Ukrainalainen sämpyläkukka eli valkosipulipampushki

Erään viikonlopun ruokalistalla oli borssikeittoa, ja sille kaveriksi piti keksiä tietysti jotain muutakin ukrainalaista alkuperää olevaa syötävää. Törmäsin netissä pampushkiohjeisiin (pampushky) niin monta kertaa, että pakkohan sitä oli kokeilla. Pampushkia suositeltiin syötäväksi nimenomaan borssikeiton kanssa.

Pampushki on kukkamuotoon leivottuja sämpylöitä. Suomalaiseen makuun ne ovat melkoista vehnähöttöä, joten vaihdoin pienen osan jauhoja grahamjauhoksi. Tästä ohjeesta tuli kaksi sämpyläkukkaa. Yksi satsi meheviä ja pehmeitä sämpylöitä syötiin melkeinpä siltään ja toinen mokoma odottaa pakasteessa.

Noudattelin ohjetta, jonka löysin täältä.

 

PAMPUSHKI eli ukrainalaiset sämpylät

(ohje on "cup"-mitoilla ja olen "suomentanut" ne tähän omaan reseptiini)

2,4 dl lämmintä maitoa (laitoin kevytmaitoa)

2 tl sokeria

1,5 tl kuivahiivaa (minä laitoin kaksi reilua lusikallista)

2 kananmunaa (toinen taikinaan, toinen voiteluun)

n. 7 dl vehnäjauhoja (korvasin yhden desin grahamjauhoilla)

3 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

Sekoita kulhissa lämmin maito, sokeri ja kuivahiiva. Anna seoksen seistä hetken, kunnes se alkaa kuplia ja muodostaa vaahtoa (10-15 minuuttia). Sekoita jokkoon kananmuna, 3 ruokalusikallista öljyä, suola ja jauhoja aina vähän kerrallaan, koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa muutaman minuutin ajan, kun kaikki jauhot on lisätty. Lirauta ihan pikkuisen öljyä taikinan päälle ja sivele tasaisesti pinnalle (voit myös öljytä puhtaan taikinakulhon ja nostaa taikinan siihen). Anna taikinan nousta tunnin verran liinalla peitettynä.

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Muotoile taikinasta 16 samankokoista sämpyläpalloa. Järjestä pallot kahdeksi kukaksi, kumpaankin 8 taikinapalloa. Voit asemoida ne öljyttyyn vuokaan tai leivinpaperin päälle. Laita leivinliina kummankin päälle ja anna nousta vielä noin 30 minuuttia. Voitele kananmunalla ja nosta uuniin. Paista 175 asteessa 30-35 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kypsiä ja saaneet kauniin vaalean kullanruskean värin.

 

Päälle (paiston jälkeen):

2 rkl öljyä

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna/raastettuna

3 rkl hienonnettua tilliä (laitoin tillin ja lehtipersiljan sekoitusta)

sormisuolaa

Sekoita öljy, valkosipuli ja yrtit ja levitä vielä lämpimien sämpylöiden päälle. Ripottele päälle hiukan sormisuolaa.

Borssikeiton valmistin näppituntumalla ilman sen kummempaa ohjetta. En laittanut sekaan mitään liha-/makkaratuotetta, vaan kikherneitä, jotka auttavat pitämään nälkää loitolla.

Pretzelpatongit

Tässä teille vielä toinenkin aamiaisvinkki: täytetyt pretzelpatongit!

Olen monet kerrat miettinut, että pitäisi leipoa pretzeleitä. Vähän sitkeä ja suolainen päältä, pehmeä sisältä - vaikka ihan silkkaa vehnähöttöä! Asiaan suuremmin perehtymättä olen pitänyt operaatiota isotöisenä ja niin on rinkelit jääneet tekemättä. Hiihtolomalla nautiskeltiin hitaista aamuista ja energiaa riitti puuhasteluun, isotöiseenkin. Pretzeleitä siis, mutta patongin muodossa. Ohjeen bongasin Maku-lehdestä 2/2022. Ohjeessa täytteeksi ehdotettiin nduja-tahnaa, mutta meillä patongit nautittiin avokadotahnalla, broilerpekonilla ja munakokkelilla täytettyinä. Aivan pökerryttävän hyvää!

PRETZELPATONGIT (6 kpl)

1,5 dl maitoa

1,5 dl vettä

25 g hiivaa

50 g voita tai margariinia sulatettuna

1 tl suolaa

1 rkl ruoko- tai fariinisokeria (laitoin jälkimmäistä)

7,5 - 8 dl vehnäjauhoja

päälle sormisuolaa

Keittämiseen

- 1,5 litraa vettä

- 3 rkl ruokasoodaa

Lämmitä maito ja vesi kädenlämpöiseksi. Murustele ja liuota hiiva vesi-maitoseokseen. Lisää voisula, suola ja sokeri, ja sekoita. Lisää jauhoja vähitellen ja koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa huolella, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa taikinakulhon reunoista. Peitä liinalla ja kohota vedottomassa paikassa tunnin verran.

Kumoa kohonnut taikina pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kuuteen osaan ja muotoile patongeiksi. Huomioi patonkien pituudessa kattila, jossa ne keitetään nopeasti ennen paistamista. Patongin pitää mahtua kattilaan mutkittelematta. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Mittaa vesi ja ruokasooda kattilaan. Kiehauta seos. Nosta yksi patonki kerrallaan kattilaan ja keitä puoli minuuttia per puoli. Nosta patonki reikäkauhalla leivinpaperin päälle uunipellille. Viillä terävällä veitsellä pintaan muutama viilto. Ripottele pinnalle vähän sormisuolaa.

Kun kaikki patongit on keitetty, nosta pelti uuniin. Paista patonkeja 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin ruskean värin.

Maistuisiko?

Pannukakkua aamupalaksi?

Viikonloppu koputtelee jo ovella! Monelle meistä se tarkoittaa vähän normaalia rauhallisempia aamuja ja ehkä jotain spesiaaliaamupalaa. Jos et ole vielä tehnyt hollantilaista pannukakkua (Dutch Baby -nimelläkin tunnettua), niin nyt voisi olla hyvä viikonloppu sitä kokeilla. Sillä välin kun itse pannukakku paistuu uunissa, ehtii laittaa kahvin tippumaan tai teen hautumaan ja hoidella täyteainekset kuntoon.

Ja on muuten täyttävää pannukakkua tämä! Ei tarvitse ihan heti olla narisuttamassa jääkaapin ovea. Voi huoletta lähteä nauttimaan ihanasta kevätsäästä hangille tai pyöräteille... tai jäädä ottamaan sohvalle aamupäivätirsat.

Ohjeen löysin Hesarin nettisivulta. Muokkasin sitä vähän pienemmäksi ja paistoin yhdellä pannulla.

 

AAMUPALAPANNUKAKKU (2-3 annosta)

 

2 kananmunaa

1 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja

hippunen suolaa

1 rkl voisulaa (tai nestemäistä margariinia)

Vatkaa kevyesti kananmunien rakenne rikki kulhossa, lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja anna taikinan muhia uunin kuumenemisen ajan.

Paista pannukakku valurautapannussa. Laita pannulle noin ruokalusikallinen voita ja nosta pannu uuniin. Kun voi on sulanut ja pannu kuumentunut, kaada pannukakkutaikina pannulle ja nosta se uuniin. Paista 225 asteessa kunnes pannukakku on kohoillut ja saanut kauniin ruskean värin. 

Pannukakun päälle minä laitoin

- 2 paistettua kananmunaa

- paistettuja makkaraviipaleita (taisi olla Katalonian Carlos -makkaraa...)

