Mustuneiden banaanien ainoa oikea päätepiste on paistinpannu, ei biojäteastia. Paistamalla niiden vähän nuhjuinen maku paranee, ja kun kylkeen pyöräytetään pari jäätelöpalloa ja kaiken kruunaa kookoksinen kinuskikastike, niin ollaan jo melkoisen herkun äärellä.
Banaaneja meillä on paistettu ennenkin, mutta kookosmaidosta en ole aiemmin tehnyt kinuskikastiketta. Sepä olikin hurjan hyvä uusi tuttavuus! Onneksi tein kastiketta tämän ohjeen mukaisen satsin. Kahden hengen jälkiruokaan sitä oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta lopun laitoin kannelliseen purkkiin jääkaappiin muita tarpeita varten. Ai mitä muita? Noooo.... vaikkapa lättyjen päälle, jäätelön kera, vohveleiden kumppaniksi...
Laita ainekset pieneen kattilaan ja keitä voimakkaasti 5 - 10 minuuttia, kunnes kastike alkaa saeta hiukan. (Minun kastikkeeni oli kymmenen minuutin jälkeen vain vähän saennut, mutta hyvänmakuinen, joten otin sen pois.) Anna kastikkeen jäähtyä ainakin vähän ennen tarjoilua.
Kuori ja paloittele banaanit muutamaan osaan. Sulata voi pannulla ja lisää sinne banaanit paistumaan. Heitä sekaan myös sokeri, inkiväärijauhe ja chiliä. Paista hetki sekoitellen ja lisää limetin mehu. Parin sekoituksen jälkeen alkaa olla valmista ja voit koota annokset. Asettele banaaninpalat lautaselle, lisää jäätelöpallo tai pari ja valuta lopuksi kookoskinuskikastiketta banaanien päälle.
Jos tunnet tarvetta askarrella (tovin jos toisenkin) ruoan parissa, niin hanki käsiisi paketti pakastettuja wonton-taikinalevyjä ja värkkää niistä kiinalaisia nyyttejä. Minä olen iloisesti sekaisin nyyttien nimissä: wonton, dumpling, dim sum... ja mitä kaikkea niitä onkaan. En paheksuisi, vaikka joku viisaampi täällä vähän valistaisi asiassa :)
Kaikessa yksinkertaisuudessaan väsäsin siis nyyttejä, joista toisiin tein täytteeksi Huhmare-blogin ohjeella possu-katkaraputahnaa, ja toisiin omalla viritelmällä broilerinjauhelihaa. Tein myös innostuksissani kaksi erilaista dippiä, molemmista tuli oikein hyviä.
KIINALAISET NYYTIT (wonton, dim sum, dumplingit tai jotain)
n. 40 kpl pieniä nytteröitä
1 pkt wonton-taikinalevyjä (pakaste)
Ota taikinalevyt sulamaan hyvissä ajoin ennen askarointia (meillä se taisi olla sulamassa tunnin verran tai reilunkin). Poista muovipakkaus niiden ympäriltä, kostuta keittiöpyyhe ja kääräise taikinalevypino pyyhkeen väliin.
Possu-katkaraputäyte: (tätä täytettä jäi yli)
200 g porsaanjauhelihaa
100 g katkaravunlihaa (en löytänyt raakoja, joten silppusin tavallisia pakasterapuja)
1 kevätsipulinvarsi silputtuna
2 cm pala inkivääriä raastettuna
puolikas punainen chili silputtuna (jos on ärhäkkä chili, voit laittaa vähemmän)
n. 1 tl seesamiöljyä
n. 3 rkl osterikastiketta
n. 2 rkl soijakastiketta
n. 2 rkl tuoretta korianteria silppuna
Sekoita ainekset hyvin. Jos haluat varmistua mausta, tee kuten minä: ota teelusikallinen täytettä ja muotoile siitä pallero, kypsennä mikrossa reilun puolen minuutin ajan ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa makuja.
Broilertäyte:
200 g broilerinjauhelihaa
1 kevätsipuli silputtuna
1 tl inkivääriä raastettuna
puolikas chili silputtuna
3 rkl osterikastiketta
1 rkl soijakastiketta
Sekoita täytteen ainekset hyvin. Tee tarvittaessa makutesti kuten toisessakin täytteessä.
Nyyttien malleja on paljon erilaisia, ja netissä surffaillen löydät itsellesi mieluisan mallin (ja ehkä myös oikean nimen niille). Minä katselin jopa video-opastusta, jotta saisin jotain järkevää aikaiseksi, ja tällä tavalla sitten tein possu-katkarapunyytit:
Broilernyyteistä tein nyssyköitä. Laitoin keskelle teelusikallisen täytettä ja kastelin vedellä kaksi reunaa taikinalevystä. Taitoin taikinan kolmioksi, jonka jälkeen lähdin rypyttämään reunoja niin, että sain aikaan nyssykän tahi pussukan.
