Kasvispihvit jääkaapin aarteista

Jääkaapin vihanneslokero on joskus varsinainen aarreaitta. Aarteista syntyy helposti kasvissosekeitto, mutta pienellä lisäponnistuksella myös mainiot kasvispihvit. Tämänkertaiset pihvit syntyivät porkkanasta, kukkakaalista, juuripersiljasta ja paprikasta. Todennäköisesti seuraavat kasvispihvit ovat jotain ihan muuta!

KASVISPIHVIT (ehkä n. 15 kpl)

 

3 isoa porkkanaa

muutama iso kukkakaalin nuppu

1 juuripersilja

pätkä paprikaa

pieni sipuli

pieni valkosipulinkynsi

3 kananmunaa

3 rkl vehnäjauhoja

2 tl hunajaa

100 g ricottajuustoa

1/2 tl juustokuminaa

hyppysellinen chiliä

hyppysellinen savupaprikaa

2 tl hunajaa

n. 1 tl suolaa

ripaus mustapippuria

Raasta porkkanat, kukkakaali ja juuripersilja. Hienonna paprika oikein pieneksi silpuksi, samoin valkosipuli ja sipuli (sen voi kyllä myös raastaa). Sekoita kasvisten joukkoon muut ainekset. Voit halutessasi paistaa koepihvin, jotta selviää pitääkö suolaa tai muita mausteita lisätä. Paista seoksesta pihvejä, muutaman minuutin ajan per puoli. Sekoita seosta paistamisen välillä. Porkkanoista ainakin irtoaa sen verran mehua, että se valahtaa kulhon pohjalle.

Tiistain tiikerikakku

Hiihtolomaviikolla tuli mieleen tehdä viikonpäiväleivonnaisia. Julkaisen viikoittain yhden viikonpäiväleivonnaisen - jospa leivontainnostus tarttuisi!

Leivontapäivä tiistai eli TI.

Timotei. Timjami. Tilli. Tiili. Tiikeri. Tiikeri ei ole ainesosa, mutta tiikerikakku sentään on oikea leivonnainen. Kuivakakku taitaa olla leivonnainen, joka ei nykypäivänä ole kovinkaan trendikäs. Ei kuivakakkuja Kokkeillaan-keittiössäkään koivin usein leivota, mutta jos leivotaan, niin leivotaan tiikerikakkua. Aina hyvä! Teen tiikerikakun aina samalla ohjeella, joka on peräisin aikaa nähneestä ja roiskeita keränneestä pienestä leivontavihkosesta "Lämpimiä leivontahetkiä" (Valio, v. 1988). Kakkuun tulee appelsiinimehua, ja nyt raastoin sekaan vielä ruokalusikallisen appelsiininkuortakin. Hennosti maistuva appelsiini tuo kakkuun erityisen hyvän säväyksen.

Kauniita raitoja varten toteutan äidin oppia: Tumma taikinaa levitetään aika ohut kerros vaalean päälle vuokaan ja teelusikalla hiukan painaen vedetään kerroksen päältä koko ympäryksen verran. Seuraavaksi tulee vaalean taikinan vuoro, ja sille tehdään sama temppu, samoin sen jälkeen tulevalle tummalle taikinalle. Liian vahvalla otteella ei saa painaa. Lopuksi vielä tavallinen kerros vaaleaa taikinaa. Nyt kerrostus onnistui tosi kauniisti - aina ei onnistu vaan tulee omituiset kasaumat.

TIIKERIKAKKU

 

250 g voita

2,5 dl sokeria

4 kananmunaa

1 dl + 1 rkl appelsiinimehua

1 rkl appelsiininkuoriraastetta (suosin luomuappelsiinia)

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanillinisokeria (laitoin 1/4 tl vaniljajauhetta)

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Pese appelsiini ja raasta ruokalusikallinen kuorta. Sekoita vehnäjauhoihin appelsiininkuoriraaste, leivinjauhe ja vanilja.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon appelsiinimehu sekä vehnäjauhoseos, ja sekoita nopeasti taikinaksi. Ota taikinasta noin kolmasosa toiseen kulhoon ja sekoita sen joukkoon kaakaojauhe ja ruokalusikallinen appelsiinimehua. Kerrosta taikinoita kakkuvuokaan aloittaen vaaleasta taikinasta. Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee vaaleaa taikinaa.

