perjantai 27. kesäkuuta 2014

Mamma mia, mikä lasagne!

Voi elämä. Taisin syödä Italian MM-jalkapallopelin aikana parasta lasagnea ikinä. Se oli pinaatti-salvia-saksanpähkinäpestolasagnea. Monimutkainen nimi, mutta yksinkertaisesti sanottuna järkkyhyvää.

Olen nähnyt telkkarista joskus milloinlie, kun italialaissyntyinen kokki Michela Chiappa teki tätä lasagnea, ja siitä saakka sen teko kotona on mielessä kaihertanut. Loma ja kylmä lomasää saivat vihdoin pastanveivaushanat auki ja uunin kuumaksi. Hyvää kannatti odottaa, todellakin. Sanoinko jo, että oli järkkyhyvää?!

Tein ohjeen puolitettuna, paitsi valkokastikkeen, jota tein vähän enemmän ja sitten vielä pikkuisen lopussa vielä ohensin lisämaidolla. Lisäsin hitusen valkosipulin määrää (koska se on aina ja iäti niin ihanaa), ja täydensin pestoa basilikalla sekä pienellä määrällä hunajaa (joka täyteläisti makua). Muuten tehtiin ohjeen mukaan. Kirjaan tähän sellaiset määrät, joilla meidän herkkuannoksemme valmistui (noin 19 x 19 cm:n kokoiseen uunivuokaan). Valmistin itse pinaattisen pastataikinan, mutta aivan hyvin tässä voi käyttää myös kaupan valmiita pinaattilasagnelevyjä. Silloin ilmeisesti kannattaa tehdä valkokastikkeesta juoksevampaa (ja ehkä vähän enemmänkin kuin ohjeessa).


PINAATTILASAGNE SALVIA-SAKSANPÄHKINÄPESTOLLA

Pasta:
140 g tuoretta pinaattia
200 g (durum)vehnäjauhoja + tarvittaessa lisää
1 kananmuna

Huuhtele pinaatinlehdet ja laita ne vesitilkan kanssa kattilaan tai paistinpannuun. Kuumenna ja sekoittele, anna pinaatin kiehahtaa ja pehmentyä. Nosta pinaatti siivilään ja valuta kunnolla. Painele ylimääräiset nesteet pois ja jäähdytä pinaatti. Hienonna jäähtynyt pinaatti. Se käy näppärästi veitsellä, mutta voit myös käyttää jotain surravärkkiä.

Laita jauhot, kananmuna ja hienonnettu pinaatti kulhoon. Sekoita taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää vähän vettä (tai kananmunaa). Jos on liian vetelää, lisää jauhoja. Kun ainekset ovat sekoittuneet, nosta taikinapallo leivinalustalle tai pöydälle ja vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa jauhoja varovasti, jos taikina meinaa tarttua alustaan. Koostumuksen tulisi olla kuin muovailuvahaa. Jätä vaivattu taikina lepäämään kelmuun käärittynä puoleksi tunniksi ennen kaulimista.

Kauli tai veivaa pastakoneen läpi pieni pala taikinaa kerrallaan (pienempi kuin tennispallo, suosittelen). Taikinalevyt saavat olla noin kolmen pelikortin paksuisia. Meillä viimeinen silaus veivattiin pastakoneen 5-säädöllä. Nosta kapeat pastalevyt esimerkisi tuolin selkänojille leivinliinojen päälle. Ei kannata laittaa sinne roikkumaan kovin pitkiä levyjä, koska ne ratkeavat ja putoavat.


Pesto:

1 valkosipulinkynsi
50 g saksanpähkinöitä
10 salvianlehteä
10 basilikanlehteä
50 g parmesaania raastettuna
1/2 sitruunan kuori raastettuna ja mehu
1/2 tl juoksevaa hunajaa
3-5 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Surauta ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Aloita vähemmällä oliiviöljymäärällä ja lisää sitä tarvittaessa. Pesto saa olla koostumukseltaan sellaista, että sitä voi helposti levittää pastalevyille.

Valkokastike:
n. 40 g voita (tai vastaava määrä nestemäistä margariinia)
3/4 dl vehnäjauhoja
5-7 dl maitoa
kourallinen parmesaaniraastetta
suolaa, mustapippuria, muskottipähkinää

Sulata kattilassa rasva ja lisää sinne vehnäjauhot. Sekoita hyvin ja lisää sitten maitoa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen, jotta vehnäjauhot sekoittuvat kunnolla, eikä tule möykkyjä. Anna kiehahtaa, jotta näet, miten paksua kastikkeesta tulee. Lisää joukkoon parmesaani ja sekoita. Mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella muskottipähkinää. Kastikkeessa saa olla hiukan enemmän suolaa kuin tavallisen lasagnen valkokastikkeessa.

Lisäksi:
- 1 dl parmesaanijuustoa
- n. 200 g mozzarellajuustoa (meillä oli kevyempää17%:sta mozzarellaa)

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Kun kaikki osaset ovat valmiita, voit aloittaa lasagnen kokoamisen. Leikkaa pastalevyt vuokaan sopivan mittaisiksi pätkiksi. Keitä isossa kattilassa vettä ja kiehauta nopeasti kukin pastalevy (yksittäin, etteivät tartu toisiinsa). Noin 30 sekuntia riittää. Nosta levyt keittämisen jälkeen kylmään veteen toiseen kulhoon  (jotta kypsyminen loppuu) ja siitä puhtaan keittiöpyyhkeen päälle odottamaan.


Kokoa lasagne. Voitele vuokaa kevyesti oliiviöljyllä. Laita vuoan pohjalle hiukan valkokastiketta ja nosta päälle lasagnelevyjä. Levitä levyille hyvin ohuelti pestoa (ei tarvitse tulla säntillisesti joka neliösentille) ja peston päälle valkokastiketta. Ripottele päälle parmesaaniraastetta ja riivittyä tai raastettua mozzarellaa. Toista näitä kerroksia. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle tulee vain valkokastiketta ja juustoja.

Paista lasagnea 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai pidempänkin. Valmista on, kun pinta on saanut kauniin värin. Nosta lasagne uunista ja anna sen rauhoittua noin 10 minuuttia ennen ruokailua.


