Muistoja maailmalta, osa 1

Meillä on ihana parveke! Siellä kelpaa kesällä paistatella päivää, kasvattaa hyötykasveja, ihailla kukkia, kahvitella, herkutella, lukea ja vaikka nukkua yönsä. Se on melkein kuin mökki ihan miniminipienoiskoossa, ilman vesistöä ja risusavottaa. Luulenpa, että tämä ihanuus nousee tänä kesänä, kun koronarajoitukset vielä hidastavat ja haittaavat entisenlaista seikkailua, aiempaa suurempaan arvoon. Onneksi ravintolat ovat avanneet ovensa, niin pääsee välillä muuallekin syömään kuin kotipöydän ääreen, ja piknikseurueenkin voi kasvattaa yli 10 henkeen.

Meidän kesälomareissumme (ja kesälomarahamme!) jäävät tänä kesänä Suomeen. Vielä ei kiinnosta lähteä kauemmaksi hakemaan kokemuksia – tai tautia. Toki olemme matkailleet kotimaassa muulloinkin kesäisin, koska täällähän on aivan valtavasti nähtävää ja koettavaa. Viimeisen vuoden aikana olemme sitä paitsi päässeet melkoisten elämysten äärelle kahdellakin suunnalla maapalloa, ja niissä riittää vieläkin pureskeltavaa. Ehkäpä täällä voisi muutamia palasia noilta reissulta jakaa, ja samalla itsekin palata vielä tunnelmiin. Niin erilaisia, niin huikeita molemmat: Pohjois-Norja ja Havaiji!

Aloitetaan lähempää, ihan jo senkin vuoksi, että Suomen hallitus on nyt antanut luvan matkustaa mm. Norjaan 15.6.2020 alkaen.

POHJOIS-NORJA

Vuoden takaisella kesälomalla pakkasimme auton ja suuntasimme keulan kohti Norjaa. Ajelimme länsirajan tuntumassa, yöpyen Muoniossa ja pysähtyen pikaisesti Kilpisjärvellä, kohti Tromssaa. Olin kuullut kaupungista paljon kehuja, ja totesimme sen heti oikein viehättäväksi paikaksi.

Kaapelivaunulla pääsee keikkumaan komeiden näköalojen äärelle.

Ilta-auringon lumoa - näkymä hotellihuoneestamme.

Tromssasta matka jatkui Lofooteille. Olin matkasuunnitelmia tehtäessä nähnyt paljon kuvia noista maisemista, mutta mikään kuva ei oikeasti näytä totuutta. Huokailin itseni lähes tainnoksiin vuonojen rantoja pitkin mutkittelevilla tieosuuksilla, kun maisema oli henkeäsalpaavan kaunista. Katso toki kuvia, mutta ennen kaikkea mene ja koe!

Rannikkoa pitkin ajaessa näkymät ovat kuin sadusta. Toisella puolella on vuorenrinne, joinain päivinä usvaverhon peittämänä, toisella puolella kirkasvetinen vuono. Jos olet tarkkana, voit bongata valkohiekkaisen uimarannankin. Reissulle osui myös T-paitakelejä, mutta tämä rantapäivä ei ollut se päivä. Pipoa kaipailin, eikä uimareissu ollut ensimmäisenä mielessä.

Å i Lofoten

Matkalla suloiseen (ja turistien täyttämään) Å i Lofoten –kylään (eli yöpymispaikkaamme) poikkesimme valasretkellä (lähtö oli Andenes-nimisestä kylästä). Merenkäynti oli melko vauhdikasta, ja vasta noin tuntia ennen reissun alkua meille lopulta selvisi, toteutuuko se ollenkaan. Pääsimme matkaan, mutta kovin kauas ei alus voinut mennä, joten isot valaat jäivät näkemättä. Elämys oli kuitenkin nähdä paljon miekkavalaita, ja aika läheltäkin. Paatti keikkui niin paljon, että hädin tuskin pystyin kameraa tuolla reissulla käyttämään. Sain työkaverilta vinkin, että kannattaa ottaa matkapahoinvointilääke tuntia ennen laivareissua, ja näin teimme. Puolet porukasta ehkä ei ollut tätä huomioinut. He perehtyivät enemmän pikkupusseihinsa ja roskakoreihin kuin miekkavalaisiin.

Idylliset kalastajamajat majoittivat turisteja - meidätkin, oikein mukavasti.

