Hapankaali-perunaröstit

Tykkään perunasta, paitsi keitettynä vähemmän. Tykkään hapankaalista, tosin lämpimänä enkä kylmänä suoraan rasiasta. Nämä kaksi tykkäystä yhdistyivät kivasti hapankaali-perunarösteissä, joka oli Anna-lehden resepti. Röstejä olen tehnyt ennenkin, juureksista ja perunasta, mutta hapankaalin ujuttaminen sekaan oli uutta. Siitähän tulikin kiva säväys, semmoinen pirteä hapokkuus, röstiin. Ensimmäisellä kerralla tein paistinpannulla epämääräisen kokoisia ja muotoisia röstejä (joista osaan käräytin toooooodella tumman pinnan), toisella kerralla käytin lättypannua, jolla tuli kivan samankokoisia röstejä. Yhtään en muista, mitä niiden kanssa ensi kokeilulla syötiin, mutta jälkimmäinen lisuke on mielessä: lohisörssö. Siis graavilohta, kevätsipulia, ruohosipulijuustoa ja ranskankerman jämät nopeasti sekaisin. Oli hyvää röstin kanssa.

HAPANKAALI-PERUNARÖSTIT (n. 10 kpl ihan pientä ohutta, 4 paksumpaa ja reilumpaa tai 1 iso)

4 perunaa

150 g hapankaalia

1 tl suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

Kuori perunat ja raasta ne raastimen isolla terällä. Laita raaste siivilään ja puristele käsin ylimääräinen neste pois. Kippaa kulhoon. Laita hapankaali siivilään ja valuta ylimääräinen neste pois. Kippaa kulhoon perunaraasteen joukkoon. Sekoita mukaan suola ja mustapippuri.

Paista röstit voin ja öljyn seoksessa. Nosta haluamasi kokoinen kokkare röstiä pannulle, paina paistinlastalla tasaisemmaksi (ja tasoittele reunoja, jos tarvitsee). Paista keskilämmöllä muutaman minuutin ajan per puoli. Paistoaika riippuu tietysti paksuudesta. Valmista alkaa olla, kun röstin paistopinta on saanut mukavasti väriä ja sen kääntäminen alkaa tuntua varmalta (eikä rösti hajoa, kun siihen koskee). Käännä röstit ja paista toiseltakin puolelta. Alkuperäisessä ohjeessa pinnalle ripoteltiin myös paprikajauhetta ennen kääntämistä, mutta minä skippasin tuon vaiheen.

Eksoottiset kaali-jauhelihapyörykät ja spagettikurpitsaa

Minun lapsuudessani ja nuoruudessani näkyi paljon ruokaohjeita, joissa oli etuliitteenä "eksoottinen". Nuo olivat niitä ruokia, joissa oli mausteena muutakin kuin suolaa ja pippuria. Tässä postauksessa kaali-lihapyörykät on maustettu thaimaalaisittain, ja makua on kerrassaan mainiosti. Minulle oli uutta lisätä lihapullataikinaan kaalta. Tykkäsin tästä lisästä, vaikka en olisi välttämättä tajunnut kaaliosuutta, ellen olisi tiennyt pyöryköissä olevan kaalta. Ehkä voisi luonnehtia, että kaali toi kepeyttä ja raikkautta näihin lihapulliin.

Ohjeen löysin viimeisimmästä Maku-lehdestä. Otin aineslistasta valokuvan, jotta kaupassa osaisin ostaa oikeat ainekset, ja onnistuin hukkaamaan lehden heti sen jälkeen (=hivautin lehtikeräykseen). Muokkasin ohjetta vähän oman mieleni mukaan mm. lisäämällä vähän inkivääriä ja thaimaalaista kalakastiketta. Yleensä jotain jauheliha-/kalataikinaa tehdessäni paistan pannulla tai kypsennän mikrossa koepihvin, jotta saan säädettyä maut kohdalleen. Niin tein nytkin - siksi kalakastike ja inkivääri sekä ripaus suolaa.

THAIMAALAISET KAALI-LIHAPULLAT

n. 400 g keräkaalta

n. 2 rkl rypsiöljyä

400 g sika-nautajauhelihaa

2 valkosipulinkynttä raastettuna

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

3 rkl vihreää currytahnaa

2 rkl soijakastiketta

2 rkl thaimaalaista kalakastiketta

puolikkaan limetin kuori raastettuna

noin yhden limetin mehu (säästä vähän kookosmaitoon sekoitettavaksi)

1/2 - 1 tl chilihiutaleita

(tarvittaessa suolaa maun mukaan)

 

Haudutukseen 200 ml kookosmaitoa + n. 1 tl kalakastiketta

Hienonna kaali veitsellä tai monitoimeen leikkausterällä oikein hienoksi silpuksi - sellaiseksi, että se sekoittuu hyvin jauhelihaan. Kuumenna pannulla öljyä ja paista kaalisilppua sekoitellen, kunnes se alkaa pehmentyä ja saa vähän väriä. Jäähdytä kaalisilppu.

Sekoita kulhossa jauheliha, kaali ja mausteet. Halutessasi voi otta nökäreen taikinaa ja kypsentää siitä koekappaleen, jotta voit säätää maut mielesi mukaisiksi.

Pyörittele taikina pyöryköiksi ja paista paistinpannulla öljyssä/voissa välillä pyöryköitä käännellen. Kun pullien pinnat ovat saaneet väriä, kaada pannulle kookosmaito ja mausta kalakastikkeella ja limetin mehulla. Sekoita varovasti. Anna pyöryköiden kypsyä kookosmaidossa vielä 10-15 minuuttia kannen alla hyvin kevyesti poreillen.

 

Tarjoa pyörykät esimerkiksi uunissa kypsennetyn spagettikurpitsan kera. Minä halkaisin kurpitsan kahtia (kuulostaa helpolta, mutta on työläs ja voimia sekä tekniikkaa vaativa homma) ja poistin siemenet lusikalla kaapimalla. Laitoin puolikkaat leikkuupuoli ylöspäin leivinpaperin päälle pellille (+vähän öljyä pintaan) 225 asteeseen. Noin vartin päästä käänsin puolikkaat leikkuupinta alaspäin ja annoin muhia, kunnes sisus oli pehmennyt. Kun kypsän spagettikurpitsan kaaputtaa pois kuorestaan haarukalla, saa aikaan hauskaa spagettimaista sörssöä. Minä sekoitin siihen tirauksen limetin mehua ja hippusen suolaa, ja tarjoilin kaali-lihapyöryköiden kera.

Spagettikurpitsan kuori on kertakaikkisen kova ja jämäkkä. Ensimmäisellä kerralla Armastus tuli apuun ja hoiti homman, mutta myöhemmin päätin selviytyä halkaisusta itse. Tavallisella isolla keittiöveitsellä/-puukolla ei saa aikaan muuta kuin vaarallisia tilanteita, kun veitsi lipsuu kurpitsan päältä milloin mihinkin suuntaan. Mietin retkikirvestä, mutta otettiin kuitenkin aseeksi puukko, sellainen  jämäkkä ja terävä mora. Sillä kun nitkuttelee pituussuunnassa jonoon kurpitsaan pieniä puukonmentäviä koloja, ja kohta kurpitsa jo alkaa olla halkaisuvalmiina. Muistaakseni luin jostain, että kurpitsaa voi mikrossa vähän lämmittää (ennen vai jälkeen halkeamien teon...sitä en muista), jotta homma helpottuisi.

