Nuotioruokaa: Lämpimät leivät

Meillä on ollut oululaisten ruokabloggareiden kanssa tapana treffata aika ajoin hyvän ruoan ja huonojen juttujen sivistyneen keskustelun merkeissä. Korona-aikana joukkion tapaamisia on pidetty virtuaalisesti, mm. yhteisesti pääsiäisaterialla tai vappubrunssilla, mutta myös livenä on nähty. Perinteisen kesäpiknikin jälkeen rohkaistuimme tapaamaan melkein ulkona, Pastanjauhajien tunnelmallisessa kodassa. Siellä yllätin itseni ja muut liekitetyillä leivonnaisilla.

Nyt olimme sopineet retkeilytapaamisen Koitelinkoskelle, joka on kertakaikkisen ihastuttava (ja suosittu) retkikohde Kiimingissä, niin kesällä kuin talvellakin. Otin retkieväissä maltillisemman linjan kuin kotakemuissa, enkä lähtenyt revittelemään leivonnaisten kanssa. Sen sijaan otettiin mukaan makkaraa, ja lisäksi tein lämpimiä voileipiä. Ne onnistuivat yllättävän hyvin nuotiolla, joten voin suositella tällaisia retkieväiksi. Erillistä reseptiä leipiin ei mielestäni tarvita. Voit valita mielestäsi leipää ja itsellesi/seurueelle mieluisat täytteet. Minä merkkasin yhden hiukan erilaisen leivän käärimällä sen pakettiin eri tavalla kuin muut, jotta se erottui joukosta.

Meidän leivät olivat tällaisia:

- vaaleaa kauraleipää (2 siivua per leipä)

- Nduja-salamitahnaa hyvin ohuelti kummallakin leipäpuoliskolla

- kinkkua

- savujuustoa

Kasasin leivät niin, että levitin leivälle ndujaa, sipaisin päälle kaksi siivua juustoa, sitten kinkkua, vielä juustoa pari siivua, ja lopuksi päälle ndujalla sivelty leipäviipale. Kerrosleivän molemmat ulkopuolet sivelin oliiviöljyllä, jonka ansiosta leipiin tuli vähän rapsakkaa paistopintaakin. Käärin jokaisen leivän omaan foliokääreeseensä. Leivät paistettiin/lämmitettiin nuotiolla välillä tsekaten, onko juusto alkanut jo sulaa.

Kannattaa kokeilla eväsleipien lämmittämistä nuotiolla!

Kuiva pulla unelmanpehmeäksi eli pullavanukas

Tunnustan olevani ranttu pullansyöjä. Pullan tulee olla tuoretta ja mehevää, ja kuivakka parin päivän vanha pulla takertuu kurkkuun. Taloutemme avarakatseisempi ruokailija kelpuuttaa kuivemmankin pullan - pääasia, että on pullaa. Meillä siis ei tapahdu sitä, että kuivahtanut pullapitkon pätkä joutuu biojätteisiin, mutta jos sinun taloudessasi on tällainen uhka, niin pysähdy tämän reseptin äärelle.

Vaikka uhka ei meillä ollut todellinen, tein hiukan kuivahtaneista pikkupullista kuitenkin pullavanukasta. Se on ihanaa, pehmeää, syysiltoihin sopivaa lohturuokaa, ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kera oikein salonkikelpoinen jälkiruoka vaikka vieraille tarjottavaksi. Olen tehnyt pehmeää pullaherkkua ennenkin, mutta tällä kertaa tein siitä oikein sesonkiruokaa - omenalla tietenkin. Oikeastaan tämä voisi olla tupla- tai triplahävikkiherkku, sillä kuivan pullan ohella nahistunut omena ja eilisen maito toimivat tässä kuin tuoreemmatkin tuotteet.

OMENAINEN PULLAVANUKAS (noin 4 annosta)

n. 250 g pullaa (leetaa tai pikkupullia)
1 omena
4 dl maitoa
2 munaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Siivuta pullat ja asettele ne lomittain uunivuokaan. Kuori ja raasta omena ja tunge raastetta pullaviipaleiden väleihin. Sekoita kulhossa maito, munat ja sokerit ja kaada seos tasaisesti pullaviipaleiden päälle ja anna imeytyä kymmenen minuuttia, ennen kuin nostat vuoan uuniin. Paista pullavanukasta 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Viimeisen kymmenen minuutin ajaksi voit peittää vuoan foliolla, jos näyttää, että pullan pinta kuivahtaa (tosin rapsakka pinta ei sekään ole pahasta). Ota vuoka uunista ja anna sen jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

Mämmipirtelö (vodkalla tai ilman)

Meidän taloudessamme mämmi-innostusta on 50 %:lla asukkaista. Minä edustan sitä toista viiskytprosenttista - sitä, joka ei mämmistä perusta. Vain kerran olen aidosti mämmistä tykännyt. Silloin se oli osa drinkkiä. Juoma oli täyteläinen, vaniljainen ja pirtelömäinen, ja nyt tuota kokonaisuutta lähdettiin testaamaan kotioloissa. En taannoin mämmidrinkin äärelle päästessäni kunnolla nähnyt, mitä baarimikko siihen laittoi, joten nyt piti säveltää.

