(Poltto)uunista ulos: janssoninkiusaus

Viitisentoista vuotta sitten en tiennyt tykkääväni janssoninkiusauksesta, mutta sittemmin olen kehittänyt ymmärrystäni työpaikkaruokalan erinomaisen janssonin ansiosta. Armastukseni on ollut janssonivastainen pidempäänkin, mutta sitten koitti päivä, jolloin hän ehdotti, että valmistaisimme janssoninkiusausta! Tähän (epätoivoiseen?) ehdotukseen hänet ajoi taannoinen myönteinen janssoninkiusauskokemus äitinsä luona, sekä meidän jääkaapissamme lymyävät anjovisfileenjämät ja vanheneva kermapurkki.

Olimme päiväkävelleet pari pitkää lenkkiä ja niiden välissä kyläilleet, ja nälkä oli jo kova, kun ruuanlaitto alkoi. Tarkoituksena ei ollut nopeuttaa ruuanvalmistusta paistamalla kiusausta reilussa 250 asteessa, mutta niin sattui käymään :) Kolmen vartin päästä hiippailin katsomaan, miltä näyttää... Reilusti oli ruskistunut osa pinnasta ja koko vuoan reunat. Näppärä kotikokki taivasteli tilannetta hetken (ja mietti, miten ihmeessä hanikka oli lipsahtanut noille lukemille), pienensi lämpöä ja möyhi kauhalla tummat kohdat piiloon paistokseen. Ja jatkoi kypsennystä. Ei tarvinnut otsikoida reseptiä "hiiltynyt janssoninkiusaus" :)

JANSSONINKIUSAUS (kaikesta huolimatta oikein hyvä)

perunoita (meillä ehkä 6-7 pottua)
1 iso sipuli
noin puolikas rasiallinen anjovisfileitä liemineen
vajaa 2 dl kuohukermaa
(suolaa ei lisätty, arveltiin sitä olevan riittävästi anjoviksissa ja liemessä)

Puolison voi laittaa kuorimaan pottuja, niin itse voi sitten suikaloida ne. Laitetaan perunasuikaleet uunivuokaan. Sipuli silputaan ja lisätään perunasuikaleiden joukkoon. Anjovisfileet saksitaan pienemmiksi ja ne kaadetaan liemineen päivineen peruna-sipulisekoituksen joukkoon (tai voi myös asetella nätisti, kuten esimerkiksi täällä on tehty). Rouhitaan mustapippuria mukaan ja kaadetaan kerma vuokaan. Sekoitetaan ja työnnetään vuoka uuniin. Paistetaan 200 - 225 asteessa tunnin verran tai kunnes potut ovat kypsiä. Tarkistetaan välillä, että uunin hanikat eivät osoita ihan mitä sattuu.