Sumakilla silattua lohta

Nyt löytyi rasvaiselle lohelle mahottoman hyvä maustekombo: sumakki, korianterinsiemenet ja sitruunankuori!

Tuo seos löytyi loppukesästä jostain ulkomaalaisesta, ehkä brittiläisestä ruokalehdestä, kun siivosin ruokalehtiloukkoa. Olen jemmannut lehtiä ja merkannut niistä ohjeita, ja yhtäkkiä lehtiä olikin taas kertynyt kaamea kasa. Päätin ottaa valokuvia houkuttelevimmista ohjeista ja heivata lehdet lehtikeräykseen, niin mahtuu lisää lukemista taloon. Moisessa fiksuudenpuuskassani en vain hoksannut aina katsoa, että kuvassa näkyisi lehden nimi saati numero ja vuosi.

Mutta se lohi. Ohjeeseen kuului myös fenkoli-omenapaistos, joka houkutteli kovasti, mutta jouduin kehittelemään sen tilalle muuta. Kauppahallin fenkoli oli ranskalaista, eikä lähikaupassa ollut fenkolinmuruakaan (on ollut suomalaistakin ihan vasta tarjolla), joten vaihdoin lisukkeen lennossa kotimaisiin vihreisiin papuihin. Oli älyttömän hyvää, mutta kyllä sitä fenkoli-omenahässäkkääkin pitää joskus kokeilla.

SUMAKKILOHTA JA VIHREITÄ PAPUJA

n. 600 g lohta fileenä

1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl sumakkia
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl suolaa

n. 200 g vihreitä papuja

1 rkl hunajaa
n. 2 rkl sitruunamehua


Paahda korianterinsiemeniä kuivalla paistinpannulla muutaman minuutin ajan. Ole tarkkana, etteivät pääse kärähtämään. Kaada paahdetut siemenet mortteliin ja anna jäähtyä hetki, ennenkuin rouhit ne. Sekoita joukkoon sumakki, sitruunankuoriraaste ja suola. Leikkaa lohifile annospaloiksi ja ripottele reilusti mausteseosta niiden päälle. Painele seosta lohen päälle sormilla. Jätä ainakin teelusikallinen tai pari mausteseosta vielä odottamaan.

Huuhtele pavut ja trimmaa päät tarvittaessa. Sekoita hunaja ja sitruunamehu.

Kuumenna pannulla öljyä ja nosta lohipalat pannulle paistumaan maustepuoli alaspäin. Anna niiden paistua rauhassa viitisen minuuttia (paistoaika riippuu toki palojen koosta) hieman keskilämpöä kuumemmalla. Kun lohipalojen sivuista näkee, että kypsyminen on hyvässä vauhdissa, käännä palat nahka pannua vasten ja jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan. Meidän makuumme lohi saa olla mehevää eli juuri ja juuri kypsää, mutta jos pidät kuivakammasta, niin paistelet sitten sen verran, että tulee mieluisaa. Minä nostin palat lautaselle folion alle 2-3 minuutin kuluttua.

Lisää pannulle hiukan öljyä ja laita pavut paistumaan. Paista niitä kuumalla pannulla välillä sekoitellen 6-7 minuuttia. Lisää sitten noin teelusikallinen sumakkimausteseosta ja sekoita vielä. Kaada pannulle hunaja-sitruunakastike, vähennä lämpöä ja anna papujen muhia hetki kastikkeessa. Jos kastike tiivistyy kovin äkkiä eli pannu on hyvin kuuma, pitää sekaan ehkä lisätä pari ruokalusikallista vettä.

Jäljelle jäänyttä sumakkimausteseosta voi vielä ripotella koko annoksen päälle lopuksi.

Syyspäivän pullavinkki: puolukkaboston

Mistä kumpuavat keittiöinspiraatiot? Milloin mistäkin, esimerkiksi seuraavanlaisesta tapahtumaketjusta: Jokin aika sitten söin työkaverini leipomaa bostonpullaa, joka oli ihan älyttömän mehevää ja hyvää. Tänään, vapaapäivän aamuna, mietin ääneen, että jotain ehtisi leipomaankin, jolloin Armastus esitti lempitoiveensa "pullaa!". Torilla sitten iltapäivän puolella syysmarkkinoilla kierrellessäni iskin silmäni puolukoihin ja ostin pari litraa niitä. Arvaatte varmaan, mitä tästä syntyi... Puolukkaboston!

Koska kinuskikastike sopii ihanasti kirpakanhappamien puolukoiden seuraksi, päätin kokeilla bostonpullan täytteeksi puolukoiden lisäksi fariinisokeria. Ajattelin, että se yhdessä voin kera toisi ihanaa kinuskimaisuutta pullaan. Toimi ja iski makuhermoon kuin sata volttia!

PUOLUKKAINEN BOSTONPULLA (tai bostonkakku)

Tee tavallinen pullataikina, esimerkiksi vehnäjauhopussin ohjeiden mukaan. (Minä tein taikinan nyt vain kahteen ja puoleen desiin maitoa, ja lisäsin sekaan myös hippusen jauhettua vaniljaa.)

Kauli kohonneesta taikinasta levy (minulla ehkä noin puolikas tuosta pienestä taikinamäärästä). Levitä levylle huoneenlämmössä pehmennyttä voita/margariinia ja ripottele päälle fariinisokeria. Sekoita puolukoiden joukkoon hiukan perunajauhoja, noin teelusikallinen desilitraa kohti. Ripottele puolukat fariinisokerin päälle ja rullaa levy, kuten tekisit korvapuusteja tehdessäsi.

Vuoraa pyöreä kakkuvuoka leivinpaperilla. Leikkaa puolukkainen taikinarulla noin 3 cm:n paksuisiksi paloiksi ja nosta paloja vuokaan: yksi keskelle ja muut sen ympärillle. Älä lado paloja vuokaan liian tiiviisti, koska niille pitää jättää nousuvaraa. Anna bostonkakun kohota vuoassaan kotvan aikaa, voitele kananmunalla ja nosta paistumaan 200-asteiseen uuniin. Paistoaika riippuu siitä, miten suuren kaakun teet ja miten paksuja palat ovat. Uunin lämpöä voi laskea jossain vaiheessa 175 asteeseen, ja pullan voi peittää leivinpaperilla, jos näyttää, että se paistuu päältä liikaa.

Thaimaalainen kanakeitto ja chilin sykettä

Meillä on ollut tänä kesänä melkoiset taistot kirva-armeijaa vastaan. Parvekkeella rehottavat chilit ovat vetäneet massoittain kirvoja puoleensa, ja nämä massat ovat lisääntyneet semmoista tahtia, että hirvittää. Viimeksi viikonloppuna käytettiin kaikki chilipuskat suihkussa. En ihan lehti kerrallaan niitä ruutannut, mutta melkein. Olipahan urakka!

Chilisatoa on kerätty jo viikkojen ajan ja paljon, mutta joukon tulisimman chilin ensihedelmä poimittiin vasta viikonloppuna. Siinä yksilössä olikin vauhtia enemmän kuin tähänastisissa yhteensä! Minä nuolaisin pientä palaa ja sain kieleni turraksi sillä tavalla kivasti, että puheeni kuulosti hiukan sammaltavalta. Tällainen herkkuhan vaati sitten alustakseen jonkin sopivan ruokalajin, eikä tarvinnut kauan miettiä, että jotain thaityyppistähän se voisi olla. Thairesepteissä luotan ystäväni Hannelen reseptiikkaan, ja sieltähän löytyi mainio pohja päivän kokkailulle.

Laitoin keittoon puolikkaan keltaisen chilin eli Vecturan (voimakkuus 8/10) ja hirveän varovaisesti tuota ärmychiliä eli Fatalii Gourmet Jigsaw´ta (voimakkuus 10+++++/10). Mutta kas kummaa, ärmychili kesyyntyi keitossa ihanasti, eikä poltellut suuta, joten laitoin hieman lisää. Vaikutus oli sopiva ja veikeä: ei polttelua suussa, mutta hikihelmeilyä silmäkuopissa ja nenänvarressa. Perfect! Armastuksen mielestä toki potkua oli liian maltillisesti ja hän lisäsi siivuja vielä omaan annokseensa.

Olipa sinulla käytössäsi mitä chiliä hyvänsä, niin suosittelen valmistamaan tätä keittoa.

THAIMAALAINEN KANAKEITTO

1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
n. 3 x 3 cm:n palanen inkivääriä
2 pientä porkkanaa suikaloituna
2 kaffirlimetin lehteä (kuivattuna pussissa tai purkissa kaupan hyllyllä)
n. 1 tl sitruunaruohotahnaa (koska kaupasta ei löytynyt sitruunaruohoa)
maun mukaan tuoretta chiliä (n. 1-2 chiliä)
5 dl vettä + 1 kanaliemikuutio
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
0,5 dl thaimaalaista kalakastiketta
0,5 dl kookossokeria (tai palmusokeria, ...tai tavallista sokeria, mutta paljon vähemmän)
1-2 limetin mehu

n. 350 g broilerinfilettä
1,5 levyä täysjyvänuudeleita
tuoretta lehtipersiljaa / korianteria

Kuori ja halkaise sipuli ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja siivuta inkivääri ohuelti. Kuori porkkanat ja suikaloi. Laita kaikki edellä mainitut sekä kaffirlimetin lehdet ja sitruunaruohotahna kattilaan veden ja kasvisliemen kera ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Leikkaa sillä välin broilerfileet oikein ohuiksi viipaleiksi ja nosta sitten kattilaan kiehumaan. Lisää mukaan myös chiliviipaleita ja kalakastiketta. Kanaviipaleet kypsyvät nopeasti. Kun ne ovat kypsiä, lisää mukaan kookosmaito ja limetin mehu sekä sokeri. Tässä vaiheessa voit lisätä myös nuudelit. Minä katkoin niitä vähän, jottei tarvitse kalastella pitkiä nuudelikiemuroita lusikalla. Anna kiehua ja maistele, tarvitaanko lisää limetin mehua tai sokeria (ne ovat vähän makuasioita...). Keitto on valmista, kun nuudelit ovat kypsyneet. Lisää lopuksi sekaan silputtua lehtipersiljaa (tai korianteria, jos siitä tykkäät).