I-ha-naa!!!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Lohi ui salsa verdeen

Espanjan jalkapallojoukkueen viimeisen MM-kisapelin kunniaksi (vaikkei heidän kisaurakkansa järin kunniakas ollutkaan) valmistimme lohta espanjalaisittain. Ruoka onnistui hyvin - paljon paremmin kuin espanjan poikien peli on kisoissa sujunut.

Espanjalaisen annoksesta teki salsa verde eli vihreä kastike sekä paahdetut valkosipulinkynnet. Suomalaisen, ja varsin herkullisen lisän lohelle saimme uunissa paahdetuista uusista perunoista. Mitä herkkua!

Ruokavinkki löytyi täältä.


PAISTETTUA LOHTA JA VIHREÄÄ KASTIKETTA (SALSA VERDE)
(kahdelle)


2 lohipalaa
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä

puolikas sipuli (tai pieni sipuli)
1 pienehkö vihreä paprika
1 valkosipulinkynsi
1 ruukku lehtipersiljaa
1 dl valkoviiniä
1 dl kalalientä (tai 1 dl vettä + vajaa puolikas kalaliemikuutiosta)

Laita lohipalat marinointia varten esimerkiksi johonkin pieneen vuokaan. Purista sitruunasta mehu ja valele sillä lohipalat. Ripottele pinnalle suolaa. Jätä lohet marinoitumaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Silppua sipulinpuolikas ja valkosipulinkynsi. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja kuutioi se. Kuumenna kasarissa öljyä ja kuullota kasviksia, kunnes ne pehmenevät. Lisää sinne myös persilja. Lisää kattilaan valkoviini ja kalaliemi ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Soseuta kastike sauvasekoittimella.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja paista valkosipulinkynsiä siinä vähän aikaa ennen kuin lisäät lohipalat paistumaan. Paista ensin nahkapuolelta ja käännä sitten. Paista lohipalat haluamaasi kypsyyteen. (Tarkkaa paistumisaikaa on vaikea sanoa, sillä se riippuu lohipalojen paksuudesta ja syöjän makumieltymyksistä. Me pidämme mehevästä lohesta, joka on juuri ja juuri kypsynyt sisältä. Nyt lohi ehti paistua liian kypsäksi eli kuivaksi, sillä toinen meistä katsoi jalkapalloa ja toinen luki Maisan ja Kaarinan Kiukkukirjaa...) Tarkkaile myös valkosipulinkynsien paistumista ja käännä niiltä välillä kylkeä. Valkosipulinkynnet saavat ruskistua kauniin värisiksi, jolloin ne maistuvat taivaallisilta.

Kokoa annokset: Nosta lohipalat lautasille ja annostele viereen kastiketta. Nosta myös valkosipulinkynnet pannulta lautasille. Tarjoile esimerkiksi uunissa paahdettujen uusien perunoiden kera.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Munakoisotahna

Olen tahnaihminen. Artisokkatahna ja tapenade ovat usein tehtyjä kestosuosikkeja, mutta joskus pitää kokeilla jotain muutakin. Viikonlopun uusin oli munakoisotahna, jota kutsutaan Välimeren liepeillä nimellä "baba ganoush". Sen tekeminen on helppoa: tuikataan kokonainen munakoiso uuniin grillivastusten alle (tai grilliin) ja annetaan kuumuuden tehdä tehtävänsä. Sitten vain vähän sörssäillään ja lisäillään makuja, ja lopuksi nautitaan vaikkapa pitaleivän tai tavallisen leivän kera. Tai popsitaan sellaisenaan kupista.



MUNAKOISOTAHNA

1 munakoiso
1-2 valkosipulinkynttä (riippuen siitä miten paljon niistä tykkää)
1 tl tahinia
suolaa, valkopippuria
1-2 rkl sitruunamehua
(voit lisätä myös lehtipersiljasilppua)

Tuikkaa munakoisoon puukonkärjellä tai haarukalla muutama reikä ja grillaa (uunin grillivastustenkin alla voi olla) sitä joka puolelta, kunnes munakoiso on kurttuinen ja pehmeä. Ei haittaa, vaikka pinta hiiltyy.

Anna munakoison jäähtyä hieman ja halkaise se sitten pitusuunnassa kahtia. Kaavi sisus lusikalla pois ja siirrä astiaan, jossa se on helppo sauvasekoittimella surrata tahnaksi. Soseuta munakoison sisus ja lisää soseeseen raastettu valkosipulinkynsi, tahini, ripaus suolaa ja pippuria sekä sitruunamehua. Sekoita ja anna ässettyä jonkin aikaa ennen tarjoilua. Lorauta päälle hiukan oliiviöljyä tarjoiluvaiheessa.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Porisee kuin papupata

Papuja pitäisi syödä useammin. Veisaan tätä virttä aina, kun olen tehnyt papuruokaa ja tykännyt siitä. Mikähän siinä on, että papujen käyttö jää kovin vähäiseksi, vaikka pidän niistä? Papujahan saa myös kätevästi käyttövalmiina, eli halutessaan niistä saa valmista ruokaa nopeasti ilman tuntikausien liottamista.

Brasilialainen mustapapupata on lähes pelkkää papua. Pekonia on joukossa antamassa aromia ja savuisuutta, ja porkkanaa lisäsin muuten vain, vaikkei sitä ohjeessa mainittukaan. Jos käyttää raakoja mustapapuja, pitää ruuanlaitto aloittaa puoli vuorokautta ennen ruokailua, koska papuja pitää liottaa pitkään. Laitan tämän ohjeen kasvisruokien kategoriaan, sillä ilman pekoniakin pärjää hyvin. Silloin kannattaa lisätä ruokaan savupaprikaa antamaan savuaromia, jota muuten saisi pekonista.


BRASILIALAINEN MUSTAPAPUPATA

2 dl mustapapuja (liotettuna reilut 4 dl)

1 sipuli
70 g pekonia tai hippunen savupaprikajauhetta
3 valkosipulinkynttä
pari pientä porkkanaa
2 pientä laakerinlehteä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
ripaus cayennepippuria
lehtipersiljaa silputtuna

Laita pavut likoamaan noin 10 tunniksi reiluun vesimäärään.

