sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Suloiset sydänsimpukat

Niin vain rantautuvat eksoottisemmatkin merenelävät tänne Ouluunkin saakka. Ihan elävinä vieläpä! Armastus bongasi kalatiskiltä sydänsimpukoita, niitä sinisimpukoita pienempiä nilviäisiä. Jo alkuvuonna ihastelin Campasimpukan sydänsimpukkasaalista ja toivoin itsekin joskus saavani samanlaisen. Nyt lykästi.


Hauskoja otuksia nuo sydänsimpukat. Kalatiskiltä opastettiin laittamaan simpukat kotona veteen, ja niin toimittiin. Campasimpukka vinkkasi laittamaan veteen suolaa, jotta simpukat tupsauttavat sisuksistaan hiekat ulos. Jossain toisaalla tähän suositeltiin etikkaa. Minä laitoin pikkuisen molempia (teelusikallisen verran), ja jopa alkoi kulhossa käydä kuhina. Pieniä tupsauksia siellä täällä ja välillä suorastaan temperamenttista liikehdintää. Muuan yksilö kurkisteli ulos ja kun koskin siihen, löi se luukun kiinni niin että melkein säikähdin. Huomaatko, että olen vähän viehättynyt näihin pikkuotuksiin?

Sydänsimpukat elävät merenpohjassa, olen ymmärtänyt, ja huuhtelutoimien jälkeen kulhon pohjalla olikin melkoisen paljon hiekkaa. Hiekka narskui hampaissa aavistuksen verran vielä keittämisen jälkeenkin. Me nautiskelimme simpukkamme mustekalan musteella värjätyn linguinepastan kera ja saimme oikein hyvän ruokakokemuksen. Tässä ohjeessa toimivat varmasti helpommin saatavilla olevat sinisimpukat yhtä lailla hyvin. Ja jos tuoreita simpukoita ei ole saatavilla, voi kastikepohjan valmistaa ilman simpukoiden keittämisvaihetta muutoin samalla tavalla ja lisätä lopuksi simpukoita säilykepurkista kuumenemaan liemeen.


SYDÄNSIMPUKOITA PASTAN KERA

1 kg sydänsimpukoita
spagettia tai linguinea

oliiviöljyä + voita
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
palanen tuoretta chiliä (tai ripsaus kuivattua chilirouhetta)
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl sitruunamehua
1 tl sitruunankuoriraastetta
8 kirsikkatomaattia
tuoretta basilikaa
1 tl hunajaa
mustapippuria

Huuhtaise simpukat. Laita kulhoon vettä ja lisää joukkoon teelusikallinen suolaa (ja teelusikallinen etikkaa). Laita kulhoon simpukat ja anna niiden olla siellä puolisen tuntia. Jos huomaat simpukoiden joukossa rikkinäisiä yksilöitä, voit poistaa ne.

Simpukkakastikkeen valmistus ei vie kovin kauaa aikaa. Pastan voi siis laittaa kiehumaan vaikka siinä vaiheessa, kun sipulit on pilkottu (riippuu tietenkin siitä, mitä pastaa käytät eli mikä sen kypsymisaika on).

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös haluamasi määrä tuoretta chiliä, jos aiot käyttää sitä etkä kuivattua chilirouhetta. Kuumenna korkeareunaisessa paistokasarissa (paistinpannussa) öljyä ja nokare voita ja kuullota sipuleita ja chiliä (rouhetta, jos sitä käytät) muutaman minuutin ajan. Kun sipulit ovat pehmentyneet, lisää pannulle valkoviini, sitruunamehu, suolaa, pippuria sekä sitruunankuoriraaste. Kuumenna neste kunnolla kiehuvaksi. Kaada simpukat lävikköön ja huuhtele ne. Lisää sitten simpukat pannulle voimakkaasti porisevan liemen joukkoon. Laita heti kansi päälle. Anna simpukoiden muhia 5-7 minuuttia. Välillä voit ravistella pannua ja sekoittaa kauhalla kerran. Vaikka kaikki simpukat eivät olekaan liemessä, kypsyvät ne höyryssä. Kun kaikki simpukat ovat avautuneet ja kypsyneet, nosta ne reikäkauhalla pois liemestä. Puolita kirsikkatomaatit (pilko isoimmat neljään osaan) ja silppua basilikanlehtiä ja lisää ne sekä hunaja liemeen. Kiehauta vielä muutaman minuutin ajan. Tarkista suola ja lisää halutessasi mustapippuria. Tarkista simpukat. Poista kuoret, joista simpukan liha on irronnut. Laita simpukat takaisin liemeen pannulle ja kuumenna ihan nopeasti. Älä enää keitä.

