Söpöä, lämmintä ja makeaa: kuuma glögishotti

Mieleeni on painunut hauska tilanne joistain haalaripippaloista opiskeluaikana: Nuori mies kantaa käsissään jonkinlaista telinettä/tarjotinta, jossa hänellä on toistakymmentä Galliano hot shot -juomaa (likööriä, kahvia ja kermaa). Ystäväni kanssa riensimme joutuin hänen vierelleen aikeenamme ostaa lasilliset. Olimme aivan hölmistyneitä, kun ne eivät olleet myynnissä. Poikanen oli ostanut kaikki itselleen ja laskeutui nyt lattianrajaan nautiskelemaan niistä. Herrasmiehenä hän kuitenkin pelasti neidot pulasta ja tarjosi myös meille drinkit - kiitos.

Tuota hot shottia ei ole tainnut tulla koskaan itse tehtyä, eikä kovin usein viime aikoina muutenkaan nautittua. Kun näin Valion sivuilla kuuman glögishotin ohjeen, olin heti myyty! Tätä kokkeillaan!

Nyt olen testannut glögishotin sekä tavallisella glögillä että Valion Hehku-glögillä. En osaa sanoa, kumpi on parempaa - ehkä kumpikin :) Hehku on tummempaa, joten siitä ei tule niin heleän näköinen, kuin ns. tavallisella glögillä.

GLÖGISHOTTI (1 kpl)

2 cl "43"-likööriä (Cuarenta y tres)
2 cl kuumaa glögiä (tavallista alkoholitonta kaupan glögiä)
1 rkl kuohukermaa (hyvin löysäksi vatkattua)
koristeeksi muutama hippunen kardemummaa ja kanelia (tai vaniljasokeria)

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi. Kuumenna glögi. Kaada shottilasiin ensin likööri, ja sen jälkeen kuuma glögi teelusikan kautta, jotta se jää liköörin pinnalle. Kerman saat pinnalle samalla tavalla lusikkaa käyttäen. Koristele hippusella kardemummalla ja kanelilla.

Kumoa shotti suuhusi kertalaakista. Jos siemailet hiljalleen, tulet juoneeksi ensin kerman ja glögin, ja lopuksi vasta liköörin. Kerralla huitaistuna saat suuhusi ihanat maut yhtä aikaa.

* * *

Glögishotit nautittiin eilen illalla oululaisten ruokabloggareiden pikkujouluissa Rommirusinan taloudessa. Lämpimät kiitokset isäntäväelle ja koko seurueelle pikkujoulutunnelmasta ja ähkystä!

Klementiinipannacotta

Itsenäisyyspäivänä otin pakasteesta mansikoita sulamaan pannacotta mielessäni, mutta päädyinkin valmistamaan klementiinipannacottaa. Huomasin nimittäin, että hedelmäkorissa pyörii vähän rasittavan (ja rasittuneen) näköisiä klementiinejä, ja päätin käyttää ne jälkiruokaan. Impulsiivista, järkevää, säästäväistä ja luovaa - eli hävikistä herkkua. Ja hyvää!

KLEMENTIINIPANNACOTTA (2-3 annosta)

2 dl kuohukermaa
puolikkaan klementiinin kuori
5 rkl klementiinin mehua
1,5 rkl sokeria
n. 35 g valkosuklaata
1 dl turkkilaista jugurttia
2 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Kuori klementiinin kuorta kuorimaveitsellä ja laita kattilaan. Kaada päälle kerma ja klementiinistä puristettua mehua sekä lisää joukkoon sokeri. Kuumenna lähes kiehuvaksi ja sekoittele, kunnes sokeri sulaa. Paloittele suklaa ja lisää kuumaan kermaan. Sekoita, kunnes suklaa sulaa.

Nosta klementiininkuoret pois kermaseoksesta ja lisää sinne lionneet liivatelehdet. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon jugurtti, sekoita, ja annostele jälkiruokamaljoihin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Poronpaistia ja punajuuriohrattoa

Olen ujuttanut vuosien varrella hiljalleen punajuurta Armastuksen ruokavalioon. Säilykepunajuuri tai punajuurisalaatti eivät (vielä) uppoa, mutta esimerkiksi paahdettu punajuuri näyttää menevän alas jo helposti. Tästä rohkaistuneena päätin tarjota itsenäisyyspäivän illallisella punajuuriohrattoa eli punajuurella maustettua ohraa. Sain inspiraation Nannan punajuuriohratosta, mutta valmistin oman versioni hiukan eri tavalla.

