Historiallinen teehetki

Lauantaina elettiin Britanniassa historiallisia hetkiä, kun juhlittiin Charlesin kruunajaisia. Britannian edellisten  kruunajaisten ohjelmaa ei päästy seuraamaan (ei oltu vielä edes pilkkeenä vanhempiemme silmäkulmissa), eikä voi tietää, päästäänkö ihmettelemään seuraavia (tai onko sellaisia!), joten oltiin nyt osa historiaa katselemalla kruunajaisia telkkarista ja nauttimalla samalla varhainen iltapäivätee.

Olin vähän suunnitellut jotain teen kanssa tarjottavaa, mutta innostuin pikkuisen lisää, kun luin Epätrendikkään ruokablogin tarjoiluvinkit. Tein lopulta kolmenlaisia leipäsiä, kinkku-juustosarvia (taikina croissant-purkista) sekä mustikka-sitruunakakkua. Ilman näitä eväitä olisi ollut tooooooosi puuduttavaa katsoa pitkäjäykkäistä seremoniaa.

Epätrendikkään ruokablogin ohjeella tein munasalaattileipiä (ilman vesikrassia), ja kurkku- ja lohileivät sävelsin mieleni mukaan. Kurkkuleipiä varten voitelin paahtoleipäviipaleita ruohosipulituorejuustolla ja ripottelin päälle ruohosipulisilppua. Leipäparin toisen leivän päällystin ohuilla kurkkuviipaleilla, ja keikautin toisen tuorejuustopaahtoleivän päälle. Lohileivät kasasin samalla tavalla. Kääräisin leipäkasat kelmuun ja ne maustuivat jääkaapissa kolmisen tuntia. Ennen tarjoilua leikkasin reunat pois (Armastus uhrautui ne syömään, jotta ei tule hävikkiä) ja leivät kahtia. Erittäin maukas leipäkolmikko!

Mustikka-sitruunakakkua olen tehnyt aiemminkin. Ensimmäinen tekele ei ollut aivan onnistunut. Se ei jotenkin noussut riittävästi ja oli rasvainen, joskin aivan hyvänmakuinen muuten. Nyt korvasin reseptissä olleen smetanan ranskankermalla. Parempi. Myynnissä olleet pensasmustikat olivat jättimäisen suuria, mutta muuta ei ollut tarjolla, joten niitä laitoin taikinaan pienen rasiallisen (ehkä 120 g). Alkuperäisessä ohjeessa kakku kuorrutetaan, mutta minä en oikein perusta tomusokeripäällisistä, joten en ole sitä tehnyt. Mielestäni kakku on hyvää ilmankin.

MUNASALAATTILEIVÄT (kuvassa oikealla)

6 viipaletta vaaleaa vuokaleipää

1 kovaksi keitetty kananmuna

2 rkl pehmeää voita

1 rkl majoneesia

1/4 tl dijon-sinappia

2 tl hienonnettua ruohosipulia (hups, saatoin unohtaa tämän!)

hippunen suolaa

(2 rkl hienonnettua vesikrassia)

Sekoita voi, majoneesi, sinappi, ruohosipulisilppu ja suola (ja vesikrassi). Hienonna kananmuna esim. haarukalla ja sekoita joukkoon. Jaa täyte kolmen leipäviipaleen päälle, levitä huolella reunoille saakka ja nosta toiset leipäviipaleet päälle. Pinoa leivät ja kääräise kelmuun. Siirrä jääkaappiin muhimaan. Ennen tarjoilua leikkaa reunat pois ja leivät kahtia.

* * *

MUSTIKKA-SITRUUNAKAKKU

175 g huoneenlämpöistä voita / margariinia

2 dl sokeria

4 kanamunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

lusikankärjellinen jauhettua vaniljaa (tai ruokalusikallinen vaniljasokeria)

1 rkl sitruunankuorta raastettuna (luomusitruuna tähän paras)

1 tl jauhettua kardemummaa

120 g ranskankermaa

2-3 dl (pieniä) pensasmustikoita

Vuoraa pitkä leipä-/kakkuvuoka leivinpaperilla. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Pese sitruuna huolella esim. juuresharjalla. Raasta sen keltaista osaa ruokalusikallisen verran hienolla raastimen terällä. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe, vanilja, kardemumma ja sitruunankuoriraaste.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva sokerin kanssa, lisää vaahtoon kananmunat yksi kerrallaan vatkaten. Lisää joukkoon jauhoseos ja ranskankerma puuhaarukalla sekoittaen. Lisää lopuksi mustikat varovasti taikinaa käännellen.

Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 55 minuuttia. Anna kakun jäähtyä noin 15 minuuttia ennen kuin kumoat sen.

Hapankaali-perunaröstit

Tykkään perunasta, paitsi keitettynä vähemmän. Tykkään hapankaalista, tosin lämpimänä enkä kylmänä suoraan rasiasta. Nämä kaksi tykkäystä yhdistyivät kivasti hapankaali-perunarösteissä, joka oli Anna-lehden resepti. Röstejä olen tehnyt ennenkin, juureksista ja perunasta, mutta hapankaalin ujuttaminen sekaan oli uutta. Siitähän tulikin kiva säväys, semmoinen pirteä hapokkuus, röstiin. Ensimmäisellä kerralla tein paistinpannulla epämääräisen kokoisia ja muotoisia röstejä (joista osaan käräytin toooooodella tumman pinnan), toisella kerralla käytin lättypannua, jolla tuli kivan samankokoisia röstejä. Yhtään en muista, mitä niiden kanssa ensi kokeilulla syötiin, mutta jälkimmäinen lisuke on mielessä: lohisörssö. Siis graavilohta, kevätsipulia, ruohosipulijuustoa ja ranskankerman jämät nopeasti sekaisin. Oli hyvää röstin kanssa.

HAPANKAALI-PERUNARÖSTIT (n. 10 kpl ihan pientä ohutta, 4 paksumpaa ja reilumpaa tai 1 iso)

4 perunaa

150 g hapankaalia

1 tl suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

Kuori perunat ja raasta ne raastimen isolla terällä. Laita raaste siivilään ja puristele käsin ylimääräinen neste pois. Kippaa kulhoon. Laita hapankaali siivilään ja valuta ylimääräinen neste pois. Kippaa kulhoon perunaraasteen joukkoon. Sekoita mukaan suola ja mustapippuri.

Paista röstit voin ja öljyn seoksessa. Nosta haluamasi kokoinen kokkare röstiä pannulle, paina paistinlastalla tasaisemmaksi (ja tasoittele reunoja, jos tarvitsee). Paista keskilämmöllä muutaman minuutin ajan per puoli. Paistoaika riippuu tietysti paksuudesta. Valmista alkaa olla, kun röstin paistopinta on saanut mukavasti väriä ja sen kääntäminen alkaa tuntua varmalta (eikä rösti hajoa, kun siihen koskee). Käännä röstit ja paista toiseltakin puolelta. Alkuperäisessä ohjeessa pinnalle ripoteltiin myös paprikajauhetta ennen kääntämistä, mutta minä skippasin tuon vaiheen.

Kymmenen vuotta Kokkeilua

Armastus hoksautti tänään, että Kokkeillaan-blogilla on kymmenvuotissyntymäpäivä. Siitä alkoi virkeä kysely, mitä ajattelin kokata juhlapäivän kunniaksi. Hirveä hikihelle hyydytti pään, enkä keksinyt ihan yhtään mitään. Ja jos olisin keksinyt, en olisi jaksanut alkaa värkkäämään tässä kuumuudessa. No, uintiretki Nallikarissa jäsenteli ajatuksia, ja tässä nyt ollaan. Ruokareseptin äärellä.

Olimme pienellä ruokabloggariporukalla (Pastanjauhantaa, Kokit ja potit sekä Kokkeillaan, ja Kärähtäneet ruokailuvahvistuksena) yhden yön kesälomamatkalla Ranua-Posio -akselilla. Osa porukasta yöpyi kertakaikkisen hurmaavassa Naali Lodgessa, jonka vieressä sijaitsee aivan taivaallisen ihana ja super (potenssiin sata) Ravintola Tapio. Yöpaikka vei sydämemme, ja sinne on palattava uudelleen joskus. Samoin Tapio! Yksi illallisen osa oli savustettua lohta pökerryttävän hyvässä liemessä. Olisin halunnut pikkuisen sitä iltapalaksi kotipakettiin kera leivän, mutten kehdannut pyytää :) Tuo liemi jäi kytemään päähän, ja inspiroi tekemään kotona pienen iltapalan uusiin kauniisiin posiolaisiin kulhoihin.

