keskiviikko 29. elokuuta 2012

Yhden kattilan pasta

Meillä löytyy aina kaapeista tomaattimurskaa, jotain kermatuotetta, balsamiviinietikkaa ja pastaa. Se tarkoittaa sitä, että ihan milloin vain voi pyöräyttää Kulinaarimuruja-blogin pastaruokaa, joka sopii kiireiselle / mukavuudenhaluiselle / laiskalle (=tiskejä välttävälle) herkuttelijalle kuin nenä päähän ja pasta suuhun. Käsittämätöntä, miten jokin näin yksinkertainen voi olla niin hyvää! Tai oikeastaan useinhan niin onkin - vähistä mutta hyvistä raaka-aineista tulee herkkua.

Meillä ei ollut kermaa, mutta pieni ranskankermapurkki löytyi. Lisäksi laitoin vähän vettä. Sipelsin sekaan myös yhden pienen valkosipulinkynnen. Joukkoon voisi joskus heittää vähän chilihiutaleita, ihan vaikka vaihtelun vuoksi, jos innostuu tekemään tätä ruokaa useamminkin. Minä aika todennäköisesti innostun :) Namnam!!!

Listaan tähän minun versioni:

YHDEN KATTILAN PASTA (kahdelle)

400 g hyvää tomaattimurskaa
1,5 dl ranskankermaa + n. 1 dl vettä (tai ranskankerma-vesiyhdistelmän sijasta 2 dl kermaa, kuten alunperin ohjeessa oli)
1 rkl balsamiviinietikkaa
vajaa 1 tl ruskeaa sokeria
suolaa maun mukaan
1 pieni valkosipulinkynsi

n. 3 dl pennepastaa (tai spagettia pätkittynä)

parmesaanijuustoraastetta

Kaada tomaattimurska, ranskankerma, vesi, balsamiviinietikka, sokeri, suolaa ja silputtu valkosipulinkynsi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää pasta. Maista kastiketta, ja säädä maut kohdilleen suolaa, sokeria tai balsamicoa lisäille (paha poistaakaan tässä vaiheessa). Keittele pastaa soosissaan, kunnes se on kypsää (eikä kattilassa ole enää pastakeittoa, vaan pastaa kastikkeessa). Sekoittele välillä, ettei keitos pala pohjaan.

Annostele lautaselle ja raasta juustoa päälle. Tai syö kattilasta :) ja vältä tiskiä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Punainen kala

Ihana ystävä Outi on opastanut minua tekemään pestolohta, jossa lohifileen päälle laitetaan vihreää pestoa. On hyvää! Perjantaina tein punaista pestoa itse, ja kun kaikki ei mahtunut purkkiin, niin keksin yhdistää sen loheen. Punaista ja punaista siis! Olin ostanut lohipalan, mutta en ollut vielä ehtinyt kaavailla, miten sen teen, niinpä punainen pesto sattui hyvään aikaan. Jääkaapista löytyi vähän maustamatonta tuorejuustoa, jonka heitin sekaan.

UUNILOHI PUNAISELLA JUUSTOPESTOLLA (kahdelle)

pala lohifilettä
pari ruokalusikallista punaista pestoa (kaupasta ostettukin käy)
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
(suolaa)

Poista lohifileestä ruodot. Ripottele pintaan vähän suolaa, jos filee on paksu. Sekoita juusto ja pesto hyvin ja levitä tahna kalan päälle. Paista n. 200 asteessa, kunnes kala on kypsää (tarkempi lukija huomaa tästä epämääräisestä lauseesta, että minä en muistanut katsoa kelloa ja paistoaikaa).

Lisukkeeksi sopi hyvin peruna-palsternakkapyre (perunaa ja palsternakkaa suhteessa 50:50), joka oli notkistettu parilla ruokalusikallisella ranskankermaa, sekä pinaattihöystö valkosipulilla, sipulilla ja tomaatilla.