Lopputulos oli minun mielestäni ihan liian mämminen, Armastuksen mielestä juuri sopivan mämminen. Laitan ohjeeseen summittaiset määrät aineksista, niin voit itse painottaa mitä haluat. Eikä tähän ole pakko laittaa alkoholia, vaan voi tehdä pääsiäisen jälkkäriksi tai välipalaksi jäätelöisen mämmipirtelön! Silloin kannattanee lisätä joukkoon hiukan maitoa, niin pirtelöstä ei tule liian tanakkaa.

MÄMMIDRINKKI / MÄMMIPIRTELÖ (2 annosta)

n. 3 - 4 dl hieman pehmennyttä vaniljajäätelöä (laitoin toooooosi ihanaa Suomen jäätelön vaniljajätskiä)
n. 2 rkl mämmiä
1 rkl vaniljasiirappia
(6-8 cl (maun mukaan) vodkaa / vaniljavodkaa)

Surraa kaikki ainekset pirtelöksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

Taukopatukat

Perheemme pyöräilijä pitää pitkillä lenkeillään mieluusti työkalupussukassaan energia-/myslipatukan siltä varalta, että tarvitaan pikkupurtavaa. Jos olette ikinä valmiita patukoita maistaneet, tiedätte, että ei niiden maussa hirveästi hurraamista ole, mutta kai ne asiansa ajavat perustarkoituksensa puolesta.

Koska ruokabloggaaja kokeilee innolla kaikenlaista, kokeilee hän myös patukoiden tekoa. Ensimmäisiin patukoihin otettiin ohje Myllyn paras -sivuilta, ja sitä muokattiin hitusen. Minä en pidä rusinoista, joten skippasin ne kokonaan ja laitoin vain kuivattuja karpaloita. (Minä en myöskään ole se talouden aktiivisin pyöräilijä, joten otin tässä kummallisesti vapauden päättää makuasioista ihan yksinäni.) Eksotiikkaa vähensin korvaamalla papaija- ja mangosuikaleet aprikoosilla (pienen lähikaupan valikoima ehkä piiiiiikkuisen vaikutti tähän).

Tuomio: Hyviä. Ennemmin syö kun selekäänsä ottaa. Tai kaupan patukoita syö.


P.S.: Kaurasta valmistetut välipalapatukat sopivat myös keliaakikolle!

VÄLIPALAPATUKAT

0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl (vasta puristettua) appelsiinimehua
1 dl hunajaa
4 dl (kuituisia) kaurahiutaleita
1 dl kuivattuja aprikooseja pieniksi silputtuna
2 dl kuivattuja karpaloita
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl pinjansiemeniä
0,5 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
0,5 dl hasselpähkinärouhetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuumenna kattilassa öljy, mehu ja hunaja kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä ja lisää sekaan muut ainekset. Sekoita kunnolla, jotta saat seoksesta tahnamaista.

Vuoraa suorakaiteen muotoinen uunivuoka leivinpaperilla (minun vuokani oli 19 cm x 26 cm) ja levitä seos siihen. Painele "taikina" hyvin tiiviiksi levyksi. Minä käytin apuna toista leivinpaperipalaa, jonka laitoin levyn päälle ja sitten vielä painelin oikein topakasti.

Paista levyä 200 asteessa 20-25 minuuttia. Meidän paistoksemme oli uunissa 23 minuuttia ja sai ihan loppuvaiheessa pintaansa hyvin kevyesti väriä. Siitä arvelin sen olevan valmista. Leikkaa levy jäähtyneenä patukoiksi (äläkä häsyä kuten minä), jolloin saat siistejä paloja.

Patukat säilyvät jääkaapissa 1-2 viikkoa.

Pesämunia

Aamiasmunansa voi valmistaa vaihdellen eri tavoin. Tässä tulee taas yksi uusi tapa. Vinkki löytyi tällaisesta blogista, josta olen löytänyt monta muutakin mielenkiintoista ohjetta.

Näistä tuli ihan hauskoja, vaikka jäinkin kaipaamaan vähän mehevämpää leipää. Pitäisiköhän kuoppaan laittaa ennen muita aineita vaikkapa tuorejuustoa?

PESÄMUNAT eli KANANMUNAA LEIVÄN SISÄLLÄ

sämpylöitä
kananmunia (yhtä monta kuin sämpylöitä)
kinkkusiivuja (yhtä monta kuin sämpylöitä)
suolaa, mustapippuria, persiljaa
juustoraastetta
(sriracha-chilikastiketta)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa sämpylöiden yläosasta ohut siivu pois, siitä tulee kansi. Koverra sämpylän sisälle kolo, johon arvelet kananmunan mahtuvan. Jos pidät srirachakastikkeesta, tipottele tai lorauta makusi mukaan sitä sämpyläkuoppien pohjalle ja reunoillekin. Vuoraa kolo kinkkusiivulla ja riko vuorattuun koloon kananmuna. Ripottele pinnalle suolaa, mustapippuria ja persiljaa (tuoretta tai kuivattua) sekä juustoraastetta. Nosta leipäkansi päälle.

Kääräise sämpylät folioon ja nosta kääröt uuniin. Kypsymisaika riippuu mm. sämpylän koosta eli kuinka paljon sämpyläreunaa on jäänyt. Tarkkaile kypsyyttä. Meillä 15 minuutin jälkeen munat olivat vielä ihan löysiä ja 25 minuutin jälkeen meidän makuumme juuri sopivasti hyytyneet. Kun leivät olivat foliossa vielä viitisen minuuttia eli sen aikaa, että sain teetä kuppeihin, hyytyivät ne lisää. 20 minuuttia olisi siis ollut ehkä riittävä aika. Uuniaika on siis jotain 15-25 minuuttia riippuen leivistä ja ruokailijan mieltymyksistä kypsyyden suhteen.