Punajuuriohraton kylkeen paistoin pienen poronpaistin, josta tuli mahdottoman mehevä. Netin ohjeissa paistin sisälämpötila vaihteli melko lailla, joten arvoin jonkun sopivan lämpötilan hiukan niiden keskiarvon alapuolelta eli 55 astetta. Mausteena oli suolan lisäksi katajanmarjaa ja timjamia. Ai että tuli hyvää!

PORONPAISTI

n. 500 g:n poronpaisti (sisäpaisti)
pari timjaminoksaa
puolenkymmentä katajanmarjaa
suolaa ja mustapippuria
tilkka öljyä

Nosta paisti huoneenlämpöön noin 45 minuuttia ennen valmistamista. Aloita valmistus laittamalla uuni lämpiämään 120 asteeseen. Kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja laita sinne lämpiämään myös timjaminoksat ja katajanmarjat. Paista niitä hetki ja nosta sitten paisti pannulle. Paista joka puolelle kauniin ruskea pinta, ripottele pintaan suolaa ja mustapippuria, ja nosta paisti uuninkestävälle vadille. Tuikkaa paistiin paistolämpömittari ja nosta paisti uuniin. Kun mittari näyttää 55 astetta, nosta paisti uunista ja kääräise se folioon. Anna levätä foliossa 15-20 minuuttia ennen kuin leikkaat paistin siivuiksi.

PUNAJUURIOHRATTO

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g punajuurta (raakana)
2 rkl oliiviöljyä
2,5 dl ohrahelmiä
n. 8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
n. 1 dl Västerbotten-juustoa raastettuna
suolaa ja mustapippuria
2 tl tuoretta timjamia silputtuna
vajaa 1 tl balsamiviinietikkaa

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori punajuuri ja raasta se hienolla terällä. Kuumenna kattilassa öljyä ja kuullota sipulia siinä hetken aikaa. Lisää kattilaan punajuuriraaste ja valkosipuli ja kuullota sekoitellen vielä vähän aikaa. Lisää kattilaan ohrahelmet, sekoita ja lisää kuumaa vettä sen verran, että ohra peittyy (ei siis kaikkea vettä kerralla). Heitä kattilaan kasvisliemikuutio. Anna ohran kypsyä ja lisää kuumaa vettä aina välillä, ettei ohratto pala pohjaan. Kun ohra alkaa olla kypsää, muttei ihan lötköpehmeää, lisää joukkoon juustoraaste. Ohraton koostumus on pehmeän puuromainen, ei tönkkö, joten säädä koostumusta kuumalla vedellä. Terävöitä makua tilkalla balsamiviinietikkaa, ja mausta ripauksella mustapippurilla ja timjamilla. Suolaa voi lisätä oman maun mukaan.

Nuijat tamarindimarinadissa

Jokihaka kokkaa -blogin tamarindikananpoikaohje jysähti minuun kuin salama ja vaikutus tuntuu yhä vain. Olen aina ollut vähän hämmennyksissäni tamarinditahnan kanssa - ostanut sitä muutamia kertoja, käyttänyt johonkin (en muista mihin), mutta joka kerta löytänyt jossain vaiheessa purnukan sisällön homehtuneena. Eipä enää homehdu! Tuolla Jokihaan ohjeella (tai jollain sovelluksella, kuten nytkin) marinoin nykyään usein broileria, aika usein paistileikkeitä tai koipipaloja. Suosittelen tarttumaan kaupassa tamarindikastikepurkkiin (löytyy varmimmin itämaisten kastikkeiden ja ainesten hyllystä) ja kokeilemaan tällaista.

Lisukkeeksi söimme riisiä ja siitakesieni-suippopaprikapaistosta. Hyvää.

TAMARINDIBROILERIA

n. 800 g broilerin koipipaloja (tai paistileikkeitä)
reilu 2 rkl tamarinditahnaa
3 tl hunajaa
ripaus chilihiutaleita
3 valkosipulinkynttä raastettuna
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
reilu 1 tl suolaa
2 tl soijakastiketta

Sekoita marinadiainekset kulhossa. Nostele broilerpalat muovipussiin ja kaada tahna päälle. Heiluttele broiskupaloja pussissa, jotta marinadi leviää kaikkiin paloihin. Nosta pussi jääkaappiin vähintään tunniksi.

Nosta broiskut jääkaapista huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kuin laitat ne uuniin. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Asettele broilerpalat uunipellille leivinpaperin päälle ja nosta kuumaan uuniin. Paista 50 - 60 minuuttia, mutta käännä puolivälissä, jotta kumpikin puoli saa kauniin värin.

