jouluna olen tehnyt punajuurilaatikkoa, niin nytkin. Lanttulaatikkoon sain työkaverilta minulle uuden ohjeen ja naminami, miten herkullista tulikin! Ohjeen mukaan lanttusurvoksen joukkoon lisätään valkokastike, loraus kermaa, munia ja mausteita. Porkkanalaatikko on top3joululaatikkolistallani kolmantena, sitä tein vähemmän kuin lanttulooraa.

PUNAJUURILAATIKKO

n. 500 g raakoja punajuuria
1 sipuli
1 omena
2 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
meiramia
mustapippuria
2 dl kermaa
(sinihomejuustoa)

Raasta punajuuret ja omena karkealla terällä. Silppua sipuli. Sekoita punajuuret, omena ja sipuli keskenään ja lisää joukkoon hunaja, ripaus suolaa, mustapippuria ja meiramia. Sinihomejuustoa voit lisätä halutessasi joukkoon. Kaada raasteseos vuokaan ja lorauta kerma päälle. Paista 175 asteessa reilun tunnin ajan tai kunnes punajuuret ovat pehmenneet. Suolatilanteen voi tarkistaa kypsymisen loppuvaiheessa. Sitä voi tarvittaessa lisätä ja sekoittamisen jälkeen laittaa laatikon kypsymään loppuun.

---

SAMETTINEN LANTTULAATIKKO

2 kg lanttuja

5 dl maitoa
hiukan reilu 1 dl vehnäjauhoja
muskottipähkinää
suolaa
valkopippuria

3 munaa
kermaa
siirappia
korppujauhoja
voinokareita

Kuori, pilko ja keitä lantut. Soseuta kypsät lanttukuutiot.

Tee valkokastike: Sekoita kattilassa vehnäjauhot ja maito. Kuumenna hiljalleen ja sekoitellen. Kiehauta, kunnes kastike sakenee. Mausta suolalla, muskottijauheella ja valkopippurilla.

Sekoita hiukan jäähtyneeseen valkokastikkeeseen lanttusose, loraus kuohukermaa, munat ja siirappi. Sekoita hyvin. Halutessasi voit vielä tässä vaiheessa surauttaa seosta sauvasekoittimella, se takaa samettisen pehmeän koostumuksen. Maista suola-siirappitasapaino, lisäile tarvittaessa. Kaada seos uunivuokiin, rypytä pintaa ja ripottele päälle korppujauhoja. Nostele päälle muutamia pieniä voinokareita. Paista 200 asteessa tunti (tai 175 asteessa pari tuntia, kuten minä tein).

HYVÄÄ JOULUA!

torstai 22. joulukuuta 2011

Anopin appelsiinikakku

Helppo, hyvä, herkullinen!


APPELSIINIKAKKU

3 munaa
2 dl sokeria
2 rkl appelsiinimehua
1,5 dl öljyä tai 150 g sulatettua margariinia (tai 1,5 dl nestemäistä margariinia)
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl appelsiinihilloa (tai -marmeladia)
(appelsiininkuoriraastetta)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon appelsiinimehu ja (jäähdytetty) rasva. Sekoita. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita. Lisää lopuksi appelsiinihillo tai -marmeladi (sekä halutessasi vähän appelsiininkuoriraastetta).

Paista 175 asteessa 50 - 60 minuuttia.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tryffelien taikaa


Maku-lehti tarjoili vuonna 2005 (lehti nro 8) lukijoilleen taivaallisten tryffelien reseptin, johon sisältyy pistaasipähkinöitä. Olen kerran täsmälleen tuolla ohjeella näitä tryffeleitä tehnyt (naminami), mutta nyt piti vaihtaa pähkinät johonkin muuhun. Tuli mieleen kokkeilla karpalorouhetta ja turkinpippurirouhetta. Toimi! Etenkin jälkimmäinen oli suklaan kanssa niin hyvä yhdistelmä, että meinasi mennä enemmän aineksia suuhun kuin pallon muotoon vadille.

Karpalorouheelle en tehnyt mitään, mutta turkinpippurirouhe oli sen verran rouheaa, että sitä piti möyhentää lisää. Tavallisessa morttelissa se kävi kätevästi (Armastukselta) ja sekaan jäi vielä mukavasti isompiakin rouheita.

KARPALOTRYFFELIT / TURKINPIPPURITRYFFELIT (n. 20 kpl kumpaistakin)

300 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70 %)
2 dl kuohukermaa
1,5 dl tomusokeria
50 g voita

karpalorouhetta + turkinpippurirouhetta

Sulata suklaa vesihauteessa (tai mikrossa). Kuumenna kerma kattilassa ja lisää joukkoon voi ja tomusokeri. Sekoita kermaseos sulatetun suklaan joukkoon ja anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Vatkaa seos jäähtyneenä kuohkeaksi.

