Meillä löytyy aina kaapeista tomaattimurskaa, jotain kermatuotetta, balsamiviinietikkaa ja pastaa. Se tarkoittaa sitä, että ihan milloin vain voi pyöräyttää Kulinaarimuruja-blogin pastaruokaa, joka sopii kiireiselle / mukavuudenhaluiselle / laiskalle (=tiskejä välttävälle) herkuttelijalle kuin nenä päähän ja pasta suuhun. Käsittämätöntä, miten jokin näin yksinkertainen voi olla niin hyvää! Tai oikeastaan useinhan niin onkin - vähistä mutta hyvistä raaka-aineista tulee herkkua.
Meillä ei ollut kermaa, mutta pieni ranskankermapurkki löytyi. Lisäksi laitoin vähän vettä. Sipelsin sekaan myös yhden pienen valkosipulinkynnen. Joukkoon voisi joskus heittää vähän chilihiutaleita, ihan vaikka vaihtelun vuoksi, jos innostuu tekemään tätä ruokaa useamminkin. Minä aika todennäköisesti innostun :) Namnam!!!
Listaan tähän minun versioni:
YHDEN KATTILAN PASTA (kahdelle)
400 g hyvää tomaattimurskaa
1,5 dl ranskankermaa + n. 1 dl vettä (tai ranskankerma-vesiyhdistelmän sijasta 2 dl kermaa, kuten alunperin ohjeessa oli)
1 rkl balsamiviinietikkaa
vajaa 1 tl ruskeaa sokeria
suolaa maun mukaan
1 pieni valkosipulinkynsi
n. 3 dl pennepastaa (tai spagettia pätkittynä)
parmesaanijuustoraastetta
Kaada tomaattimurska, ranskankerma, vesi, balsamiviinietikka, sokeri, suolaa ja silputtu valkosipulinkynsi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää pasta. Maista kastiketta, ja säädä maut kohdilleen suolaa, sokeria tai balsamicoa lisäille (paha poistaakaan tässä vaiheessa). Keittele pastaa soosissaan, kunnes se on kypsää (eikä kattilassa ole enää pastakeittoa, vaan pastaa kastikkeessa). Sekoittele välillä, ettei keitos pala pohjaan.
Annostele lautaselle ja raasta juustoa päälle. Tai syö kattilasta :) ja vältä tiskiä.
keskiviikko 29. elokuuta 2012
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Punainen kala
Ihana ystävä Outi on opastanut minua tekemään pestolohta, jossa lohifileen päälle laitetaan vihreää pestoa. On hyvää! Perjantaina tein punaista pestoa itse, ja kun kaikki ei mahtunut purkkiin, niin keksin yhdistää sen loheen. Punaista ja punaista siis! Olin ostanut lohipalan, mutta en ollut vielä ehtinyt kaavailla, miten sen teen, niinpä punainen pesto sattui hyvään aikaan. Jääkaapista löytyi vähän maustamatonta tuorejuustoa, jonka heitin sekaan.
UUNILOHI PUNAISELLA JUUSTOPESTOLLA (kahdelle)
pala lohifilettä
pari ruokalusikallista punaista pestoa (kaupasta ostettukin käy)
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
(suolaa)
Poista lohifileestä ruodot. Ripottele pintaan vähän suolaa, jos filee on paksu. Sekoita juusto ja pesto hyvin ja levitä tahna kalan päälle. Paista n. 200 asteessa, kunnes kala on kypsää (tarkempi lukija huomaa tästä epämääräisestä lauseesta, että minä en muistanut katsoa kelloa ja paistoaikaa).
Lisukkeeksi sopi hyvin peruna-palsternakkapyre (perunaa ja palsternakkaa suhteessa 50:50), joka oli notkistettu parilla ruokalusikallisella ranskankermaa, sekä pinaattihöystö valkosipulilla, sipulilla ja tomaatilla.
Ruoka sopii hyvin hävikistä herkuksi -ateriaksi, koska sain käytettyä pestonjämät, juustonlopun ja ranskankermapurkin loput yhdellä kertaa.
UUNILOHI PUNAISELLA JUUSTOPESTOLLA (kahdelle)
pala lohifilettä
pari ruokalusikallista punaista pestoa (kaupasta ostettukin käy)
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
(suolaa)
Poista lohifileestä ruodot. Ripottele pintaan vähän suolaa, jos filee on paksu. Sekoita juusto ja pesto hyvin ja levitä tahna kalan päälle. Paista n. 200 asteessa, kunnes kala on kypsää (tarkempi lukija huomaa tästä epämääräisestä lauseesta, että minä en muistanut katsoa kelloa ja paistoaikaa).