KAMPASIMPUKOITA JA KOOKOSLIENTÄ (2 annosta)

 

8 kampasimpukkaa

250 ml kookosmaitoa

n. 2 cm:n pala inkivääriä

1 iso valkosipulinkynsi

1 punainen chili

yhden limetin mehu

3 rkl kalakastiketta (aasialaista)

1 tl kookossokeria

vähän sipulinvarsia/kevätsipulia

 

Sulata kampasimpukat. Aloita ruuan valmistaminen liemestä. Kaada kookosmaito pieneen kattilaan. Silppua joukkoon inkivääri, valkosipulinkynsi ja chili. Purista liemeen limetin mehu ja lisää kalakastike ja kookossokeri. Kiehauta liemi ja anna sen poreilla hetken aikaa. Maista ja säädä maut (kalakastikkeella ja limetin mehulla se onnistuu). Leikkaa lopuksi mukaan sipulinvarsia. 

Taputtele kampasimpukat kuiviksi paperilla. Paista ne kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa kullanruskeiksi (noin minuutti-puolitoista per puoli). Nosta kampasimpukat tarjoiluastioihin ja kaada lientä kuppeihin.

Lientä tulee paljon enemmän kuin kahdeksan kampasimpukkaa tarvitsisi. Liemestä tuli kuitenkin niin hyvää, että lusikoimme sen lopun kuin keiton.

Inkiväärilohta ja paprikatahnaa

Vapun tapaspöydässä meillä oli vanhojen tuttujen herkkujen lisäksi lohta ja paprikatahnaa. Raikasta ja hyvää! Tarjoilin suupalat lusikoista, mutta aivan hyvin tämän voisi tarjota lounaana/päivällisenä isompina lohipaloina vaikkapa riisin tai salaatin kanssa.

Ohje löytyi täältä. 

INKIVÄÄRILOHTA JA PAPRIKATAHNAA

 

Paprikatahna:

2 keltaista paprikaa

1 valkosipulinkynsi

0,5 - 1 dl rypsiöljyä

1 tl hunajaa

1 tl (sherry)viitietikkaa

suolaa

Aloita paprikatahnasta. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pilko paprikat muutamaan osaan ja laita uuniin yhdessä kuorellisen valkosipulinkynnen kanssa. Pirskota vähän öljyä päälle. Paahda uunissa 15-20 minuuttia. Ei haittaa vaikka paprikat pehmenevät ja saavat väriä. Kun paprikat ovat uunissa, voit laittaa lohen marinoitumaan. Kun paprikat ovat valmiit, kuori valkosipulinkynsi ja surauta kaikki ainekset sauvasekoittimella tai blenderissä tahnaksi. Suolan määrän saa säätää itselleen sopivaksi. Öljyä laitoin alle desin, koska paprikat olivat niin pehmeitä, enkä halunnut tahnasta kastikemaista.

 

400 g lohifilee (paksu pala)

0,5 dl raastettua inkivääriä

suolaa ja mustapippuria

Leikkaa lohipalat suupaloiksi tai annospaloiksi. Sekoita inkivääriraaste lohen kanssa ja jätä jääkaappiin maustumaan noin 20 minuutin ajaksi. Suolaa ja pippuroi lohi ennen paistamista. Paista lohipalat kuumalla pannulla pienessä öljymäärässä nopeasti, muutamassa minuutissa. Tarjoile paprikatahnan kanssa.

Nuotioruokaa: Lämpimät leivät

Meillä on ollut oululaisten ruokabloggareiden kanssa tapana treffata aika ajoin hyvän ruoan ja huonojen juttujen sivistyneen keskustelun merkeissä. Korona-aikana joukkion tapaamisia on pidetty virtuaalisesti, mm. yhteisesti pääsiäisaterialla tai vappubrunssilla, mutta myös livenä on nähty. Perinteisen kesäpiknikin jälkeen rohkaistuimme tapaamaan melkein ulkona, Pastanjauhajien tunnelmallisessa kodassa. Siellä yllätin itseni ja muut liekitetyillä leivonnaisilla.

Nyt olimme sopineet retkeilytapaamisen Koitelinkoskelle, joka on kertakaikkisen ihastuttava (ja suosittu) retkikohde Kiimingissä, niin kesällä kuin talvellakin. Otin retkieväissä maltillisemman linjan kuin kotakemuissa, enkä lähtenyt revittelemään leivonnaisten kanssa. Sen sijaan otettiin mukaan makkaraa, ja lisäksi tein lämpimiä voileipiä. Ne onnistuivat yllättävän hyvin nuotiolla, joten voin suositella tällaisia retkieväiksi. Erillistä reseptiä leipiin ei mielestäni tarvita. Voit valita mielestäsi leipää ja itsellesi/seurueelle mieluisat täytteet. Minä merkkasin yhden hiukan erilaisen leivän käärimällä sen pakettiin eri tavalla kuin muut, jotta se erottui joukosta.

Meidän leivät olivat tällaisia:

- vaaleaa kauraleipää (2 siivua per leipä)

- Nduja-salamitahnaa hyvin ohuelti kummallakin leipäpuoliskolla

- kinkkua

- savujuustoa

Kasasin leivät niin, että levitin leivälle ndujaa, sipaisin päälle kaksi siivua juustoa, sitten kinkkua, vielä juustoa pari siivua, ja lopuksi päälle ndujalla sivelty leipäviipale. Kerrosleivän molemmat ulkopuolet sivelin oliiviöljyllä, jonka ansiosta leipiin tuli vähän rapsakkaa paistopintaakin. Käärin jokaisen leivän omaan foliokääreeseensä. Leivät paistettiin/lämmitettiin nuotiolla välillä tsekaten, onko juusto alkanut jo sulaa.

Kannattaa kokeilla eväsleipien lämmittämistä nuotiolla!

Paluu piimäskonssien voimin

Heipähei ja helou!

Olen ilmeisesti pitänyt blogin kirjoittamisesta sapattivapaata, peräti vuoden verran. Ruokaa meillä on tehty siitä huolimatta – kokkeiltu uusia reseptejä ja jauhettu vanhoja tuttuja. Kuvaaminen ja blogin kirjoittaminen vain ei ole innostanut missään määrin. Nyt kevään mittaan olen ajatellut asiaa usein, myönteisessä hengessä! Vuosipäivän (vuosi edellisestä blogijutusta) kunniaksi laitan nyt esille erään mainion reseptin viikonloppukokkeilusta: pehmeät aamupalaskonssit.

Viikolla meillä syödään puuroa, usein viikonloppuaamuinakin, mutta ainakin toisena viikonlopun aamuna tekee usein mieli jotain spesiaalia. Tai siis jotain muuta kuin puuroa. Joskus teemme englantilaisen aamiaisen, joskus on ollut aamiaisburritoja tai uunissa kupissa paistettua pekonia ja munaa. Milloin mitäkin puurosta poikkeavaa. Useimmiten aamiainen kääntyy melkein lounaaksi, kun viikonloppuisin on mukava herätellä kroppa rauhassa ennen kuin ryhtyy tankkaamaan ruokaa. Menneenä viikonloppuna söimme aamiaisen ”pääruuaksi” avokado-kananmunavoileivät (joissa ihan pakollinen mauste on schriracha-kastike) ja jälkkäriksi nämä skonssit. Tein puolikkaan annoksen tästä kirjaamastani ohjeesta, ja saimme molemmat kaksi sopivan kokoista herkkupalaa syödäksemme.

PIIMÄSKONSSIT (ohje Hesarista )

8 isoa tai 16 pientä skonssia

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria (laitoin sen sijaan hyppysellisen jauhettua vaniljaa)

1,5 tl leivinjauhetta

0,75 tl suolaa

100 g kylmää voita tai margariinia

2 dl piimää

voiteluun kananmunaa

Laita ensin uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Yhdistä kuivat aiheet ja lisää joukkoon kylmä, kuutioitu voi/margariini. Nypi rasva ja jauhoseos sormin kuivaksi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon piimä ja sekoita nopeasti taikinaksi (käytin tässä haarukkaa, koska taikinamäärä oli niin pieni, ja se toimi hyvin). Taikinaa ei saa vaivata.

