tiistai 31. joulukuuta 2013

Hodarit vuoden päätteeksi (ehkä aluksikin...)

Kiva (ruoka)vuosi alkaa olla lopuillaan. Vuoden viimeisenä päivänä ahdamme massuihimme todella hyviä hodareita. Kun syö kuuden korvilla illallishodarin, niin voi vielä puolen yön jälkeenkin hotkaista yöpalaa. Hyvin miellyttävää.


Hodarisämpyläohjeen otin Suolaa ja hunajaa -blogista, ja voi pojat, miten kepeän muhevat sämpsät sillä saikaan aikaan! Lisukkeeksi tein olutsipuleita, joiden ohjeen näin jossain blogissa, mutta jota en jaksanut ruuanlaittovaiheessa alkaa kaivelemaan esille uudelleen. Jälkikäteen tarkistin, miten pahasti meni pieleen. Ei pahasti, vain oluen määrässä jäin jälkeen. Alkuperäisversion löytää Keittiönatsilta. Kun vielä terästin tavallista majoneesia toiseen kuppiin raastetulla valkosipulilla ja toiseen kuppiin cayennepippurilla ja srirachalla, niin saatiin vielä lisää mahtavia makuja.


HODARISÄMPYLÄT (12 kpl)

3,75 dl maitoa
50 g hiivaa
500 g vehnäjauhoja
35 g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa

Sekoita kaikki ainekset (liota ensin hiiva maitoon) ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Taikinaan tarvitaan kunnon sitko. Minä hurruutin Kenwoodin Kmixiä reilut viisi minuuttia ja omaa kauramoottoriani eli käsivoimiani kymmenisen minuuttia. Hyvä koostumus oli taikinassa. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia.

Jaa taikina 12 osaan. Pyöritä niistä pyöreitä sämpylöitä ja rullaa sitten pötkylöiksi. Laita hodarisämpylät  leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota liinan alla noin 1 1/2 tuntia. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä noin 10 minuuttia.


OLUTSIPULIT

3 sipulia
öljyä
1 dl tummaa olutta
suolaa, mustapippuria (hunajaa)

Kuori sipulit ja siivuta ne. Paista sipuleita sekoitellen öljyssä, kunnes ne alkavat hiukan saada väriä ja lisää sitten 1/2 dl olutta. Anna kiehua välillä sekoittaen, kunnes olut on imeytynyt. Paista taas hetken aikaa, ja lisää taas olutta. Anna kiehua välillä sekoittaen, kunnes olut on imeytynyt kokonaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Myös hitusen hunajaa voi lisätä, jos maku tuntuu sitä kaipaavan.

* * *

KIITOS KAIKILLE KOKKEILLAAN-BLOGIN LUKIJOILLE VUODESTA 2013
JA
ONNEA UUTEEN VUOTEEN 2014!!!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Suklainen kirsikkakakku vai kirsikkainen suklaakakku?

Näin joululomailijana ei ole paljon syvällisempiä mietittäviä, kuin otsikon kysymys. Kutsutaanpa kakkua kummalla nimellä tahansa, voidaan mausta kaiketi olla yhtä mieltä: mahtava! Alkusysäyksen tälle antoi kysymys, millaisella panostuksella voisin osallistua joulupäivän antimiin. Silloin esitettiin toive suklaisesta kirsikkakakusta. Hapankirsikoiden puutteessa muokkasin ohjeesta omanlaiseni version. Ulkonäkö hämää, eikä sen perusteella voi arvata kirsikkaista sisältöä. Yllätyksiä pitää elämässä olla!


SUKLAA-KIRSIKKAKAKKU (noin 10 hengelle)

Pohja:
100 g voita (tai margariinia)
100 g tummaa suklaata
2 munaa
0,75 dl sokeria
1/2 dl kirsikkahilloa (minulla oli Bonne Maman -hilloa)
1,25 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä ja anna seoksen jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon hillo ja jäähtynyt voi-suklaaseos ja sekoita varoen. Lisää lopuksi vehnäjauho-leivinjauheseos varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun vuokaan (halkaisija 20 cm) ja paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes kakku on tikulla koetettaessa kypsä. Kumoa kakku, kun se on hiukan jäähtynyt, mutta halkaise kakku vasta kokonaan jäähtyneenä. Kakkupohjan voi tehdä vaikka edellisenä iltana, ja kuorrutuksenkin voi valmistella jo silloin.