Lisukkeeksi sopi hyvin peruna-palsternakkapyre (perunaa ja palsternakkaa suhteessa 50:50), joka oli notkistettu parilla ruokalusikallisella ranskankermaa, sekä pinaattihöystö valkosipulilla, sipulilla ja tomaatilla.
Ruoka sopii hyvin hävikistä herkuksi -ateriaksi, koska sain käytettyä pestonjämät, juustonlopun ja ranskankermapurkin loput yhdellä kertaa.
perjantai 24. elokuuta 2012
Pesto rosso
Meillä on viime tunteina näytetty pitkää alahuulta ja pettynyttä ilmettä. En kuulemma muka tarjoile riittävästi maistiaisia. Että joutuu katselemaan tekeleitä purkkien läpi. Höpöpuhetta! Eilenkin annoin lusikankärjellisen (kuulemma ei niinkään paljon, vaan lusikalla oli koskettu) hilloa, ja tänään ainakin puoli lusikallista punaista pestoa. Ja sitten vielä valitetaan, en ymmärrä :)
Olen hankkinut kirjan "Ilahduta kotitekoisilla herkuilla", jossa on monta houkuttelevaa ohjetta aloittelevalle säilöjälle. Siitä tein tänään pesto rosson eli punaista pestoa (melkein ohjetta noudattaen). Jestanpoo, miten hyvää oli!
PESTO ROSSO - PUNAINEN PESTO (näistä määristä tulee pari desiä)
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja (ei niitä öljyssä lilluvia, vaan pussissa olevia kuivia)
2 valkosipulinkynttä
2 reilua ruokalusikallista paahdettuja pinjansiemeniä
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
reilu desilitra oliiviöljyä
muutama iso basilikanlehti
1 salvianlehti (ohjeessa oli käytetty sileälehtistä persiljaa)
merisuolaa
mustapippuria
Laita tomaatit kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna liota 20 minuuttia. Kaada vesi pois, anna tomaattien jäähtyä hiukan ja purista ne kevyesti kuivaksi. Pienennä tomaatteja vähän. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet ja seesaminsiemenet kuivalla pannulla.
Soseuta (vaikkapa sauvasekoittimella) tomaatit, valkosipulinkynnet, siemenet, ripaus suolaa sekä yrtit ensin pienen öljymäärän kanssa, hiljalleen öljyä lisäten. Lisää öljyä sen verran, että saan notkean massan. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Suolaa voit vielä lisätä, jos sitä sekaan kaipaat.
Säilö pesto lasipurkkiin, jonka olet juuri desinfioinut esim. kaatamalla sen täyteen kiehuvaa vettä (muista myös kansi).
Kirjan mukaan pesto säilyy jääkaapissa kolmisen kuukautta. En usko. Se on niin hyvää, että tulee taatusti syötyä jo aiemmin. Kokeile pastan kanssa, leivän päällä tai uunilohen päällä (josta raporteeraan myöhemmin), tai mausteena kastikkeissa.
Olen hankkinut kirjan "Ilahduta kotitekoisilla herkuilla", jossa on monta houkuttelevaa ohjetta aloittelevalle säilöjälle. Siitä tein tänään pesto rosson eli punaista pestoa (melkein ohjetta noudattaen). Jestanpoo, miten hyvää oli!
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja (ei niitä öljyssä lilluvia, vaan pussissa olevia kuivia)
2 valkosipulinkynttä
2 reilua ruokalusikallista paahdettuja pinjansiemeniä
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
reilu desilitra oliiviöljyä
muutama iso basilikanlehti
1 salvianlehti (ohjeessa oli käytetty sileälehtistä persiljaa)
merisuolaa
mustapippuria
Laita tomaatit kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna liota 20 minuuttia. Kaada vesi pois, anna tomaattien jäähtyä hiukan ja purista ne kevyesti kuivaksi. Pienennä tomaatteja vähän. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet ja seesaminsiemenet kuivalla pannulla.
Soseuta (vaikkapa sauvasekoittimella) tomaatit, valkosipulinkynnet, siemenet, ripaus suolaa sekä yrtit ensin pienen öljymäärän kanssa, hiljalleen öljyä lisäten. Lisää öljyä sen verran, että saan notkean massan. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Suolaa voit vielä lisätä, jos sitä sekaan kaipaat.