- avokadoa

- kevätsipulia

- juustoa (valitse joku itsellesi mieluisa maukas ja vahvahko juusto)

Mustatorvisieni-lohipiiras

Suolaisten piirakoiden valmistus on taloudessamme nykyään aika harvinaista. Taisin tehdä niitä joskus vähän kyllästymiseen asti. Piirakoissa tökkää joskus pohja. Liian mureneva, vähän raaka, vähän mauton... Hirmu hyvällä täytteellä voi tosin kompensoida pohjan puutteita. Olen pitkään hautonut mielessäni ja kirjanmerkeissä tätä mustatorvisieni-lohipiiraan ohjetta, ja tässähän olikin sitten kaikki kohdallaan! Pohjia myöten hyvä piirakka!

Käytin piirakkaan reilun kourallisen kuivattuja sieniä, joita liotin ensin kuumassa vedessä kotvasen. Ennen liotusta murensin kuivia sieniä kädessä vähän, eikä niitä sitten tarvinnut enää leivontavaiheessa leikellä pienemmiksi.

Alkuperäinen ohje on täällä.

MUSTATORVISIENI-LOHIPIIRAKKA

 

Pohja:

100 g voita

50 g juustoraastetta

0,5 dl perunajauhoja

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl vettä

Täyte:

7 dl mustatorvisieniä (tai reilu kourallinen kuivattuja, jotka liotetaan pehmeiksi)

1 rkl rypsiöljyä

puolikas purjo

150 g kylmäsavustettua kirjolohta

puolikas punainen paprika

100 g juustoa

2 dl ruokakermaa

pari rouhaisua mustapippuria

0,5 tl yrttisuolaa (laitoin itsetehtyä)

1 tl timjamia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään hyvin. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin juustoraaste ja jauhoseos. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan haarukalla vähän reikiä ja kypsennä pohjaa uunissa noin 10 minuuttia (minulla taisi olla melkein vartin).

Valmista täyte. Paista sieniä (vähän pienittyjä) pannulla ensin yksinään, jotta niistä haihtuu liika neste. Lisää sitten öljyä ja renkaiksi leikattu purjo. Paista sekoitellen, kunnes purjo vähän pehmenee, ja jätä jäähtymään.

Leikkaa lohi suikaleiksi ja paprika kuutioiksi. Sekoita ne jäähtyneeseen sieni-sipuliseokseen yhdessä juustoraasteen kanssa.

Riko kulhoon munat ja sekoita joukkoon ruokakerma ja mausteet. Levitä esikypsennetylle piirakkapohjalle täyteainekset ja kaada päälle muna-kermaseos. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pohja paistunut.

Briesämpylät

Etsiskellessäni vappuherkkuja netistä törmäsin briejuustolla täytettyjen sämpylöiden ohjeeseen. Ne näyttivät vastustamattomilta, joten olin pakotettu leipomaan. Mahottoman kiva ohje - teen toistekin! Alkuperäisreseptin kuvissa briejuustoa oli tuutin täydeltä, meillä sisään oli jäänyt ilmatasku. Minä en poistanut juuston päällä olevaa kuorikerrosta, olisi ehkä pitänyt. Tai sitten olisi pitänyt ottaa jotain toisenmerkkistä juustoa, onhan niissäkin eroa. Ilmataskulla tai ilman, hyviä olivat!

 

BRIEJUUSTOTÄYTTEISET VEHNÄSÄMPYLÄT (12 kpl)

3 dl kädenlämpöistä vettä

25 g tuorehiivaa

7 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

200 g briejuustoa

1/2 dl tuoretta lehtipersiljaa silputtuna

kananmunaa voiteluun + sormisuolaa koristeluun

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja vaivaa taikinaksi. Lisää ihan lopussa suola ja vaivaa se taikinaan. Kohota taikinaa liinan alla tunnin verran.

Leikkaa briejuusto kahteentoista osaan ja pyörittele palat persiljasilpussa. Leivo kohonneesta taikinasta pötkö ja leikkaa se kahteentoista osaan. Pyörittele sämpylöiksi. Paina jokaiseen sämpylään kuoppa, aseta juustopala sinne, venyttele taikina päälle ja laita leivinpaperin päälle pellille. Anna kohota puolisen tuntia leivinliinan alla. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Voitele kananmunalla ja ripottele hiukan sormisuolaa päälle. Paista 12-15 minuuttia.

Torstain tonnikala-perunapiirakka

Hiihtolomaviikolla tuli mieleen tehdä viikonpäiväleivonnaisia. Julkaisen viikoittain yhden viikonpäiväleivonnaisen - jospa leivontainnostus tarttuisi!

Torstai eli TO.

TO niinkuin tomaatti, tonnikala, to... Ja siinäpä olikin kaikki to-alkuiset, joita keksin. Tomaattipiirakan ohjeen olen tuutannut tänne viime vuonna (olikin hyvä tomaattipiiras se!), joten ehkäpä jotain tonnikalaisaa nyt. Löysin netistä mukavalta vaikuttavan ohjeen, josta tuli yhtäkkiä pikkuisen mieleen Nizzan salaatti. Tästä innostuneena virittelin ohjetta hiukan ja marinoin täytteeseen tulevia perunanpaloja muistellen blogiinkin kirjattua salaattia, jotta niihin tulisi vähän makua. Toimi! Suosittelen keittämään joskus hiukan enemmän perunoita (kuorineen), ja leipomaan sitten tätä piirasta.

Tämä herkullinen piiras on ruokaisa ja sopii mainiosti vaikkapa lounaaksi tai piknikevääksi.

TONNIKALA-PERUNAPIIRAS

1 pkt valmista pakastetaikinaa (esim. jokin ruispohjainen toimii perunan ja tonnikalan kanssa hyvin)

(tai aiemmin mainitusta linkistä löytyvä pohja)

Täyte:

1 purjosipuli

1 prk tonnikalaa öljyssä

2 keitettyä perunaa

3 kananmunaa

2,5 dl ruokakermaa

1 dl parmesaanijuustoraastetta

ripaus suolaa

muutama oliivi ja kirsikkatomaatti

Perunoiden marinadi:

1 tl karkeaa Dijon-sinappia

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 tl sitruunamehua

ripaus suolaa ja mustapippuria

Aloita sulattamalla pakastetaikina. Ohut taikinalevy sulaa huoneenlämmössä yllättävän nopeasti.

Kuori keitetyt perunat ja kuutioi ne. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää perunakuutioiden joukkoon. Sekoita varovasti, ja jätä marinoitumaan.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele piirakkavuoka, tai vuoraa nelikulmainen uuni-/kakkuvuoka leivinpaperilla. Halkaise ja huuhtele purjo, ja leikkaa puolikkaat suikaleiksi. Kuumenna pannulla tonnikalapurkista valutettua öljyä ja kuullota sipuleita hetken aikaa, kunnes ne pehmenevät. Nosta jäähtymään.

Sekoita ruokakerma ja kananmunat, lisää joukkoon raastettu parmesaanijuusto ja ripaus suolaa.

Kauli piirakkataikina vuokaan sopivaksi, myös reunoja pitää olla. Pistele taikinapohjaan haarukalla reikiä ja esipaista pohjaa 10-12 minuuttia. Minä käytän esipaistovaiheessa pohjan päällä aina keraamisia paistokuulia. Laitan leivinpaperin taikinan päälle ja sen päälle paistokuulat. Ne pitävät pohjan tasaisena ja reunat muodossaan. Kuivat herneet toimivat yhtä hyvin. Jos pohjaa ei esipaista, se vettyy ja muhjaantuu täytteen alla.