Jaa suklaaseos kahteen astiaan. Lisää toiseen reilu ruokalusikallinen karpalorouhetta ja toiseen reilu ruokalusikallinen turkinpippurirouhetta. Sekoita kumpaistakin kunnolla. Nosta kupit jäähtymään hetkeksi, jotta pallojen muotoilu helpottuu. Pyörittele suklaaseoksista palloja (käsin tai kahden pikkulusikan avulla). Pyörittele karpaloiset karpalorouheessa ja turkinpippuriset omassa rouheessaan (joka siis kannattaa ennen tätä vaihetta murskata vielä vähän hienommaksi). Säilytä tryffelit jääkaapissa.

Suloinen suklaapallero menossa kohti karpalorouhekulhoa...

---
Toim. huom. seuraavana aamuna klo 6.25:  Karamellirouheen hienonnus ei ollut hyvä idea. Yön pimeinä tunteina jääkaapin viileydessä hienoin turkinpippurijauhe oli kostunut, ja makeiset näyttivät kovin erilaisilta kuin eilen. Plääh.
Makuun tällä ei ollut vaikutusta, onneksi. Mutta olivathan nämä paljon houkuttelevamman näköisiä eilen!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Caesarsalaatti



Kinkkukauden alla ja lihaisan viikonlopun jälkeen salaattihammasta kolotti melkoisella voimalla. Että maistuikin hyvälle!

Salaatti koostui
- friseesalaatista ja romainesalaatista
- pannulla oliiviöljytilkassa paahdetuista leipäkuutioista
- parmesaanilastuista
- salaatinkastikkeesta

Jostain syystä en ole aikaisemmin tullut tehneeksi caesariin kastiketta itse, muttanyt  tein. Tuli tosi hyvä. Ohje on peräisin Lupa nauttia -kirjasta. Vähensin sitruunamehun määrää ihan hitusen ja lisäsin joukkoon hunajaa, koska vaativa makuni tuntui kaipaavan kirpakkuuden taittajaa. Ohjeen mukaan tehtynä soosia tulee runsaasti, mutta säilynee kai tuo jonkun päivän jääkaapissa.

CAESARSALAATIN KASTIKE

1 hienonnettu valkosipulin kynsi
1/4 dl anjoviksia
vajaa 1 dl sitruunamehua
1/4 dl dijonsinappia
1/4 dl Worcestershirekastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
1/2 l majoneesia
1,5 dl parmesaaniraastetta

Sekoita valkosipuli, anjovikset, sitruunamehu, dijonsinappi, hunaja ja Worcestershirekastike esim. sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon majoneesi ja juustoraaste.

---

P.S.: Annoin päivänä muutamana kotona sairaslomailevalle siipalle tehtävän: "Merkkaa keittokirjoista sellaisia ruokia, joita haluaisit tässä taloudessa tehtävän." Kuten kuvasta näkyy, tehtävä on lähtenyt käyntiin hyvin :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Omena-helmipuuro ja inkiväärisiirappi

Helmipuuro kuuluu minun lapsuuteeni. Aikuisiällä en muista sitä syöneeni enkä tehneeni, vaikka Armastus kyllä väittää että olisin sitä tehnyt. On tainnut olla joku toinen vaimo, joka on sitä valmistanut...Hmph.

En muistanutkaan, millaista kypsentämätön helmisuurimo on. Kuin styroksia! Hauskaa!

Mutta siihen puuroon. Meillä on keittokirjakaapissa K-marketin "Ruokaideat joka päivälle" -kansio, jossa toden totta on jokaiselle vuoden päivälle jokin ruoka. On alkuruokaa, pääruokaa, juhlaruokaa, pikkuruokaa, leivonnaista, jälkiruokaa....ja kaikkea. Tämä omena-helmipuuroresepti osuu lokakuun 10. päivälle eli pikkasen nyt ollaan myöhässä. Minen oo kyllä ihan varma, että toimittaako puuro jälkiruuan virkaa vai onko se joku välipalaviritelmä vai iltapala vai mikä. Me söimme sitä myöhäisenä jälkiruokana ja varhaisena iltapalana. Minä tein puolikkaan ohjeen määrästä.


OMENA-HELMIPUURO (4-6:lle)

300 g omenaa pieninä kuutioina (minulla oli Red Delicious -omenaa)
1 dl sokeria
2 dl helmisuurimoita
8 dl maitoa
1/2 tl suolaa

Kiehauta omenakuutiot sokerin kanssa läpikuultaviksi. Älä kuitenkaan päästä niitä kiehumaan soseeksi. Kuumenna maito kiehuvaksi, lisää suurimot vatkaten ja keitä kypsäksi (paketin ohjeen mukaan). Mausta suolalla. Lisää kypsennetyt omenakuutiot puuron joukkoon.