Paahdettu juuressalaatti ja valkopapuhummus

Jos olet edes kerran elämässäsi paahtanut uunissa juureksia, olet todennäköisesti huomannut, miten hienot maut paahtaminen saa aikaan. Keittämällä saat kasvikset kypsiksi, mutta paahtamalla saat ne kypsiksi ja maukkaiksi. Olen lukemattomia kertoja paahtanut uunissa juureksia/kasviksia, ja mausteiksi riittävät oikeastaan vaikkapa vain öljy, suola ja mustapippuri. Tosin loraus hunajaa, muutama tippa balsamicoa, hippunen rosmariinia ja pari kynttä valkosipulia nostavat maut vähän eri tasolle. Kun löysin Etiketti-lehdestä ((3/2020) uunipaahdettujen juuresten ohjeen, johon liittyi jälkimarinointi, innostuin. Kastikkeen ainesosaluettelo sai veden kielelle, ja toden totta passasi kasvisten joukkoon täydellisesti!

Alkuperäisohjeessa oli käytetty vain juureksia. Minä en löytänyt ohjeessa ollutta juuripersiljaa kaupasta, joten se jäi pois. Olisi kyllä joskus mukava sitäkin maistella. Lisäsin joukkoon ruusukaalia (vai kaalta??? <-- Tästä taivutusmuodosta kävimme oulun ruokabloggariporukalla Pastanjauhajien 15-vuotiskemuissa mainiota keskustelua pitkin iltaa: kaali --> kaalta/kaalia?, kieli --> kieltä/kieliä? jne. Suomen kieli on niin ihanaa!) ...niin, siis ruusukaalia lisäsin, vaikka se ei juures olekaan. Onpahan vain niin herkkua, että sen lisääminen tähän ei ainakaan huonontanut ruokaa.

 

PAAHDETUT JA MARINOIDUT UUNIKASVIKSET

 

5 pientä porkkanaa

n. 500 g punajuuria

1 rasia ruusukaalta

250 g salottisipulia

3 valkosipulinkynttä

4-5 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl kuivattua rosmariinia (tai oksa tuoretta)

3 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

(1 dl salvianlehtiä hienonnettuna <-- tätä oli ohjeessa, minulta puuttui)

1 tl suolaa

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl viinietikkaa

1 tl raastettua appelsiininkuorta

ripaus suolaa

1 dl hienonnettuja yrttejä (laitoin lehtipersiljaa ja minttua)

Laita uuni kuumenamaan 225 asteeseen. Pese ja kuori porkkanat ja punajuuret. Leikkaa porkkanat pätkiksi (paksuimmat pätkät kannattaa halkaista) ja punajuuret ohuehkoiksi siivuiksi (hanskat kädessä punajuuren kanssa värkkääminen on vähemmän sottaista). Leikkaa ruusukaalien kannasta siivu pois ja poista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät huonokuntoisilta. Halkaise ruusukaalit pituussuunnassa kahtia. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Halkaise sipulit puoliksi (isot neljään osaan) ja viipaloi valkosipulinkynnet. Levitä kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita joukkoon öljy, vaahterasiirappi, yrtit ja suola. Sekoita ja nosta pelti uuniin. Kypsennä kasviksia noin 25 minuuttia tai kunne ne ovat kypsyneet. Kypsennysaika riippuu siitä, miten isoiksi/pieniksi paloiksi olet ne pilkkonut.

Sekoita kastikeainekset kulhossa ja sekoita paahdettujen kasvisten joukkoon. Nauti salaatti lämpimänä tai kylmänä. Me söimme tätä nuotiomakkaroiden ja ihanan raikkaan kaalisalaatin kanssa.

VALKOPAPUHUMMUS (josta ei ole kuvaa, mutta uskokaa, hyvää tämä on!)

1 prk kypsiä valkopapuja

0,5 dl öljyä

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl hienonnettua lehtipersiljaa

2 rkl sitruunamehua

1 rkl seesaminsiemenöljyä

1 tl juustokuminaa

0,5 tl suolaa

Valuta pavut siivilässä. Laita kaikki ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Säädä makuja suolalla ja sitruunamehulla mieleiseksesi.

Maissisalaatin lumoissa

Miten monta vuotta on mennyt hukkaan! Siis tekemättä tätä Suolaa ja hunajaa -blogin maissisalaattia! Nyt viimeinkin juhannukseksi tehtiin, esikypsennetystä maissista tosin, eikä kerta jää viimeiseksi. Ehkäpä vielä törmätään kaupassa kotimaiseen tuoreeseen maissiin, ja päästään kokkeilemaan silläkin. Salaatti oli ihan hillittömän hyvää, jotenkin niin täydellinen makujen yhdistelmä, etten osaa edes kuvailla sitä. Siksipä sinunkin olisi hyvä tätä tehdä, että pääsisit itse asian todentamaan.

MAISSISALAATTI GRILLATUSTA MAISSISTA

1 pkt esikypsennettyä maissia (paketissa 2 tähkää)
puoli rasiaa kirsikkatomaatteja
1 punasipuli (+vähän varsia)
1 punainen chili
100 g fetajuustoa
2 rkl öljyä
noin puolikkaan limetin mehu
ripaus suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria silputtuna

Grillaa maissintähkiä, kunnes ne saavat väriä pintaan (eli makua grillauksesta). Leikkaat grillatuista, jäähtyneistä tähkistä maissinjyvät pois: pidä tähkä pystyasennossa ja rouhaise jyvät veitsellä runkoa myöten pois. Puolita kirsikkatomaatit (tai leikkaa isoimmat neljään lohkoon), puolita ja siivuta sipuli, silppua chili ja sekoita ainekset kulhossa yhdessä öljyn, limetin mehun ja mausteiden kanssa. Murustele lopuksi feta joukkoon ja sekoita varovasti.

Meillä oli juhannuspäivän aterialla lisukkeena muutakin kuin tuota taivaallista maissisalaattia (mm. hölskypottuja), ja sen vuoksi siitä riitti vähän vielä seuraavan päivän rääppiäisiinkin. Jos perunoita ja parsaa ei olisi ollut, olisi maissisalaattisatsi mennyt kokonaan kahden hengen ruokailussa.

Riisi-kukkakaali-fetasalaatti

Ostin viikonloppuna ainekset hirmuisen houkuttelevan kuuloiseen paahdettuun kukkakaali-fetasalaattiin (Glorian Ruoka &viini 4/2020), mutta eiliset kokkailut muuttivat reseptiikkaa aika olennaisesti. Keitin broilerpyöryköiden pariksi villiriisiseosta, jota jäi sen verran reilusti, että päätin rakentaa kukkakaalisalaatin sen päälle (enkä bulguriin, kuten ohjeessa). Koska paahtaminen parantaa monenkin jo sinällään herkun makua, päätin paahtaa kukkakaalipalojen kanssa myös fetaa. Tuosta ohjeen kastikeannoksesta sain kulutettua vain noin puolet. Arvelen, että bulgur imaisisi sen kokonaan, eli jos käytät bulguria, niin tee vain reilusti tuon verran kastiketta.