Puuroa vai burritoa?

Minulla on tapana usein iltaisin heilauttaa kattilaa Armastuksen näkökentässä ja kysyä "syötkö aamulla puuroa". Kysymys on retorinen, sillä keitän puuroa kahdelle joka tapauksessa. Nykyään taidankin vain hihkaista: "Puuroaamu!"

Nyt olen saanut ehdotuksen kysyä "otatko puuroa vai burritoa?". Tämän ehdotuksen juuret ovat aamiaispöydässä, jossa nautittiin aamiaisburritoja. Olin juuri saanut aamiaisen (burritot, hedelmäjuoman ja kahvin) valmiiksi puuhasteltuani keittiössä melko tovin, ja jouduin toteamaan, että arkiaamuina nämä burritot eivät ole vaihtoehto. Puuro on.

Aamiaisburritot jäivät mieleeni kesäiseltä New Yorkin reissulta. Siellä ne olivat olennainen osa useiden kahviloiden aamiaisvalikoimaa ja minäkin söin kerran sellaista. Välissä oli muistaakseni munakokkelia ja jotain papuseosta, ja niitä minäkin laitoin nyt. Papujen joukkoon lisäsin chorizomakkaraa, koska sitä vielä jääkaapissa oli. Koska kananmuna on lempeää, halusin papu-chorizotäytteeseen vahvaa lämpöä, mutta en kuitenkaan tulisuutta heti aamusta. Ihanan aromin ja hyvän lämmön siihen toi savupaprikajauhe. Olin ajatellut laittaa burritoihin myös avokadoa, mutta se ryökäle piileksi selän takana toisella pöydällä, enkä muistanut sitä ollenkaan!


Näistä tuli älyttömän hyviä!

AAMIAISBURRITOT (4 kpl)

4 tortillalättyä

munakokkelia (4 kananmunaa, 2 rkl maitoa, ripaus suolaa ja mustapippuria)

(pala chorizomakkaraa, jos haluat sitä käyttää)
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
hippunen tai nökkönen savupaprikajauhetta (maun mukaan)
285 g mustapapuja (käyttövalmiita pahvitölkissä) + 1/2 dl tölkin nestettä
1 pieni tomaatti silputtuna
1 rkl limetin mehua
1/2 tl hunajaa
ripaus mustapippuria ja suolaa
pari ruokalusikallista tuoretta basilika- ja lehtipersiljasilppua (korianterin ystävät laittavat korianteria)

avokadoa kuutioituna
tomaattisalsaa (purkkituote käy hyvin, ja voit valita haluatko mietoa vai tulista)

Aloita valmistamalla papuseos. Silppua sipulit ja makkara. Jos käytät tässä chorizoa, aloita paistamalla ensin sitä ihan pienessä öljymäärässä pienessä kattilassa. Anna makkarapalojen vähän ruskistua ja lisää vasta sitten sipulit joukkoon. Sekoita ja anna sipuleiden kuullottua. Siivilöi pavut ja säästä paketin liemi. Lisää kattilaan pavut sekä savupaprikajauhetta (sitä voit lisätä vielä, joten aloita pienellä määrällä, jos tuote ei ole sinulle tuttu). Sekoita ja lisää noin 1/2 dl papujen nestettä sekä tomaattisilppu. Mausta limetin mehulla, hunajalla ja mustapippurilla, lisää suolaa tarvittaessa. Anna papuseoksen porista miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Munakokkelia varten riko munat kulhoon ja lisää sekaan maito ja mausteet. Sekoita vispilällä, mutta älä vispaa vaahdoksi. Kuumenna pannulla mieleistäsi rasvaa (nestemäistä margariinia, voita...) ja kaada munaseos sekaan. Pienennä lämpöä ja sekoittele seosta koko ajan. Valmis munakokkeli on kokkareista, muttei kuivaksi paistunutta. Homma ei vie kauaa aikaa.

Kun täytteet ovat valmiit, lämmitä tortillalätyt esimerkiksi mikrossa ja levitä niille täytteet: munakokkelia, papuseosta, tomaattisalsaa sekä avokadoa. Kääräise lätyt rullalle. Rullan toista päätä voi rullatessa vähän kääntää kohti keskustaa, jolloin käsin syödessä täyte pysyy paremmin sisällä.

Hyvä hedelmäjuoma aamuksi syntyy esimerkiksi seuraavanlaisesti:
- 1 verigreippi
- 1 omena
- 1 päärynä
- 1 rkl puolukkahilloa
- loraus appelsiinimehua

--> Kaikki ainekset kuutioidaan ja surautetaan tasaiseksi juomaksi. Greippi kannattaa ensin kuoria veitsellä ja sitten leikata (fileoida) veitsellä myös lohkoiksi siten, että kalvoja ei tule mukaan.