INKIVÄÄRISIIRAPPI

1 dl vettä
1/2 dl sitruunamehua
1,5 dl sokeria
1 tl jauhettua inkivääriä

Laita ainekset pieneen kattilaan ja keitä ohueksi siirapiksi. Keittäminen kestää aikansa, ehkä noin parikymmentä minuuttia.

---

Tarjoile puuro lämpimänä tai haaleana inkiväärisiirapin kera. Siirappi oli mukavan kirpakkaa ja inkivääristä, ja ilman sitä puuro olisi ollut ehkä hitusen vaimea kokemus. Tai siis hyvää se oli, mutta inkiväärisiirapin kera vielä parempaa.

Vaan mihin tuota jäljelle jäänyttä inkiväärisiirappia käyttäisi.......?

lauantai 17. joulukuuta 2011

Possua riekaleina


Ahmija-blogissa pohdiskeltiin juuri osuvasti näin joulun alla, että mihin joutuvat näin kinkkuaikana possuparkojen muut osat. Ne joutuvat esimerkiksi sellaisten kotikokkaajien luo, jotka miettivät, tuleeko talouteen joulukinkkua vai ei, ja mitä se on se porsaan niska, jota kaikki hauduttavat muhevan meheväksi. Kun ei siitä kinkusta nyt vieläkään ole siis varmaa, niin ostin Kauppahallista palan porsaan kassleria. Sitä niskaa siis. Vaikutteita ja ideoita lihakimpaleen haudutukseen on tullut vaikka mistä, enkä oikein osannut valita mitä noudattaisin. Siispä sekoilin...öö, sekoitin. Liha hautui uunissa vajaat kolme tuntia, minkä jälkeen se paloiteltiin muutamaan osaan ja sitten vähän glaseerattiin (hirveen hieno sana ja tuntuu mukavalta suussa).

GLASEERATTU PORSAAN KASSLER

n. 1,5 kg palanen possun kassleria
öljyä
3-4 rkl merisuolaa
mustapippuria
1 dl soijakastiketta
5 valkosipulinkynttä
2 kuivattua chilipalkoa
vettä

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Hiero lihapalan pintaan öljyä, suolaa ja pippuria. Nosta liha pataan, jonka pohjalla on vähän öljyä. Kaada pataan myös muutama desi vettä. Nosta pata uuniin ja anna lihan pinnan vähän ruskistua kuumassa uunissa. Laske uunin lämpö 150 asteeseen. Lisää sitten pataan kiehuvaa vettä niin että liha lähes peittyy, sekä desilitra soijakastiketta. Lisää myös kuoritut valkosipulinkynnet sekä chilipalot (ne voi rusauttaa poikki ja heittää pataan). Anna lihan muhia uunissa kolmisen tuntia. Meillä lihan sisälämpötila oli 89 astetta, kun otin padan pois uunista, ja liha oli mahtavan mureaa. Ei se olisi pahaksi mennyt, vaikka olisi ollut pidempäänkin.

Mikäli haluat glaseerata lihan pinnan ja saada hyvän uuden makuelämyksen, tee balsamicosiirappi näin (vinkkinä oli Hesarin resepti):

1 dl balsamiviinietikkaa
1 dl fariinisokeria
3–4 rkl ketjap manista eli makeaa soijakastiketta
1 tähtianis
suolaa
0,5 - 1 tl chilijauhetta

Laita suolaa lukuunottamatta kaikki ainekset kattilaan. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes liemi on tiivistynyt puoleen alkuperäisestä määrästä ja on siirappimaisen paksua. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa (tai chilijauhetta).

Leikkaa liha muutamaan pienempään osaan ja nosta ne uunivuokaan. Valele lihapaloja balsamicosiirapilla ja nosta vuoka vielä uuniin 225 asteeseen. Anna lihojen olla uunissa jonkin aikaa ja valele niitä välillä vuoan pohjalla olevalla liemellä / siirapilla.



---

Sitten joku kysyy, että minkä kanssa tätä syötiin. Pakko tunnustaa, että ostohuumassa en miettinyt asiaa pätkääkään. Sitten kun Armastus esitti tuon kysymyksen minulle, havahduin asiaa miettimään. Potut? Keitetyt potut? Uunipotut? Riisi? Ja sitten blim - äly välähti - ja mieleen tulivat mm. täällä ja täällä tehdyt älyttömän herkullisen näköiset leivät. Kanssaruokailijani innostui heti ja tähän sitten päädyttiin:
Liha oli niin mureaa, että sen pystyi haarukalla riipimään leivän päälle. Sen alle tuli chili-valkosipulimajoneesia, kurkkusuikaleita sekä etikkamarinoituja porkkanasuikaleita. Jokin tulinen kastike olisi tähän kyllä sopinut myös, mutta mehevää ja hyvää oli ilmankin.