Ruoka sopii hyvin hävikistä herkuksi -ateriaksi, koska sain käytettyä pestonjämät, juustonlopun ja ranskankermapurkin loput yhdellä kertaa.

perjantai 24. elokuuta 2012

Pesto rosso

Meillä on viime tunteina näytetty pitkää alahuulta ja pettynyttä ilmettä. En kuulemma muka tarjoile riittävästi maistiaisia. Että joutuu katselemaan tekeleitä purkkien läpi. Höpöpuhetta! Eilenkin annoin lusikankärjellisen (kuulemma ei niinkään paljon, vaan lusikalla oli koskettu) hilloa, ja tänään ainakin puoli lusikallista punaista pestoa. Ja sitten vielä valitetaan, en ymmärrä :)

Olen hankkinut kirjan "Ilahduta kotitekoisilla herkuilla", jossa on monta houkuttelevaa ohjetta aloittelevalle säilöjälle. Siitä tein tänään pesto rosson eli punaista pestoa (melkein ohjetta noudattaen). Jestanpoo, miten hyvää oli!

PESTO ROSSO - PUNAINEN PESTO (näistä määristä tulee pari desiä)

100 g aurinkokuivattuja tomaatteja (ei niitä öljyssä lilluvia, vaan pussissa olevia kuivia)
2 valkosipulinkynttä
2 reilua ruokalusikallista paahdettuja pinjansiemeniä
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
reilu desilitra oliiviöljyä
muutama iso basilikanlehti
1 salvianlehti (ohjeessa oli käytetty sileälehtistä persiljaa)
merisuolaa
mustapippuria

Laita tomaatit kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna liota 20 minuuttia. Kaada vesi pois, anna tomaattien jäähtyä hiukan ja purista ne kevyesti kuivaksi. Pienennä tomaatteja vähän. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet ja seesaminsiemenet kuivalla pannulla.

Soseuta (vaikkapa sauvasekoittimella) tomaatit, valkosipulinkynnet, siemenet, ripaus suolaa sekä yrtit ensin pienen öljymäärän kanssa, hiljalleen öljyä lisäten. Lisää öljyä sen verran, että saan notkean massan. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Suolaa voit vielä lisätä, jos sitä sekaan kaipaat.

Säilö pesto lasipurkkiin, jonka olet juuri desinfioinut esim. kaatamalla sen täyteen kiehuvaa vettä (muista myös kansi).

Kirjan mukaan pesto säilyy jääkaapissa kolmisen kuukautta. En usko. Se on niin hyvää, että tulee taatusti syötyä jo aiemmin. Kokeile pastan kanssa, leivän päällä tai uunilohen päällä (josta raporteeraan myöhemmin), tai mausteena kastikkeissa.

torstai 23. elokuuta 2012

Hitaat hodarit

Eilen illalla selasin ties monettako kertaa Donna Hay Magazinea numero 62 ja kuolasin muun muassa hot dog -sivuja eestaas. Ehdotin Armastukselle, että pidettäisiin hodariviikko. Ei innostunut. Innostuisitteko te: parmankinkkuhodarit fenkolihillon ja hillotun päärynän kera, hodarit sellerisalaatilla ja punajuurisipseillä, halloumilla ja oliivisalsalla ja ouzomajoneesilla ryyditetyt hodarit, chilipapuhodarit jalopenosalsalla, klassiset hodarit hapankaalin ja suolakurkun kera, savupekonihodareita kera viskisoosin ja sipulirenkaiden, chorizohodarit sienillä ja romescokastikkeella, ja hännänhuippuna kana-purjohodarit??? Anyone?

Koska täällä ei herännyt hodariviikkoinnostus, piti tuosta ryppäästä valita yhden illan hodarit. Huh, mikä urakka. Päädyin jotenkin hodareihin sellerisalaatilla ja punajuurisipseillä, mutta ne eivät olleet mitään pikaruokaa, jollaiseksi hot dogit ehkä useimmiten mielletään. Hääräsin keittiössä toista tuntia (keittelin kyllä muuatta hilloakin samalla, siitä lisää myöhemmin, jos tulee hyvää), ennen kuin saatiin kuumat koirat kitalakea vasten. Ah ja voih, miten makoisat hot dogit! Pikapikaa nälkäisenä otetut kuvat eivät mitenkään tee oikeutta näille. Kannattaa siis kokeilla, katsella ja maistella itse!

