Suloinen Sisilia!

Suuntasimme nokkamme heti kesäloman alkajaisiksi Sisiliaan. Matkakohteeksi valikoitui ihastuttava Taormina, mikä osoittautuikin viikon lomalle ihan oivalliseksi paikaksi. Itse Taormina on melko nopeasti nähty, mutta lähistöllä on paljon katseltavaa ja näppärillä bussiyhteyksillä pääsee tutkailemaan ympäristöä. Autoilu ei meitä kiinnostanut. Sisilialaisten liikennekulttuuri oli sanalla sanoen pähkähullua, ja liikenteessä oli useampia(satoja) kaistapäitä. Harvassa olivat autot, joissa ei ollut naarmun naarmua, ja kaikissa varmaan töötti hajoaa aktiivisessa käytössä ensimmäisenä. Siispä me kävimme bussilla omatoimisesti Cataniassa (reilun tunnin matka) sekä Letojannissa rannalla ja uimassa (noin kahdenkymmenen minuutin matka). Matkatoimiston bussilla matkailimme Etnalle. Taorminan naapurissa on myös Giardini-Naxos, jossa myös olisi voinut käydä, jos olisi ehtinyt.

Ja minkälaista oli?

Hotellimme Taorminassa oli Monte Tauro, joka sijaitsi Välimereen laskevassa rinteessä. Näkymät parvekkeeltamme olivat huikaisevat: vehreä kukkulanrinne, sininen Välimeri, ja pikkuisen kun päätä käänsi, Etnan tulivuori. Aamiainen hotellissa oli erinomainen. Kerrankin kunnollista, mehevää munakokkelia! Tuhdin aamiaisen jälkeen meitä koeteltiin hotellilta ylös kadulle vievällä jyrkällä tienpätkällä, jossa saatiin aina päivän ensimmäiset hiet pintaan.

Taorminaan ei kannata kovin huonojalkaisen lähteä. Ylös ja alas kiikutaan niin portaita kuin tavallisiakin katuja pitkin. Pienet kujat houkuttelivat astumaan peremmälle! Kaupungista löytyi toinen toistaan hienompia näköalapaikkoja, kun malttoi koluta pieniä kujia pitkin ylöspäin.

Ensimmäisessä kuvassa häämöttää alhaalla Letojanni, minne bussailimme yhtenä päivänä kokeilemaan rantaelämää. Matka sinne ei sinänsä ole pitkä, mutta korkeuseroista ja koukeroisista teistä johtuen arvatenkin hitusen uuvuttava, joten päädyimme linja-autoon. Sisilian rannat taitavat kaikki olla enemmän tai vähemmän kivisiä, niin tämäkin. Kivet tosin täällä olivat aaltojen kauniisti hiomia, toinen toistaan kauniimpia, pehmeän pyöreitä yksilöitä. Jos olisimme venyneet rannalla useampanakin päivänä ja uineet enemmän, olisi uimatossujen hankinta ollut mukavuussyistä kuitenkin enemmän kuin ajankohtaista.

Suuremman kaupungin tunnelmia kävimme haistelemassa Cataniassa, jonne matkasimme siis bussilla Taorminasta. Catania on kärsinyt Etnan purkauksista ja tuhoutunut muistaakseni pariinkin otteeseen. Kaupunkiin mentäessä onkin nähtävillä paksua laavakerrostumaa, ja itse kaupungissa on rakennuksiin käytetty paljon hohkakiveä. Kaupungin ilme olikin hassun tummanpuhuva. Iloista väriä näkymään toi muuan vilkas torikatu (lähellä Piazza Duomoa), jossa ihastelimme monenmoisia myyntiartikkeleita. Täällä asioisin mielelläni päivittäin! Taorminassa oli pienenpieni, mutta vilkas linja-autoasema, kun taas Catanian linja-autoasema oli levittäytynyt useamman korttelin alueelle. Paluumatkalla oli vähän sattuman kauppaa, että löysimme oman bussimme lähtölaiturin.

Pufff...

Hätkähdyttävän hämmentävää oli käydä aktiivisella tulivuorella, Etnalla. Ensin matkattiin bussilla, sitten hypättiin kaapelivaunuun (siis semmoiseen kaapelin varassa keikkuvaan boksiin), jolla noustiin ylemmäksi, ja loppumatka taittui maastobussilla. Sitten oltiinkin lähes 3000 metrissä kurkistamassa "tuuttiin" (kuten Armastukseni asiantuntevasti sanoi) ja ihmettelemässä lämmintä kaasun tupruttelua. Suosittelen ehdottomasti Etnalla käyntiä, jos olet Sisiliassa! Suosittelen myös umpikenkiä (sukatkaan eivät ole pahitteeksi), pitkiä housuja ja takkia. Minun varusteenani olivat tennarit, caprit, T-paita, villatakki ja kevyt huivi, ja voin sanoa, että pa-le-li!!!

Törmäsimme retkillämme myös eläimistöön:

Kaupungin keskellä, ikiaikaisen amfiteatterin suojissa lymyili paljon sisiliskoja. Vikkeliä olivat!

 

Etnan rinteellä hipsutteli kettu, ja ihan ylhäällä kraaterin kupeessa majaili paljon leppäkerttuja. Ohut ilmanala näyttää olevan niille oikein suotuisa ympäristö elellä.

Tämä söpönen oli isäntänä (vaiko portsarina?) Porta Messinan likellä olleessa kahvilassa. Emme arvanneet antaa tippiä (herkkuja) hälle, vaikka ne olisivat olleet varmasti täysin ansaittuja :)

Hurjimmat kiipeävät Taorminasta ylös Castelmolan kylään (sinne menee joku portaikko/polku), mutta me tepastelimme vain bussiasemalle ja matkailimme ylös kumipyörät allamme. Kylä on pieni, mutta näkymät suuret - kannattaa siis käydä.

Kaiken kauniin katselun jälkeen tulee tietysti nälkä, ja siihen vaivaan oli ainakin Taorminan trattorioilla tarjota herkkua jos toistakin. Siitä lisää toisessa jutussa! Pahimpaan nälkään löytyy hätäapua täältä.