Riisiversiona tämä salaatti on gluteeniton, bulgurilla ei, koska se on vehnää.

Salaatin kanssa syötiin eiliseltä jääneitä broilerpyöryköitä, ja tämän herkkuaterian voimin jaksettiin tehdä puolentoista tunnin pyörälenkki. Metsissä oli paikoin vielä niin märkää ja mutaista, että ajelimme paljon pyöräteilläkin. Pääsimme myös ajamaan lumella, kun viime yönä tupruttanut toukokuinen lumi ei ollut joka paikasta vielä sulanut. Näin etätyöaikana ei tule ajettua työmatkoja pyörällä (työmatka = kotona muutama askel työpisteelle), joten työpäivän jälkeen ulkoilu on todella tarpeen.

RIISI-KUKKAKAALI-FETASALAATTI

1 kukkakaali
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
hiukan rouhittua mustapippuria
hippunen chilirouhetta

Kastike: (riisiversioon riittää puolikaskin tästä määrästä)
2 valkosipulinkynttä
1 appelsiini
1 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
vähän rouhittua mustapippuria myllystä

Lisäksi:
n. 3-4 dl keitettyä pitkää riisiä / villiriisiseosta  (tai 2 dl bulguria --> keitä ohjeen mukaan)
1 dl mantelirouhetta
kourallinen lehtipersiljaa (tai basilikaa kuten ohjeessa)
100 - 200 g fetajuustoa (meillä oli jo avattu paketti, vain noin 100 g jäljellä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Paloittele kukkakaali nupuiksi, sekoita joukkoon öljyä ja mausteet, ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Jos haluat paahtaa myös fetaa, lisää sekin pellille reiluina kokkareina. Paahda uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes kukkakaalit ovat kypsähköjä eli eivät ihan löllöpehmeitä.

Paahda mantelirouhetta kuumalla, kuivalla pannulla sekoitellen noin minuutin ajan. Varo, ettei rouhe pala. Siirrä mantelirouhe heti toiseen astiaan, koska kuumalle pannulle jäädessään se varmasti kärähtää.

Valmista kastike. Kuori ja raasta / hienonna valkosipulinkynnet. Raasta myös hienolla terällä noin 1 rkl appelsiininkuorta, ja purista appelsiinista mehu. Sekoita kastikkeen ainekset huolella. Hienonna lehtipersilja / basilika.

Sekoita riisin (tai bulgurin) joukkoon paahdetut kukkakaalit ja feta sekä mantelit, yrttisilppu ja kastiketta.

Kalaa, perunoita, kukkakaalta ja kastiketta

Päivänä muutamana käytiin Kokkeillaan-keittiössä keskustelua:
- Syömään!
- Ootko lokannu?
- En aatellu, ala nyt ottamaan.
- Lokkaa ihimeessä!
- Ei ku nyt syyvvään. Mitä tästä muka kirjoittas, on niin epämäärästä... Kirjotanko, että syötiin tämmöstä?
- Niin ne ruokabloggarit kuulemma tekkee.

No, koska olen olevinani ruokabloggari, niin pitänee sitten raportoida. Syötiin siis pannulla paistettua kuhaa, yrttistä sitruunakermakastiketta, lohkoperunoita ja kokonaisena kypsennetty kukkakaali. Ja parsaa! Hirveän hyviä makuja!


Ensimmäiseksi tuikkasin uuniin kokonaisen kukkakaalin:
- reilun nyrkin kokoinen kukkakaali
- n. 1/2 dl oliiviöljyä
- 3 tl dukkah-maustesekoitusta
- puolikas valkosipulinkynsi
- ripaus suolaa
Sekoita mausteet ja raastettu/puristettu valkosipulinkynsi öljyyn ja levitä tahna kokonaisen kukkakaalin päälle. Nosta uunivuokaan/pellille ja kypsennä 200-asteisessa uunissa tunnin verran (riippuu kaalin koosta, kuinka pitkään kestää). Valelin kukkakaalin päälle vielä paiston aikana kerran hiukan oliiviöljyä.

Perunat pesin huolella, lohkoin neljään osaan ja lorautin lohkojen päälle öljyä ja ripautin sekaan suolaa, mustapippuria ja kuivattua rosmariinia. Nostin perunat samaan uunivuokaan kukkakaalin kanssa ja annoin ajan tehdä tehtävänsä. Kypsyivät jotakuinkin samanaikaisesti.

Seuraavaksi tartuin parsoihin. Napsaisin niistä pätkän pois tyvipäästä ja laitoin pötkylät pannulle öljyyn paistumaan. Ohuet parsat paistuivat noin kymmenessä minuutissa (välillä käännellen) kypsiksi. Päälle ripsautin hitusen suolaa ja puristin tilkkasen sitruunamehua. Sitten nostin parsat lautaselle odottelemaan ja raastoin (ei kun Armastus raastoi, en ota tästä kunniaa itselleni) niiden päälle pecorinojuustoa.

Kun uunissa alkoi olla kypsää, paistoin kalafileet nopeasti molemmin puolin pannulla ja nostin ne lautaselle odottamaan kastiketta:
- 1/4 sipuli oikein hienoksi silputtuna
- 2 dl kuohukermaa
- puolikaan sitruunan mehu
- pieni kourallinen tuoreita yrttejä silputtuna (basilikaa, minttua, lehtipersiljaa)
- suolaa ja mustapippuria
Kuullota sipulia paistinpannulla (siinä samalla, jossa paistoit kalat) hetken aikaa ja lisää pannulle kerma. Anna kiehua reippaasti, kunnes alkaa hieman saeta. Lisää joukkoon sitruunanmehua (maun mukaan) ja yrtit. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta kalafileet kastikepannuun.

Kukkakaalista tuli  niin hyvää, että siitä ei jäänyt jäljelle edes rippeita. Jos jostain tässä ateriassa innostut, niin innostu ainakin tästä kukkakaalista! Kastikekin oli aika mukiinmenevää, suorastaan hyvää, joten ei ole pahitteeksi innostua siitäkään. Eikä parsasta, siitä on helppo innostua aina! Minusta parsa on parempaa paistettuna/grillattuna kuin keitettynä.

Uuniperunat deluxe

Hyvää alkanutta vuotta Kokkeillaan-keittiöstä!

Täällä on ollut ilmassa bloggausväsymystä, mutta nyt alkaa tuntua, että se on vähenemään päin. On siis mahdollista, että tuotoksia tulee useammin kuin neljän kuukauden välein. Tosin lienee viisainta olla lupaamatta mitään...

Kävimme joululomalla Helsingissä ja reissuun sisältyi kulttuurin lisäksi myös monenlaista herkuttelua. Erityismaininnan ansaitsee Mei Lin -ravintola, jonka tarjoamat maut (dumplingeja ja wonton-soppaa) olivat aivan taivaallisen ihanat! Dumplingeja ei täällä Oulussa ole pahemmin tarjolla, joten muualla astumme mieluusti paikkaan, jossa niitä tarjotaan. Reissulla mieleen jäi kaihertamaan myös meksikolaisen ravintolan "perunankuoret" eli alkupalana tarjoillut mehevät perunat. Niitä päätin siltä syömältä tehdä myös kotona. Kyseessä on siis uunissa kypsennetyt perunat, jotka halkaistiin ja kaiverrettiin tyhjäksi, ja sen jälkeen kypsään perunamössöön lisättiin makuja. Lopuksi vielä koko komeus hetkeksi uuniin!

