Hävikistä herkuksi: Ruisleipäsipsit

Tuore leipä on ihanaa (karppaajaksi minusta ei siis olisi)! Tykkään myös tietyistä ruisleivistä vähän kuivahtaneina tahi nahistuneina, mutta nyt jälkiuunileipä oli päässyt niin kertakaikkisen jämeräksi (ei kuivaksi kuitenkaan), että vahvemmillakin leuoilla oli sen kanssa töitä enemmän kuin tarpeeksi. Siivuttelin leivän ohuiksi viipaleiksi, maustoin öljyllä ja valkosipulilla ja heitin uuniin. Makoisia sipsinkorvikkeita niistä tulikin! Suolaa minä en halunnut lisätä, mutta halutessaan senkin voi tehdä.

VALKOSIPULISET RUISLEIPÄSIPSIT

ruisleipää
valkosipulia (1-2 kynttä)
oliiviöljyä
(suolaa)

Leikkaa leivästä ohuita, noin 5 mm paksuja siivuja. Pyri suunnilleen samanpaksuisiin siivuihin, jotta saat tasaisen paistotuloksen. Nosta leipäsiivut kulhoon, loristele päälle oliiviöljyä ja purista joukkoon 1-2 valkosipulinkynttä. Lisää suolaa, jos haluat normileipää suolaisempia sipsejä. Sekoita, lisää hiukan öljyä (jotta sitä tulee kaikkiin siivuihin) ja sekoita vielä hyvin.

Laita leipäsiivut leivinpaperin päälle pellille. Kulhossa olevan öljy-valkosipuliseoksen voi kaapia vielä muutamalla leipäviipaleella puhtaaksi. Paahda leipäviipaleita n. 225-asteisessa uunissa muutaman minuutin ajan kunnes ne saavat hitusen väriä. Varo etteivät pala, eivät ole hyviä ja tulee hävikkiä, jota pyrimme välttämään :)

Armastukseni muisti Hävikistä herkuksi -kampanjaan osallistuvaa Kotiharmia kirjakaupassa, josta toi tuliaisiksi Elina Teerijoen kirjan "Sata ruokaa tähteistä". Kirjasta löytyy tähderuokavinkkejä raaka-aineittain, kätevää. Kannattaa tutustua, jos/kun pää lyö tyhjää, kun ruuanvalmistuksen aika koittaa ja kaappi on tähteitä täynnä.

Hävikistä herkuksi -pizza

         

Kokkeillaan-blogi on mukana ruokabloggaajien Hävikistä herkuksi -kampanjassa, joka on viritelty toukokuun ajaksi (listan mukana olevista blogeista löydät esim. Suolaa&hunajaa -blogista) . Tarkoituksena on kiinnittää huomiota ruokatalouksien roskiin meneviin ruokiin ja ruoka-aineisiin ja pienentää hävikkiä loihtimalla niistä herkkuja roskiin toimittamisen sijaan. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus on tutkimuksessaan todennut, että suomalaiset hussaavat ruokaa roskiin vuosittain lähes 130 miljoonaa kiloa! Jokaista suomalaista kohden tuo tekee melkein 25 kiloa roskiin päätynyttä ruokaa joka vuosi! Huh. Kokkeillaan-kaksikolla ruokaa menee roskiin vaihtelevasti. Hävikistä herkuksi -kampanja virittää toivon mukaan tätäkin ruokataloutta entistä järkevämpään ruokaostosten tekoon ja jo kaapeissa olevan huomiointiin.

Pizza on hävikkiherkkujen kuningatar eli hyvää, laittoipa sinne melkein mitä tahansa. Meillä hävikkiuhan alla olevista aineista tuli peräti kaksi erilaista pizzaa: lihaisa ja kalaisa. Sipulinpuolikas, pari tomaattia ja muutamat herkkusienet sekä valmista purkkipestoa jaettiin kummankin pizzan päälle. Toiseen makua antoi parmankinkku, toiseen anjovikset. Pizzapohjan tein näppituntumalla vajaasta hiivapaketista ja ehkä noin kolmesta desistä vettä. Tuli pehmeä ja notkea. Tee sinä oman reseptisi mukaan ja täytä hävikkiuhan alla olevilla antimilla! Taatusti hyvää :)

 

P.S.: Kokkeillaan-blogi ei ole jalkautunut Facebookiin, mutta Hävikistä herkuksi -kampanja on!

