Luumukiisselin lumoissa

Miksi sitä tulee tehtyä niin harvoin, siis luumukiisseliä??? Minä teen sitä kerran vuodessa, jouluna, vaikka muita kiisseleitä ja soppia vähintään kerran kuussa. Ihan yhtä hyvää tämä on kuin marjaisatkin lillingit, ei tekemättömyys siitä johdu. Jotenkin se vaan unohtuu, kai, en tiedä.

Minä teen luumukiisselin, kuten äitini sen aina teki, eli maustan sen sitruunanmehulirauksella ja kanelilla. Niin tulee parasta, uskokaatte!

LUUMUKIISSELI

200 g kuivattuja kivettömiä (pehmeitä) luumuja
noin litra vettä
sokeria maun mukaan (minä kaadoin pussista vähän, sitten vähän lisää)
2 ohutta sitruunankuorisiivua
tiraus ja liraus sitruunamehua
1 kanelitanko
1 dl vettä + 2-3 rkl perunajauhoja

Laita kattilaan vettä kuumenemaan ja puolita saksilla luumut sekaan. Laita kattilaan myös kanelitanko ja sitruunankuorisiivut (perunankuorimaveitsellä saat kätevätsti pestystä sitruunasta siivut). Keitä luumuja ja mausteita parikymmentä minuuttia tai kunnes ne alkavat pehmetä ja hajota. Voit myös painella niitä kauhalla vähän rikki. Lisää sokeria, maistele. Lisää sitruunamehutilkka. Sekoita kylmään veteen perunajauhot. Nosta kiehuva kiisselipohja pois levyltä ja kaada suuruste sekaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Nosta kattila vielä levylle ja odota, että kiisseli pulpahtaa. Kaada kiisseli tarjoilukulhoon ja levitä päälle tiiviisti kelmu, jottei pinta kuoretu. Anna jäähtyä. Tarjoile esim. riisipuuron lisukkeena tai jälkiruokana kermavaahtonokareen kera.