Chorizoa, ruusukaalta ja uppomuna

Joskus tulee valmistaneeksi ruokaa, jolle ei meinaa keksiä nimeä. Ne ovat niitä tilanteita, kun on avannut jääkaapin, haalinut sieltä pöydälle erinäisiä sekalaisia aineksia ja alkanut sitten miettiä, että miten nämä yhdistellään ruuaksi. Tämänkertaisen ruuan äärellä minulta taas kysyttiin, että mikä on tämän ruokalajin nimi. Olin juuri pureskellessani asiaa miettinyt, enkä osannut vastata kysymykseen. En osaa vieläkään, vaikka alan jo reseptiä kirjoittelemaan. Odottelen, josko saisin valaistumisen tässä naputtellessani.

Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä. Kyllä nämäkin leivät ansaitsevat useamman:

CHORIZO-RUUSUKAALI-UPPOMUNALEIVÄT (2 annosta)
tai MUNALEIVÄT
tai AAMIAISLEIVÄT

6 - 10 ruusukaalta (riippuu koosta, meillä oli 6 isoa)
n. 50 g chorizomakkaraa (meillä oli yksi tuoremakkara)
1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli (tai puolikas tavallisesta pienehköstä sipulista)
2 rkl ruokakermaa
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
oliiviöljyä

2 viipaletta vaaleaa leipää

2 kananmunaa

Huuhtaise ruusukaalit ja leikkaa niiden kannat pois. Uloimmat lehdet voi myös riipiä biojäteastiaan, jos ne näyttävät nuhjaantuneilta (yleensä teen niin). Riivi sitten ruusukaaleista muutamia lehtikerroksia irralleen. Kun lehdet alkavat muuttua pieniksi ja hankalasti nypittäviksi, niin leikkaa ydinosa ohuiksi viipaleiksi. Tee lehdistä ja ydinosista kaksi eri kasaa leikkuulaudalle.

Kuori valkosipulinkynsi ja sipuli. Silppua sipulit. Kuori chorizo ja leikkaa se kuutioiksi.

Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja paista makkarakuutioita, kunnes ne alkavat saada väriä. Lisää pannulle sipulit ja ruusukaaliviipaleet ja paista niitä vielä hetken ajan ennen kuin lisäät ruusukaalien lehdet pannulle. Paista taas välillä sekoitellen muutaman minuutin ajan ja lisää sitten pannulle tilkkanen ruokakermaa. Ripsauta sekaan myös mustapippuria ja hippunen suolaa. Sekoita, kuumenna ja nosta pannu pois levyltä.

Tässä vaiheessa voit valmistaa uppomunat, jos sellaisista pidät. Minä teen ne kelmussa kypsentäen (Arzakin tapaan). Jos et pidä uppomunista tai et halua alkaa niitä värkkäämään, voit paistaa häränsilmämunat esim. lättypannun koloissa. Tai jos et kertakaikkiaan pidä vetelästä tai vetelähköstä keltuaisesta, niin paista munasi kuten haluat. Mutta älä jätä munia tästä pois, ne sopivat hyvin yhteen ruusukaalin ja chorizon kanssa. Minä keitin nyt uppomunia hiukan pidempään kuin tuon kelmu-uppomunien suositellun 4 minuuttia 20 sekuntia, ja annoin niiden vielä olla kelmuissa leipien paistamisen ajan. Keltuaiset ehtivät tiivistyä tässä siis ehkä hiukan liikaa.

Paista leipäviipaleet pannulla oliiviöljytilkassa tai paahda ne leivänpaahtimessa. Kokoa annokset: Nosta lautaselle leipä ja laita sen päälle ruusukaali-chorizoseosta. Asettele päällimmäiseksi uppomuna ja pyöräytä pinnalle hiukan mustapippuria.

Raikas tuoremansikkakiisseli

Talvella (mikä kummallinen sana, jonka merkitys tuntuu nyt mitä kaukaisimmalta) meillä syödään mansikoita oikeastaan pelkästään kiisselissä tai sopassa, tai joskus rahkassa. Mustikoita ja vadelmia sen sijaan tulee enemmänkin syötyä sellaisenaan pakasteesta. Tuoreita, vasta ostettuja mansikoita on sääli laittaa kiisseliin - paitsi jos ne laittaa sinne vasta kiisselipohjan teon jälkeen! Mansikoiden raikkaus säilyy näin paremmin kuin keitettäessä ja maku on tuoreempi. Minä terästin kiisseliä limetin mehulla ja mintulla, joskin niitä olisi saanut tämän kokoisessa satsissa olla ehkä vielä hiukan enemmänkin. Fiilaile sinä määriä oman makusi mukaan. Myös sokerin määrää voi säätää mielensä mukaan (ja mansikoiden kirpsakkuuden mukaan). Kannattaa maistaa lientä siinä vaiheessa, kun sokeri on liuennut vesi-limetinmehuseokseen.

TUOREMANSIKKAKIISSELI

7,5 dl vettä
1 limetin kuori raastettuna
1 limetin mehu
1,5 dl sokeria
1 dl kylmää vettä + 4 rkl perunajauhoja (=suuruste)

litra tuoreita mansikoita
3 mintun oksan lehdet

Valmista ensin kiisselipohja. Kiehauta kattilassa vesi, limetinkuoriraaste, limetin mehu ja sokeri. Sekoita kylmään veteen perunajauhot. Ota kattila pois liedeltä ja kaada suurusliemi ohuena nauhana kattilaan koko ajan kiisseliä sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja anna kiisselin pulpahtaa pari kertaa ennen kuin otat kattilan taas pois liedeltä jäähtymään.