Valuta spagetti lävikössä, kun se on kypsynyt. Jos simpukkakastikepannun pohjalla tuntuu vielä hiekkaa, kaada kastike varovasti kattilaan pastan päälle. Näin vältät ylimääräisen hiekan  joutumisen lautaselle, sillä se jää sinne pannun pohjalle. Jos hiekkaa ei tunnu, voit kaataa valutetun pastan pannulle simpukoiden joukkoon. Sekoita nopeasti ja nauti!



P.S.: Piipahdin Helsingin reissullani Soul kitchen -blogin Annan pitämässä Hella ja herkku -kaupassa. Ihana! Siellä oli toinen toistaan houkuttelevampia pusseja, purnukoita ja pulloja täynnä tuotteita, joita ei niin vain täältä meiltä päin saa, tai jotka muuten vain olivat ruokaintoilijalle mieluisia. Sieltä ostin mm. tuota mustaa linguinea. Ostoksia tehdessäni pidin mielessäni matkalaukkuni rajat, muuten rajanpito olisi ollutkin vaikeaa. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olin kaupassa niin että tuntui melkein kuin olisi ollut kylässä - oli niin mukavaa turinoida kaupantädin kanssa :) Kannattaa siis käydä Museokadulla!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Fenkolia makaronilaatikossa

Olen jo monta kertaa rohjennut ostaa fenkolia, sillä se on osoittanut (vastoin epäluulojani) maukkaaksi kasvikseksi. Se sopii hyvin vaikkapa kasvis- ja kalakeittoihin, mutta erityisesti olen tykännyt fenkolista risotossa. Tsekatkaa Omenamintun ohje ja ryhtykää risoton tekoon. Maukasta!

Kun jääkaapista löytyi jauhelihapaketin lisäksi myös yksi nahistumisuhan alla oleva fenkoli, keksin viritellä niistä hiukan erilaisen makaronilaatikon. Sekaan laitoin myös porkkanaa ja tomaattia, ja oman säväyksensä ruokaan toi myös nökkönen vuohenjuustoa. Taloutemme toinen ruokailija arvioi ruuan niin hyväksi, että se ansaitsee blogikirjoituksen. Olkoon sitten niin.

Tulipa sitten jossain vaiheessa mieleen, että tästä voisi tehdä kasvisversion jättämällä jauhelihan pois ja tuplaamalla fenkolin, sipulin, porkkanan ja tomaattien määrän. Kukin voi tietysti käyttää itselleen mieluisia kasviksia (tai mitä siellä sattuu olemaan).


FENKOLILLA HÖYSTETTY MAKARONILAATIKKO

4 dl (täysjyvä)makaronia
vettä keittämiseen
1,5 dl ranskankermaa (tai smetanaa tai jotain maitotuotetta)
1 kananmuna
suolaa, mustapippuria, kuivattua persiljaa

1 fenkoli
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa
3-4 tomaattia
1/2 prk levitettävää vuohenjuustoa (tai jotain tuorejuustoa)
maun mukaan Srirachaa tai chilijauhetta
mustapippuria
suolaa
1 tl hunajaa
(pastan keitinvettä)