- - -

P.S. 18.6.2012: Pakko vinkata uudemmasta riekalepossukokeilusta, joka oli tsiljoona kertaa parempaa kuin tämä ykköskokeilu. Jos pulled pork tai rikkirevitty possu tai millä nimellä tätä kutsutaankaan, kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi tuota uudempaa reseptiä!

perjantai 16. joulukuuta 2011

Voi leipä!

Tanskalaiset ovat voileipämestareita! Kerran tanskanreissulla ihmettelimme lukuisia smörrebrödvariaatioita kööpenhaminalaisessa voileipäbaarissa, mutta en kyllä muista mihin valinnoissamme päädyimme. Varmaan jotain sellaista, mihin ei kotioloissa törmäisi tahi tulisi tehneeksi (sehän se on johtotähtenä reissuilla). Kotona on sen jälkeen joskus tehty omia versioita, milloin paahtopaistista ja mistäkin. Tällä kertaa päällisenä oli juustoiset silakkapihvit.
Tanskalaisen smörrebrödin pohjana on tumma leipä, niin myös oululaisen silakkavoileivän perustana. Porokylän leipomon PikkuKartano sopi toimittamaan tehtävää paremmin kuin hyvin. Paahdoin leivät ensin, jotta niihin tuli mukavaa rapeutta reunoihin.

SILAKKAPIHVIVOILEIVÄT

tummaa leipää
valkosipulimajoneesia
sipulia
tomaattia
salaattia (esim. rucolaa)

juustoisia silakkapihvejä


Tee ensin silakkapihvit (ohje perässä). Paahda leipäviipaleet, levitä niiden päälle majoneesia ja kasaa päälle vähän salaattia sekä tomaattisiivuja ja sipulisiivuja. Nosta päälle silakkapihvit. Koristele esim. sitruunaviipaleella, josta voi tiristää vähän mehua pihvien päälle ennen herkuttelua. Myös kananmunaviipaleet sopivat koristeeksi.

SILAKKAPIHVIT

silakkafileitä
suolaa, valkopippuria
tilliä
sipulisilppua
juustoraastetta

Levitä silakkafileet leikkuulaudalle ja ripottele niihin suolaa, valkopippuria ja tilliä. Puolet silakkafileistä saavat päälleen sipulisilppua ja juustoraastetta, toiset puoliskot nostellaan niiden päälle. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja paista pihvit voissa / margariinissa molemmin puolin kullanruskeiksi.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Sipulisoppaa purkka suussa

Armastus on ollut sipulikeittoa vailla jo kuukausia, mutta minä (keittiötyranni) olen sitä mieltä, että sipulisoppa on talviruokaa. Nyt kun lumi tuli, on riittävän talvi.

Klassikkoruuat ovat siitä hauskoja, että reseptejä niihin löytyy netistä ja keittokirjoista vaikka kuinka mahottoman paljon. Niin oli taannoin, kun tein waldorfinsalaattia (joka muuten on tykkänään unohtunut postata, tokko muistan enää miten sen tein), ja nytkin ranskalaisen sipulikeiton reseptiä etsiskellessäni.  Pastanjauhajien erinomainen pehmeä sipulikeitto on maistunut meille aiemmin, mutta tällä kertaa ajattelin katsastella muutakin maailmaa. Päädyin soveltamaan useista ohjeista parhaat palat ja onnistuin mielestäni erinomaisesti. "Onpas yrttistä" oli Armastuksen mielipide sopasta. Sitä ei käy kieltäminen. Timjamia ja rosmariinia taisi ropsahtaa kouransilmässä reilut teelusikalliset.

Sipulit olivat tällä(kin) kertaa mahtavan aromaattisia. Kuorimisen hoiti Armastus ja minä siivutin silmät vesissä. Hetken ahdinkoani katseltuaan siippa tarjosi minulle purkkaa. Se kuulemma auttaa sipulihommissa. En kyennyt vastustelemaan tai nauramaan höpöpuheille, kun olin niin tuskissani ja naama märkänä. Otin purkan ja kas, märinä loppui. Mahtava plasebovaikutus! Käytän toistekin :)


SIPULIKEITTO (3-4:lle syöjälle)