Vappuaaton valinta: kuohuvaa!

Elämä on valintoja. Tänään oli vaihtoehtona joko siivota tai lähteä Koiteliin. Koiteli voitti satanolla.

Koiteli on Kiiminkijoessa kuohuva koski, joka näin jäidenlähtöaikaan on vaikuttava näky. Komeita kuohuja kelpaa tulla ihailemaan kauempaakin. Kesäaikanakin Koitelissa on kaunista! Sinne on laitettu lukuisia nuotiopaikkoja, ja reitit on tehty sellaisiksi, että pyörätuolillakin liikkuva pääsee ihailemaan pieniä saaria. Me emme tällä kertaa olleet varustautuneet makkaroin ja kahvein, vaan toiveikkaina suunnistimme kahvilalle. Kiinni. Mälsää. Onneksi seuralaisemme eli isäpappa lupasi meille kahvit kotonaan. Kakun kera :)

Kevät on ihana!

Kahden parsan patee

Kevään parsat ovat niin ihania, että niitä söisi vaikka kuinka paljon ihan simppelisti keitettynä. Minä olen toistaiseksi nähnyt kaupan vihannesosastolla vain vihreää parsaa, mutta tänään bongasin ensimmäistä kertaa valkoiset parsat. Tarrasin niihin kiinni hanakasti, sillä jo syksyllä merkkasin parin vuoden takaisesta Glorian Ruoka&Viini -lehdestä (3/2010) kahden parsan pateen, jonka massaan tarvitaan valkoista parsaa. Nippu vihreääkin parsaa pääsi mukaan. Muistelin, että tarvitaan myös ranskankermaa, mutta huomasin kotona ohjeen äärellä, että smetanaa pitikin olla. Hyvä tuli ranskankermallakin.

Alkuperäisessä ohjeessa vuoka oli ensiksi vuorattu pekonilla, jonka reunat oli massan vuokaan lisäämisen jälkeen käännetty massan päälle. Minun suuni ei oikein kovasti tykkää semmoisesta pehmeästä pekonista, jollaiseksi vesihauteessa kypsytetyn pateen pekoni jää. Ranttu mikä ranttu... Niinpä pekoni jäi laittamatta.

Pateen maku oli pehmeä ja mukavan parsainen. Mukana ollut vuohenjuusto (minulla oli Chavroux-merkkistä) ei lyönyt makuaan yli parsan, mutta antoi mukavan vivahteen pateen makuun. Myös parmesaani maistui hennosti.

Huomenna vien pateeta syntymäpäivälounaan alkuruuaksi, toivottavasti se maistuu ruokailijoille yhtä hyvin kuin meille esimaistelijoille. Parmankinkku on herkkua parsan kanssa, siksipä laitoin sitä maistiaisannostemme laidalle. Rapsakaksi paistetut pekoninmurutkin kävisivät lautaselle hyvin.

KAHDEN PARSAN PATEE (n. 10 annospalaa)

6 vihreää parsaa
1 kg valkoista parsaa
120 g smetanaa (tai ranskankermaa kuten minulla)
7 kananmunaa
3 rkl perunajauhoja
3 rkl raastettua parmesaanijuustoa
100 g vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
n. 1 tl mustapippuria myllystä

(n. 350 g pekonia)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pese parsat. Poista niistä puumainen tyviosa. Kuori valkoiset parsat (vihreitä ei tarvitse kuoria). Keitä vihreät parsat, mutta älä päästä niitä liian pehmeiksi. Keitä valkoisia parsoja hiukan pidempään. Ne saavat kypsyä vihreitä pehmeämmiksi, koska ne soseutetaan. Leikkaa parsoista nuput ja siirrä ne syrjään koristelua varten.