Taputtele taikina jauhotetulla pöydällä 2-3 cm paksuksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi (n. 5 cm leveä). Leikkaa levy kolmionmuotoisiksi paloiksi (8 tai 16). Nosta skonssit leivinpaperin päälle pellille ja voitele kananmunalla. Paista skonsseja uunin keskitasolla 12-15 minuuttia.

Me nautimme skonssit mansikkahillon ja ranskankerman kera, mutta ohjeessa neuvottiin syömään ne hillon ja juuston kanssa. Valitse siis itsellesi mieluisa kombo! Lisukkeista viis, nämä skonssit kannattaa ehdottomasti nauttia lämpiminä, jolloin ne ovat ihanan kuohkeita ja pehmeitä.

***

Saattaa olla, että tämä äkillinen kuvaus- ja kirjoitusinnostus jatkuu harvakseltaan pitkin tulevaa kesää. Koronapandemian mukanaan tuomat rajoitukset pitävät ihmisen vielä melko tovin näissä ”vähän” erilaisissa aktiviteeteissa (kotona), että aikaa tälle harrastukselle hyvinkin olisi. Jos olisi viitseliäisyyttä. Katsotaan, miten käy. Blogistin ja koronarajoitusten.

Uuniperunat deluxe

Hyvää alkanutta vuotta Kokkeillaan-keittiöstä!

Täällä on ollut ilmassa bloggausväsymystä, mutta nyt alkaa tuntua, että se on vähenemään päin. On siis mahdollista, että tuotoksia tulee useammin kuin neljän kuukauden välein. Tosin lienee viisainta olla lupaamatta mitään...

Kävimme joululomalla Helsingissä ja reissuun sisältyi kulttuurin lisäksi myös monenlaista herkuttelua. Erityismaininnan ansaitsee Mei Lin -ravintola, jonka tarjoamat maut (dumplingeja ja wonton-soppaa) olivat aivan taivaallisen ihanat! Dumplingeja ei täällä Oulussa ole pahemmin tarjolla, joten muualla astumme mieluusti paikkaan, jossa niitä tarjotaan. Reissulla mieleen jäi kaihertamaan myös meksikolaisen ravintolan "perunankuoret" eli alkupalana tarjoillut mehevät perunat. Niitä päätin siltä syömältä tehdä myös kotona. Kyseessä on siis uunissa kypsennetyt perunat, jotka halkaistiin ja kaiverrettiin tyhjäksi, ja sen jälkeen kypsään perunamössöön lisättiin makuja. Lopuksi vielä koko komeus hetkeksi uuniin!

Tässä keittiössä vuosi alkoi samalla meiningillä, jolla on kuljettu koko ajan: kourallinen, hieman, jonkin verran, vähän lisää... Tällä tapaa valmistuivat myös deluxe-uuniperunat. Lisäilin täytteeseen eli perunaan vähän sitä ja tätä, välillä maistelin, ja säätelin makua sopivaksi. Hyvin onnistui! Seuraavalla kerralla mukaan voi laittaa vielä lisää chorizomakkaraa sekä hitusen enemmän savupaprikaa eli potkua.

Tämä on kuulkaa aikaa vievä projekti, ei mikään joutuisa arki-illan herkku! Voisi olla hyvä idea valmistaa nämä uunissa käyntiä vaille valmiiksi edellisenä iltana, ja lykätä arkena työpäivän jälkeen vain uuniin lämpiämään.

Kaksi puolikasta uppoaa aikuiseen varsin helposti, riippuen tietysti perunan koosta. Kolmannesta tulee ähky (paitsi ei selvästikään kaikilla). Jotenkin tällä kaavalla voit laskea kulutuksen. Nämä olisivat kiva lämmin tarjottava pienten kemujen noutopöydässäkin. Silloin riittää ehkä yksi puolikas per syöjä.

MEHEVÄT UUNIPERUNAT

5 isoa jauhoista perunaa

n. 15 cm:n pätkä chorizomakkaraa
kourallinen tuoretta pinaattia
1 prk ranskankermaa (+hiukan maitoa tarvittaessa)
reilu kourallinen juustoraastetta (Edamilla mentiin meillä)
hyppysellinen vahvaa savupaprikaa
rouhaisu mustapippuria
1-2 rkl sitruunamehua
kourallinen yrttejä (ruohosipulia ja lehtipersiljaa)
maun mukaan suolaa

päälle juustoraastetta (laitoin tavallista + parmesaania)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese perunat huolella ja pistele niihin haarukalla muutamat reiät. Nosta perunat uunivuokaan ja laita tiiviisti folio päälle. Kypsennä perunoita niiden koosta riippuen 1-2 tuntia. Kokeile kypsyyttä haarukalla.

Kun perunat ovat kypsiä, nosta ne jäähtymään. Paista sillä välin makkara. Leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla. Lisärasvaa ei tarvita, sillä makkaroista sitä irtoaa kyllä melkoisesti. Makkarakuutioiden paistuessa leikkaa kourallinen pinaattia hiukan pienemmiksi paloiksi ja lisää pannulle, kun makkarapalat ovat paistuneet rapsakoiksi. Paista vielä hetki, kunnes pinaatit pehmeävät.

Halkaise kypsät perunat varovasti pituussuunnassa kahtia. Lusikoi kypsä perunasisus kulhoon. Jätä reunoille hiukan perunaa, jotta kupit pysyvät paremmin kasassa. Nosta kaiverretut perunankuoret uunipellille leivinpaperin päälle. Muussaa kulhossa perunaa haarukalla. Ei haittaa, vaikka sinne jää kokkareita. Tässä ei tavoitella silkinsileää koostumusta. Lisää perunamuhjun sekaan makkarakuutiot ja pinaatti, ranskankerma, juustoraaste ja mausteet. Jos seos tuntuu kovin kuivalta, kannattaa lisätä vähän maitoa (minä lisäsin ehkä reilun puoli desiä). Sekoita maustettu perunaseos huolellisesti ja lusikoi se perunankuorien täytteeksi. Minä en saanut kaikkea mahtumaan takaisin, ja laitoin loput rasiaan odottamaan toista mahdollisuutta (ajattelin lisätä sekaan kananmunan ja paistaa salaatin kaveriksi pari perunapihviä). Ripottele päälle hiukan juustoraastetta. Paista täytettyjä perunoita 225-asteisessa uunissa vielä 10-15 minuuttia tai kunnes juusto päällä on saanut vähän väriä.

Leivänpäällistä tai sellaisenaan kauhottavaa herkkua

Tämän joulun toinen kokeilu (toinen oli ginisilakat) oli mereneläviä sekin, nimittäin mäti-katkarapuherkku. Kuten silakoidenkaan, ei tämänkään ruuan tekoa kannata rajata pelkästään jouluun, vaan esimerkiksi uuden vuoden valvojaisiin mäti-katkaraputahna sopisi kuin nakutettu, enkä usko blinienkään pahastuvan tällaisesta päällisestä.

Tämäkin ohje löytyi joulukuun Maku-lehdestä. Olen ennenkin tehnyt monenlaisia raputahnoja ja -sörsseleitä, joihin yleensä laitan hiukan sipulia. Tässä punasipuli pikkelöitiin, ja siitä tuli kyllä oikein kiva säväys tahnaan. Ellet halua / ehdi / viitsi alka pikkelöintihommiin (ei todellakaan ole vaikeata), voit varmasti lisätä punasipulisilppua sekaan sellaisenaan.

MÄTI-KATKARAPUTAHNA

1 prk (400g/170g) säilöttyjä ravunpyrstöjä (minä laitoin kaksi rasiallista isoja ravunpyrstöjä)
100 g kirjolohenmätiä (+ hiukan koristeluun)
0,5 dl ruohosipulia silputtuna
200 g ranskankermaa
ripaus mustapippuria
1 punasipuli hienonnettuna (ja marinoituna, jos haluat)

Valuta katkaravuista liemi pois ja sekoita ne muiden ainesten kanssa sekaisin. Koristele halutessasi mädillä ja ruohosipulilla.