Nyytit höyrytetään kypsiksi (vaikka muitakin tapoja on). Jos et omista bambusta tehtyä höyrytyskorisysteemiä (kuten emme mekään vielä), onnistuu höyryttäminen vaikkapa wokkipannuun laitetussa höyrytyssiivilässä, jonka päälle voi asemoida leivinpaperia. Vedenpinta ei saa koskettaa siivilää. Kuumenna vesi kunnolla kiehuvaksi ja nostele nyyttejä leivinpaperin päälle. Höyrytä 7-9 minuuttia, tai kunnes nyytit täytteineen ovat kypsiä.
DIPPIKASTIKKEET:
Dippi 1: (Huhmare-blogista)
5 rkl soijaa
3 rkl riisiviiniä tai miriniä (laitoin miriniä)
ripaus tummaa sokeria
2 tl seesamiöljyä
puolikas punainen chili hienonnettuna
puolikas hienonnettu kevätsipuli
Voit tehdä dippikastikkeen sillä välin, kun odottelet taikinalevyjen sulamista. Sekoita ainekset ja jätä odottamaan.
Kuumenna pienen kattilan pohjalla öljy, ja paista valkosipuli- ja inkiväärisilppua hetken aikaa, kunnes aromit irtoavat. Lisää muut aineet ja vähennä lieden lämpöä. Kiehauta nopeasti ja ota pois liedeltä. Jäähdytä dippi ennen tarjoilua.
Ankanrintaa tulee syötyä useammin ravintolassa kuin kotona. Ajatus sen valmistamisesta tuntuu jotenkin työläältä, vaikka ei se oikeastaan ole ollenkaan vaikeaa. Paistetaan ja uunitetaan, ja sillä selvä. Niinhän tehdään monen muunkin lihan kanssa. Ankankin kanssa saa olla tosi tarkkana, ettei paista sitä liian kuivaksi eli kypsäksi. Parhaimmillaan ankanrinta on rosee, mehevä ja pehmeä. Sellaista onnistuimme mekin viikonloppuna tekemään. Kastikkeeksi ankalle sopii jokin hiukan makeahko kastike, ja päädyin tekemään omenaisen kastikkeen. Ajatuksena oli kaapata hedelmäkulhosta pari nahkean näköistä omppua ja kuutioida se kastikkeeseen, mutta omenien halkaisu paljasti karun totuuden ja omenat päätyivät biopussiin. Tuli kuutioton kastike, mutta maultaan hyvä.
ANKANRINTAA JA OMENAISTA KASTIKETTA
1 ankan rintapala per syöjä (jos ovat isoja, niin kahdesta fileestä riittää kolmelle)
suolaa ja mustapippuria
Siisti ankanfileet (eli leikkaa mahdolliset kalvot ja ylimääräisiä
rasvojakin reunoilta pois). Tee nahkaan ja rasvaan ristikkoviillot,
mutta varo viiltämästä lihaan saakka. Nosta fileet paistinpannulle
nahkapuoli alaspäin ja käännä levy päälle. Ripottele lihojen päälle suolaa ja pippuria. Paista pannulla noin 6
minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin. Sulanutta rasvaa
voit halutessasi kaataa välillä pois. Käännä fileet ja paista vielä pari
minuuttia. Kääräise sitten kumpikin file folioon ja nosta 175-asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi (joidenkin ohjeiden mukaan 15 minuuttia, mutta aika riippuu ihan fileiden koosta. (Parasta lienee tuikata lihaan lämpömittari ja tarkkailla kypsyyttä sen avulla. Meillä mittari piippasi 56 asteen kohdalla ja otimme lihat silloin pois uunista.) Anna lihojen vetäytyä kääröissään vielä kymmenisen minuuttia ennen kuin leikkaat ne siivuiksi.
Silppua sipulit ja kuullota niitä (avokado)öljyssä pehmeäksi. Lisää calvados ja kiehauta. Lisää mehu, omenahillo, kanaliemijauhe ja salvianlehdet ja sekoita ainekset hyvin. Anna kiehua reippaasti hetken ajan. Suurusta kastike sekoittamalla kupissa ensin 1 tl Maizenaa pieneen määrään kylmää vettä, ja kaatamalla sitten seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kastikkeen joukkoon. Anna kastikkeen kiehua vielä muutaman minuutin ajan. Lisää mustapippuria ja tarkista suola. Poista salvianlehdet ennen tarjoilua.
Me söimme lisukkeena juureskuutioita:
- perunaa
- maa-artisokkaa
- porkkanaa
- suolaa ja pippuria
- oliiviöljyä
Suunnilleen tasakokoiset kuutiot maustettiin öljyllä, suolalla ja pippurilla ja paahdettiin 175-asteisessa uunissa, kunnes olivat sopivan pehmeitä.