HOT DOGIT SELLERISALAATILLA JA PUNAJUURISIPSEILLÄ (mausteet riittävät 2-3 hodariin)

Valkosipuli-piparjuuritahna (aivan mahtava maun tuoja!):
1 kokonainen valkosipuli
1 rkl piparjuuritahnaa (tuubissa)

Sellerisalaatti:
n. 2 ruokalusikallista juuriselleriä hyvin ohuesti suikaloituna
n. 2 rkl ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
2 tl paahdettuja kuminansiemeniä (paitsi että minulla oli seesaminsiemeniä, kun ne on minusta parempia vaikkakin tyystin eri maun tuovat)
hitunen suolaa

Punajuurisipsit (näitä teen toistekin naposteltavaksi, olivat yhtä hyviä kuin palsternakkasipsit):
1 punajuuri
öljyä

Lisäksi perusainekset eli
- hodarisämpylöitä (tai patonkia kuten meillä)
- nakkeja (minä valitsin ohuita Pirkka-krakovanmakkaroita, jotka toimivat tässä loistavasti)
- balsamicosiirappia (tätä kannattaa hommata, sopii näihin hodareihin hienosti)
Lisukket valmiina

ALOITA laittamalla uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Leikkaa valkosipulin yläosasta ohut hattu pois ja lorauta tilkka oliiviöljyä valkosipulin sisään. Nosta valkosipuli uuniin ja paista sitä reilut puoli tuntia tai kunnes valkosipulinkynnet ovat pehmenneet. Anna valkosipulin vähän jäähtyä, ja puristele pehmeät valkosipulinkynnet pois kuoristaan kun ne ovat vielä lämpimiä. Sössää ne haarukalla soseeksi, lisää joukkoon piparjuuritahna ja sekoita hyvin. Jätä odottamaan.

Sekoita ranskankerma, sitruunamehu ja suolahippuset sekä kuminansiemenet (tai ne pöhköt seesaminsiemenet) keskenään. Kuori sellerinpala ja suikaloi se ohuelti. Lisää suikaleet ranskankermaan ja sekoita. Laita jääkaappiin odottamaan.

Kuori punajuuri ja siivuta se hyvin ohuiksi siivuiksi. Kuumenna kattilassa öljyä (n. 180 asteeseen). Nostele osa siivuista paistumaan ja paista muutaman minuutin ajan, kunnes saat rapsakoita sipsejä. Nosta valmiit sipsit talouspaperin päälle lautaselle ja lisää kattilaan uusi satsi punajuurilastuja. Ja niin edelleen.

Paista tai höyrytä nakit / makkarat (krakovanmakkarat kannattaa paistaa pannulla), lämmäytä sämpylät tai patonginpalat ja halkaise ne. Levitä valkosipulitahnaa leivälle, nosta väliin nakki tai kaksi, lisää sellerisalaattia ja punajuurisipsejä, ja ruutaa balsamicosiirappia päälle. Pistele poskeen ja tunne itsesi onnelliseksi.

Jos et innostu hodareista, niin paina mieleen punajuurilastut, sellerisalaatti ja valkosipulitahna, jotka sopivat käytettäväksi muunlaisissa yhteyksissä. Jos sipsejä jaksaisi tehdä kasapäin, olisivat ne varmasti hitti jossain iltamissa. Ja valkosipulitahnaa pitää kyllä laittaa joskus sandwichien väliin!

lauantai 18. elokuuta 2012

Potkupalloilijan parmesaanikana


Jalkapallopeleissä on parhaassa tapauksessa muutakin kuin tunnelmaa, maaleja, pillin vihellystä ja torjuntoja. Hyvänä bonuksena AC Oulun lehdestä löytyi kesällä pelaaja Joonas Sohlon ruokaohje "Newmanin parmesaanikanat", joka on odottanut toteuttamista. Olisi kannattanut tehdä aiemmin, oli niin hyvää! Hitusen muokkailin, en paljon. Tässä jalkapalloilijan parmesaanikana Kotiharmin tapaan:

PARMESAANIBROILERI

n. 500 g broilerin ohuita rintafileitä

n. 1dl vehnäjauhoja
vähän suolaa
mustapippuria
n. 1 tl kuivattua basilikaa
vajaa 1 tl kuivattua salviaa
n. 1 tl kuivattua persiljaa
(...tai noin 3 tl haluamiasi yrttejä)

1 kananmuna

n. 2 dl parmesaanijuustoraastetta (tai emminätiiä sitä määrää niin tarkasti, raastoin reilusti, osa meni broiskuihin, osa jäi vuoan kuorrutteeksi)

1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
400 g tomaattimurskaa
suolaa, mustapippuria
1 tl sokeria

1 mozzarellapallo
parmesaaniraastetta


Sekoita mausteet jauhoihin. Riko kananmuna vadille ja vatkaa sen rakenne haarukalla rikki. Raasta parmesaani.