Levitä esipaistetun pohjan päälle purjosipulit ja tonnikala. Kaada varovasti päälle ruokakermaseos. Nostele vuokaan marinoidut perunapalat, oliivit ja tomaatit. Nosta piiras uuniin paistumaan. Paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia, riippuen täytteen paksuudesta. Laakeampi piirakka, jossa on ohuemmalti täytettä, vaatii vähemmän paistoaikaa. 

* * *

Viikonpäiväleivonnaiset: 

Maanantain mantelikakku

Tiistain tiikerikakku

Keskiviikon kesäkurpitsagalette

Keskiviikon kesäkurpitsagalette

Hiihtolomaviikolla tuli mieleen tehdä viikonpäiväleivonnaisia. Julkaisen viikoittain yhden viikonpäiväleivonnaisen - jospa leivontainnostus tarttuisi!

Keskiviikko eli KE.

Mikä raaka-aine se alkaisi ke....? Keräkaali. Keltajuuri. Vähän laiskanlaisesti työskenteli hiihtolomalaisen pää, kun ei kovin paljon sanoja mieleen tullut. Kesäkurpitsa houkutteli esiin nousseista sanoista eniten, ja valmistin kesäkurpitsagelettea. Galette on piiras/piirakka, johon ei tarvita vuokaa, vaan se muotoillaan kääntämällä taikinan reunat täytteen päälle. Koskaan aiemmin en ole galettea tehnyt, vaikka se trendileivonnaisten listalla on jo aika tovin keikkunut. Meillä sattui olemaan jääkaapissa edellisviikonlopulta kermaviilivoitaikinaa, jota käytin nyt galetteen. Kirjaan sen ohjeen tähän, mutta voit tehdä myös Sikke Sumarin tekemän alkuperäisohjeen mukaisen taikinan, johon ohjeen löydät täältä. Ihan pieniä muutoksia tein täytteeseenkin, osan tahtomattani. Unohdin nimittäin basilikan ricottatäytteestä... Kesäkurpitsasiivuja en "itkettänyt" suolalla, vaan paistoin ne nopeasti kuumalla pannulla öljytilkassa.

KESÄKURPITSAGALETTE

 

Kermaviilivoitaikina:

150 g voita/margariinia

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 prk kermaviiliä

Kuutio jääkaappikylmä voi/margariini. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja nypi seos käsin rasvan kanssa hienoksi muruksi. Sekoita lopuksi joukkoon kermaviili. Anna taikinan levätä jääkaapissa hetken aikaa. --> Tästä taikinasta käytin galetteen noin puolet, ehkä hiukan enemmän.

Täyte:

1 pienehkö kesäkurpitsa

1 rkl öljyä

150 g ricottajuustoa

1 pieni valkosipulinkynsi

1 tl sitruunankuoriraastetta

1,5 dl parmesaanijuustoraastetta

1 rkl silputtua tuoretta basilikaa

ripaus mustapippuria

n. 50 g mozzarellajuustoa (juustopallo)

kananmunaa voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese ja viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pannulla öljyä ja paista kesäkurpitsaviipaleet nopeasti kuumalla pannulla, jotta saavat hiukan väriä.

Sekoita ricottan joukkoon raastettu valkosipulinkynsi, sitruunankuoriraaste, parmesaaniraaste, basilikasilppu ja rouhaisu mustapippuria. Maista seosta. Jos tuntuu, että suolaa tarvitaan, lisää sitä.

Kauli taikinasta (siis noin puolet tuosta kermaviilivoitaikinasta) pyöreä, muutaman millin paksuinen levy (alkuperäisessä ohjeessa oli noin 30 cm halkaisija, minä en mittaillut levyn kokoa). Nosta taikinalevy leivinpaperin päälle ja levitä sille ricottaseos. Jätä 4-5 cm reunoja vaille täytettä. Viipaloi mozzarellapala ja levitä viipaileita päälle. Minulla oli buffalomozzarellaa, josta revin paloja ricottan päälle. Lado päällimmäiseksi kesäkurpitsaviipaleet ja pyöräytä päälle vähän mustapippuria. Kääntele taikinalevyn reunat täytteen päälle. Ei tarvitse tulla nättiä ja säntillistä.

Voitele taikinareunat kananmunalla ja paista galettea 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes reunoissa on kaunis väri. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua, vaikka kuinka tekisi mieli käydä kimppuun hetimiten.

***

Viikonpäiväleivonnaiset: 

Maanantain mantelikakku

Tiistain tiikerikakku

Tomaattipiirakka (ja grillikioskisuositus)

Olen vuosia sitten saanut ystävältä ohjeen tomaattipiirakkaan, jota silloin tuli tehtyä usein. Tämä herkku muistui mieleeni, kun törmäsin hyvin samantapaiseen ohjeeseen K-kaupan ruokalehdessä. Vanhemmassa ohjeessa pohjan päälle, ennen juustoa ja tomaattia, laitettiin punaista pestoa. Tässä tuoreemmassa versiossa pohjan päälle levitettiin Dijon-sinappia, mikä voi äkkiseltään ajatellen kuulostaa hassulle. Kannattaa testata ja todeta, että toimii! Mukava lisä pohjaan oli tässä käytetty ruisjauho, minkä ansiosta pohja oli mielestäni oikein maukas. Minä virittelin päälle tuoreista yrteistä ja öljystä muhennetun maustekastikkeen, kun alkuperäisessä ohjeessa oli ilmeisesti käytetty kuivattua basilikaa.

Tomaattipiirakkaa tarjoiltiin oululaisten ruokablogaanien kesäpiknikillä, jossa ei muuten tänä vuonna tarvittu villasukkia, vaikka oltiin liikkeellä kesäkuun puolella. Piknik oli tämän joukkion ensimmäinen livetapaaminen kuukausiin, ja ilahdutti kovasti! Olemme kevään mittaan nähneet toisiamme ruudun välityksellä, kun olemme nauttineet mm. pääsiäisateriasta ja vappubrunssista virtuaalisesti. Verrattoman hauskaa on ollut noissakin tapaamisissa, mutta kyllä sentään livekontakti on mukavampi.

TOMAATTIPIIRAS

150 g voita
1 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1 kananmuna
1 rkl kylmää vettä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuutio kylmä voi kulhoon ja sekoita siihen jauhot. Nypi/hiero seos murumaiseksi ja lisää sitten joukkoon suola, kananmuna ja vesi. Sekoita taikina tasaiseksi, älä vaivaa. Taputtele taikina piirakkavuoan (pyöreässä halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele taikinapohjaa haarukalla ja esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.

Täyte:

0,5 dl Dijon-sinappia
150 g juustoraastetta (laitoin puolet emmentalia, puolet mozzarellaa)
2 tavallista tomaattia + noin rasiallinen kirsikkatomaatteja
vajaat 0,5 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä raastettuna
10 isoa basilikanlehteä + pari oksaa tuoretta oreganoa silputtuna
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

Kun pohja on esipaistettu, ota se pois uunista ja nosta uunin lämpö 225 asteeseen. Levitä pohjan päälle sinappi ja ripottele päälle juustoraasteet. Leikkaa tomaatit (erikokoisia) ohuiksi siivuiksi (ihan pienet kirsikkatomaatit voi leikata pitkittäin vain puoliksi) ja asettele siivut nätisti juustoraasteen päälle. Sekoita öljyyn valkosipuli ja yrtit sekä suola ja pippuri. Voit halutessasi hieroa niitä tahnaksi morttelissa. Levitä mausteöljy tomaattien päälle. Paista piirasta vielä 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

* * *

PS: Bloggarikollegat kun nyt tuli tuolla ylhäällä mainituksi, täytyy mainita myös maanmainio grillikierros, joka ihan alkuvuoresta tehtiin porukalla. Pörräsimme Haukiputaalle, Iihin, Kiiminkiin ja Jääliin nauttimaan paikallisten grillien antimista ja hankkimaan taas kunnon ähkyt. Voiton tuolla kierroksella vei Iin Haminan grilli, jota voidaan ehdottomasti suositella ohikulkijoille pysähdyspaikaksi. (Tämä ei ole maksettu mainos eikä minkäänlainen yhteistyökuvio, vaan aitoa iloa hyvästä grilliruuasta ilman sitoomuksia.)

