Minä olen maistanut osteria ensi kertaa joitakin vuosia sitten, Armastuksen lautaselta, enkä varsinaisesti muista kokemuksesta paljoakaan. Arvelen, että olin hitusen järkyttynyt osterin liukkaudesta ja koostumuksesta, ja luulen sen livahtaneen kurkusta alas vähän hallitsemattomasti. "Ei kai se niin paha...", olen kommentoinut kokemustani jälkeenpäin.
 |
| Liukkaat lautasella, slurpsis... |
Uusintaottelu ostereiden kanssa otettiin viikonloppuna. Päätimme maistella niitä sekä raakana että gratinoituna. Yritin tykätä ensiksi mainitusta, mutta en kyennyt. Maku oli hyvä - suolainen ja merellinen - mutta koostumus ei sopinut kitakaarilleni. En saanut nielaistua kaikkea. Gratinoidut osterit (osterit Rockefellerin tapaan) sen sijaan maistuivat oikein hyvin, ja niitä voisi tehdä joskus uudelleenkin. Siksi kirjaan tähän ohjeen, miten niitä voisi tehdä. Meidän versiomme on kooste erilaisista ohjeista ja se oli makuumme sopiva.
Ostereiden avaamisen jätin Armastuksen käsiin. Olen niin onnettomuusaltis tunari, että olisin luultavasti tuikannut sekä itseäni että Armastusta ostereiden lisäksi. Ensimmäinen yksilö oli harjoituskappale, mutta kuulemma kun tekniikkaa harjoitteli, niin muut jo avautuivat näppärästi. Siltä se näyttikin. Netissä on paljon hyviä kuvallisia ohjeita avaamiseen (esimerkiksi täällä tai täällä). Sieltä vaan vinkkiä katsomaan, jos on ensi kertaa ostereiden kanssa tekemisissä.
 |
| Nyt ei ole hanskat tiskissä vaan kädessä! |
GRATINOIDUT OSTERIT (6 kpl)
n. 1/2 dl leivänmuruja (meillä oli 1 soikea kauraleipäpala)
3-4 rkl oliiviöljyä
1 rkl kapriksia hienonnettuna
1 kevätsipuli varsineen hienonnettuna
2 sellerinlehteä silputtuna
1 rkl kuivattua persiljaa (koska meillä ei ollut tuoretta)
1 rkl sitruunamehua
ripaus mustapippuria
merisuolaa
Sekoita ainekset kulhossa. Jätä hetkeksi maustumaan ja imeytymään. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Huuhtele ja avaa osterit ja irrota ostereiden liha kuoresta, mutta jätä lihat kuoriinsa. Päällykuoret saat heittää pois. Laita uunivuoan pohjalle 6 pientä kasaa merisuolaa ja aseta osterinpuolikkaat niiden päälle. Jaa gratiiniseos ostereiden päälle ja nosta vuoka uuniin. Kypsennä / gratinoi ostereita noin 7 minuuttia eli kunnes kuorrutus on saanut hiukan väriä. Osterit kypsyvät nopeasti. Seitsemän minuutin jälkeen ne olivat meidän makuumme sopivia eli juuri ja juuri kypsiä eli meheviä, eivätkä kuivuneita.
Jännittävää. :) Minä en ole koskaan maistanut raakoja ostereita, kovasti se on kyllä suunnitelmissa. Herkun näköisiä nuo gratinoidut versiot.
VastaaPoistaMinustakin nämä kuuluvat osastolle "jännittävät", ja erityisen jänskää on syödä raakaa osteria :)
PoistaMeillä on takana yksi raakaosterikokeilu, ihan heti seuraavaa ei taida olla edessä. Luulen että osterimme eivät olleet aivan tuoreimmasta päästä, sillä maku oli suoraan sanoen hieman haastava. Gratinoituja voisi kyllä ehdottomasti kokeilla...
VastaaPoistaMerenelävissä on kyllä tuoreus se ykkösasia. Jos saatte käsiinne vähän tuoreempia yksilöitä, niin suosittelen testaamaan ne gratinoituina.
PoistaOnhan se osterin suutuntuma hieman niljakas. Tykkään kaikista örvelöistä, raakanakin. Harmittavan harvoin niitä pääsee nauttimaan, varsinkaan kasvualuidensa lähellä. Katkikset ja simpukat ovat suosikkilistallani ostereiden yläpuolella.
VastaaPoistaHieman, joo :)
PoistaSimpukat uppoaa täälläkin, siniset ja kampasimpukat, oi nam!
Pari kolme kertaa olen maistanut ostereita raakana. Ehkä seuraavalla kerralla menen gratinoiduilla ;)
VastaaPoistaEt sitten suurta rakkautta ole päässyt raakojen ostereiden kanssa kokemaan :) ? Gratinoidut maistuvat, uskoisin!
PoistaGratinoituja ostereita olen saanut vain kerran, ja jäivät kyllä ihan positiivisesti mieleeni. Sun ohje kuulostaa hyvältä!
VastaaPoistaKiitos Riitta, tämä ohje toimi hyvin. Minä olen syönyt ennen vain gratinoituja simpukoita, nekin olivat hyviä.
PoistaNam!
VastaaPoistaJokihaka, pääsit asian ytimeen!
PoistaHyi. Iso käsi kuitenkin kaikesta tuosta käsityöstä. Ja kyllä, olen maistanut enkä tykkää.
VastaaPoistaMrs H.
Kyllä ei maistu minullekaan raakana, mutta rohkeasti jauhoin yhtä. Alas asti ei mennyt :) Gratinoidut hyviä!
PoistaEhkä voisin gratinoitua juuri ja juuri maistaa, ihan nyryn ;)
PoistaMrs H
Olisit kyllä rohkea :)
PoistaSe on ihan mahtava fiilis kun onnistuu kumoamaan "ruokatraumoja". Olen huomannut pitäväni monista ruoka-aineista, joita olen luullut inhokikseni.
VastaaPoista-Heidi
Voi sitä ruokainhokkien määrää lapsuudessa :) Nykyisellään menee ihan kivuttomasti jo tillilihakin.
PoistaMeillä isäntä rakastaa ja minä jätän väliin. Suomessa ei muuten noita oikein osata avata kaupoissakaan. Naapurimarketissakin isäntä pitää ostaessaan joka kerta osterinavausopetusta henkilökunnalle (ja paikalle osuville asiakkaille ;-) )
VastaaPoistaMahtavia tällaiset ruuat, jotka näin jakavat mielipiteitä äärestä toiseen :)
PoistaPitäisikö sen sinun miehesi alkaa tehdä iltaisin kalatiskillä konsultoivan asiantuntijan hommia :) ?
Olen syönyt ostereita muutamaan kertaan ja kokemus ihan ok. Parhaat söin New Yorkissa Esca ravintolassa, joka panostaa mereneläviin ja etenkin crudo-tyyliin. Itse en ole tohtinut lähteä laittamaan. Avaaminenkin näyttää niin vaikealta!
VastaaPoistaMeillä jäi New Yorkissa osterit maistamatta. Siellä oli niin kauheasti kaikkea, etteivät osterit ainakaan minulla tulleet edes mieleen. Minäkään en avannut ostereita itse, vaikka siihen minua rohkaistiin. Jänistin :)
Poista