Kun on aamiaisella ensin syönyt reippaasti (edes yhden) voileivän, on sen jälkeen lupa täyttää vatsansa herkuilla. Kookosmaito-banaanilätyt sopivat tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän (tai lätty vatsaan).
Näitä on lupa syödä myös muulloin kuin aamupalalla :)
KOOKOSMAITO-BANAANILÄTYT
KOOKOSMAITO-BANAANILETUT
KOOKOSMAITO-BANAANIOHUKAISET
(monella nimellä toimiva ohje on tässä kahdelle)
165 ml kookosmaitoa
1 dl vettä
1 kananmuna
1 rkl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vähän sitruunankuorta
n. 2 rkl sitruunamehua
puolikas banaani raastettuna (karkealla terällä)
Sekoita vispilällä ensin kookosmaito, vesi ja kananmuna. Lisää sitten muut aineet ja vispaa hyvin sekaisin. Paista taikinasta pieniä lättyjä keskilämpöä käyttäen.
Tarjoile lätyt esimerkiksi vaahterasiirapin ja rapeiden, murennettujen banaanilastujen kera.
Pitkään ehti glukoosisiirappipullo seistä nurkkakaapin hyllyllä, ennen kuin pääsi tositoimiin eli jäätelömassaan. Olin esimerkiksi täältä päässyt ymmärtämään, että glukoosisiirappia käyttämällä voi jäätelökoneetonkin saada aikaan oikeasti jäätelömäistä jäätelöä, joten rohkaistuin ostamaan siirappipullon. Minun jäätelökokeiluni olivat tätä ennen rajoittuneet semifreddoon, josta olen tehnyt ainakin kahdenmakuistaversiota - ihania molemmat.
Otin tähän jäätelökokeiluun perusohjeen Dansukkerin sivuilta, ja maustoin liemen / massan mansikkasoseella ja raastetulla limetinkuorella. Johan tuli hyvää jäätelöä! Koostumukseenkin olin oikein tyytyväinen - tunsin syöväni oikeaa jäätelöä. Ainoastaan jäätelön värissä olisi ollut toivomisen varaa, se oli nimittäin ruskehtavan oranssihtavaa. Ehkäpä sitä sen puolesta voisi kutsua nimellä...
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kiehauta maito,
kerma ja glukoosisiirappi kattilassa. Kaada keltuais-sokeriseos ohuehkona nauhana joukkoon koko ajan vatkaten.
Siivilöi seos ja lisää sitten mahdolliset mausteet. Anna jäähtyä. Laita seos kannelliseen pakasterasiaan ja pakasta vähintään viisi tuntia. (Voit tehdä jäätelön myös jäätelökoneella.) Vatkaa seosta pakastumisen aikana muutaman kerran.
Viimeinkin meillä oululaisilla on ilo asioida Viskaalin tilan kivijalkakaupassa melkein keskellä Oulua. Lähellä tuotettua ruokaa - kyllä kiitos! Kauppa avattiin viime viikon lopulla, ja ilmeisen suosittu se on heti alkuunsa ollut. Me kävimme kaupassa lauantaina yhden jälkeen ja tarjouksessa ollut Limousine-karjan jauheliha oli jo päässyt loppumaan. Muuta lihaa toki vielä oli tarjolla ja päädyimme ostamaan köntin kulmapaistia. Siitä valmistettiin viileänä syyspäivänä sisintä lämmittävää merimiespihviä. Hyvä liha ja maukkaat ystäviltä saadut potut takasivat hienot maut ateriallemme.
Sanon vielä, että kaupassa otettiin asiakkaat mukavalla tavalla vastaan ja pyydettiin myös esittämään toiveita kaupan tarjontaan!
MERIMIESPIHVI
(suunnilleen näin olen merimiespihviä tehnyt, en tiedä mistä otin alunperin mallia)
700 g naudan kulmapaistia
2 isoa sipulia
perunoita (meillä oli ehkä vajaa 1 kg)
mustapippuria
suolaa
2 laakerilehteä
7 maustepippuria
n. 3 dl kiehuvaa vettä + 1 lihaliemikuutio
n. 1dl (ruis)olutta
Ruskista lihaviipaleet pannulla öljyssä tai nestemäisessä margariinissa kahdessa tai kolmessa erässä. Jos lyöt kaikki lihat pannulle kerrallaan, saat aikaan kiehuvan lihaköntin. Mausta paistuvia lihoja suolalla ja pippurilla. Paista lihojen jälkeen sipulit samalla pannulla (sitä ei tarvitse puhdistaa välillä). Lado uunivuokaan ensin puolet perunaviipaleista, sitten puolet sipuleista. Tuikkaa tähän väliin laakerinlehdet ja maustepippurit. Sipulien päälle tulevat lihat, joiden päälle vielä loput sipulit. Päällimmäiseksi ladotaan loput perunasiivut.