Kerrosporilaisessa riittää syötävää myös kaverille asti.

Lauantaina teimme Armastuksen kanssa pyöräretken Oulusta Iihin, ja tietenkin kävimme ostamassa välipalat (porilaiset) grilliltä. Noiden herkkujen energialla (ja myötätuulen siivittämänä) kotimatka taittui miellyttävästi ja nopsakasti.

Paluu piimäskonssien voimin

Heipähei ja helou!

Olen ilmeisesti pitänyt blogin kirjoittamisesta sapattivapaata, peräti vuoden verran. Ruokaa meillä on tehty siitä huolimatta – kokkeiltu uusia reseptejä ja jauhettu vanhoja tuttuja. Kuvaaminen ja blogin kirjoittaminen vain ei ole innostanut missään määrin. Nyt kevään mittaan olen ajatellut asiaa usein, myönteisessä hengessä! Vuosipäivän (vuosi edellisestä blogijutusta) kunniaksi laitan nyt esille erään mainion reseptin viikonloppukokkeilusta: pehmeät aamupalaskonssit.

Viikolla meillä syödään puuroa, usein viikonloppuaamuinakin, mutta ainakin toisena viikonlopun aamuna tekee usein mieli jotain spesiaalia. Tai siis jotain muuta kuin puuroa. Joskus teemme englantilaisen aamiaisen, joskus on ollut aamiaisburritoja tai uunissa kupissa paistettua pekonia ja munaa. Milloin mitäkin puurosta poikkeavaa. Useimmiten aamiainen kääntyy melkein lounaaksi, kun viikonloppuisin on mukava herätellä kroppa rauhassa ennen kuin ryhtyy tankkaamaan ruokaa. Menneenä viikonloppuna söimme aamiaisen ”pääruuaksi” avokado-kananmunavoileivät (joissa ihan pakollinen mauste on schriracha-kastike) ja jälkkäriksi nämä skonssit. Tein puolikkaan annoksen tästä kirjaamastani ohjeesta, ja saimme molemmat kaksi sopivan kokoista herkkupalaa syödäksemme.

PIIMÄSKONSSIT (ohje Hesarista )

8 isoa tai 16 pientä skonssia

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria (laitoin sen sijaan hyppysellisen jauhettua vaniljaa)

1,5 tl leivinjauhetta

0,75 tl suolaa

100 g kylmää voita tai margariinia

2 dl piimää

voiteluun kananmunaa

Laita ensin uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Yhdistä kuivat aiheet ja lisää joukkoon kylmä, kuutioitu voi/margariini. Nypi rasva ja jauhoseos sormin kuivaksi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon piimä ja sekoita nopeasti taikinaksi (käytin tässä haarukkaa, koska taikinamäärä oli niin pieni, ja se toimi hyvin). Taikinaa ei saa vaivata.

Taputtele taikina jauhotetulla pöydällä 2-3 cm paksuksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi (n. 5 cm leveä). Leikkaa levy kolmionmuotoisiksi paloiksi (8 tai 16). Nosta skonssit leivinpaperin päälle pellille ja voitele kananmunalla. Paista skonsseja uunin keskitasolla 12-15 minuuttia.

Me nautimme skonssit mansikkahillon ja ranskankerman kera, mutta ohjeessa neuvottiin syömään ne hillon ja juuston kanssa. Valitse siis itsellesi mieluisa kombo! Lisukkeista viis, nämä skonssit kannattaa ehdottomasti nauttia lämpiminä, jolloin ne ovat ihanan kuohkeita ja pehmeitä.

***

Saattaa olla, että tämä äkillinen kuvaus- ja kirjoitusinnostus jatkuu harvakseltaan pitkin tulevaa kesää. Koronapandemian mukanaan tuomat rajoitukset pitävät ihmisen vielä melko tovin näissä ”vähän” erilaisissa aktiviteeteissa (kotona), että aikaa tälle harrastukselle hyvinkin olisi. Jos olisi viitseliäisyyttä. Katsotaan, miten käy. Blogistin ja koronarajoitusten.

Pehmeät porkkanasämpylät

Tuoreiden sämpylöiden tuoksu valloittaa, eikä tämän tunteen aikaansaaminen ole edes kovinkaan vaikeaa. Kun tekee pienen taikinan, josta tulee pellillinen sämpylöitä, on ne näppärä tehdä ihan arki-iltanakin - tai osaksi leppoisan aamun aamiaista. Minä teen sämpylät aina näppituntumalla ja lykkään sekaan sellaisia jauhoja, joita jauhohyllyn pussivalikoima tarjoaa. Nyt oikein mittasin aineksia, jotta saan tänne ihanan pehmeiden porkkanasämpylöiden reseptin.

Porkkanasämpylöissä on ihanaa mehevyyttä - suosittelen ryhtymään leivontapuuhiin!

PORKKANASÄMPYLÄT (8 isoa tai reilu kymmenen pienempää sämpylää)

2,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 dl porkkanaraastetta
6-7 dl sämpyläjauhoja (minun jauhoni olivat kaurarouheisia sämpyläjauhoja)
0,5 dl öljyä

Sekoita kulhossa vesi (n. 42-asteista), kuivahiiva, suola ja sokeri, ja lisää joukkoon desi vehnäjauhoja. Jätä seos kuplimaan siksi aikaa, kun kuorit ja raastat porkkanoita. Sekoita porkkanaraaste taikinan alkuun ja ala lisäämään sämpyläjauhoja koko ajan sekoittaen ja vaivaten. Vaivaa loppuvaiheessa mukaan myös öljy. Jauhojen määrä riippuu siitä, millaisia jauhoja käytät. Tunnustele taikinaa ja lisää loppuvaiheessa jauhoja vain vähän kerrallaan ja varoen, ettei niitä tule liikaa. Taikina saa olla pehmeää (muttei liian löysää), jotta lopputuloksena on pehmeät ja kuohkeat sämpylät. Jätä taikina nousemaan liinan alle vähintään puoleksi tunniksi, mielellään noin 45 minuutiksi.

Kun taikina on noussut, voit joko jakaa sen paloiksi ja pyöritellä palat sämpylöiksi, tai oikaista kuten minä: Muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa se tasakokoisiksi paloiksi (haluamasi kokoisiksi). Nosta palat pellille leivinpaperin päälle. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja laita leivinliina sämpylöiden päälle, ja anna niiden kohota vielä sen aikaa kunnes uuni on kuumennut. Paista kohonneita sämpylöitä 225-asteisessa uunissa noin 10 - 15 minuuttia (koosta riippuen), kunnes ne ovat saaneet kaunista väriä pintaan ja kumisevat kopauttaessa.

Vaikutteille altis eli pannusämpylät

Olen utelias uusien ruokalajien suhteen, ja nykyään jopa verrattain rohkeakin kokeilija. Elämä on tuonut muassaan ilmeisesti enemmän hyviä yllätyksiä ruokakokeiluissa kuin pettymyksiä ja kauhukokemuksia, mikä lisää rohkeutta.