Säilö pesto lasipurkkiin, jonka olet juuri desinfioinut esim. kaatamalla sen täyteen kiehuvaa vettä (muista myös kansi).
Kirjan mukaan pesto säilyy jääkaapissa kolmisen kuukautta. En usko. Se on niin hyvää, että tulee taatusti syötyä jo aiemmin. Kokeile pastan kanssa, leivän päällä tai uunilohen päällä (josta raporteeraan myöhemmin), tai mausteena kastikkeissa.
torstai 23. elokuuta 2012
Hitaat hodarit
Eilen illalla selasin ties monettako kertaa Donna Hay Magazinea numero 62 ja kuolasin muun muassa hot dog -sivuja eestaas. Ehdotin Armastukselle, että pidettäisiin hodariviikko. Ei innostunut. Innostuisitteko te: parmankinkkuhodarit fenkolihillon ja hillotun päärynän kera, hodarit sellerisalaatilla ja punajuurisipseillä, halloumilla ja oliivisalsalla ja ouzomajoneesilla ryyditetyt hodarit, chilipapuhodarit jalopenosalsalla, klassiset hodarit hapankaalin ja suolakurkun kera, savupekonihodareita kera viskisoosin ja sipulirenkaiden, chorizohodarit sienillä ja romescokastikkeella, ja hännänhuippuna kana-purjohodarit??? Anyone?
Koska täällä ei herännyt hodariviikkoinnostus, piti tuosta ryppäästä valita yhden illan hodarit. Huh, mikä urakka. Päädyin jotenkin hodareihin sellerisalaatilla ja punajuurisipseillä, mutta ne eivät olleet mitään pikaruokaa, jollaiseksi hot dogit ehkä useimmiten mielletään. Hääräsin keittiössä toista tuntia (keittelin kyllä muuatta hilloakin samalla, siitä lisää myöhemmin, jos tulee hyvää), ennen kuin saatiin kuumat koirat kitalakea vasten. Ah ja voih, miten makoisat hot dogit! Pikapikaa nälkäisenä otetut kuvat eivät mitenkään tee oikeutta näille. Kannattaa siis kokeilla, katsella ja maistella itse!
HOT DOGIT SELLERISALAATILLA JA PUNAJUURISIPSEILLÄ (mausteet riittävät 2-3 hodariin)
Valkosipuli-piparjuuritahna (aivan mahtava maun tuoja!):
1 kokonainen valkosipuli
1 rkl piparjuuritahnaa (tuubissa)
Sellerisalaatti:
n. 2 ruokalusikallista juuriselleriä hyvin ohuesti suikaloituna
n. 2 rkl ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
2 tl paahdettuja kuminansiemeniä (paitsi että minulla oli seesaminsiemeniä, kun ne on minusta parempia vaikkakin tyystin eri maun tuovat)
hitunen suolaa
Punajuurisipsit (näitä teen toistekin naposteltavaksi, olivat yhtä hyviä kuin palsternakkasipsit):
1 punajuuri
öljyä
Lisäksi perusainekset eli
- hodarisämpylöitä (tai patonkia kuten meillä)
- nakkeja (minä valitsin ohuita Pirkka-krakovanmakkaroita, jotka toimivat tässä loistavasti)
- balsamicosiirappia (tätä kannattaa hommata, sopii näihin hodareihin hienosti)
ALOITA laittamalla uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Leikkaa valkosipulin yläosasta ohut hattu pois ja lorauta tilkka oliiviöljyä valkosipulin sisään. Nosta valkosipuli uuniin ja paista sitä reilut puoli tuntia tai kunnes valkosipulinkynnet ovat pehmenneet. Anna valkosipulin vähän jäähtyä, ja puristele pehmeät valkosipulinkynnet pois kuoristaan kun ne ovat vielä lämpimiä. Sössää ne haarukalla soseeksi, lisää joukkoon piparjuuritahna ja sekoita hyvin. Jätä odottamaan.
Sekoita ranskankerma, sitruunamehu ja suolahippuset sekä kuminansiemenet (tai ne pöhköt seesaminsiemenet) keskenään. Kuori sellerinpala ja suikaloi se ohuelti. Lisää suikaleet ranskankermaan ja sekoita. Laita jääkaappiin odottamaan.