Kotimatka taittui Ruotsin kautta, ja nautimme mielettömän hienosta maisemista Narvikin ja Kiirunan välillä. Vietimme paluumatkalla yhden yön Kiirunassa - kaupungissa, joka vajoaa ja jota kiireen vilkkaa siirretään pätkän verran kauemmaksi kaivoksesta. Kaupunki sinällään oli äkkiä nähty, ja kiinnostavampaa olikin vierailla itse kaivoksessa. Kaivosvierailulle piti varata aikataulutetut liput, joten ihan ex tempore -hommaa se ei ole. Me havahduimme asiaan edellisenä iltana, ja pääsimme päivän kierrokselle mukaan.

Kiirunan katukuvaa, taustalla kaivos.

Olipahan reissu! Tykkäsin ihan älyttömästi, ja suosittelen noita seutuvia ihan kaikille. Norjassa oli pitkälti tosi hyvää asfaltoitua baanaa, mutta paikoin (ainakin Lofooteilla) kapoisia teitä, joilla isojen matkailuautojen väistely vähän jänskätti (koska syvä vuono vieressä). Olimme yöpymisvarauksissamme ilmeisen myöhään liikkeellä (taisi olla touko-kesäkuun vaihdetta), ja jäljellä oli osin vähän levottoman hintaisia vaihtoehtoja. Yövyimme reissulla huoltoaseman motellissa, ketjuhotellissa, perhehotellissa, kalastajamajassa, omakotitalon yksiössä ja armeijan vanhalla kasarmilla (yhteiskeittiö, ei aamiaista). Kaiken nähdyn ja koetun jälkeen uni maistui ihan joka kolossa, ja kaikki paikat olivat siistejä ja mukavia.

Valkoinen talo oli majapaikkamme Svolvaerin kaupungissa Lofooteilla.

Ja hei, syötiinhän me reissulla myös! Kalaa ja muita mereneläviä noin pääasiallisesti, kun tarjonta oli niin hyvää ja tuoretta. Armastus on rohkeampi ruokailija kuin minä, ja tilasi Andenesissa turskankieliä.

Etualalla turskankielet. Jännä rakenne.

Tuoreita. Herkullisia!

Grilli kuumana!

Ensi viikolla on juhannus! Jos jo mietit keskikesän juhlan ruokatarjoiluja, mietteissä on juhannuksen grilliherkut ja pidät broilerista, on minulla sinulle ehdotus: tee näitä broilervartaita. Makumaailma oli valloittavan ihana! Tokko edes kovin pieleen voi mennä basilikalla, mintulla, limetillä, valkosipulilla ja parmankinkulla.

Kauppaan mennessäni tiesin vain, että mieli tekisi pitkästä aikaa broileria, ja vieläpä grillattuna. Paluumatkalla, broilerfileepaketti kassissa, ajatus sitten jalostui, kun muistin jääkaapissa olevan parmankinkkua. Tässä tulos!

GRILLATUT BROILERVARTAAT

400 g broilerin sisäfileitä

Marinadi:
15 isoa basilikanlehteä
10 mintunlehteä
1 valkosipulinkynsi
1 tl hunajaa
vajaa 1 tl suolaa
puolikkaan limetin mehu
0,25 dl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

lisäksi muutama (5-6) parmankinkkuviipale

Aloita valmistamalla marinadi broilerille. Silppua basilikan- ja mintunlehtiä vähän pienemmiksi, murskaa valkosipuli ja hiero ne morttelissa hunajan, suolan ja limetinmehun kanssa mönjäksi. Lisää loppuvaiheessa öljyä ja rouhaise mustapippuria pari kierrosta sekaan. Sekoita hyvin ja kaada kanapalojen päälle kulhoon. Anna marinoitua huoneenlämmössä 15-20 minuuttia ennen grillausta. Laita grilli kuumenemaan ja ryhdy varraspuuhiin. Irrottele parmankinkkuviipaleita paketista valmiiksi lautaselle tai leikkuulaudalle (jotta ei tarvitse broilerisormin värkätä ja "sotkea" jäljelle jääviä siivuja raakaan lihaan). Minä puolitin siivut niin, että yhtä filettä kohden oli noin puolikas parmankinkkuviipale. Laita aina päällekkäin parmankinkkuviipale ja broilerinfile, ja pujota kombo grillivartaaseen kaksinkerroin (niin, että parmankinkkusiivu jää päällimmäiseksi). Meillä on hyvin käteviksi osoittautuneita tuplagrillivartaita, joissa niihin pujoteltavat lihat ym. eivät pääse pyörimään holtittomasti, ja vartaiden kääntely on helppoa. Grillaa lihat kypsiksi useita kertoja vartaita käännellen. Meillä vartaat kypsyivät suunnilleen sen ajan, kun ohratto kypsyi kattilassa. Noin 15 minuuttia taisi mennä. Vähempikin aika olisi ehkä riittänyt, mutta ei haluttu ottaa riskiä, että broileri on raakaa.