Laita makaronit kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Suikaloi fenkoli ohuelti ja silppua sipuli ja valkosipuli. Paista niitä pannulla öljyssä, kunnes ne alkavat vähän pehmentyä. Kuori porkkanat ja raasta ne karkealla terällä. Pilko tomaatit. Lisää jauheliha pannuun ja paista sekoittaen vähän aikaa. Lisää sitten porkkanaraaste ja tomaatit ja sekoita. Mausta sriracha-kastikkeella tai chilillä sekä suolalla, pippurilla ja hunajalla. Lisää lopuksi vähän vuohenjuustoa ja muutama lusikallinen pastan keitinvettä, jos haluat seoksesta mehevämmän.

Valuta makaronikattilasta pois suurin osa keitinvedestä. 1/2 - 1 dl voi jättää makaronien sekaan. Sekoita kulhossa ranskankerma, muna ja mausteet, ja kaada seos makaronien joukkoon samalla sekoittaen. Laita uunivuokaan noin puolet jauhelihaseoksesta, sitten noin puolet makaroneista, sitten loput jauhelihat ja päällimmäiseksi makaronia. Laita kansi päälle ja nosta vuoka uuniin noin 40 minuutiksi. Loppuvaiheessa kannen voi ottaa pois, jotta pinta saa vähän väriä.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Seepiasalaatti


Taas on keittiössä kokkeiltu jotain ennen kokkeilematonta. Ex-tempore kauppareissulta huolettomat heräteostajat (ei ollut listaa, kun ei ollut suunniteltu kauppareissu!!) kantoivat kotiinsa seepiasiivuja. Seepia on mustekala, jota olemme syöneet ulkomailla useampaan kertaan, mutta kotioloissa ei koskaan. Seepiasiivut otettiin jääkaappiin sulamaan ja sitten alkoi ohjeiden metsästys. Päätimme kokeilla sitä sekä limemarinoituna että paistettuna.

Täältä löytyi resepti, jossa seepia oli friteerattu ja ohessa tarjoiltiin kastiketta. Minä otin osviittaa kastikkeesta ja käytin sitä marinointiin. Noin puolet marinoiduista seepiasiivuista paistettiin nopeasti pannulla, toinen puolikas syötiin sellaisenaan. Armastus piti molemmista versioista, minä enemmän paistetusta. Seepioiden alle tehtiin tosi yksinkertainen pohja salaatista ja tomaatista.

Tämä ruokakokeilu oli niin hyvä, että varmasti tartumme seepiapakettiin uudemman kerran, jos sitä vain on tarjolla.


SEEPIAA SALAATISSA

1 pkt siivutettua seepiaa

3-4 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
tuoretta chiliä maun mukaan (1-2) silputtuna
1/2 tl sokeria
1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
1 rkl thaimaalaista kalakastiketta
1 limetin mehu
2 rkl silputtuja tuoreita yrttejä (esim. minttua ja korianteria tai salviaa ja basilikaa)
mustapippuria

salaattia, tomaattia

Sulata seepiasiivut. Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Levitä seepiasiivut vadille ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua 10 - 15 minuuttia. Paista siivut, jos haluat. Kuumenna pannulla öljyä ja nosta siivut sinne paistumaan. Siivujen toiselle puolelle oli tehty viiltoja. Laita siivut pannulle viiltopuoli ylöspäin. Siivut käpristyvät nopeasti ja silloin ne voi käännäyttää paistumaan myös viiltopuolelta. Paista seepiasiivuja vain minuutin-pari.

Laita lautaselle salaatinlehtiä ja ihan pieneksi pilkottua tomaattia. Nostele päälle seepiat ja lirauta päälle vielä marinadiakin (ja paistamisesta syntynyttä nestettä, jos paistoit seepiat).