Kuori punajuuri ja siivuta se hyvin ohuiksi siivuiksi. Kuumenna kattilassa öljyä (n. 180 asteeseen). Nostele osa siivuista paistumaan ja paista muutaman minuutin ajan, kunnes saat rapsakoita sipsejä. Nosta valmiit sipsit talouspaperin päälle lautaselle ja lisää kattilaan uusi satsi punajuurilastuja. Ja niin edelleen.
Paista tai höyrytä nakit / makkarat (krakovanmakkarat kannattaa paistaa pannulla), lämmäytä sämpylät tai patonginpalat ja halkaise ne. Levitä valkosipulitahnaa leivälle, nosta väliin nakki tai kaksi, lisää sellerisalaattia ja punajuurisipsejä, ja ruutaa balsamicosiirappia päälle. Pistele poskeen ja tunne itsesi onnelliseksi.
Jos et innostu hodareista, niin paina mieleen punajuurilastut, sellerisalaatti ja valkosipulitahna, jotka sopivat käytettäväksi muunlaisissa yhteyksissä. Jos sipsejä jaksaisi tehdä kasapäin, olisivat ne varmasti hitti jossain iltamissa. Ja valkosipulitahnaa pitää kyllä laittaa joskus sandwichien väliin!
Koska täällä ei herännyt hodariviikkoinnostus, piti tuosta ryppäästä valita yhden illan hodarit. Huh, mikä urakka. Päädyin jotenkin hodareihin sellerisalaatilla ja punajuurisipseillä, mutta ne eivät olleet mitään pikaruokaa, jollaiseksi hot dogit ehkä useimmiten mielletään. Hääräsin keittiössä toista tuntia (keittelin kyllä muuatta hilloakin samalla, siitä lisää myöhemmin, jos tulee hyvää), ennen kuin saatiin kuumat koirat kitalakea vasten. Ah ja voih, miten makoisat hot dogit! Pikapikaa nälkäisenä otetut kuvat eivät mitenkään tee oikeutta näille. Kannattaa siis kokeilla, katsella ja maistella itse!
HOT DOGIT SELLERISALAATILLA JA PUNAJUURISIPSEILLÄ (mausteet riittävät 2-3 hodariin)
Valkosipuli-piparjuuritahna (aivan mahtava maun tuoja!):
1 kokonainen valkosipuli
1 rkl piparjuuritahnaa (tuubissa)
Sellerisalaatti:
n. 2 ruokalusikallista juuriselleriä hyvin ohuesti suikaloituna
n. 2 rkl ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
2 tl paahdettuja kuminansiemeniä (paitsi että minulla oli seesaminsiemeniä, kun ne on minusta parempia vaikkakin tyystin eri maun tuovat)
hitunen suolaa
Punajuurisipsit (näitä teen toistekin naposteltavaksi, olivat yhtä hyviä kuin palsternakkasipsit):
1 punajuuri
öljyä
Lisäksi perusainekset eli
- hodarisämpylöitä (tai patonkia kuten meillä)
- nakkeja (minä valitsin ohuita Pirkka-krakovanmakkaroita, jotka toimivat tässä loistavasti)
- balsamicosiirappia (tätä kannattaa hommata, sopii näihin hodareihin hienosti)
| Lisukket valmiina |
ALOITA laittamalla uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Leikkaa valkosipulin yläosasta ohut hattu pois ja lorauta tilkka oliiviöljyä valkosipulin sisään. Nosta valkosipuli uuniin ja paista sitä reilut puoli tuntia tai kunnes valkosipulinkynnet ovat pehmenneet. Anna valkosipulin vähän jäähtyä, ja puristele pehmeät valkosipulinkynnet pois kuoristaan kun ne ovat vielä lämpimiä. Sössää ne haarukalla soseeksi, lisää joukkoon piparjuuritahna ja sekoita hyvin. Jätä odottamaan.
Sekoita ranskankerma, sitruunamehu ja suolahippuset sekä kuminansiemenet (tai ne pöhköt seesaminsiemenet) keskenään. Kuori sellerinpala ja suikaloi se ohuelti. Lisää suikaleet ranskankermaan ja sekoita. Laita jääkaappiin odottamaan.
Kuori punajuuri ja siivuta se hyvin ohuiksi siivuiksi. Kuumenna kattilassa öljyä (n. 180 asteeseen). Nostele osa siivuista paistumaan ja paista muutaman minuutin ajan, kunnes saat rapsakoita sipsejä. Nosta valmiit sipsit talouspaperin päälle lautaselle ja lisää kattilaan uusi satsi punajuurilastuja. Ja niin edelleen.