Campasimpukan blogissa esiintyneet englantilaiset muffinit eivät varsinaisesti olleet rohkeutta vaativia, mutta uteliaisuus niitä kohtaan heräsi hyvin voimakkaana. Peruskauraa: pekonia, munia ja sämpylöitä - mutta millaiset sämpylät?!? Pannulla paistetut! Whhaaaat?!?! Ymmärrättehän, pakko kokeilla.

Minulla ei ole aavistustakaan näiden autenttisuudesta (Sari vahvisti blogissaan, että oikealle maistuivat), mutta sen tiedän sanoa, että sämpylöistä tuli hyviä ja tuo pannulla paistunut pinta toi kivaa rapeutta niihin. Hyvä aamiaisleipä.

PANNUSÄMPYLÄT (n. 9 kpl)

3 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
6 dl vehnäjauhoja
+hiukan karkeampia jauhoja (käytin spelttijauhoja)

paistamiseen hiukan öljyä

Sekoita veteen kuivahiiva, sokeri ja suola. Anna seoksen muhia 10 minuuttia, kunnes se alkaa hiukan kuplia. Lisää sitten joukkoon öljy ja alusta mukaan jauhot. Lisää jauhoja vähän kerrallaan ja vaivaa taikinaa. Taikinasta tulee pehmeähköä ja joustavaa. Jätä taikina nousemaan tunniksi.

Kun taikina on kohonnut, kumoa se karkeampien jauhojen päälle pöydälle / leivinlaudalle, ja taputtele jauhojen kanssa parin sentin paksuiseksi levyksi. Tee muotilla (vaikka juomalasilla, jollei sinulla ole metallista muottia) pyörylöitä. Sipaise (lätty)pannulle ihan ohuelti öljyä ja kuumenna pannua. Nosta sämpylät paistumaan miedolle lämmölle / keskilämmölle ensin yhdeksäksi minuutiksi (minulla hella oli vähän vaihdellen 6-8 kohdalla, kun suurin mahdollinen lämpö meillä on 12). Käännä sitten pallerot ja paista toiseltakin puolelta. Lyhyempi paistoaika riittänee toiselle puolelle.

Paista sämpylöiden väliin esimerkiksi pekonia ja munia, ja tarjoile ne lämpiminä.

Pizzavinkki

Tein eräänä päivänä tonnikalakastiketta (sipulia, valkosipulia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, paprikaa ja hippunen ruokakermaa, ja mausteena vähän chilijauhetta), jota jäi tähteeksi. Olisin hyvin voinut keittää sen kaveriksi taas pastaa, mutta enemmän houkutteli pizza. Levitin pizzapohjalle tonnikalakastikkeen jämät ja silppusin päälle hiukan kinkkua. Sitten vain juustoa ja pepperonia pintaan ja koko komeus uuniin. Maukas tonnikalakastike tavanomaisen tomaattikastikkeen tilalla nosti pizzan erinomaiselle tasolle, joten uskallan suositella testaamaan tällaista. Nams!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän olisi voinut heittää päälle vain juustoraasteen ja niinkin olisi taatusti tullut hyvää.

Hummuskakku

Hummus on hyvää. Falafelit ovat hyviä. Kun näistä rakennellaan voileipäkakku, niin jo on järkkyhyvää! Tätä kasvisvoileipäkakkua ei kannata juhliin tehdä pelkästään kasvissyöjille, vaan koko joukolle.

Ohje on peräisin Voileipäkakkukirjasta (Markku Kopra & Sari Tammikari). Kakun tekeminen on melko monivaiheista, muttei mielestäni mitenkään vaikeaa. Hummuksen ja falafelit voi tehdä vaikka täyttämistä edeltävänä päivänä valmiiksi, joten kakun kokoaminen on sitten nopeaa puuhaa.

HUMMUSKAKKU (kahdeksalle)

9 viipaletta isoa paahtoleipää (myös gluteeniton rosmariini-mantelileipä, jota nyt käytin, sopii tähän tosi hyvin)
3/4 dl vettä, joka on maustettu sitruunamehulla (minä kostutin miedolla kasvisliemellä, jota oli terästetty tirauksella sitruunaa)


Hummustäyte:

2 pkt valmiiksi keitettyjä kikherneitä (570/350g per paketti)
1 iso valkosipulinkynsi
5 rkl tahinia
sitruunamehua (ohjeessa oli n. 1/2 dl, laitoin vähemmän)
n. 4 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl sokeria (laitoin hunajaa)

Huuhtele kikherneet ja valuta ne. Laita kikherneet yhdessä muiden aineiden kanssa kulhoon ja soseuta ne tahnaksi (minä käytin sauvasekoitinta).


Falafeltäyte:

2 porkkanaa
pieni kourallinen lehtipersiljaa
nippu korianteria (en laittanut)
nippu tilliä (laitoin vähemmän kuin lehtipersiljaa)
2 rkl tahinia
2 rkl äsken valmistettua hummusta
2 rkl sitruunamehua
1 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettua korianteria (korianterinsiemenistä)
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 dl ranskankermaa

Raasta porkkana ja hienonna veitsellä yrtit. Sekoita ne yhteen tahinin, hummuksen ja sitruunamehun kanssa. Mausta seos juustokuminalla, korianterijauheella, suolalla ja sokerilla, ja surauta esimerkiksi sauvasekoittimella tahnaksi. Paista tahnasta noin ruokalusikallisen kokoisia pieniä pihvejä paistinpannulla öljyssä, molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Noin kolmen minuutin paistoaika riittää pitämään pihvit koossa kääntämistä varten. Jäähdytä pihvit. Kun pihvit ovat jäähtyneet, sekoita niistä yhdessä ranskankerman kanssa tahna.

Aloita kakun kokoaminen vuoraamalla (leipä)vuoka kelmulla. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois ja asettele kolme leipää vuoan pohjalle kelmun päälle. Kostuta leivät. Pullasudilla kostutusta saa leviteltyä tasaisesti. Tunnustele sormin, että leivät ovat saaneet riittävästi kosteutta, mutta eivät mene läpimäriksi. Levitä leipien päälle falafeltahna ja lado sen päälle toinen kerros leipää. Kostuta leivät, ja levitä leipäkerroksen päälle noin 2/3 hummuksesta. Lisää vielä kolmas kerros leipää ja kostuta. Peitä kakku tiiviisti kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan.


Koristelu:

150 g tuorejuustoa
hummusta
esim. granaattiomenan siemeniä, pähkinöitä, persiljaa, kurkkua, kurpitsansiemeniä...

Kumoa kakku vuoasta ja poista kelmu. Notkista tuorejuustoa vatkaamalla sitä ja levitä kakun päälle. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Minä pyörittelin jäljelle jääneestä hummuksesta pieniä kikherneen kokoisia palleroita koristeeksi.

Porovoileipäkakku

Mikä on poronlihan kanssa aina niin sopiva lisuke? Puolukka tietenkin! Voileipäkakkukirjan tekijä Markku Kopra on rohkeasti tuonut puolukan myös voileipäkakkuun poron kaveriksi, ja onnistuneesti onkin sen tehnyt. Tämä voileipäkakku oli ehkä parhaimpia syömiäni voileipäkakkuja. Tai toiseksi paras. En osaa päättää tämän ja hummuskakun välillä. Päiväkahvilla santsasin varalta molempia.

Tein ihan pienen muutoksen kakkuun. Unohdin nimittäin ostaa ruisleipää ja käytin sen sijaan hapankorppua. Ei huono ratkaisu! Hapankorppu imee itseensä hyvin kostutuslientä ja kakun muhiessa yön yli jääkaapissa pehmenee mukavasti. Hapankorppukerroksesta tuli ohut, mutta siitä tuli ihan kivasti makua kakkuun. Muuten valmistin kakun kirjan ohjeen mukaan (paitsi vähän pienempänä). Koristelu on ihan omaa niukkaa käsialaa.