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Yrtit pastassa

Joskus joku telkkarissa nähty ruokalaji tai ruuanvalmistustapa jää kummittelemaan päähän. Silloin ei tajua syöksyä tietokoneen ääreen etsimään ohjelmaa ja sen reseptejä, eikä kuukausien päästä muista kanavaa, ohjelmaa tai että oliko kokki mies vai nainen. Jostain tv-ohjelmasta jäi päähäni leveänauhainen pasta, jossa nauhojen sisällä oli tuoreita yrttejä. Olisiko se mennyt jotenkin näin?

- tehdään tuorepastataikina (muuan ohje löytyy esimerkiksi täältä)
- kaulitaan taikinasta ohuita levyjä
- sipaistaan levylle pullasudilla kevyesti vettä ja sitten asemoidaan levyn päälle yrttejä (laitoin basilikaa ja salviaa)
- yrtitetyn levyn päälle laitetaan toinen pastalevy (se kannattaa olla valmiina odottamassa) ja levyt painellaan kiinni toisiinsa
- leikataan levy leveiksi suikaleiksi
- ihan kaikkea taikinaa ei välttämättä tarvitse / kannata tehdä yrttinauhoiksi; noin kolmanneksen voi kaulia ja suikaloida leveästi sellaisenaan (jos ei halua liian yrttistä lopputulosta)
- keitetään pasta reilussa ja suolatussa vedessä

Minä tein yrttipastan oheen tomaattisen kastikkeen (2 annosta):

2 valkosipulinkynttä
tusina kirsikkatomaatteja
öljyä
1-2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl sokeria
tiraus vettä
tuoretta basilikaa ja salviaa
mustapippuria

Silppua valkosipulinkynnet ja heitä ne pienen kattilan pohjalle öljytilkan kanssa. Paista hetken aikaa, kunnes ne alkavat pehmetä. Laita sitten kattilaan myös tomaatit ja paista tovi sekoitellen. Lisää balsamico ja sokeri ja anna kiehua hetki. Lisää hiukan vettä ja mustapippuria ja jätä kannen alle poreilemaan kymmeneksi minuutiksi. Mausta makusi mukaan suolalla. Lisää silputut yrtit vasta ihan lopussa.


Annoksen voi kruunata esimerkiksi jättikatkaravunpyrstöillä, jotka paistetaan nopeasti pannulla samalla kun pasta kypsyy. Makua ravunpyrstöihin voi hakea esim. nopeasta marinoinnista ennen paistoa: sitruunamehua + valkosipulia + persiljaa + basilikaa + mustapippuria + suolaa. Anna maustua kymmenisen minuuttia ja paista sitten kuumalla pannulla öljyssä. Heti kun alkaa punertaa, voi ravunpyrstöt kääntää. Lopuksi marinointiliemen voi kaataa pannuun ja kiehauttaa sitä muutaman sekunnin. Valmista!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Briossit

Jos kartat makeita leivonnaisia, nämä ovat sinulle. Jos kartat rasvaa, nämä eivät ole sinulle. Briossien maussa on jotain samaa kuin croissanteissa, mutta niistä ei jää suuhun niin rasvainen tuntuma. Hyviä.

Elämä on täynnä makukokemuksia. Minä taisin maistaa briossia ensi kertaa viime kesänä Sisiliassa... vai olisinko sittenkin saanut sitä osana jotain lohentäyteistä alkupalaa ravintolassa... En muista. Briossin syöminen on joka tapauksessa ollut minulla hyvin vähäistä, mutta pitkään olen niiden tekemisestä haaveillut. Yhtenä innoittajana on ollut "Ranskalainen keittiö" -keittokirja (Clements & Wolf-Cohen), jonka ohjetta vähän muunnellen tein nyt briossit. Piti säveltää, kun alkoi vähän hermo punoa sen ohjeen kanssa. Jos aineslistassa on 2 munaa, ja teko-ohje sanoo "...ja vatkaa sitten joukkoon muna." niin montako munaa taikinaan tulee??? Tein siis oman taikinaversioni, jonka yritän kirjata tarkasti. Jos joku ei tällä ohjeella onnistu, niin käyköön antamassa palautetta. Värkkään sitten jonkun toisen (paremman) version ja laitan sen tänne.