Paista tai höyrytä nakit / makkarat (krakovanmakkarat kannattaa paistaa pannulla), lämmäytä sämpylät tai patonginpalat ja halkaise ne. Levitä valkosipulitahnaa leivälle, nosta väliin nakki tai kaksi, lisää sellerisalaattia ja punajuurisipsejä, ja ruutaa balsamicosiirappia päälle. Pistele poskeen ja tunne itsesi onnelliseksi.
Jos et innostu hodareista, niin paina mieleen punajuurilastut, sellerisalaatti ja valkosipulitahna, jotka sopivat käytettäväksi muunlaisissa yhteyksissä. Jos sipsejä jaksaisi tehdä kasapäin, olisivat ne varmasti hitti jossain iltamissa. Ja valkosipulitahnaa pitää kyllä laittaa joskus sandwichien väliin!
Tunnisteet:
kasvisruoka,
liharuoka,
makkara,
pikkusuolainen
lauantai 18. elokuuta 2012
Potkupalloilijan parmesaanikana
Jalkapallopeleissä on parhaassa tapauksessa muutakin kuin tunnelmaa, maaleja, pillin vihellystä ja torjuntoja. Hyvänä bonuksena AC Oulun lehdestä löytyi kesällä pelaaja Joonas Sohlon ruokaohje "Newmanin parmesaanikanat", joka on odottanut toteuttamista. Olisi kannattanut tehdä aiemmin, oli niin hyvää! Hitusen muokkailin, en paljon. Tässä jalkapalloilijan parmesaanikana Kotiharmin tapaan:
PARMESAANIBROILERI
n. 500 g broilerin ohuita rintafileitä
n. 1dl vehnäjauhoja
vähän suolaa
mustapippuria
n. 1 tl kuivattua basilikaa
vajaa 1 tl kuivattua salviaa
n. 1 tl kuivattua persiljaa
(...tai noin 3 tl haluamiasi yrttejä)
1 kananmuna
n. 2 dl parmesaanijuustoraastetta (tai emminätiiä sitä määrää niin tarkasti, raastoin reilusti, osa meni broiskuihin, osa jäi vuoan kuorrutteeksi)
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
400 g tomaattimurskaa
suolaa, mustapippuria
1 tl sokeria
1 mozzarellapallo
parmesaaniraastetta
Sekoita mausteet jauhoihin. Riko kananmuna vadille ja vatkaa sen rakenne haarukalla rikki. Raasta parmesaani.
Pyöräytä rintafileet ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi parmesaaniraasteessa. Paista fileitä öljyssä/voissa/nestemäisessä margariinissa n. 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta ja nosta ne uunivuokaan.
Sekoita suola, mustapippuri ja sokeri tomaattimurskaan. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja ripottele ne paistettujen broilerinfileiden päälle. Kaada päälle maustettu tomaattimurska. Revi mozzarellajuusto silpuksi ja ripottele tomaattimurskan päälle, ripottele päälle myös parmesaaniraastetta. Työnnä vuoka uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi tai kunnes juusto on ruskettunut.
tiistai 14. elokuuta 2012
Kantonilainen sitruunakana
Kiinassa ruokailleet sanovat, että sikäläiset sapuskat ovat useimmiten hyvin erilaisia kuin meikäläisten kiinaravintoloiden eväät. Minä en ole siellä päin maalimaa käynyt, joten en pysty asiaa arvioimaan. Suuren aasialaisen keittokirjan Kiina-sivuilta löytyi kantonilaisen sitruunakanan ohje - kuinka aidosti kantonilainen se on, tiedä häntä, mutta aivan mukavat maut siitä löytyi. Mausteita ei juuri käytetty, mutta se kai lienee kantonilaiselle keittiölle tyypillistä. Minä tuunasin vähän, varovasti, ettei ote lipeä kantonista setzuaniin (tai jonnekin, minkä nimeä en osaa kirjoittaa).