Tässä keittiössä vuosi alkoi samalla meiningillä, jolla on kuljettu koko ajan: kourallinen, hieman, jonkin verran, vähän lisää... Tällä tapaa valmistuivat myös deluxe-uuniperunat. Lisäilin täytteeseen eli perunaan vähän sitä ja tätä, välillä maistelin, ja säätelin makua sopivaksi. Hyvin onnistui! Seuraavalla kerralla mukaan voi laittaa vielä lisää chorizomakkaraa sekä hitusen enemmän savupaprikaa eli potkua.

Tämä on kuulkaa aikaa vievä projekti, ei mikään joutuisa arki-illan herkku! Voisi olla hyvä idea valmistaa nämä uunissa käyntiä vaille valmiiksi edellisenä iltana, ja lykätä arkena työpäivän jälkeen vain uuniin lämpiämään.

Kaksi puolikasta uppoaa aikuiseen varsin helposti, riippuen tietysti perunan koosta. Kolmannesta tulee ähky (paitsi ei selvästikään kaikilla). Jotenkin tällä kaavalla voit laskea kulutuksen. Nämä olisivat kiva lämmin tarjottava pienten kemujen noutopöydässäkin. Silloin riittää ehkä yksi puolikas per syöjä.

MEHEVÄT UUNIPERUNAT

5 isoa jauhoista perunaa

n. 15 cm:n pätkä chorizomakkaraa
kourallinen tuoretta pinaattia
1 prk ranskankermaa (+hiukan maitoa tarvittaessa)
reilu kourallinen juustoraastetta (Edamilla mentiin meillä)
hyppysellinen vahvaa savupaprikaa
rouhaisu mustapippuria
1-2 rkl sitruunamehua
kourallinen yrttejä (ruohosipulia ja lehtipersiljaa)
maun mukaan suolaa

päälle juustoraastetta (laitoin tavallista + parmesaania)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese perunat huolella ja pistele niihin haarukalla muutamat reiät. Nosta perunat uunivuokaan ja laita tiiviisti folio päälle. Kypsennä perunoita niiden koosta riippuen 1-2 tuntia. Kokeile kypsyyttä haarukalla.

Kun perunat ovat kypsiä, nosta ne jäähtymään. Paista sillä välin makkara. Leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla. Lisärasvaa ei tarvita, sillä makkaroista sitä irtoaa kyllä melkoisesti. Makkarakuutioiden paistuessa leikkaa kourallinen pinaattia hiukan pienemmiksi paloiksi ja lisää pannulle, kun makkarapalat ovat paistuneet rapsakoiksi. Paista vielä hetki, kunnes pinaatit pehmeävät.

Halkaise kypsät perunat varovasti pituussuunnassa kahtia. Lusikoi kypsä perunasisus kulhoon. Jätä reunoille hiukan perunaa, jotta kupit pysyvät paremmin kasassa. Nosta kaiverretut perunankuoret uunipellille leivinpaperin päälle. Muussaa kulhossa perunaa haarukalla. Ei haittaa, vaikka sinne jää kokkareita. Tässä ei tavoitella silkinsileää koostumusta. Lisää perunamuhjun sekaan makkarakuutiot ja pinaatti, ranskankerma, juustoraaste ja mausteet. Jos seos tuntuu kovin kuivalta, kannattaa lisätä vähän maitoa (minä lisäsin ehkä reilun puoli desiä). Sekoita maustettu perunaseos huolellisesti ja lusikoi se perunankuorien täytteeksi. Minä en saanut kaikkea mahtumaan takaisin, ja laitoin loput rasiaan odottamaan toista mahdollisuutta (ajattelin lisätä sekaan kananmunan ja paistaa salaatin kaveriksi pari perunapihviä). Ripottele päälle hiukan juustoraastetta. Paista täytettyjä perunoita 225-asteisessa uunissa vielä 10-15 minuuttia tai kunnes juusto päällä on saanut vähän väriä.

Sumakilla silattua lohta

Nyt löytyi rasvaiselle lohelle mahottoman hyvä maustekombo: sumakki, korianterinsiemenet ja sitruunankuori!

Tuo seos löytyi loppukesästä jostain ulkomaalaisesta, ehkä brittiläisestä ruokalehdestä, kun siivosin ruokalehtiloukkoa. Olen jemmannut lehtiä ja merkannut niistä ohjeita, ja yhtäkkiä lehtiä olikin taas kertynyt kaamea kasa. Päätin ottaa valokuvia houkuttelevimmista ohjeista ja heivata lehdet lehtikeräykseen, niin mahtuu lisää lukemista taloon. Moisessa fiksuudenpuuskassani en vain hoksannut aina katsoa, että kuvassa näkyisi lehden nimi saati numero ja vuosi.

Mutta se lohi. Ohjeeseen kuului myös fenkoli-omenapaistos, joka houkutteli kovasti, mutta jouduin kehittelemään sen tilalle muuta. Kauppahallin fenkoli oli ranskalaista, eikä lähikaupassa ollut fenkolinmuruakaan (on ollut suomalaistakin ihan vasta tarjolla), joten vaihdoin lisukkeen lennossa kotimaisiin vihreisiin papuihin. Oli älyttömän hyvää, mutta kyllä sitä fenkoli-omenahässäkkääkin pitää joskus kokeilla.

SUMAKKILOHTA JA VIHREITÄ PAPUJA

n. 600 g lohta fileenä

1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl sumakkia
2 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl suolaa

n. 200 g vihreitä papuja

1 rkl hunajaa
n. 2 rkl sitruunamehua


Paahda korianterinsiemeniä kuivalla paistinpannulla muutaman minuutin ajan. Ole tarkkana, etteivät pääse kärähtämään. Kaada paahdetut siemenet mortteliin ja anna jäähtyä hetki, ennenkuin rouhit ne. Sekoita joukkoon sumakki, sitruunankuoriraaste ja suola. Leikkaa lohifile annospaloiksi ja ripottele reilusti mausteseosta niiden päälle. Painele seosta lohen päälle sormilla. Jätä ainakin teelusikallinen tai pari mausteseosta vielä odottamaan.

Huuhtele pavut ja trimmaa päät tarvittaessa. Sekoita hunaja ja sitruunamehu.

Kuumenna pannulla öljyä ja nosta lohipalat pannulle paistumaan maustepuoli alaspäin. Anna niiden paistua rauhassa viitisen minuuttia (paistoaika riippuu toki palojen koosta) hieman keskilämpöä kuumemmalla. Kun lohipalojen sivuista näkee, että kypsyminen on hyvässä vauhdissa, käännä palat nahka pannua vasten ja jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan. Meidän makuumme lohi saa olla mehevää eli juuri ja juuri kypsää, mutta jos pidät kuivakammasta, niin paistelet sitten sen verran, että tulee mieluisaa. Minä nostin palat lautaselle folion alle 2-3 minuutin kuluttua.

