maanantai 4. heinäkuuta 2011

Rakkauvven ajopuu


Viikonlopun ravinto enteili Kokkeilua-blogin aloitusta sananmukaisesti. Joskus jotain ruokaohjetta etsiessäni törmäsin Rokit kokit -sivuilla "Rakkauden ajopuu" -nimiseen ruokalajiin, ja se oli niin jännittävä, että ohje tallennettiin kirjanmerkkeihin. Ohjetta oli sovellettava, kun ei kaapeista eikä kaupasta justiinsa oikeita aineita löytynyt. Tällaisenakin pötkylä oli ihan mainion makuinen:

1 porsaan sisäfile
1 patonki
2 pkt pekonia
3 valkosipulinkynttä
1 tl tuoretta rosmariinia silputtuna
kourallinen basilikanlehtiä
3 rkl Frank´s Red Hot (xtra hot) -soosia
suolaa ja mustapippuria
öljyä

Poista fileestä mahdolliset kalvot. Marinoi file: Sekoita chilikastike, suola, mustapippuri ja yksi (puristettu tai hienonnettu) valkosipulinkynsi pienessä kupissa. Laita file pakastepussiin ja kaada marinadi päälle. Pyörittele lihaa pussissa niin, että marinadi leviää tasaisesti fileelle. Anna maustua pari tuntia, mielellään yön yli (meillä tuo pari tuntia oli ihan riittävä).

Halkaise patonki (jos se on pitempi kuin file, niin naps ylimääräinen pätkä pois). Luiruttele hiukan öljyä molemmalle patonginpuoliskoille ja levittele päälle valkosipulia, rosmariinisilppu ja basilikanlehtiä. Sitten vain file patonginpuolikkaiden väliin ja koko komeus "sidotaan" pekonisiivuilla. Kääri siis pekonia hiukan limittäin patonki-lihapötkön ympäri niin paljon, että saat sen kokonaan paketoitua. Alkuperäinen ohje suosittelee kiinnittämään paketin vielä esim. tikuilla tai narulla, mutta meillä se pysyi kuosissaan ilmankin. Kääräise pötkylä tiukasti folioon (kaksinkertaiseen varmuuden vuoksi) ja laita uuniin. Paista 175 asteessa noin tunti, ota folio pois ja pidä uunissa vielä sen aikaa, että pekoni saa haluamasi värin.

Kaali-porkkanasalaatti, joka oli rakkauden ajopuun vieruskaverina, ei kaivannut minkäänlaisia kastikkeita eikä kostukkeita. Uuden sadon tuotteet olivat meheviä ja raikkaita itsessään.

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa, johan tätä on odotettukin! Mukana ollaan. Ja samalla toivotaan, että täälläkin päästäis taas joskus kokkeilemmaan jotain muutakin kuin bataattisosetta :)

    VastaaPoista
  2. Jippii, ensimmäinen kommentti! Kiitos pelin avaajalle. Ja hei, hyväähän se bataattikin on :) Mutta paaaaaaljon ihania makuja on Piiperöllä vielä edessä.

    Kiitos mansikkatortusta - maku jäi sieluun!

    VastaaPoista
  3. Vähän piti humanistin säätää ja säheltää ennenko onnistui kommentointi, mutta ei paha, ei menny etes hermot! Kiitos käynnistä ja ihanista kukista. Mansikkatorttu niin kuuluu kesään!

    Nyt vaan kuola valuen vartotaan seuraavaa Kotiharmin kokkausta ja postausta...

    VastaaPoista