Pyöräytä rintafileet ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi parmesaaniraasteessa. Paista fileitä öljyssä/voissa/nestemäisessä margariinissa n. 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta ja nosta ne uunivuokaan.

Sekoita suola, mustapippuri ja sokeri tomaattimurskaan. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja ripottele ne paistettujen broilerinfileiden päälle. Kaada päälle maustettu tomaattimurska. Revi mozzarellajuusto silpuksi ja ripottele tomaattimurskan päälle, ripottele päälle myös parmesaaniraastetta. Työnnä vuoka uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi tai kunnes juusto on ruskettunut.

tiistai 14. elokuuta 2012

Kantonilainen sitruunakana


Kiinassa ruokailleet sanovat, että sikäläiset sapuskat ovat useimmiten hyvin erilaisia kuin meikäläisten kiinaravintoloiden eväät. Minä en ole siellä päin maalimaa käynyt, joten en pysty asiaa arvioimaan. Suuren aasialaisen keittokirjan Kiina-sivuilta löytyi kantonilaisen sitruunakanan ohje - kuinka aidosti kantonilainen se on, tiedä häntä, mutta aivan mukavat maut siitä löytyi. Mausteita ei juuri käytetty, mutta se kai lienee kantonilaiselle keittiölle tyypillistä. Minä tuunasin vähän, varovasti, ettei ote lipeä kantonista setzuaniin (tai jonnekin, minkä nimeä en osaa kirjoittaa).


KANTONILAINEN SITRUUNAKANA

n. 500 g broilerinfileitä
1 kevyesti vatkattu munankeltuainen
1 rkl vettä
2 tl soijakastiketta
2 tl kuivaa sherryä
3 tl maissijauhoja (minä käytin Maizenaa, joka on maissitärkkelystä)
6 ohutta siivua tuoretta inkivääriä (oma lisäykseni)
3 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)

1 dl maissijauhoja (Maizenaa edelleen)
2,5 rkl vehnäjauhoja

öljyä paistamiseen / friteeraukseen

Leikkaa broilerinfileet noin sentin paksuisiksi suikaleiksi. Sekoita kulhossa munankeltuainen, vesi, soijakastike, sherry ja 3 tl maissijauhoja, lisää joukkoon inkiväärisiivut ja murskatut valkosipulinkynnet. Nosta kanasiivut marinadiin ja anna maustua kymmenisen minuuttia.

Siivilöi maissijauhot ja sekoita ne vehnäjauhoihin. Laita jauhoseos lautaselle ja pyörittele kanapalat jauhoissa. Paista kanapalat reilussa öljyssä wokkipannulla, pieni erä kerrallaan, kunnes ne ovat kullanruskeita.

Sitruunakastike:

1 dl sitruunamehua
2 rkl vettä
2 rkl sokeria (minä taisin laittaa lähemmäs kolme)
1 rkl sherryä
2 tl maissijauhoja + 1 rkl vettä
koristeeksi ohuelti siivutettua kevätsipulia

Sekoita sitruunamehu, vesi, sokeri ja sherry pienessä kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi ja sekoita kunnes sokeri on sulanut. Sekoita maissijauhot ja 1 rkl vettä, ja kaada seos kattilaan. Kuumenna kastike kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee.

Laita paistetut kanasiivut tarjoiluvadille ja kaada kastike päälle. Koristele kevätsipulisiivuilla.

Älä säikähdä todella kirpeää kastiketta. Maut pyöristyvät ja tasoittuvat, kun kastikkeen syö yhdessä kanojen kanssa.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Amerikkalaiset pannukakut

Jos haluat aloittaa päiväsi kiireettömällä ja ihanaisella aamiaisella, tee ihmeessä amerikkalaisia pannukakkuja. Pannukakut, vaahterasiirappi ja tuoreet marjat virittävät sinut uuteen päivään perin juurin miellyttävällä tavalla.

