Oopperaleivät

Meillä ei näköjään tehdä enää ruokaa. Kun illalla seittemän jälkeen tai mahollisesti yhdeksän maissa kotiudutaan (jos ylipäänsä ollaan kotona ollenkaan...), niin mihin tartutaan? Leipään. Lasi maitoa ja kuppi teetä toimii palan painikkeena ja jälkkäriksi otetaan jugurttia. Ai että on ravitsevaa ja monipuolista. Ja ankeaa!!! Eilen ryhdistäydyin ja otin oikein jauhelihapaketin (joka huusi, että viimeinen käyttöpäivä on likempänä kuin laki sallii) jääkaapista. Tein oopperaleivät niistä aineista, jota kotoa löytyi. Järin moniulotteista ei tullut, mutta hyvä maku leivistä jäi suuhun.

Oopperaleipä lienee lajissaan jonkinlainen klassikko ja sen osaset kokin luovuudesta kiinni. Olennaista siinä on leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna. Ilman niitä oopperaleipä ei ole oopperaleipä. Minä muistan oopperavoileivät lapsuudestani. Niitä tarjottiin usein lauantai-illan saunavieraille iltateellä. Meillä ei ollut saunaa eikä teetä, sen sijaan oli sohva ja boksilta katsottu Monk. Niin se maailma muuttuu.

OOPPERALEIVÄT (4 kpl)

Jauhelihapihvit:

400 g jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä.
1 pieni punasipuli
1 tl suolaa
chilijauhetta
mustapippuria
n. 1/2 dl juustoraastetta

Lisäksi:

4 paahtoleipäviipaletta

4 kananmunaa

8 viipaletta suolakurkkua

sinappia tai hampurilaiskastiketta

Sekoita jauhelihapihvitaikina, jaa se neljään osaan ja paista pihveiksi. Paista kananmunat. Paahda leivät. Kokoa annokset: laita leivän päälle sinappia tai hampurilaiskastiketta, pihvi, suolakurkkua ja muna. Meillä päälle törähti vielä paholaisen hilloa.

---

Seuraava kuva oopperaleivästä on otettu Armastuksen vaatimuksesta, minun vastusteluistani huolimatta. Olen ennenkin kuullut, etten kuulemma taida arvostaa hänen presentaatioitaan, kun en ota niistä valokuvia. Tässä nyt on teille kaikille nähtäväksi siippani näkemys nätistä ja houkuttelevasta ruoka-annoksesta. Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin sanon että hyvinkin arvostan hänen taiteellista näkemystään ruoka-asioissa. Näissä on jotain hellyttävää, mutta samalla maskuliinista. Vai mitä mieltä olette?

Ähky blogimiitissä

"Ah,nam-ahnam..." voi  toistella, jos ei muuta keksi ihanien herkkujen äärellä. Eilen olin mukana oululaisten bloggareiden tapaamisessa Peruspöperölässä, ja siellä toden totta herkuteltiin! Erinäisten ruokalajien popsiminen ja ähkyn hankkiminen tapahtui mahtavassa seurueessa, johon kuului bloggareiden lisäksi myös "hängöraundeja" (joita kyllä usutin ryhtymään blogipuuhiin). Seuraavassa kooste (otettuna pienellä punaisella kameranrääpäleellä, joka vähän ujosteli komeiden zuumiputkikavereidensa joukossa):

Peruspöperölän emäntäihminen oli esivalmistellut pöydän maittavilla leipäsillä (toisissa kantarelleja...heh, yhdellä "teellä", ja toisissa poroa) sekä lihapullilla, kanarialaisilla ruttupotuilla ja parilla maukkaalla soosilla. Ahnam!

Blogittomat kulinaristit tarjosivat niin hyviä viiriäisenmunia uppoversiona, voilla ja pekonilla höystettynä, että niistä ei meinannut ehtiä ottaa kuvia, kun jo katosivat makeisiin suihin. Ahnam!

Kokkien ja pottien Hannele tarjosi todellista lähiruokaa: oman maan punajuuria uunituksen jälkeen marinoituina. Sinihomejuustomurut ja pähkinät sopivat punajuurten kanssa kuin nenä päähän ja herkku suuhun. Ahnam!

Seuraavassa kuvassa ei suinkaan olla palattu takaisin viime vuosisadan alkuun ja pyykkien keittämiseen, vaan kattilaan on laitettu muhimaan Pastanjauhajien pastarulla!