BRIOSSIT (12 kpl, eli muffinipellillinen)

1 pss kuivahiivaa
2 rkl sokeria
6 rkl lämmintä maitoa
2 kananmunaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
170 g voita (tai margariinia) huoneenlämpöisenä

voiteluun kananmunaa

Voitele muffinipellin kolot kevyesti. Laita hiiva ja sokeri pieneen kulhoon ja lisää sinne maito. Sekoita vispilällä, kunnes ainekset ovat liuenneet. Jätä odottamaan viideksi minuutiksi, kunnes seos vaahtoaa. Vatkaa sitten joukkoon kananmunat.

Laita jauhot ja suola taikinakulhoon. (Laita aluksi vain noin 5 dl jauhoja ja lisää loput myöhemmin jos näyttää tarvetta olevan.) Kaada joukkoon hiivaseosta vähitellen ja koko ajan sekoittaen. Tässä vaiheessa taikina on melkoisen paksu köntti. Sekoita sitten joukkoon paloiteltu huoneenlämpöinen rasva. Apuna voit käyttää sähkövatkainta (taikinakoukkuja), jos homma ei ala käsipelin onnistua. Vaivaa viitisen minuuttia, kunnes rasva on täysin sekoittunut taikinaan ja taikina on tasaisen kimmoisa. Jätä taikina liinan alle kohoamaan noin tunniksi.

Tunnin kohotuksen jälkeen kumoa taikina leivinalustalle ja painele se kasaan. Pyöräytä taikinasta nopeasti pötkö ja jaa se kahteentoista osaan. Ota jokaisesta palasta erikseen noin peukalonpään kokoinen pala ja pyöritä ne palloiksi käsien välissä. Pyöritä palloiksi myös isommat palat ja laita kukin omaan koloonsa muffinipellille. Tee jokaiseen isoon pullaan kolo ja laita pieni pallo sinne. Anna briossien kohota 30 minuuttia. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele briossit kevyesti kananmunalla. Paista briosseja 200-asteisessa uunissa noin 15-18 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita.

Briossit maistuvat esimerkiksi hillon ja tuorejuuston kera.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Helppo, mutta hidas, mutta hyvä vorschmack

Silli-lihamuhennos ei äkkiseltään kuulosta suuren luokan herkulta, mutta lähempi tutustuminen vorschmackiin voi muuttaa ajatuksia. Sanon, että "voi", koska tämä ruoka voi jakaa mielipiteitä.

Pieni annos alkuruuaksi, olkaa hyvä!

Meillä on aiemmin syöty vain säilykepurkista otettua tuotetta, joka on yllättänyt maukkaudellaan. Ensi kertaa (ja ehkä vielä kolmannellakin kerralla) purkkia avatessa saattaa säikähtää sieltä pelmahtavaa kissanruoka-aromia, mutta siitä pääsee kyllä yli. Nyt päätin tehdä vorschmackia ihan itse, ja jauhelihaversiona. Alun pitäen ruokalaji on kai tehty niin, että paistetut lihapalat on jauhettu yhdessä sillin kanssa ja sitten hauduteltu pitkään mausteiden kera. (Hyvä vorschmacktarina löytyy esimerkiksi täältä.) Jauhelihastakin kuulemma tulee hyvää, ja lihamyllyn puutteessa kaivelin esille jauhelihaisen reseptin. Mieleeni on joskus jäänyt Jokihaka kokkaa -blogin vorschmack-resepti, jonka nyt otin malliksi. Minulla oli karitsanjauhelihaa enemmän kuin naudanjauhelihaa, mutta yhteensä niitä oli suunnilleen saman verran kuin tuossa Jokihaan ohjeessa. Yhden lisäyksen tein. Lisäsin sekaan ruokalusikallisen konjakkia, koska se mainittiin myös säilykevorschmackin ainesosana. Enempää en tohtinut lotrata, mutta olisihan tuonne voinut toisenkin ruokalusikallisen ehkä laittaa.