Kuorrutus:
2,5 dl kuohukermaa
100 g valkosuklaata

Laita kattilaan kerma ja paloiteltu suklaa. Kuumenna lempeästi, koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut. Nosta seos jäähtymään jääkaappiin. Kun on aika koristella kakku, vaahdota valkosuklaakerma sähkövatkaimella.

Täyte ja kostutus:
1 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
2 reilua ruokalusikallista kirsikkahilloa

1 rkl kirsikkahilloa + vähän vettä (=kostutus)
n. 1 dl kirsikkahilloa pohjan päälle

Vaahdota kerma aika tanakaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kirsikkahillo ja vaniljasokeri. Sekoita esimerkiksi kahvikupissa ruokalusikallinen kirsikkahilloa ja vähän vettä, jotta muodostuu kirsikkamehua. Kostuta tällä mehulla kakkupohjat.

Kokoa kakku. Halkaise kakkupohja kahteen osaan ja kostuta niitä vähän. Levitä alimmaisen pohjan päälle kirsikkahilloa. Levitä kirsikkainen kermavaahto päälle ja nosta päälle toinen kakkupohja.  Vaahdota valkosuklaakerma ja levitä se kakun päälle.

Jos löydät jostain tuoreita kirsikoita, voit koristella kakun niillä. Myös muut tuoreet marjat käyvät koristeluun. Keskellä talvea niiden löytäminen voi olla työlästä, joten koristella voi muutenkin, esimerkiksi suklaakoristeilla.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Portugalilaiset vaniljaleivokset

Jos joulutortun haukkaaminen alkaa jossain vaiheessa tuntua vastenmieliseltä, mutta lehtitaikinaa on vielä pakasteessa, kannattaa siirtyä vaniljaleivosten pariin. Minulle nämä leivokset tuovat tuulahduksen ihanasta Lissabonista, mutta maistuvat hyvin myös näin joulun aikaan. Olen tehnyt leivonnaisia aikaisemminkin, silloin itse väkerrellystä voitaikinasta. Helpommalla pääsee, kun rullaa ja kaulii pakastetaikinaa, mutta maku oli kieltämättä näin vähän tylsempi. Olisi pitänyt olla voitakinaa, mutta oli vain lehtitaikinaa. Alkuperäiset leivokset ovat puolta matalampia kuin nämä, ja matalia minäkin aiemmin olen tehnyt. Näissä korkeissa leivoksissa pääsee tosin herkuttelemaan kunnolla suussa sulavalla vaniljatäytteellä, nams. Tarjoilen teille nyt tämän helpon ohjeen (oli Me Naiset -lehdessä 50/2013), jolla saa helposti hyvää. Eiliset vieraat, isot ja pienet, näyttivät tykkäävän :)


PORTUGALILAISET VANILJALEIVOKSET

400 g lehti- tai voitaikinaa kokonaisena levynä (minulla oli 500 g lehtitaikinaa pieninä levyinä, ja pohjista tuli tällä määrällä vähän liian paksut)

Vaniljakiisseli:
3 keltuaista
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 rkl vaniljasokeria (minulla oli tämän sijasta 5 cm:n pätkä vaniljatankoa)
1 sitruunankuorisiivu (ihan oma lisäykseni)

Ota taikina huoneenlämpöön sulamaan.