Tovin keittämisen jälkeen pastarulla leikattiin siivuiksi ja nautiskeltiin tyytyväisinä myhäillen. Ricottaa, pinaattia ja kurpitsaa, sekä salviavoita. Ahnam!

Liekittämistä päästiin ihastelemaan, kun (Diplomi-)insinöörin keittiön Pekka leimautti komeasti camembertin tuleen. Juustoon dipattiin omenalohkoja - miten mainio esijälkiruoka! Tai väliruoka, mikälie... Joka tapauksessa: Ahnam!

Juuri kun tähänastiset olivat alkaneet aavistuksen laskeutua, nosti Virpi pöytään jälkiruokaa. Miten ihana yhdistelmä olivatkaan marinoidut appelsiiniviipaleet ja vaniljakastike-/kermavaahto...tai joku...valkosuklaaihanainenvaahto. Ahnam!

Eikä siinä vielä kaikki. En muista, jäinkö jo tuon appelsiiniherkun jälkeen seisoskelemaan, jotta ruokatorveni, joka oli sekin vielä puolillaan ruokaa, oikenisi ja ruoka pääsisi valumaan täpötäyteen massuun. Pekan taivaallinen calvadosjäätelö oli niin ihmeen ihanaa, että pyysin sitä lisää. Varmaan varastoin sen lisäannoksen poskionteloihin, kun maha oli siinä vaiheessa jo täynnä ku turusen pyssy. AHNAM!

Minä vein muassani kaveripiirimme pippaloissa suosiota niittänyttä italiansalaattia. Siinä ei ole makaroonia, joten italiansalaatti on jokseenkin harhaanjohtava nimi. Eilisissä iltamissa joku hoksasi, että sehän on sitten karppaajan italiansalaatti. Sehän passaa.

ITALIANSALAATTI
(ohje alunperin Outi-ystävältä, lienevätkö määrät muuttuneet Kotiharmin köökissä...ainakin tästä tulee reilu kulhollinen)

pari kookasta porkkanaa
pari suolakurkkua
1 prk ananasrenkaita
1 pussi pakasteherneitä

parisataa grammaa keittokinkkua
pari omenaa

tuubi majoneesia
purkki kermaviiliä

Keitä porkkanat, mutta varo etteivät ne kypsy liikaa. Niitä on silloin hankala suikaloida. Kiehauta herneet ja huuhtele sitten kylmällä vedellä. Suikaloi porkkanat, kurkut, ananasrenkaat, kinkku ja kuoritut omenat. Sekoita kaikki ainekset ja anna muhia jääkaapissa ennen tarjoilua. Melkein olisi paras, jos salaatin tarjoaisi vasta seuraavana päivänä.

Vein tarjolle myös punasipuli-vuohenjuustoleipiä. Makea sipuli ja vuohenjuusto toimivat loistavasti yhdessä!

---

Kauhian hyvä mieli jäi elämän ensimmäisestä blogimiitistä :) Kotiharmi kiittää!!!

Cannelonit tuorepastasta

Kyllä on kiva tehdä ruokaa niin, että ottaa kaapista erilaisia aineksia ja ryhtyy sitten miettimään, että mitä näistä kehitellään! Niin, no, monestihan tilanne on tämä, kun ei ole kauppareissua ihan just takana, vaan hyödynnetään jämiä. Tällä kertaa syntyi oivallus rullata jäljelle jääneiden tuorepastalevyjen sisälle broileria ja vuohenjuustoa eli tehdä canneloneja. Eläköön Italia ja sen lukuisat pastamuunnelmat! Vuohenjuustoa ei ollut rasian pohjalla kuin ruokalusikallisen verran, mutta se oli täydellinen määrä. Tein täytettä reilusti, vaikka pastaa oli vain kuudeksi rullaksi. Keksiköön Armastus lopusta itselleen illallisen, kun Kotiharmi huitelee maalimalla :)

VUOHENJUUSTOLLA HÖYSTETTY BROILERTÄYTE CANNELONEILLE

n. 500 g broileria (minulla sattui olemaan broiskun sisäfileitä)
1 sipuli
2 valkosipulia
1 pieni tlk tomaattipyrettä
1 tomaattipyretölkillinen vettä
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
1 rkl vuohenjuustoa
n. 50 g tuorejuustoa (minulla maustamatonta)
1 tl sokeria
ripaus cayennepippuria
suolaa
mustapippuria

Suikaloi tai kuutioi broiskut, elleivät ne ole jo valmiiksi pienittyjä. Silppua sipulit. Paista broilereita, kunnes ne alkavat saada vähän väriä ja lisää sipulit. Paista hetki. Lisää tomaattipyre ja mausteet ja sekoittele. Lisää vesi ja juustot. Maista ja mausta suuhusi sopivaksi. Anna muhia vielä hetken verran.

