Kalkkuna tonnato

Ihana italialainen ruokakulttuuri pitää sisällään ruokalajin nimeltä vitello tonnato eli vasikanpaistia tonnikalakastikkeella. Yhdistelmä kuulostaa juuri niin eriskummalliselta, että sitä on pakko kokeilla. Vasikanpaistin puuttuessa lihaköntsänä oli kalkkunarulla, koska kalkkuna kuulemma on passeli tonnaton kanssa syötäväksi. Näin annoin itseni ymmärtää Kannat kattoon -blogia viime talvena lukiessani. Ajatelkaa, siitä saakka on mielen sopukoissa kummitellut kalkkuna tonnato! Ja tämä on vain yksi ilmenemismuoto saamattomuudestani...

Kävikin sitten niin, että vihdoin kun kalkkuna tonnato lähti valmistumaan Kotiharmin köökissä, ei talosta löytynyt kuin ruokalusikallinen majoneesia. Oli jopa sardelleja ja kapriksia, mutta majoneesia...ehei. Lyhyen nettisurffailun (Olivia-lehti, Pirkka, Kaikki äitini reseptit, Hellan ja viinilasin välissä jne...) jälkeen totesin, että kukin tyylillään ja niin sitten mentiin niukalla majoneesilla ja vähän runsaammalla creme fraichella. Kun ei ole vertailukohtaa ravintolakokin tonnatosta, niin rohkenen luonnehtia omaa versiotani oikein maukkaaksi. Pläjäys oli melko suolainen - siis kalkkunarulla ja tonnato - joten seuraavalla kerralla (kyllä, teen tätä uudelleen) ostan kalkkunanfileen naturel. Ja ehkä myös majoneesia :)

Söimmä usein alkuruokana tarjottavan kalkkuna tonnaton pääruokana kera valkosipulirisoton.

KALKKUNA TONNATO

1 kalkkunarulla (paistovalmis, kypsyystikulla varustettu)
-paista kalkkuna paketin ohjeen mukaan eli niin kauan kunnes tikku pongahtaa ylös (paketti lupasi n. 80 minuuttia, meillä kesti piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään)

2 rkl kapriksia
2 rkl oliiviöljyä
6 sardellifilettä
1/2 sitruunan mehu
1 prk tonnikalaa öljyssä (valitse laadukas!)
1 rkl majoneesia
2 rkl creme fraichea
1/2 tl juoksevaa hunajaa

Surauta kaprikset, oliiviöljy ja sardellifileet tehosekoittimessa (tai sauvasekoittimella), lisää valutettu tonnikala, lähes kaikki sitruunamehu sekä majoneesi, creme fraiche ja hunaja. Surauta taas, kunnes saat tasaista tahnaa. Maista ja lisää halutessasi loputkin sitruunamehusta. Tahna valmis!

Pippaloihin tämä olisi oivallinen ruoka, nimittäin lihan voi (ja kannattaisikin) paistaa jo tarjoamista edellisenä iltana. Me popsimme lihan jo pian paiston jälkeen, eikä huonoa ollut näinkään.

Peliä ja paakkelssia

Isänpäiväpostaus, osa 2: Kala-ateriaa sulattelimme pelailemalla ja pian jo alkoi tehdä mieli kahvia. Pieni seurueemme tarvitsi pienen kakun, niinpä olin tehnyt kahden munan kakkupohjan söpöön pieneen irtopohjavuokaan. Siitä syntyi tämmöinen kaakku:

MARJAISA TÄYTEKAKKU

2 munaa
3/4 dl sokeria
3/4 dl vehnäjauhoja
1/4 dl perunajauhoja
1/4 tl leivinjauhetta

mustikoita, mansikoita
2 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
2 tl sitruunamehua
sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne siivilän läpi vaahtoon. Sekoita varovasti. Kaada taikina vuokaan ja paista kypsäksi. Saattoi mennä parikymmentä minuuttia, en valitettavasti katsonut kelloa. Kun kakun reunat alkoivat hiukan irtoilla vuoan reunoista, tökkäsin tikulla kakkua, eikä tikkuun jäänyt taikinaa. Kypsää oli.

Kermaosastoa varten vatkasin kerman ja lisäsin loppuvaiheessa rahkan, sokeria ja sitruunamehun. Maistoin ja lisäsin vielä himpun sokeria. Makunsa mukaan kukin.