Tehkää hyvät ihmiset tätä! Oli niin hyvää! Ja katsokaa hienot kuvat Jokihaan blogista - ne tekevät oikeutusta vorschmackille.



VORSCHMACK

n. 450 g karitsan jauhelihaa
n. 250 g naudan jauhelihaa
1 rasia anjovista (tai sama määrä silliä)
2 sipulia
4 isoa valkosipulin kynttä
n. 3 rkl vahvaa tomaattipyrettä
1 rkl konjakkia (tai kaksi)
2-3 dl vettä (minulla meni himpun päälle 2 dl, koska haudutusaika ei ollut kuin pari tuntia)
runsaasti vastarouhittua mustapippuria
2 laakerinlehteä
1 pieni rosmariinin oksa

Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Ruskista jauhelihat ja nosta ne kattilaan.  Kuullota sipuleita pannulla, kunnes ne pehmenevät. Älä ruskista. Nosta sipulit kattilaan. Lisää kattilaliedelle lämpöä. Lisää tomaattipyre, konjakkitiraus ja anjovikset kattilaan ja sekoittele. Kaada kattilaan vettä (aloita vähäisemmällä määrällä) ja lisää mausteet. Anna seoksen kiehua hiljalleen noin tunti. Poista laakerinlehdet ja rosmariinin oksa kattilasta ja hienonna seos sauvasekoittimella tasaiseksi. Tarkista tässä vaiheessa maku. Lisää tarvittaessa pippuria ja anjovislientä (minä lisäsin molempia, ja anjovispurkista ihan kaiken liemen). Anna kastikkeen hautua hyvin miedolla lämmöllä noin 2 - 4 tuntia kunnes se on saostunut paksuksi ja meheväksi. Vettä voi lisätä tarvittaessa, jos näyttää, että kastike kuivuu. Mitä pidempi on haudutusaika, sitä todennäköisemmin joudut lisäämään hiukan nestettä.

Tarjoile vorschmack esimerkiksi uuniperunoiden tai perunamuusin kera. Lisukkeeksi sopivat hyvin suolakurkut, etikkapunajuuret ja puolukkahillo sekä smetana.


Nopealla vilkaisulla kupissa lepäilevää vorschmackia ei erota talkkunapuurosta :)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Mämmilohi?

Ei sentään, noin radikaaleihin kokkeiluihin ei täälläkään ryhdytä. Lohen päälle laitettiin kunnon kerros oliivitahnaa, vähän samanlaista, jota olen käyttänyt kuhafileiden päällä. Lohenkin kanssa päällys toimii, siksi vinkki myös tästä blogiin. Lohipala on paljon paksumpi kuin kuhafileet ja makukin on kuhaa vahvempi, joten tahnaa saa olla lohen päällä reilu kerros.



LOHTA JA OLIIVITAHNAA

n. 600 g lohifilettä (+ suolaa ja valkopippuria)

pari kourallista kalamataoliiveja
2 rkl oliiviöljyä
2-3 rkl sitruunamehua
3 valkosipulinkynttä
1 tl hunajaa
mustapippuria
1 rkl kuivattua persiljaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Nosta lohifile uunivuokaan ja ripsauta sen päälle himppunen suolaa ja valkopippuria.

Poista oliiveista kivet, jos ne ovat vielä jäljellä. Laita ne muiden ainesten kanssa kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Levitä tahna lohifileen päälle. Nosta vuoka uuniin ja paista 200 asteessa puolisen tuntia.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Ruokala vai ravintola?

Hyvä ateria + viihtyisä miljöö = miellyttävä ruokailukokemus - vai mitä?