6 sipulia
6 valkosipulinkynttä
n. 50 g voita
1 tl timjamia (kuivattua)
1 tl rosmariinia (kuivattua)
1 tl persiljaa (kuivattua)
1 tl ruokokidesokeria
1 tl vehnäjauhoja
1 rkl konjakkia
1/2 dl valkoviiniä
n. 7 dl vettä
1,5 kasvisliemikuutiota (tai lihaliemikuutiota tai loraus fondia)

leipäviipaleita (esim. paahtoleipää)
juustoa raastettuna (meillä oli Finlandiaa)

Kuori sipulit, puolita ne ja siivuta ohuelti. Murskaa valkosipulinkynsiä veitsen lappeella ja siivuta nekin. Laita kattilan pohjalle voita ja paista sipuleita siinä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Sekoittele välillä. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää joukkoon timjami, rosmariini ja persilja (tuoreetkin tietysti käyvät, meillä vain ei niitä nyt ollut saatavilla) sekä ruokosokeri. Nosta lämpötilaa ja paista sipuleita vielä ainakin kymmenen minuuttia. Ne saavat nyt vähän ruskistuakin. Lisää vehnäjauhot ja sekoita se hyvin sipuleiden joukkoon. Lisää sitten konjakki ja valkoviini ja kiehauta seosta kunnolla, jotta alkoholi kiehuu pois. Lisää vesi (jonka olet ehkä kätevänä jo vedenkeittimessä kiehauttanut kuumaksi) ja liemikuutio tai fondi. Sekoita ja tarkista suola. Anna keiton muhia vielä puolisen tuntia miedolla lämmöllä.

Laita uuni (ja sen grillivastukset) kuumenemaan 225 asteeseen. Kauho keittoa uunin kestäviin kulhoihin ja nosta kunkin annoksen päälle leipäviipale ja juustoraastetta. Nosta uuniin ja gratinoi, kunnes juusto on saanut kauniin värin.

Kuuma kulho kannattaa nostaa jollekin lautaselle, kun vie sitä tarjolle. Ei pala pöytä eikä näpit.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Uppomunat kelmussa, hedelmät lasissa

Ruokamaailma on niin ihana! Aina löytyy jotain sellaista, mistä ei ole aiempaa kokemusta -joko makukokemusta tai tekokokemusta. Ja entäs ruokablogit - mikä aarreaitta ja innostuksen lähde! Tänä aamuna keittiön pöydällä pikkuläppärin ruudulla seurassamme oli Ankerias Vipunen -ruokablogi, jonka erinomaisen ohjeistuksen mukaan teimme Arzak uppomunia. Uppomunien teko on monesti mielessä ollut, mutta arkuus niiden tekoon on ollut liian suuri. Kun Ankerias esitteli blogissaan tämän uppomunareseptin, tiesin aikani koittaneen.

ARZAK UPPOMUNAT

kananmunia
suolaa
öljyä
kelmua
keittiönarua
vettä
Vuoraa pieni kulho kelmulla ja voitele se öljyllä. Riko kananmuna kelmun päälle ja ripottele päälle vähän suolaa. Tee kelmusta sitten nyssykkä ja sido se tiukasti kiinni narulla. Narussa täytyy olla sen verran pituutta, että siitä voi pitää kiinni keittämisvaiheessa.

Keitä kattilassa vesi kiehuvaksi ja vähennä lämpöä, kun vesi on alkanut kunnolla kiehua. Odota, että vesi kiehuu nätisti poreillen. Nosta munat veteen. Pidä huoli, etteivät ne kosketa pohjaa tai reunoja. Keitä munia tasan 4 minuuttia 20 sekuntia (juu, tarkkaa on). Nosta munat kattilasta ja anna jäähtyä minuutin verran ennen kuin poistat varo-varo-vasti kelmun.

Laitoimme paahtoleivän päälle pannulla nopeasti paistettua serranokinkkua ja uppomunan. Eikö ole nätti tuo valkosipulimainen munanyytti?!

Jälkiruokana oli HEDELMÄSMOOTHIE (kahdelle):

1 banaani
1 päärynä
1 mandariini
1 omena
appelsiinimehua

Pilko hedelmät kannuun ja kaada päälle vähän mehua. Surraa tasaiseksi sauvasekoittimella tai jollain härrävärkillä.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Pulma ja piirakka

Meillä on kotona tällainen palikkaketju. Siitä tulisi saada kuutio. Parina iltana olen yrittänyt, mutta ei ole onnistunut. En siis ole yrittänyt tosissani, heheh... Tänään venyin nojatuolissa ja katselin pöydällä olevaa palikkaketjua, otin sen käteeni ja tein kuution. Ihan suit sait sukkelaan! Se taisi olla vahinko, sillä äsken kun yritin uudelleen, niin ei tullut kuutiota.