Mehevät ja maukkaat broilerinkoivet

Broilerista puhuttaessa kuulee monesti mainittavan sanat "kuivaa" ja "aika mautonta, mitäänsanomatonta". Jos haluat näistä laatusanoista eroon, suosittelen tekemään broiskua oheisella ohjeella. Oli mehevää ja oli maukasta!

AASIALAISET BROILERINKOIVET

3 broilerin koipi-reisipalaa

2 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 dl soijakastiketta
1/2 dl osterikastiketta
puolikas tuore chili
2 rkl sokeria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kastikeainekset kulhossa. Poista broilereista nahka ja tee lihaan muutama viilto puukolla. Nosta broilerpalat uunivuokaan ja kaada päälle kastike. Nosta vuoka uuniin ja anna paistua noin 15 minuuttia kuumassa. Valele broilereita liemellä, laita päälle kansi tai folio ja laske lämpötila 175 asteeseen. Anna lihan kypsyä uunissa ainakin puolitoista tuntia. Kääntele välillä koipia, jotta kastike maustaa niitä kauttaaltaan. Ruoka on valmista, kun liha on riivittävää ja irtoaa helposti luusta.

Kiinanpavut

Viime talven Hong Kongin reissulla syötiin niin ihania ruokia, että ne ovat monesti olleet mielessä senkin jälkeen. Siellä usein oli ruokalistoilla "kasvikset" -osiossa papuja tai parsakaalta, jonka seassa oli jauhelihan näköistä paistettua lihamurua. Että semmoisia kasvisannoksia. Murua tai ei, maku oli kyllä ihan mieletön joka kerralla, joten niitä oli yleensä pakko ottaa osaksi ateriaa. Täällä Suomessa satokauden ollessa parhaimmillaan löytyi kaupasta ihan suomalaisia leikkopapuja, kerrankin! Yleensä tarjolla on ollut kenialaisia versioita. Jos siis tapaat vihanneshyllyllä suomalaisia papuja, tarraa niihin kiinni. Ihania ovat!

Minä valmistin pavut paistinpannulla ihan omasta päästä keksityllä ohjeella (ilman mitään lihamuruja), ja lopputulos oli niin hyvä, että olisin voinut syödä papuja pari annosta ihan sellaisenaan. Meillä ne päätyivät kuitenkin lisukkeeksi kiinatyyppiselle kanakastikkeelle ja riisille.

LEIKKOPAVUT KIINALAISITTAIN

n. 200 g tuoreita leikkopapuja
öljyä
3-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2-3 ruokalusikallista osterikastiketta
2-3 ruokalusikallista soijakastiketta
seesaminsiemeniä

Huuhtele pavut ja trimmaa niiden päistä pikku nipsaisu pois, jos on ylimääräisiä härpäkkeitä. Kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja nosta pavut paistumaan. Paista kovalla lämmöllä muutaman minuutin ajan (ei haittaa, vaikka papuihin tulee vähän paistopintaa) ja lisää sitten valkosipulirouhe. Paista vielä hetki, mutta varo ettei valkosipuli kärähdä. Lisää pannulle osteri- ja soijakastiketta ja paista vielä hetken ajan sekoitellen. Nosta pavut tarjoiluastiaan ja valuta mahdollisesti pannulle jäänyt kastike päälle. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.

Unelmankevyt suklaamousse

Uhmasin laiskuuttani ja päätin askarrella sunnuntain kunniaksi jälkiruokaa. Ennen kuin ennätin hakemaan inspiraatiota yhdeltäkään nettisivulta tai minkään lehden uumenista, alkoi päässä muhia ajatus suklaamoussesta. Se oli täysin ohittamaton ajatus. Siispä ostoslistalle kermaa ja suklaata (mutta myös rahkaa, jolla ajattelin keventää ja raikastaa vaahtoa), ja askeleet kohti kauppaa.

Nam ja slurps! 4 annosta upposi helposti kahteen pekkaan.

SUKLAAMOUSSE (4 annosta)

1 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata (vähintään 47-prosenttista)
hiukan limetinkuoriraastetta
100 g maitorahkaa
1 rkl sokeria

Paloittele suklaa pieniksi paloiksi kuumuutta kestävään astiaan. Kiehauta kerma ja kaada se suklaan päälle. Sekoita hyvin, jotta kaikki suklaa sekoittuu kermaan. Anna seoksen jäähtyä hetki pöydällä ja nosta se sitten kelmulla peitettynä jääkaappiin. Kun suklaakerma on kunnolla jäähtynyt, vatkaa se vaahdoksi. Lisää vaahdotuksen loppuvaiheessa sekaan sokeria. Älä säikähdä, jos vaahto näyttää juoksettuneelta. Se tasoittuu kyllä, kun lisäät rahkan ja sekoitat hyvin. Tarjoile heti, annoksina tai tarjoiluastiasta. Päälle voit veistellä halutessasi suklaata (perunankuorimaveitsellä onnistuu kätevästi). Luulen, että mousse vähän jähmettyy, jos sen antaa seistä jääkaapissa ennen tarjoilua. Heti tarjoiltu suklaavaahto on unelmanpehmeää ja kevyttä.

Jos haluat tarjota moussen kera kuvassa olevia päärynälohkoja, toimi näin (siinä vaiheessa, kun olet saanut suklaakerman jääkaappiin):
Kuori päärynä, halkaise se ja poista siitä siemenkota. Leikkaa kumpikin puolikas neljään osaan. Purista kattilanpohjalle puolikkaan limetin mehu ja raasta sekaan hippunen limetin kuorta. Lisää mukaan myös ruokalusikallinen kookossokeria. Kuumenna ja sekoita, ja lisää mukaan päärynälohkot. Anna poreilla muutaman minuutin ajan ja nosta pois hellalta. Anna päärynälohkojen jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. Nosta jokaisen annoksen päälle kaksi päärynälohkoa ja halutessasi lusikallinen lientä.

Enchiladat - tai mitä lie rullahommia uunin kautta

Enchiladat, tortillat, fajitakset, tacot, nachot... Siinä on suomalaiselle semmoista sanaviidakkoa, että saa laittaa viidakkoveitsen heilumaan ja internetin laulamaan. Lätty on tutumpi, ja lättyjähän nämäkin tavallaan ovat. Vehnälättyjä eli -tortilloja täytettynä, rullattuna ja kuorrutettuna. Tuli niin hyviä, että sain määräyksen kirjata ohjeen muistiin.

Muistaako muuten joku vielä jauhelihatäytteiset räiskäleet? Siis ennen tortilloiden saapumista näille korkeuksille. Mausteiden määrässä ne hävisivät näille satanolla, mutta siihen maailman aikaan olivat kuitenkin hirmu hyviä. Niitä myytiin kaupan pakastealtaassakin valmiina. Minkähänlaisia ne mahtoivat olla?

ENCHILADAT (8 kpl)

8 kpl vehnätortilloja
1 prk tomaattisalsaa (mietoa, mediumia tai hottia maun mukaan)
1 pss juustoraastetta

400 g jauhelihaa (meillä oli nyt broilerinjauhelijaa)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
1 punainen chili (tai ihan oman maun mukaan enemmän tai vähemmän)
1 porkkana
2 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
1 tl chipotlechilihiutaleita (tämä on chilinystävän määrä)
n. 1 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippuria rouhittuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 pkt mustapapuja (kypsennettyjä siis)
3-4 rkl ranskankermaa (kaikki mitä purkinpohjalla oli)
n. 2 tl hunajaa

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Suikaloi paprika. Halkaise chili ja poista halutessasi vaaleat siemenkiinnikkeet siemenineen (koska niissä piilee suurin tulisuus). Suikaloi chili. Kuori ja suikaloi porkkana. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja laita paprikasuikaleet paistumaan. Niihin tulee hyvää makua, kun ne saavat vähän paistopintaa. Lisää sitten hetken päästä vasta jauheliha paistumaan ja taas hetken päästä sipuli ja valkosipuli sekä porkkana. Kun jauheliha on jotakunkin kypsynyt, mausta seos juustokuminalla, oreganolla, chipotlella (josta saa kivaa savun makua) sekä suolalla ja mustapippurilla. Sekoittele ja lisää tomaattipyre, mustapavut, hunaja ja ranskankerma. Seoksesta ei ole tarkoitus tulla kastikemainen vaan ennemminkin muhennos, jotta lopputulos ei olisi lötkö ja märkä vaan mehevä. Sekoita ja maistele ja lisäile mausteita ja suolaa makumieltymystesi mukaan.

Sipaise uunivuoan pohjalle ja reunoille vähän öljyä. Nostele tortillalättyjen päälle täytettä ja rullaa tiukasti. Nosta rullat vuokaan. Jos täytettä jää (minulla jäi), voit levittää loput rullien päälle vuokaan. Kaada lopuksi päälle purkillinen tomaattisalsaa ja ripottele pinnalle vielä juustoraaste. Nosta vuoka uuniin ja paista, kunnes juusto on saanut sopivasti väriä, ehkä n. 20 minuuttia riittää.