Aloita valmistaminen täytteestä. Erota munista keltuaiset. (Valkuaiset voi halutessaan pakastaa myöhempää käyttöä varten.) Laita kaikki täytteen ainekset kattilaan ja kuumenna seosta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos muuttuu paksuksi kiisseliksi. Koko ajan sekoittamalla vältät kokkareet. Jos paakkuja kuitenkin syntyy, saat ne pois siivilöimällä kiisselin. Siirrä täyte toiseen astiaan, paina sen pintaan kelmu kuorettumisen estämiseksi ja anna jäähtyä.
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa taikinalevy kahtia. Taikinan tulee olla edelleen kylmää, mielellään hiukan kohmeista. Nosta levyt päällekkäin. Kääri taikinalevyt kapeasta päästä rullalle. Leikkaa rulla 12:ksi sentin paksuiseksi kiekoksi. (Minun lehtitaikinapaketissani oli 6 levyä, joista aina 2 levyä käärin yhdessä rullaksi. Jokaisen rullan leikkasin neljään osaan.) Kauli kiekot jauhotetulla pöydällä halkaisijaltaan noin 7 sentin pyörylöiksi. Nosta pyörylät alumiinivuokiin tai metallisen muffinipellin koloihin. Jos täyte ei ole vielä jäähtynyt, nosta taikinapelti hetkeksi kylmään odottamaan.
Jaa jäähtynyt vaniljakiisseli taikinapohjille. Paista leivoksia 225 asteessa 15-20 minuuttia. Anna leivosten levätä 5 minuuttia uunista ottamisen jälkeen ennen kuin poistat ne vuoista.

Ripottele leivosten pinnalle kaneli-(tomu)sokeriseosta ennen tarjoilua.

torstai 19. joulukuuta 2013

Omenainen sinappisilli

Joulun kalalautaselle (ja miksei myös kesän uusien perunoiden kylkeen) ja tuoreen ruisleivän päälle sopii erinomaisesti silli. Minun suosikkini on lasimestarin silli, jota tänäkin jouluna teen. Koska Armastuksenikin on hiljalleen oppinut sillinsyöjäksi, innostuin kokeilemaan myös toisenlaista sillireseptiä. Ohje omenaiseen sinappisilliin oli "Lantliv Mat & Vin - God Jul" -lehdessä (nr 6 2013), joka oli pullollaan houkuttelevia ohjeita, ja josta löytyi myös pikagraavatun lohen ohje. Meillä ei ollut ranskalaista rouheaa sinappia, joten käytin sen sijaan ihan tavallista tuubisinappia, Auraa. Kokonaisten neilikoiden sijaan tupsautin kastikkeeseen hippusen jauhettua neilikkaa. Ainesten määriä säädin vähän.


OMENAINEN SINAPPISILLI (purkillinen)

n. 140 g kevytsuolattua silliä fileenä
1 tl sinappia (laitoin Auran sinappia, ohjeessa käytettiin rouheaa ranskalaista)
1 tl dijonsinappia + 2 tl hunajaa (ohjeessa käytettiin hunajadijonsinappia)
n. 1 dl ranskankermaa
pieni veitsenkärjellinen jauhettua neilikkaa
n. 1/4 isosta punaisesta jouluomenasta raasteena
hiukan sitruunamehua
vastarouhittua mustapippuria

Huuhtele sillifileet. Halutessasi voit myös liottaa niitä hetken vedessä, jotta ylenmääräinen suolaisuus vähän hellittää.

Sekoita sinapit, hunaja ja jauhettu neilikka keskenään. Lisää joukkoon ranskankerma. Kuori omena ja raasta se karkealla terällä. Purista sekaan vähän sitruunamehua, jottei omenaraaste muutu ruskeaksi. Lisää raaste ranskankermaseoksen joukkoon. Masta mustapippurilla, sekoita ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa neilikkaa, mustapippuria ja / tai sitruunamehua. Paloittele sillifileet ja sekoita kastikkeen joukkoon. Anna maustua pari tuntia ennen kuin nostat sillin tarjolle.

Joulun kala-alkupalat ja yrttinen perunasalaatti.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pikagraavattu lohi

Yksi vaihtoehto perinteiselle graavilohelle on pikagraavattu lohi. Sen valmistaminen ja valmistuminen käy nopeasti, vaikka vieraita odotellessa. Maustumista ja kypsymistä edesauttaa sitruunamehu ja pikanttia makua tulee katajanmarjoista. Ohjeen löysin "Lantliv Mat & Vin - God Jul" -lehdestä (nr 6 2013). Minä puolitin ohjeen, mutta kirjaan sen tähän lehden mukaisilla määrillä.

