Tupa täynnä tonttuja

Tänä vuonna pikkujoulujen ajankohdan miettiminen oli kovin kinkkistä. Semmoista viikonloppua, että kaikki pikkujouluilijat olisivat ehjänä, paikalla tai ylipäänsä kotimaassa, ei löytynyt. Niinpä eilen vietettiin pikkujoulujuhlaa pikkuruisella, mutta iloisella porukalla Kotiharmin ja Armastuksen paikassa. Otsikointi "tupa täynnä tonttuja" ei nyt ihan fyysisesti ollut totta, mutta tekstareiden päässä ja tunnelmassa sillä lailla mukana oli osa väestä. Että kovasti terveisiä matkailijoille, ja erityisterveiset toipilaalle sairaalavuoteeseen!!!

Glögitarjoiluun kuuluivat parmesaani-timjamikeksit, joiden ohjeen otin Kokkipottilan Hannelelta. Keksit olisivat saaneet olla uunissa vähän kauemmin, mutta hailakasta väristä huolimatta (kuvakin on ihan kökkö, kuten suurin osa tämän postauksen kynttilänvalokuvista) ne olivat oikein hyviä. Tänä aamuna tajusin, että yhdelle vieraalle ei keksejä edes tyrkytetty, työnnettiin vain glögimuki kouraan. Anteeksi! Laitanko postiin muutaman vain poikkeatko ohikulkeissasi haukkaamaan? :) Olen kyllä emäntien emäntä...

Porukkamme gurmeekokit pääsevät joka kemuissa esittelemään taitojaan, sillä kokoonnumme lähes aina nyyttäriperiaatteella. Se on mukavaa: emännän / isännän homma helpottuu ja ruokapöytään tulee aina mitä ihanampia uusia tai jo tuttuja ja hyviksi havaittuja herkkuja. Kaikki voittaa!

Tänä vuonna pikkujoulupöytään kannettiin aivan ihanaa punajuuripizzaa. Sen ohje taisi mennä jotenkin näin: Pizzapohja tehdään hiivaleipäjauhoihin. Ohuiden pyöreiden pizzapohjien päälle laitetaan ranskankermaa, parmesaania (?), raakaa punajuurta ohuina viipaleina, vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä. Ja oliiviöljystäkin oli kai puhetta. Kiitos!

Lohiherkku (kuvassa etualalla) on pikkujoulupöydän pakollinen juttu. Ei lohiherkkua, ei pikkujoulua. Se tehdään näin: Siivuta graavilohi ja paloittele suupalan kokoisiksi paloiksi. Silppua (salotti- tai puna-)sipulia ja tilliä. Laita näitä kerroksittain tai jotenkin sekaisin kuppiin. Kaada päälle (kuohu)kermaa niin että lohet juuri  peittyvät. Anna ässettyä huoneenlämmössä, kunnes kerma jankittuu (miten tuon voisi muuten sanoa?). Vissiin voi sekoittaa välillä vähän. Kun lohiherkku alkaa olla tanakkaa, sen voi siirtää jääkaappiin. On ihanaa, sellaisenaan tai limpun (jota aamusella leivoin) kera. Lohiherkun takana pikkukupeissa on kirjolohen- ja siianmätiä smenatanan ja salottisipulin kera. Niin hyviä kaikki, kiitos!

Minä olin aikonut tehdä maksapasteijaa, mutta kun a) unohdin käydä Makkarakaupassa ja b) en löytänyt lähikaupan valikoimasta maksaa, jäi herkku tekemättä. Ehkä sen aika on toisella kertaa. Saattoi se olla onnenkantamoinenkin, sillä maksan sijasta ostoskoriin tiensä löysi poronfile. Ou jee! Kun vielä kauppareissulla tapasin porogurmeekokki-Raisan, sain loistovinkin maustamiseen: rakuuna. Ristin yllä olevan kuvan etualalla olevan poron Raisan rakuunaporoksi. Ihanaa! Tämä ansainnee oman pienen blogikirjoituksensa jossain vaiheessa, vaikkei valmistaminen monimutkaista ja aikaavievää ollutkaan. Myös poron takana oleva Waldorfinsalaatti ansaitsee oman juttunsa. Sienisalaattia oli kahdenlaista. Omenainen sienisalaatti oli virkistävä uusi kokemus, onneksi sitä saatiin herkkupöytään!

 

Kahvin kanssa, jälkiruoan statuksella, tarjoiltiin mustaherukka-suklaamoussekakkua. Oli hyvää, teen toistekin (vaikka valmistuksen loppuvaiheessa tapahtuikin pienimuotoinen katastrofi...josta myöhemmin lisää).

Ja oli niin mukavaa!!!! Kiitos vieraat ihanaiset! Ja eläköön vidzone ja vanhat muistot :)