Tiikeriravut ja lohi hernesopassa

Otsikon yhdistelmä kuulostaa peräti omituiselta, mutta kun kerron, että kyseessä ei ollut perinteinen hernesoppa vaan mintulla höystetty soppamainen hernepyre, niin ymmärrät ehkä jujun. Löysin Elle Mat&Vin -lehden nettisivuilta kesäisen houkuttelevan ohjeen, jota muokkaamalla valmistui tämä helteisen kesäillan ateria varsin vaivattomasti ja nopeasti. Lohiostoksilla ollessani näin kaupan tiskillä myös  kypsentämättömiä tiikeriravunpyrstöjä, joita en voinut vastustaa, ja niinpä ne pääsivät keittoannoksiin mukaan. Tarjolla olisi ollut myös turskankieliä, mutta ne eivät olleet ollenkaan niin vastustamattomia! Valitsin siis ravut.  

Tämä ruoka on kaiketi tarkoitettu alkupalaksi, ja toimii varmasti loistavasti pienempänä annoksena myös sellaisena. Näin reilumpana se upposi hyvin myös illalliseksi. Koska hiki ja sen tähen kevyt ruoka tarpeen.

LOHTA JA TIIKERIRAPUA HERNEKEITON KERA (2-3 annosta pääruokana, useampi alkuruuaksi)

3 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 palsternakkaa (oli ehkä n. 300 g)
n. 5-6 dl kasvislientä
200 g herneitä (pakasteherneet käyvät hyvin)
puoli ruukkua minttua
puoli ruukkua lehtipersiljaa
tiraus sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria mausteeksi (+sellerisuolaa ripaus, jos sellaista löytyy)

n. 200 g lohta
3 tiikerirapua / ruokailija

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuori palsternakat ja kuutioi ne. Kuumenna kattilanpohjalla öljyä ja kuullota sipuleita ja palsternakkakuutioita viitisen minuuttia sekoitellen. Lisää kattilaan puoli litraa kasvislientä (tai vettä ja yksi kasvisliemikuutio) ja anna palsternakkojen kiehua kypsiksi. Lisää herneet kattilaan, kun juurekset ovat kypsyneet ja keitä vielä muutama minuutti. Lisää sitten yrtit ja soseuta keitto. Aloita sitten maistelu ja maustaminen. Suolaa maun mukaan, mustapippuria maltillisesti ja hiukan sitruunamehua terävöittämään makeahkoa makua. Sellerisuolaa laitoin hippusen (sitä olen valmistanut itse merisuolasta ja sellerinsiemenistä), koska juuriselleriä ei ollut keittoon laittaa. Jos haluat sileän ja tasaisemman värisen keiton, siivilöi soppa. Minä jätin keiton ronskisti rosoiseksi.

Kun keitto on valmis, paista annoksiin kalapalat (mausteena suola ja mustapippuri + tiraus sitruunamehua) ja ravunpyrstöt. Raa´at tiikeriravunpyrstöt ovat harmaita ja muuttuvat paistettaessa kauniin vaaleanpunertaviksi. Vain pari minuuttia per puoli riittää hyvin. Liian pitkä kypsentäminen muuttaa ne sitkeiksi ja kumimaisiksi. Ripsaus suolaa ja hippunen chilipulveria päälle, ja annoksia kohti.

Kaksi hyvää syytä käydä Kajaanissa

Jos mietit, miksi kannattaisi visiteerata Kajaanissa, kerron sinulle kaksi hyvää syytä: ravintola Anorakin alkuruoka ja pääruoka! Mahdollisesti jälkiruoka olisi se kolmas syy, mutta emme jaksaneet enää syödä jälkkäriä.

Piipahdimme pikaisesti Kajaanissa toteamassa, että hellettä on sielläkin. Illalla nälän tullen kipaisimme ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen ravintolaan ajatuksella "no ihan sama, mennään tuohon, päästään ainakin ulos varjoon syömään ja nauttimaan kesäillasta".

Alkupaloiksi haukea ja salaattia. Raikasta ja maukasta! Erityisen viehättynyt olin tuosta salaatista.

Pääruuaksi ylikypsää possua ja flank steakia. Ei moitittavaa, päinvastoin. Meidän makuhermomme ilahtuivat näistä ruokalajeista vallan paljon.

Ravintola Anorak sijaitsee Kajaanin linnan raunioiden kohdalla, näköetäisyydellä katua ylöspäin keskustaa kohden. Kannattaa siellä linnassakin toki käydä, eikä pelkästään tuossa Anorakissa :)

 

* * *

Ai niin! Olihan siellä vielä semmoinen kiva juttu kuin Höyrylaiva Kouta! Armastus hoksautti, että sekin kannattaa tähän lisätä. Olisimme halunneet iltaristeilylle, mutta niin oli suosittu tuo, että ei mahduttu mukaan. Iltapäivän Kajaanijoen reissulle kuitenkin päästiin ja mukavaa oli. Liput kannattaa varata etukäteen, jos haluaa päästä juuri tietylle matkalle mukaan.

Paahdettua kukkakaalta spagetin kera

Maistoin tämän ruuan suussani jo ennen kuin aloin kokkeiluhommiin. Pienen säätämisen jälkeen lopputulos olikin sitä, mitä toivoin. Oi onnistumisen iloa!

Melkeinpä mikä tahansa kasvis tykkää uunissa paahtumisesta, ja kukkakaali on siitä peräti innoissaan. Paahdettu kukkis yhdistettynä valkosipuliin, oliiviöljyyn, sitruunamehuun ja parmesaaniin... arvaatte varmaan, aivan ihanaa! Tätä sörssöä kelpaa yhdistää pastaan. Laitoin spagettia, koska toinen kuivakaappimme vaihtoehto oli nallemakararonia, eikä se nyt tuntunut asianmukaiselta. Joku kierrepasta olisi myös ollut tässä kiva, niin kukkakaalimurut olisivat tarttuneet mukavasti pastan kiemuroihin.

Määrät ovat, anteeksi vain, vähän summittaisia. Maistelemalla löydät sinun talouteesi sopivimman säädön eli mieleisesi kombon sitruunamehun ja valkosipulin kanssa. Suunnilleen näillä kirjatuilla määrillä meillä mentiin.

PAAHDETTUA KUKKAKAALTA PASTAN KAVERIKSI

1 pieni kukkakaali (noin puolikiloinen pallero)
rypsiöljyä

1 valkosipulinkynsi
4-5 rkl oliiviöljyä
4-5 rkl sitruunamehua
vajaa 1 dl raastettua parmesaanijuustoa
n. 1 tl suolaa
kolme pyöräytystä mustapippuria myllystä
2-3 rkl pastan keitinvettä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Paloittele kukkakaali pieniksi suupaloiksi ja asettele uunivuokaan. Lorottele kukkakaalinuppujen päälle hiukan öljyä ja nosta vuoka uuniin. Anna kukkakaalipalojen paahtua, kunnes ne ovat saaneet väriä ja pehmenneet. Saattoi mennä reilut 20 minuuttia.

Kun kukkakaalit ovat melkein kypsiä, laita pastavesi kiehumaan. Suolaa vesi ja heitä pasta kypsymään. Sillä välin murskaa kypsyneet kukkakaalipalat haarukalla vaikkapa kulhossa (ei tarvitse tulla tasaisen sielää massaa, riittää kun on vähän sössätty). Lisää kukkakaalimuhjun joukkoon raastettu/hienonnettu valkosipulinkynsi, oliiviöljyä, sitruunamehua, parmesaania ja suolaa sekä mustapippuria. Sekoita hyvin ja maista. Suolan tarve riippuu vähän siitä, miten suolaisessa vedessä olet pastasi keittänyt. Lisää sitruunamehua, jos haluat lisää kirpakkuutta. Kun pasta alkaa olla kypsää, ota pari ruokalusikallista kiehumisvettä kukkakaalimuhjuun ja sekoita. Siivilöi kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon kukkakaaliseos.

Paahtuneet aarteet - maistuisi siltäänkin.

Pari endiiviä, kiitos!

Nyt olen paikannut taas yhden aukon sivistyksessäni eli syönyt endiiviä. Tänne Oulun korkeuksillekin rantautuu hiljalleen noita (meidän mittapuussamme) erikoisempiakin ilmestyksiä, ja toistaiseksi olen vain niitä ujosti vihannesosastolla silmäillyt. Muutaman päivän ne pötköttelivät jääkaapissa ja odottelivat kokin inspiraatiota (jota kokki haeskeli internetistä). Monissa resepteissä endiivi oli kesytetty kypsentämällä, ja niin minäkin päätin tehdä. Endiivin maun sanotaan olevan hitusen karvas, mutta kypsentäminen pehmentää sitä. Pidin kyllä mausta raakanakin, ja seuraava endiivikokkeilu on todennäköisesti tarjota endiivin lehtiä jollain pehmeänmaukkaalla täytteellä höystettynä.

Grillasin ruuaksi raakamakkaroita ja maissia, ja lisukkeeksi paistelin pannulla pari endiiviä. Ne saivat makua sinapista, hunajasta, balsamiviinietikasta ja valkosipulista, koska tuumailin makujen sopivan hyvin makkaroiden kanssa. Ja jo osui ajatus napakymppiin! Napakammalla grillillä eli paremmilla lämmöillä endiivit voisi grillatakin. Tuoreella tillisilpulla vahvistettuna nämä endiivit sopisivat varmasti ihanasti myös kalan seuraksi.

HUNAJA-SINAPPISET PAISTETUT ENDIIVIT

2 endiiviä
3-4 rkl rypsiöljyä

1 tl hunajaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl balsamiviinietikkaa
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna/hienonnettuna
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

Poista endiiveistä päällimmäiset lehdet, halkaise endiivit pituussuunnassa ja huuhtaise ne (ja kuivaa). Kuumenna pannulla öljyä ja nosta endiivinpuolikkaat paistumaan leikkuupinta alaspäin. Anna endiivien paistua lempeähköllä lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä (noin 15 minuuttia).

Sekoita kastike kupissa. Käännä endiivit pannulla ja valuttele kastiketta niiden päälle. Anna hautua vielä hetki ennen tarjoilua.

Tykkäsin kovasti!!