Paista kakkua 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 1 tunti. Kokeile kypsyyttä esim. cocktailtikulla noin 50 minuutin jälkeen. Jos tikkuun jää taikinaa, on kakku vielä raaka. Vuoat ja uunit ovat erilaisia, joten paistoaika voi hyvinkin vaihdella.

Nuotioruokaa: Lämpimät leivät

Meillä on ollut oululaisten ruokabloggareiden kanssa tapana treffata aika ajoin hyvän ruoan ja huonojen juttujen sivistyneen keskustelun merkeissä. Korona-aikana joukkion tapaamisia on pidetty virtuaalisesti, mm. yhteisesti pääsiäisaterialla tai vappubrunssilla, mutta myös livenä on nähty. Perinteisen kesäpiknikin jälkeen rohkaistuimme tapaamaan melkein ulkona, Pastanjauhajien tunnelmallisessa kodassa. Siellä yllätin itseni ja muut liekitetyillä leivonnaisilla.

Nyt olimme sopineet retkeilytapaamisen Koitelinkoskelle, joka on kertakaikkisen ihastuttava (ja suosittu) retkikohde Kiimingissä, niin kesällä kuin talvellakin. Otin retkieväissä maltillisemman linjan kuin kotakemuissa, enkä lähtenyt revittelemään leivonnaisten kanssa. Sen sijaan otettiin mukaan makkaraa, ja lisäksi tein lämpimiä voileipiä. Ne onnistuivat yllättävän hyvin nuotiolla, joten voin suositella tällaisia retkieväiksi. Erillistä reseptiä leipiin ei mielestäni tarvita. Voit valita mielestäsi leipää ja itsellesi/seurueelle mieluisat täytteet. Minä merkkasin yhden hiukan erilaisen leivän käärimällä sen pakettiin eri tavalla kuin muut, jotta se erottui joukosta.

Meidän leivät olivat tällaisia:

- vaaleaa kauraleipää (2 siivua per leipä)

- Nduja-salamitahnaa hyvin ohuelti kummallakin leipäpuoliskolla

- kinkkua

- savujuustoa

Kasasin leivät niin, että levitin leivälle ndujaa, sipaisin päälle kaksi siivua juustoa, sitten kinkkua, vielä juustoa pari siivua, ja lopuksi päälle ndujalla sivelty leipäviipale. Kerrosleivän molemmat ulkopuolet sivelin oliiviöljyllä, jonka ansiosta leipiin tuli vähän rapsakkaa paistopintaakin. Käärin jokaisen leivän omaan foliokääreeseensä. Leivät paistettiin/lämmitettiin nuotiolla välillä tsekaten, onko juusto alkanut jo sulaa.

Kannattaa kokeilla eväsleipien lämmittämistä nuotiolla!

Maanantain mantelikakku

Jokunen viikko sitten leivotutti ihan kauheasti. Puolison ehdotus leivontakyselyyn on aina "leivo pullaa". Pulla on totta tosiaan hyvää, mutta jotain muuta olisi tehnyt mieli. En vain keksinyt, mitä tekee mieli. Tulin ajatelleeksi, että pitäisi olla joku viikonpäiväopas leipomiseen. Kullekin päivälle oma juttunsa. En muista, mitä tuona päivänä leivoin (todennäköisesti sitä pullaa sitten kuitenkin), mutta ajatus viikonpäiväleivonnaisista jäi muhimaan mieleen. Hiihtolomaviikolla, kun Oulun alueellakin koronasulku pisti kaikki paikat kiinni, oli ulkoilun lisäksi aikaa myös leipoa. Syntyi viikonpäiväleivonnaiset. Ihan mitä tahansa leivottavaa en viikonpäiville keksinyt, vaan piti tietysti olla jotain viikonpäivän nimen alulla alkavaa. Ammattitauti varmaan tällainen kikkailu. MAanantain leivonnainen on näin ollen MAntelikakku. Oikeastaan sen nimi on ricotta-mantelikakku (ohje täältä), mutta eihän se mätsää maanantain kanssa ollenkaan!

Kakusta tuli mehevä ja maukas, aika makea tosin. Kakku on gluteeniton, koska se on leivottu mantelijauheella. Kaunis kakku sopii hyvin vaikkapa tulevan kevään ja kesän juhlapöytiin, sikäli kun yli kuuden hengen kekkereitä on lupa järjestää. Maistuu tämä kyllä kahvipöydässä pienemmälläkin porukalla, joten ei kannata jäädä odottelemaan juhlia.