Slurps!

Kaurapalainnostus

Olen yrittänyt alkaa tykätä tofusta, mutta ei se ole lukuisista yrityksistä huolimatta aivan täysin onnistunut. Syön sitä kyllä, mutta en kovin hanakasti tartu tuotteeseen kaupassa. Sen sijaan olen palavasti ihastunut Kaurapalaan! Minun makuuni siinä on tofua mukavampi rakenne ja se ottaa mahtavasti paistopintaa pannulla. Lisäksi se ottaa auliisti vastaan muita makuja menettämättä kuitenkaan omaa makuaan kokonaan.

Useimmiten kaurapala päätyy meillä aasialaiseen ruokaan, ja parhaimmillaan se on ollut teriyaki-tyyppisessä soosissa. Viime aikoina kaupoissa on näkynyt suomessa kasvanutta paksoita (pak choi), jota olen paistanut lisukkeeksi (valkosipulin ja inkiväärin kanssa, usein parilla ruokalusikallisella osterikastiketta maustettuna).

KAURAPALAA KASTIKKEESSA (kahdelle)

1 pkt Fazer Yosa Kaurapalaa (naturel)

1 valkosipulinkynsi ohuelti siivutettuna
pieni pala tuoretta inkivääriä ohuina suikaleina
3/4 dl soijaa
3/4 dl miriniä
ruokalusikallinen ruskeaa sokeria
1/4 dl vettä

Ota muutama pala talouspaperia ja laita kaurapala niiden väliin. Paina kevyesti, jotta kaurapalasta lähtee vähän ylimääräistä nestettä paperiin. Siivuta kaurapala haluamaasi paksuuteen, annospaloiksi. Kuumenna pannulla öljyä ja paista paloihin rapsakka ruskistunut pinta. Sekoita soija, mirini, sokeri ja vesi kupissa.

Kun kaurapalat ovat paistuneet, lisää pannulle valkosipulit ja inkiväärit. Sekoita nopeasti, varo ettei valkosipuli kärähdä. Lisää pannulle kastike ja anna kiehahtaa. Tarjoile kaurapalat ja kastike riisin tai nuudeleiden sekä itsellesi mieluisien kasvisten kanssa.

***

Näin korona-aikaan on tullut värkättyä keittiössä taas pitkiäkin aikoja. Aasiaruokainnostukseemme kuuluu myös sushi, jota on askarreltu kotikeittiössäkin:

Viikonlopun herkkuvinkki: jäätelöä ja kakkua

Kesäkeleistä on saatu jo esimakua, ja jäätelöhän se on ihmisellä silloin herkästi mielessä. Mitäpä jos tekisit jäätelöä itse? Ihan akuuttiin jäätelönhimoon itse tehty jäätelö ei ennätä, mutta puolen vuorokauden kuluttua voi jo päästä herkuttelemaan (tänään kun teet, saat lauantaina aamiaiseksi jäätelöä). Minulla ei ole jäätelökonetta, ja siksipä jo muutamia vuosia blogeissa ja lehtien palstoilla keikkunut jäätelöohjeen pohja kiinnostaakin. Siinä yhdistetään kuohukermaa ja kondensoitua maitoa, ja maustetaan itselle mieluisalla tavalla. Minun peruspohjani on peräisin Kokit ja potit -blogista, jonka resepteihin muuten luotan kuin vuoreen.

Vuosia sitten löysin jostain aivan tolokuttoman hyvän mutakakkuohjeen, jonka juju on taikinan maustaminen raastetulla limetin kuorella. Helatorstaiksi päätin tehdä jälkiruuan näistä kahdesta: mutakakusta ja itse tehdystä limettijäätelöstä. Ilma oli upea, seura oli valloittavaa, ja jälkiruoka lumoavaa - liekö viimeksi mainittu johtunut kahdesta ensimmäisestä?

Kakkua jäätelöllä vai jäätelöä kakulla...?

LIMETTIJÄÄTELÖ

3-4 dl kuohukermaa (laitoin 3)
1 tlk kondensoitua maitoa
1 limetin kuori raastettuna hienolla terällä
n. puolikkaan limetin mehu
hippunen vaniljajauhetta

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kondensoitu maito, limetinkuoriraaste ja -mehu sekä vaniljajauhetta. Tässä vaiheessa massa ei maistu kovinkaan limettiseltä, mutta odotas hetki! Kaada seos kannelliseen astiaan ja siirrä pakastimeen. Pakasta vähintään 12 tuntia. Kylmässä, valmiissa jäätelössä limetin aromit tulevat ihanasti esille.


