tiistai 3. tammikuuta 2012

Brysselin kaalit ja Perämeren maivat

Löysin uuden ruusukaalireseptin! Useimmiten teen ruusukaalilisukkeen näin, mutta nyt haeskelin jotain erilaista. Kalyn's kitchen -blogi ruusukaaliohjeineen pompahti esiin, kun laitoin hakusanaksi "brussel sprouts", ja koska uunissa paahdetut melkein mitkä vain ovat hyviä, niin päätin työntää ruusukaalini uuniin. Paahdetuista ruusukaaleistani tuli to-del-la paahdettuja, koska ne unohtuivat uuniin, kun aloin perkaamaan maivoja. Ihan viime hetkellä päähän jysähti ruusukaalimainen ajatus, ja sain pelastettua herkut ennen kuin ne hiiltyivät syömäkelvottomiksi.
PAAHDETUT RUUSUKAALIT BALSAMICON, PARMESAANIN JA PINJANSIEMENTEN KERA (Kotiharmin versio)

300 g ruusukaalia
oliiviöljyä
n. 1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa, mustapippuria ja ripaus (ruokokide)sokeria
2-3 rkl parmesaaniraastetta
2-3 rkl pinjansiemeniä (paahdettuna)

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Leikkaa ruusukaaleista kannat pois, poista uloimmat lehdet ja halkaise kaalit neljään osaan (pienimmille riittää kahteen osaan halkaiseminen). Laita kaalit uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä ja balsamicoa. Ripaus suolaa, mustapippuria ja ruokokidesokeria (tai hunajaa) toimivat mausteena. Sekoita, jotta öljy, balsamico ja mausteet leviävät tasaisemmin. Paista, kunnes kaalit ovat saaneet väriä (alkuperäisohjeessa ne ovat nätimmän värisiä kuin minun tummanpuhuvat kaaliseni). Ota kaalit uunista ja raasta päälle parmesaania. Sekoita nopeasti. Koristele pinjansiemenillä (jotka minä kyllä sekoitin parmesaanin kanssa kaalien joukkoon).

Nam nam!
Täysin ennalta suunnittelematon ateriakokonaisuus syntyi, kun aamulla heräteostoksena hallista hankitut maivat pyöräytettiin ruisjauho-suolaseoksessa ja paistettiin voi-oliiviöljyseoksessa pannulla. Kerkesin jo kaavailla lohkoperunoita ja tilliaiolia maivojen oheen, mutta joku oli hussannut talouden potut, eikä kokki jaksanut hiilautua kauppaan. Onneksi oli nuo kaalit!

---

Jälkikirjoitus:
Tässä esittelee maiva kaunista hopeakylkeään. Maiva on muikku, joka uiskentelee Perämeressä. Vissiinkin. Harvemmin on tullut tätä alkuperää mietittyä, olen vain ikäni maivoja popsinut ja kyllä ne ovatkin ihania!

9 kommenttia:

  1. Minä en tiiä, mitä ovat maivat, tunnustan nolona....

    VastaaPoista
  2. Suotta noloilet :) Sitä kun täällä Perämeren rannalla syntynyt ja kasvanut, niin luulee kaikkien tietävän maivan. Ei tajua suomentaa! Se on Perämeren muikku se maiva. Ja hyvä!

    VastaaPoista
  3. Maiva oli uusi tuttavuus - ainakin nimenä - sukuni on sieltä suunnalta eli olisikohan ne mummon mahtavat muikut olleet siis maivoja.

    VastaaPoista
  4. Sattui olemaan ainekset kaapissa tähän, paitsi niitä muikkuja, niin laitoin töpinäksi ja tein tällä ohjeella itselleni samantien ruusukaaleja. Hyvällä ruokahalulla söin!

    VastaaPoista
  5. Niin on oppia ikä kaikki. Ei tunne maivaa tämä tyttö.

    VastaaPoista
  6. No olipa tämä opettavainen postaus :) Onneksi Campasimpukka ymmärsi kysyä, että mikä se maiva on!

    Ankerias, kiva kun resähti kelpasi ja ruusukaalit maittoivat.

    VastaaPoista
  7. Maiva, ihan kun mahavaiva tai maanvaiva, jotenkin muikku kuulostaa ItäSuomalaisen korvaan kivemmalta:) En oo minäkään koskaan kuullu ma(hava)ivoista, kukot kun leivotaan ihan muikuista:) Johanna

    VastaaPoista
  8. Johanna, maivasta oli kova vaiva, joten se voisi aivan huoletta olla sen nimi! Kiireessä vaivamaivoja ostin, ja kotona vasta havahduin siihen, että ne tuijottivat minua silmiin. Siis ne piti alkaa perkaamaan. Huoh. Urbaanikokki ostaisi mielellään kalansa fileinä tai ainakin perattuna, mutta se vaatisi urbaanikokilta myös hereilläoloa kalatiskillä.

    VastaaPoista