PIKAGRAAVATTU LOHI

1 rkl katajanmarjoja (kuivattuja)
6 rkl hyvää oliiviöljyä
1 sitruunan kuori ja mehu
1 rkl sormisuolaa
1 tl hienoa ruokosokeria
vastarouhittua valkopippuria
400 g lohta
tilliä koristeluun

Murskaa katajanmarjoja morttelissa. Sekoita joukkoon oliiviöljy, hienoksi raastettu sitruunankuori, sitruunamehu, suola, sokeri ja hiukan rouhittua valkopippuria.

Ota esiin laakea vati ja laita pohjalle hiukan marinointilientä. Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi ja nostele siivut vadille. Kaada päälle loppu liemi ja nostele lohisiivuja kevyesti, jotta marinadia pääsee joka paikkaan. Nosta lautanen jääkaappiin. Vartissa lienee valmista. Lehden ohjeessa ei mainittu tekeytymisaikaa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Juustoinen kasviskeitto

Pehmenneet kirsikkatomaatit, vihanneslaatikossa pyörivät paprikanpuolikkaat, viime viikolla puolitettu sipuli, taipuisa porkkana ja eräpäiväänsä lähestyvä Philadelphia-juusto = juustoinen kasviskeitto.

Kasviskeitot ovat usein Hävikistä herkuksi -ruokaa mitä parhaimmassa muodossa. Tämä keitto oli niin hyvää, että joskus kannattaa hankkia ainekset sen varalle ihan asiasta tehden.


JUUSTOINEN KASVISKEITTO (kahdelle)

öljyä (käytin macadamiaöljyä)
puolikas sipuli
1 valkosipulinkynsi
keltaista ja punaista paprikaa (meillä oli noin puolikas iso paprika molempaa väriä)
1 porkkana
kymmenkunta kirsikkatomaattia
vettä
200 g tuorejuustoa (meillä oli Philadelphiaa)
suolaa, mustapippuria, cayennepippuria
n. 1 tl hunajaa

Silppua sipulinpuolikas ja valkosipulinkynsi. Leikkaa paprikat rouheiksi kuutioiksi ja kuori ja raasta porkkana. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota kasviksia siinä jonkun minuutin ajan. Puolita tomaatit ja heitä ne kattilaan. Sekoittele hetki ja lisää vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää ripaus suolaa ja cayennepippuria. Anna kiehua vartin verran ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella. Sattumia ja murusia saa jäädä, mutta jos haluat oikein sileää, niin surraa tomerasti. Lisää sitten juusto ja kuumenna keitto uudelleen. Lisää myös hunaja, se taittaa mukavasti tomaatin ja juuston happamuutta. Pyöräytä sekaan mustapippuria myllystä ja tarkista keiton suolaisuus. Anna pulpahdella hetken aikaa ja sekoita juusto hyvin keiton sekaan. Voit myös lisätä keittoon vettä sen mukaan, miten luirua siitä haluat. Minä lisäsin ehkä puoli desiä vielä ja kiehautin keiton.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Paahdetut kastanjat

Kauppojen valikoimat ovat tätä nykyä niin valtaisat, että tuon tuostakin löytyy jotain ennen kokematonta ja/tai tekemätöntä. Viimeisimpään kokkeiluun ostimme kastanjoita, joita emme koskaan ole paahtaneet itse, mutta maistaneet kyllä vuosi sitten Lontoon reissullamme. Netistä huomasimme, että homma onnistuu ihan tavallisessa kotiuunissa. Ohjeissa paahtolämpötilat vaihtelivat 200 - 225 asteen välillä ja paahtoaika oli puolisen tuntia (tai alle, jos kastanjat ovat pieniä). Ilmeisen tarkkana kannattaa olla lopussa, etteivät kastanjat kärähdä.

Me söimme kastanjoita sellaisenaan, vain kuoret pois otettuna, vaikka monissa kohdin suositeltiin niitä dipattavaksi esimerkiksi voisulaan. Pehmeitä, aavistuksen makeita, ja hyviä!

