Bataattignocchit ja rucolapesto

Bataatti on hyvää eri muodoissaan (keittona, soselaatikkona, uunissa paahdettuna...), mikseipä sitten myös italialaisittain gnoccheinakin eli eräänlaisina mykyinä.Tavanomaisempia perunasta valmistettavia gnoccheja en ole koskaan tehnyt, sen sijaan saksalaista mykysukulaista spätzleä on keittössämme kokkeiltu. Spätzle oli hyvää, joten rohkenin ryhtyä bataattignocchejakin tekemään. Jo "taikina" oli maukasta, mutta rucolakastikkeella ryyditetyt valmiit pallerot vielä maukkaampia!

Italian makuja -kirjasta (kustantaja Tammi) löytyi ohje, jota maltoin melkein sellaisenaan noudattaa.

BATAATTIGNOCCHIT (neljälle)

n. 650 g bataattia (oranssia)
+ vettä ja suolaa keittämiseen

1 rkl voita
1,5 dl mannaryynejä
n. 1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
(vastaraastettua) muskottipähkinää

Kuori bataatti ja paloittele se. Keitä paloja suolalla maustetussa vedessä, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Varo keittämästä liikaa, sillä silloin bataateista tulee hyvin vetisiä. Anna palojen jäähtyä hetken ja soseuta ne sitten voin kera. Anna soseen jäähtyä kädenlämpöiseksi (tee sillä välin rucolapesto). Lisää joukkoon mannaryynit ja jauhot sekä mausteet ja vaivaa taikinaksi. (Minun taikinani oli verrattain löysää,ja pelkäsin sen olevan vaikeasti käsiteltävää. Reilulla jauhomäärällä pöydällä onnistuin.) Ripottele leivontapöydälle jauhoja ja nosta vähän taikinaa päälle. Ripottele jauhoja myös taikinamöykyn pinnalle. Pyörittele taikinasta noin 2 cm:n paksuinen tanko ja leikkaa siitä samankokoisia paloja (minä leikkelin ehkä sentin paksuisiksi).

Keitä kattilassa reilusti vettä ja mausta vesi suolalla. Nostele gnoccheja kiehuvaan veteen satsi kerrallaan ja keitä 3-5 minuuttia tai kunnes pallerot nousevat pinnalle eli ovat kypsiä. Nosta gnocchit reikäkauhalla pois vedestä. Minä lisäsin uuden satsin palleroita kiehumaan, kun entiset alkoivat poukkoilla pintaan.

RUCOLAPESTO

50 g rucolaa
3 rkl pinjansiemeniä
2-3 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl parmesaaniraastetta (oma lisäykseni)
ripaus suolaa ja mustapippuria

Surraa ainekset sauvasekoittimella (tai jauha morttelissa) karkeaksi tahnaksi.

- - -

PS: Hyvää ruokaa saa myös muualla kuin kotona :) Kävin ystäväni kanssa syömässä oululaisessa Hagia Sofia -ravintolassa, ja saimme syödäksemme oikein maittavat annokset: alkuun viininlehtikääryleitä (jotka olivat itse tehtyjä) ja babaganoush-tahnaa leivän (sekin paikan päällä leivottu) kera, pääruuaksi pyörtyneen imaamin (kasvisruoka) ja uunilammasta. Hagia Sofiaan voi mennä toistekin!

Uusi tuttavuus: eddo

Kun liikkuu avoimin silmin ja mielin, saattaa ostoskärryyn päätyä kaikenmoisia aineksia, kuten kuvasta näkyy. Kaupassa näitä mukuloita markkinoitiin nimellä eddo, mutta niistä käytetään myös nimeä taaro.

Aiheeseen eddo piti perehtyä ennen ruuanvalmistusta. Raakana eddoa ei voi käyttää, vaan se on aina kypsennettävä. Jostain luin, että eddoa käsitellessä kannattaa käyttää käsineitä, sillä kuorittuna ne saattavat ärsyttää ihoa ja aiheuttaa allergisen reaktion. Pääsin myös ymmärtämään, että eddo on raparperin kaltainen aines, jonka kanssa tulee aina nauttia jotain kalsiumpitoista, kuten vaikkapa maitoa.