Poista mansikoista kannat. Soseuta mansikat yhdessä mintunlehtien kanssa. Kaada mansikkasose kiisselipohjaan ja sekoita kunnolla vispilällä, jotta ainekset sekoittuvat hyvin. Jos haluat, voit kaataa kiisselin tarjoiluvatiin jäähtymään. Laita kelmu tiiviisti astian päälle, jottei pinnalle muodostu kuorta. Tarjoile jäähtyneenä.

Aamupalojen aatelia: banaanipannukakut ja mustikka-vaahterasiirappi

Vaikka olenkin suolaisten aamiaisten ystävä, teen mielelläni poikkeuksen yhden makean aamupalaherkun kohdalla: pannukakut vaahterasiirapin ja marjojen kera. "Cuisine"-ruokalehdestä löysin ihan vastustamattoman ohjeen, jossa pannukakkutaikinassa oli banaania ja vaahterasiirappi oli maustettu mustikoilla. Voitko sinä vastustaa tätä? Enpä usko. Älä turhaan pane kampoihin, vaan kaiva leivontavälineet ja lättypannu esille.

BANAANIPANNUKAKUT (n. 16 kpl)

2,3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa
ripaus suolaa
1,5 dl piimää (huoneenlämpöistä)
2 munaa
3 rkl sulatettua, jäähdytettyä voita
1 banaani

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa piimä, kananmunat ja rasva sekä soseutettu banaani, ja lisää seos kuivien aineiden joukkoon nopeasti sekoittaen.

Paista taikinasta keskilämmöllä pannukakkuja. Paistamiseen voit käyttää mieleistäsi rasvatuotetta. Pannukakut ovat valmiit käännettäväksi, kun taikinapinta alkaa kuplia.

MUSTIKKA-VAAHTERASIIRAPPI (pieni annos)

kukkurallinen 2 dl mustikoita (tuoreita tai pakastemustikoita)
1/2 tl sitruunankuoriraastetta
hiukan reilu 0,5 dl vaahterasiirappia

Laita mustikat ja sitruunankuoriraaste pieneen kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes mustikoista on irronnut kunnolla mehua. Tähän menee noin 10 minuuttia.

Siivilöi mehu toiseen pieneen kattilaan. Painele mustikoita siivilää vasten, jotta saat kaiken mehun irti. Nosta kattila liedelle ja lisää vaahterasiirappi. Anna seoksen kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia, kunnes se on hiukan tiivistynyt ja sakeutunut.

Siirapin voi tarjoilla lämpimänä tai kylmänä. Mustikka-vaahterasiirappi säilyy jääkaapissa jopa 10 päivää.

Karpalovispipuuro

Vispipuuro vie ajatukset lapsuuteen ja tuo mieleen äidin hääräämässä keittiössä. Äiti teki puuron lähes poikkeuksetta puolukoista, mutta minä olen omassa taloudessani käyttänyt myös mustaherukkaa, karviaista tai raparperia. Nyt kun meillä on ollut ilo saada reilummasti karpaloita (kiitos Puolanka!), tein vispipuuron niistä. Jos karpaloita ei ole saatavilla, löytyy kaupasta karpalomehua, jota tähän voi käyttää. Silloin lisättävän sokerin määrässä täytyy olla tarkkana, ettei hurauta liikaa. Karpalomehujakin on monenlaisia. Osassa on omenamehua ja muita makuja lisänä, mutta löytyy myös pelkästään karpalosta tehtyjä mehuja.

KARPALOVISPIPUURO

4 dl karpaloita
5 dl vettä
(tai noin 7 dl karpalomehua)
n. 1,5 dl sokeria (tai maun mukaan)
ripaus suolaa
kukkurallinen desilitra mannaryynejä
1 tl vaniljasokeria

Laita karpalot ja vesi kattilaan ja kiehauta hetken ajan. Siivilöi mehu toiseen astiaan (tai kattilaan). Karpaloita kannattaa painella kunnolla lusikan avulla siivilää vasten, jotta kaikki mehu irtoaa kunnolla ja mahdollisimman paljon hyvää pusertuu siivilän läpi mehuun. Minulla jäi lopulta ruokalusikallinen karpalonkuoria jäljelle, kun mehua oli kaikkiaan 7 dl. Kaada mehu takaisin kattilaan, lisää sokeria maun mukaan sekä ripaus suolaa ja kuumenna kiehuvaksi. Ripottele sitten mannaryynit sekaan koko ajan vispaten. Anna puuron kiehua viitisen minuuttia välillä sekoitellen. Nosta puuro jäähtymään. Kun puuro on jäähtynyt, lisää sekaan 1 tl vaniljasokeria. Vatkaa puuroa sähkövatkaimella, kunnes se on kuohkeaa ja väri on vaalentunut.

Jos meillä olisi ollut kermaa, olisin kokeillut karpalovispipuuron kera Campasimpukan inkiväärikermaa.