Paahdetut kastanjat kännykkäkuvassa :)

PAAHDETUT KASTANJAT

kastanjoita
foliota rypistettynä tai karkeaa merisuolaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Huuhtaise kastanjat, jos ne ovat kovin roskaisia, ja kuivaa ne. Leikkaa puukolla kastanjoiden suippoon päähän ristiviilto. Asettele kastanjat viilletty pää ylöspäin uunipellille rypistetylle foliolle (meillä oli käytössä tämä konsti) tai suolakerroksen päälle. Jompaa kumpaa keinoa käyttäen varmistetaan se, että kastanjat pysyvät pystyssä. Paahda kastanjoita uunissa noin 30 minuuttia. Ne ovat valmiita, kun viillot alkavat aukeilla ja kastanjat tuoksua vienosti, mutta eivät käryä. Anna jäähtyä hetki, ennen kuin ryhdyt niitä kuorimaan.

- - -

Tiesitkö tämän?
"Kastanjat ovat pähkinämäisiä ja sipulin muotoisia. Parhaat kastanjat ovat painavia, kiinteitä ja kiiltäviä. Huonot ja pilaantuneet kastanjat tuntuvat kevyiltä. Vedessä hyvät kastanjat painuvat pohjaan, huonot jäävät usein kellumaan. Kastanja sisältää runsaasti tärkkelystä, joka vaatii kypsennystä. Kypsennyksessä tärkkelys hajoaa sokeriksi ja maku muuttuu makeahkoksi ja pähkinämäiseksi." (Lähde: kasvikset.fi)

torstai 5. joulukuuta 2013

Kurpitsaraviolit (ja kurpitsalätyt)

 
Sillä sipuli -blogin kurpitsaraviolit innoittivat minutkin raviolien tekoon. Olihan meillä pakasteessa valmiina kurpitsasosetta kurpitsakeiton jäljiltä eli homma oli hyvällä alulla. Paljastan heti, että näistä ravioleista tuli älyttömän maukkaita!

Tällä ohjeella ravioleja valmistuu varmasti kolmisenkymmentä tai enemmänkin, riippuen muotin koosta. Laiskuuttani tein vain kaksikymmentä eli yhdelle syömäkerralle kahdelle hengelle, joten sekä taikinaa että täytettä jäi paljon yli. Vaan ei huolta - kyllä niille tarkoitus keksittiin! Lopusta pastataikinasta tein linguinea ja kurpitsatäyte taipui lätyiksi.


KURPITSARAVIOLIT

Pastataikina (ohje jauhopussin kyljestä):
n. 4,5 dl durumvehnäjauhoja
2-3 kananmunaa + vettä = n. 1,5 - 2 dl nestettä
2 tl oliiviöljyä

Kurpitsatäyte:
n. 3 dl kurpitsasosetta (esim. uunissa paahdetuista kurpitsoista soseutettua)
2 reilua ruokalusikallista vuohenjuustoa
vajaa 1 dl raastettua parmesaanijuustoa
kymmenkunta basilikanlehteä + samanmoinen määrä lehtipersiljaa
ripaus (vastaraastettua) muskottipähkinää
n. 1 t suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

Tee pastataikina ensin. Sekoita jauhoihin muut aineet ja vaivaa taikinaksi. Kymmenisen minuuttia käsin vaivausta leivinalustalla riittää hyvin. Anna taikinan levätä kelmuun käärittynä parikymmentä minuuttia ennen jatkokäsittelyä. Jos teet taikinan aamulla, ja raviolit illalla, niin nosta taikinapala jääkaappiin odottelemaan.

Sekoita täytteen ainekset kulhossa. Maista täytettä ja tarkista suolaisuus ja muut maut omaan suusi sopivaksi.

Kauli tai rullaile pastakoneella taikinasta ohuita levyjä. Laita yksi levy jauhotetulle leivinalustalle. Nostele täytettä levylle sopivin välein. Noin teelusikallinen on sopiva määrä (ja riippuu tietysti raviolimuotin koosta. Minä painelin taikinaan raviolimuotilla vähän merkkejä paikoista ennen tätä. Sipaise vettä täytteen ympärille taikinalevylle (sen ansiosta kaksi päällekkäistä levyä tarttuvat toisiinsa tiiviimmin). Nosta varovasti toinen taikinalevy päälle ja huolehdi siitä, ettei jää kovin paljon ilmaa väliin. (Minulla aina jää, en ole vielä harjoitellut tarpeeksi.) Tee raviolimuotilla (tai jollain muotilla) raviolit. Keitä niitä hyvin suolatussa reippaasti kiehuvassa vedessä, noin viisi minuuttia riitti meillä hyvin.
Raviolien kanssa söimme uunissa paahdettuja paprika- ja sipulipaloja. Loraus oliiviöljyä viimeisteli annokset.