Me päädyimme kaiken nettisurffailun jälkeen keittämään eddot kokonaisina ja kuorimaan ne kypsinä, sillä löysimme Tamarind heaven -blogista houkuttelevan näköisen tavan jalostaa eddoa. Meillä ei ihan kaikkia ohjeessa käytettyjä aineita ollut, joten sävelsimme oman versiomme tämän idean pohjalta. Uteliaina maistoimme keitettyä ja kuorittua eddoa... maku oli kuin perunassa konsanaan!

Kuin kalvakka pottu!

PAISTETUT EDDOKUUTIOT

4 keitettyä eddoa
2-3 rkl öljyä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1/2 tl chilirouhetta
suolaa

Keitä eddot kuorineen kypsiksi (=haarukka uppoaa suhteellisen helposti). Liika keittäminen kuulemma mössöttää eddot. Kaada sitten vesi pois ja anna eddojen jäähtyä hetki, niin ne on parempi kuoria. Kuori ja kuutioi eddot. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää joukkoon mausteet. Paista mausteita hetki ja lisää sitten eddokuutiot ja suolaa. Paista kullanruskeiksi.

Eddokuutiot pääsivät jonkinlaisen karibialaisittain maustetun broilerinkoiven kainaloon (tai polvitaipeeseen kai paremminkin).

- - -

Loppupäätelmät:
Uuden raaka-aineen valmistaminen ja maistelu oli jännittävää, ja makukokemus oli miellyttävä. Perunaltahan se maistui, enkä löytänyt pähkinäistä vivahdetta vaikka kuinka makustelin. Eddoja oli rahdattu suomeen Costa Ricasta saakka ja meidän lähikaupassamme kilohinta oli likemmäs viisi euroa. Kyllä sanon siksi kuten Mielensäpahoittaja, että kyllä on peruna hyvä. Kotimainen ja edullinen. Ei tarvitse merien takaa tuoda. Että pysytään vain perunassa.

Minttu-suklaasemifreddo

Jälkiruoka, joka valloittaa kaikki ja saa syöjät huokailemaan onnesta!

Meillä ei ole jäätelökonetta, mutta näköjään jäätelöä voi tehdä muutenkin. Ihana ohje on Suolaa ja hunajaa -blogista.

MINTTU-SUKLAASEMIFREDDO (neljälle)

2 kananmunaa
vajaa 1,5 dl sokeria
2,5 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
puolikas vaniljatanko (tai vaniljauutetta tai vaniljasokeria)
3-4 oksaa tuoretta minttua
20 g tummaa suklaata (minulla oli minttusuklaata)

Hiero mintunlehdet sokerin kanssa (1 tl) morttelissa tasaiseksi tahnaksi (jos ei ole morttelia, voi tahnan tehdä myös monitoimikoneella tai hienontamalla mintunlehdet veitsellä mahdollisimman hienoksi silpuksi).

Raasta tumma suklaa tai murustele se veitsellä pienenpieniksi muruiksi.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Halkaise vaniljatanko ja kaaputa veitsellä siemenet sisältä. Vatkaa yhdessä kulhossa keltuaiset, sokeri ja vaniljatangon siemenet vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Ripauta vähän suolaa valkuaisten joukkoon ja vatkaa ne kovaksi vaahdoksi. Sekoita keltuaisvaahdon joukkoon minttu-sokeritahna ja suklaa. Nostele joukkoon varovasti kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto. Sekoita kaikki vaahdot keskenään hyvin hyvin hellästi, jotta rakenne pysyy ilmavana (se takaa ihanan semifreddon).

Kaada vaahto (kannelliseen) astiaan (tai astiaan, jossa haluat tarjoilla jäädykkeen) ja laita pakasteeseen vähintään neljäksi tunniksi. Suolaa ja hunajaa -blogin mukaan laakeassa tarjoiluastiassa neljä tuntia saattaa riittääkin, mutta varsinkin korkeammassa semifreddo saatta jäädä turhan löysäksi neljässä tunnissa.

Minä olen laittanut semifreddon jäätymään jo edellisenä iltana. Maut ovat hyvät vielä viikonkin jälkeen teosta, jos semifreddoa sattuu jostain kumman syystä jäämään :)

Sieni-pinaattilasagne

Silmäin alla on jo viikkoja pyöriskellyt kaksi sienipussia: kuivattuja suppilovahveroita ja kantarelleja. Keksin käyttää ne nyt sienilasagneen, johon lisäksi makua antamaan laitoin tuoretta pinaattia. Sieniä oli piskuisessa lasagnessa runsaasti, sillä muistissani on mummun lausahdus "ei tarvi suuta tyhyjälle aukasta". Että jos on sienilasagne, niin sitten on kans sieniä!