Nosta valkoiset parsanvarret kulhoon ja lisää joukkoon smetana / ranskankerma. Soseuta parsat sileäksi sauvasekoittimella. Lisää soseeseen perunajauhot, parmesaaniraaste ja vuohenjuusto, ja sekoita hyvin. Vatkaa kananmunien rakenne rikki toisessa kulhossa ja lisää ne soseen joukkoon hyvin sekoittaen. Mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Voitele pitkä vuoka (vetoisuus n. 1,7 l) voilla tai öljyllä. Jos haluat käyttää pekonia, asettele viipaleet tiiviisti limittäin vuokaan niin että niiden päät roikkuvat kunnolla vuoan reunojen yli. Ellet halua käyttää pekonia, kaada puolet seoksesta suoraan vuokaan, asettele vihreät parsat massan päälle ja kaada varovasti loppu massa vuokaan. Jos pekonisiivuja roikkuu vuoan reunojen yli, niin kääntele ne tässä vaiheessa parsamassan päälle siististi.

  

Keitä vedenkeittimellä vettä ja ota esille parsapateevuokaa suurempi uunivuoka. Nosta pateevuoka uunivuokaan ja kaada isoon vuokaan kuumaa vettä niin että vesi ulottuu noin 2/3 korkeudelle parsapateevuoan reunasta. Peitä vuoka foliolla (tämä vaihe minulta jäi tyystin huomaamatta). Paista pateeta uunin alatasolla 175 asteessa 1,5 tuntia.

Kypsä patee irtoaa hieman vuoan reunoista eikä hölsky, kun vuokaa heilauttaa kevyesti.

Anna pateen jäähtyä vähintään 15 minuuttia ennen kuin kumoat sen. Pateen voi tarjota haaleana tai kylmänä. Koristeluun voi käyttää parsannuppuja, yrttejä, oliiviöljypirskauksia, mustapippuria, parmankinkkua, rapsakoita pekonimuruja...

Ja hei, terävä veitsi takaa siistin leikkuupinnan!

Hummeri mönki keittoon

 

...ja tulipa herrrrrrrrrkullista!

Olen oppinut Stokkan hulluilta päiviltä bongaamaan alehummeria. Nytkin kipitin hummerilaarille ja ostin kaksi valmiiksi keitettyä, pakastettua komistusta. Toinen hummeri on vielä pakasteessa, mutta toinen päätyi vuorokauden sulatuksen (jääkaapissa) jälkeen keittoon. Pakasteessa olevalle aion miettiä jotain muuta ruokalajia.

Minun hummerikeittoreseptini on löytynyt Keittotaito-sivustolta. Keitto on todella maukasta, enkä ole muihin resepteihin sortunut. Tein nytkin keiton lähestulkoon tuon reseptin mukaan, paria viilausta/oikomista lukuunottamatta.

KERMAINEN HUMMERIKEITTO

1 hummeri
1 sipuli
1porkkana
n. 10 cm:n pätkä purjosipulia
pieni palanen juuriselleriä
3 rkl öljyä
3 rkl konjakkia
2 dl valkoviiniä
2 kalaliemikuutiota
1 l vettä
1 rkl tomaattipyrettä
2 tl kuivattua tilliä
3 dl kuohukermaa
ripaus valkopippuria
1-2 rkl voita + saman verran vehnäjauhoja

Kuori porkkana, sipuli ja juurisellerinpalanen ja kuutioi ne pieniksi kuutioiksi. Leikkaa purjonpätkä renkaiksi.

Irrota hummerin pyrstö ja sakset (pähkinänsärkijällä saat rusautettua sakset halki, mutta myös ison veitsen hamarapuolella voi kopautella), ja ota niistä lihat talteen. Hummerihaarukka on tässä oiva apuväline, jos sellainen taloudesta löytyy. Kaavi pois pään sisus (jonka voi heittää roskiin). Irrottele jalat. Jos olet jaksavainen ja sinnikäs, voit löytää myös jaloista lihapaloja. Kerää lihat yhteen kulhoon ja kuoret toiseen kulhoon. Muista poistaa pyrstöpalasta tumma peräsuoli!