Lisää pannulle hiukan öljyä ja laita pavut paistumaan. Paista niitä kuumalla pannulla välillä sekoitellen 6-7 minuuttia. Lisää sitten noin teelusikallinen sumakkimausteseosta ja sekoita vielä. Kaada pannulle hunaja-sitruunakastike, vähennä lämpöä ja anna papujen muhia hetki kastikkeessa. Jos kastike tiivistyy kovin äkkiä eli pannu on hyvin kuuma, pitää sekaan ehkä lisätä pari ruokalusikallista vettä.

Jäljelle jäänyttä sumakkimausteseosta voi vielä ripotella koko annoksen päälle lopuksi.

Kiinanpavut

Viime talven Hong Kongin reissulla syötiin niin ihania ruokia, että ne ovat monesti olleet mielessä senkin jälkeen. Siellä usein oli ruokalistoilla "kasvikset" -osiossa papuja tai parsakaalta, jonka seassa oli jauhelihan näköistä paistettua lihamurua. Että semmoisia kasvisannoksia. Murua tai ei, maku oli kyllä ihan mieletön joka kerralla, joten niitä oli yleensä pakko ottaa osaksi ateriaa. Täällä Suomessa satokauden ollessa parhaimmillaan löytyi kaupasta ihan suomalaisia leikkopapuja, kerrankin! Yleensä tarjolla on ollut kenialaisia versioita. Jos siis tapaat vihanneshyllyllä suomalaisia papuja, tarraa niihin kiinni. Ihania ovat!

Minä valmistin pavut paistinpannulla ihan omasta päästä keksityllä ohjeella (ilman mitään lihamuruja), ja lopputulos oli niin hyvä, että olisin voinut syödä papuja pari annosta ihan sellaisenaan. Meillä ne päätyivät kuitenkin lisukkeeksi kiinatyyppiselle kanakastikkeelle ja riisille.

LEIKKOPAVUT KIINALAISITTAIN

n. 200 g tuoreita leikkopapuja
öljyä
3-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2-3 ruokalusikallista osterikastiketta
2-3 ruokalusikallista soijakastiketta
seesaminsiemeniä

Huuhtele pavut ja trimmaa niiden päistä pikku nipsaisu pois, jos on ylimääräisiä härpäkkeitä. Kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja nosta pavut paistumaan. Paista kovalla lämmöllä muutaman minuutin ajan (ei haittaa, vaikka papuihin tulee vähän paistopintaa) ja lisää sitten valkosipulirouhe. Paista vielä hetki, mutta varo ettei valkosipuli kärähdä. Lisää pannulle osteri- ja soijakastiketta ja paista vielä hetken ajan sekoitellen. Nosta pavut tarjoiluastiaan ja valuta mahdollisesti pannulle jäänyt kastike päälle. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä.

Paahdettua kukkakaalta spagetin kera

Maistoin tämän ruuan suussani jo ennen kuin aloin kokkeiluhommiin. Pienen säätämisen jälkeen lopputulos olikin sitä, mitä toivoin. Oi onnistumisen iloa!

Melkeinpä mikä tahansa kasvis tykkää uunissa paahtumisesta, ja kukkakaali on siitä peräti innoissaan. Paahdettu kukkis yhdistettynä valkosipuliin, oliiviöljyyn, sitruunamehuun ja parmesaaniin... arvaatte varmaan, aivan ihanaa! Tätä sörssöä kelpaa yhdistää pastaan. Laitoin spagettia, koska toinen kuivakaappimme vaihtoehto oli nallemakararonia, eikä se nyt tuntunut asianmukaiselta. Joku kierrepasta olisi myös ollut tässä kiva, niin kukkakaalimurut olisivat tarttuneet mukavasti pastan kiemuroihin.

Määrät ovat, anteeksi vain, vähän summittaisia. Maistelemalla löydät sinun talouteesi sopivimman säädön eli mieleisesi kombon sitruunamehun ja valkosipulin kanssa. Suunnilleen näillä kirjatuilla määrillä meillä mentiin.

PAAHDETTUA KUKKAKAALTA PASTAN KAVERIKSI

1 pieni kukkakaali (noin puolikiloinen pallero)
rypsiöljyä

1 valkosipulinkynsi
4-5 rkl oliiviöljyä
4-5 rkl sitruunamehua
vajaa 1 dl raastettua parmesaanijuustoa
n. 1 tl suolaa
kolme pyöräytystä mustapippuria myllystä
2-3 rkl pastan keitinvettä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Paloittele kukkakaali pieniksi suupaloiksi ja asettele uunivuokaan. Lorottele kukkakaalinuppujen päälle hiukan öljyä ja nosta vuoka uuniin. Anna kukkakaalipalojen paahtua, kunnes ne ovat saaneet väriä ja pehmenneet. Saattoi mennä reilut 20 minuuttia.

Kun kukkakaalit ovat melkein kypsiä, laita pastavesi kiehumaan. Suolaa vesi ja heitä pasta kypsymään. Sillä välin murskaa kypsyneet kukkakaalipalat haarukalla vaikkapa kulhossa (ei tarvitse tulla tasaisen sielää massaa, riittää kun on vähän sössätty). Lisää kukkakaalimuhjun joukkoon raastettu/hienonnettu valkosipulinkynsi, oliiviöljyä, sitruunamehua, parmesaania ja suolaa sekä mustapippuria. Sekoita hyvin ja maista. Suolan tarve riippuu vähän siitä, miten suolaisessa vedessä olet pastasi keittänyt. Lisää sitruunamehua, jos haluat lisää kirpakkuutta. Kun pasta alkaa olla kypsää, ota pari ruokalusikallista kiehumisvettä kukkakaalimuhjuun ja sekoita. Siivilöi kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon kukkakaaliseos.

Paahtuneet aarteet - maistuisi siltäänkin.

Pari endiiviä, kiitos!

Nyt olen paikannut taas yhden aukon sivistyksessäni eli syönyt endiiviä. Tänne Oulun korkeuksillekin rantautuu hiljalleen noita (meidän mittapuussamme) erikoisempiakin ilmestyksiä, ja toistaiseksi olen vain niitä ujosti vihannesosastolla silmäillyt. Muutaman päivän ne pötköttelivät jääkaapissa ja odottelivat kokin inspiraatiota (jota kokki haeskeli internetistä). Monissa resepteissä endiivi oli kesytetty kypsentämällä, ja niin minäkin päätin tehdä. Endiivin maun sanotaan olevan hitusen karvas, mutta kypsentäminen pehmentää sitä. Pidin kyllä mausta raakanakin, ja seuraava endiivikokkeilu on todennäköisesti tarjota endiivin lehtiä jollain pehmeänmaukkaalla täytteellä höystettynä.

Grillasin ruuaksi raakamakkaroita ja maissia, ja lisukkeeksi paistelin pannulla pari endiiviä. Ne saivat makua sinapista, hunajasta, balsamiviinietikasta ja valkosipulista, koska tuumailin makujen sopivan hyvin makkaroiden kanssa. Ja jo osui ajatus napakymppiin! Napakammalla grillillä eli paremmilla lämmöillä endiivit voisi grillatakin. Tuoreella tillisilpulla vahvistettuna nämä endiivit sopisivat varmasti ihanasti myös kalan seuraksi.