Paahdetut kastanjat

Kauppojen valikoimat ovat tätä nykyä niin valtaisat, että tuon tuostakin löytyy jotain ennen kokematonta ja/tai tekemätöntä. Viimeisimpään kokkeiluun ostimme kastanjoita, joita emme koskaan ole paahtaneet itse, mutta maistaneet kyllä vuosi sitten Lontoon reissullamme. Netistä huomasimme, että homma onnistuu ihan tavallisessa kotiuunissa. Ohjeissa paahtolämpötilat vaihtelivat 200 - 225 asteen välillä ja paahtoaika oli puolisen tuntia (tai alle, jos kastanjat ovat pieniä). Ilmeisen tarkkana kannattaa olla lopussa, etteivät kastanjat kärähdä.

Me söimme kastanjoita sellaisenaan, vain kuoret pois otettuna, vaikka monissa kohdin suositeltiin niitä dipattavaksi esimerkiksi voisulaan. Pehmeitä, aavistuksen makeita, ja hyviä!

Paahdetut kastanjat kännykkäkuvassa :)

PAAHDETUT KASTANJAT

kastanjoita
foliota rypistettynä tai karkeaa merisuolaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Huuhtaise kastanjat, jos ne ovat kovin roskaisia, ja kuivaa ne. Leikkaa puukolla kastanjoiden suippoon päähän ristiviilto. Asettele kastanjat viilletty pää ylöspäin uunipellille rypistetylle foliolle (meillä oli käytössä tämä konsti) tai suolakerroksen päälle. Jompaa kumpaa keinoa käyttäen varmistetaan se, että kastanjat pysyvät pystyssä. Paahda kastanjoita uunissa noin 30 minuuttia. Ne ovat valmiita, kun viillot alkavat aukeilla ja kastanjat tuoksua vienosti, mutta eivät käryä. Anna jäähtyä hetki, ennen kuin ryhdyt niitä kuorimaan.

- - -

Tiesitkö tämän?
"Kastanjat ovat pähkinämäisiä ja sipulin muotoisia. Parhaat kastanjat ovat painavia, kiinteitä ja kiiltäviä. Huonot ja pilaantuneet kastanjat tuntuvat kevyiltä. Vedessä hyvät kastanjat painuvat pohjaan, huonot jäävät usein kellumaan. Kastanja sisältää runsaasti tärkkelystä, joka vaatii kypsennystä. Kypsennyksessä tärkkelys hajoaa sokeriksi ja maku muuttuu makeahkoksi ja pähkinämäiseksi." (Lähde: kasvikset.fi)

Omenainen avokadosmoothie

Avokadosta on moneksi: pastaan, tahnoihin, salaatteihin... ja virkistäviin aamujuomiin, kuten omenaisen avokadosmoothien ainesosaksi. Hyvää, raikasta ja täyteläistä. Voimajuoma!

OMENAINEN AVOKADOSMOOTHIE (kahdelle)

1 avokado
pari desilitraa makeuttamatonta omenasosetta (esim. Bonne-merkkistä)
pieni loraus hunajaa (tai ripaus sokeria)
1 limetin mehu
loraus omena- tai appelsiinimehua

Halkaise avokado ja poista kivi. Kaapaise lusikalla avokadon sisältö sekoitusastiaan ja lisää sekaan limetin mehu, omenasose, makeutusaine sekä mehua. Surraa vaikka sauvasekoittimella tasaiseksi, ja säädä paksuus mieleiseksesi mehun avulla.

Kookosmaito-banaanilätyt

Kun on aamiaisella ensin syönyt reippaasti (edes yhden) voileivän, on sen jälkeen lupa täyttää vatsansa herkuilla. Kookosmaito-banaanilätyt sopivat tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän (tai lätty vatsaan).

Näitä on lupa syödä myös muulloin kuin aamupalalla :)

KOOKOSMAITO-BANAANILÄTYT
KOOKOSMAITO-BANAANILETUT
KOOKOSMAITO-BANAANIOHUKAISET
(monella nimellä toimiva ohje on tässä kahdelle)

165 ml kookosmaitoa
1 dl vettä
1 kananmuna
1 rkl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vähän sitruunankuorta
n. 2 rkl sitruunamehua
puolikas banaani raastettuna (karkealla terällä)

Sekoita vispilällä ensin kookosmaito, vesi ja kananmuna. Lisää sitten muut aineet ja vispaa hyvin sekaisin. Paista taikinasta pieniä lättyjä keskilämpöä käyttäen.

Tarjoile lätyt esimerkiksi vaahterasiirapin ja rapeiden, murennettujen banaanilastujen kera.

Raparperivispipuuro

Raparperi, se on hieno kasvi! Siitä voi jalostaa jos jonkinmoista makuhermoa kutkuttelevaa herkkua, vaikkapa hilloketta, täytekakkua, britatorttua tai tiramisua. Vispipuuroa tein raparperista nyt ensimmäistä kertaa ja ohjeena käytin tätä, mutta raparperia oli ehkä desi enemmän ja kanelin sijasta laitoin tuoretta minttua.

RAPARPERIVISPIPUURO

n. 5 dl raparperikuutioita
1 l vettä
1,5 dl mannaryynejä
1,5 - 2 dl sokeria (maun mukaan siis)
ripsaus suolaa
10 oksaa minttua + kymmenkunta lehteä silputtuna

Heitä raparperikuutiot ja mintunoksat kiehuvaan veteen ja anna kiehua hiljalleen, kunnes raparperi on ihan pehmennyt. Nosta mintut pois keitoksesta. Vispilöi sitten joukkoon mannaryynit ja anna kiehua välillä sekoittaen noin viisi minuuttia. Lisää sokeria, sekoita hyvin ja makutestaa sokerin määrä. Ripsauta joukkoon myös hippunen suolaa. Jäähdytä puuro, lisää sekaan hienonnetut mintunlehdet ja vispaa se sitten marjapuuron tapaan kuohkeaksi.