 

RICOTTA-MANTELIKAKKU 

4 kananmunaa 

125 g huoneenlämpöistä voita/margariinia

2,5 dl sokeria 

1 tl vaniljasokeria (minä laitoin 1/4 tl vaniljajauhetta) 

n. 3 (luomu)sitruunaa (3 rkl sitruunankuoriraastetta ja 1 rkl mehua)

200 g mantelijauhetta 

250 g ricottajuustoa

 

Pinnalle: 1 dl mantelilastuja, ja paiston ja jäähtymisen jälkeen tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kiinnitä irtopohjavuoan (halkaisija n. 22-24 cm) pohjalle leivinpaperi (se pingottuu kiinni pohjan ja reunan väliin). Voitele reunat. Voit vaihtoehtoisesti rutistaa leivinpaperin, avata sen ja vuorata sillä koko vuoan. Rutistettu leivinpaperi muotoutuu hyvin vuokaan ja ylimääräiset reunat saa taitettua vuoran reunan yli. Pese sitruunat esim. juuresharjaa apuna käyttäen.

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota pehmeä voi/margariini ja 2 dl sokeria keskenään vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri (tai vaniljajauhetta) sekä keltuaiset yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon mantelijauhe.

Raasta sitruunoista kuoren keltaista osaa niin, että saat 3 ruokalusikallista hienoa raastetta. Lisää raaste ja 1 rkl sitruunamehua taikinaan. Lisää joukkoon myös ricottajuusto ja sekoita nopeasti.

Ota puhdas ja kuiva kulho ja vaahdota siinä valkuaiset. Lisää loppu sokeri eli 0,5 dl vaahdon joukkoon vähän kerrallaan, koko ajan vatkaten. Vaahto on valmista, kun se on kiiltävää ja jämäkkää. Lisää valkuaisvaahto taikinaan vähän kerrallaan varovasti sekoittaen. Älä vatkaa, vaan sekoita esimerkiksi taikinalastalla tai puuhaarukalla nostellen. Liika sekoittaminen nitistää vaahdon. Taikinaan ei käytetä leivinjauhetta, joten kuohkeus tulee valkuaisvaahdosta.

Kaada taikina vuokaan, tasoita pintaa varovasti ja ripottele päälle mantelilastut. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kunnolla ja siivilöi pinnalle sitten vähän tomusokeria.

Hitaan aamun banaanipannarit

Hidas aamu paras aamu! Siis ihan toisenlainen kuin työaamu, jolloin mekaanisesti ja rivakasti vaellan vaiheesta toiseen, sitten pyörän selkään ja töihin. Viikonloppuaamuna saattaa mennä jopa tunti, puolitoista, ennen kuin alamme kaavailla aamupalahommia. Arkiaamuina puuro on hyvä, niin usein viikonloppuisinkin, mutta joskus pitää revitellä. Teemme toisinaan englantilaisen aamiaisen, toisinaan amerikkalaisia pannukakkuja, ja aamiainen tuntuu melkein lounaalta (runsaan tarjonnan ja ajankohtansa vuoksi). Viime viikonloppuna tuli toive banaanipannukakuista, ja niitä sitten tehtiin. Ei suinkaan niitä terveellisiä ja ainakin joitain vuosia sitten trendikkäitä parin raaka-aineen pannareita, vaan vähän syntisempiä vehnäjauhoversioita. Koska viikonloppu lähestyy, on syytä tuutata ohje houkutukseksi teille lukijoille!

KUOHKEAT BANAANIPANNARIT (n. 15 kpl)

 

2 kunnolla kypsää banaania

2 kananmunaa

2 tl sokeria

ripaus suolaa

ripaus kanelia

1,5 dl vehnäjauhoja

1 kukkurallinen teelusikallinen leivinjauhetta

1 dl maitoa

Soseuta banaanit haarukalla mössöksi. Sekoita kulhossa niiden joukkoon kananmunat sekä muut aineet. Taikinasta tulee paksuhkoa. Paista taikinasta pannareita esimerkiksi lättypannun koloissa lempeällä lämmöllä, jotta ne eivät pala, mutta ennättävät kohota ja kypsyä sisältä. Käännä pannarit, kun ne ovat kohonneet ja pinta alkaa kuplia eli kun pannari pysyy kasassa eikä leviä käännettäessä. Paistamiseen ei tarvita rasvaa, ja tällä keinoin pannareihin saa kauniin tasaisen paistopinnan.