Piirakan tekeminen on paljon helpompaa ja se onnistuu kerta toisensa jälkeen. Tänään tein omena-inkiväärikakun ohjeella aprikoosi-inkiväärikakun. Ohje on mestarileipuriserkultani. Pohja on hyvänmakuinen siinä olevien kanelin ja inkiväärin ansiosta, ja päälle tulee ohut kerros marmeladia. Olen käyttänyt joillain kerroilla omenamarmeladia, joillain kerroilla aprikoosimarmeladia. Molemmat versiot ovat hyviä.

APRIKOOSI-INKIVÄÄRIKAKKU (tai omena-inkiväärikakku)

150 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl inkiväärijauhetta
1/2 tl kanelia

2 dl paistonkestävää omena- tai aprikoosimarmeladia

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini sokerin kanssa. Lisää muna vaahdottaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne margariini-sokeri-munavaahtoon. Sekoita. Taputtele noin 2/3 taikinasta pyöreän piirakkavuoan pohjalle. Levitä päälle marmeladi. Tee lopputaikinasta ohuita taikinapötkylöitä ja kokoa niistä ristikko marmeladin päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

---

Tässä molemmat päivän tuotokset kokonaisina:

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Raisan rakuunaporo

Kuten sanottu pikkujoulupostauksessa, maksapasteijasuunnitelma vesittyi ja herkkupöytään tuli sen sijasta poronfilettä. Mitä herkkua! Ohje on yksinkertainen, helppo ja nopea (ja näköjään melko epämääräinen):

RAISAN RAKUUNAPORO

1 poron ulkofile
suolaa
mustapippuria
kuivattua rakuunaa

Poista fileestä kalvot, jos ne ovat vielä tallella (meidän file oli valmiiksi kalvoton). Pätkäise file kahteen osaan (tai siis meillä se ainakin oli niin pitkä, ettei olisi mahtunut pannulle kuin metrilenkkimakkaratyyppisenä kiemurana). Sivele fileen pintaan vähän öljyä. Suolaa ja pippuroi file ja ripottele päälle rakuunaa. Paista fileet kuumalla pannulla - muutama minuutti per puoli riittää. Nosta fileet uunivuokaan ja laita hetkeksi 200-asteiseen uuniin. Rakuunaporomestari ohjasi kaupassa tavatessamme, että 65 on hyvä sisälämpötila, mikäli paistolämpömittaria käyttää. Minä en siinä vieraittenviihdytystohinassa moista kaapista kaivanut, enkä myöskään muistanut katsoa kellosta, kauanko file oli uunissa. Ei kymmentä minuuttia kauempaa missään nimessä. Tämän jälkeen fileet lepäsivät vuoassansa folion alla ehkä kymmenisen minuuttia ja sitten vasta leikkasin ne siivuiksi. Liha oli punertavaa, mehevää, maistuvaista, suussasulavaa, ihanaa ja ....no, ihanaa.

---

Enpä olisi itse ymmärtänyt laittaa rakuunaa poron mausteeksi! Rakuunavinkki tuli kuitenkin niin luotettavalta lähteeltä, että tottelin epäröimättä. Onneksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Valamiille ruualle

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä oli tänään ilo nauttia 83-vuotiaan kokkipojan valmistamasta itsenäisyyspäiväateriasta. Syyskauden erilaisten vaiheiden jälkeen pirteys on palannut ja ruuanlaitto alkanut häntä taas kiinnostaa. Ihan mahtavaa! Kun tämän kokin lihapatojen ääreen on mahdollisuus päästä, niin tietää saavansa loistavat maut suuhun. Siellä ei kikkailla raaka-aineilla tai mausteilla, ja siksi ja siitä huolimatta tulee hyvää. Kastike on aina niin hyvää, etten edes kuvittele pääseväni samalle tasolle kastikkeen teossa. En tajua, miten se sen tekee!! Tai siis olen kuullut ja yrittänyt, mutta ei tule samanlaista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan liha oli paistettu pinnasta ja pantu pataan. Sitten oli tehty se jumalainen kastike ja liha oli muhinut padassa hällällä aika tovin. Jossain vaiheessa isoa paistia oli leikattu vähän pienemmiksi paloiksi. Ihanaa, ihanaa!

Mustaherukka-suklaamoussekakku

Olipahan makoisa kakku! Suklaan ja mustaherukan yhdistelmä oli erittäin hyvä. Makeutta ei ollut liikaa, ja tumman suklaan täyteläisyyden parina raikas mustaherukka oli passeli. Olipa viiltävä analyysi :) Ohjeen otin Kodin kuvalehdestä. Katsoppa toki kuva tuolta, ja hämmästele, että onko kyseessä sama kakku...

