Elämä on elämyksiä...

...pieniä ja suuria, kotimaassa ja kauempana.

Kokkeillaan-keittiöläiset lennähtivät kesälomalla New Yorkiin ihmettelemään suuren maailman meininkiä. Ja olihan siellä monenlaista elämystä tarjolla! Tässä tunnelmapaloja mukavasta reissusta:

Tehokas maankäyttö vaatii koooooooorkeat rakennukset. Siinä niskanikamat soi, kun piti tiirailla niin ylös. Ei meillä Oulussa vaan näin ylös ylletä.

Oma hotellihuoneemme oli hotellin toiseksi ylimmässä kerroksessa eli 35. kerroksessa. Eipä vähän korkealla. Ihan jännitti katsoa ulos ja alas ikkunasta. Näkymät olivat aitoa suurkaupunkia. Huomaatko hissin nappuloista, mikä kerros puuttuu :) ?

Kaupunki tarjoaa nähtävää ja koettavaa varmasti ihan jokaiselle. En ole ennen nähnyt saati että olisin käynyt ihka oikealla lentotukialuksella. Manhattanin laiturissa oli parkissa museoksi muutettu Intrepid-alus, jonka kannella esiteltiin paljon erilaisia lentokoneita ja helikoptereita. Kyljessä lepäili sukellusvene, jossa pääsi käymään. Laivan kannella oli esillä myös avaruussukkula Enterprise, joka ei pettymyksekseni ollut edes käynyt avaruudessa. Minusta lentotukialuskin oli pikkukaupungin tytölle kulttuuria (ja historiaa), mutta jos haluaa niitä normaalimpia kulttuurielämyksiä, saa itselleen hankittua myös taideähkyn. Me kävimme MoMa:ssa (modernin taiteen museossa), Metropolitan Museum of Artissa (ihan val-ta-van suuri) ja Guggenheimissa. Lapsille, lapsenmielisille ja muuten vaan kaikesta kiinnostuneille suosittelemme myös Luonnonhistorian museota ja Bronxin eläintarhaa.

Central Parkissa riittää vehreyttä

Valmistauduimme reissuun varaamalla liput kotona netin kautta vain kahteen paikkaan: Vapaudenpatsaalle ja baseball-otteluun. Ensiksi mainittuun pääsy voi olla ilmeisesti etenkin kesäkaudella vaikeaa, ellei ennakkolippuja ole. Katselimme lippuja toukokuussa ja melkein koko kesäkuu oli jo ihan varattu. Patsaan kruunuun ensimmäiset vapaat liput taisivat olla vasta elokuulle, siispä kävimme "vain" jalustassa. Samalla lipulla pääsee myös Ellis Islandille, paikkaan jonka kautta aikanaan kaikki siirtolaiset ovat tulleet maahan.

 

 

Baseball ei ole meille kummallakaan millään lailla tuttu laji ennestään, mutta toki suomalaisen pesäpallon tuntemus auttoi vähän tajuamaan peliä. Noin 50 000 katsojaa oli kuitenkin ehkä enemmän elämys kuin itse peli, joka oli välillä kovin tylsä, anteeksi vain kaikki baseballfanit. Jos kiinnostaa käydä baseball-ottelussa, kannattaa katsoa vähän vinkkiä hyviin istumapaikkoihin ja muuhunkin esimerkiksi täältä.

Broadway Bites -ruokafestivaalien pikkusuolainen

New Yorkissa ei pääse turisti näkemään nälkää, sillä ravintolatarjontaa on ihan jokaiseen makuun. Myös hinnoittelun puolesta tarjontaa on laajalti. Pääsimme kerran myös itse tekemään, tai oikeastaan grillaamaan ruokaa Gyu-Kaku -ravintolassa, josta jo aiemmin kirjoitinkin. Annokset olivat joka paikassa reiluja, jopa suureellisia. Vai mitä sanotte tästä aamiaisesta?

Ensimmäisen aamun Grand Slam -aamiaisannos järkytti sielua ja verisuonia niin hyvin, että jatkossa hakeuduimme kevyempien eväiden ääreen. Aamiaisburritoja (täytteenä esimerkiksi munakokkelia, papuja ja kasviksia) näkyi menevän paljon, samoin bageleita kermajuustolla. Molemmat testattiin ja hyväksi todettiin.