Hienonna sipuli ja pilko pekoni. Hienonna myös valkosipulinkynnet. Kuori porkkanat ja viipaloi ne. Kuumenna kattilassa vähän öljyä ja paista sipulia ja pekonia siinä muutaman minuutin ajan. Lisää valkosipulit ja porkkanat sekä laakerinlehdet ja paista vielä minuutin ajan. Siivilöi pavut ja lisää ne kattilaan. Laita kattilaan vesi ja kasvisliemikuutio, ja mausta cayennepippurilla. Anna papupadan porista ainakin tunnin verran.

Kun pavut ovat kypsyneet, voi kattilasta ottaa pari kauhallista papuja ja soseuttaa ne. Kun soseen lisää papupataan, saa siitä vähän paksumpaa ja täyteläisempää, sellaista kastikkeenomaista. Lisää papupataan juuri ennen tarjoilua lehtipersiljasilppua tuomaan väriä.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kookos-limeriisiä lisukkeeksi

Olen huono käyttämään valmiiksi maustettuja kermoja, rahkoja ja muita vastaavia tuotteita, sillä niin helppoa on maustaa raaka-aineensa ja ruokansa itse. Samalla välttyy esansseilta ja muutamilta lisäaineilta. Kun maustettuja tuotteita kuitenkin on tarjolla, niin päätinpä testata kookos&lime -ruokakerman. Tein uuniversion Katuruokaa-kirjan nyhtökanasta (ei-nyhdettynä tarjoiltuna) ja tarjoilin sen lisukkeena kookoslimeriisiä - siis kookos-limeruokakermalla viimeisteltyä risottoriisiä. Siitähän tulikin yllättävän hyvää ja vähällä vaivalla!


KOOKOS-LIMERIISI (kahdelle)

öljyä
1 pieni sipuli (pieni uuden sadon sipuli)
1 valkosipulinkynsi
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1,5 dl risottoriisiä
2 dl vettä
2,5 dl kookos&lime -ruokakermaa
1 kasvis- tai kanaliemikuutio

Silppua sipulista valkoinen osa. Kuori ja hienonna myös valkosipulinkynsi ja inkiväärinpalanen. Kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä öljyssä hetken aikaa. Lisää sitten kattilaan riisi ja sekoita. Kaada kattilaan liemikuutio ja 2 dl vettä ja anna kiehua hiljalleen, kunnes vesi on lähes kokonaan imeytynyt riisiin. Lisää sitten puolet ruokakermasta, sekoita ja anna taas kiehua. Kun tämä satsi on imeytynyt riisiin, lisää loputkin ruokakermasta ja anna taas hiljalleen kiehua, kunnes riisi on kypsää. Koostumus on suunnilleen löysähköä puuroa. Silppua sipulinvarret ja lisää ne riisin joukkoon. Sekoita ja tarjoile.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Aamupalakakku?

Suomalainen mättää napaansa aamulla usein puuroa tai leipää tai mysliä siinä missä brasilialainen appelsiinikakkua? Erityisesti hotelliaamiaisilla reissussa on kiinnostavaa seurata aamiaiskulttuuria. Makeat kakut ja piiraat ovat monien suosikkeja. Minulta makeat palat jäävät syömättä, vaikka urhoollisesti olen niitä joskus maistellut. Suomalaisen pullansyöjän (ainakin minun) makuun ne ovat hurjan makeita, erityisesti aamutuimaan. Kansainvälisten herkkujen nettisurffausmatkallani törmäsin brasilialaiseen appelsiiniseen aamiaiskakkuun, jota rohkenin tehdä ihan muuhun tarkoitukseen kuin aamiaiseksi. Oli ohjeessa tosin sanottu, että se on "appelsiininen ihan-minkä-ajan-vaan-kakku", eli en soveltanut liiaksi :)

Ulkomaisten ohjeiden määrien räknääminen on aina oma lukunsa, ja sokerin määrän joudun aina kauhuissani laskemaan useamman kerran. Tässäkin kakussa sitä oli ihan järjettömästi, ja vähensin suorilta määrää lähes puolella. Siinä oli ihan riittävästi. Kakkuun mehukkuutta toi tuore appelsiini, siis ihan hedelmäliha, jota laitettiin kahden appelsiinin verran. Pidän sitruksista, joten tämä ohje ja valmis kakkukin siis iskivät suoraan makuhermoon ja lujaa.

Jos innostut tekemään kakkua ja kaipaat siihen vielä kostutusta ja kuorrutetta, voit tehdä sen ohjeen mukaan. Minä totesin kakun olevan herkullista sellaisenaan, enkä halunnut siihen enää lisämakeutta. Laitan kuitenkin kostutusohjeen kakkuohjeen perään, jos joku haluaa sitä kokeilla.

 

BRASILIALAINEN APPELSIINIKAKKU

2 appelsiinia
1 limetti
0,5 dl rypsi- tai auringonkukkaöljyä
hiukan reilu 1 dl voita sulatettuna (ja jäähtyneenä)
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
vähän reilu 4,5 dl vehnäjauhoja
vähän reilu 2 dl mantelijauhoja (tai -jauhetta, jota minä käytin)
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vuoraa pitkulainen kakkuvuoka leivinpaperilla.

Pese appelsiinit ja limetti huolella, esimerkiksi juuresharjalla. Raasta niiden kuoret (suoraan leivontakulhoon) hienolla terällä, mutta vain värillinen osa eikä valkoista kitkerää ollenkaan. kuori appelsiinit leikkaamalla ensin molemmista päistä siivu pois ja sitten poistamalla kuoret terävällä veitsellä niin, että kalvot lähtevät samalla pois. Leikkaa sitten näkyvillä olevat hedelmälohkot terävällä veitsellä pois niin, että kalvoja ei tule mukaan. Laita appelsiinilohkot kuppiin ja purista limetin mehu päälle. Soseuta appelsiinilohkot limetin mehun kanssa sauvasekoittimella tasaiseksi ja kaada leivontakulhoon kuoriraasteiden sekaan. Lisää kulhoon munat, öljy ja sulatettu voi sekä sokeri. Sekoita hyvin. Lisää vehnäjauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe ja vaniljasokeri, sekä mantelijauho (-jauhe). Sekoita taikinaksi ja kaada kakkuvuokaan.