POROVOILEIPÄKAKKU

8 viipaletta täysjyväpaahtoleipää
6 viipaletta ruisvuokaleipää

Porotäyte:
200 g kylmäsavuporosiivuja
200 g savuporotuorejuustoa
pieni salottisipuli
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
ripaus mustapippuria

Puolukkatäyte:
1,5 dl puolukkahilloa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Kostutukseen:
n. 1 dl lihalientä

Koristeluun:
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g kylmäsavuporosiivuja
karpaloita
viinisuolaheinää
ruohosipulia
(minulla oli babypinaattia ja porosiivuja)

Valmista ensin porotäyte. Leikkaa porosiivut ja sipuli niin mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Sekoita ne kulhossa savuporojuuston ja hienonnetun persiljan kanssa tahnaksi. Mausta ripauksella mustapippuria.

Puolukkatäytettä varten sekoita toisessa kulhossa hillo ja tuorejuusto tahnaksi.

Vuoraa pyöreä 20 cm läpimitaltaan oleva kakkuvuoka kelmulla niin, että kelmua jää roikkumaan myös reunojen yli. (Voit myös tehdä alkuperäisohjeen mukaan niin, että vain pohjustat irtopohjaisen kakkuvuoan leivinpaperilla. Minä tein oman pienemmän kakkuni suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan ja vuorasin sen ensin kelmulla.) Leikkaa leipäviipaleista paistuneet reunat pois ja asettele vuoan pohjalle yksi kerros leipää. Pyöreään vuokaan leivistä saa koota mieleisensä palapelin, suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivät on helpompi asemoida. Kostuta leivät kevyesti jäähtyneellä lihaliemellä. (Pullasuti on tähän kätevä apu.) Levitä porotäyte leipien päälle. Murenna ruisleipää ja levitä muru porotäytteen päälle. (Tai taittele hapankorppuja pienemmiksi paloiksi ja levitä porotäytteen päälle.) Kostuta ruiskerros huolellisesti ja levitä sen päälle puolukkatäyte. Asettele päällimäiseksi kerrokseksi paahtoleipiä ja kostuta ne. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan yön ajaksi.

Irrota kakku vuoasta. Notkista kuorrutukseksi tuleva tuorejuusto vatkaamalla sitä reippaasti (kulho ja lusikka toimivat tässä hyvin). Levitä tuorejuustoa kakun päälle ja sivuille. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Ohjeen kuvassa oli kivasti taputeltu kakun alareunaan ruohosipulisilppua. Leivinpaperista oli leikattu pitkä suikale ja asetettu se kakun yläreunan ympäri. Vapaaksi jääneeseen alareunaan oli taputeltu ruohosipulisilppua. Näin oli saatu kaunis tarkkarajainen koristelu.

Jauhoton rosmariini-mantelileipä

Markku Kopran ja Sari Tammikarin tekemä Voileipäkakkukirja yllätti positiivisesti - ja maukkaasti! Ostin kirjan keväällä, koska siinä oli kauniit kuvat (kakut pääosassa, ei härpäkkeitä) ja kekseliään oloisia reseptejä. Nyt olen kokeillut kolmea reseptiä: jauhotonta rosmariini-mantelileipää, porokakkua ja hummuskakkua. Voi tavaton, että olivat hyviä! Molemmat kakut olivat raikkaita ja mahdottoman maukkaita. Reseptiikka oli tosiaankin onnistunut! Naputtelen kakkujen ohjeet tänne jossain vaiheessa.

Oli mukava löytää kirjasta voileipäkakkuun sopiva gluteeniton leipäohje. Olen joskus tehnyt voileipäkakkua kaupan gluteenittomata leivästä, enkä ole ollut ihan vakuuttunut sen mausta. Nyt ei olisi tarvittu gluteenitonta vaihtoehtoa, mutta halusin testata ohjeen myöhempiä tarpeita varten. Voileipäkakkukirjan gluteeniton mantelileipä oli maukas, ja se sopi hyvin tekemääni hummuskakkuun. Lisäksi leivän tekeminen oli helppoa. Kostutettavana leipä oli vähän haastava, eli tarvitsi enemmän ja huolellista kostuttamista kuin esimerkiksi paahtoleipä.

GLUTEENITON ROSMARIINI-MANTELILEIPÄ

4 dl mantelijauhetta
80 g (n. 2 dl) cheddarjuustoa (mature)
0,5 dl tuorejuustoa
4 tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
0,5 tl kuivattua rosmariinia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita mantelijauho, leivinjauhe ja rosmariini kulhossa. Raasta juusto ja sekoita kuivien aineiden joukkoon. Cheddarissa on riittävästi suolaa, joten lisäsuolaa ei tarvita. Sekoita ainekset taikinaksi ja levitä pellille leivinpaperin päälle n. 30 cm x 30 cm kokoiseksi levyksi. (Minun levyni oli hitusen pienempi, koska levystä uhkasi tulla arveluttavan ohut noilla mitoilla. Olisin kuitenkin voinut huoletta levitellä ja ohentaa vielä.)

Paista leipää 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Anna leivän vähän jäähtyä ja poista sitten leivinpaperi varovasti.

Jos teet 30 x 30 -kokoisen pohjan, saat siitä yhdeksän paahtoleipäpalan kokoista neliötä kakkua varten.

Pizzapopperssit

Sattuipa silmiin hauska resepti "How to make pizza poppers", jonka tekstistä pääsin ymmärtämään, että ameriikkalaiset syövät niitä välipalana ja pikkusuolaisena - mikroaaltouunin kautta tietenkin. En ole oikein hyvin perehtynyt meikäläisten pakasteaterioiden valtakuntaan, joten en tiedä, onko näitä Suomessa. Jos tekee itse, niin on. Ja aivan kivoja pikkunaposteltavia ovatkin! Dippasimme pizzanyyttejä tomaattikastikkeeseen lämpiminä, ja illemmalla kylminä. Vielä parempia niin!

Tarkan ohjeen kirjaaminen on hirviän vaikiaa. Pizzapohjan teen aina näppituntumalla, enkä nytkään mittaillut aineksia. Vettä laitoin ehkä reilut 1,5 dl, ja sen määrän taikinalla tein nämä pizzanyytit. Yleensä pizzapopperssien ohjeissa oli käytetty jotain mausteista makkaraa täytteenä, mutta minä käytin sika-nautajauhelihaa, vajaat 200 g. Siitä jäi pieni kahvikupillinen käyttämättä. Tärkeää kuitenkin lienee, että täyte on hyvin mausteinen, ettei se huku taikinan makuun.

Tomaattikastikkeen keittelin jotakuinkin samalla tavalla kuin täällä, mutta jätin lihaliemikuution kokonaan pois, ja lisäsin kourallisen basilikaa. Lopuksi surrasin kastikkeen sauvasekoittimella melko sileäksi.

Minun taikinastani tuli kymmenen pizzanyyttiä. Oikeastaan niiden olisi ehkä pitänyt olla pienempiä. Mene ja tiedä, kun en ole alkuperäisiä nähnyt.

PIZZANYYTIT (täyte riittää noin kymmeneen kämmenen kokoiseen nyyttiin)

pizzataikinaa

n. 200 g sika-nautajauhelihaa
suolaa, mustapippuria
1 rkl tomaattipyrettä
1 rkl ketsuppia
chilirouhetta maun mukaan
1 rkl kuivattua oreganoa

tomaattikastiketta

mozzarellajuustoa

Paista jauheliha, et tarvitse sen paistamiseen lainkaan rasvaa. Mausta mieleiseksesi (saa olla reilut mausteet).