Tee sitten kastike, esim. näin:

Laita kattilaan:
1 pieni pahvitölkillinen (n. 200 g) paseerattua tomaattia
1 murskattu valkosipulinkynsi
pari ruokalusikallista tuorejuustoa (minulla sitä maustamatonta)
1 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
oreganoa

Kuumenna kastike samalla sitä sekoitellen. Kastike ei saa olla liian paksua, sillä pasta tarvitsee nestettä kypsyäkseen pehmeäksi. Kastiketta saa myös olla ihan reilusti.

Laita jokaiselle pastalevylle vähän täytettä ja rullaile näteiksi (hah) canneloneiksi. Pienet kauneusvirheet saat peitettyä, kun kaadat kastikkeen päälle ja ripottelet juustoraastetta pinnalle. Jälkeenpäin hoksasin, että kastikkeen lisäämisen jälkeen pötkylöitä olisi voinut vähän liikauttaa, jotta kastiketta olisi valunut enemmän niiden väliinkin. Vuoan pohjalle lorautin vähän oliiviöljyä.

200 asteeseen lämmitetty uuni otti vastaan cannelonivuoan ja noin puolessa tunnissa tuli valmista.

Ei huono. Oikeastaan oikein hyvä. Niin hyvä, että ohjeen voi laittaa yleiseen jakeluun. Kokkeilkaa! Mahtaakohan kaupan valmiiden canneloniputkien kanssa tarvita tuplamäärän kastiketta...? Hmmm. Saa raportoida tuloksista, jos kuivapastaa on käyttänyt.

Jättiläisraviolit

Kesällä talouteemme asettui pastamankeli ja sillä on toistaiseksi tehty vain tagliatellea. Kun kerran Lysti-putiikissa käydessämme käsiin tarttui kolmen pasteijamuotin kokoelma ja kun samalla mieleen tuli Kokit ja potit -keittiön Hannelen raviolioperaatio, niin ostopäätös oli selvä. Ensi kertaa raviolien näpertäminen jänskätti ja kolmesta muotista keskikokoinen tuli valituksi töihin mukaan. Seuraavalla kerralla uskon, että pikkumuotillakin voi onnistua. Pastataikinan tein kuten ennenkin. Täytteeksi olin ajatellut ricottaa ja pinaattia, mutta ricottaa ei lähikaupassa ollut. Ehkä onneksi... nimittäin omassa jääkaapissa oli kantarelleja, joista tuli pinaatin, sipulin ja parmesaanin kanssa oikein maukas täyte.

KANTTARELLI-PINAATTITÄYTE RAVIOLEILLE (n.16 reilunkokoista raviolia)

n. 150 g kanttarelleja pieniksi pilkottuna
puolikas pieni sipuli hienonnettuna
puolikas valkosipulinkynsi hienonnettuna
5-6 pallukkaa pakastepinaattia
desin verran parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
basilikaa

Paista sieni- ja sipulisilppua pannulla ja lisää kohta jäiset pinaatit. Kun pinaatit ovat sulaneet, lisää juustoraaste ja mausta suolalla, basilikalla ja pippurilla. Nosta täyte lautaselle jäähtymään ja ryhdy mankeloimaan pastataikinaa.

Mankeloidusta taikinasta tehtiin muotilla ympyröitä, joiden reunoja voideltiin munalla. Täytteen ( n. 1 tl) lisäämisen jälkeen taits ja naps ja kevyt puristus...

...ja hammasmuotin näköisesta laitteesta saatiin esille kauniita ravioleja.

Raviolit keitettiin runsaassa suolalla maustetussa vedessä, eikä keittoajasta ole hajuakaan. Viitisen minuuttia on villi veikkaus, mutta saattaa olla myös ihan virheellinen arvio. Raviolit tarjottiin tavallisen tomaattikastikkeen kanssa (sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, kasvisliemikuutio, hunajata, basilikaa, oreganoa ja mustapippuria...ja ehkä chiliä vähäsen) ja hienona (myöskin maukkaana) väriläiskänä oli...