Minä leikkasin kakun vain kahteen osaan. Täytteeksi laitoin pakastemustikoita, jotka eivät olleet vielä ihan kokonaan sulaneet. Sekoitin noin pariin desiin mustikoita reilun ruokalusikallisen sokeria ja laitoin mustikat kakkupohjan päälle. En kostuttanut pohjaa, koska ajattelin, että sulavista mustikoista tulee mehukkuutta. Niin tulikin. Mustikkakerroksen päälle laitoin kerma-rahkavaahtoa. Päällyosaa kostutin vichyllä ja kasasin sitten päälle keskelle keon mustikoita. Kakku kuorrutettiin vähän hutaisemalla kerma-rahkaseoksella ja koristeltiin mansikoilla. Maistui! Eikä muuten ollut ätläkän makea, vaan raikas ja marjaisa.

Kuha rullalla ja potut pestossa

Isää / pappaa juhlittiin päivä etuajassa kepeällä kalaisalla aterialla. Maut olivat kohdallaan, kun lautasille lastattiin kuharullia, tillipestoperunoita, tuoretomaattikastiketta ja salaattia. Kalattomalle tarjolla oli herkkulihapullia. Jälkiruokana oli tietysti creme brulee, tuo sielua hivelevän ihana herkku.

Kuha on meille mieluisa kala, ja kun lähikaupasta saa Oulujärven kuhaa, niin sitä tulee tuon tuostakin syötyä. Usein paistamme sitä pannulla sellaisenaan, eikä mausteita isommasti tarvita. Itsevarma kokki tekee juhlapäivälliselle tietysti jotain, mitä ei ole ennen tehnyt :) Minä pyöräytin kuhafileet rullalle kera yrtti-sitruunavoin. Ja sitten jännitin, että miltä maistuu. Mutta hei, jos on kuhaa, voita, tilliä, basilikaa, sitruunaa ja pippuria, niin voiko tulla pahaa???

Tänään ei tullut pahaa, vaan tosi hyvää. Näin:

KUHARULLAT YRTTISITRUUNAVOILLA

1-2 kuhafilettä per syöjä (meillä oli 9 filettä)
n. 50 g voita
kourallinen basilikanlehtiä
pikku nippu tuoretta tilliä
tiraus sitruunamehua

teelusikallinen raastettua sitruunankuorta
mustapippuria
suolaa

Poista kuhafileiden pääpuolessa tuntuva pikkuinen ruotokohta (se löytyy sormella tunnustelemalla) leikkaamalla fileen keskeltä pituussuunnassa ohut viipale pois. Fileeseen tulee siis kapea lovi keskelle. Ripottele fileille suolaa. Sekoita hiukan pehmenneeseen voihin silputut yrtit ja sitruunanmehu ja -kuoriraaste sekä ripaus mustapippuria. Laita lusikallinen yrttivoita kullekin fileelle ja levitä sitä vähän pitkin filettä (jos leviää...). Kääri fileet rullalle. Paista pannulla voissa joka puolelta. Sisimmätkin osat kypsyvät aika nopeasti. Yrttivoi mehevöittää kalarullat ihaniksi.

Tuoretomaattikastikkeeksi kutsuin kalalle hyvin sopivaa sörssöä: kaltatut tomaatit leikataan pieniksi kuutioiksi ja laitetaan kulhoon. Sekaan heitetään basilikasilppua, tiraus balsamicoa, suolaa ja sokeria sekä loraus oliiviöljyä.

Suosittelen tekemään kalan kaveriksi tillibasilikapestoperunoita. Nam! Olin ensin ajatellut tekeväni pelkästään tillipestoa, mutta en rohjennut. Pelkäsin, että tulee liian tillistä. Niinpä sitten tällä viisiin:

TILLIBASILIKAPESTOPERUNAT

kourallinen basilikanlehtiä ja saman verran tillinvarsia
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl pinjansiemeniä
1/2 dl parmesaaniraastetta
suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä

perunoita
oliiviöljyä
suolaa

Pese perunat ja paloittele ne neljään osaan. Laita uunipellille ja kaada päälle vähän oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Paista perunoita 225 asteessa kunnes ovat kypsiä.

Surraa pestoainekset esim. sauvasekoittimella tahnaksi. Oliiviöljyn määrää en muistanut mitata, kaadoin sitä joukkoon sen verran, että syntyi... no, pestomainen tahna :) Sekoita pesto perunoiden joukkoon. Meillä perunat joutuivat vielä sekoituksen jälkeen odottelemaan kuharullien valmistumista ja odotushuoneena toimi vielä lämmin uuni, josta lämpö oli jo tovi sitten katkaistu. Maku istahti perunoihin tällä keinolla oikein sopivasti. Eikä ollut liian tillistä! Aion kokkeilla joskus tillitillipestoa eli jätän basilikan pois.