SIENI-PINAATTILASAGNE

8 lasagnelevyä

vajaa 1 dl vehnäjauhoja
n. 6-7 dl maitoa
1/3 pkt Koskenlaskija-viherpippuri -juustoa
n. 1 dl parmesaanijuustoraastetta
ripaus muskottipähkinää
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

35 g kuivattuja sieniä
15 cm pala purjoa
3 valkosipulinkynttä
1 pkt tuoretta pinaattia
suolaa, pippuria
n. 1 tl ruskeaa sokeria
(tuoretta) timjamia + rakuunaa (minulla oli silppuja yhteensä reilu ruokalusikallinen)

pinnalle juustoraastetta

Aloita laittamalla sienet likoamaan. Liota tunnin verran.

Tee valkokastike. Laita jauhot kattilaan ja lisää sekaan vähän maitoa, jotta saat sileän seoksen. Lisää maitoa (niin että sitä on kaikkiaan ehkä kuutisen desiä), sekoita koko ajan ja nosta liedelle. Kuumenna kiehuvaksi välillä sekoitellen. Keitä pari minuuttia ja lisää juustot. Sekoita ja mausta.

Halkaise ja huuhtele purjonpätkä, ja siivuta se. Kuori ja silppua valkosipulinikynnet. Valuta sienet. Huuhtaise pinaatinlehdet ja nipsaise paksuimmat lehtiruodit/-kannat pois. Saksi lehtiä vähän pienemmiksi. Kuullota sipuleita öljyssä pannulla lempeästi hetken ajan. Lisää sitten lämpöä reilusti ja lisää pannulle sienet. Paista vähän aikaa ja lisää pinaatit. Mausta.

Yhdistä juustokastike ja sieni-pinaattiseos. Lisää maitoa, jos soossi on liian jankkista (minä lisäsin ehkä desin verran tässä vaiheessa, parissa erässä). Tarkista suola ja muut maut, lisäile mausteita mielesi mukaan.

Kokoa lasagne: Laita vuoan pohjalle vähän kastiketta, sitten pari lasagnelevyä, kastiketta, lasagnelevyjä jne... Päällimmäiseksi tulee kastiketta, jonka pinnalle voi ripotella halutessaan juustoraastetta (laitoin parmesaania). Paista 200 asteessa niin kauan, että lasagnelevyt ovat pehmenneet (meidän levymme kypsyivät noin puolessa tunnissa). Anna lasagnen vetäytyä 10 - 15 minuuttia, ennen kuin kauhaiset sitä lautasellesi.

Aikuisten munakaakao: suklaa egg nogg

Suklaista munatotia, aikuisten munakaakaota, suklaa egg noggia (rakkaalla lapsella monta nimeä) nautittiin viimeksi ison, ihanan joukkion voimin joulun alla. Nyt se on jälleen syytä palauttaa mieleen, ja nautiskella lasilliset vaikkapa leppoisan loppiaisaaton kunniaksi. Suklaa egg nogg on lempeää ja pehmeää, samettisen ihanaa! Ohjeeni alkuperää en muista, sillä se on vain kapeana sottaisena suikaleena erään reseptivihkoni sisäkannessa. Minä olen lisännyt ohjeeseen munankeltuaisia, koska sillä saa täyteläisemmän juoman.

SUKLAA EGG NOGG (6 - 8 hengelle)

6 dl maitoa
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
2 mausteneilikkaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
5-6 keltuaista
1 dl sokeria
1/2 dl viskiä tai rommia
1/2 dl kahvilikööriä
2 dl kuohukermaa

Kuumenna kattilassa maito, kaakaojauhe, kanelitanko, vaniljatanko (minä halkaisen vaniljatangon ja kaapaisen siemenet sekaan) ja mausteneilikat. Anna poreilla hetki, jotta mausteiden aromit irtoavat.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Poista maidon seasta kaneli- ja vaniljatangot sekä neilikat. Kaada kuuma maitoseos keltuais-sokerivaahdon joukkoon koko ajan reippaasti sekoittaen, ja sitten koko seos takaisin kattilaan. Kuumenna juoma lähelle kiehumispistettä, mutta älä keitä ettei muodostu kokkareita. Sekoita koko ajan.