Jos haluat mukaan pikkelöityä punasipulia, on tässä ohje siihen:

1 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 punasipuli silputtuna

Laita vesi, viinietikka, hunaja ja suola pieneen kattilaan ja kiehauta. Lisää sitten joukkoon punasipulisilppu. Anna sipulisilpun maustua 1-2 tunnin ajan. Kaada sipulisilppu sitten siivilään ja valuta liemi pois ennen kuin lisäät sipulisilpun mukaan mäti-katkaraputahnaan.

Joulukalaa: Ginimarinoidut silakat

Tasan viikon kuluttua taitaa olla monessa kodissa joulun vietto kuumimmillaan. Joulupukki on käynyt tai on parhaillaan lahjojen jaossa, ja pöytiä katetaan jouluillallista varten. Jos et vielä ole lyönyt lukkoon joulun ruokatarjontaa, niin ole avoin tälle reseptille: ginimarinoidut silakat. Löysin ohjeen viime viikolla tulleesta Maku-lehdestä, ja päätin kokeilla niitä tarjottavaksi pikkujoulupöydässä. Tein pari pientä muutosta alkuperäiseen ohjeeseen: poistin silakkafileistä nahan (koska en tykkää siitä, miten se sinkuu suussa) ja lisäsin marinointiliemeen katajanmarjoja. Jos et ole kaltaiseni sihtisuu, jätä toki nahka - pääset valmisteluissa hiukan helpommalla (joskin nahan poisto on erittäin helppo operaatio).

Silakat maistuivat pikkujouluväelle hyvin sekä sellaisenaan että leivän (joululimpun) päällä. Näitä voisi hyvin kokeilla myös kesällä uusien perunoiden kumppanina.

Oheinen ohje on Maku-lehden ohje puolitettuna.

GINIMARINOIDUT SILAKAT

350 g silakkafileitä
0,5 dl karkeaa merisuolaa

Ginimarinadi:
0,75 dl vettä
0,75 dl väkiviinaetikkaa
0,4 dl giniä
1.25 dl sokeria
puoli ruukkua tuoretta tilliä silputtuna
n. 0,5 rkl rosepippureita
kymmenen katajanmarjaa

Huuhtaise silakkafileet nopeasti ihan kylmällä vedellä ja valuta ne siivilässä. Jos haluat, irrota fileet nahasta (se onnistuu näppärästi ihan käsin riipimällä). Lado fileet vuokaan (nahkapuoli alaspäin, jos käytät ne nahkoineen päivineen) ja ripottele suolaa päälle. Minun vuokani oli pieni, ja laitoin fileitä kerroksittain suolan kanssa. Peitä vuoka kelmulla ja anna suolautua yön yli (minulla oli vuorokauden ajan).

Valmista marinadi: Laita kattilaan vesi, etikka, gini ja sokeri, ja keitä lientä kunnes sokeri on liuennut kunnolla. Lisää joukkoon tillisilppu sekä kevyesti murskatut pippurit ja katajanmarjat. Anna liemen jäähtyä hyvin.

Siirrä silakat siivilään ja huuhtele suolakiteet niistä pois nopeasti hyvin kylmällä vedellä ja valuta ylimääräinen vesi pois. Rullaa tai asettele jotenkin mutkalle suolatut silakkafileet purkkiin tai vuokaan ja kaada päälle jäähtynyt liemi. Huolehdi, että kaikki silakat peittyvät hyvin (laita tarvittaessa paino päälle). Sulje purkki kannella tai peitä vuoka kelmulla ja nosta kalat jääkaappiin maustumaan 1-2 vuorokaudeksi.

Katkarapu-inkiväärigyozat

Reilu viikko sitten olin hyvässä seurassa ja hillittömän hyvän ruuan äärellä eli kokkikurssilla Ruokamies Joonas Hämäläisen ruokastudiolla muutaman oululaisen ruokabloggarin kanssa. Valitsimme kokkikurssivalikoimasta aasialaisen ruuan kurssin, joka ylitti ihan kaikki odotukseni! Mahottoman hyvä ja kiva ope, selkeät reseptit, rennonletkeä tunnelma ja ennen kaikkea hirmuisen hyviä makuja koko rahan edestä.

Saimme kurssilta mukaamme kasan ohjeita, joista olen viikon arponut, mitä tekisin ensimmäisenä. Oikeastaan ihan sama, mistä aloittaa, koska joka tapauksessa meillä tehdään varmasti ihan kaikkea uudelleen. Päätin tehdä nyt alkuruuaksi gyoza-nyyttejä ja pääruuaksi lohta dtom kha (mausteisessa kookoskermaliemessä). Kurssi-iltana gyozat saivat täytteeksi kiinankaalin ynnä muun lisäksi savulammasta, mutta minä päätin vaihtaa sen nyt katkarapuihin.

Gyozat vaativat vähän askartelua, mutta eivät mielestäni ole mitenkään ylivoimaisen vaikeita tehdä (vaikkakin ainakin aloittelijalle melko aikaa vieviä). Taikina koostuu kolmesta aineksesta ja vaatii vähän lihasvoimaa muotoutuakseen. Me rullasimme taikinan levyiksi pastamankelilla (ja teimme sitten muotilla pyöreitä levyjä), mutta kurssilla taikinavastaava kauli tehokkaasti jokaisen taikinapalan erikseen. Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 24 gyozaa. Tein nyt tuon koko satsin, mutta laitoin puolet valmiiksi täyteyistä gyozoista pakasteeseen. Sulatuksen jälkeen ne keitetään ja paistetaan. Toivottavasti toimivat pakastusreissunkin jälkeen hyvin.

Minä aloitin gyozoiden teon laittamalla täytettä varten kiinankaalin suolan kanssa "itkemään" ja heti sen jälkeen tein taikinan. Kun taikina oli valmis, jatkoin täytteen tekemisellä. Näin työvaiheet etenivät järkevästi ja joustavasti.

KATKARAPU-INKIKVÄÄRIGYOZAT (24 kpl)

Täyte:

500 g kiinankaalta (minulla oli vain n. 400 g ja hyvin riitti)
1 tl suolaa
3 kevätsipulin vartta
2 pientä valkosipulinkynttä (tai 1 iso) raastettuna
3 rkl raastettua inkivääriä (ohjeessa oli 2 rkl, mutta noin ruokalusikallinen lisättiin kurssilla vielä valmistusvaiheessa)
tilkka rypsiöljyä

1,5 tl sokeria
1,5 rkl soijakastiketta
1,5 rkl sakea
3 rkl vettä
1,5 tl seesamiöljyä
1,5 rkl Maizenaa

180 g kuorittuja sulatettuja katkarapuja

Muista ottaa katkaravut sulamaan hyvissä ajoin. Huuhtele kiinankaali ja suikaloi se ohuiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kulhoon ja sekoita joukkoon suola. Anna maustua 30 minuuttia. (Voit tässä vaiheessa siirtyä valmistamaan taikinaa ja jatkaa täytettä, kun taikina on valmis.)

Leikkaa kevätsipulit ohuiksi renkaiksi. Kuori ja raasta inkivääri ja valkosipulinkynnet. Kaada kiinankaalisuikaleet siivilään ja valuta ja puristele kaikki neste pois. Kuullota paistinpannulla öljyssä kevätsipulia, inkivääriä ja valkosipulia muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon kiinankaali ja kuullota vielä muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen.

Sekoita kulhossa kastikeainekset eli sokeri, soija, sake, seesamiöljy, vesi ja Maizena. Rouhi sulaneet katkaravut pienemmiksi paloiksi ja lisää ne pannulle yhdessä kastikeliemen kanssa. Sekoita hyvin ja anna kypsyä vielä hetken ajan, jotta Maizena kypsyy. Nosta täyte jäähtymään.


Taikina:

300 g vehnäjauhoja
0,5 rkl suolaa
1,5 - 2 dl vettä

Kiehauta vesi ja lisää siihen suola.

Siivilöi vehnäjauhot kulhoon ja sekoita kuuma vesi jauhojen joukkoon. Älä laita heti kahta desiä vettä, vaan ensin reilu desi ja sitten vähän kerrallaan lisää. Sekoita ensin vaikka puuhaarukalla, sillä kiehuvan veden ansiosta taikina on tosi kuumaa. Heti kun näpit antavat myöten niin ala työstää taikinaa käsin. Taikinasta pitää muodostua kiinteä pallo, jota vaivataan työ-/leivintasolla noin 10 minuuttia käsin. Noin viiden minuutin kohdalla taikinan koostumus alkaa muuttua, joten ole sinnikäs ja vaivaa tuo kymmenen minuuttia. Silloin taikina on kiinteä ja kimmoisa pallo.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele ne noin 3 cm:n paksuisiksi tangoiksi. Kääräise tangot tuotekelmuun ja jätä ne lepäämään puoleksi tunniksi.