Tarjoilukulhoina voi käyttää vaihtelun vuoksi vaikkapa kauniita laseja! Päälle voi ripotella minttua, tai jos tarjolla on tuoreita mansikoita, sopivat ne hyvin koristeluun. Koska raparperin kanssa olisi suotavaa nauttia myös jotain maitotuotetta, sopisi nokare kermavaahtoa puuron päälle oikein hyvin.

Ternimaitojuusto

Voi veljet, miten helppoa suuren herkun tekeminen voi olla!

Meitä on ilahdutettu parilla pakastetulla purkillisella ternimaitoa, jotka ovat hetken olleet pakasteessa odottamassa toteutustaan. Toisesta aion tehdä tietenkin pannukakkua, joka on ternimaidosta tehtynä erityisen hyvää. Toisesta purkillisesta halusin tehdä jotain, jota en ole ennen itse valmistanut: ternimaitojuustoa. Otin maidon sulamaan jo torstaina, ja vielä eilen seassa oli jääkokkareita, mutta vihdoin tänään päästiin tositoimiin. Katselin netistä ohjeistusta, ja kaikkialla oli toimittu jotakuinkin samalla reseptillä: ternimaitoa ja ripaus suolaa + 175 astetta uunin lämpöä. Näin minäkin lähdin kokkeilemaan.

TERNIMAITOJUUSTO

n. 5 dl ternimaitoa
vajaa 1/2 tl suolaa

Sekoita suola maidon joukkoon. Voitele sopivan kokoinen uunivuoka kevyesti ja kaada maito vuokaan. Nosta vuoka 175-asteiseen uuniin noin tunniksi, eli kunnes seoksesta on tullut juustoa ja pinta on saanut kauniin värin.

Tarjoile ternimaitojuusto (vielä hiukan lämpimänä tai haaleana) hyvän hillon tai marjojen kera. Me söimme juustoa siemenettömän lakkahillon kera, herkkua!

Nyhtöpossun eri vaatteet

Olen jo kotvan miettinyt, että onkohan nyhtöpossusta (Campasimpukan lanseeraama loistava uudissana pitkään haudutetusta possusta) tulossa suomalaisten kansallisruokaa. Niin usein sitä näkee ruokablogeissa ja kuulee ihmisten tehneen. Ja mikäpä ettei? Liha on edullista ja valmistuu lähes itsekseen, ja maustamisessa saa käyttää mielin määrin mielikuvitusta. Meilläkin on kokeiltu vaikka mitä mausteversiota, parhaimpana ehkä tämä. Viikonloppuna taas nyhdettiin (ei tyhjästä kuitenkaan). Kilon possupalasta (joka maustettiin mm. jollain jamaikasoosilla) oli monenlaiseksi herkuksi:

Täyttävä ja hyvä iltapala tai välipala, tai vaikka mainio kisakatsomoeväs! Nyhdä possua sämpylän väliin ja somista mieltymystesi mukaan.

Sitten kun on vatsa täynnä sämpyläversiosta, niin tekee kuitenkin mieli vielä pikkuisen vähäsen lisää. Salaatinlehden kainaloon nyhdetty possu vastaa hyvin tähän mielitekoon ja mahtuu johonkin mahanmutkaan.

Seuraavana päivänä lounas hoituu maukkaasti nyhtöpossusalaatilla!

Tämänkertaisen possun kastikkeeksi tehtiin sekoitus majoneesista ja kermaviilistä:

2 rkl majoneesia
2 rkl kermaviiliä
3 valkosipulinkynttä
vähän hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
tiraus sitruunamehua

Ainekset sekoitetaan ja seoksen annetaan maustua vähän aikaa ennen tarjolle panoa.

I-ha-na! mustikka-talkkunahyve

Yhtenä päivänä nenäni eteen kiikutettiin mainoslehtinen, jossa oli tyrkyllä mustikka-talkkunahyvettä. Samalla esitettiin toive, että sellaista olisi mukava joskus saada. Ohjeen perään yritin kysellä, mutta kyseisessä brosyyrissä oli vain hinta. Sen perustella ei paljon aineksista päätellä. Onneksi on tämä netti, josta luurata vinkkiä. Löysin mustikkahyveen nimellä erilaisia tuotoksia, joista päädyin tekemään Kotiharmin version. Käytin mm. muhoslaista Mimmin jugurttia (maustamatonta), jota saa nykyään mukavasti lähikaupastakin.

Mutta onko tämä jälkiruoka, välipala, aamupala vai iltapala? Minun puolestani vaikka kaikkea tuota, sillä maku on ihan mahtava!!!

MUSTIKKA-TALKKUNAHYVE

n. 3 dl pakastemustikoita
1/2 - 1 dl sokeria (maun mukaan)
1 prk maitorahkaa
n. 2 dl maustamatonta jugurttia
tirskaus sitruunamehua
n. 1 dl talkkunajauhoja

Anna mustikoiden sulaa vähän ja sössää niitä sitten sokerin kera lusikalla. Minä en murskannut kaikkia mustikoita, sillä halusi joukkoon jäävän kokonaisiakin. Voit myös soseuttaa kaikki kunnolla. Sekoita kaikki ainekset ja makustele. Onko sokeria tarpeeksi? Lisättäisiinkö sitruunamehua? Tarvitaanko lisää talkkunan makua? Anna ässettyä hetki, ja lusikoi sitten ääntä kohti.