SALVIA-BASILIKAPESTO

kourallinen basilikanlehtiä
kourallinen salvianlehtiä
1 valkosipulinkynsi
n. ruokalusikallinen pinjansiemeniä
n. 1/2 dl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria
jokunen ruokalusikka oliiviöljyä

Sori summittainen ohje, en mittaillut. Surraa ainekset esim. sauvasekoittimella sekaisin. Viritä oliiviöljyllä tarkoitukseesi sopivan paksuiseksi.

Valakia pizza

Pizza on hyvää. Kotona tehty pizza voi myös olla hyvää. Ja uskokaa pois, myös ilman tomaattisoosia ja juustoa oleva pizza voi olla hyvää! Männä vuonna valistimme ensi kertaa makuhermojamme juurikin viimeksi mainitun kaltaisella pizzalla ja sen verran hyvää oli, että se on päässyt uusintatuotantoon. Minulla malliesimerkkiä on näyttänyt Glorian Ruoka&viini -lehti, jossa pizzan päällä on ilmakuivattua kinkkua ja salviaa. Keksimme lisätä päälle myös aurinkokuivattua tomaattia, jota ei alkuperäisohjeessa ollut. Muissakin keittiöissä tämän tyyppistä herkkua on tehty: sipulilla ja pekonilla on höystetty Pastanjauhajien pizza, kun taas Faktan&farfallen versio on  mozzarellaa, kesäkurpitsaa ja valkosipulia. Mielikuvitus vain on rajana!

Sitruuna antaa mukavaa raikkautta makuun ja salvia sopii sen ja kinkun kanssa hyvin yhteen. Juustoa ei ole, eikä pizza mielestäni sitä kaipaakaan. Voisihan tuota joskus kokeilla kyllä...

Minä tein pizzapohjan suunnilleen niin, että sekoitin vähän alle 2 dl:aan kädenlämpöistä vettä vajaa puoli pakettia hiivaa ja n. 1/2 tl suolaa. Sekoittelin, ja hiivan liuettua lisäsin pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja 3 dl vehnäjauhoja (niistä pari desiä oli durumvehnäjauhoja). Sekoittelin taikinaa ja lisäsin vielä ehkä desin verran jauhoja. Taikina jäi mukavan pehmeäksi. Lyhyen vaivauksen jälkeen laitoin taikinan nousemaan. Valkoiseen pizzaan käytin tuosta taikinamäärästä ehkä noin kolmasosan, lopuista tuli normipizzaa.

PIZZA BIANCA eli VALKOINEN PIZZA

köntti pizzataikinaa

n. 1 dl ranskankermaa
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 tl sitruunamehua
ripaus suolaa ja mustapippuria

muutamia siivuja ilmakuivattua kinkkua (pienemmäksi revittynä)
5-6 salvianlehteä silputtuna
4 aurinkokuivattua tomaattipalaa pilkottuna

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Tee taikinasta pallo ja kaulitse siitä ohut pizzapohja. Nosta pohja leivinpaperille. Laita uunipelti uuniin. Sekoita ranskankermaan sitruunankuori, sitruunamehu, suola ja pippuri. Ota pelti uunista ja liu'uta leivinpaperi pizzapohjineen pellille. Paista pohjaa uunissa vajaat 10 minuuttia, kunnes siihen alkaa juuri ja juuri tulla väriä. Ota pohja uunista ja levitä ranskankerma sen päälle, laita pizza taas uuniin ja anna olla 2-3 minuuttia, kunnes ranskankerma alkaa hyytyä. Ota taas pizza uunista ja levitä sen päälle salviasilppu, kinkkusuikaleita ja pilkotut tomaatit. Laita vielä uuniin pariksi minuutiksi.

Toinen pizzamme näytti ja maistui melko lailla erilaiselta. Ammattilaisvehkeet (by verkkokauppacom) meillä sentään on, kuten leikkuria tarkastelemalla huomaa :))

Johan soppa syntyi!

Minä jemmaan ruokalehtiä. Niitä silmäilemällä kehrään inspiraatiota ruuanlaittoon. Loppukesästä laavasin taas lehtipinoa ja Glorian Ruoka&viini -lehdessä 7/2008 oleva espanjalaisen valkosipuli-sahramikeiton resepti pääsi toteutettavien listalle. Joitain viikkoja kesti, ennen kuin sopiva keittohetki tuli. Hyvää kannatti odottaa!