Elokuvissa ja sarjoissa newyorkilaiset haukkaavat hiukopalaksi siivun pizzaa tai hodarin, ja näin se näytti olevan ihan todellisessakin elämässä. Lounasaikaan nakkisämpyläkojulle jonotti pukumiehiä ja korkkarinaisia Wall Streetin toimistoistakin. Niinhän mekin sitten tehtiin.

Olin joskus aiemmin kuolannut Makuja kotoa -blogin Heidin kirjoitukselle maailman parhaista burgereista, ja kuinka ollakaan, hotellimme nurkan takana olikin yksi Shake Shack -ravintola. Siihen oli ihan aina pitkä jono, paitsi kahden ukkosmyrskyn aikana. Silloin säntäsimme kiireen vilkkaa hakemaan omat annoksemme ja söimme ne hotellihuoneessa ukkosen paukatessa ja vesisateen piiskatessa kaupunkia. Gurmeeburgerit! Kyllä maistui.

Katz's oli meille turisteille elämys monella eri tavalla. Sisään mennessämme saimme siniset tiketit, joiden kanssa marssittiin jonottamaan tiskille. Hirveä hulabaloo oli siellä. Tilasimme sandwichit ja niiden valmistuessa saimme maistiaisiksi niiden väliin tulleita kalkkunaa ja pastramia (järkyttävän hyvää lihaa). Toki näiden maistiaisten saamisesta tuli palkita kokkipoika tipillä. Juomat haettiin eri tiskiltä ja sitten päästiin syömään.

Kalkkunaleipä oli ihan ok, mutta pastramileipä oli mielettömän hyvää. Leipä oli kooltaan sellainen, että isommallakin pojalla lähti hyvin nälkä. Kun oli syöty, jonotettiin kassalle, jossa maksu tapahtui pelkästään käteisellä. Muista siis varata taaloja mukaan, jos aiot ruokailla Katz'silla.

Toinen hauska monen tiskin paikka oli muuan elektroniikkaliike. Siellä jätimme ensin ostoskassit kassisäilytykseen ja siirryimme yläkerran tiskille kysymään muistikorttia kameraan. Ensimmäisellä tiskillä oli nainen, joka ilmoitti, ettei saa myydä mitään, koska on harjoittelija. Siis toiselle tiskille, jossa asiointi alkoi onnistua. Muistikorttia ei saanut tietenkään vielä tässä vaiheessa mukaansa. Alakerran kassaosastolla piti valita käteis- tai korttijono, joista täti aina opasti vapautuvalle kassalle. Ostos maksettiin ja seuraavalta tiskiltä itse tuotteen sai kuittia vastaan. Lopuksi haettiin ostoskassit säilytyksestä. Hyvä työllistäjä tuommoinen kauppa.

Talojen katoilla oli hauskan näköisiä vesisäiliöitä, osin kai ilmeisesti vieläkin vettä täynnä. Pikkuisen tähtäsin kameralla myös miesten vaatteita myyvän liikkeen nimeen. Sekös meitä suomalaisia hihitytti.

Chinatown oli metka paikka. Se on levittäytynyt jo melko laajalle alueelle ja syönyt kai tilaa jo Little Italyltakin.

Suomalainen terveysviranomainen saisi sätkyn, kun näkisi, että kokonaiset sikapossut kuskataan lähiravintolaan olalla pitkin katua. Tämä possuauto kiersi kulmakunnan ravintoloiden liepeillä ja toimitti lihat kuppiloihin. Kumpaahan possua meillä oli illalla lautasella?

Kiinakorttelin tapa ratkaista päivähoito-ongelmia oli jännittävä. Emme rohjenneet mennä kurkkimaan ikkunoista, millaista päivätoimintaa tuolla oli tarjolla.

 

Auringonlaskua kannattaa mennä katsomaan Top of the Rockin laelta (sinne, niin kuin moniin muihinkin torneihin ja nähtävyyksiin oli turvatarkastus). Me olimme lippujonossa kahdeksalta ja saimme liput puoli yhdeksän sisäänmenoon. Se oli hyvä aika. Näimme auringon laskevan Manhattanin ylle ja kaupungin valojen syttyvän.

Mahtava loma! Tekisi mieli mennä New Yorkiin vielä joskus uudelleen...

* * *

Lopuksi pari kysymystä:

Miksi ei...

...meillä ole sellaista jugurttijäätelöbaaria, jossa saisi itse tuutata kuppiin haluamansa määrän ja valikoiman jäätelöä (ja joka sitten punnitaan)?

...meidän talon porraspielessä ole näin komeita vartijoita?