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kauli pizzataikina melko ohueksi, muttei liian ohueksi. Ohje sanoi, että 1/4 tuumaa, ja se lienee jotain reilut puoli senttiä. (Armastus mittasi taikinalevyn paksuutta mausermitalla ja tuomitsi liian ohueksi. Siltä se totta vie tuntuikin siinä vaiheessa, kun yritin kääntää taikinalevyä täytteiden päälle - ja kun se ryötti oli vielä tarttunut pöytään kiinni!)

Mieti, minkä kokoisia nyyttejä haluat tehdä ja annostele sen mukaan taikinalevylle jauhelihakökköjä. Lusikoi päälle vähän tomaattikastiketta, ja lisää lopuksi juustoa. Käännä taikinalevyn toinen puoli kökköjen päälle ja tiivistä reunoja painelemalla. Leikkaa muodostuneet nyytit irti toisistaan. Jos näytävät rumilta, puristele ja nipistele ja muokkaa nätimmiksi. Uunikin hoitaa osan kaunistamisesta.

Nosta nyytit uunipellille leivinpaperin päälle ja anna kohota kymmenen minuuttia. Nosta sitten pelti uuniin ja paista pizzanyyttejä 5-10 minuuttia. (Arvaatteko, miksi noin summittainen aika? Oikein. En muistanut katsoa kelloa missään vaiheessa, joten arvoin arvioin.) Valmiit nyytit ovat saaneet hiukan väriä pintaansa.

Anna pizzanyyttien jäähtyä hetken aikaa tai kauan aikaa. Testaa, sopivatko nyytit makumieltymyksiisi lämpiminä vai kylminä. Dippaile tomaattikastikkeeseen.

Huh, olipa epämääräinen ohjeistus. Epämääräistä oli kyllä valmistaminenkin, mutta lopputulos oli kaiken ähellyksen väärti. Tee sinä oma versiosi!

Tacoja ja broileria

Tacojen ja tortillalättyjen tekeminen itse tuntuu työläältä, mutta ei sitten oikeastaan sitä olekaan. Taikina valmistuu nopeasti, pienet tacolättyset on nopea kaulita, eikä paistoaika yhtä lättyä kohti ole kuin pari minuuttia. Palkinnon saa syöntivaiheessa - maku on ihan toista kuin muoviin pakatuissa valmislätyissä.

Meillä kaupoissa myytävät tacot ovat kovia ja rapsakoita, kun ihan oikeat tacot ovat pehmeitä (itsehän en ole tacojen syntysijoilla käynyt, mutta tarinoita kuullut). Tällä kertaa avasin aikoja sitten ostetun masa harina -jauhopussin ja tein taikinan niistä. Aiemmin olen tehnyt pelkästään vehnäjauhoista, ja kerran mielenhäiriössä jostain tavallisista maissijauhoista, mikä oli silkkaa taistelua ja tuskaa. Maissijauhot ja masa harina ovat tyystin eri asioita, ja käyttäytyvät taikinassa aivan eri tavoin. Masa harina-jauhojen erilainen maku ja tuntuma syntyvät ymmärtääkseni siitä, että maissinjyviä keitellään liemessä, jossa on veden lisäksi kalkkia. Kukahan on senkin keksinyt, että niin kannattaa tehdä?

Jos saat käsiisi masa harina -jauhoja, kokeile tätä ohjetta (jonka löysin Me naiset -lehdestä nro 35 / 2015). Ja vaikka tekisit tortilloja tai fajitaksia kaupan lätyistä, testaappa lopussa oleva broileriohje. Olisiko siitä vaihtoehdoksi jauhelihalle?

MAISSITORTILLAT (16-20 kpl)

n. 2,5 dl vettä
220 g masa harina -jauhoja
80 g durumvehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita kulhossa jauhot ja suola, ja lisää joukkoon öljy ja vettä vähitellen. Sekoita ensin vaikkapa puuhaarukalla, sitten kädellä. Alusta taikina kiinteäksi palloksi. (Minä laitoin vettä piirun verran enemmän kuin 2,5 dl, ehkä pari ruokalusikallista lisää, jotta sain hyvän tuntuisen taikinan.)

Jaa taikina 16 - 20 palaan (riippuen siitä, minkä kokoisia tacolättyjä haluat - minä tein 16 kpl). Laita kelmu pallojen päälle, etteivät ne kuivu. Kauli pallo kerrallaan ohuiksi parin millin paksuisiksi lätyiksi. Kun pinoat lätyt, ripottele niiden väliin jauhoja, etteivät tartu kiinni toisiinsa. Paista lättyset kuumalla, kuivalla pannulla 1-2 minuuttia per puoli, eli kunnes niihin tulee muutamia pilkkuja. Liian pitkä paistoaika kuivattaa lätyt. Pinoa paistetut tortillat leivinliinan alle ja syö pian.

* * *

YLIKYPSÄÄ BROILERIA TACOJEN TÄYTTEEKSI

3 broilerin koipireittä
n. 4 dl vettä
yhden limetin mehu
1 rkl korianterinsiemeniä murskattuna
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
1 tl kuivattua oreganoa
1/4 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl chilihiutaleita
3 isoa valkosipulinkynttä

1 kanaliemikuutio

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Poista koipireisistä ylimääräinen roikkuva nahka leikkaamalla se saksilla pois. Tee sitten terävällä veitsellä muutamia viiltoja lihoihin, jotta mausteet pääsevät paremmin läpi. Laita koipireidet uunivuokaan. Kaada pohjalle vettä ja purista joukkoon limetin mehu. Sekoita kuivat mausteet keskenään ja ripottele ne sitten broilereiden päälle. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet ja lisää ne vuokaan. Murskaa kanaliemikuutio tai leikkaa se muutamaan osaan, ja lisää vuokaa. Paista broilereita uunissa vähintään 1,5 tuntia tai kunnes ne ovat niin kypsiä, että liha irtoaa luista hiukan tönäisemällä. Viimeistään puolivälissä paistoa voit peittää vuoan foliolla tai kannella. Kun broilerit ovat kypsiä, riivi niistä lihat esimerkiksi kahden haarukan voimin.

Siivilöi broilerien paistoliemi pieneen kattilaan. Lisää joukkoon pari teelusikallista Maizenaa, sekoita ja kiehauta hetken ajan. Saat hyvänmakuisen hiukan paksumman kastikkeen. Kaada haluamasi määrä kastiketta broilerinlihojen päälle ja sekoita. Tacojen täytteestä tulee näin mehevämpi.

Oikein hyvänmakuiset sämpylät

Vapaa-/lomapäivän aamun piristykseksi voi pikkunäppärä emäntä tai isäntä leipaista maukkaat sämpylät. Toimitaan esimerkiksi niin, että laitetaan taikina pöhisemään, tyhjennetään tiskikone ja puuhastellaan tai ollaan puuhastelematta mitään, sitten täydennetään taikinaa ja kohotellaan, ja odotellessa veivataan chorizomunakas paistoa vaille valmiiksi, jonka jälkeen pätkitään taikina sämpylöiksi ja kohotellaan ja paistetaan yhtä aikaa kun munakaskin kypsyy. Helppoa kuin mikä! (Ainakin helpompaa kuin lukea monen rivin pisteetöntä kerrontaa.)