Anna lihaliemikuution liota kuumaan veteen ja kaada sitten joukkoon olut. Kaada liemi vuokaan. Ainesten ei pidä peittyä kokonaan, mutta jos näyttää, että nestettä on vuokaan nähden liian vähän, lisää sinne vähän kiehuvaa vettä. Laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin 1,5 tunniksi tai kunnes liha on mureaa ja perunat kypsiä.
* * *
Ai niin... Jos et ole vielä tehnyt uuniomenahilloa, joka on taas tänä syksynä saavuttanut suursuosion monessa blogissa, niin tartu kauhaan. Niin on hyvää!
Ensin oli epäileväinen mieli, sitten heräsi kiinnostus. Mitämitämitä??? Pizzapohja ja carbonara-kastiketta??? Voiko sitä kutsua pizzaksi lainkaan? Ei se pastasta ainakaan mene, sen osaan sanoa.
Parin viikon tuumauksen jälkeen päätin ryhtyä pizzapaakariksi. Kun palasin netistä löytyneen ohjeen pariin, huomasin, että taikinan valmistukseen ja nostatukseen kuluisi noin kahdeksan tuntia. Kokonainen päivä ilman ruokaa ei houkutellut, joten tein taikinan toisella ohjeella. Siinä pohjaa kohotetaan kaksi kertaa eli ei sekään mikään pikapohja ole. Kahteen kertaan kohotettavaan taikinaan tulee kuitenkin erinomainen rakenne ja maku, joten sitä kannattaa kokeilla (jos ei ole hoppu ja hätä pizzanteossa). Jos haluat tehdä pizza carbonaran pohjineen päivineen täsmälleen ohjeiden mukaan, katso ohje täältä.
Pitkähkön ja moniosaisen puuhailun jälkeen oli käsissämme oikein hyvän makuista pizza carbonaraa. Pohja oli paksumpi kuin yleensä tekemissäni pizzoissa, mutta tähän se sopi hyvin. Täyte oli mehevä ja maukas, ja pizza olikin täyttävämpi kuin ohuemmat sukulaisensa.
PIZZA CARBONARA
Pizzapohja (kirjasta "Italian makuja" / Tammi):
vajaat 8 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa (voi huoletta laittaa enemmänkin)
1 pss (11 g) kuivahiivaa
2 rkl öljyä
n. 3 dl vettä (+42-asteista)
Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita öljy osaan vesimäärästä ja lisää kulhoon. Sekoita taikinaksi, lisää vettä tarvittaessa. Vettä tulee sen verran, että taikinasta tulee pehmeää, mutta helposti käsiteltävää. Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia (tai koneella 2-3 minuuttia) ja jätä se liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi.
Kohotuksen jälkeen vaivaa taikinaa uudelleen muutaman minuutin ajan ja jätä se taas kohoamaan puoleksi tunniksi.
Kohotusten jälkeen kumoa taikina leivinpöydälle ja vaivaa vielä vähän, jotta saat ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.
Sekoita munat, kolmasosa parmesaanista, kuohukerma, valkosipulinkynnet ja mustapippuri esimerkiksi sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista suikaleet rapeaksi pannulla.
Laita uunipelti 250-asteiseen uuniin kuumenemaan ja tee ensin toinen pizzapohja. Taputtele se leivinpöydällä jauhojen avulla tasaiseksi pyöryläksi. Reunat saavat jäädä hiukan keskustaa koholle. Nosta pohja leivinpaperin päälle. Riivi puolet mozzarellajuustosta pohjan päälle ja ripottele päälle hiukan (yrtti)suolaa ja mustapippuria. Ota kuuma pelti uunista ja siirrä pizzapohja leivinpaperin päällä pellille. Laita pohja uuniin ja paista, kunnes reunat ovat saaneet hiukan väriä.
Ota pohja pois uunista. Jos pohja on kovin kohonnut tässä vaiheessa, voi sitä painella esimerkiksi lusikan pohjalla vähän kasaan. Kaada päälle puolet carbonarakastikkeesta, ripottele sekaan puolet pekonisilpusta sekä puolet lopusta parmesaaniraasteesta. Nosta pizza takaisin uuniin ja paista 3-4 minuuttia (alkuperäisessä ohjeessa oli 2 minuuttia, mutta meidän uunissamme se ei riittänyt). Carbonarakastikkeen on tarkoitus jäädä hiukan hytkyväksi.
Ensimmäisen pizzan ollessa uunissa valmistele toinen pohja edellisen tavoin.