Kipinää kielelle eli korealaiset kanavartaat (ja grillattua paksoita)

Vahva korealainen Gochujang-chilitahna on riittoisaa. Lusikallisesta saa jo mukavasti makua ja lämpöä ruokiin, joten puolen kilon rasiasta riittää ja riittää ja riittää... Hyvä niin, koska sittenpähän voi tehdä kerran jos toisenkin näitä korealaisia kanavartaita (joiden ohjeen löysin Me Naiset -lehdestä nro 21/2018). Epäilin, miten liha saa makua pelkästään grillauksen aikana sivelystä, joten tumpsautin kanapalat marinoitumaan (valkosipulilla tuunaamaani) mausteseokseen vartiksi. Kannatti!

Vajaa puoli kiloa broileria ja pari ruokalusikallista gochujang-tahnaa muodostivat mukavasti suussa kihelmöivän liiton ja nenänvarteen kohosi pikkuisen hikikarpaloita. Siis juuri meille sopiva, mutta jos haluat vain vähän chilin lämpöä, vähennä toki tahnan määrää marinadissa. Lusikallisellakin saa jo hyvät maut.

Suosittelen investoimaan metallisiin varrastikkuihin, jolloin ei tarvitse huolehtia siitä, että tikut kärähtävät kesken grillauksen. Jos käytät puisia tikkuja, on niitä syytä liottaa ennen lihojen/kasvisten pujottelua niihin, jotta ylimääräistä hiillostusta ei pääse syntymään. Meidän sähkögrillimme tosin ei ole niin järeissä lämmöissä, että palaminen olisi huolenaihe. Siitä huolimatta ne metallivartaat ovat oikein mukavat.

KOREALAISET KANAVARTAAT

480 g ohuita broilerfileitä

Marinadi:
2 rkl korealaista gochujang-chilitahnaa
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä raastettuna (tai hienonnettuna)

Leikkaa broilerfileet suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita marinadin ainekset ja nostele kanapalat sekaan. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön vartiksi.

Kuumenna grilli ja nosta vartaat paistumaan. Paista vartaita välillä käännellen noin 15 - 20 minuuttia, kunnes liha on kypsää.

* * *

Helppoa, kätevää ja erittäin maukasta! Söimme kanavartaita grillatun paksoin eli pinaattikiinankaalin kanssa. Se olikin mahtava lisuke broiskulle, erityisesti erinomaisen kastikkeensa ansiosta! Kastikeohje on Kokkipottilan Hannelen käsialaa. 

GRILLATTUA PAKSOITA JA MAAPÄHKINÄKASTIKETTA

pari pientä paksoita neljään osaan pitkittäin halkaistuna
suolapähkinöitä (maapähkinöitä)

Maapähkinävoikastike:
2 rkl riisietikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä
3 tl kalakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna

Sekoita kaikki kastikeainekset kulhossa. Grillaa paksoipaloja välillä käännellen, kunnes ne saavat vähän väriä, mutta ne saavat jäädä rapsakoiksi. Kun paksoit on grillattu, valele niitä kastikkeella. Ripottele päälle hiukan suolapähkinöitä. Namnam!

Grillikausi avattu: Broilervartaat portugalilaisittain

Helle on hellinyt meitä jo päiväkausia, ja se tuntuu näin toukokuussa peräti ihmeelliseltä. Ja ihanalta! Viikonloppuna korkkasimme sen kunniaksi grillikauden. Parvekkeelle roudattu sähkögrillimme on ihan kelpo kapine aika monenlaiseen grillaukseen, mutta ei ihan parhaimmillaan (eli tarpeeksi kuuma) punaisen lihan grillaukseen. Nyt grillasimme valmiiksi kypsennettyä maissia, pari jämäksi jäänyttä halloumijuustosiivua sekä portugalilaisittain maustettuja broilervartaita. Broiskuohjeen löysin Donna Hay Magazinesta 97/2018 ja sitä pienesti soveltaen valmistui oikein maittava kanaruoka. Ateria täydentyi salaatilla sekä upealla auringonpaisteella. En keksinyt tilanteessa mitään valittamista. Annan arvosanaksi reilusti kiitettävän!

Donnan vartaissa oli käytetty karitsaa, pekonia, possua, naudanlihaa (edullisempia ruhonosia) ja chorizomakkaraa, mutta täällä ei kaupassa ollut tarjonta ihan parhaimmillaan, joten mentiin pelkällä broiskulla.

BOILERVARTAAT PORTUGALILAISITTAIN

1 pkt broilerin rintafileitä (meillä oli 3 reilun kokoista filettä)

Marinadi:
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl jauhettua juustokuminaa
vajaa 1 tl chipotlechilihiutaleita (tai 1 tl savupaprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita)
2 tl raastettua sitruunankuorta (keltaista osaa)
2 rkl omenaviinietikkaa (koska ei ollut punaviinietikkaa)
3 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Paloittele broilerinfileet noin suupalan kokoisiksi kuutioiksi ja heitä ne marinadin sekaan. Sekoita hyvin ja anna palojen maustua 15 minuuttia.

Valmista marinoitumisen aikana kastike.


Minttu-persiljasalsa:

vajaa 1 dl silputtua tuoretta lehtipersiljaa (en mittaillut ihan tarkasti, semmoinen about kourallinen...)
vajaa 1 dl silputtua tuoretta minttua
1 vihreä chili hienonnettuna (poista vaaleat siemenkiinnikkeet ja siemenet)
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua
4-5 rkl oliiviöljyä (sen verran, ettei salsa jää ihan jankiksi)

Sekoita salsan ainekset keskenään kulhossa ja jätä odottamaan valmiita vartaita.

Kun broilerpalat ovat marinoituneet, pujottele ne varrastikkuihin. Kuvassa näkyvät metalliset tikut ovat peräti kätevät. Jos käytät puisia tikkuja, liota niitä ennen grillaamista vedessä, jotta ne eivät grillauksen aikana ala kärventyä. Grillaa lihoja välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet, mutta eivät kuivuneet. Tekisi mieli sanoa, että kypsymisaika riippuu palojen koosta ja grillin kuumuudesta, mutta tunnustan sen sijaan, että en muistanut katsoa kellosta, kauanko noiden kypsymiseen meni meillä aikaa. Luiruttele minttu-persiljasalsaa kypsien broilervartaiden päälle. Se muuten sopi erinomaisesti myös salaatinkastikkeeksi!

Yhden pannun taktiikka - rautua ja parsaa uunissa

Ilmaisut "älyttömän hyvää" ja "yksinkertaista" sopivat hyvin samaan virkkeeseen. Jos nuo mahtuvat yhteen astiaan, niin aina vain paranee! Lauantai-illan täydellinen ateria muodostui uunissa kypsennetystä raudusta ja parsasta höystettynä tillipestolla ja halloumijuustolla. Yhden astian taktiikkani vähän petti, kun halusin halloumijuustoon paistopintaa ja se piti hankkia paistinpannulta. Uunissa juustot vain pehmenivät, eivätkä saaneet väriä.

Äh. Sotkinhan minä kolmannenkin astian, sen pestokulhon. Älyttömän hyvää ja yksinkertaista siitä huolimatta! Tehkää tekin, ja sotkekaa niin monta astiaa kuin haluatte.

RAUTUA JA PARSAA UUNISSA

vajaa 400 g:n rautufile
1 nippu tankoparsaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
(halloumijuustoa)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Levitä pellille leivinpaperi ja ota palanen foliota esille. Nosta rautufile folion päälle ja taittele folion reunoja laidoiksi. Ripottele kalan päälle suolaa ja hiukan mustapippuria.

Huuhtele parsat. Napsauta niiden tyvistä puumainen osa pois. Kuori parsat, jos haluat eli jos kuori näyttää kovin napakalta. Levitä parsat leivinpaperin päälle pellille ja lorauta niiden päälle hiukan öljyä. Ripottele päälle myös vähän suolaa. Jos haluat mukaan halloumia, leikkaa siitä siivuja ja laita pannulle. Voit paistaa halloumit myös erikseen pannulla, koska uunissa ne eivät ennätä saada väriä. Nosta pelti kaloineen ja parsoineen uuniin. Kypsennä niitä 175 asteessa noin 15-20 minuuttia, riippuen kalafileen ja parsojen paksuudesta.

Valmista kypsymisen aikana pesto.

Tillipesto: 

puoli ruukkua basilikaa

puoli ruukkua tilliä

pari ruokalusikallista pinjansiemeniä 

pikkuinen valkosipulinkynsi

1 tl raastettua sitruunankuorta + hiukan sitruunamehua

ripaus suolaa

1/2 - 1 dl oliiviöljyä

Laita ainekset kulhoon ja suristele sauvasekoittimella kastikkeeksi. Öljyn määrällä voit säätää soosin koostumusta. Levitä haluamasi määrä kastiketta kypsän kalan päälle.

* * *

Työreissuilla tulee joskus tehneeksi hassuja ostoksia. Reilu viikko sitten löysimme työkaverin kanssa tuollaiset vekkulit porkkananteroittimet. Tuikitarpeellinen keittiöväline! Nyt on vekotin testattu, ja ai että tuli sievää porkkanaruusuketta salaatin somisteeksi :)

Makua tofuun!

Olen edelleen vähän epäröivä tofun suhteen. Olen syönyt hyvää tofua (nämä ovat parhaat kokkeiluni: "Tofun tutinaa" ja "Rapeaa tofua...".), mutta myös mautonta ja ankeaa. Omat tofukokkeilut ja makumieltymykset ovat jalostuneet seuraavanlaiseksi ajatukseksi: rapsakka paistopinta ja reipas maustaminen ovat tarpeen, jotta tofu uppoaa.