Paista kakkua 175 asteessa noin tunnin ajan tai kunnes se on keskeltä kypsä.

Kostutus ja päällys:

4 rkl appelsiinimehua
2 rkl limetin mehua
6 rkl sokeria
1 rkl voita
ripaus suolaa

Laita ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna kunnes sokeri sulaa kunnolla. Pistele vielä lämpimään, vuoassa olevaan kypsään kakkuun reikiä esimerkiksi varrastikulla tai cocktailtikulla. Kaada puolet kostutusliemestä kakun päälle ja anna imeytyä. Poista kakku vuoasta vasta kun se on kunnolla jäähtynyt. Kuumenna sitten kostutusliemi nopeasti ja kaada kakun päälle.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Possua ja possua

Mielikuvani saksalaisesta ruuasta (Saksassa käymättömänä) on tuhti, lihaisa ja rasvainen. Sillä linjalla lähdinkin miettimään MM-jalkapalloruokaa Saksa-Portugali -peliä varten. Löysin helpon kuuloisen ohjeen, joka tuntui kahden päivän pitkähköjen urakoiden jälkeen tervetulleelta vaihtelulta. Valmistin porsaankyljyksiä pekonikastikkeessa, ja niiden lisukkeeksi smetanassa haudutettua hapankaalta. Porsaankyljyskastikkeen mukavana makulisänä oli sherry, josta tulikin kiva aromi kastikkeeseen. Annoksen ulkonäkö oli mitä epämiellyttävin, mutta maut lautasella hyviä.


PORSAANKYLJYKSET SINAPPI-PEKONIKASTIKKEESSA

3 kyljystä
suolaa, valkopippuria
paprikajauhetta
2 rkl vehnäjauhoja
70 g pekonia
1 sipuli
1 rkl sherryä
2 dl ruokakermaa + 1 dl vettä
n. 2 tl sinappia (käytin tavallista Auran sinappia)
(suolaa)

Ota kyljykset huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista. Ripottele kyljyksille suolaa, pippuria ja paprikajauhetta. Laita vehnäjauhot lautaselle ja pyöräytä kyljykset jauhoissa. Ravistele ylimääräiset jauhot pois kyljysten pinnalta. Saat paremmin makua lihaan, kun maustat sen etkä pelkästään jauhoja.

Suikaloi pekoni a pilko sipuli. Paista pekonia pannulla, kunnes se on rapeaa. Nosta pekonit pois pannulta (vaikkapa talouspaperin päälle lautaselle, jos haluat vältellä ylimääräistä rasvaa). Paista sipulia pekonien pannulle jättämässä öljyssä hetken aikaa ja siirrä niitä sitten sivummalle. Nosta leivitetyt kyljykset pannulle ja paista muutaman minuutin ajan molemmilta puolilta. Nosta kyljykset pois pannulta hetkeksi ja lisää pannuun sherry. Kiehauta nopeasti, jotta saat pannulta kaikki maut irti. Kaada kerma+vesi pannulle ja lisää joukkoon sinappi ja paistettu pekoni. Kun kastike alkaa kiehua ja sekoittuu, tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa, ja nosta kyljykset kastikkeeseen kypsymään. Kypsennä kyljyksiä kastikkeessa 15-20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Jos käytät ohuempia fileepihvejä, riittää vähempikin kypsymisaika.

- - -

P.S.: Suomen kesä on mahtava. Tänä aamuna heräsin ihmettelemään juhannusviikon lumisadetta ja mittarin -0,3 lukemia. Nyt jo melkein meinaa aurinko kurkista pilvien takaa ja ollaan päästy +3,5 asteeseen. Villasukat jalkaan ja mieli virkeäksi!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Helposti vai vaikeasti? Nopeasti vai hitaasti?


On monta tietä onneen. Usein voi valita helpon ja nopean, mutta jos valitsee vähän vaikean ja hitaan, voi kohdata matkalla jännittäviä ja mukavia hetkiä. Ruuanlaittoon tämä ajatus sopii esimerkikisi ecuadorilaisen katkarapukeiton kohdalla. Keiton voisi varmastikin valmistaa purkkikookosmaidosta, ja valmista tulisi suitsaitnopeasti. Toinen vaihtoehto on noudattaa (suurpiirteisesti) reseptiä ja ostaa kaupasta kookospähkinä. Niin me teimme. Eli valitsimme vaikean ja hitaan.

Ja kyllä oli jännittävää! Ensinnäkin kaupassa hölskytellä kookospähkinöitä, että missä paras hölske. Sitten kotona lykätä kookospähkinä uuniin. Ei halkeillut, kuten piti, vaan piti paukutella rikki. Saatiin kuitenkin ilman taisteluvammoja kaapaistua hedelmäliha irralleen ja sauvasekoitinkäsittelyn kautta kohti kattilaa.

Siitä hetkestä, kun aloin kuorimaan katkarapuja, siihen hetkeen, kun lusikoimme keittoa, kesti vajaat kolme tuntia. En ole kovin sorminäppärä, varsinkaan katkarapujen kuorimisessa. Paremmalla suunnittelulla (kookospähkinä uuniin ihan ensimmäisenä) olisi päästy alle kahteen tuntiin. Paljonko olisi kulunut aikaa säilykepurkin avaamisessa ja kaatamisessa kattilaan? Varmaankin arki-illan ateriaan sopiva aika. Mutta ei olisi ollut likimainkaan niin hauskaa ja jänskää kuin kokonaisen kookospähkinän kanssa!

Valmis keitto oli ihanaa. Lempeän katkarapuisa ja erittäin maukas, vaikka ainekset olivat niinkin yksinkertaiset ja vähäiset. Uskon kookospähkinän voimaan ja makuun!


Kokkeilkaapa, jos joskus törmäätte kookospähkinään. Tämä ohje on vähän muunneltu alkuperäisestä, lähinnä liemiainesten määrän osalta.