KANTONILAINEN SITRUUNAKANA
n. 500 g broilerinfileitä
1 kevyesti vatkattu munankeltuainen
1 rkl vettä
2 tl soijakastiketta
2 tl kuivaa sherryä
3 tl maissijauhoja (minä käytin Maizenaa, joka on maissitärkkelystä)
6 ohutta siivua tuoretta inkivääriä (oma lisäykseni)
3 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
1 dl maissijauhoja (Maizenaa edelleen)
2,5 rkl vehnäjauhoja
öljyä paistamiseen / friteeraukseen
Leikkaa broilerinfileet noin sentin paksuisiksi suikaleiksi. Sekoita kulhossa munankeltuainen, vesi, soijakastike, sherry ja 3 tl maissijauhoja, lisää joukkoon inkiväärisiivut ja murskatut valkosipulinkynnet. Nosta kanasiivut marinadiin ja anna maustua kymmenisen minuuttia.
Siivilöi maissijauhot ja sekoita ne vehnäjauhoihin. Laita jauhoseos lautaselle ja pyörittele kanapalat jauhoissa. Paista kanapalat reilussa öljyssä wokkipannulla, pieni erä kerrallaan, kunnes ne ovat kullanruskeita.
Sitruunakastike:
1 dl sitruunamehua
2 rkl vettä
2 rkl sokeria (minä taisin laittaa lähemmäs kolme)
1 rkl sherryä
2 tl maissijauhoja + 1 rkl vettä
koristeeksi ohuelti siivutettua kevätsipulia
Sekoita sitruunamehu, vesi, sokeri ja sherry pienessä kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Sekoita maissijauhot ja 1 rkl vettä, ja kaada seos kattilaan. Kuumenna kastike kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee.
Laita paistetut kanasiivut tarjoiluvadille ja kaada kastike päälle. Koristele kevätsipulisiivuilla.
Älä säikähdä todella kirpeää kastiketta. Maut pyöristyvät ja tasoittuvat, kun kastikkeen syö yhdessä kanojen kanssa.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Amerikkalaiset pannukakut
Jos haluat aloittaa päiväsi kiireettömällä ja ihanaisella aamiaisella, tee ihmeessä amerikkalaisia pannukakkuja. Pannukakut, vaahterasiirappi ja tuoreet marjat virittävät sinut uuteen päivään perin juurin miellyttävällä tavalla.
Minä olen löytänyt oman luotto-ohjeeni Hesarin sivuilta. Nyt vaihdoin osan vehnäjauhoista ohrajauhoihin, ihan niin kuin tavallisia lättyjäkin tehdessäni teen. Makuun tuli täyteläisyyttä (kuten lätyissäkin), ja mukaan saa jonkinmoisen terveellisyyssiivunkin. Vakuuttelin suu täynnä pannaria, että "tämähän on melkein terveellistä: ohrajauhoja ja marjoja!".
AMERIKKALAISET PANNUKAKUT (12 kpl)
1 dl kermaviiliä
1,5 dl maitoa
1 tl sokeria
1 muna
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
Sekoita kermaviili, noin puolet maidosta, sokeri ja muna keskenään. Lisää jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen ja sekoita tasaiseksi. Lisää loppu maito ja sekoita hyvin. Nostele taikinaa lättypannun koloihin ja paista miedolla lämmöllä, kunnes taikina alkaa hyytyä. Käännä pannukakut ja paista vielä toiseltakin puolelta.
Tarjoile pannukakut vaahterasiirapin (tai hunajan) sekä marjojen kanssa. Ja niin alkaa päiväsi ihanasti!
Minä olen löytänyt oman luotto-ohjeeni Hesarin sivuilta. Nyt vaihdoin osan vehnäjauhoista ohrajauhoihin, ihan niin kuin tavallisia lättyjäkin tehdessäni teen. Makuun tuli täyteläisyyttä (kuten lätyissäkin), ja mukaan saa jonkinmoisen terveellisyyssiivunkin. Vakuuttelin suu täynnä pannaria, että "tämähän on melkein terveellistä: ohrajauhoja ja marjoja!".
AMERIKKALAISET PANNUKAKUT (12 kpl)
1 dl kermaviiliä
1,5 dl maitoa
1 tl sokeria
1 muna
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
Sekoita kermaviili, noin puolet maidosta, sokeri ja muna keskenään. Lisää jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen ja sekoita tasaiseksi. Lisää loppu maito ja sekoita hyvin. Nostele taikinaa lättypannun koloihin ja paista miedolla lämmöllä, kunnes taikina alkaa hyytyä. Käännä pannukakut ja paista vielä toiseltakin puolelta.
Tarjoile pannukakut vaahterasiirapin (tai hunajan) sekä marjojen kanssa. Ja niin alkaa päiväsi ihanasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)