SIITAKESIENIÄ JA SUIPPOPAPRIKAA

100 g siitakesieniä
öljyä
1 (salotti)sipuli
2 valkosipulinkynsi
2 suippopaprikaa
2 rkl soijakastiketta
vajaa 1 tl gochujang-chilitahnaa

Suikaloi sienet, sipuli ja paprikat. Hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista ensin sieniä sen verran, että niistä haihtuu neste. Lisää sitten pannulle paprikasuikaleet, sipulit ja valkosipulit. Paista sekoitellen hetken aikaa, mutta älä pehmeäksi. Lisää pannulle soijakastiketta ja chilitahnaa ja sekoita hyvin. Valmista!

Tämän viikon ruusukaaliruoka

Meillä syödään todella paljon ruusukaalta. Sitä voi valmistaa niin monella tavalla (muutamia mainitakseni), ja aina on hyvää. Erään arki-illan harmauden (pimeyden) kirkasti nopeasti valmistuva ateria, jossa oli paistettua kuhaa, avokadokastiketta ja ruusukaalta pienellä pekonilisällä. Pekonia laitoin, kun sitä puoli pakettia sattui jääkaapissa olemaan, mutta sen käyttö ei ole millään muotoa pakollista. Kävi mielessä, että jos olisi ollut parmankinkkua, olisin paahtanut sitä rapsakaksi ja lisännyt ruusukaalien joukkoon lopuksi. Avokadokastike sopii ruusukaalien seuralaiseksi, vaikkei lautasella kalaa olisikaan.

RUUSUKAALTA PAISTINPANNULLA

1/2 pkt pekonia
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
300 g ruusukaalta
ripaus suolaa ja mustapippuria
1/4 dl vettä
hiukan hunajaa (olin ottanut hunajan jo pöydälle, mutta aikomuksestani huolimatta unohdin laittaa)

Leikkaa ruusukaalien kannat pois ja poista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät nahkeilta ja huonoilta (yleensä poistan aina). Leikkaa ruusukaalit ohuiksi siivuiksi. Silppua sipuli ja hienonna valkosipulinkynsi.

Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja kuumenna se. Jos käytät pekonia, leikkaa se saksilla suikaleiksi suoraan pannulle ja paista rapsakaksi. Lisää vasta sitten ruusukaalit, sipuli ja valkosipuli. Paista muutaman minuutin ajan reippaalla lämmöllä. Ruusukaalit voivat ottaa vähän väriäkin paistamisessa. Mausta suolalla ja pippurilla. Myös hunajaa voi ihan vähän lisätä. Lisää pannulle vesi, sekoita ja anna hautua pari minuuttia. Ruusukaalien ei tarvitse pehmetä kokonaan.

AVOKADOKASTIKE

1 avokado
1 salottisipuli
puolikas pienestä valkosipulinkynnestä
1/2 limetin mehu
ripaus suolaa ja mustapippuria
n. 3 rkl turkkilaista jugurttia

Halkaise avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha kuoresta kulhoon. Sörssää se haarukalla. Ei tarvitse tavoitella kovin tasaista ja sileää. Hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynsi ja sekoita ne avokadon joukkoon. Purista sekaan myös puolikkaan limetin mehu, mausta, ja sekoita joukkoon lopuksi jugurttia. Kastike on paksua ja lusikoitavaa, tahnamaista.

Sipulikeiton uudet vivahteet

Sipulikeitto lämmittää kehoa ja mieltä. Sen valmistaminen kestää tovin, mutta odotus kannattaa, sillä keitto on pehmeän aromikasta ja ihanaa. Tänä syksynä löysin netistä ohjeen, jossa keittoon oli käytetty myös fenkolia (johon olen hiljalleen totutellut ja ihastunut) sekä sieniä (kestosuosikki). Yhdistelmä tuntui aivan vastustamattomalta. Valmistin siis pimeän ja viileän illan iloksi sipuli-fenkoli-sienikeittoa ohjeen aineksilla, mutta määriä soveltaen. Sieniä olisi saanut olla lisääkin (ja muitakin kuin siitakesieniä), mutta nyt ei muuta ollut. Hyvää tuli! Siivu ruislimppua täydensi makunautinnon.

