Taormina lautasella

Hyvää ruokaa arvostavalle Sisilian viikko oli hykerryttävän ihana! Söimme kohtuuhintaisesti hyvää ruokaa, pettymyksiä ei lautasella ollut. Antipastikinkkujen ja -leikkeleiden lisäksi lautasella ei tainnut olla lihaa kuin kerran, sillä kasvikset ja meren antimet olivat monin verroin houkuttelevampia. Muhkean aamiaisen ansiosta ensimmäinen nälkä tuli vasta myöhään iltapäivällä. Iltapäivän purtavaksi sopivat hyvin esim. paninit tai muut täytetyt leivät. Löysimme keskeltä Taorminaa erään pienen ruokakaupan (ehkä Via Giardinazzon varrella, trattoria Mylen vieressä), jonka liha-juustotiskillä tehtiin ihania leipiä: listalta sai valita itselleen mieluisan leivän, ja sitten täti kasasi tuoreen sämpylän väliin tiskistä leipään kuuluvat täytteet. Parhaat leivät koko reissulla!

Illalla ei nälän yllättäessä tarvinnut kävellä pitkiä matkoja ruuan perässä, sillä Taormina on täplitetty tiheään erilaisin ravintoloin. Yksi Michelin-tähdelläkin varustettu ravintola näkyi joukossa olevan, se oli pääkatu Corso Umberton varrelta alaspäin lähtevän kujan varrella jossain. Sinne emme kuitenkin suunnanneet (taisimme bongatakin sen vasta viimeisenä iltana), vaan tupsahdimme milloin mihinkin ruokalaan.

Me olemme molemmat enemmän alkuruoka + pääruoka -ihmisiä kuin pääruoka + jälkiruoka -tyyppejä, sen vuoksi Taorminan ravintoloiden loistavat alkuruokalistat ilahduttivatkin meitä suuresti. Antipastilistalta löytyi useimmiten monta houkuttelevaa annosta. Joskus otimme kaksi eri annosta, joskus jaoimme yhden annoksen. Annosten jakaminen ei tuntunut olevan missään ongelma, ja jossain jaoimme sekä antipastin että primi piattin eli pastan. Jos päälle popsimme vielä "oikean ruuan", saatoimmekin vyöryä alas hotellille painovoiman suosiollisella avustuksella.

Tässä valikoimaa hyviksi koetuista alkupaloista:

Paikallisesta pikkukalasta (läpikuultavaa kalaa oikein käytiin meille näyttämässä) tehdyt kalakakkuset olivat maittavia. Joissain paikoissa kalaruuat hinnoitellaan italialaisesti kai aika tyypillisesti painon mukaan, joissain annoksille on merkitty kiinteä hintansa.

Myle-ravintolan kalaisa antipasti

 

 

Simpukoita oli tarjolla monenlaisia, monella tapaa valmistettuna, aina hyviä!

Monella ravintolalla näytti olevan listallaan oma "talon kootut antipastit" -lautanen, johon oli koottu valikoima erilaisia herkkuja. Yleensä joukossa oli ainakin jotain juustoa sekä caponataa eli munakoisopaistosta ja oliiveja ja vaihtelevasti muita makuja. Munakoisoa Sisiliassa syödään ilmeisen paljon ja monessa muodossa, esimerkiksi pasta normana (maistoin, erinomaista!).

Sisilia tuottaa paitsi sitruunoita, myös hunajaa. Etnan rinteellä olevalta hunajatilalta ostimme kotiin sitruunahunajaa ja pistaasihunajaa (erityisen herkullista paahtoleivän päällä). Al Giardiano -ravintolan alkupaloissa hunajaa oli oivallisesti yhdistetty friteerattuihin ricottapalleroihin (kuva yllä). Tätä olisin voinut ottaa toisenkin lautasellisen ja korvata sillä pääruuan.

Monissa italian oppaissa sanotaan, että jos tilaa vain pastan, pyörittelee tarjoilija silmiään paheksuen, mutta se on ihan kukkua. Tilasi mitä tahansa, kokonaisena tai puoliksi pyytäen, hoituivat tilaukset ja tarjoilut aivan ystävällisesti. Me aloitimme illalla aina antipastilla ja tilasimme sen jälkeen joskus pastaa, joskus jotain muuta.

Erinomaista lihaa saimme Vineria Modi -ravintolassa, joka itseään myös steakhousena eli pihviravintolana mainosti. Paikka löytyy osoitteesta Via Calapitrulli 13.

Sisiliaoppaiden innoittamana tilasimme kerran miekkakalarullia, toinen sisilialaisittain kastikkeessa, toinen grillattuna. Rullat lienevät tehty jauhetusta kalasta, täytteenä ilmeisesti jotain leipä-juustotöhnää. Hyvin nämä meille maistuivat!

Pastassa löytyi tietysti valinnanvaraa laidasta toiseen, niin pastan muodossa kuin kastikkeissa ja lisukkeissakin. Lautasellamme oli kuitenkin useimmiten jotain meren antimia tai kasviksia pastan muodosta riippumatta. Ylemmässä kuvassa Mylen sardiinipastaa ja alemmassa minun pastasuosikkini koko reissulla - pistaasipestoa ja rapuja, taivaallista! Tätä valitsin pääruuaksi Al Giardianossa (Via Bagnolia Croci 84), jonne päädyimme Tripadvisorin opastamana.

Pizzat olivat mahtavia! Söimme monta. Useissa paikoissa ne paistettiin leivinuuneissa. Pohjan tomaattikastikkeet olivat poikkeuksetta erinomaisia, ja juustona oli tuore mozzarella. Olisivat menneet minulle varmaan sellaisenaan, mutta kivalle maistuivat myös esimerkiksi ilmakuivatun kinkun ja artisokansydänten kera. Jokaisella pizzalistalla oli myös pizza, jonka päällä oli muiden tökkeiden lisäksi myös keitettyä kananmunaa. Yllättävä, mutta ihan hyvä lisä.

Jälkiruokaa emme syöneet kertaakaan - tankit olivat jo täynnä siihen tultaessa. Lähdimme sen sijaan jaloittelemaan, ja kas hetken päästä löytyikin jo tilaa jäätelölle! Erilaisia makuja oli käsittämättömän paljon, minun suosikikseni nousi ehkä hasselpähkinä. Tai passionhedelmä. Tai sitruuna...tai ehkä persikka... Armastus kehui kovasti kookosta, josta minäkin yllättäen tykkäsin. Kuvassa oleva granite eli hedelmäinen jäädyke oli herkku, jota Taorminassa näkyi syötävän paljon. Mekin maistoimme, tietenkin, ja hyväksi totesimme. Mylen kahvilassa sitä sai kermavaahdolla tai ilman - suomeksi, saksaksi ja englanniksi tarjoiltuna :)

Tyypillinen sisilialainen herkku kuulemma on briossin ja graniten (tai jäätelön) yhdistelmä. Briossi-granite -kombon söin pyhäaamuna aamiaiseni päätteeksi hotellissa. Koin siitä syödessäni pienen taianomaisen ihanan pysähtyneisyyden hetken: suussa pehmeää briossia ja kylmää herkullista vadelmagranitea, vieressä oma Armastus, silmissä aurinko, Välimeri ja tulivuori...aivan täydellistä! Kunnes vierestä kuului "Joko mennään?". Poks, havahduin, ja sitten mentiin, kohti uusia seikkailuja. Ja herkkuja.

Hieno paikka - hyvä ruoka!