Glorian Ruoka & viini -lehdessä (4/2018) oli ohje japanilaiseen inkivääripossuun. Koska nyt ei ollut hinkua porsaanlihaan, niin päätin vaihtaa sen tofuun (josta ohjeessakin oli vinkattu). Tofua oli enemmän kuin ohjeessa possua (sitä oli vain 200 g), joten päätin omatoimisesti kasvattaa kastikkeen määrää. Koska lisäsin soijaa suhteessa muita aineksia enemmän, en tohdi enää nimittää soosia tare-kastikkeeksi, joksi sitä kutsuttiin lehden ohjeessa. Tiedä, kuinka tarkaa se on... Tällä soijan määrällä kastikkeella voi hyvinkin olla ihan toinen nimi. Elän toivossa, että sapporolaistuneet oululaiset perehdyttävät meitä jatkossa japanilaisen ruoan saloihin ja tuuttaavat blogiinsa hyviä reseptejä.     

JAPANILAINEN INKIVÄÄRITOFU

270 g maustamatonta tofua
1 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 tl sakea

Kastike:
3 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
2 tl miriniä
2 tl sokeria

Leikkaa tofu noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Levitä ne lautaselle ja pirskottele päälle sakea sekä inkivääriraaste. Anna tofusiivujen maustua 5-10 minuuttia. Sekoita sillä välin pienessä kulhossa kastikkeen ainekset.

Kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja nosta marinoituneet tofuviipaleet paistumaan. Anna niiden paistua oikein kuumalla pannulla, kunnes pintaan on tullut väriä, ja käännä niiden kylkeä. Paista joka sivulle rapsakka kauniin ruskea pinta. Kun tofut ovat paistuneet, vähennä hiukan lämpöä liedeltä ja lisää pannulle kastike. Anna kastikkeen kiehua kokoon ja tofuviipaleiden imeä kastikkeen makua.

Tarjoile tofu keitetyn riisin kanssa. Riisi on syytä laittaa kypsymään ihan ensimmäisenä, ja kun se alkaa olla lähes kypsää, voi alkaa paistaa tofupaloja. Annoksessa oli lisäksi suikaloitua kaalta, jonka senkin paistoin nopeasti oikein kuumalla pannulla. Kunhan varhaiskaalta alkaa tulla kauppoihin, sitä ei kannata paistella, mutta tämä vanha kaali kaipasi mielestäni paistopintaa.

Hyvää, teen toistekin - myös possuversiona. Porsaan ulkofile siis suikaloidaan ja marinoidaan sakella ja inkiväärillä, kuten tofukin.

Loskaa pyöräteillä, kevättä lautasella: Herne-avokadopestoa pastalle

Töistä kotiin pyöräityäni oli pikkuisen kiukkuinen, mutta pieni ärtymykseni suli jo ruuanteon maisteluvaiheessa. Avokadon, herneiden, valkosipulin ja mintun kombinaatio herkisti hymyilemään ja iloisen vihreä väri vei ajatuksia jo kesää kohti. Tämä pastaruoka oli kovastikin minun makuuni.

Tein ruuan lähes alkuperäisen ohjeen (Donna Hay Magazine, Issue 97 / 2018) mukaan. Minttua minulla ei ollut riittävästi, joten laitoin myös basilikaa. Fifty-fifty -kombinaatiolla maku on minun mielestäni sopivasti hennon minttuinen. Lisäsin pestoon myös limetin mehua ja pecorinojuustoa, joita ei ohjeessa ollut lainkaan. Herneet kiehautin ihan nopeasti ennen käyttöä. Ruoka valmistui nopeasti, pastan kiehumisen aikana, joten se sopii myös kiireisemmälle kokille.

HERNE-AVOKADO-MINTTUPESTOA PASTALLE

200 g pakasteherneitä
1 avokado
1 valkosipulinkynsi
1 tl raastettua limetin kuorta
puolikkaan limetin mehu
reilu 1 dl mintun ja basilikan lehtiä
n. 0,5 dl raastettua pecorinojuustoa (tai parmesaania)
2 reilua ruokalusikallista oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl (paahdettuja) pinjansiemeniä

Laita pastaa varten vesi kiehumaan ja ala valmistella samalla pestoa. Kiehauta pienessä kattilassa vähän vettä ja lisää sekaan pakasteherneet. Kiehauta herneitä pari minuuttia, älä yhtään pidempään. Kaada ne siivilään ja huuhdo nopeasti kylmällä vedellä. Tarkoitus on säilyttää herneiden kaunis heleä väri. Halkaise avokado ja poista kivi (napauta siihen veitsi kiinni ja kierrä kivi irti). Kaapaise avokadon "hedelmäliha" lusikalla irti kuoresta.

Surauta sauvasekoittimella tahnaksi noin puolet herneistä, avokado, valkosipulinkynsi, limetin kuori ja mehu, minttua ja basilikaa, juustoraaaste ja oliiviöljy sekä suola ja myllystä rouhittu mustapippuri. Maista ja lisää suolaa maun mukaan. Pestossa saa olla suolaisuutta aika reilusti, koska se maustaa myös pastan.

Kun pasta on kypsää, ota talteen noin desilitra pastan keitinvettä. Sekoita kypsän pastan joukkoon pesto ja tarpeen mukaan keitinvettä sekä loput herneet ja pinjansiemenet. (Jos haluat paahtaa pinjansiemeniä, tapahtuu se näppärästi kuivalla, kuumalla paistinpannulla. Älä jätä pinjansiemeniä yksinänsä paahtumaan, sillä ne palavat yllättävän joutuin. Sekoittele niitä paahtamisen aikana.)

Herkkien ja hienostuneiden makujen seljankukkatartaletti

Elina Jyväksen "Baking instinct - Eleanoora von Smöörin herkkujen aateliset" -kirjassa on muuan vastustamaton ohje: Seljankukkatartaletti. Siihen käytettävän voin määrä vähän hirvittää, mutta ei ole este leipomiselle. Kun tätä tartalettia on kerran maistanut, ymmärtää syyn.

Seljankukkamehuun olen ensimmäistä kertaa törmännyt Ruotsissa jo liki kolme vuosikymmentä sitten ja ihastuin makuun jo silloin. Maussa on ihanaa kukkaisuutta / metsäisyyttä / raikkautta. Nykyään seljankukkamehutiivistettä saa jopa meidän lähikaupastamme. Kannattaa kokeilla laimentaa sitä veden sijaan kivennäisvedellä. Tuo sekoitus on erityisesti kesällä aivan paras virvoitusjuoma!

Muuan työvaihe tämän tortun teossa askarrutti: kananmunien lisääminen kuumaan liemeen. Mietin, voisiko tämän vaiheen tehdäkin niin, että kaataisi kiehuvan kuumaa mehuseosta ohuena nauhana kananmunien joukkoon samalla huolella sekoittaen. Sitten seos kaadettaisiin uudelleen kattilaan ja kuumennettaisiin, kunnes sakenee. Tulisikohan silloin kiisseliin kananmunarihmoja, joita nyt tuli, ja jotka piti vielä siivilöidä pois. Kertoiskohan joku, jos olis kokeillut?

SELJANKUKKATARTALETTI

Pohja:

150 g voita

3,5 dl vehnäjauhoja (ohjeessa oli erikoisvehnäjauhoja, mutta laitoin tavallisia leivontakarkeita)

0,5 dl mantelijauhetta

1 dl tomusokeria

1 kananmunankeltuainen

yhden limetin kuori raastettun

Täyte:

200 g voita

4 dl seljankukkamehutiivistettä

2 rkl sokeria

6 kananmunaa

4 liivatelehteä

koristeluun esimerkiksi mustikoita tai vadelmia

Nypi kulhossa jauhot, mantelijauhe, sokeri ja pieniksi kuutioitu kylmä voi murumaiseksi seokseksi. Pese limetti huolella ja raasta kuoren vihreää osaa hienolla raastimella joukkoon. Lisää myös keltuainen ja vaivaa seos nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Minä jouduin lisäämään joukkoon kaksi ruokalusikallista kylmää vettä, ennen kuin taikina antautui tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi.

Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi (noin 3 mm) levyksi ja nosta se varovasti voideltuun vuokaan (myös reunoille pitää riittää). Minun suorakaiteen muotoinen irtopohjavuokani on n. 12 x 35 cm:n kokoinen, mutta ilmeisen matalareunainen, koska sekä taikinaa että täytettä jäi vähän yli. Tein ylijäämistä kolme pientä annostartalettia. Pistele taikinapohjaan haarukalla reikiä. Nosta taikina vielä jääkaappiin tunniksi. Kun taikina on ässettynyt jääkaapissa, kuumenna uuni 185 asteeseen ja paista pohjaa uunissa 10-12 minuuttia. Anna kypsän pohjan jäähtyä kunnolla.

Kun pohja on jäähtynyt, voit valmistaa täytteen. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.  Mittaa kattilaan voi, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kiehauta seos, jotta voi sulaa kunnolla. Vatkaa kananmunat kevyesti kulhossa. Lisää kananmunamassaa varovasti ohuena nauhana kuumaan voi-mehuseokseen koko ajan sekoittaen. Hauduta kiisseliä hiljalleen keskilämmöllä kunnes täyte sakenee, mutta älä keitä. Nosta liivatelehdet pois kylmästä vedestä ja purista niistä varovasti ylimääräinen vesi pois. Lisää pehmenneet liivatelehdet kuumaan täytteeseen huolellisesti sekoittaen. Siivilöi vielä kiisseli tiheällä siivilällä, jotta siihen ei jää kananmunarihmoja. Kaada siivilöity kiisseli jäähtyneen pohjan päälle ja siirrä leivonnainen kylmään jähmettymään vähintään kahdeksi tunniksi. Koristele esimerkiksi tuoreilla mustikoilla tai vadelmilla.

