lauantai 15. lokakuuta 2011

Kanelileetaa


Meni se kansallinen korvapuustipäivä ilman kanelipullaa, mutta kerkiääpä tuota myöhemminkin. Tänään esimerkiksi. Mistä lie virtaa koko päivän puuhastelujen jälkeen riittänytkin leivontaan? Ei voi tietää. Pullaa kuitenkin tuli, ja komiata! Täällä haisee siis muukin kuin leeta, mutta oma kehu jääpi onneksi pullan tuoksun taa piiloon :)

Pullataikinan tein kuten aina: 5 dl maitoa hiukan lämmitettynä, paketti hiivaa, 2 dl sokeria, 1 tl suolaa, 2 rkl kardemummaa, 1 muna, vehnäjauhoja sen verran että taikina tuntuu näpeissä hyvältä ja n. 200 g sulatettua margariinia. Jauhopussin kyljestä voi tarkistaa jauhomäärän. Sekoitetaan ja vaivataan, nostatetaan ja leivotaan.

Pullan malli oli tänään leeta eli pitko ja oikein kaneli-sokeri-rasvahöysteinen. Minä teen sen yleensä näin:

Sopivan kokoinen köntti taikinaa kaulitaan ohueksi levyksi, päälle levitetään margariinia tai voita ja ripotellaan kanelia ja sokeria. Levy rullataan. Sitten otetaan sakset ja aletaan leikkaamaan pitkoa komiaksi. Saksilla leikataan noin sentin levyisiä pätkiä rullasta, mutta ei ihan kokonaan katkipoikki. Palat jäävät toisiinsa kiinni alaosastaan.

Kun koko rulla on leikattu, käännellään viipaleet limittäin vuoroin toinen toiselle puolen ja toinen toiselle puolen.
Kun leetan nostaa pellille, kannattaa sitä vähän tiivistää, jotta lopputulos on uunin jälkeen nätimpi. Sillä nättiä pitää olla, tai ainakin yritystä sinne päin.
Tästä uuteen nousuun! Kohotuksen jälkeen voitelu, sokerointi ja paisto. Minä paistoin himpun alle 200 asteessa, kunnes leetat olivat kauniin värisiä ja kypsiä. Jos leetoista tulee (niin kuin minulla joskus...usein... ihan huomaamatta käy) kamalan suuria ja paksuja, niin vähennä paistolämpöä 175 asteeseen, niin niitä kestää paistaa pidempään ilman että mustuvat.

Pulla on parasta!

9 kommenttia:

  1. Komeeta pullaa! Minä olen tosi laiska pullanleipoja, sämpylöitä teen aika usein. Mutta pullaa vain muutaman kerran vuodessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Campasimpukka! Pullan leipominen on minusta tosi mukavaa, se on jotenkin terapeuttista ja rentouttavaa. Leivonnan jälkeinen tuoksu on lisäksi hyvää mieltä tuottava.

    Hannele, suut auki! Viskaan paremmalla heittokädelläni pari siivua teille päin, än yy tee nyt!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen tapa tehdä pitko ja tosi kaunis lopputulos. Laitankin tuo saksikikan korvan taakse.

    VastaaPoista
  4. Tänks, A. Vipunen! Saksikikka hyvä kikka. Joskus teen pikkupullia pötköstä niin, että leikkaan kaksi nipsausta melkein loppuun ja kolmannen katkipoikki. Siitä saa söpösen yksilöpullan, kun levittää siivut viuhkaksi.

    VastaaPoista
  5. aivan upean näköinen ! tätä teen heti viikonloppuna 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällä tavalla saat kyllä kaunista kanelipitkoa tarjolle :)

      Poista
  6. Onpas hienon näköistä pullaa arvon bloggaajalla. Edellisestä pulla-aiheisesta artikkelista onkin jo aikaa, meitä lukijoita kiinnostaisi lukea uusia aiheeseen liittyviä juttuja. PS. jotkut kuulemma tekevät rahkapiirakkaa pullataikinaisella pohjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas Anonyymi-lukija,
      kiitos kehuista! Pulla-aihetta pitää nostaa taas jossain vaiheessa esille, ehkä jotenkin rahkapullan muodossa ;)

      Poista