ECUADORILAINEN KOOKOS-KATKARAPUKEITTO (kahdelle)

1 kookospähkinä
n. 1/2 kg katkarapuja kuorineen
4 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
kalaliemikuutio
1 pieni sipuli (tai 1 kevätsipuli varsineen)
oliiviöljyä
1 rkl Maizenaa
mustapippuria
lehtipersiljaa koristeluun
(suolaa)


Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Etsi kookospähkinästä kolme tummaa täplää; yksi niistä on pehmeä. Tuikkaa esimerkiksi metallisella varrastikulla tästä täplästä läpi ja valuta sisällä oleva neste johonkin pieneen astiaan. Laita kookospähkinä sitten kuumaan uuniin. 20-30 minuutissa kookospähkinän pitäisi halkeilla. Meillä ei halkeillut vielä 45 minuutinkaan jälkeen, joten kopauttelimme sen lopulta halki ison veitsen avulla (ei sillä terävällä puolella). Kookospähkinä on tietysti kuuma, joten kunnon patakinnas on syytä olla kädessä. Anna kookopähkinän jäähtyä vähän ennen kuin alat kaapia sisusta irti kuoresta. Lusikka on hyvä apuväline, jolla kookospähkinän hedelmälihan saa melko helposti kammettua irti kuoresta. Hedelmälihaan kiinni jäävän ohuen ruskean kuoren saa kätevästi irti perunakuorimaveitsellä. Pilko valkoinen hedelmäliha noin sentin kuutioiksi ja laita blenderiin tai korkealaitaiseen kuppiin. Lisää sekaan 4 dl maitoa ja hienonna blenderillä tai sauvasekoittimella, kunnes kookos on melko hienoa rouhetta.


Kuori katkaravut, ota ravunpyrstöt erilleen toiseen astiaan ja poista tummat suolet. Säästä kuoret ja päät, sillä ne käytetään liemeen. Laita katkaravunpyrstöt jääkaappiin odottamaan. Kuoret ja päät saa laittaa kattilaan yhdessä kookosrouhe-maitoseoksen kanssa. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna sen poreilla hiljalleen 10 minuuttia. Sekoita välillä ja ole tarkkana, ettei seos kiehu yli tai pala pohjaan. Nosta sitten kattila liedeltä ja jätä odottamaan.


Ota toinen kattila ja laita pohjalle pari ruokalusikallista öljyä. Silppua sipuli ja kuullota sitä öljyssä, kunnes se pehmenee. Älä ruskista. Lisää Maizena ja sekoita. Ota siivilä ja kaada äsken keitetty kookos-ravunkuoriliemi siivilän läpi sipulikattilaan. Lisää kattilaan kerma ja kalaliemikuutio sekä ripaus mustapippuria. Kaada joukkoon myös alussa kookospähkinästä tiristetty neste. Anna kiehua viitisen minuuttia kevyesti poreillen ja välillä sekoittaen. Tarkista suolaisuus ja lisää suolaa, jos haluat. Ota katkaravunpyrstöt jääkaapista ja lisää ne keittoon. Älä enää keitä keittoa. Voit myös annostella katkaravut suoraan keittokulhoihin kullekin ruokailijalle ja kaataa keittoliemen päälle. Koristele lehtipersiljalla.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Potkupalloruokaa: kreikkalaiset viininlehtikääryleet

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat ovat alkaneet Brasiliassa, niin kuin joka tuutista on toitotettu. Meillä kisat näkyvät päivittäin monen ottelun tahdilla, ja epäilen tuosta vielä seuraavan jalkapalloähkyn. Ruokaähkyäkin ajattelimme kasata nyt hyvin kansainvälisesti ja valmistaa aina jonkin ottelumaan ruokaa. Tästä ajatuksesta päästiinkin perin mielenkiintoiseen nettisurffailuun: mitä syövät ecuadorilaiset tai millaista ruokaa tehdään Kamerunissa, Ghanasta puhumattakaan?! Päätimme aloittaa tutummasta ja tehdä kreikkalaista ruokaa.

Viininlehtikääryileihin päädyimme siksi, että tulimme ostaneeksi joskus kuukausia sitten purkillisen viininlehtiä Haaparannan ruokakaupassa käydessämme. Jotenkin niiden valmistus kääryleiksi on tuntunut vähän (paljon) jännittävältä ajatukselta ja teko on lykkääntynyt (samaa tahtia kuin purkki on siirtynyt kaapissa lähemmäksi takaseinää). Yhdistelemällä netistä löytyneitä ohjeita teimme oman versiomme, mutta innoituksen lähteenä on kaiken aikaa (jo viininlehtien ostovaiheessa) ollut Hannelen kääryleet.


VIININLEHTIKÄÄRYLEET

viininlehtiä (meillä oli lasipurkkiin säilöttyjä)

Täyte (n. 35:een kääryleeseen)

3 kevätsipulia varsineen (tai 1 keskikokoinen tavallinen sipuli)
oliiviöljyä
2 dl risottoriisiä
4-5 dl vettä
100 g karitsanjauhelihaa (jätä tämä pois, jos haluat kasvisversion)
reilu kourallinen tuoreita yrttejä (ainakin tilliä ja minttua, lisäksi esim. lehtipersiljaa)
ripaus valkopippuria
n. 1 tl suolaa
puolikkaan sitruunan mehu

Silppua sipulit ja kuullota niitä öljytilkassa kattilassa hetken aikaa. Lisää joukkoon riisi ja paista parin minuutin ajan sekoitellen. Lisää pari desiä vettä ja ja anna kiehua hiljalleen. Mausta suolalla. Kun vesi on imeytynyt riiseihin melkein kokonaan lisää taas pari desiä vettä. Jos riisit eivät vielä tunnu olevan kypsiä tämänkään vesimäärän imeytymisen jälkeen, lisää vettä vielä hiukan ja anna kiehua.

Riisien kiehuessa paista jauheliha. Kun riisi alkaa olla kypsää, lisää kattilaan paistettu jauheliha, sitruunamehu sekä yrtit ja pippuria. Tarkista maut ja lisää tarvittaessa mielesi mukaan suolaa, sitruunamehua ja yrttejä. Anna täytteen hiukan jäähtyä ennen kääryleiden rullaamista.