Minä olisin voinut syödä pelkästään näitä. Tai pelkästään kuhaa. Tai pelkästään sitä tomaattisörssöä. Onneksi sain kaikkia!

Tonnikalamunakas

Varhaisherännäiden myöhäinen aamiainen koostui tänään tonnikalamunakkaasta, jonka ohje oli tuoreimmassa Kodin kuvalehdessä. Ihan hyvää. Olisi sitä voinut viritellä esimerkiksi aurinkokuivatuilla tomaateilla (kuten lehti vinkkasi), mutta enpä jaksanut kurkottaa kaappiin ja ottaa purkkia. Onnekseni kaprispurkki oli käden ulottuvilla. Ilman kapriksia munakas olisi ollut vähän pliisu. Juustoa raastoin himpun verran munakkaaseen, koska juusto on niin hyvää. Tavallista Turunmaata (kevytversiota) oli se.

TONNIKALAMUNAKAS (kahdelle)

4 munaa
4 rkl ruokakermaa
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
1 rkl ruohosipulia (nyt kuivattua)
1 tl persiljaa (myös kuivattua)
(sopivasti juustoraastetta)
1/2 - 1 prk tonnikalaa (meillä Abbaa öljyssä)
2 rkl kapriksia
1 rkl öljyä paistamiseen

Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Lisää neste, suola, mustapippuri, ruohosipuli ja persilja. Sekoita hyvin.

Kuumenna öljy pannussa. Kaada munakasmassa pannulle ja anna kypsyä hetki. Lisää munakkaan päälle täyteaineet ja jatka kypsentämistä alhaisemmalla lämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt. Minä en laittanut ihan koko purkillista tonnikalaa, kun tuntui että reilu puolikaskin piisasi ihan hyvin.


Jos käytät tuoretta ruohosipulia, silppua se pinnalle vasta tonnikalojen jälkeen, samoin persilja.

Melkein T-luupihvi

Makkarakaupan lihatiskiltä ostimme T-luupihvin nimellä pari piffiä, koska semmoisia ei tässä taloudessa ole ennen valmistettu. Aidossa ja oikeassa T-luupihvissä on luun toisella puolella sisäfileosa ja toisella ulkofilettä. Makkarakaupan luuosa ei ollut T:n muotoinen, vaan rehti L, ja lihaa oli vain toisella puolella. Sanoisin siis, että söimme naudanlihakyljystä. Otin vaikutteita valmistukseen Sillä Sipuli -blogista, siellä kun oli päästy ihan oikean T-luupihvin makuun.

Piffit siveltiin valkosipulinkynnenpuolikkaalla, ja päälle ripoteltiin suolaa ja mustapippuria. Ennen kuumalle pannulle heittämistä pihveille siveltiin myös öljyä. Paistaminen olikin oma lukunsa... Erilaisissa ohjeissa sanotaan, että paistetaan 2-3 minuuttia, mutta meillä liha paistui ehkä vajaat viisi minuuttia per puoli. Näin osa pihvistä oli rosee, ihan reuna vähän turhan kypsää, ja luun vieressä oleva liha turhan raakaa. Me sivelimme pintaan lopuksi, paistamisen jälkeen siis, vielä Bull Fighter Sauce -nimistä bbq-kastiketta, joka olikin ihan passeli tähän.

Loppukaneettina voisin todeta, että tämä pihvi ei ehkä ollut ihan mun juttu. Kammoksun jänteitä ja kalvoja ja roikaleita lihassa, ja niitähän tästä löytyi. Sitkeät palat jäävät takahampaisiin pyörimään ja sitten alkaa...no, yökkäyttään. Minun T-luupihvistäni, tai tällä kertaa L-luupihvistä, jäi syötävää sellaiselle, jonka kitakaari ei sitkaudesta säpsähdä.

Sitruunakiekot

Minä en tykkää kekseistä, mutta pikkuleipiä hairahdun joskus ihan itsekin tekemään ja mutustelemaan. Ne ovat nimittäin tyystin eri asia kuin keksit. Keksi on teollista, pikkuleipä tuo mieleen tuoksuja ja tunnelmia...