* * *

PS: Minä olen syönyt seljankukkatartalettia ensi kerran Kokit ja potit -blogin kirjoittajan Hannelen tekemänä. Leivonnainen vei jalat alta heti! Nyt Hannele on muunnellut reseptiikkaa ja tehnyt ananas-limetartaletin. Minulla on vahva epäilys, että myös se on aivan taivaallista...

Keittoa keväiseen pyrypäivään

Menin jo pääsiäisen pyhinä luulemaan, että kevät pyyhältää täyttä vauhtia tänne. Sitä auringon määrää! Nyt kun katson ulos, näen pelkkää pyryä. Pyöräilijän painajainen on siis taas lähellä: pehmeät ja huonosti auratut pyörätiet runsaalla lisälumella. Baanalla tarvitaan puhtia ja sitä tarjoaa esimerkiksi tämä maukas ja täyttävä cashewpähkinä-tomaattikeitto.

CASHEW-TOMAATTIKEITTO

2-3 rkl öljyä
1 pieni punasipuli
1 iso porkkana
2 valkosipulinkynttä
noin puolikas punainen chili
noin 200 g (kirsikka)tomaatteja
1 prk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
1 tomaattimurskapurkillinen vettä
kevyt hippunen kanelia
lusikankärjellinen inkiväärijauhetta
100 g cashewpähkinöitä
n. 1 tl suolaa
1-2 tl hunajaa tai sokeria
2 tl balsamiviinietikkaa

Kuori ja silppua punasipuli, porkkana (sen voi raastaakin) ja valkosipulinkynnet. Pätki chili paloiksi. Jos haluat vähentää chilin tuomaa lämpöä, poista vaaleat siemenkiinnikkeet kokonaan ja silppua chili vasta sitten. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja paista siinä hetken aikaa sipulia, porkkanaa ja valkosipulia sekä chiliä. Paloittele / halkaise (kirsikka)tomaatit ja lisää ne kattilaan. Lisää joukkoon myös tomaattimurska ja aluksi noin puoli tölkillistä vettä. Mausta ihan hippusella kanelia ja inkivääriä sekä suolalla ja makeuttajalla. Lopullinen säätö suolalla ja hunajalla/sokerilla tehdään vasta loppuvaiheessa. Anna keiton kiehua, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää joukkoon pähkinät ja soseuta keitto. Minä käytin sauvasekoitinta, joka puri hyvin myös cashewpähkinöihin. Keittoon saa minun mielestäni jäädä vähän pähkinämurua purtavaksi, mutta sinä voit suristella sen niin sileäksi kuin haluat. Lisää vielä joukkoon vettä sen verran, että saat keittoon mieleisesi koostumuksen/paksuuden, sekä vähän balsamiviinietikkaa. Kiehauta sosekeitto ja tarkista vielä suolan ja makujen tasapaino. Niitä voi viilata mieleisekseen mm. balsamiviinietikkaa ja/tai sokeria/hunajaa lisäämällä.

Pikkuleipiä vaalivalvojaisiin

Elämme jännittäviä aikoja. Muutaman tunnin kuluttua selviää, selviääkö tulevan presidentin nimi jo tänään vai pääsemmekö äänestämään toiselle kierrokselle. Vaalivalvojaisiin on aikaa enää pari tuntia, joten vielä ehdit pyöräyttää vaalikahvinaposteltavia. Korvapuusticookiet - taikka näin kotimaisena vaalipäivänä korvapuustipikkuleivät - on helppo leipoa eli ennättävät hyvin illan kahvipöytään.

Pikkuleipien ohje löytyi Valion sivuilta. Älyttömän herkullisia! Kaltaiseni anti-pikkuleipäihminen oli aivan myyty, sillä yleensä en välitä kuin lusikkaleivistä. Sinnikkäästi kuitenkin silloin tällöin leivon pikkuleipiä, ja kylläpä on kannattanut etsiä The Pikkuleipäreseptiä - se nimittäin löytyi nyt.

KORVAPUUSTIPIKKULEIVÄT (26-28 kpl)

200 g voita (huoneenlämpöistä)
2 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(+ oma lisäykseni eli hippunen vaniljajauhetta)

Täyte:
50 g pehmeähköä voita
1 dl sokeria
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna huolellisesti sekoittaen. Lisää leivinjauhe (ja vaniljajauhe) vehnäjauhojen joukkoon, ja lisää sitten jauhot voi-sokeri-muna -seokseen.

Nosta pöydälle pala leivinpaperia ja ripottele sille jauhoja. Nosta taikina päälle ja levitä se suorakaiteen muotoiseksi, noin 30 x 34 cm:n kokoiseksi levyksi. Sekoita sitten täytteen ainekset tahnaksi ja levitä se taikinalevyn päälle. Kääri taikinalevy leivinpaperin avulla pitkältä sivulta alkaen rullaksi. Käännä leivinpaperi pois taikinarullan päältä ja leikkaa rulla noin 1 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Nosta kiekot leivinpaperin päälle pellille. Jätä hiukan tilaa kiekkojen väliin, sillä ne leviävät hiukan.

Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Hienostunut perunapaistos

Tavallisen lihapulla- tai pihviaterian voi helposti taikoa astetta juhlavammaksi tarjoamalla ohessa jotain ylellisemmän tuntuista perunalisuketta. Keitetyt perunat mielletään arkisiksi, eivätkä ne välttämättä kaikille edes maistu, koska koulun kumiperunat kummittelevat mielessä. Itse pidän eniten uunissa kypsennetyistä perunoista tai perunamuusista. Valkosipuliperunoita meillä tehtiin jossain välissä niin usein, että tauko niissä on yhä voimassa. Terriinimäinen perunavuoka sen sijaan houkutteli. Se kuulosti herkulliselta ja näytti kauniilta. Perunoina meillä oli yleisperunaa, mutta seuraavalla kerralla ostan tätä varten jauhoisia perunoita. Vaikka perunat kypsyivät hyvin, oli kuitenkin syödessä sellainen tuntuma, että on aavistuksen liian napakkaa.

Alkuperäinen ohje on täältä. Laitoin omavalintaisesti juustoja, jätin laakerinlehdet pois ja laitoin sekaan raastettua muskottipähkinää hiukan. Hyvää, nam!

JUUSTOINEN PERUNAVUOKA

1 kg jauhoisia perunoita
2 dl kuohukermaa
3 munaa
ripaus mustapippuria
hiukan muskottipähkinää (raastettuna, jos on kokonaisia)
n. 1 tl suolaa
4 dl juustoraastetta (laitoin 2 dl cheddarjuustoa ja 2 dl Västerbottenjuustoa)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kerma, munat ja mausteet sekä juustoraasteet isossa kulhossa. Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi (vaikka mandoliinilla) ja lisää viipaleet kerma-munaseokseen. Vuoraa suorakaiteen muotoinen leipävuoka leivinpaperilla ja lado koko komeus vuokaan. Painele tasaiseksi (ripottele halutessasi päälle hiukan juustoraastetta) ja nosta uuniin. Paista perunaterriiniä 175-asteisessa uunissa noin 1 h 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsyneet (meillä se oli uunissa vartin tuota pidempään). Anna paistoksen jäähtyä kunnon tovi, tai jopa ihan kylmäksi, ennen kuin kumoat sen, jottei se hajoa ja leikkaaminen on helpompaa. Kylmät viipaleet voi paistaa tarjolle laitettaessa molemmin puolin.

Yllä olevassa kuvassa on hieman liian aikaisin leikattu perunaterriini. Kuka täällä on niin malttamaton???

Tour de kaenkky eli pizzojen pisteytys oululaisittain

Oululaisilla ruokabloggareilla on ruuanlaiton lisäksi muuan toinenkin kiintoisa harrastus, nimittäin ruoka- ja juoma-aiheiset arviointiraadit. Olemme maistelleet ja arvostelleet kaikenlaista, aina sinapista jäätelöön ja kaikkea siltä väliltä. Vuosi sitten missasin Suuren Grillikierroksen, mutta tämän tammikuun suurtapahtumaan, pizza-arviointiin, pääsin onnekseni mukaan.

Pastanjauhajat jo kirjoittivatkin tuoreeltaan pizza-arviot, ja jutusta näkyy oikein grafiikkaakin, sillä mikä arvio se semmoinen olisi ellei numeroilla ja kaavioilla pelattaisi! Taisimme olla hauska näky pizzerioissa kännyköinemme, ensin kuvaamassa ja sitten naputtelemassa arviointilomakkeisiimme numeroita. Tämän joukkion arviointi-iltamat ovat aina mahdottoman hauskoja, ja viiltäviä analyysejä riittää. Aina kuitenkin todetaan, että makuasioista voi kiistellä keskustella.

Mietimme porukalla, mitkä pizzeriat valikoisimme testipaikoiksi. Oulussahan pizzerioita riittää yllin kyllin, joten kaikki varmasti löytävät suosikkinsa. Kuten sanottu, makuasioista voi kiistellä keskustella :) Olisimme voineet valita paikat toki toisinkin, mutta tällä kertaa päätimme kohteiksi Rajakylässä sijaitsevan Tarantellan, Tuirassa olevan Napolin sekä Da Marion, Kotipizzan ja Da Maxin keskustassa. Jokaisessa pizzeriassa tilattiin yksi Margherita sekä yksi Capricciosa salamilla. Margheritassa ajattelimme pääsevämme maistamaan tomaattikastikkeen hyvin ja arvioimaan tietysti myös juustoa. Margheritaa ei kaikissa pizzerioissa ollut listalla, mutta se tehtiin siitä huolimatta. Capricciosa valittiin arviointiin, koska siinä on kinkkua (millaista, se meitä kiinnosti) ja herkkusieniä (purkista vai tuoreena). Lisäsimme  tuohon vielä salamin, koska se oli joukkueemme juniorijäsenen herkku, ja halusimme nähdä, millaista salamituotetta (vai meetvurstia) käytetään.