PS: Mutakakun voi tehä helposti myös gluteenittomana, se toimii loistavasti myös niin!

Kasvistäyte tortilloille

Meinasin ensin otsikoida tämän "sikahyvä kasvistäyte tortilloille", mutta se olisi ehkä vähän vesittänyt tätä kasvisruokaideaa. Sitten kirjoitin "maukas kasvistäyte tortilloille", ja hylkyyn meni sekin. Lähtökohtaisestihan pyrin täällä tarjoamaan herkullista reseptiikkaa, enkä viitsi kaikkiin lisätä adjektiivia (ja vaikka adjektiiveja sanavarastooni melkoinen liuta kuuluukin, alkaisi jo tulla rajat vastaan kun kirjoituksia on melkein 800!).

Meillä on töissä ilmestynyt ruokalistalle kasvistortillat, ja nehän ovat olleet yllättävän hyviä! En ole niiden reseptiä tiedustellut, mutta pyrin tänään omassa keittiössä vähän samaan. Täytteen pohjana on tomaattimurska ja proteiinin virkaa toimittivat linssit ja pavut. Makuja mausteista ja kaiken tasapainotus hunajalla ja limetin mehulla - oolalaa, miten hyvää tuli!

KASVISTÄYTE TORTILLOILLE

1 prk tomaattimurskaa (sanon tämän taas: satsaa laatuun!)
2 valkosipulinkynttä
1 kevätsipuli
1 dl punaisia linssejä (kuivia)
n. 1 tl kasvisliemijauhetta
1 tl hunajaa
1 tl chipotlechilihiutaleita
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
mustapippuria myllystä (muutama rouhaisu)
tuoretta chiliä maun mukaan
1 tlk kidneypapuja (käyttövalmiita)
1 pieni (suippo)paprika
noin puolikkaan limetin mehu
tuoretta lehtipersiljaa (tai korianteria, jos pidät siitä)

Kaada tomaattimurska kattilaan ja lisää joukkoon raastetut/hienonnetut valkosipulinkynnet, kevätsipulin valkoinen ja vaaleanvihreä osa siivutettuna, linssit (huuhtele ensin), kasvisliemijauhe, hunaja ja mausteet. Nosta lämpöä, jotta seos lähtee kiehumaan. Keitä kymmenisen minuuttia, kunnes linssit alkavat vähän pehmentyä. Lisää tämän jälkeen joukkoon silputtua tuoretta chiliä, kidneypavut (huuhtaise nekin) sekä paloiteltu paprika. Anna vielä kiehahtaa, jotta pavutkin lämpenevät. Tiristä sekaan vielä limetin mehua ja lehtipersiljasilppua (pieni kourallinen), ja tarkista maut. Lisää suolaa tarvittaessa.

Tortilloihin mukavasti passaavat tämän täytteen lisäksi esimerkiksi viipaloitu avokado ja turkkilainen jugurtti.

Aasialaiset broilerpyörykät

Kaikilla meillä lienee makumuisto kaupan broilerpyöryköistä. Lapsille ne näyttävät maistuvan, mutta meillä aikuisilla tulee usealta taholta kuulemani mukaan inhonväristyksiä jo pelkästä sanasta. Itse tehdyt broilerpyörykät päihittävät einesserkkunsa satanolla, myös epäileväisen maistelijan mielestä. Jos pidät aasialaisista mauista, nämä pallerot ovat nappivalinta. Ohje löytyi Glorian Ruoka ja viini -lehdestä nro 4/2020. Ohjeesta tulee iso satsi eli pellillinen, mikä ei näin etätyöaikana ole lainkaan huono asia edes kahden hengen taloudessa. Onpahan mitä lämmitellä nopeasti lounastauolla.