Täyttäminen ja kypsentäminen:

Leikkaa kumpikin taikinatanko 12 osaan ja pyörittele ne palloiksi. Peitä pallot hiukan kostealla (ei märällä) liinalla etteivät ne kuivu ennen kaulimista. Kauli jokainen pallo noin kymmensenttiseksi ympyräksi (siis halkaisijaltaan) ja siisti ne muotilla ihan pyöreiksi. Peitä kaulitut levyt kevyesti kostutetulla liinalla, etteivät ne kuivu. (Jos sinulla on kokkikaveri, niin tehkää niin, että toinen kaulii ja toinen täyttää ja rypyttää.) Voit myös rullailla taikinaa muutamassa osassa pastamankelin läpi (meillä meni 5-säädöllä viimeinen mankelointi) ja painaa taikinalevystä muotilla ympyröitä.

Nosta pyöreän levyn keskelle noin teelusikallinen täytettä. Kokeillen huomaat, mikä on sopiva määrä, ja milloin taas on liikaa ja nyttyrä on vaikea sulkea. Ota pieneen kuppiin vettä, kastele sormi siinä ja sipaise taikinalätyn reunat märällä sormella (="liimaa"). Taita taikina puoliksi, nipistä sauma kiinni ja rypytä / laskosta reuna kiinni. Tässäkin oma tyyli ja tekniikka kehittyvät yrityksen ja erehdyksen kautta :)

Keitä gyozat reilussa, suolalla maustetussa vedessä. Taikina on kypsää, kun gyozat nousevat pintaan. Meillä meni 4-5 minuuttia kypsymiseen. Nosta keitetyt gyozat keittiöpyyhkeen päälle odottamaan paistamista.

Viimeinen valmistusvaihe on paistaminen. Kuumenna paistinpannulla tilkka rypsiöljyä ja paista jokaiseen gyozaan rapsakka ja ruskea pohja. Tarjoile heti. Makea chilikastike (josta lisää myöhemmin) on oivallinen kumppani näille nyttyröille.

Kalatortillat

Kun meillä syödään tortilloja, täytetään ne jauhelihalla tai broilerilla. Joskus tortillat tehdään itse, joskus ostetaan kaupan lättyjä. Salsakin on usein kaupasta tuotua, mutta tällä kertaa keittelin pikaisen salsan tomaateista, sipulista, valkosipulista, ananaksesta ja mausteista. Guacamole eli avokadotahna tehdään aina itse.

Vaihtelun vuoksi halusin tortillojen täytteeksi kalaa ja sepä olikin hyvä valinta. Paneroidut, kevyesti maustetut kalapalat olivat tomaattisalsan ja guacamolen kanssa täydellinen täyte tortillan välissä. Tätä tehdään meillä taatusti toistekin.

TOMAATTI-ANANASSALSA

hiukan öljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 anannasrengasta pieneksi silputtuna
250 g (kirsikka)tomaatteja pieniksi kuutioituna
1 tl hunajaa
1 tl balsamiviinietikkaa
hiukan suolaa
n. 1/2 dl tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria silputtuna

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna pikkukattilan pohjalla vähän öljyä ja paista sipuleita siinä juustokuminan ja korianterin kanssa, kunnes sipulit pehmenevät. Lisää kattilaan muut aineet ja anna salsan porista kymmenisen minuuttia. Tomaatit alkavat pehmetä ja seoksesta tulee kastikemainen. Maista vielä, ja lisää tarvittaessa suolaa / makeutta / happoa (=etikkaa). Nosta jäähtymään.

KALAPALAT MEKSIKOLAISITTAIN

n. 500 g kuhaa fileinä (tai muuta vaaleaa kalaa)
1 kananmuna
n. 1 dl korppujauhoja
1 tl jauhettua korianteria (siemeniä siis)
1 tl juustokuminaa
n. 1/2 tl suolaa

Leikkaa kala reiluiksi suupaloiksi (ja muista poistaa keskiruoto fileistä). Riko kananmuna yhteen kulhoon, ja sekoita toisessa kulhossa korppujauhot ja mausteet. Pyöräytä kalapalat ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoseoksessa. Paista palat pannulla öljyssä / voissa kypsiksi.

Nam!

Maksapatee

Jo monena vuonna olen pähkäillyt, että pitäisi tehdä jouluksi maksapateeta, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä. Yhtenä jouluna oli tosi lähellä, mutta en osannut päättää, millä ohjeella tekisin, ja siihen se operaatio sitten kaatui. Nyt ryhdistäydyin. Päätin todellakin toteuttaa aikeeni ja viritellä ihan oman ohjeeni, ja niin viimein maksapatee materialisoitui.

Ihan yllätyin, miten hyvää tuli!

Tällaisten viritelmien kohdalla kannattaa tehdä koekakku. Raakaa maksapateetaikinaa (tai jauheliha- tai kalapihvitaikinaa) ei mennä ihan noin vain maistelemaan, joten suosittelen aina kypsentämään pannulla tai mikrossa pienen testipalan. Testiraatimme päätti koepalan jälkeen, että suolaa on lisättävä, mutta muuten maut olivat tasapainossa. Olennainen mauste maksapateessa on sardelli, josta tulee hieno makuvivahde. Sardellia löytyy kaupasta pienessä säilykerasiassa tai lasipurkissa.

Tällä ohjeella tulee reilu määrä pateeta. Laitoin kaksi kolmannesta massasta pateevuokaan ja yhden kolmanneksen pyöreään pieneen uunin kestävään kulhoon.

MAKSAPATEE

2 pientä sipulia
1 valkosipulinkynsi
80 g pekonia
1/2 tl tuoretta rosmariinia silputtuna
5-6 sardellifilettä (pieniä ja ohuita)
400 g naudan maksaa
1 kananmuna
1 dl kuohukermaa
2 rkl perunajauhoja
n. 1 tl suolaa
n. 1 rkl tuoretta meiramia silputtuna
ripaus mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Kuumenna paistinpannu, leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista sitä pannulla. Lisää hetken kuluttua hienonnetut sipulit ja valkosipulinkynsi sekä silputtu rosmariini. Paista aineksia lempeähköllä lämmöllä, kunnes sipuli on kuullottunut pehmeäksi. Lisää loppuvaiheessa pannulle sardellifileet ja sekoita, kunnes ne ovat sulaneet joukkoon. Soseuta sipuli-pekoniseos blenderissä tai sauvasekoittimella kapeassa kulhossa.

Sekoita soseutettu pekoni-sipuliseos hyvin yhteen muiden ainesten kanssa. Nosta lautaselle teelusikallinen seosta ja kypsennä sitä mikroaaltouunissa, kunnes on kypsä (puolisen minuuttia riittänee). Maista ja säädä vielä maut (suola) kohdalleen.

Kaada seos yhteen tai kahteen uunivuokaan. Nosta vuoka/vuoat isompaan vuokaan, ja kaada siihen kuumaa vettä sen verran, että vesi ylettyy noin puoliväliin pateevuokaa/-vuokia. Kypsennä pateeta vesihauteessa 150 asteessa noin tunnin verran. Iso satsi yhdessä vuoassa vaatii hiukan pidemmän kypsennysajan. Kahden vuoan taktiikka oli hyvä sen vuoksi, että pienemmästä vuoasta saattoi tarkistaa kypsyyttä.

* * *

Kauneimmat kiitokset Kokkeillaan-keittiön seuraajille kuluneesta vuodesta!

Hyvää loppuvuotta

ja

herkullista tulevaa vuotta!

terveisin Kotiharmi ja Armastus

Purkista pannulle: taskurapupihvit

Tuleeko mieleesi koskaan ostaa jotain hassunhauskaa ja erikoista ruokakaupasta? Meille tulee näitä päähänpistoja tuon tuostakin. Kotona sitten mietitään, mitä niistä tehtäsiin. Joskus käy myös niin, että puolen vuoden kuluttua joku purnukka löytyy kaapista, mihin se on unohtunut, kun ei tullut silloin heti jatkojalostettua sen sisältöä.