Viininlehtikääryleiden kokoaminen:

Keitä isossa kattilassa reilusti vettä. Nosta purkista viininlehtiä kiehuvaan veteen ja kiehauta niitä reilut viisi minuuttia. Laita toiseen astiaan kylmää vettä ja nosta kiehautetut viininlehdet reikäkauhalla kylmään veteen jäähtymään.

Kun alat täyttämään viininlehtiä, asettele ne pöydälle (tai liinalle) lehden alapuoli ylöspäin (eli niin, että lehtiruoti näkyy selvästi). Nosta reilu teelusikallinen täytettä lehden päälle. Käännä ensi lehden sivuosat täytteen päälle ja ala sitten rullata lehteä täytteen ympärille (kuten kaalikääryleitä).

Nosta valmiit viininlehtikääryleet laakealle pannulle vieriviereen. Niitä voi latoa myös päällekkäin. Keitinlientä varten tarvitset

- vettä sen verran, että kääryleet peittyvät (voit kiehauttaa vettä ensin vedenkeittimissä)
- puolikkaan sitruunan mehun
- n. 1/2 dl oliiviöljyä

Kaada kääryleiden päälle pannulle sitruunamehu ja oliiviöljyä ja vettä sen verran, että kääryleet juuri peittyvät. Nosta päälle jokin sopivan kokoinen kansi tai lautanen, joka pitää kääryleet koko ajan veden alla eikä päästä niitä kellumaan kiehumisen aikana. Laita pannuun tiivis kansi päälle ja anna kääryleiden kiehua lempeästi. Meidän kääryleissämme viininlehdet olivat puolen tunnin kiehumisen jälkeen vielä vähän kovia, joten annoimme niiden kiehua vielä toisen mokoman. Vettä ja öljyä voi välillä vielä hiukan lisätä, jos näyttää tarvetta olevan. Kun on valmista, nosta kääryleet lautaselle jäähtymään. Syö huoneenlämpöisenä tai ihan kylmänä.

Sopiva lisuke viininlehtikääryleille on esimerkiksi tzatziki (kreikkalaista jugurttia, raastettua kurkkua, valkosipulia, ripaus suolaa ja pippuria sekä tuoreita yrttejä, kuten minttua, tilliä ja oreganoa).


- - -

Hyviä olivat, mutta voi pojat, miten työläitä! Minä taidan jatkossa mennä matalan aidan yli ja ostaa kääryleeni purkissa :) Paitsi että jäihän noita viininlehtiä vielä jäljelle, joten ehkä yksi satsi on vielä tehtävä...

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kirsikkapiiras

Miten se on mahdollista, että en ole aiemmin kirjannut tänne kirsikkapiiraan ohjetta? Teen sitä pari kertaa kesässä, milloin milläkin ohjeella, ja nyt tajusin, etten ole koskaan saanut kirjoitettua ohjetta tänne. Eikö ole ollut niin hyvää, että olisi kelpuutettu julkaistavaksi? Vai onko kesälaiskuus ollut esteenä? Kirsikkapannukakku sentään löytyy blogista. Ja se jo olikin hyvää!

Hyvä ohje, jolla olen ainakin kerran kirsikkapiirasta tehnyt, löytyy esimerkiksi Hailey's cuisine -blogista. Minä en tainnut silloin väkertää ristikkoa piiraan päälle, eli en saanut yhtä kaunista lopputulosta aikaiseksi. Tällä kertaa testasin Leila Lindholmin "Vielä yksi pala!" -kirjan Twin peaksin kirsikkapiiras -ohjetta. Siinä kirsikoista keiteltiin nopeasti kiisseli, joka tuli taikinapohjan ja -kannen väliin. Normaalisti olen vain sekoittanut kirsikoihin sokeria ja vähän perunajauhoja ja kaatanut sekoituksen taikinapohjalle.

Kirsikkaleipurin on syytä muistaa kaksi tärkeää asiaa:
1) Pue yllesi esiliina.
2) Pyyhkäise kirsikkaroiskeet kostealla kaapinovista (ja silmälaseista ja keittokirjasta ja kaakeleista ja...) heti kun olet suorittanut kivenpoiston. Kirsikkamehu tarraa tehokkaasti kiinni kohteeseensa :)

Minä ainakin onnistun aina räpimään mehukkaiden kirsikoiden mehua sinne tänne, kun poistan kirsikan-/oliivinkivenpoistajalla niistä kiviä. Nytkin olin mielestäni todella tarkkana ja tein hommaa biojäteastian päällä toinen käsi suojana. Silti roiskeita oli neljässä yläkaapinkin ovessa.

Mutta itse piirakka - ihanaa!


TWIN PEAKSIN KIRSIKKAPIIRAS

Pohja (murotaikina):

150 g kylmää voita (tai margariinia)
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
muutama pyöräytys vaniljamyllystä (oma lisäykseni)
1 (luomu)kananmuna
1/2 rkl vettä (en laittanut, sillä kananmunasta tuli riittävästi nestettä)

Kuutioi voi ja nypi se yhdessä vehnäjauhojen ja tomusokerin (ja vaniljarouheen) kanssa murumaiseksi. Lisää joukkoon kananmuna (ja vesi) ja sekoita nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa taikinaa. Peitä taikina muovikelmulla ja nosta kylmään vähintään 30 minuutiksi.


Täyte:

1,5 litraa tuoreita kirsikoita (litrallakin pärjää)
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
2 rkl perunajauhoja

voiteluun: 1 kananmuna + 1 rkl maitoa (tai vettä, jos haluat tehdä laktoosittomana)

Huuhtaise kirsikat. Poista niistä kannat ja kivet. Pese sitruuna huolella. Halkaise vaniljatanko ja kaaputa siementahna. Laita kirsikat kattilaan yhdessä sokerin, sitruunankuoriraasteen ja vaniljatangon sekä vaniljatangon siementahnan kanssa. Murskaa muutamaa kirsikkaa lusikalla, jotta saat vähän kirsikanmehua kattilanpohjalle. Kiehauta seos kattilassa. Sekoita sitruunamehu ja perunajauhot keskenään ja kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kattilaan kirsikkaseokseen. Sekoita kunnolla pohjia ja reunoja myöten ja anna kuplia, kunnes seos sakenee. Jäähdytä kirsikkakiisseli ja nosta vaniljatanko pois kattilasta vasta ennen piiraan täyttämistä.