Kuumenna kattilassa öljyä ja paista kasviksia ja hummerinkuoria jonkin aikaa. Kasviksiin saa tulla vähän väriäkin. Lisää tomaattipyre ja paista vielä pari minuuttia sekoitellen. Lisää tilliä, konjakki, valkoviini ja vesi sekä liemikuutiot. Anna keittopohjan kiehua hiljakseen ilman kantta noin tunnin verran.

Siivilöi liemi. Voit vähän painella siivilässä olevia kasviksia ja kuoria, jotta kaikki herkullinen liemi irtoaa niistä. Lisää keittoliemeen kerma ja kuumenna keitto. Tee voista ja vehnäjauhoista tahna ja muotoile pariksi palloksi. Minä laitoin 2 rkl voita + 2 rkl vehnäjauhoja ja tein kolme palloa.

 

Vatkaa yksi pallo kerrallaan keittoon ja tarkkaile saostumista. Kun keitossa on mieleisesi koostumus, anna sen kiehua vielä viitisen minuuttia (niin vehnäjauho kypsyy). Mausta keittoa vielä suolalla, jos haluat.

Pilko aiemmin talteen ottamiasi lihapaloja pienemmäksi ja jaa ne keittolautasille. Annostele kuumaa keittoa päälle ja hemmottele itseäsi hummerilla!

Välineurheilua :)

Maa-artisokkapyre

Minä en erityisemmin pidä keitetyistä perunoista. Muulla tavoin valmistetut perunat maistuvat kyllä (muusi, erilaiset uuniversiot...). Uudet potut keitettyinä ovat asia erikseen, eli ihania, mutta niitä pitää vielä odotella kotvanen (ja sitten niiden syöminen pitää aloittaa varovasti, kun massu säikähtää niitä ihan kauheasti). Lisäkkeeksi voi kuitenkin kehitellä muutakin kuin perunaa, esimerkiksi maa-artisokkapyrettä. Se on virkistävää vaihtelua lisäkerintamalla. Laitoin kyllä tähänkin pari potaattia, kun ajattelin, että se tasaa makua. Pyreestä (=sose tahi muussintapainen) tuli ihan älyttömän hyvää. Onneksi sitä riitti syötäväksi vielä toisenakin päivänä lounaalla. Tein siis tietämättäni noin neljän hengen annoksen.

Maa-artisokkapyre etuoikealla, porkkanoiden kainalossa.

MAA-ARTISOKKAPYRE

500 g maa-artisokkaa
2 perunaa
1 pieni valkosipulinkynsi
tiraus sitruunamehua
n. 1,5 dl kuohukermaa
n. 2 rkl voita
suolaa

Pese ja kuori perunat ja maa-artisokat huolella.  Kuori valkosipulinkynsi. Kuutioi perunat ja maa-artisokat (ei tarvitse mitään silppua tehdä, riittää kun noin neljään osaan halkoo). Nosta kuoritut juurekset ja valkosipulinkynsi kiehuvaan, suolalla ja sitruunamehulla (estää tummumista) maustettuun veteen ja keitä kunnes ovat kypsiä.

Kun perunat ja maa-artisokat ovat kypsiä, kaada kattilasta vesi pois. Lisää kattilaan desin verran kermaa ja soseuta kuutiot sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää voi ja kermaa vielä vähän. Surraa sauvasekoittimella vielä jonkin aikaa, jotta saat pehmeän ja kuohkean rakenteen. Maista ja mausta suolalla, jos sitä makuaistisi vielä vaatii.

Söimme maa-artisokkapyrettä naudan entrecoteen kera, ja lautasella makuhermoja kutkuttelivat myös keitetyt parsat ja hunajoidut ja sokeroidut porkkanakuutiot. Jälkimmäiset muodostivat maa-artisokkapyreen kanssa taivaallisen liiton.

Maa-artisokka näyttää tällaiselta kuori päällä ja kuorittuna. Nämä olivat ranskalaisia, ja vallan yksinkertaisia yksilöitä. Ennen on ollut tarjolla suomalaisia maa-artisokkia ja niiden kuorimisessa on ollut työmaata. Ovat nimittäin olleet melkoisen röpelöisiä ja monimutkaisia muodoltaan.

Ja parsa. Aina ihana!