Da Max ja triplajuusto

Ja olipa mielenkiintoinen kierros! Samat pizzat olivat niin erilaisia! Olimme aika yksimielisiä siitä, että Napolin Margherita oli kierroksen paras. Siinä juustoa oli maltillisesti, joten tomaattikastikekin pääsi maistumaan. Jossain paikassa juustoa oli niin järkyttävä määrä, että se juuttui kurkkuun (Da Maxin triplajuustopizza). Kotipizzan vastaava tuote oli niin rasvainen, että kun pizzasiivun otti käteensä, lorahti siitä rasvaa kämmenelle. Kotipizzan molemmat pizzat olivat myös suolaisempia kuin muut.

Capricciosa oli jokaisessa pizzeriassa hiukan erilainen. Metsästimme oikeaa kinkkua, ja vain Tarantellan ja Napolin pizzasta sitä löytyi. Muissa oli sellaista makkaramaista suikaletta, "pizzasukaletta". Pahaa. Jätetään se makkararaaste vain suosiolla pois pizzoista, pliis! Herkkusienet ovat pizzoissa tyypillisesti suoraan purkista, joten Kotipizzan tuoreet herkkusienet yllättivät iloisesti. Muualla mentiin purkkikamalla. Capricciosa-kategoriassakin Napoli vei voiton, mutta Kotipizza oli hyvänä kakkosena, ja pronssille kiri Tarantella.

Pizzapohjien paksuudessa ei kauhean suuria eroja ollut, eikä maussakaan mahdottoman suuria mielestäni. Pohjia ei erikseen pisteytetty, mutta muistelen keskusteluissa vilahdelleen mm. lauseita: "Napolin pohja oli paras. / Kotipizzan pohja miellyttää. / Da Marion pohja ei kyllä ollut niin hyvä." Ehkä suurin ihmetys / yllätys meille oli vaisut tomaattikastikkeet, kaikissa paikoissa. Da Maxissa sitä oli yritetty piristää reippaalla pippuroinnilla. Ostavatko pizzeriat valmiina halvimman mahdollisimman pizzakastikkeen jostain tukusta? Mitä jos sen tekisi itse ja saisi näin säädettyä maut mahtaviksi?

Pizzojen näön ja maun lisäksi yksi pisteytetty asia oli henkilökunnan asenne. Missään paikassa ei paheksuttu yhdeksän hengen joukkueemme kahden pizzan tilausta, vaan tuotiin tyynesti pienet lautaset jokaiselle. Tarantellassa oli asennetta vaikka muille jakaa: pizzat oli leikattu  yhdeksään osaan! Tästä erityispisteet ja -maininta heille.

Tarantellan taidonnäyte

Jaa... niin mikäkö pizzeria tämän kisan voitti? Napoli, tuo Tuiran pitkäikäinen nälänkarkoittaja! Toiseksi tuli Tarantella ja kolmanneksi Kotipizza.

Oulussa voisi tehdä toisenkin (tai vaikka kolmannenkin, sillä paikkoja riittää) pizzakierroksen, ihan eri pizzerioissa. Silloin voisi testata myös ns. erikoispizzoja tai talon erikoisia jonkun peruspizzan ohella. Jos olet testannut, kerrohan kuumat vinkit!

Siskonmakkarapata

Tämä ohje saattaa olla lapsiperheen painajainen: sieniä ja pinaatteja suloisesti makkarapallojen kanssa sekaisin - eikä sipulissakaan ole säästelty! Meille se maistui erinomaisesti, ja ruokaa riitti reilusti seuraavallekin päivälle lämmitettäväksi.

Alkuperäinen ohje (jota hiukan muokkasin) oli K-kaupan ruokalehdessä.

SISKONMAKKARAPATA (perunoiden, pastan tai riisin kanssa syötäväksi)

öljyä paistamiseen
200 g ruskeita herkkusieniä
1 punasipuli
500 g siskonmakkaroita
3 valkosipulinkynttä
70 g tuoretta pinaattia
1 prk tomaattimurskaa
1 - 1,5 dl vettä
1 tl hunajaa
1/2 tl fenkolia (maustetta pussista, ei tuoretta fenkolia)
puolikas lihaliemikuutio
kourallinen tuoreita yrttejä (laitoin basilikaa + lehtipersiljaa)
ripaus mustapippuria
1 tl balsamiviinietikkaa

Viipaloi herkkusienet ja silppua sipuli. Kuumenna pannulla hiukan öljyä ja paahda herkkusieniviipaleita kovalla lämmöllä, välillä sekoitellen, muutaman minuutin ajan. Niihin saa ainakin osaan tulla jopa vähän paistopintaa, tykkään minä. Lisää sitten joukkoon sipulisilppu, vähennä lämpöä ja paista pari minuuttia. Tämän jälkeen voi puristella siskonmakkaroista palleroita pannulle. Sekoittele ja anna makkarapallojen paistua hetki ennen kuin lisäät hienonnetun valkosipulin paistumaan. Samaan syssyyn voi lisätä sitten myös pinaatinlehdet (joita kannattaa ehkä hiukan pilkkoa pienemmiksi). Sekoittele ja paista pari minuuttia ja lisää sitten tomaattimurska ja vesi sekä makuaineet: hunaja, fenkolinsiemenet, lihaliemikuution pala, yrtit, mustapippuri ja balsamiviinietikkaa. Anna seoksen kiehua kymmenisen minuuttia ja tarkista maut. Lisää tarvittaessa suolaa (ja/tai makeutusta). Anna kiehua vielä hetki ennen tarjoilua. Makkarapallerot kypsyvät melko nopeasti, joten tämän ruuan hauduttamiseen ei tarvitse uhrata aikaa.

Askeleen jäljessä: Gado gado -salaatti

Kokkeillaan-blogissa ollaan harvoin ruokatrendien aallonharjalla. Täällä havahdutaan moniin herkkuihin vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo keikkuneet aikansa huipulla ja nousussa on jo uusia ihmeellisyyksiä. Hyvältä trendiherkut maistuvat vielä kotvankin jälkeen, se on todettu moneen kertaan.

Indonesialaisen gado gado -salaatin ohje näkyi siellä sun täällä jo viime syksynä, mutta sen houkuttelevuudesta huolimatta en saanut ruokaa työn alle silloin. Nyt ohje taas jostain pongahti esille, ja koska olen tankannut aurinkoa ja virtaa Hong Kongissa, innostuin hetimiten kokkailemaan. Saattaa myös olla, että oli vielä jäänyt kaipuuta aasialaiseen ruokaan, ja sitä kaipuuta piti viikonloppuna paikkailla. Gado gado -reseptejä löytyi googlaillessa melkoinen määrä, vaihtelevin aineksin. Monissa ulkomaisissa ohjeissa mukana oli tofua ja kananmunaa, mutta minä en niitä laittanut. Rohkenin luoda salaatista nyt omanlaiseni version vähän eri ohjeissa mainittuja aineita yhdistellen, mutta kastikkeen ohje on suoraan Hannelen blogista, (alkuperäinen ohje on ollut Hanna Hurtan Kasvis Ruokakirjassa.) 

Salaatti oli älyttömän hyvää, ja iso osa ihanuudesta tuli tietysti kastikkeesta. Meillä tehtiin kastiketta noin puolet tuosta ohjeen määrästä, ja sitä jäi hiukan (onneksi, ja aion käyttää sitä vielä vaikka broilerin kanssa).

GADO GADO -SALAATTI (3-4 annosta)

200 g bataattia (+hiukan öljyä ja ripaus suolaa)
n. 300 g kaalta
n. 150 g pitkiä papuja (pakaste)
n. 2 dl herneitä (pakaste)
2 reilunkokoista porkkanaa
kourallinen minisalaatinversoja (tai ituja, joita olisin laittanut, jos niitä olisi kaupasta löytynyt)
vähän tuoretta lehtipersiljaa (tai korianteria)

Kastike:

2 dl maapähkinävoita

2 rkl soijakastiketta

n. 2 rkl limetin mehua
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

puolikas (tai kokonainen) punainen chili hienonnettuna

2 rkl kookossokeria 

0,75 dl kookosmaitoa

0,75 dl vettä
Aloita homma bataatin paahtamisesta. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori ja lohko bataatti, laita lohkot uunivuokaan ja lorauta hiukan oliiviöljyä päälle sekä ripsauta hippunen suolaa. Paahda bataattia uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes palat ovat saaneet väriä ja pehmenneet.

Suikaloi kaalinpala ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja viipaloi porkkanat. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä ja nosta kaalisuikaleet ja porkkanasiivut sinne kolmeksi minuutiksi kiehumaan. Lisää sitten joukkoon herneet ja pavut ja keitä vielä pari minuuttia. Älä päästä kaalta liian pehmeäksi. Kaada sitten kasvikset siivilään ja huuhtele nopeasti hyvin kylmällä vedellä, ettei kypsyminen jatku.

Tee kastike sekoittamalla ainekset sauvasekoittimella. Meillä makua säädettiin lisäämällä vielä vähän soijakastiketta ja limetin mehua, sitten oli maut kohillaan. Vettäkin tarvittiin lisää, jotta kastikkeesta saatiin juoksevampaa.

Nosta kiehautetut kasvikset salaattikulhoon ja nostele päälle kypsennetty bataatti ja salaatinversot / idut. Lorauta päälle reilusti maapähkinäkastiketta, sillä se tekee salaatista mehevän. Jokainen ruokailija voi vielä oman annoksensa päälle lisätä kastiketta mielensä mukaan.

Pehmeät porkkanasämpylät

Tuoreiden sämpylöiden tuoksu valloittaa, eikä tämän tunteen aikaansaaminen ole edes kovinkaan vaikeaa. Kun tekee pienen taikinan, josta tulee pellillinen sämpylöitä, on ne näppärä tehdä ihan arki-iltanakin - tai osaksi leppoisan aamun aamiaista. Minä teen sämpylät aina näppituntumalla ja lykkään sekaan sellaisia jauhoja, joita jauhohyllyn pussivalikoima tarjoaa. Nyt oikein mittasin aineksia, jotta saan tänne ihanan pehmeiden porkkanasämpylöiden reseptin.