Saa näitä tehdä muutenkin kuin aamulla. Ovat niin hyviä, että maistuvat milloin vain. Hyvän maun "salaisuus" piilee esikuplittamisessa eli pienen juuren (voisiko sanoa "juurehkon") luomisessa. Taikina siis laitetaan alulle vähäisemmällä jauhomäärällä, ja kun kuplii kunnolla, lisätään loput jauhot ja vaivataan seos taikinaksi. Minä olen tehnyt näitä omasta päästä vedetyllä ohjeella vähäisemmällä ja suuremmalla jauhomäärällä. Tykkäsin ehkä enemmän löysemmän taikinan tuotoksista, joten laitan sen jauhomäärän. Testaa sinä oma mieltymyksesi!

MAUKKAAT SÄMPYLÄT (8-10 kpl)

3 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
vajaa 1 tl suolaa
1 tl hunajaa
3 dl vehnäjauhoja
vajaat 5 dl rouheisia sämpyläjauhoja
1 tl rypsiöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, johon on lisätty myös suola ja hunaja. Lisää sekaan vehnäjauhot ja sekoita vispilällä tasaiseksi taikinaksi. Laita kulhon päälle leivinliina ja jätä taikina muhimaan reiluksi 20 minuutiksi (korkeintaan puoleksi tunniksi). Kun taikina on muhkean kuplivaa, lisää sämpyläjauhoja ja vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää loppuvaiheessa myös tilkka öljyä. Anna taikinan nousta vielä noin 20 - 30 minuuttia. Kun taikina on kohonnut, kumoa taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja pyöritä siitä pötkylä. Leikkaa pötkö 8-10 osaan riippuen siitä, minkä kokoisia sämpylöitä haluat.

Kohota sämpylöitä pellillä leivinliinan alla 10-15 minuuttia. Paista sämpylöitä 225 asteessa, kunnes ne ovat saaneet hennosti väriä ja kumisevat kopautettaessa ontosti. Arvaattehan, että en muistanut taaskaan katsoa paistoaikaa... Söin nimittäin samalla sitä chorizomunakasta!

Pizzan päälle laitettavaa

Meillä kaikilla on omat suosikkimme pizzatäytteiksi. Osalle vähemmän on enemmän ja täytteeksi riittää hyvä tomaattikastike, mozzarellajuusto ja basilika. Toiset taas pitävät makujen sinfoniasta: tonnikalaa, salamia, katkarapuja, kinkkua, ananasta... Meillä pizzat kootaan usein niistä aineksista, mitä keittiöstä löytyy. Usein jääkaapin jämistä ja kuivakaapin aarteista syntyy herkkua, eikä kauppareissua tarvita.

Viimeksi teimme pizzoja mm. tapasillan jäämistöstä. Tein kaksi pizzaa, joista toinen oli valkoinen pizza ilman tomaattikastiketta, ja toinen oli tomaattikastikeversio. En oikein osannut päättää, kumpi oli parempaa, joten kirjoitan tähän molemmat täytevaihtoehdot (fenkolitäytteen tarkemmin). Pizzapohjan saat tehdä omalla luotto-ohjeellasi. Minä tein näppituntumalla, eikä ohjetta siis ole tähän nyt laittaa.

Valkoisen pizzan päällysvinkin nappasin Maku-lehdestä 2/2014. Siinä oli käytetty fenkolia, josta nykyään pidän kovasti. Olin pitkään hyvin epäileväinen fenkolipizzan suhteen, ja ohje oli lehdestä merkattuna aika tovin, ennen kuin uskalsin kokeilla. Kannatti!

Toisen pizzan päälle laitoin pakasteesta löytynyttä "tomaattikastike pizzalle"-tuotetta, jota olin joskus keitellyt tomaateista ja yrteistä, ja pakastanut parina annoksena. Sen päälle laitoin riivittyä tuoretta mozzarellaa, ja lopuksi marinoituja munakoisoja sekä italialaista salamia. Päälle raastoin vielä aika reippaalla kädellä parmesaania. Ai että miten hyvää tuli!

FENKOLITÄYTE PIZZAAN (riittää noin pellilliseen tai kahteen pienempään)

2 pintä fenkolia
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1 tl timjamia tai basilikaa (laitoin tuoretta timjamia silputtuna noin ruokalusikallisen)
1/2 tl (sormi)suolaa
ripaus sokeria

1,5 dl ranskankermaa
1 dl parmesaaniraastetta
1/4 tl (sormi)suolaa
ripaus mustapippuria myllystä

+ omat lisäykseni: tuoretta mozzarellaa, katkarapuja, yrttimarinoituja herkkusieniä, tuoretta basilikaa

Halkaise fenkolit ja poista niistä kova ydin. Leikkaa fenkolit ohuiksi suikaleiksi. Myös varret voi viipaloida, elleivät ne ole kovin puumaisia. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna pannulla öljyä ja paista fenkolisuikaleita hetken aikaa. Lisää pannulle valkosipulinkynnet ja paista vielä, kunnes fenkolit ovat pehmenneet. Mausta fenkolit timjamilla tai basilikalla sekä suolalla ja sokerilla. Jäähdytä hetken aikaa.

Sekoita ranskankerma, juustoraaste, suola ja mustapippuri, ja levitä seos pizzapohjan päälle. Jos haluat, voit laittaa päälle myös tuoretta mozzarellaa riivittynä. Levitä päälle jäähtyneet fenkolit (ja herkkusieniä ja katkarapuja, jos haluat).

Paista pizzaa vähintään 225-asteisessa uunissa, kunnes pohja on kypsä ja pinnassa on hiukan väriä.

Juustokeksit ja lohi-wasabitahna

Uusimmasta Maku-lehdestä (8/2014) bongasin ohjeen, jota teki heti mieli kokeilla: juusto-seesamikeksit ja lohi-wasabitahna. Niitä oli suositeltu inkivääriglögin kera ruokahalun herättäjäksi, mutta me popsimme niitä puolukkaisen glögin kera. Sivumennen sanoen tyrnäväläinen Seita-glögi on minun mieleeni, sillä se ei ole liian makeaa ja puolukka maistuu aidosti. (Eikä äskeinen suositus ollut sponsoroitu, vaan ihan rehellinen mielipide!)

Tein keksit niillä aineilla, joita tällä kertaa kaapeista löytyi ja laitan sulkeiden sisään alkuperäisessä ohjeessa mainitut. Kekseistä tuli hyviä, ja niitä voisi syödä myös sellaisenaan ilman täytteitä.

JUUSTO-SEESAMIKEKSIT (20 kpl)

2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1 tl suolaa
75 g leivontamargariinia (voita)
2,5 dl parmesaanijuustoraastetta (voimakasta juustoraastetta, esim. cheddar)
2 rkl (mustia) seesaminsiemeniä
1 dl turkkilaista jugurttia

Sekoita jauhot, suola ja margariini murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon juustoraaste ja seesaminsiemenet, ja sekoita. Lisää lopuksi jugurtti ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Pyöritä taikinasta noin 4 cm läpimitaltaan oleva pötkö ja kääräise se kelmuun (leivinpaperiin). Nosta taikina jääkaappiin tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Nosta taikinarulla jääkaapista ja leikkaa se noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Nosta siivut leivinpaperin päälle pellille. Paista keksejä 175-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes ne saavat kauniin värin. Jäähdytä ritilällä, jotta kekseistä tulee rapsakoita.


LOHI-WASABITAHNA

150 g kylmäsavustettua lohta
2 rkl ruohosipulisilppua
2 tl sitruunamehua
1-2 tl wasabitahnaa (laitoin 1,5 tl)
1/4 tl mustapippuria rouhittuna
1,5 rkl majoneesia (ei kevytmajoneesia)
(1/2 tl hunajaa, jos haluat pyöristää makua)

Leikkaa lohi ihan pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Tarjoile esimerkiksi juusto-seesamikeksien tai saaristolaisleivän päällä.