Lisää juomaan viski tai rommi sekä kahvilikööri. Vatkaa kerma hyvin löysäksi vaahdoksi ja kaada siitä suurin osa juoman joukkoon juuri ennen tarjoilua, ja sekoita. Säästä vähän kermavaahtoa pinnalle. Koristele kaakaojauheella.

- - -

PS: Nyt täytyy lykätä vähäks aikaa kommenttilootaan sanavahvistus päälle, vaikka se tympeeikäväinhottavarasittava onkin. Roskapostilinjalla on hirvee ryysis, jos sen sais tällä lailla kuriin...

Luumukiisselin lumoissa

Miksi sitä tulee tehtyä niin harvoin, siis luumukiisseliä??? Minä teen sitä kerran vuodessa, jouluna, vaikka muita kiisseleitä ja soppia vähintään kerran kuussa. Ihan yhtä hyvää tämä on kuin marjaisatkin lillingit, ei tekemättömyys siitä johdu. Jotenkin se vaan unohtuu, kai, en tiedä.

Minä teen luumukiisselin, kuten äitini sen aina teki, eli maustan sen sitruunanmehulirauksella ja kanelilla. Niin tulee parasta, uskokaatte!

LUUMUKIISSELI

200 g kuivattuja kivettömiä (pehmeitä) luumuja
noin litra vettä
sokeria maun mukaan (minä kaadoin pussista vähän, sitten vähän lisää)
2 ohutta sitruunankuorisiivua
tiraus ja liraus sitruunamehua
1 kanelitanko
1 dl vettä + 2-3 rkl perunajauhoja

Laita kattilaan vettä kuumenemaan ja puolita saksilla luumut sekaan. Laita kattilaan myös kanelitanko ja sitruunankuorisiivut (perunankuorimaveitsellä saat kätevätsti pestystä sitruunasta siivut). Keitä luumuja ja mausteita parikymmentä minuuttia tai kunnes ne alkavat pehmetä ja hajota. Voit myös painella niitä kauhalla vähän rikki. Lisää sokeria, maistele. Lisää sitruunamehutilkka. Sekoita kylmään veteen perunajauhot. Nosta kiehuva kiisselipohja pois levyltä ja kaada suuruste sekaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Nosta kattila vielä levylle ja odota, että kiisseli pulpahtaa. Kaada kiisseli tarjoilukulhoon ja levitä päälle tiiviisti kelmu, jottei pinta kuoretu. Anna jäähtyä. Tarjoile esim. riisipuuron lisukkeena tai jälkiruokana kermavaahtonokareen kera.

Uuden vuoden kuutiomunat

Uusi vuosi, uudet lelut.

Yhdestä joulupukin tuomasta paketista löytyi purkki, jonka tarkoitusperää en itse tajunnut, vaikka kuinka pakettia pyörittelin. Edes takana olleet kuvat ja selostus eivät minua auttaneet. Tarvittiin korkeampaa matematiikkaa (=nuorempi ihminen) asia oivaltamaan.

Paketissa oli kananmunanneliöitin.

Käsi ylös kaikki, joilla on tällainen kapine! Toinen käsi ylös, jos käytät sitä aktiivisesti. Minä päätin aloittaa uuden vuoden testaamalla kananmunanneliöitintä. Ensin keitin munat (8 minuuttia), kaadoin kuuman veden pois ja kylmän tilalle minuutiksi, jotta näpit kestäisivät kuorimista. Sitten kuorin munat, sipaisin niiden pintaan tipan ruokaöljyä, ja lops - muna kerrallaan purkkiin. Minuutin kuluttua purkki auki ja muna pois.

Mutta voi voi, minulla oli liian pienet munat! Siis paketissa oli...hmph... Pientä kuutio-ominaisuutta munissa oli havaittavissa, mutta enemmän muoto oli epämääräinen.

Seuraavaa kertaa varten hommaan isommat munat. Oikein aion perehtyä munahyllyllä aiheeseen, ja valita suurimmat, mitä löytyy. Sitten uusin kuutiointikokeiluni.

Kuutionomaisiin muniin voi vaikka kovertaa kuopat ja täyttää niitä jollain möhnällä. Minä laitoin savulohimöhnää (muistaakseni sisällys oli jotenkin näin: lämminsavulohta, turkkilaista jugurttia, majoneesia, sitruunamehua, kapriksia, mustapippuria, ripsaus suolaa...).

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE TEILLE

ja suurenmoiset kiitokset männä vuonna blogia lukeneille - satatuhatta klikkausta poksahti rikki!