SIPULIFENKOLISIENIKEITTO (noin 4 annosta)

n. 4 rkl oliiviöljyä
n. 400 g sipulia
1 fenkoli (minulla oli reilut 150 g)
3 valkosipulinkynttä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
100 g sieniä (laitoin siitakesieniä)
1/4 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa maun mukaan
reilut rouhaisut mustapippuria myllystä
1 rkl tuoretta silputtua timjamia

Kuori sipulit ja suikaloi ne ohuiksi suikaleiksi. Halkaise fenkoli ja suikaloi sekin ohuiksi suikaleiksi sipulin lailla. Kuumenna kattilan pohjalla noin 2 rkl oliiviöljyä ja heitä sipuli- ja fenkolisuikaleet sekaan. Paista suikaleita ensin hetken aikaa aika voimakkaalla lämmöllä ja vähennä sitten lämpöä. Anna sipuleiden ja fenkoleiden paistua ja pehmentyä välillä niitä sekoitellen noin 45 minuuttia. Niiden ei ole tarkoitus kärventyä, mutta ei ole vaaraksi, jos hitusen ruskistuvat. Pääasia, että pehmenevät, jolloin niistä tulee ihanan makeita. Kuori sitten valkosipulinkynnet, hienonna ne ja lisää kattilaan. Paista vielä pari minuuttia. Lisää kattilaan vesi ja kasvisliemikuutio ja jätä kiehumaan.

Suikaloi sienet. Kuumenna paistinpannulla pari ruokalusikallista öljyä ja paista sieniä siinä, kunnes ne saavat hiukan väriä. Lisää pannulle viini ja anna kiehahtaa. Kaada sienet viineineen kattilaan ja sekoita keittoa. Lisää maun mukaan suolaa ja kunnon rouhaisut mustapippuria sekä tuoretta timjamia.

Myskikurpitsaa ja inkivääritomaatteja

Että osaa paahdettu kurpitsa olla hyvää! Kesken ruuanlaiton maistoin yhden pienen siivun uunissa paahdettua kurpitsaa ja jouduin kovasti pidättelemään itseäni, etten olisi siltä seisomalta popsinut useampia. Paahdettujen kurpitsojen oli määrä päätyä (ja koska hillitsin itseni, niin ne myös päätyivät) ruokalajiin, jonka merkkasin Yotam Ottolenghin uudesta "Nopi" -keittokirjasta, heti kun sen käsiini sain. Kurpitsan lisäksi siihen tuli uunissa paahdettuja ja mm. inkiväärillä maustettuja tomaatteja sekä limetillä ja kardemummalla maustettua jugurttikastiketta. Kuulostaako houkuttelevalta? Kuulostaa ja on!

Yksi hankala asia tässä ruuassa on: valmistusaika. Ei nimittäin kuulu niihin arki-illan nopeisiin. Sekä kurpitsojen että tomaattien paahtaminen vie aikaa, etenkin tomaattien. Mutta ajan kanssa hyvä tulee.

MYSKIKURPITSAA JA INKIVÄÄRITOMAATTEJA (4 annosta)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (n. 800 g)
6 isoa luumutomaattia
3 cm:n palanen tuoretta inkivääriä
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä
3 rkl muscovadosokeria (laitoin fariinisokeria)
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 240 asteeseen. Halkaise kurpitsa ja kaaputa siemenet pois esimerkiksi lusikalla. Leikkaa kurpitsanpuolikkaista noin parin sentin paksuisia siivuja ja levitä ne leivinpaperin päälle pellille. Ohjeessa niitä ei kuorita, mutta minä kuorin. Ripistele päälle vähän oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Paahda 35 - 40 minuuttia, tai kunnes kurpitsat alkavat pehmetä ja saavat vähän väriä.

Kun otat kurpitsat pois uunista, vähennä uunin lämpöä 170 asteeseen. Halkaise tomaatit ja asettele ne leikkuupinta ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle hiukan suolaa ja oliiviöljyä. Paahda uunissa 1 h 20 minuuttia.

Valmista inkivääritahna tomaateille. Kuori ja raasta inkiväärinpala ja valkosipulinkynnet ja silppua chili (siemenet ja siemenkiinnikkeet voi poistaa, niin ei tule niin tulista). Sekoita ne yhdessä sokerin ja suolaripauksen kanssa tahnaksi. Ota tomaatit uunista ja levittele tahnaa tomaatinpuolikkaiden päälle. Laita tomaatit vielä uuniin 40 minuutiksi karamellisoitumaan.


Limettijugurtti:

120 g kreikkalaista jugurttia (käytin turkkilaista)
1/4 tl kardemummaa
puolikkaan limetin kuori raastettuna
1,5 tl limetin mehua
ripaus suolaa ja mustapippuria

Sekoita ainekset kastikkeeksi.

Levittele paahdetut kurpitsat ja inkivääritomaatit tarjoiluvadille. Roiski päälle jugurttikastiketta. Päälle voit ripotella
    - tuoretta korianteria
    - paahdettuja ja rouhittuja cashewpähkinöitä
    - paahdettua sipulia (ohjeessa oli, minulla ei ollut)