Taskuravunlihalle kävi näin, mutta onneksi se kohtasi reseptinsä (ja kokki tuon säilykepurkin) ennen kuin tuote ehti mennä piloille. Pienenpienestä säilykepurkillisesta riitti perunoiden tuella pihvejä sopivasti lounaaksi kahdelle.

Ohje löytyi Tina Nordströmin keittokirjasta "Tina." Sovelsin sitä olemassa olevien aineiden ja määrien osalta jonkin verran.

TASKURAPU-PERUNAPIHVIT  (kymmenkunta ihan pientä pihviä)

2 perunaa (isompia kuin kananmunat)
170 g:n purkki taskuravunlihaa (itse rapua tässä 120 g)
puolikas sipuli
1 pieni kananmuna (tai jopa hiukan vähemmän)
1 tl kuivattua tilliä
1 tl thaimaalaista kalakastiketta
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
suolaa (~1/4 - 1/2 tl) ja ripaus mustapippuria
hippunen chilijauhetta

n. 1,5 dl seesaminsiemeniä
öljyä + voita paistamiseen

Keitä perunat kypsisksi kuorineen. Kuori kypsät perunat ja puserra ja perunapuristimen läpi, jos sellaisen omistat. Meillä ei ole, joten möyhensin ne haarukalla.

Hienonna sipuli oikein pieneksi silpuksi. Sekoita soseutetut perunat, sipuli, taskuravunliha (voit leikata isompia lihapaloja pienemmäksi), kananmuna (riko kananmuna lasiin, sekoita sen rakenne haarukalla rikki ja annostele pihvitaikinaan noin 3/4 seoksesta) ja mausteet. Sekoita seos taikinamassaksi. Kuumenna pannulla öljy-voiseosta ja paista noin teelusikallisen kokoinen koepihvi, josta voit tarkistaa, pitääkö esimerkiksi suolaa lisätä.

Kun olet säätänyt pihvitaikinan maut kohdalleen, voit tehdä pihvit. Jos massa on riittävän tanakkaa (eikä siis kananmunaa ole liikaa niin kuin minulla), voit pyöritellä ja litistellä pihvit käsin. Reilu ruokalusikallinen taikinamassaa on sopiva määrä. Laita lautaselle seesaminsiemeniä ja pyöräytä pihvit molemmin puolin siemenissä. Minä pyörittelin löysähköstä taikinasta kahdella ruokalusikalla palleroita, jotka nostin seesaminsiementen päälle ja litistin lusikalla. Sitten varovasti haarukan avulla käänsin pihvit, jotta toinenkin puoli sai siemenkuorrutteen.

Paista pihvejä voin ja öljyn seoksessa pannulla. Noin sentin paksuisille pihveille riitti hyvin suunnilleen neljän minuutin paistoaika per puoli. Paistolämpö kannattaa pitää maltillisena, etteivät seesaminsiemenet pala, mutta kuitenkin sellaisena, että pihvit saavat kauniin värin.

Tarjoile taskurapupihvit esimerkiksi salaatin kera lounaana kahdelle tai alkupaloina tai pikkusuolaisena vähän useammalle.

Curryperunat

Jossain elämän vaiheessa curry oli eksoottisin mauste, mitä kuvitella saattoi. Nyt mausteiden maailma on sellainen, että jopa täältä Oulun korkeuksilta löytää tavallisesta ruokakaupasta melkoisen repertuaarin mausteita ja mausteseoksia. Curry on meinannut tämmöisessä hötäkässä unohtua, joten kaivelin purkin esiin ja tupsautin sitä perunoihin. Oikein hyvä tupsautus - olisi saanut laittaa vähän enemmänkin. Kirjaan nyt ohjeeseen kaksi teelusikallista, kun itse laitoin vain puolitoista.

Meillä paistetaan usein perunalohkoja uunissa (välillä öljy+suola+mustapippuri -maustamisella, välillä yrteillä ryyditettynä - tai milloin milläkin). Sillä välin kun perunat kypsyvät maukkaiksi, ehtii puuhastella muuta. Jos perunoiden seuraksi pilkkoo pannulle esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa ja parsakaalta, ei paljon muuta aterialle kaipaakaan. Nyt uunissa paistettujen curryperunoiden kanssa syötiin intialaisittain maustettua lohta  ja papuja.

CURRYPERUNAT UUNISSA

n. 1/2 kg perunoita (minulla oli 6 perunaa)
3 rkl öljyä
n. 1/2 tl suolaa
2 tl curryjauhetta
ripaus mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita uunipellille leivinpaperi.

Pese perunat huolellisesti, mutta kuorimaan niitä ei tarvitse alkaa. Paloittele tai lohko perunat. Minä leikkasin ne kahdeksaan osaan. Laita perunapalat kulhoon ja lorauta öljy päälle. Sekoita vähän, että öljy tarttuu perunapaloihin. Ripottele perunoille suolaa ja curryjauhetta sekä ripaus mustapippuria. Sekoita ja levitä perunat leivinpaperin päälle pellille. Nosta pelti uuniin ja paista perunoita reilut 25 minuuttia (tai kunnes ovat kypsiä, mikä riippuu palojeen koosta ja perunalajikkeesta - minulla oli Van Gogh -merkkiset mukulat). Minä paistan perunat aina niin, että niissä on vähän rapsakkaa paistopintaakin, ainakin osassa.

* * *

Tuli syödessä mieleen, että nämä sopisivat kivasti esimerkiksi noutopöytäänkin, kun oheen tekisi vaikka sitruunaisen majoneesidipin.

Hummuskakku

Hummus on hyvää. Falafelit ovat hyviä. Kun näistä rakennellaan voileipäkakku, niin jo on järkkyhyvää! Tätä kasvisvoileipäkakkua ei kannata juhliin tehdä pelkästään kasvissyöjille, vaan koko joukolle.

Ohje on peräisin Voileipäkakkukirjasta (Markku Kopra & Sari Tammikari). Kakun tekeminen on melko monivaiheista, muttei mielestäni mitenkään vaikeaa. Hummuksen ja falafelit voi tehdä vaikka täyttämistä edeltävänä päivänä valmiiksi, joten kakun kokoaminen on sitten nopeaa puuhaa.

HUMMUSKAKKU (kahdeksalle)

9 viipaletta isoa paahtoleipää (myös gluteeniton rosmariini-mantelileipä, jota nyt käytin, sopii tähän tosi hyvin)
3/4 dl vettä, joka on maustettu sitruunamehulla (minä kostutin miedolla kasvisliemellä, jota oli terästetty tirauksella sitruunaa)


Hummustäyte:

2 pkt valmiiksi keitettyjä kikherneitä (570/350g per paketti)
1 iso valkosipulinkynsi
5 rkl tahinia
sitruunamehua (ohjeessa oli n. 1/2 dl, laitoin vähemmän)
n. 4 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl sokeria (laitoin hunajaa)

Huuhtele kikherneet ja valuta ne. Laita kikherneet yhdessä muiden aineiden kanssa kulhoon ja soseuta ne tahnaksi (minä käytin sauvasekoitinta).


Falafeltäyte:

2 porkkanaa
pieni kourallinen lehtipersiljaa
nippu korianteria (en laittanut)
nippu tilliä (laitoin vähemmän kuin lehtipersiljaa)
2 rkl tahinia
2 rkl äsken valmistettua hummusta
2 rkl sitruunamehua
1 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettua korianteria (korianterinsiemenistä)
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 dl ranskankermaa

Raasta porkkana ja hienonna veitsellä yrtit. Sekoita ne yhteen tahinin, hummuksen ja sitruunamehun kanssa. Mausta seos juustokuminalla, korianterijauheella, suolalla ja sokerilla, ja surauta esimerkiksi sauvasekoittimella tahnaksi. Paista tahnasta noin ruokalusikallisen kokoisia pieniä pihvejä paistinpannulla öljyssä, molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Noin kolmen minuutin paistoaika riittää pitämään pihvit koossa kääntämistä varten. Jäähdytä pihvit. Kun pihvit ovat jäähtyneet, sekoita niistä yhdessä ranskankerman kanssa tahna.

