keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Huoltosemaklassikko :)

Nyt nokkelimmat arvaavat, ettei Kotiharmi ole ihan nuorikko:

Kun minä olin lapsi, ainoat ulkona syömiset tapahtuivat pitemmillä autoreissuilla huoltoasemilla. Silloin melkein hienointa mitä tiesin, oli wieninleike tai hawaijinleike. Ai että, sellaista ei äidin pannuilta koskaan tarjoiltukaan, joten kyllä maistui. Lisukkeita en muista, siis sitä, oliko lautasella muusia vai keitettyjä perunoita (tuskin nyt ranskalaisia siihen maailman aikaan!), sillä lihansyöjällä jää mieleen liha :)

Sittemmin maailmankuvani ja makumaailmani ovat laajentuneet potenssiin sata, mutta välillä tekee mieli palata noihin lapsuuden ihmeisiin, sillä hyvää perusruokaa ne ovat vieläkin. Hauska yhteensattuma on, että leikkeen teossa on vasta ollut myös Makuja kotoa -blogin Heidi, joka palaili ajassa taaksepäin wieninleikkeen myötä!

Leikkeiden teko on helppoa. Tarvitaan porsaanfilettä (tai vasikanlihaa), vehnäjauhoja, mausteita, munaa ja korppujauhoja. Lisukkeen muutoksilla muuttuu myös nimi: Wieninleikkeen (jota ei Itävallassa saisi tuolla nimellä kutsua, ellei se olisi tehty vasikasta) lisukkeena on sitruunaa, anjovista ja kaprista. Hawaijinleike tarvitsee päälleen ananaksen. Metsästäjänleikkeen kera tarjotaan sienikastiketta ja sveitsinleikkeeseen kuuluu muistaakseni kinkkua ja emmentaljuustoa.


HAWAIJINLEIKE

porsaanfilepihvejä
vehnäjauhoja + suolaa + valkopippuria
kananmuna
korppujauhoja

Nuiji pihvit hyvin ohuiksi. Ota esille kolme lautasta ja laita yhteen vehnäjauhot ja mausteet, toiseen muna (jonka rakenne rikotaan haarukalla vähän vatkaten) ja kolmanteen korppujauhot. Jokainen pihvi pyöräytetään ensin molemmin puolin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhossa. Paista leivitetyt pihvit pannulla kullanruskeiksi aika reilussa öljyssä. Paistoaika ohuille leikkeille ei ole kovin pitkä. Tarjoile heti ananasrenkaan kera.

9 kommenttia:

  1. Heh, tuon huutomerkin jälkeisen kirjoitti pienellä tassullaan Pakki. Selvästi salakieltä, jota ehkä vaan sinä ymmärrät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää ymmärsin tuon heti! Sehän tarkoitti: "Klassikot maistuvat minullekin, aina ja usein."

      Poista
  2. Noni, herkullisen näköinen hawaijilainen täällä! Eipäs muuten muistettukaan sveitsinleikettä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sveitsinleike on mulla ihan kokonaan tekemättä. Jos vaikka seuraavaksi sellaista.

      Poista
  3. Tämä on täydellinen klassikko. Minäkin olen niin vanha, että huoltsikka on ollut varmaan iso osa ravintolakokemuksia lapsena. Ja valitsin a-i-n-a wieninleikkeen.

    Minulla on rima näiden kanssa todella korkealla, koska asuin pätkän Wienissä, jossa sai niitä ihan täydellisiä versioita. Kotioloissa en ole ikinä onnistunut saamaan samanlaisia Ohut kuorrutus, joka on irti lihasta. Helsingissä sellaisia saa parista paikasta, mutta toinen niistä ei ole meidän koti ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei taida näissä leikkeissä rimaa ollakaan, paitsi ne huoltsikkaräyskät :) Jos tuo irtonainen ohut kuorrutus on hyvä juttu, niin näissä se meni ihan nappiin. Hieno vahinko!

      Poista