Tarjoile pannarit lämpiminä marjojen/hedelmien ja vaahterasiirapin kanssa.

(Käytin pannariohjeena tätä banaanilettuohjetta, ja vähensin nesteen määrää, jotta sain paremmin pannareihin sopivan taikinakoostumuksen.)

Uusi ystävä: Juuripersiljakeitto

Viime syksynä törmäsin minulle uuteen ainekseen, juuripersiljaan, paahdetun juuressalaatin ohjeessa. Nyt havaitsin kaupassa pussillisen niitä - olivat valkoisia noin porkkanan kokoisia ja palsternakan näköisiä pötkylöitä. Tarrasin heti pussiin kiinni, jos vaikka tekisin sitä juuresalaattia. No, en tehnyt. Sen sijaan paahdoin juuripersiljaa uunissa lohkoperunoiden ja porkkanan kanssa, ja lopuista tein keiton. Uunissa paahdetut juuripersiljat (mausteena vain öljyä, suolaa ja pippuria) olivat todella hyviä! Siitä sain idean paahtaa ne myös keittoon. Paahdetun juuripersiljan maku oli mielestäni jotain juurisellerin ja palsternakan välillä, aromaattinen ja aavistuksen makea.Siitä tuli tosi hyvä sosekeitto, joka maistui hapanjuurileivän kanssa lauantailounaaksi.

JUURIPERSILJAKEITTO (2 annosta)

n. 300 g juuripersiljaa

1 valkosipulinkynsi

öljyä

1 sipuli

1 rkl (oliivi)öljyä

4 dl kasvislientä (esim. 4 dl vettä ja 3 tl kasvisliemijauhetta)

1 dl kuohukermaa

n. 1 rkl sitruunamehua

ripaus mustapippuria, suolaa tarvittaessa, vettä koostumuksen säätämiseen tarvittaessa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori juuripersiljat ja napsaise kummastakin päästä siivu pois. Leikkaa juuripersiljat kahteen osaan, ja puolikkaat vielä pienemmiksi (esim. kapoinen osa halki kahteen osaan ja paksumpi pää neljään). Levitä juuripersiljapalat ja kuorimaton valkosipulinkynsi uunipellille leivinpaperin päälle, liruttele päälle hiukan öljyä. Kypsennä uunissa puolisen tuntia tai kunnes juuripersiljat ovat pehmenneet kypsiksi.

Kun juurekset alkavat olla kypsiä, hienonna sipuli. Kuullota sipulia kattilan pohjalla öljyssä lempeällä lämmöllä, jotta se pehmenee, muttei ruskistu. Lisää sekaan kypsät juuripersiljat. Purista pehmennyt valkosipuli kuorestaan kattilaan (valkosipulinkynsi pehmenee melkeinpä sosemaiseksi ja mausta tulee ihana!). Lisää kasvisliemi ja kiehauta. Soseuta keitto sauvasekoittimella (tai blenderissä). Lisää soseutettuun keittoon kerma ja halutessasi vettä (sosekeiton paksuus tai ohuus on makuasioita). Mausta sitruunamehulla (himppunen terävyyttä tarvitaan), mustapippurihitusella ja halutessasi suolalla. Juuripersilja on ainakin uunin jäljiltä hiukan makeahko, joten säädä maut sopivaksi sitruunamehulla ja suolalla.

Juuripersiljat paahteessa.

Sinisimpukoita ja nuudeleita - ja makuhermot riemuissaan!

Sinisimpukoita oli tehnyt mieli jo ainakin viikon, eikä tuohon vaivaan auttanut muu kuin ryhtyä kokkailemaan. Kaupan kalatiskiltä löytyi tuoreita sinisimpukoita, kuten näihin aikoihin aika usein löytyy. Niiden osto kannattaa ajoittaa niin, että valmistaa ne samana päivänä. Kaupassa ne lykätään verkkopussissaan yleensä vielä muovipussiin, ja kuljetuksessa ja kotijääkaapissa on syytä huolehtia, ettei pussi ole liian tiukasti kiinni. Elävät otukset tukehtuvat liian tiiviisti suljetussa pussissa.

Me olemme ennenkin tehneet simpukkkaruokia (mm. sinisimpukat tomaatin ja chilin kera tai höyrytetyt sinisimpukat tai suloiset sydänsimpukat ), ja nyt teki mieli kokeilla vähän erilaista reseptiikkaa. Ajatus liiteli Aasiaan ja päätin tehdä jotain thaityyppistä. Jotenkin tähän ajatukseen ei istunut leivän dippaaminen herkulliseen liemeen, joten päätin kypsentää liemessä nuudeleita. Saimme näin aivan älyttömän maukkaan aterian!