Ota taikina jääkaapista ja jaa se kahteen osaan: toinen osa saa olla hiukan toista suurempi. Kauli suuremmasta taikinapalasta pyöreä levy, jonka halkaisija on noin 30 cm ja paksuus noin 5 mm. Nosta levy piirasvuokaan. Taikinaa saa jäädä roikkumaan reunojen yli. Täytä piirasvuoka kirsikkakiisselillä. Kauli toinen taikinapala n. 25 cm:n kokoiseksi pyöreäksi levyksi ja nosta se piiraan kanneksi. Taikinalevyjen nostelu käy kätevästi kaulinta apuna käyttäen, kun levyn käärii kevyesti kaulimen ympärille. Nypi pohjan ja kannen liitoskohta kiinni ja leikkaa ylimääräinen taikina pois. Siitä voit tehdä mieleisesti koristeet piiraan päälle. Sekoita voitelua varten muna ja maito (tai vesi) ja voitele kansi. Päälle voi sirotella sokeria.

Paista kirsikkapiirasta 175 asteessa 35 - 45  minuuttia tai kunnes piiras on kauniin kullanruskea. Alkuperäisessä ohjeessa paistoaika oli 35 minuuttia, mutta meidän uunissa piiras tarvitsi lähes 50 minuutin kypsymisajan.



torstai 12. kesäkuuta 2014

Mustikkakukko

Pakasteentyhjennys on mukavaa. Joutuu ihan pakostakin esimerkiksi leipomaan jotain. Pakasteen perukoilta löytyville mustikoille erinomaisen hieno jalostuskohde on mustikkakukko - mehevää mustikkatäytettä täyteläisen ruiskuoren sisällä.

Hirmuisen hyvä pari lämpimälle mustikkakukolle olisi vaniljajäätelö, mutta kun sitä ei ollut nyt tarjolla, niin popsimme kukkoa sellaisenaan, ja suurella mielihyvällä. Toista annosta kauhoessani olin jo unohtanut koko jäätelön.

Minä tein mustikkakukon tämän ohjeen mukaan. Kauniimpiakin leivonnaisia on olemassa, mutta en ole ihan varma, onko montakaan parempaa. Mustikka on niin hyvää!


MUSTIKKAKUKKO

250 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 l (n. 500 g) mustikoita
1 rkl perunajauhoja (jos käytät pakastemustikoita)
3/4-1 dl sokeria

Sekoita huoneenlämpöinen rasva ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon ruisjauhot ja ohrajauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan (esim. 20 x 24 cm kokoisen) pohjalle ja reunoille. Sekoita mustikoihin sokeri (ja perunajauhot, jos käytät jäisiä mustikoita). Kaada mustikat vuokaan taikinan päälle ja peitä ne lopulla taikinalla. Taikina on hajoavaista, mutta sen kauliminen onnistuu pieninä paloina hyvin jauhotetulla alustalla. Kannen voi koota taikinatilkuista, jotka painellaan vain tiiviisti kiinni toisiinsa.

Paista mustikkakukkoa 200 asteessa noin tunti. Valmista on, kun mustikkamehu alkaa hiukan pursuilla reunoilta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Skonssit kinkulla ja sipulilla

Viikonloppuaamujen ilo on siinä, ettei yleensä ole hätä ja hoppu mihinkään, varsinkaan töihin. Työaamuina aamupala menee kurkusta alas puoliunessa, ja Kalevaakin luen siinä samalla hyvin mekaanisesti (ja sen olen saanut tuta eräänä aprillipäivänä...). Viikonloppuaamuisin saatan hiipparoida hereillä parikin tuntia ennen kuin aamiainen maistuu, ja siihen mennessä on jo ehtinyt vaikkapa tehdä sämpylätaikinan tai paistaa pannukakkuja (tai olla tekemättä mitään). Hitaisiin aamuihin sopivat myös skonssit sopivan lisukkeen kera. Eräänä maanantai-iltana löysin nimittäin mukavan kuuloisen ohjeen ja aloin odotella viikonloppua :) Ihan pienillä muutoksilla tuli hyvänmakuiset skonssit. Tein oheen myös pienen satsin alkuperäisohjeessakin mainittua sitruunalla maustettua yrtti-vuohenjuustolevitettä, joka toikin hyvän säväyksen skonsseihin.


KINKKU-KEVÄTSIPULISKONSSIT (unohdin laskea, montako tuli - kahdelle pellille mahtuivat)

vajaa 7 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria (vähempikin mielestäni riittää, ohjeessa oli vielä enemmän)
1 rkl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
200 g voita tai margariinia
n. 200 g savukinkkua kuutioina
3-4 kevätsipulinvartta silputtuna
2,5 dl piimää + hiukan lisää voiteluun

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita ensin jauhot, sokeri, leivinjauhe ja suola keskenään ja lisää joukkoon sitten kuutioitu rasva. Nypi muruisaksi. Lisää joukkoon kuutioitu kinkku ja silputut sipulinvarret sekä piimä ja sekoita taikinaksi. Ripottele leivinpöydälle reiluhkosti jauhoja ja nosta taikina siihen käsiteltäväksi. Taputtele taikina jauhojen avulla noin 1,5 cm:n paksuiseksi levyksi ja ota siitä muotilla tai leikkaa annospaloja. Nosta kiekot / palat leivinpaperin päälle pellille ja sudi ne kevyesti piimällä. Paista skonsseja 200 asteessa 18-20 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita.


SITRUUNAINEN YRTTI-VUOHENJUUSTOLEVITE

levitettävää vuohenjuustoa
raastettua sitruunankuorta
tilkka sitruunamehua
tuoreita yrttejä silputtuna (esim. timjamia, basilikaa, minttua, tilliä...)

Sekoita ainekset ja tarjoile skonssien kera.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Grillattu poron sisäfile ja sienikastike

Pakastimentyhjennysviikot ovat alkaneet!