KURPITSALÄTYT

pari desiä raviolien täytejämiä
1 muna
kaksi kukkurallista ruokalusikallista vehnäjauhoja
puolitoista desiä maitoa + 1 tl leivinjauhetta

Sekoita ainekset taikinaksi ja paista lätyiksi.
Hy-vi-ä!

- - -

Aiemmin meillä on tehty sipuliravioleja ja kantarelli-pinaattiravioleja. Askartelun päätteeksi on saatu aina hyvää ruokaa :)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hienojen makujen bloggaripikkujoulut

Oululaiset ruokabloggarit ilakoivat ja herkuttelivat lauantai-iltana Aina nälkä -Millan luona. Herkkupöytien notkahduksesta huolehtivat isäntäväen lisäksi  Diplomi-insinöörin keittiö, Ghetto gourmet, Kokit ja potit, Makuja kotoa, Pastanjauhantaa, Peruspöperöä, pari vierailevaa tähteä ja Kokkeillaan-blogi. Jos vaihtelivat illan keskustelunaiheetkin, niin monenlaista mahtui myös ruokatarjontaan. Tarjottavaa oli niin runsaasti, etten saanut kaikkea edes kuviin (esimerkiksi marjaista drinkkiä tai paahdettuja kikherneitä), luultavasti (toivottavasti) kuitenkin maistoin kaikkea :) Minun panokseni iltana olivat sipsien kera syötävä juustoinen sipulidippi ja jälkiruokaherkku lumimunat.

Kannattaa pitää silmät auki blogeja lukiessaan, sillä seuraavista ihan mahtavista herkuista on toivon mukaan reseptiikkaa tulossa:

Thaimaalaista sormisyötävää Kokkipottilan tapaan. Salaatinlehden mutkaan sai koota itselleen mieluisan valikoiman Kaakkois-Aasian makuja, mm. kuivattuja katkarapuja, kookoslastuja, chiliä, inkivääriä... ja taivaallista tahnaa, jonka sisältö ei jäänyt muistiini.

Peruspöperölän uunista oli peräisin pekoni-palsternakkapiiras, jossa suolaisen pekonin ja makean palsternakan yhdistelmä oli kerrassaan toimiva. Taustalla on edustus illan pähkinänaposteltavista.

Ghettolan simpukat hävisivät kulhosta joutuisasti.

Kala-allergikkojen vatsoja täydentävät meloni-basilika-kinkkupalat maistuivat helposti myös muille.

Ghettolan sanfransiscolainen kalakeitto oli täynnä huumaavaa makua ja kirvoitti syöjiltä onnen huokauksia.

Perijouluisiin tunnelmiin pääsimme Pastanjauhannan kinkun äärellä. Kinkulla oli hyvin tärkeä rooli Suuressa Jouluoluttestissä, joka tarkoin suunniteltuna ja valvottuna illan aikana pidettiin. Yksimieliseksi voittajaksi selvisi tällainen tuote:


Siinä vaiheessa, kun taivastelimme täysiä vatsojamme, lykkäsi Milla uuniin tällaiset glaseeratut bratwurstit. Jo tuoksu hurmasi, ja pian oli taas keittiössä jonomuodostelma, kun täysivatsaiset pinkaisivat makkaroiden kimppuun. Samoilla hetkillä lastattiin pöytään myös jälkiruokia: kuppikakkuja, piparikakkua ja jäätelöä, marenkista piirasta sekä lumimunia. Uskokaa tai älkää, mutta jotenkin saimme itseemme ahdettua myös näitä.

Muutaman tunnin lähes jatkuvan syömisen sekä erinäisten villien keskustelujen ja naurunremakoiden jälkeen oli aika huikata heipat ja hypätä taksiin. Kauneimmat kiitokset isäntäväelle ja koko muulle seurueelle hauskasta illasta! Olette te hyviä kokkeja! Brunssilla tavataan :)