Minä en tehnyt pohjaa kuten ohjeessa, eli uunipellille. Sen sijaan tein pohjan suoraan pyöreään vuokaan (aika pieni, noin 21 cm läpimitaltaan oleva). Tein tuosta pohjaohjeesta 3/4 -määrän ja pohjasta tuli kuohkea ja korkea. Puolikaskin olisi piisannut. Näppäränä leikkasin pohjan kahteen osaan ja toinen puolikas on nyt pakasteessa odottamassa uutta tulemista. Suklaana käytin Fazerin tummaa suklaata ja maitosuklaata. Laitoin tummaa enemmän kuin lehden ohjeessa oli, ja maitosuklaata vastaavasti vähemmän. Myös mustaherukoita minulla taisi olla enemmän. Nappasin pakasteesta pussukan, jossa oli ehkä 5 dl marjoja.

MUSTAHERUKKA-SUKLAAMOUSSEKAKKU (gluteeniton)

Pohja: (Kodin kuvalehden mukaan)
4 munaa
1 ½ dl sokeria
½ dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1 dl maizenaa
½ tl leivinjauhetta

Suklaamousse: (Kotiharmin versio)
150 g tummaa suklaata (Fazer)
50 g maitosuklaata
1 dl kuohukermaa
1 prk (200 g) ranskankermaa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Herukkamousse: (Kodin kuvalehden mukaan)
4 dl mustaherukoita
1 dl vettä
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl mustaherukkalikööriä
2 liivatelehteä

Kiille:
3 liivatelehteä
3 dl  sokeroitua mustaherukkamehua laimennettuna

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja levitä leivinpaperi uunipellille.

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja lisää varovasti käännellen vaahtoon. Levitä taikina uunipellille. (Tai tee vähän pienempi taikina ja käytä pyöreää vuokaa.) Paista uunin keskitasolla 5–7 minuuttia. (Pyöreässä vuoassa tarvitaan pidempi paistoaika). Jäähdytä pohja.

Leikkaa kakkupohjasta 24-senttinen ympyrä. Nosta kakkupohja 24-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle.

Laita kerma kattilaan kiehumaan. Paloittele suklaat ja lisää kerman joukkoon. Hämmennä ja anna suklaan sulaa. Älä enää keitä seosta. Jäähdytä lähes viileäksi. Vaahdota ranskankerma ja sokerit, ja lisää suklaaseokseen. Kaada suklaamousse kakkuvuokaan pohjan päälle. Nosta jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi.

Mittaa kattilaan 4-5 dl viinimarjoja ja vesi. (Minä laitoin vettä vain noin 1/2 dl, koska pakastemarjoista irtoaa nestettä jo itsestään.)  Keitä, kunnes marjat ovat pehmeitä. Painele marjat tiheän siivilän läpi ja ota paksuhko neste talteen. Kaavi siivilän pohjastakin marjamöhnä kulhoon. Sekoita ja jäähdytä. Sekoita herukkaliemi ja tuorejuusto tasaiseksi. Liota liivatelehtiä 10 minuuttia kylmässä vedessä. Vaahdota kerma ja sokerit.

Kiehauta likööri kattilassa, nosta liivatelehdet vedestä, purista ja nostele likööriin. Sekoita. Jäähdytä 5 minuuttia. Sekoita liivatelikööri tuorejuustoseoksen kanssa tasaiseksi. Lisää lopuksi kermavaahto varovasti käännellen seokseen. Kaada herukkatäyte suklaakerroksen päälle vuokaan. Peitä vuoka kelmulla ja anna hyytyä yön yli jääkaapissa.

Liota liivatelehtiä 10 minuuttia kylmässä vedessä kiillettä varten. Kiehauta herukkamehu. Sulata puristellut liivatelehdet mehuun. Jäähdytä viileäksi. Kaada kiille vuokaan kakun päälle ja anna hyytyä 3 tuntia jääkaapissa. Koristele marjoilla.

Ja nyt KUUMA VINKKI by Kotiharmi: Älä vuoraa vuokaa elmukelmulla ennen kuin alat kasata sinne mousseja ja kiillettä. Silloin sinulle käy näin:
Maan vetovoima vetää ihanan kiilleliemen kohti jääkaapin hyllyä! Kelmun vuoksi reunat eivät ole tiiviit ja mehu valuu alas ja alas ja alas ja irtopohjavuoasta tietysti hyllylle asti. Kivasti se oli hyytynyt tuohon hyllylle :) Mutta mukavampihan se olisi ollut kakun päällä... Tiedänpähän ensi kerralla, että alempien kerrosten on syytä asettua tiiviisti vuoan reunoihin asti, jotta ylin luiru ei valu alas. Ei sitä aina kykene ajattelemaan niin viisaita. Ja lukiko ohjeessa, että vuoraa vuoka kelmulla???? No ei!!! Oppia ikä kaikki.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tupa täynnä tonttuja