Minä olen löytänyt oman luotto-ohjeeni Hesarin sivuilta. Nyt vaihdoin osan vehnäjauhoista ohrajauhoihin, ihan niin kuin tavallisia lättyjäkin tehdessäni teen. Makuun tuli täyteläisyyttä (kuten lätyissäkin), ja mukaan saa jonkinmoisen terveellisyyssiivunkin. Vakuuttelin suu täynnä pannaria, että "tämähän on melkein terveellistä: ohrajauhoja ja marjoja!".


AMERIKKALAISET PANNUKAKUT (12 kpl)

1 dl kermaviiliä
1,5 dl maitoa
1 tl sokeria
1 muna
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kermaviili, noin puolet maidosta, sokeri ja muna keskenään. Lisää jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen ja sekoita tasaiseksi. Lisää loppu maito ja sekoita hyvin. Nostele taikinaa lättypannun koloihin ja paista miedolla lämmöllä, kunnes taikina alkaa hyytyä. Käännä pannukakut ja paista vielä toiseltakin puolelta.

Tarjoile pannukakut vaahterasiirapin (tai hunajan) sekä marjojen kanssa. Ja niin alkaa päiväsi ihanasti!

lauantai 11. elokuuta 2012

Pihvit kesäkurpitsasta ja halloumista

Suomen naiset hurraa! Mitali tuli Lontoon olympialaisista, kun purjehtijakolmikko Lehtinen, Kanerva ja Wulff sujahtivat maaliviivan yli ennen venäläisvenettä. Onnea! Meillä juotiin tietysti mitalikahvit, leetan kanssa tällä kertaa. Pakastepullasta ei kuvia.

Päivän ruoka sen sijaan oli niin maittavaa, että pääsi kuviin asti. Bongasin Lunni leipoo -blogista kesäkurpitsa-halloumipihvien ohjeen, joka ihan pakotti kokeilemaan niiden tekoa. Äkkiseltään yhdistelmä kuulostaa vähän hassulta, mutta lopputulema oli ihan mahottoman hyvä. Pihvien tekeminen oli lisäksi helppoa ja varsin nopeaa. Teen niitä toistekin.

Minä lisäsin raasteseokseen hiukan minttua, mikä sopikin sekaan hyvin. Kastikkeeksi meillä ei ollut jugurttia, kuten Anskusiilillä, mutta kermaviiliä löytyi. Laitoin sekaan tuoretta oreganoa ja minttua sekä sitruunamehua limen puutteessa. Oikein hyvää tuli tästäkin.



KESÄKURPITSA-HALLOUMIPIHVIT (tästä määrästä tuli 12 pihviä)

n. 6 dl kesäkurpitsaraastetta (minulla 1 keltainen ja 1 vihreä kesäkurpitsa)
200 g halloumijuustoa
puolenkymmentä isoa mintunlehteä
1 iso kananmuna
mustapippuria rouhittuna

Raasta kesäkurpitsa(t) karkeaksi raasteeksi ja nosta raaste siivilään valumaan (kuten Lunni leipoo -blogissa opastettiin viisaasti). Minä painelin raastetta vähän, jotta neste irtosi paremmin. Anna valua vähintään vartin verran. Raasta myös halloumi karkeaksi raasteeksi. Sekoita raasteisiin kananmuna, silputtu minttu sekä ripaus mustapippurirouhetta. Paista seoksesta kauniin kullanruskeita pihvejä (esim. lättypannulla).

Kastike: n. 1 dl kermaviiliä, tuoretta oreganoa ja minttua, tiraus sitruunamehua, ripaus suolaa ja sokeria.

- - -

Meillä kasvaa parvekkeella kesäkurpitsaa, keltaista. Joka toinen siihen kasvava kesäkurpitsa on kasvanut pikkuiseksi, noin sormen paksuiseksi pötkyläksi, kun taas joka toisesta on tullut isompi. Hyviä kaikki, isot ja pienet.
- - -

Illalla jännitetään Suomen keihäsmiesten (varmasti valtaisaa) mitalisaalista. Kahvinjuonti yöllä ei kuulu tapoihini, mutta jos mitali suomalaiselle kilahtaa, niin kahvit tässä taloudessa juodaan, se on varmaa.