Aloita kakun kokoaminen vuoraamalla (leipä)vuoka kelmulla. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois ja asettele kolme leipää vuoan pohjalle kelmun päälle. Kostuta leivät. Pullasudilla kostutusta saa leviteltyä tasaisesti. Tunnustele sormin, että leivät ovat saaneet riittävästi kosteutta, mutta eivät mene läpimäriksi. Levitä leipien päälle falafeltahna ja lado sen päälle toinen kerros leipää. Kostuta leivät, ja levitä leipäkerroksen päälle noin 2/3 hummuksesta. Lisää vielä kolmas kerros leipää ja kostuta. Peitä kakku tiiviisti kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan.


Koristelu:

150 g tuorejuustoa
hummusta
esim. granaattiomenan siemeniä, pähkinöitä, persiljaa, kurkkua, kurpitsansiemeniä...

Kumoa kakku vuoasta ja poista kelmu. Notkista tuorejuustoa vatkaamalla sitä ja levitä kakun päälle. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Minä pyörittelin jäljelle jääneestä hummuksesta pieniä kikherneen kokoisia palleroita koristeeksi.

Sillikaviaaria uusille perunoille

Saimme kerran kylässä syödäksemme aivan mahdottoman hyvää sillimuhennosta. Siitä saakka se on kummitellut mielessäni, ja vasta nyt sain tehtyä herkkua itse. Kauppareissulla mieleen putkahti taas tuo taannoin syöty silliherkku, joten ostimme siihen ainekset Valion reseptin mukaan.

Kävimme juhannusaattona ostamassa uusia perunoita torilta suoraan viljelijältä ja söimme illalla yksinkertaisen, mutta ihanan kesäisen aterian: uusia perunoita ja sillikaviaaria. Perunat olivat aivan järisyttävän hyviä, eivätkä välttämättä olisi tarvinneet seurakseen yhtään mitään. Ei edes voita tai sipulia, noita perinteisiä uusien pottujen lisukkeita. Perunoiden lisukkeena tarjoiltu sillikaviaari kuitenkin sopi ihan täydellisesti pienien ja makeiden Siikli-perunoiden seuraksi. Parvekkeella ilta-auringossa ja kuohuviinilasillisen kera tuo ateria oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hykerryttävän juhlava!

Sillikaviaaria sipaistiin myös kauppahallista ostetun tervaleivän (Leipomo Pekka Heikkisen valmistamaa) päälle. Etteipä vähän hyvää!

Kahdella sillifileellä tästä sillikaviaarista tulee vahvan sillinen. Jos on varovainen sillin syöjä, niin kannattaa kokeilla ensin yhdellä kalafileellä ja lisätä sitä, jos makuaisti niin sallii.

SILLIKAVIAARI

2 keitettyä kananmunaa (8 minuutin keittoaika)
2 kevytsuolattua sillifileetä
2 pientä uutta sipulia varsineen
n. 1 dl tuoretta tillisilppua
200 g kevyttä Creme fraichea
ripaus mustapippuria

Aloita keittämällä kananmunia 8 minuuttia ja jäähdyttämällä ne.

Huuhtele sillifileet kylmän veden alla ja hienonna ne veitsellä pieniksi kuutioiksi. Silppua sipulit ja varret. Kuutioi keitetyt ja jäähtyneet kananmunat pieneksi hakkelukseksi (minä hienonsin haarukalla rouheasti). Sekoita kaikki ainekset tahnaksi ja anna maustua jääkaapissa hetken ajan ennen tarjoilua.

Tarjoile sillikaviaaria uusien perunoiden kanssa tai esimerkiksi tervaleivän tai saaristolaisleivän päällä.

Porovoileipäkakku

Mikä on poronlihan kanssa aina niin sopiva lisuke? Puolukka tietenkin! Voileipäkakkukirjan tekijä Markku Kopra on rohkeasti tuonut puolukan myös voileipäkakkuun poron kaveriksi, ja onnistuneesti onkin sen tehnyt. Tämä voileipäkakku oli ehkä parhaimpia syömiäni voileipäkakkuja. Tai toiseksi paras. En osaa päättää tämän ja hummuskakun välillä. Päiväkahvilla santsasin varalta molempia.

Tein ihan pienen muutoksen kakkuun. Unohdin nimittäin ostaa ruisleipää ja käytin sen sijaan hapankorppua. Ei huono ratkaisu! Hapankorppu imee itseensä hyvin kostutuslientä ja kakun muhiessa yön yli jääkaapissa pehmenee mukavasti. Hapankorppukerroksesta tuli ohut, mutta siitä tuli ihan kivasti makua kakkuun. Muuten valmistin kakun kirjan ohjeen mukaan (paitsi vähän pienempänä). Koristelu on ihan omaa niukkaa käsialaa.

POROVOILEIPÄKAKKU

8 viipaletta täysjyväpaahtoleipää
6 viipaletta ruisvuokaleipää

Porotäyte:
200 g kylmäsavuporosiivuja
200 g savuporotuorejuustoa
pieni salottisipuli
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
ripaus mustapippuria

Puolukkatäyte:
1,5 dl puolukkahilloa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Kostutukseen:
n. 1 dl lihalientä

Koristeluun:
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g kylmäsavuporosiivuja
karpaloita
viinisuolaheinää
ruohosipulia
(minulla oli babypinaattia ja porosiivuja)

Valmista ensin porotäyte. Leikkaa porosiivut ja sipuli niin mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Sekoita ne kulhossa savuporojuuston ja hienonnetun persiljan kanssa tahnaksi. Mausta ripauksella mustapippuria.

Puolukkatäytettä varten sekoita toisessa kulhossa hillo ja tuorejuusto tahnaksi.

Vuoraa pyöreä 20 cm läpimitaltaan oleva kakkuvuoka kelmulla niin, että kelmua jää roikkumaan myös reunojen yli. (Voit myös tehdä alkuperäisohjeen mukaan niin, että vain pohjustat irtopohjaisen kakkuvuoan leivinpaperilla. Minä tein oman pienemmän kakkuni suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan ja vuorasin sen ensin kelmulla.) Leikkaa leipäviipaleista paistuneet reunat pois ja asettele vuoan pohjalle yksi kerros leipää. Pyöreään vuokaan leivistä saa koota mieleisensä palapelin, suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivät on helpompi asemoida. Kostuta leivät kevyesti jäähtyneellä lihaliemellä. (Pullasuti on tähän kätevä apu.) Levitä porotäyte leipien päälle. Murenna ruisleipää ja levitä muru porotäytteen päälle. (Tai taittele hapankorppuja pienemmiksi paloiksi ja levitä porotäytteen päälle.) Kostuta ruiskerros huolellisesti ja levitä sen päälle puolukkatäyte. Asettele päällimäiseksi kerrokseksi paahtoleipiä ja kostuta ne. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan yön ajaksi.

Irrota kakku vuoasta. Notkista kuorrutukseksi tuleva tuorejuusto vatkaamalla sitä reippaasti (kulho ja lusikka toimivat tässä hyvin). Levitä tuorejuustoa kakun päälle ja sivuille. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Ohjeen kuvassa oli kivasti taputeltu kakun alareunaan ruohosipulisilppua. Leivinpaperista oli leikattu pitkä suikale ja asetettu se kakun yläreunan ympäri. Vapaaksi jääneeseen alareunaan oli taputeltu ruohosipulisilppua. Näin oli saatu kaunis tarkkarajainen koristelu.

Loppuotteluherkku: katkarapukroketit

Mestarien liigan loppuottelussa pelaa parhaillaan kaksi espanjalaista joukkuetta, joten oli helppo valita, minkä maan ruokaa nautitaan otteluiltana. Kesäkuussa 2014 oli valittavaa vähän enemmän, kun päätimme tehdä ruokia jalkapallon MM-otteluiden maista. Kaikkeen jännään törmäsimme, mutta ennen kaikkea tulimme tehneeksi oikein hyvää ruokaa.