HUNAJA-SINAPPISET PAISTETUT ENDIIVIT

2 endiiviä
3-4 rkl rypsiöljyä

1 tl hunajaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl balsamiviinietikkaa
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna/hienonnettuna
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

Poista endiiveistä päällimmäiset lehdet, halkaise endiivit pituussuunnassa ja huuhtaise ne (ja kuivaa). Kuumenna pannulla öljyä ja nosta endiivinpuolikkaat paistumaan leikkuupinta alaspäin. Anna endiivien paistua lempeähköllä lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä (noin 15 minuuttia).

Sekoita kastike kupissa. Käännä endiivit pannulla ja valuttele kastiketta niiden päälle. Anna hautua vielä hetki ennen tarjoilua.

Tykkäsin kovasti!!

Kipinää kielelle eli korealaiset kanavartaat (ja grillattua paksoita)

Vahva korealainen Gochujang-chilitahna on riittoisaa. Lusikallisesta saa jo mukavasti makua ja lämpöä ruokiin, joten puolen kilon rasiasta riittää ja riittää ja riittää... Hyvä niin, koska sittenpähän voi tehdä kerran jos toisenkin näitä korealaisia kanavartaita (joiden ohjeen löysin Me Naiset -lehdestä nro 21/2018). Epäilin, miten liha saa makua pelkästään grillauksen aikana sivelystä, joten tumpsautin kanapalat marinoitumaan (valkosipulilla tuunaamaani) mausteseokseen vartiksi. Kannatti!

Vajaa puoli kiloa broileria ja pari ruokalusikallista gochujang-tahnaa muodostivat mukavasti suussa kihelmöivän liiton ja nenänvarteen kohosi pikkuisen hikikarpaloita. Siis juuri meille sopiva, mutta jos haluat vain vähän chilin lämpöä, vähennä toki tahnan määrää marinadissa. Lusikallisellakin saa jo hyvät maut.

Suosittelen investoimaan metallisiin varrastikkuihin, jolloin ei tarvitse huolehtia siitä, että tikut kärähtävät kesken grillauksen. Jos käytät puisia tikkuja, on niitä syytä liottaa ennen lihojen/kasvisten pujottelua niihin, jotta ylimääräistä hiillostusta ei pääse syntymään. Meidän sähkögrillimme tosin ei ole niin järeissä lämmöissä, että palaminen olisi huolenaihe. Siitä huolimatta ne metallivartaat ovat oikein mukavat.

KOREALAISET KANAVARTAAT

480 g ohuita broilerfileitä

Marinadi:
2 rkl korealaista gochujang-chilitahnaa
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä raastettuna (tai hienonnettuna)

Leikkaa broilerfileet suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita marinadin ainekset ja nostele kanapalat sekaan. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön vartiksi.

Kuumenna grilli ja nosta vartaat paistumaan. Paista vartaita välillä käännellen noin 15 - 20 minuuttia, kunnes liha on kypsää.

* * *

Helppoa, kätevää ja erittäin maukasta! Söimme kanavartaita grillatun paksoin eli pinaattikiinankaalin kanssa. Se olikin mahtava lisuke broiskulle, erityisesti erinomaisen kastikkeensa ansiosta! Kastikeohje on Kokkipottilan Hannelen käsialaa. 

GRILLATTUA PAKSOITA JA MAAPÄHKINÄKASTIKETTA

pari pientä paksoita neljään osaan pitkittäin halkaistuna
suolapähkinöitä (maapähkinöitä)

Maapähkinävoikastike:
2 rkl riisietikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä
3 tl kalakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna

Sekoita kaikki kastikeainekset kulhossa. Grillaa paksoipaloja välillä käännellen, kunnes ne saavat vähän väriä, mutta ne saavat jäädä rapsakoiksi. Kun paksoit on grillattu, valele niitä kastikkeella. Ripottele päälle hiukan suolapähkinöitä. Namnam!

Grillikausi avattu: Broilervartaat portugalilaisittain

Helle on hellinyt meitä jo päiväkausia, ja se tuntuu näin toukokuussa peräti ihmeelliseltä. Ja ihanalta! Viikonloppuna korkkasimme sen kunniaksi grillikauden. Parvekkeelle roudattu sähkögrillimme on ihan kelpo kapine aika monenlaiseen grillaukseen, mutta ei ihan parhaimmillaan (eli tarpeeksi kuuma) punaisen lihan grillaukseen. Nyt grillasimme valmiiksi kypsennettyä maissia, pari jämäksi jäänyttä halloumijuustosiivua sekä portugalilaisittain maustettuja broilervartaita. Broiskuohjeen löysin Donna Hay Magazinesta 97/2018 ja sitä pienesti soveltaen valmistui oikein maittava kanaruoka. Ateria täydentyi salaatilla sekä upealla auringonpaisteella. En keksinyt tilanteessa mitään valittamista. Annan arvosanaksi reilusti kiitettävän!

Donnan vartaissa oli käytetty karitsaa, pekonia, possua, naudanlihaa (edullisempia ruhonosia) ja chorizomakkaraa, mutta täällä ei kaupassa ollut tarjonta ihan parhaimmillaan, joten mentiin pelkällä broiskulla.

BOILERVARTAAT PORTUGALILAISITTAIN

1 pkt broilerin rintafileitä (meillä oli 3 reilun kokoista filettä)

Marinadi:
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl jauhettua juustokuminaa
vajaa 1 tl chipotlechilihiutaleita (tai 1 tl savupaprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita)
2 tl raastettua sitruunankuorta (keltaista osaa)
2 rkl omenaviinietikkaa (koska ei ollut punaviinietikkaa)
3 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Paloittele broilerinfileet noin suupalan kokoisiksi kuutioiksi ja heitä ne marinadin sekaan. Sekoita hyvin ja anna palojen maustua 15 minuuttia.

Valmista marinoitumisen aikana kastike.


Minttu-persiljasalsa:

vajaa 1 dl silputtua tuoretta lehtipersiljaa (en mittaillut ihan tarkasti, semmoinen about kourallinen...)
vajaa 1 dl silputtua tuoretta minttua
1 vihreä chili hienonnettuna (poista vaaleat siemenkiinnikkeet ja siemenet)
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua
4-5 rkl oliiviöljyä (sen verran, ettei salsa jää ihan jankiksi)

Sekoita salsan ainekset keskenään kulhossa ja jätä odottamaan valmiita vartaita.

Kun broilerpalat ovat marinoituneet, pujottele ne varrastikkuihin. Kuvassa näkyvät metalliset tikut ovat peräti kätevät. Jos käytät puisia tikkuja, liota niitä ennen grillaamista vedessä, jotta ne eivät grillauksen aikana ala kärventyä. Grillaa lihoja välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet, mutta eivät kuivuneet. Tekisi mieli sanoa, että kypsymisaika riippuu palojen koosta ja grillin kuumuudesta, mutta tunnustan sen sijaan, että en muistanut katsoa kellosta, kauanko noiden kypsymiseen meni meillä aikaa. Luiruttele minttu-persiljasalsaa kypsien broilervartaiden päälle. Se muuten sopi erinomaisesti myös salaatinkastikkeeksi!