Porkkanasämpylöissä on ihanaa mehevyyttä - suosittelen ryhtymään leivontapuuhiin!

PORKKANASÄMPYLÄT (8 isoa tai reilu kymmenen pienempää sämpylää)

2,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 dl porkkanaraastetta
6-7 dl sämpyläjauhoja (minun jauhoni olivat kaurarouheisia sämpyläjauhoja)
0,5 dl öljyä

Sekoita kulhossa vesi (n. 42-asteista), kuivahiiva, suola ja sokeri, ja lisää joukkoon desi vehnäjauhoja. Jätä seos kuplimaan siksi aikaa, kun kuorit ja raastat porkkanoita. Sekoita porkkanaraaste taikinan alkuun ja ala lisäämään sämpyläjauhoja koko ajan sekoittaen ja vaivaten. Vaivaa loppuvaiheessa mukaan myös öljy. Jauhojen määrä riippuu siitä, millaisia jauhoja käytät. Tunnustele taikinaa ja lisää loppuvaiheessa jauhoja vain vähän kerrallaan ja varoen, ettei niitä tule liikaa. Taikina saa olla pehmeää (muttei liian löysää), jotta lopputuloksena on pehmeät ja kuohkeat sämpylät. Jätä taikina nousemaan liinan alle vähintään puoleksi tunniksi, mielellään noin 45 minuutiksi.

Kun taikina on noussut, voit joko jakaa sen paloiksi ja pyöritellä palat sämpylöiksi, tai oikaista kuten minä: Muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa se tasakokoisiksi paloiksi (haluamasi kokoisiksi). Nosta palat pellille leivinpaperin päälle. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja laita leivinliina sämpylöiden päälle, ja anna niiden kohota vielä sen aikaa kunnes uuni on kuumennut. Paista kohonneita sämpylöitä 225-asteisessa uunissa noin 10 - 15 minuuttia (koosta riippuen), kunnes ne ovat saaneet kaunista väriä pintaan ja kumisevat kopauttaessa.

Hong Kongissa ristiin rastiin

Hong Kongin erityishallintoalue sijaitsee useilla saarilla ja pätkällä niemimaata, ja kulkeminen näiden välillä on hyvin suunniteltu. Meidän lomallamme liikahdukset Hong Kongissa sujuivat joustavasti ja näppärästi joko metrolla, raitiovaunulla tai saaren ja mantereen väliä kulkevan lautan avulla. Todella paljon myös kävelimme, kuten aina reissuilla.

Meidän hotellimme oli Hong Kongin saarella, jota kolusimme ja tutkailimme ensin pari päivää. Aloitimme orientoitumisen ensin kävellen, mutta jossain vaiheessa nousimme ratikkaan ja ajoimme sillä kotvan matkaa yhteen suuntaan ja taas takaisin. Hong Kongin saarella on hauskat (ja ilmeisen käytännölliset niihin oloihin) kaksikerroksiset ratikat, joissa pidempi ihminen ei mahdu seisomaan suorassa. Ostimme heti Octopus-kortit, joilla matkat eri kulkuvälineissä (ja näköjään myös syöminen ruokapaikoissa) oli helppo ja nopea maksaa. Kaupunkiin matkaavalle tiedoksi, että ratikkaan noustaan takaosasta ja maksu suoritetaan lähtiessä kuskin vieressä olevaan laitteeseen (tai tasarahalla kolikkolaatikkoon). Octopus-korttiin oli todella näppärää ladata lisää rahaa, kun saldo alkoi lähestyä loppuaan.

Kaupungin liikenne oli vauhdikasta ja kadut paikoin leveitä. Ymmärsimme hyvin pian, miksi säännöllisin väliajoin oli teiden yli rakennettuja kävelysiltoja. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä sukkuloimaan jalan tuonne kaahareiden sekaan.

Kaupungin metrojärjestelmä oli todella siisti ja tehokas, ja se ulottui mantereelta sekä Hong Kongin saarelle että Lantaun saarelle. Mantereen ja saaren väliä kulki myös hellyttävän herttainen Star Ferry, jolla pääsi Hong Kongin saarelta Kowloonin puolelle eli mantereelle alle kymmenessä minuutissa.

Mid-level escalators

Hong Kongin saari on maastoltaan kovin toisenlainen kuin kotiseutu. Kaupungissa on paljon jyrkkiäkin mäkiä ja portaita, ja Centralin kaupunginosassa oli keksitty jalkoja säästävä ratkaisu: katetut liukuportaat, joilla oli yhteismittaa likipitäen kilometrin verran. Aamulla liukuportaiden suunta on alaspäin, ja ilmeisesti kymmenen jälkeen aamulla ylöspäin.

Jos oikein haluaa jännitystä elämään, kannattaa suunnistaa Lantaun saarelle ja siitä kaapelivaunulla jättiläismäistä Buddha-patsasta ihmettelemään (yläilmoista näkee myös lentokentän). Me matkasimme ensin metrolla Lantaulle ja otimme metroaseman kupeesta suunnan kohti vuorenhuippua. Olimme kaapelivaunuradan tuntumassa yhdentoista tienoilla aamupäivällä ja jonot olivat jo melkoiset. Siinä lippujen oston jälkeen odotellessa ennätin kehrätä hyvänlaisen jännityksen, sillä olimme valinneet menomatkalle lasilattiaisen vaunun. Kuvittelin mielessäni, kuinka vaunussa seistessämme lasilattiaan ilmestyy särö jos toinenkin, ja mietin valmiiksi pelastautumiskeinoja. Helpotuksekseni vaunussa istuttiin tukevasti reunalla. Ei säröjä, ei paniikkia.

Buddhan tykö pääsee portaita pitkin.

Ylhäältä löytyy kauniita maisemia katseltavaksi.

Temppelialueella päästiin tunnelmaan suitsukkeiden savussa.

Temppelialueen kioskilla oli monenlaista asiakasta :)

Toinen upeita näkymiä tarjoava paikka on Victoria Peak (joka sijaitsee Hong Kongin saarella), ja se on todellakin käymisen arvoinen. Sinne noustiin jyrkkää ylämäkeä kulkevalla vanhalla ratikalla, jossa oli menneen ajan tunnelmaa. Valitsimme ratikka + näköalatasanne -liput, vaikka ilmeisesti ilman tasanteella käyntiäkin pääsee huikeiden näkymien äärelle. Ratikkalippujonossa olimme noin puoli yhdentoista tienoilla, eikä jonotusaika ollut kaikkinensa kuin ehkä parikymmentä minuuttia. Ihan pian jono näytti jo kasvavan melkoiseksi, joten ohjeeksi annettakoon: ole liikkeellä varhain, jos haluat välttää kauheita jonoja. Toinen ohje Hong Kongissa matkaavalle voisi olla, että jos haluaa nähdä maisemia jostain korkealta, kannattaa mennä heti kun tulee aurinkoinen päivä.

Saarella on paljon asumatonta luontoa.

Tämän pitkän tarinan loppuun vielä muutama yksittäinen kuva sieltä täältä...

Hong Kongin kartta on vuosisatojen, ja viimeisen parinkymmenenkin vuoden, aikana muuttunut melko lailla. Kaupunki laajenee koko ajan, kun sitä rakennetaan merelle päin. Oikein selvästi se näkyi mm. meidän hotellimme ikkunasta, jossa näkyi muutos tähänkin karttaan nähden.

Kowloonin puolella eli mantereen puolella asukkaita on Hong Kongin saareen verrattuna moninkertainen määrä. Ja sen huomaa! Ihmisvilinä kaduilla oli valtaisa, ja asuinkerrostalot huikaisevan korkeita.

Mietimme etukäteen, näkyykö joulu kaupungisa mitenkään. Näkyi! Ja kuului. Joka paikassa oli joulukoristeita ja joululaulut raikuivat niin ravintoloissa kuin ostareillakin. Pilvenpiirtäjien kylkiä koristivat räikyvät valot, joissa toivotettiin hyvää joulua. Joulua juhlivat erityisesti Filippiineiltä lähtöisin olevat kotiapulaiset, jotka kokoontuivat sankoin joukoin tonttupuvuissaan ja -lakeissaan vapaapäivän viettoon, joka sattui olemaan jouluaatto. 

Joulun juhlinta näkyi myös Macaossa, jonne teimme pikapiipahduksen. Macao oli loisteliaista kasinohotelleistaan huolimatta hiukan Hong Kongia nuhjuisempi ja likaisempi, eikä valloittanut minun sydäntäni. Portugalilaiset vaikutteet olivat selvästi näkyvissä, kun esimerkiksi katukyltit olivat kiinan lisäksi myös portugalin kielellä.

Sumuista Macaota.

* * *

Jos minulta kysytään, kannattaako Hong Kongiin matkustaa, on vastaus vahva KYLLÄ! Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, ja englannin kielellä pärjää hyvin. Jos jonkun neuvon antaisin kaupunkia varten, niin se olisi: Etene rivakasti, älä jää lönnimään! Joka paikassa oli joku äreä asiakaspalvelija tai opastaja, joka napakoin elein ja niitä säestävin murahduksin opasti ihmisiä siirtymään oikeaan jonoon, jonossa seuraavaksi ja jonosta pois. Kassoilla en useinkaan ehtinyt saada vaihtorahoja käteeni, kun kassöörin huomio oli jo täyttä häkää seuraavan ostoksissa :) Jos omaat vikkelän ajatuksenjuoksun ja sukkelat liikkeet, on Hong Kong sinun kaupunkisi!

P.S.: Ruokajuttuja Hong Kongista voit lukea täältä.