Tänä vuonna pikkujoulujen ajankohdan miettiminen oli kovin kinkkistä. Semmoista viikonloppua, että kaikki pikkujouluilijat olisivat ehjänä, paikalla tai ylipäänsä kotimaassa, ei löytynyt. Niinpä eilen vietettiin pikkujoulujuhlaa pikkuruisella, mutta iloisella porukalla Kotiharmin ja Armastuksen paikassa. Otsikointi "tupa täynnä tonttuja" ei nyt ihan fyysisesti ollut totta, mutta tekstareiden päässä ja tunnelmassa sillä lailla mukana oli osa väestä. Että kovasti terveisiä matkailijoille, ja erityisterveiset toipilaalle sairaalavuoteeseen!!!

Glögitarjoiluun kuuluivat parmesaani-timjamikeksit, joiden ohjeen otin Kokkipottilan Hannelelta. Keksit olisivat saaneet olla uunissa vähän kauemmin, mutta hailakasta väristä huolimatta (kuvakin on ihan kökkö, kuten suurin osa tämän postauksen kynttilänvalokuvista) ne olivat oikein hyviä. Tänä aamuna tajusin, että yhdelle vieraalle ei keksejä edes tyrkytetty, työnnettiin vain glögimuki kouraan. Anteeksi! Laitanko postiin muutaman vain poikkeatko ohikulkeissasi haukkaamaan? :) Olen kyllä emäntien emäntä...

Porukkamme gurmeekokit pääsevät joka kemuissa esittelemään taitojaan, sillä kokoonnumme lähes aina nyyttäriperiaatteella. Se on mukavaa: emännän / isännän homma helpottuu ja ruokapöytään tulee aina mitä ihanampia uusia tai jo tuttuja ja hyviksi havaittuja herkkuja. Kaikki voittaa!
Tänä vuonna pikkujoulupöytään kannettiin aivan ihanaa punajuuripizzaa. Sen ohje taisi mennä jotenkin näin: Pizzapohja tehdään hiivaleipäjauhoihin. Ohuiden pyöreiden pizzapohjien päälle laitetaan ranskankermaa, parmesaania (?), raakaa punajuurta ohuina viipaleina, vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä. Ja oliiviöljystäkin oli kai puhetta. Kiitos!

Lohiherkku (kuvassa etualalla) on pikkujoulupöydän pakollinen juttu. Ei lohiherkkua, ei pikkujoulua. Se tehdään näin: Siivuta graavilohi ja paloittele suupalan kokoisiksi paloiksi. Silppua (salotti- tai puna-)sipulia ja tilliä. Laita näitä kerroksittain tai jotenkin sekaisin kuppiin. Kaada päälle (kuohu)kermaa niin että lohet juuri  peittyvät. Anna ässettyä huoneenlämmössä, kunnes kerma jankittuu (miten tuon voisi muuten sanoa?). Vissiin voi sekoittaa välillä vähän. Kun lohiherkku alkaa olla tanakkaa, sen voi siirtää jääkaappiin. On ihanaa, sellaisenaan tai limpun (jota aamusella leivoin) kera. Lohiherkun takana pikkukupeissa on kirjolohen- ja siianmätiä smenatanan ja salottisipulin kera. Niin hyviä kaikki, kiitos!
Minä olin aikonut tehdä maksapasteijaa, mutta kun a) unohdin käydä Makkarakaupassa ja b) en löytänyt lähikaupan valikoimasta maksaa, jäi herkku tekemättä. Ehkä sen aika on toisella kertaa. Saattoi se olla onnenkantamoinenkin, sillä maksan sijasta ostoskoriin tiensä löysi poronfile. Ou jee! Kun vielä kauppareissulla tapasin porogurmeekokki-Raisan, sain loistovinkin maustamiseen: rakuuna. Ristin yllä olevan kuvan etualalla olevan poron Raisan rakuunaporoksi. Ihanaa! Tämä ansainnee oman pienen blogikirjoituksensa jossain vaiheessa, vaikkei valmistaminen monimutkaista ja aikaavievää ollutkaan. Myös poron takana oleva Waldorfinsalaatti ansaitsee oman juttunsa. Sienisalaattia oli kahdenlaista. Omenainen sienisalaatti oli virkistävä uusi kokemus, onneksi sitä saatiin herkkupöytään!
Kahvin kanssa, jälkiruoan statuksella, tarjoiltiin mustaherukka-suklaamoussekakkua. Oli hyvää, teen toistekin (vaikka valmistuksen loppuvaiheessa tapahtuikin pienimuotoinen katastrofi...josta myöhemmin lisää).

Ja oli niin mukavaa!!!! Kiitos vieraat ihanaiset! Ja eläköön vidzone ja vanhat muistot :)