Hienostunut perunapaistos

Tavallisen lihapulla- tai pihviaterian voi helposti taikoa astetta juhlavammaksi tarjoamalla ohessa jotain ylellisemmän tuntuista perunalisuketta. Keitetyt perunat mielletään arkisiksi, eivätkä ne välttämättä kaikille edes maistu, koska koulun kumiperunat kummittelevat mielessä. Itse pidän eniten uunissa kypsennetyistä perunoista tai perunamuusista. Valkosipuliperunoita meillä tehtiin jossain välissä niin usein, että tauko niissä on yhä voimassa. Terriinimäinen perunavuoka sen sijaan houkutteli. Se kuulosti herkulliselta ja näytti kauniilta. Perunoina meillä oli yleisperunaa, mutta seuraavalla kerralla ostan tätä varten jauhoisia perunoita. Vaikka perunat kypsyivät hyvin, oli kuitenkin syödessä sellainen tuntuma, että on aavistuksen liian napakkaa.

Alkuperäinen ohje on täältä. Laitoin omavalintaisesti juustoja, jätin laakerinlehdet pois ja laitoin sekaan raastettua muskottipähkinää hiukan. Hyvää, nam!

JUUSTOINEN PERUNAVUOKA

1 kg jauhoisia perunoita
2 dl kuohukermaa
3 munaa
ripaus mustapippuria
hiukan muskottipähkinää (raastettuna, jos on kokonaisia)
n. 1 tl suolaa
4 dl juustoraastetta (laitoin 2 dl cheddarjuustoa ja 2 dl Västerbottenjuustoa)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kerma, munat ja mausteet sekä juustoraasteet isossa kulhossa. Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi (vaikka mandoliinilla) ja lisää viipaleet kerma-munaseokseen. Vuoraa suorakaiteen muotoinen leipävuoka leivinpaperilla ja lado koko komeus vuokaan. Painele tasaiseksi (ripottele halutessasi päälle hiukan juustoraastetta) ja nosta uuniin. Paista perunaterriiniä 175-asteisessa uunissa noin 1 h 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsyneet (meillä se oli uunissa vartin tuota pidempään). Anna paistoksen jäähtyä kunnon tovi, tai jopa ihan kylmäksi, ennen kuin kumoat sen, jottei se hajoa ja leikkaaminen on helpompaa. Kylmät viipaleet voi paistaa tarjolle laitettaessa molemmin puolin.

Yllä olevassa kuvassa on hieman liian aikaisin leikattu perunaterriini. Kuka täällä on niin malttamaton???

Leivänpäällistä tai sellaisenaan kauhottavaa herkkua

Tämän joulun toinen kokeilu (toinen oli ginisilakat) oli mereneläviä sekin, nimittäin mäti-katkarapuherkku. Kuten silakoidenkaan, ei tämänkään ruuan tekoa kannata rajata pelkästään jouluun, vaan esimerkiksi uuden vuoden valvojaisiin mäti-katkaraputahna sopisi kuin nakutettu, enkä usko blinienkään pahastuvan tällaisesta päällisestä.

Tämäkin ohje löytyi joulukuun Maku-lehdestä. Olen ennenkin tehnyt monenlaisia raputahnoja ja -sörsseleitä, joihin yleensä laitan hiukan sipulia. Tässä punasipuli pikkelöitiin, ja siitä tuli kyllä oikein kiva säväys tahnaan. Ellet halua / ehdi / viitsi alka pikkelöintihommiin (ei todellakaan ole vaikeata), voit varmasti lisätä punasipulisilppua sekaan sellaisenaan.

MÄTI-KATKARAPUTAHNA

1 prk (400g/170g) säilöttyjä ravunpyrstöjä (minä laitoin kaksi rasiallista isoja ravunpyrstöjä)
100 g kirjolohenmätiä (+ hiukan koristeluun)
0,5 dl ruohosipulia silputtuna
200 g ranskankermaa
ripaus mustapippuria
1 punasipuli hienonnettuna (ja marinoituna, jos haluat)

Valuta katkaravuista liemi pois ja sekoita ne muiden ainesten kanssa sekaisin. Koristele halutessasi mädillä ja ruohosipulilla.


Jos haluat mukaan pikkelöityä punasipulia, on tässä ohje siihen:

1 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 punasipuli silputtuna

Laita vesi, viinietikka, hunaja ja suola pieneen kattilaan ja kiehauta. Lisää sitten joukkoon punasipulisilppu. Anna sipulisilpun maustua 1-2 tunnin ajan. Kaada sipulisilppu sitten siivilään ja valuta liemi pois ennen kuin lisäät sipulisilpun mukaan mäti-katkaraputahnaan.

Fenkolirisotto

Meillä on tehty jo muutaman vuoden ajan säännöllisesti fenkolirisottoa, joko pääruuaksi tai lisukkeeksi kalalle. En kuitenkaan onnistu löytämään sen ohjetta täältä blogista, kumma kyllä, vaikka se ansaitsee paikkansa reseptiarkistossa ilman muuta.

En oikeastaan ollenkaan pidä aniksen tuoksusta tai mausta, mutta laku kyllä uppoaa - kunhan se ei ole liian vahvasti aniksisista (onkohan tuo sana ollenkaan?). Fenkolia kun siivuttaa, niin sieltä nousee oikein voimakas aniksen tuoksu. Kotimaisessa fenkolissa on ollut mielestäni vielä voimakkaampi tuoksu kuin ulkomaisessa - vai onkohan se ollut vain sattumaa ja yksilökohtaista? Kun ensi kerran tein fenkolirisottoa, irvistelin tässä vaiheessa ja mietin, että taisinpa tarttua väärään reseptiin. Kun fenkolia sitten kuullottaa ja kypsentää, muuttuu maku aromaattiseksi ja pehmeäksi.

En lainkaan muista, mistä alunperin sain fenkolirisottoinnostuksen eli mitä ohjetta alkuun käytin. Sohaisen risoton nykyään varmaan aina hiukan eri tavalla riippuen läsnäolevista aineksista. Esimerkiksi valkoviiniä meillä on hyvin harvoin, joten usein puristan sen sijaan joukkoon vähän sitruunamehua. Juustona käytän joko parmesaania tai pecorinoa. Joskus olen paistanut risoton kylkeen pari kampasimpukkaa per ruokailija, mutta nyt käyttämäni uunissa rapeutettu parmankinkku sopii mukaan myös. Risotto on ihanaa myös sellaisenaan. Riisin laatuun kannattaa kiinnittää huomiota ja valita kunnon risottoriisi. Minä tein viimeksi hutiostoksen ja ostin ihan tyhmää risottoriisiä. Tiedänpähän, etten osta toiste samaa.

Kokkeillaan-keittiössä fenkoli on jo tuttu juttu ja paljon käytetty, miten teillä? 