- - -
Klo 22.45: JEEEEE! Nyt piti jo pakastepullaakin iltahämärissä kuvata. Tässä mitalikahvit. Onnea Ruuskasen Antti, keihäspronssin rysäytit!!!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Mustikkapiirakka mitalikahville

Onnea Tuuli Petäjä! Olympiahopia ei oo ollenkaan häpiä, vaan mielettömän hieno saavutus. Sen tähden kiiruhdin eilen leipomaan mustikkapiirakkaa, jotta saimme juoda kunnon mitalikahvit. Tein mamman marjapiirasta Valion reseptillä, ja hyvää tuli. Niin hyvää, että nyt kun aloin kuvaamaan piirakkaa, oli jäljellä enää rippeet :)

MUSTIKKAPIIRAKKA - MAMMAN MARJAPIIRAS

100 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja (minulla täysjyvävehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta

1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
(1 tl perunajauhoja)

n. 4 dl tuoreita mustikoita (pakastemarjoja vähemmän)

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää kananmuna vaahdottaen. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe ja lisää vaahtoon. Sekoita nopeasti ja levitä pyöreän piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita kermaviiliin muna ja sokerit. Minä lisään myös perunajauhoja, jos mustikat ovat pakastemustikoita (tai vetisiä tuoreita mustikoita). Levitä seos taikinapohjalle ja ripottele marjat päälle. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes kermaviilitäyte on suunnilleen hyytynyt.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Perunatomaatit

Ruuanlaittoa suunnitellessa keitetyt potut eivät houkuttaneet, niin hyviä kuin uudet potut ovatkin. Juuri kun olin pötkölläni viltin alla vaipumassa päiväunille, kilahti päähän ajatus jemmata perunamössöä tomaattiin. Nukahdin tovin ja lähdin sitten virkein aivoin kehittelemään ideaa. Keitin potut, muussasin ne hyvin rouheasti ja maustoin seoksen. Täytin seoksella tomaatit ja kypsensin sievät paketit uunissa. Perunasössöstä tuli niin mielettömän hyvän makuista, että maistelin ja maistelin ja maistelin sitä ekstaasissa, kunnes havahduin myös täyttämään tomaatit. Sössöä tuli (onneksi) paljon, ja sitä jäi tomaattien täyttämiseltä yli. Taidan huomenna sekoittaa joukkoon yhden kananmunan ja paistaa "taikinasta" pihvit.


PERUNALLA TÄYTETYT TOMAATIT

tomaatteja (meillä viisi)
tuoretta salviaa (viisi lehteä)
perunoita (taisi olla kuusi aika kookasta)
sipulia (yksi pieni kesäsipuli)
valkosipulia (2 kynttä)
(yrtti)suolaa
tuorejuustoa (laitoin n. 100 g maustamatonta)

Kuori potut ja keitä ne. Uusien pottujen kanssa ei ole niin nöpön nuukaa, että lähteekö kaikki kuori pois. Murskaa kypsät perunat, älä tee sileää muussia. Sekoita joukkoon tuorejuusto, sipulisilppu, murskatut valkosipulinkynnet ja suolaa. Maistele, maistele ja maistele, ja lisää mausteita sen mukaan, mitä suusi kaipaa. Suolaisuutta saa olla ehkä hiukan tavallista suolakaipuutasi enemmän.

Leikkaa tomaateista "hattu" pois ja koverra tomaatit. Täytä tomaatit perunamössöllä ja laita uuniin 225 asteeseen. Paista, kunnes tomaatit näyttävät pehmeiltä ja perunapinta saa vähän väriä.

Tomaattien sisuksista saa hyvän kastikkeen. Minä koversin sisukset suoraan pieneen kattilaan ja perkasin sieltä vielä pois kovimmat kannat. Lisäsin kattilaan tilkan tummaa balsamiviinietikkaa, ripauksen suolaa, sokeria ja mustapippuria. Annoin tomaattimurskan kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Kastike päätyi samalle lautaselle sisäfilepihvien ja pottutomaattien kanssa. Hyvä täydennys!

lauantai 4. elokuuta 2012

Luolamiehen annos

Lue tarkkaan, tässä tulee kaksi suositusta.