Simpukoiden valmistus aloitetaan tarkistuksella ja puhdistuksella. Jos kuori on rikkinäinen, joutuu simpukka roskiin. Jos simpukka on raollaan, pitää tsekata, sulkeutuuko se. Kevyt napautus kuoreen tai kuoren painaminen kiinni on hyvä keino, ja simpukka sulkeutuu, jos se on elävä. Jos kuori jää auki, joutuu simpukka roskikseen. Jos simpukan reunasta roikkuu "partaa", riivitään se pois. Simpukat harjataan vaikkapa juuresharjalla (siltä varalta, että ovat hiekkaisia) ja huuhdellaan. Kaikki tämä voi kuulostaa monimutkaiselta ja vaivalloiselta, mutta kun sen on kerran kokeillut, niin enää ei jännitä. Meidän tämänkertaisessa simpukkasatsissa (noin kilon pussi) oli harmillisen monta rikkinäisellä kuorella varustettua olentoa ja vain parikymmentä selvitti tarkastusseulan.

SINISIMPUKOITA JA NUUDELEITA THAITYYLIIN

n. 1 kg sinisimpukoita (meillä oli siis lopulta noin 20 reilunkokoista simpukkaa)

 

Liemi:

2 rkl öljyä

1 salottisipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä

2 tl punaista currytahnaa

1/4 tl kuivattua sitruunaruohoa (tai pätkä sitruunaruohon vartta)

1 porkkana

1 tuore chili

4 dl kookoskermaa

n. 2 dl vettä

2 rkl kalakastiketta

puolikkaan limetin mehu

vähän suolaa

lisäksi n. 150 g täysjyvänuudeleita ja 1-2 dl vettä

Valmistele simpukat (eli pese ja samalla tarkista). Silppua sipuli ja valkosipuli, ja raasta inkivääri. Kuori porkkana ja leikkaa se suikaleiksi. Kuullota isossa korkeareunaisessa paistinpannussa (tai kattilassa) sipuleita, inkivääriä ja porkkanaa hetken aikaa, kunnes sipulit alkavat pehmetä. Älä paista liian kuumalla, ettei valkosipuli pala. Leikkaa chili ohuiksi viipaleiksi. Voit halutessasi poistaa chilistä siemenet ja vaaleat siemenkiinnikkeet, joissa suurin tulisuus enimmäkseen piilee. (Meillä oli käytössä omien viljelyksien chili, voimakkuudeltaan 7/10. Poistin siemenet. Tästä tuli sopivasti lämpöä, mutta ei poltetta.) Lisää chiliviipaleet ja currytahna pannulle ja paista sekoittaen pari minuuttia. Lisää sitten kookoskerma, vettä, kalakastiketta ja limetin mehu sekä suolaa. Kun liemi alkaa kiehua, maista sitä. Tässä vaiheessa liemi saa olla aika suolainen.

Kun liemi on valmis ja makusi mukainen, heitä sekaan simpukat. Sekoita nopeasti ja varovasti, ja laita kansi kiinni. Parin-kolmen minuutin kuluttua sekoita uudelleen varovasti. Noin viiden minuutin keittämisen jälkeen alkaa olla valmista. Sen huomaa siitä, että simpukat ovat avautuneet. Nosta simpukat reikäkauhalla kulhoon ja laita kansi päälle. Lisää liemeen vettä ja kiehauta uudelleen. Lisää sinne nuudelit ja kypsennä nuudelipaketin vaatiman ajan. Minä lisäsin puolivälissä vielä vähän lisää vettä, koska nuudelit imaisivat liemen nesteitä aika tehokkaasti. Sekoita välillä, jotta nuudelit kypsyvät tasaisesti. Meillä lopputulos ei ollut mitenkään keittomainen, pikemminkin nuudeleita kastikkeeseen imeytettynä. Jos haluat keittomaisempaa, lisää enemmän vettä liemeen. Maista kuitenkin suolaisuus samalla, jotta liemi ei laimene liikaa. Kaada lopuksi sekaan simpukkakulhon pohjalle valunut/kertynyt liemi, josta saat lisää makua.

Sitten onkin aika tarjoilla nuudelit ja simpukat! Minä paistoin lisukkeeksi vielä yhden paksoin lehdet.