Rukiiset ahvenburgerit

Alkuviikon kalalupaus tuli vihdoin eräänä iltana täytettyä! Ruuanvalmistus siirtyi kylläkin niin myöhäiseen ajankohtaan, etten enää alkanut pottuja (taikka riisiä, vaikka sitruunarisotto paistettujen ahvenien kanssa hyvää olisikin) kalan kaveriksi keittämään. Niin syntyivät rukiiset ahvenburgerit tuoreesta ruisleivästä ja ahvenfileistä sekä helpoista lisukkeista:

ruisleipää
ahvenfileitä
vähän smetanaa + 1 salottisipuli + suolaa ja pippuria (tilliä)
purjosipulia ohuina renkaina
kurkkua
tomaattia

Hienonna salottisipuli ja sekoita se pariin reiluun ruokalusikalliseen smetanaa. Lisää ripsaus suolaa ja mustapippuria (ja tilliä, jos haluat). Ripottele ahvenfileille vähän suolaa ja paista ne nopeasti voissa kuumalla pannulla. Levitä ruisleivän päälle vähän smetanakastiketta ja muutama kurkkuviipale. Nosta päälle ahvenfileitä ja laita päälle vielä smetanakastiketta. Lisää muutama tomaattisiivu sekä purjorenkaita ja nosta toinen puolikas ruisleipää päälle. Haukkaa ja nauti!

Pizzahenkinen lohifocaccia

Tämä herkullinen lohifocaccia on ruokaisa herkku, jota voi tarjoilla niin kahvipöydän suolaisena palana kuin pikkuruokanakin salaatin kera. Joskus olen vaihtanut lohen parmankinkkuun, mikä sekin on erinomaista. Jos käytät parmankinkkua, asettele kinkkusiivut vähän ruttuun vasta juuston päälle. Kasvisversioon sopivat esimerkiksi sienet ja kesäkurpitsa. Nyt laitoin runsaasti (koko pussillisen) juustoa päälle, vähempikin olisi riittänyt. Nyt focacciasta tuli jopa vähän pizzahenkinen :)

Ohje on peräisin jostain vuosien takaisesta Valion lehdykäisestä.

LOHIFOCACCIA

2 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
100 g paprika-chilituorejuustoa
4 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää juusto, vehnäjauhot ja suola ja sekoita taikinaksi. Vaivaa taikinaa hetki, jotta saat siihen sitkoa. Taputtele taikina jauhojen avulla pellille leivinpaperin päälle n. 25 x 35 cm levyksi. Anna kohota liinan alla.

Valmista sillä välin täyte:

1 iso sipuli
1 rkl voita (tai oliiviöljyä)
100 g paprika-chilituorejuustoa
250 g tuoretta lohta
1/2 tl suolaa
1 tl sitruunapippuria (minä käytin ripauksen mustapippuria)
(anjovista)
1/2 - 1 pussia mozzarellajuustoraastetta

Silppua sipuli ja kuullota sitä voissa (öljyssä) pannulla hetken aikaa. Nosta pannu pois liedeltä ja lisää tuorejuusto joukkoon. Sekoita. Poista lohesta nahka ja ruodot ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Ripottele lohiviipaleille suolaa ja pippuria. Jos käytät anjoviksia, valuta niistä liemi ja leikkaa fileet pituussuunnassa kahtia.

Levitä kohonneen taikinapohjan päälle sipuli-juustoseosta ja lohiviipaleet (sekä anjovista, jos sitä käytät). Ropottele päälle juustoraaste. Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Pizza? Leipä? Mikä?

Arki-ilta. Myöhäinen kotiinpaluu. Nälkä. Väsy.

Näistä aineksista valmistui ruisleipäpizza tai pizzaruisleipä tai lämmin leipä. Tai no tarvittiin myös vähän ketsuppia, kinkkua, sipulia, tomaattia, chorizoa ja kolmenlaista juustoa, ja kuuma uuni. Se oli kurmeeta kerrakseen, lämmitti ihmiset ja täytti mahat.

On muuten hyvä ruoka myös siinä tarkoituksessa, että jääkaapin piilottelemat jämät saa käytettyä näppärästi.

PIZZAKSI ITSEÄÄN LUULEVA RUISLEIPÄ

ruisreikäleipää

Täytteeksi esimerkiksi:
ketsuppia
juustoraastetta (meillä oli Oltermannia, vuohigruyerea ja parmesaania)
kinkkua suikaleina tai jonkinmoisina kappaleina
chorizomakkaraa
sipulia ohuina siivuina
kirsikkatomaatteja puolitettuna
oreganoa

Nosta ruisleipäkiekot pellille leivinpaperin päälle ja roiski niille ketsuppia. Ripottele päälle osa juustoraasteesta sekä muita päällisiä. Lisää lopuksi vielä vähän juustoraastetta sekä kirsikkatomaatin puolikkaita. Kruunaa oreganolla ja työnnä uuniin. Paista 225 asteessa, kunnes juusto sulaa ja tomaatit pehmiävät.