Yksi iltaan valikoituneista resepteistä oli katkarapukroketit. Söin sellaisia (purjo-katkarapupalleroita) taannoin espanjalaisessa ravintolassa Oulussa. Pidin niistä kovasti, ja siitä asti on kytenyt mielessä halu tehdä niitä itse. Mietiskelin kotvan, että mitenhän ne valmistetaan, kunnes hoksasin, että internettihän senkin tietysti neuvoo :)

Katkarapupallerot koostuivat paksusta bechamelkastikkeesta ja katkaravuista (mitä en alkuunkaan olisi osannut arvata). Lisää makua toivat kevätsipuli, chili ja sitruunankuoriraaste. Löytämäni reseptit noudattelivat pääosin maltillisempaa linjaa, eikä sipulin lisäksi ollut juuri muuta maun tuojaa. Minä laitoin chiliä sen verran, että palleroissa oli mukavaa lämpöä, muttei vahvaa tulisuutta. Löytämäni resepti oli jättiläismäinen, joten muokkasin siitä pienemmän version, josta siitäkin saatiin reilusti palleroita.

KATKARAPUKROKETIT (n. 20 kpl)

180 g pieniä kuorittuja katkarapuja

n. 1/4 dl nestemäistä margariinia
2 kevätsipulia ohuina siivuina
puolikas punainen chili hienonnettuna (voi laittaa vähemmänkin tai jättää pois)
1 tl sitruunankuoriraastetta
1/4 tl muskottipähkinää
vajaa 1 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
n. 2 dl maitoa

1 muna
n. 1,5 dl korppujauhoja

paistamiseen rypsiöljyä

Sulata katkaravut. Kuumenna kattilassa margariini ja kuullota siinä sipulia parin minuutin ajan. Lisää chilit, sitruunankuoriraaste, muskottipähkinä ja suola, ja sekoita nopeasti. Lisää kattilaan vehnäjauho ja sekoita se hyvin muihin aineisiin. Kaada kattilaan noin puolet maidosta ja sekoita reippaasti, jotta neste sulautuu hyvin muihin aineisiin, eikä tule möykkyjä. Lisää loppu maito, sekoita kunnolla, laske vähän lieden lämpöä, ja anna seoksen kypsentyä hiljalleen noin viiden minuutin ajan ihan koko ajan melko reippaasti sekoitellen. Seos saa olla paksua, ja silloin se palaa helposti pohjaan.

Maista taikinapohjaa ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Lisää sekaan katkaravut ja sekoita hyvin. Anna taikinan jäähtyä sen verran, että se ei polta, kun alat pyörittelemään palleroita.

Riko kananmuna kulhoon ja sekoita sen rakenne rikki. Laita toiseen kulhoon korppujauhot. Pyörittele taikinasta noin 20 palleroa käsin tai kahden teelusikan avulla. Yhteen krokettiin tulee oikein kukkurallinen teelusikallinen katkaraputaikinaa. Toki voit tehdä suurempiakin palleroita, jos haluat. Pyöräytä jokainen katkarapukroketti kananmunassa ja sitten korppujauhossa joka puolelta. Kuumenna pienessä kattilassa (minulla oli puolen litran söpönen pikkukattila, joten pääsin aika vähällä öljyllä) öljyä 170 - 180 -asteiseksi. Jos et käytä lämpömittaria, testaa öljyn lämpötila leipäpalalla. Öljy on riittävän kuumaa, kun öljyyn laitettu leipäpala alkaa ruskistua nopeasti. Paista öljyssä muutama pallero kerrallaan muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita.

Katkarapukroketit sopivat dipattavaksi esimerkiksi valkosipulilla ja sitruunankuoriraasteella maustettuun majoneesiin. Myös hippunen tummaa balsamiviinietikkaa sopii palleroiden kanssa erittäin hyvin.

Uppomuna - viimeinkin!

Joitain asioita lykkää ja lykkää myöhempään. Joistain toivoo, että ne vain haihtuisivat ääneti ilmaan ja katoaisivat, joidenkin toivoo helpottuvan ja joitakin säikkyy ihan turhaan. Yksi ihmiselämän pienistä hauskoista - ja jännittävistä - asioista on uppomuna. Mikä siinä niin jännittää? Että muna leviää kattilaan? Voi voi, siinäpä murheista suurin :) Helppo naureskella näin jälkikäteen, nimittäin nyt on uppomunaneitsyys mennyt ja herkut nautittu aamiaisleipien päällä.

Meillä on tehty uppomunista kelmuversioita eli Arzak-munia. Ne oli helppo tehdä, pysyivät kasassa ja olivat vieläpä kauniin näköisiä. Sillä sipuli -blogin kannustamana uskaltauduin kuitenkin ihan oikeiden uppomunien tekoon, ja totesin, että eipä ollutkaan niin peljättävää ja vaikeaa kuin olin arvellut. Onnistuin, ja leivistä tuli niin ihania, että aamusta tuli juhlallinen potenssiin sata!

AAMIAISLEIVÄT LOHELLA, PARSALLA JA UPPOMUNALLA

2 siivua paahtoleipää
4-6 tuoretta parsaa
muutama siivu lohta (noin sentin paksuisia siivuja)
1 avokado (kuorittuna ja siivutettuna)
sriracha-majoneesia (2-3 rkl majoneesia ja pieni töräys srirachakastiketta)
suolaa ja mustapippuria

Uppomunat:
2 kananmunaa
0,7 dl väkiviinaetikkaa
1 l vettä
suolaa ja mustapippuria

Paahda leivät. Suolaa ja pippuroi lohisiivut ja paista ne pannulla nopeasti. Aikaa kuluu vain noin minuutti per puoli. Napsauta parsoista kuiva tyviosa pois ja laita parsat paistumaan pannulle. Samalla voit laittaa uppomunien veden kiehumaan. Paista parsoja joka puolelta, kunnes ne ovat saaneet hiukan väriä, mutta eivät ole vielä pehmenneet lötköiksi. Ripottele parsoille hiukan suolaa ja mustapippuria.

Valmista uppomunat. Riko munat varovasti kahteen kuppiin. Kun vesi kiehuu kattilassa, lisää joukkoon etikka. Odota että seos kiehuu uudelleen, mutta älä keitä. Tee veteen pyörre (pyöräytin ruokalusikalla). Lisää yksi kananmuna pyörteeseen varovasti läheltä pintaa kumoten ja pyöräytä vettä uudelleen hellästi. Toisen munan voi lisätä heti perään veteen pyörimään. Anna munien kypsyä tasan kaksi minuuttia. Tuossa ajassa munista tulee täydellisen valuvia. Nosta uppomunat reikäkauhalla pois vedestä, jotta ylimääräinen vesi valuu pois.

Kasaa leivät. Sipaise paahtoleivälle hiukan srirachamajoneesia ja nosta päälle lohisiivuja, avokadosiivuja ja paistuneet parsat. Päällimmäiseksi tulee uppomuna, jonka päälle voi ripotella suolaa ja hiukan mustapippuria.

Kampasimpukoita ja chorizoa

Maailma on pullollaan mahtavia makuyhdistelmiä, ja kampasimpukat ja chorizomakkara ovat yksi niistä. Kampasimpukoiden lempeä ja merellinen maku saa reippautta voimakkaasta makkarasta, ja valkosipuli ja rosmariini täydentävät makuja mukavasti. Aika vähällä vaivalla tästä yhdistelmästä saa mainion lisän tapaspöytään (lisää ideoita löytyy vaikkapa Kotiharmilan aiemmista tapaspostauksista) tai hyvän alkupalan aterialle.

Tähän reseptiin ei tarvita tarkkoja määriä aineksista. Riittää, että on pari-kolme kampasimpukkaa per syöjä (määrä riippuu siitä, miten paljon on muuta tarjottavaa) ja muutama siivu chorizoa per kampasimpukka.

KAMPASIMPUKOITA JA CHORIZOA

kampasimpukoita
chorizomakkaraa
valkosipulinkynsi tai kaksi
hiukan tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä

Sulata kampasimpukat ja taputtele ne kuivaksi talouspaperilla. Ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria.

Leikkaa chorizomakkarasta noin puolen sentin paksuisia siivuja. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista makkarasiivut rapsakoiksi molemmin puolin yhdessä valkosipulinkynnen ja rosmariinin kanssa. Nosta makkarat pois pannulta talouspaperin päälle (ylimääräinen rasva imeytyy paperiin).

Paista pannulle jääneessä öljyssä kampasimpukat (myös valkosipulinkynnen ja rosmariinit voi jättää pannulle). Meillä oli nyt varsin kookkaita kampasimpukoita, joita paistettiin reilun minuutin ajan kummaltakin puolelta. Kampasimpukoita ei saa paistaa läpikypsiksi, koska silloin niiden koostumus muuttuu epämieluisan kumiseksi.