Muistoja maailmalta, osa 1

Meillä on ihana parveke! Siellä kelpaa kesällä paistatella päivää, kasvattaa hyötykasveja, ihailla kukkia, kahvitella, herkutella, lukea ja vaikka nukkua yönsä. Se on melkein kuin mökki ihan miniminipienoiskoossa, ilman vesistöä ja risusavottaa. Luulenpa, että tämä ihanuus nousee tänä kesänä, kun koronarajoitukset vielä hidastavat ja haittaavat entisenlaista seikkailua, aiempaa suurempaan arvoon. Onneksi ravintolat ovat avanneet ovensa, niin pääsee välillä muuallekin syömään kuin kotipöydän ääreen, ja piknikseurueenkin voi kasvattaa yli 10 henkeen.

Meidän kesälomareissumme (ja kesälomarahamme!) jäävät tänä kesänä Suomeen. Vielä ei kiinnosta lähteä kauemmaksi hakemaan kokemuksia – tai tautia. Toki olemme matkailleet kotimaassa muulloinkin kesäisin, koska täällähän on aivan valtavasti nähtävää ja koettavaa. Viimeisen vuoden aikana olemme sitä paitsi päässeet melkoisten elämysten äärelle kahdellakin suunnalla maapalloa, ja niissä riittää vieläkin pureskeltavaa. Ehkäpä täällä voisi muutamia palasia noilta reissulta jakaa, ja samalla itsekin palata vielä tunnelmiin. Niin erilaisia, niin huikeita molemmat: Pohjois-Norja ja Havaiji!

Aloitetaan lähempää, ihan jo senkin vuoksi, että Suomen hallitus on nyt antanut luvan matkustaa mm. Norjaan 15.6.2020 alkaen.

POHJOIS-NORJA

Vuoden takaisella kesälomalla pakkasimme auton ja suuntasimme keulan kohti Norjaa. Ajelimme länsirajan tuntumassa, yöpyen Muoniossa ja pysähtyen pikaisesti Kilpisjärvellä, kohti Tromssaa. Olin kuullut kaupungista paljon kehuja, ja totesimme sen heti oikein viehättäväksi paikaksi.

Kaapelivaunulla pääsee keikkumaan komeiden näköalojen äärelle.

Ilta-auringon lumoa - näkymä hotellihuoneestamme.

Tromssasta matka jatkui Lofooteille. Olin matkasuunnitelmia tehtäessä nähnyt paljon kuvia noista maisemista, mutta mikään kuva ei oikeasti näytä totuutta. Huokailin itseni lähes tainnoksiin vuonojen rantoja pitkin mutkittelevilla tieosuuksilla, kun maisema oli henkeäsalpaavan kaunista. Katso toki kuvia, mutta ennen kaikkea mene ja koe!

Rannikkoa pitkin ajaessa näkymät ovat kuin sadusta. Toisella puolella on vuorenrinne, joinain päivinä usvaverhon peittämänä, toisella puolella kirkasvetinen vuono. Jos olet tarkkana, voit bongata valkohiekkaisen uimarannankin. Reissulle osui myös T-paitakelejä, mutta tämä rantapäivä ei ollut se päivä. Pipoa kaipailin, eikä uimareissu ollut ensimmäisenä mielessä.

Å i Lofoten

Matkalla suloiseen (ja turistien täyttämään) Å i Lofoten –kylään (eli yöpymispaikkaamme) poikkesimme valasretkellä (lähtö oli Andenes-nimisestä kylästä). Merenkäynti oli melko vauhdikasta, ja vasta noin tuntia ennen reissun alkua meille lopulta selvisi, toteutuuko se ollenkaan. Pääsimme matkaan, mutta kovin kauas ei alus voinut mennä, joten isot valaat jäivät näkemättä. Elämys oli kuitenkin nähdä paljon miekkavalaita, ja aika läheltäkin. Paatti keikkui niin paljon, että hädin tuskin pystyin kameraa tuolla reissulla käyttämään. Sain työkaverilta vinkin, että kannattaa ottaa matkapahoinvointilääke tuntia ennen laivareissua, ja näin teimme. Puolet porukasta ehkä ei ollut tätä huomioinut. He perehtyivät enemmän pikkupusseihinsa ja roskakoreihin kuin miekkavalaisiin.

Idylliset kalastajamajat majoittivat turisteja - meidätkin, oikein mukavasti.

Kotimatka taittui Ruotsin kautta, ja nautimme mielettömän hienosta maisemista Narvikin ja Kiirunan välillä. Vietimme paluumatkalla yhden yön Kiirunassa - kaupungissa, joka vajoaa ja jota kiireen vilkkaa siirretään pätkän verran kauemmaksi kaivoksesta. Kaupunki sinällään oli äkkiä nähty, ja kiinnostavampaa olikin vierailla itse kaivoksessa. Kaivosvierailulle piti varata aikataulutetut liput, joten ihan ex tempore -hommaa se ei ole. Me havahduimme asiaan edellisenä iltana, ja pääsimme päivän kierrokselle mukaan.

Kiirunan katukuvaa, taustalla kaivos.

Olipahan reissu! Tykkäsin ihan älyttömästi, ja suosittelen noita seutuvia ihan kaikille. Norjassa oli pitkälti tosi hyvää asfaltoitua baanaa, mutta paikoin (ainakin Lofooteilla) kapoisia teitä, joilla isojen matkailuautojen väistely vähän jänskätti (koska syvä vuono vieressä). Olimme yöpymisvarauksissamme ilmeisen myöhään liikkeellä (taisi olla touko-kesäkuun vaihdetta), ja jäljellä oli osin vähän levottoman hintaisia vaihtoehtoja. Yövyimme reissulla huoltoaseman motellissa, ketjuhotellissa, perhehotellissa, kalastajamajassa, omakotitalon yksiössä ja armeijan vanhalla kasarmilla (yhteiskeittiö, ei aamiaista). Kaiken nähdyn ja koetun jälkeen uni maistui ihan joka kolossa, ja kaikki paikat olivat siistejä ja mukavia.

Valkoinen talo oli majapaikkamme Svolvaerin kaupungissa Lofooteilla.

Ja hei, syötiinhän me reissulla myös! Kalaa ja muita mereneläviä noin pääasiallisesti, kun tarjonta oli niin hyvää ja tuoretta. Armastus on rohkeampi ruokailija kuin minä, ja tilasi Andenesissa turskankieliä.

Etualalla turskankielet. Jännä rakenne.

Tuoreita. Herkullisia!