JAPANILAISET BROILERPYÖRYKÄT

800 g broilerin jauhelihaa
2 kevätsipulia (niiden puutteessa laitoin yhden salottisipulin)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl inkivääriä raastettuna
2 rkl soijakastiketta
2 rkl miriniä
1 rkl seesamiöljyä
0,5 tl rouhittua valkopippuria
1 iso kananmuna
1 dl korppujauhoja (tai pankojauhoja)

Kastike:
1 valkosipulinkynsi
1 dl soijakastiketta
1 dl miriniä
2 rkl fariinisokeria

Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki pyörykkätaikinan ainekset huolellisesti. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja ala pyöritellä palleroita. Veteen kostutetuin käsin pyöryköiden muotoilu on helpompaa eivätkä ne tartu kämmeniin. Asettele pyörykät uunipellille leivinpaperin päälle ja nosta uuniin kypsymään. Paista noin 12 minuuttia. Minä tein pienehköjä pyöryköitä, joita tuli varmaan yli 30 kpl, ja ne kypsyivät tuossa 12 minuutissa hyvin.

Valmista kastike sekoittamalla hienonnettu valkosipuli muiden ainesten kanssa. Minä keittelin kastiketta kymmenisen minuuttia, jotta se hiukan keittyisi kokoon ja tarttuisi paremmin pyöryköihin. Olisi pitänyt keittää vielä pidempään, jotta olisi ollut tarttuvaisempaa. Ohjeen mukaan kastiketta ei kuumenneta, vain sekoitetaan. Teetpä miten hyvänsä, sekoita kastike uunista otettuihin kuumiin ja kypsiin pyöryköihin.

Riisi-kukkakaali-fetasalaatti

Ostin viikonloppuna ainekset hirmuisen houkuttelevan kuuloiseen paahdettuun kukkakaali-fetasalaattiin (Glorian Ruoka &viini 4/2020), mutta eiliset kokkailut muuttivat reseptiikkaa aika olennaisesti. Keitin broilerpyöryköiden pariksi villiriisiseosta, jota jäi sen verran reilusti, että päätin rakentaa kukkakaalisalaatin sen päälle (enkä bulguriin, kuten ohjeessa). Koska paahtaminen parantaa monenkin jo sinällään herkun makua, päätin paahtaa kukkakaalipalojen kanssa myös fetaa. Tuosta ohjeen kastikeannoksesta sain kulutettua vain noin puolet. Arvelen, että bulgur imaisisi sen kokonaan, eli jos käytät bulguria, niin tee vain reilusti tuon verran kastiketta.

Riisiversiona tämä salaatti on gluteeniton, bulgurilla ei, koska se on vehnää.

Salaatin kanssa syötiin eiliseltä jääneitä broilerpyöryköitä, ja tämän herkkuaterian voimin jaksettiin tehdä puolentoista tunnin pyörälenkki. Metsissä oli paikoin vielä niin märkää ja mutaista, että ajelimme paljon pyöräteilläkin. Pääsimme myös ajamaan lumella, kun viime yönä tupruttanut toukokuinen lumi ei ollut joka paikasta vielä sulanut. Näin etätyöaikana ei tule ajettua työmatkoja pyörällä (työmatka = kotona muutama askel työpisteelle), joten työpäivän jälkeen ulkoilu on todella tarpeen.

RIISI-KUKKAKAALI-FETASALAATTI

1 kukkakaali
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
hiukan rouhittua mustapippuria
hippunen chilirouhetta

Kastike: (riisiversioon riittää puolikaskin tästä määrästä)
2 valkosipulinkynttä
1 appelsiini
1 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
vähän rouhittua mustapippuria myllystä

Lisäksi:
n. 3-4 dl keitettyä pitkää riisiä / villiriisiseosta  (tai 2 dl bulguria --> keitä ohjeen mukaan)
1 dl mantelirouhetta
kourallinen lehtipersiljaa (tai basilikaa kuten ohjeessa)
100 - 200 g fetajuustoa (meillä oli jo avattu paketti, vain noin 100 g jäljellä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele kukkakaali nupuiksi, sekoita joukkoon öljyä ja mausteet, ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Jos haluat paahtaa myös fetaa, lisää sekin pellille reiluina kokkareina. Paahda uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes kukkakaalit ovat kypsähköjä eli eivät ihan löllöpehmeitä.

Paahda mantelirouhetta kuumalla, kuivalla pannulla sekoitellen noin minuutin ajan. Varo, ettei rouhe pala. Siirrä mantelirouhe heti toiseen astiaan, koska kuumalle pannulle jäädessään se varmasti kärähtää.

Valmista kastike. Kuori ja raasta / hienonna valkosipulinkynnet. Raasta myös hienolla terällä noin 1 rkl appelsiininkuorta, ja purista appelsiinista mehu. Sekoita kastikkeen ainekset huolella. Hienonna lehtipersilja / basilika.

Sekoita riisin (tai bulgurin) joukkoon paahdetut kukkakaalit ja feta sekä mantelit, yrttisilppu ja kastiketta.