Sopan lähtökohtia

Tämähän on siitä hyvä keitto, että ainekset ovat yleensä aina saatavilla kotona (no, sahrami ehkä saattaa olla kaupan hyllyssä). Gloorian ohjeessa oli käytetty purjosipulia, mutta meillä ei sitä ollut ja kattilaan hyppäsi tavallinen sipuli. Se ehkä terävöitti makua enemmän kuin mitä purjo olisi tehnyt. Kermaakaan en käyttänyt ihan niin paljon kuin ohjeessa. Perunan ja valkosipulin suhde oli myös ehkä vähän vinksallaan lehden ohjeeseen nähden. Puuhailin tähän malliin:

ESPANJALAINEN VALKOSIPULI-SAHRAMIKEITTO (kahdelle)

1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
1 pieni sipuli
5 perunaa
4 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 laakerinlehti
ripaus sahramia
n. 1/2 dl kermaa
mustapippuria
ripaus suolaa tarvittaessa

Leikkaa valkosipulista "hattu" irti eli päästä vähän pois. Valkosipulinkynsien päät aukeavat tässä (ainakin osin). Nosta valkosipuli folionpalan päälle ja kaada päälle pikkuisen oliiviöljyä. Kääri sipuli sitten folioon ja laita 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Ota sitten sipuli pois uunista ja anna hetken jäähtyä. Purista kynnet kuoristaan - ne lähtevät hyvin helposti pois.

Kuori perunat ja pilko niitä pienemmiksi. Paloittele sipuli. Laita vesi kiehumaan. Heitä kiehuvaan veteen liemikuution puolikas, perunat, sipuli, valkosipulinkynnet, sahrami ja laakerinlehti. Keitä, kunnes perunakuutiot ovat kypsiä. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Rouhaise sekaan myös mustapippuria.

Ihanaa!!!

Jälkkärikokkeilu

FST5:lla on ohjelma nimeltään "Mat med bröderna Price" jota tulee katsottua, jos se kanavasurffauksessa sattuu kohalle. Viimeksi veljekset tekivät erilaisia uppopaistettuja ruokia, joista päärynäjälkiruoka kolahti. Paria päärynää käsissäni pyöritellen mietiskelin, mitenkä jälkkäri telkkarissa syntyikään ja ryhdyin puuhaan. Niin syntyi Kokkeillaan-keittiön oma versio, jossa tv-version kanssa oli yhteistä vain päärynät, niiden muoto sekä uppopaistaminen (heh, kannattaa aina tarkistaa reseptit ruuanvalmistuksen jälkeen...). Marinointia en muistanut ollenkaan, eikä frittitaikinan aineksista ollut mitään muistikuvaa. Päärynät pehmenivät mukavasti ja maistuivat hyvälle, eivätkä ollenkaan liian ätläkälle. Makeus tuli jätskistä, joka meillä oli Sortolan kahvijäätelöä. Tuo jäätelö on aivan ihanaa, mutta uppopäärynöiden kanssa toimisi vaniljajäätelö paremmin.

FRITEERATUT PÄÄRYNÄRENKAAT (neljälle)

2 päärynää

1,5 dl vehnäjauhoja
ripaus leivinjauhetta
puolikas vaniljatanko
1 tl kanelisokeria
1 tl sokeria

1 dl vichyä
1 keltuainen

öljyä paistamiseen

Tee frittitaikina: Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet pois. Sekoita kuivat aineet ja vaniljan siemenet kulhossa ja lisää sinne vichy. Sekoita tasaiseksi, lisää keltuainen ja sekoita vielä.

Kuori päärynät ja leikkaa pohjasta siivu pois. Leikkaa päärynöistä noin sentin paksuisia renkaita ja poista niistä keskusta esim. omenaporalla. Päärynästä tulee 3-4 sopivan kokoista rengasta. Kapeampi pää kannattaa leikata vaikka pituussuunnassa kahtia.

Kuumenna öljy (esim. auringonkukkaöljyä) kattilassa. Öljyä on hyvä olla kattilan pohjalla n. 3 - 4 cm. Nostele päärynärenkaita taikinaan ja sieltä öljyyn paistumaan. Kun taikinoidut päärynät ovat saaneet vähän väriä, nosta ne talouspaperin päälle lautaselle. Tarjoile päärynät hiukan jäähtyneinä (vanilja)jäätelön kera.