perjantai 22. maaliskuuta 2013

Venäläinen hunajakakku


Joskus leipoessa, hikeä otsalta pyyhkiessä miettii, että olisi voinut valita helpommankin tavoitteen. Varsinkin, kun tavoitteena on tarjota leivonnaista kunnianarvoisten oululaisten bloggareiden kemuissa. Armastukseni kysyi minulta varovasti jossain leivonnan vaiheessa, että "et ajatellut jotain jo kokeiltua ja hyväksi havaittua tehdä". No en ajatellut. Olen jo pitkään haaveillut, että pääsisin leipomaan venäläistä (tai slaavilaista) hunajakakkua, medovnikia, jollaista pääsin taannoin maistamaan. Kahdelle hengelle kakkua ei oikein viitsi alkaa tekemään, sillä kakku on kaikessa ihanuudessaan niin makeaa, että pala mieheen ja naiseen on sopiva määrä, ja loppukakun sijoitus on vähän probleema. Vaikka ainahan olisi se mahdollisuus, että pienentäisi annostuksia...

Ohjeita löytyi netistä aika paljon. Kaikissa yhteistä oli se, että kakku koostuu useista keksimäisistä kerroksista (parhaimmissa jopa 15!), joiden välissä on täytettä. Sekä taikinassa että täytteessä on käytetty hunajaa. Täytemassaa käytetään myös kuorrutuksena, ja kaiken kruunaa pohjakeksistä muhennettu "jauho". Osassa kakkuohjeista täytteenä oli ranskankermaa, osassa kondensoidusta maidosta tehty tahna tai kiisseli. Joissain kondensoitu maito oli sekoitettu pehmeään voihin, joissain siitä keitettiin munien kanssa kiisseli. Minä en halunnut kovin voipitoista kakkua, joten valitsin kiisselin. Päädyin lopulta noudattamaan suurinpiirtein tällaista ohjetta. Tuskanhien sain pintaan sekä kiisselinkeittovaiheessa että kakkua kootessa. Kaiken sähläyksen jälkeen lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä, joten laitan ohjeen muistiin tänne. Tartun kyllä tähän kakkuun joskus vielä uudemman kerran, ja kokeilen sitten toisenlaista täytettä. Pohjistakin pitää tehdä ohuemmat, jotta kerroksia tulee enemmän. Hyvää tulee kuitenkin näinkin:


VENÄLÄINEN HUNAJAKAKKU

Täyte:
1 prk kondensoitua maitoa
3 kananmunaa
2 rkl hunajaa
50 g voita

Riko kananmunien rakenne. Sekoita kattilassa kondensoitu maito ja munat, ja lisää joukkoon hunaja ja voi pieninä paloina. Kuumenna lempeästi ihan koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa pari kertaa ja paksunee. Nosta kattila liedeltä ja kaada kiisseli toiseen astiaan jäähtymään. (Voin paljastaa, että tämä palaa hyvin näppärästi pohjaan. Minulla on tästä nimittäin varma tieto. Tein kiisselin kahdesti, sillä ensimmäinen erä paistui ja kokkeloitui, kun hetkeksi poistuin kattilan ääreltä ja lakkasin sekoittamasta. Lämpötilakin oli liian suuri. Onneksi oli kaksi purkkia maitoa!)

Taikina:
50 g voita
2 tl hunajaa
2,25 dl sokeria
2 kananmunaa
6,75 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Laita pieneksi pilkottu voi ja hunaja kuumaa kestävään kulhoon (esim. teräskulhoon). Sulata ne vesihauteessa. Vatkaa sokeri ja munat kevyesti vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää voi-hunaja-seokseen sokeri-munavaahto reippaasti koko ajan vatkaten. Vatkaa vesihauteessa pari minuuttia ja nosta kulho pois hauteesta. Lisää joukkoon jauhoseos ja sekoita nopeasti hyvin. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja kauli taikinasta leivinpapereiden päälle ohuita levyjä. Minun levyni olivat ehkä puolen sentin paksuisia, ja olisivat saaneet olla ohuempiakin, lähes läpikuultavia. Paista levyt yksi kerrallaan kauniin kullanruskeiksi. Puolen sentin paksuisissa levyissä meni 8-10 minuuttia. Leikkaa levyt haluamaasi muotoon ja kokoon, ja jäähdytä levyt. Säästä yli jääneet palat, tarvitset ne muhennettavaksi.

Kokoa kakku. Laita kerroksittain kakkulevyjä ja kiisseliä (joka minulla oli melkoisen valuvaa, ja meinasi valuttaa ensimmäisen kakkukerroksen jälkeisiä kerroksia pois paikoiltaan. Cocktailtikuilla ne pysyivät paikoillaan kätevästi.) Valuta kiisseliä myös päällimmäisen kakkulevyn päälle ja reunoille. Jauha yli jääneet kakkupalat jauhomaiseksi muruksi ja ripottele jauhe siivilän läpi kakun päälle ja reunoille. Nosta kakku jäähtymään useiksi tunneiksi (meillä kakku oli kylmässä noin kahdeksan tuntia ja jähmettyi hyvin).

Tässä vaiheessa epätoivoni meinasi lähteä kasvamaan valtaviin mittasuhteisiin... Mutta kyllä se jämähti, ja täytettä jäi ihan väliinkin :)


12 kommenttia:

  1. Mmm.. Nam! Mutta ymmärrän kyllä keittiöahdistuksesi. Valuvat asiat eivät ole kivoja leipoessa. Minullakin blogitapaamiseen leipomani kuppikakut levisivät yli äyräidensä, kun olin täyttänyt vuoat liian täyteen. Ei auttanut kuin veitsellä leikellä ylimääräiset kakkutaikinan riekaleet leivoksia rumentamasta.. Kosmeettista kirurgiaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti anestesia oli kunnossa ennen leikkausta :)) Loistavasti kirurgoitu, sillä kuppikakkujen ahmaisijat eivät huomanneet toimenpidettä tehdynkään!

      Poista
  2. En ehkä kykene tuohon ite, mutta söisin mielelläni tätä toistekin :)

    Kardemumma, kukaan ei huomannut mitään! Hiljaa, kirurgi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä jos kuka kykenet! Seuraavasta (paremmasta) tekosesta pudotan palan postilaatikkoon uusinta-arviointia varten :)

      Poista
  3. Venäjällä se on nimeltään "medovik"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minä olin kirjoittanut? Medovnik? Semmoisella nimellä mainittiin jossain. Kiitos medovikista!

      Poista
  4. Tämä kuuluu sarjaan "PakkoKokeilla". Kuulostaa niin herkulliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli herkullista! Haasteita on hyvä elämässä olla, ja hunajakakun teko kuuluu niihin :)

      Poista
  5. oikean hunajakakun täyte koostuu smetanasta, vaniljasokerista.
    ei siis kananmunaa, voita tai mitään muuta koska kakkulevythän ainoastaan paistetaan ei täytettä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olin aika suossa kaikkien "oikeiden" ja "aitojen" hunajakakkureseptien seassa netissä. Kaikki olivat tietysti sinun laillasi yhtä mieltä siitä, että vain kakkulevyt paistetaan. Muuten täytevaihtoehtoja oli hyvin monenlaisia.

      Poista