Kävimme eilen katsomassa Martti Suosalon loistavan Luolamiehen. Osui ja upposi! Naisten ja miesten erot tulivat selväksi kovin hilpeällä tavalla :) Ja Martti Suosalo on mahtava! Täällä Oulussa esityksen voi nähdä tälle kesälle vielä ensi viikonloppuna Rauhalassa, menkää!

Suositus numero kaksi: Hadia (lue lisää täältä). Oulun Tuirassa sijaitseva kebabpaikka. Jos kebabia sattuu tekemään mieli, niin menemme Hadiaan. Niillä muutamalla kerralla, kun olemme siellä käyneet, olemme saaneet tosi hyvää kebabia. Annoskoot ovat perin miehekkäät ja esim. paikan kebabrullaa popsimme kerran kesäpäivänä Tuiran rannassa yhteisvoimin, eikä jäänyt nälkä, kummallekaan. Mene, osta ja syö.

torstai 2. elokuuta 2012

Mantelinen luumupiiras



Minä en ole ennen tehnyt luumupiirasta. Omenasta piirakkaa on tullut kyllä, raparperista, kirsikoista, marjoista... juu, mutta luumut on pistelty poskeen semmoisenaan. Luumupiiraiden ohjeita löytyi kasapäin ja vaikka minkälaisia herkutuksia, mutta päädyin BBC:n reseptiin, sillä siihen ainekset löytyivät kaapeista. Jouduin kylläkin puolittamaan tuon ohjeen, sillä mantelijauhoa löytyi vain 100 g. Tein piiraan n. 20 cm:n läpimittaiseen irtopohjavuokaan, johon itse pohjataikinaa oli kuitenkin liikaa. Mietin, että kaulinko liian ohueksi vai mikä lie ollut... Tein lopusta luumuyllätyksen eli kaulin jämistä suikulan levyn, jolle kasasin kolme lohkottua luumua ja päälle ripottelin perunajauho-sokeriseosta. Sitten käänsin toisen puolen luumujen päälle ja nipistelin reunat tiiviisti kiinni. Pistelin höyryaukkoja päälle ja työnsin uuniin.
Komia ylläripiiras :)

MANTELINEN LUUMUPIIRAS (alkuperäisen ohjeen määrillä, 25 cm:n vuokaan)

375 g vehnäjauhoja
15 g sokeria
225 g voita (laitoin margariinia)
1 muna
4 rkl jääkylmää vettä

Sekoita jauhot, sokeri ja rasva murumaiseksi seokseksi. Yhdistä kulhossa kananmuna ja vesi ja vatkaa kevyesti. Kaada seos rasva-jauhoseokseen ja sekoita taikinaksi. Vaivaa taikinaa pikkuisen (minä lisäsin hitusen jauhoja tässä vielä), jotta saat jämäkän pallon. Nosta taikinapallo jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

200 g voita (laitoin margariinia)
200 g sokeria
2 munaa
200 g jauhettua mantelia
1/2 sitruunan raastettu kuori (oma lisäykseni)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen ja kummankin jälkeen hyvin vatkaten. Lisää mantelijauho ja sitruunankuori ja sekoita hyvin.

Nosta taikinapallo jääkaapista ja kauli se ohueksi levyksi. Nosta taikinapohja 25 cm:n irtopohjavuokaan niin että reunoillekin tulee taikinaa. Levitä pohjan päälle manteliseos ja asettele sen päälle tasaisesti

tuoreita luumuja
(poista kivet ja lohko luumut neljään osaan, jos käytät oikein isoja luumuja, tee 8 lohkoa).

Paista piirasta 180 asteessa 30 - 40 minuuttia, kunnes piiras on saanut väriä.

Piiraan kanssa voi tarjoilla kermavaahtoa tai ranskankermaa. Meillä ei lisukkeita ollut, vaan piiras maistui sellaisenaan. Maku parani leipomista seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana. Älä siis ahnehdi koko piirakkaa leivontapäivän iltana :)