Viikonloppuna kävimme syömässä uudehkossa oululaisessa bistrohenkisessä ravintolassa nimeltään Gastro26. Ravintolasta meille vinkkasi ystävä, enkä minä ollut moisesta uutuudesta kuullutkaan. Olen missannut mainonnan, jos sitä on ollut. Luin jostain, että ravintolan takana ovat mm. Hugon ja Hellan puuhamiehet, ja se innosti, sillä molemmat ravintolat ovat olleet minulle mieluisia.

Minä valitsin alkuruuaksi Gastron lohileivän, joka oli kaunis ja maistuva annos. Armastus otti tatticappucinoa, joka sekin oli todella hyvää, mutta tarjollepano oli vähän mielikuvitukseton. Keiton asemointi astiaan ei tietysti anna paljon vaihtoehtoja, mutta cappucinonhan olisi voinut laittaa vaikka kahvikuppiin! (Kuvien laadussa olisi paljonkin toivomisen varaa, ne on napsaistu puhelimen kameralla.)

Pääruokana söin paahdettua ankanrintaa kera vuohenjuustorisoton. Tykkäsin kovasti! Puolison valinta oli gastroburger, joka sekin oli hyvänmakuinen, muttei tarjonnut mitään yllätyksiä tai wau-elämystä.

Palataan vielä tuohon alun yhtälöön. Gastro26 oli hämmentävä ruokailukokemus. Ruoka oli mielestäni oikein maukasta ja siitä jäi hyvä mieli. Miljöö sen sijaan oli sanalla sanoen ruokalamainen. Kolkko ja kaikuva iso tila ei tuonut mieleen mitään bistromaisuutta, eikä siellä oikeastaan tehnyt mieli istua ja turista yhtään pidempään kuin ruokailu vaati. Himpura soikoon - ruuan takia menisin uudelleen, mutta tilan takia täytyy vielä miettiä. Pitää toivoa, että siellä on vielä sisustaminen kesken...

eli Gastro26, ehkä annan sinulle vielä uuden tilaisuuden ;)

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Vaniljaiset vadelmapannukakut

Viikonlopun päiväkahville tai vaikkapa yllätysvieraille on helppoa ja joutuisaa (ja mukavaa) tekaista pieniä pannukakkuja. Pakastemarjoista niihin saa vaihtelevia maustajia, ja perusaineksina voi hyödyntää jääkaapin hävikkiherkkuosastoa. Meillä oli tällä kertaa jääkaapissa kevytranskankermaa ja kivennäisvettä, jotka oli jo syytä käyttää. Pieneen pannukakkusatsiin ne olivat omiaan - toivat makua ja kuohkeutta. Kuinkahan hyviä näistä olisi tullut, jos taikinaan olisi ollut lisätä vielä valkosuklaamurujakin...?


VANILJAISET VADELMAPANNUKAKUT
(tai marjapannukakut)

noin 12 kpl

200 g kevytranskankermaa
1 dl kivennäisvettä (maitokin käy)
1 kananmuna
3 cm:n pätkä vaniljatankoa (tai 1-2 tl vaniljasokeria)
1 rkl (ruoko)sokeria
ripaus suolaa
reilu 2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
reilu 1 dl pakastevadelmia (tai vaikka mustikoita)

paistamiseen rasvaa

Sekoita ranskankerma ja kananmuna sekaisin. Lisää seokseen halkaistusta vaniljatangosta kaapaistu siemenmassa, sokeri, suola sekä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita nopeasti ja lisää vasta ihan lopuksi kivennäisvesi. Sekoita taikinaksi ja lisää pakastemarjat kevyesti sekoittaen. Kuumenna lättypannu ja paista taikinasta valitsemassasi rasvassa (minä käytin pullomargariinia) pieniä pannukakkuja. Paistolämpötila ei saa olla liian kova, silloin pannarit palavat, mutta eivät kypsy sisältä. Paista pannareita muutaman minuutin ajan molemmilta puolilta.