Kartoitusvaihe paljasti pakastimen laatikoista mm. poron sisäfilettä, mustikoita, madelientä, kananmunanvalkuaisia (ilman tietoa siitä, monenko munan valkuaiset rasiassa on - viisasta) ja pakastemaissia. Poro ja mustikat pääsivät hetimiten parempiin suihin, muiden osuutta tuleviin ruokiin vielä suunnitellaan. Ainakin maissikeittoa on luvassa ja joku kalakeittokin pitää tehdä, mutta mihin tuo epämääräinen valkuaissatsi käytetään? Ideoita?

Poronfileiden heittäminen grilliin oli viisas ratkaisu, jota en ole aiemmin kokkeillutkaan. Eli suosittelen! Samalle lautaselle lastattiin sienikastiketta, pottuvoita ja grillattua parsaa. Eipä vähä hyvvää!



GRILLATTUA PORON SISÄFILETTÄ (kahdelle)

2 poron sisäfilettä

Marinadi:
n. 1/2 dl öljyä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
muutama oksa tuoretta timjamia

Sekoita marinadin ainekset kupissa. Poista sisäfileistä mahdolliset kalvot ja leikkaa fileet kahteen tai kolmeen osaan. Tämä sen vuoksi, että toinen pää on paljon toista paksumpi ja vaatii pidemmän kypsymisajan. Nosta fileepalat pussiin ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia.

Ota fileet huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen grillausta. Laita ensin paistumaan paksuimmat filepalat ja hetken kuluttua ohuemmat. Grillaa fileitä joka puolelta hetken aikaa, mutta varo ylikypsymistä. File on parhaimmillaan mehevän roseena ja maistuu maksalle täysin kypsänä.


NOPEA SIENIKASTIKE

1 rasia (ruskeita) herkkusieniä
1 pieni sipuli
1 pienenpieni valkosipulinkynsi
1 rkl vehnäjauhoja
n. 2 dl kermamaitoa
puolikas lihaliemikuutio (tai kasvisliemi-)
mustapippuria, timjamia

Silppua sienet ja sipulit ja paista niitä voissa tai öljyssä, kunnes sienistä on haihtunut neste. Lisää sitten vehnäjauhot ja sekoittele. Kaada joukkoon kermamaito ja lisää sekaan myös liemikuution puolikas. Anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia. Mausta pippurilla ja (tuoreella) timjamilla.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Hummuksen ystävän pasta

Hellepäivinä ei ruuanlaitto ole järin houkuttelevaa, mutta jotainhan on ihmisen syötävä. Jos löytyy resepti, jossa ruoka valmistuu yhtä nopeasti kuin pasta kiehuu, on resepti hellehyväksytty. Tässä Valion ohjeessa oli kaikki palaset kohdallaan, joten ruuasta tulee varmaan meidän kasvisruokalistallemme vakituinen palloilija. Tomaatti on aina hyvää, ja kikherneistä ja valkosipulista saadaan sopivasti hummusfiilistä joukkoon. Kun käyttää täysjyväpastaa, ollaan myös varsin terveellisillä jäljillä.

Hummusfani, tässä on sinulle herkkuruoka!


TOMAATTI-HUMMUSKASTIKE PASTALLE (Valion ohjetta hiukan lisää maustaen)

1 prk hyvää tomaattimurskaa (tai kokonaisia tomaatteja säilykepurkissa)
1 pkt kypsennettyjä kikherneitä
3 valkosipulinkynttä (tällä määrällä tulee aika voimakas valkosipulin maku)
n. 1 tl sokeria
n. 1/2 tl suolaa
tupsaus cayennepippuria
muutama basilikanlehti
persiljaa
n. 1 dl ruokakermaa

Aloita laittamalla valitsemasi pasta kiehumaan. Kannattaa valita tähän pastaa, jossa on tarttumapintaa kastikkeelle eli jotain kiemuraista tai muhkuraista.

Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan ja surraa jotakuinkin tasaiseksi sauvasekoittimella. Pienet möykyt ja muhkurat eivät haittaa, päinvastoin. Kiehauta kastike (pitkää keittämistä ei tarvita). Kun pasta on kypsää, kaada siitä vesi pois ja sekoita tomaatti-hummuskastike joukkoon.

Halutessasi voit lisätä kastikkeeseen esimerkiksi kinkkua tai katkarapuja.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Grillatut sipulit

Sipuli on hyvää. Sitä eivät esimerkiksi monet lapset vielä ymmärrä, mutta kun ikää karttuu, niin mieli muuttuu :)

Meillä syödään sipulia raakana ja kypsennettynä - ja paljon. Varmaan enemmän kuin perunaa. Sipuli on aromirikasta, kuten tiedetään, ja pitkään kypsennettynä sen maku jalostuu ja pehmenee, ja esiin pääsee myös sipulin makeus. Tällä kertaa sipuli pääsi kattilan kautta grilliin ja sitten herkuttelijoiden suihin. Nyt en valellut sipuleita minkäänlaisella grillauskastikkeella, mutta seuraavalla kerralla kokeilen sellaista.



(KEITETYT JA) GRILLATUT SIPULIT

4 sipulia (valitse tasakokoisia)
vettä
2 tl balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa
1-2 tl suolaa
reilut rouhaisut mustapippuria
puolenkymmentä timjaminoksaa

oliiviöljyä

Halkaise sipulit pituussuunnassa ja kuori ne. Älä leikkaa kantaa pois, poista vain juurenhuitulat nyppien. Jos leikkaat kannan, sipuli hajoaa. Laita sipulinpuolikkaat kattilaan ja kaada päälle vettä sen verran, että ne peittyvät. Lisää joukkoon mausteet jakuumenna vesi kiehuvaksi. Keitä sipuleita noin 10 minuuttia. Nosta kattila pois levyltä ja jätä sipulit vielä muutamaksi minuutiksi liemeen. Nosta sipulit kulhoon ja lorauta vähän oliiviöljyä päälle. Grillaa sipuleita molemmin puolin grillissä, kunnes ne saavat vähän väriä.

Vinkki: Voit keittää samassa liemessä myös perunoita kuorineen ja kokonaisina. Keitä niitä (koosta ja laadusta riippuen) 10-15 minuuttia ja jätä kuumaan liemeen. Kun on grillauksen aika, halkaise perunat ja sivele leikkuupintaan oliiviöljyä. Grillaa, kunnes ovat kunnolla kypsiä ja pinnassa on väriä.