Lunni leipoo -blogissa oli tehty kivoja sitruunakeksejä, ja niitä tekemällä meidänkin keittöömme tuli hyvä pikkuleipäfiilis. Paitsi että minun kekseistäni ei tullut lähimainkaan yhtä söpöjä kuin Lunni leipoo -blogin Anskusiilin leipomuksista. Nimesinkin omani sitruunakiekoiksi, koska ne lässähtivät. Pidin toista pellillistä uunissa pidempään kuin ensimmäistä, mutta taas tapahtui läts. Alun pitäenkin minun taikinapalleroni taisivat olla liian pieniä ja ehkä myös litistin niitä liikaa. En kuitenkaan masentunut lättänöistäni, sillä niiden maku oli mitä ihanin. Jos näiden kaverina olisi vaikkapa kuppi sitruunateetä, niin jopa olisi mukava käpertyä viltin mutkaan hyvän kirjan kanssa.

Minä tein puolikkaan ohjeen, josta tuli kolmisenkymmentä kiekkoa. Seuraavalla kerralla teen isommat taikinapallerot, joita tulee ehkä vain parikymmentä tai allekin. Jos ne sitten pysyisivät muhkeampina. Vaniljauutetta, jota on alkuperäisessä ohjeessa, ei minulla ollut, joten lisäsin vaniljasokeria.

SITRUUNAKIEKOT (tai -keksit)

3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinsoodaa
1/4 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
125 g voita
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 munasta
1/2 sitruunan kuori
2 rkl sitruunan mehua

pinnalle sokeria

Sekoita keskenään jauhot, sooda, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola. Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi, lisää puolikas muna (riko muna lasiin ja sekoita rakenne rikki haarukalla, siitä on helppo kaataa puolet taikinaan) ja vatkaa hyvin. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta puolen sitruunan kuori voi-sokerivaahdon joukkoon. Purista 2 rkl sitruunan mehua joukkoon. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi.

Ota taikinasta noin ruokalusikallisen kokoisia paloja (minä otin pienempiä) ja pyörittele palloiksi. Pyöritä taikinapallot vielä lautasella, jossa on sokeria. Laita leivinpaperille ja litistä hieman. Jätä kekseille kohoamisvaraa pari senttiä ja paista n. 8-10 minuutin ajan. Lunni leipoo -blogin mukaan keksien ei välttämättä tarvitse saada kauheasti väriä, silloin ne pysyvät sitkeinä ja kosteina.

Ruusukaalirok!

Ruusukaali: Söpö, terveellinen ja oikealla tavalla valmistettuna erittäin ihana. Meillä ruusukaalit rokkaavat nykyään aina ruokakerman ja saksanpähkinöiden kanssa. Olen ihan juminut tähän ohjeeseen (enkä kykene muuta ruusukaaliruokaa tekemään), koska lopputulos on niiiiiiin hyvä. Lisukkeena ruusukaalirok käy sekä lihalle että kalalle - kokkeiltu on.

RUUSUKAALIROK :)  (lisuke kahdelle)

300 g ruusukaalta
loraus öljyä
nokare voita
(tai loraus nestemäistä margariinia)
1 rkl ruokokidesokeria
ripaus suolaa
mustapippuria
reilu 1 dl ruokakermaa (15%)
1 tl sitruunamehua
kymmenen saksanpähkinää

Leikkaa ruusukaalien kannat pois ja poista uloimmat lehdet. Kaalit voi vielä huuhtaista, jos ovat törtteisiä. Siis multaisia. Halkaiset kaalit. Paista kaalinpuolikkaita aika kuumalla paistinpannulla muutama minuutti, kunnes niihin alkaa tulla vähän väriä. Lisää sokeri ja ripottele päälle suolaa ja paista vielä hetki, nyt jo hiukan vähemmällä lämmöllä. Lisää kerma, ensin desin verran ja hetken lempeän kiehuttelun jälkeen pieni loraus lisää. Anna ruusukaalien muhia n. 15 minuuttia (jos puolikkaat ovat oikein kookkaita, tarvitaan tietysti pidempi aika). Rouhi sillä välin pähkinät karkeasti (jos haluat, voit paahtaa pähkinöitä kuumalla ja kuivalla pannulla hetken ajan ennen kuin rouhit ne). Kun kaalit alkavat pehmentyä, mutta eivät vielä ole ihan lötköjä, lisää joukkoon saksanpähkinärouhe, ripaus mustapippuria ja teelusikallinen sitruunamehua. Sekoita ja maistele, lisää suolaa jos suusi sitä vaatii. Tarjoile!

Ruusukaalirok ei ole kastike, ei muhennos, vaan... jaa, mikähän...? Paistos? Olkoon mikä vain, mutta se kerma saa hautua lähestulkoon olemattomiin. Nam nam!