FENKOLIRISOTTO (3-4 annosta)

pari ruokalusikallista öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 pienehkö fenkoli (= n. 2 dl fenkolisuikaletta)
2 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 tl kasvisliemijauhetta + maun mukaan suolaa
n. 7 - 8 dl kuumaa vettä
n. 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
ripaus mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Halkaise ja suikaloi ihan ohuiksi suikaleiksi (ja pätki pisimpiä suikaleita lyhyemmäksi). Keitä esimerkiksi vedenkeittimellä litran verran vettä. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota siinä lempeästi sipulia, valkosipulia ja fenkolisilppua vajaan kymmenen minuutin ajan, välillä sekoitellen. Kaada joukkoon riisi ja sekoita vielä vähän. Lisää kasvisliemijauhe (voit käyttää myös kasvisliemikuution) ja viini, nosta lieden lämpöä ja anna kiehahtaa pari minuuttia suht reippaasti. Lisää sitten joukkoon kiehuvan kuumaa vettä, ensin 2-3 desiä, ja kun riisi on imenyt tämän määrän, taas 1-2 desiä lisää. Lisää aina kuumaa vettä, jotta riisin kypsyminen jatkuu tasaisena. Valmiin risoton koostumus on mehevän puuromainen. Kun riisi on kypsää (tarkista keitto-ohje risottoriisipaketistasi, josta näet myös osviittaa tarvittavan nesteen määrästä), raasta joukkoon parmesaani ja sekoita hyvin. Mausta risotto ripauksella mustapippuria ja tarkista suola.

Jos haluat annoksiin tuota kuvassa olevaa rapsakkaa parmankinkkua, kuumenna uuni 200 asteeseen ja levitä parmankinkkuviipaleita leivinpaperin päälle pellille. Nosta pelti uuniin ja paahda kinkkusiivuja 10-15 minuuttia, niiden paksuudest riippuen, kunnes ne alkavat olla hiukan rapeita. Ole tarkkana, sillä ne palavat helposti.

Helpoista helpoin pikamajoneesi

Oletteko koskaan miettineet, että majoneesia on monta makua? Siis ihan tavallista maustamatonakin majoneesia. On hyvää ja on pahaa mautonta. Itse tehty majoneesi kuuluu osastolle "hyvää", mutta sen valmistaminen ja vispaaminen on aina ollut homma sinänsä. Jossain vaiheessa pääsin jyvälle maailman helpoimmasta ja stressittömimmästä tavasta tehdä majoneesia itse. Se onnistuu näppärästi sauvasekoittimella korkeassa astiassa. Hyvä ohjevideo löytyy esimerkiksi täältä.

Majoneesia voi maustaa käyttötarkoituksensa mukaan esimerkiksi sitruunalla, chilillä tai valkosipulilla. Tämänkertainen satsi sai mausteekseen raastettua sitruunankuorta ja ihan hiukan valkosipulia, sillä sitä tarjottiin paistettujen maivojen ja uunissa kypsennettyjen perunoiden ja porkkanoiden kera.

NOPEA MAJONEESI

1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
1 tl dijonsinappia
vajaa 1/2 tl suolaa
pari-kolme tippaa vaaleaa balsamiviinietikkaa
1 tl sitruunamehua
vähän raastettua sitruunankuorta
puolikas pienestä valkosipulinkynnestä silputtuna

Riko kananmuna varovasti korkeaan ja kapeaan astiaan (johon sauvasekoittimesi sopii). Keltuaisen on hyvä säilyä ehjänä. Lisää astiaan muut aineet. Laske sauvasekoitin kulhoon niin, että keltuainen jää kokonaan sen alle. Käynnistä masiina, pidä sitä paikallaan ja anna surrata, kunnes majoneesi on muotoutunut.

Tällä öljymäärällä majoneesista ei tule kovinkaan tanakkaa. Jos tarvitset jämäkämmän majoneesin, lisää öljyn määrää esimerkiksi desillä.

Majoneesia jäi toiseenkin kertaan. Pakko varmaan tehdä burgerit. Siinä tapauksessa taidan sekoittaa majoneesiin vähän Srirachaa eli chilikastiketta.

Pikaiset burgerisipulit

Minulla ja nelisenkymmentä vuotta nuoremmilla on erilainen kanta sipulin sopivuudesta hampurilaiseen. Minä kannatan, nuorempi ei. Minun mielestäni väliin sopii erinomaisesti sekä raaka että paistettu sipuli. Ensiksi mainittua on meidän burgereissamme yleensä  - ei vain siksi, että se on hyvää, vaan siksi että herään paistetun sipulin haaveisiin siinä vaiheessa, kun on aika kasata burgerit.

Erään viikon burgerihaaveena oli kanaburgeri, joka kaatui sitten siihen, ettei lähikaupassa ollut broilerinjauhelihaa (eikä lomalaisilla ollut virtaa kävellä viidensadan metrin päähän parempaan kauppaan). Tavallista burgeria piristämään ostin sitten vuohenjuustoa ja tein ihan minisatsin paistettua sipulia. Sipulihässäkkään sujautin rohkeasti yhden mustan (fermentoidun) valkosipulinkynnen (joita ostimme Tukholman reissulta). Se sopi joukkoon hyvin, ja  toisenkin kynnen olisi ihan hyvin voinut laittaa. Jos sinulla ei tätä valkosipulia ole, niin laita yksi tavallinen kynsi.

PAISTETTUA SIPULIA BURGERIN VÄLIIN (ihan pikkuruinen satsi, kahteen burgeriin))

pari sipulia
öljyä paistamiseen
1 (musta) valkosipulinkynsi
hippunen suolaa
pari töräystä juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl  balsamiviinietikkaa

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Paista niitä pannulla aluksi melko kuumalla, sitten lempeämmällä lämmöllä, välillä sekoitellen. Silppua valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Jatka paistamista ja lisää suolaa ja hunajaa joukkoon. Lisää pannulle myös hiukan balsamiviinietikkaa ja anna sipuleiden vielä muhia pari minuuttia.

Sitten vaan burgeria täyttämään!

Aamiaislautanen

Jos aamupalaa syödään vasta puolenpäivän tienoilla, kuten meillä tänään, saa siinä olla hyvinkin lounasmaisia elementtejä. Kananmunat ja pekoni ovat taattua aamiaiskamaa, samoin avokado, mutta couscousin avulla tästä tuli erittäin hyvä kokonaisuus, jonka voisi nimetä aamiaislautaseksi, lounaaksi tai brunssiksi. Ravinteikas lautasellinen sopii hyvin niin aamun kuntoilijalle kuin edellisen illan juhlijallekin.

Kun jälkiruuaksi surauttaa smoothien ja keittää kahvit, niin täysi maha ja hyvä mieli on taattu tunneiksi eteenpäin!

AAMIAISLAUTANEN / BRUNSSITARJOTTAVA (noin neljä annosta couscousia)

2 dl couscousia
2 dl kiehuvaa vettä
1 tl (luomu)kasvisliemijauhetta

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
hippunen suolaa (tarvittaessa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
kourallinen yrttejä (lehtipersiljaa, basilikaa, minttua)
3-4 salvian lehteä
kourallinen rucolaa
n. 1,5 dl herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
2 kevätsipulia varsineen (tai 1 salottisipuli)
1 pieni valkosipulinkynsi

1 kananmuna / ruokailija
2-3 siivua pekonia / ruokailija
puolikas avokado / ruokailija
kirsikkatomaatteja

Aloita couscousista. Laita ryynit kuumutta kestävään kulhoon tai pieneen kattilaan kasvisliemijauheen kanssa, kaada kuuma vesi päälle ja sekoita. Laita päälle kelmu tai kansi ja anna couscousin turvota 8-10 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan) eli suunnilleen sen aikaa, kun silppuat siihen muut ainekset.

Viipaloi sipulinvarret (tai hienonna salottisipuli), riivi herneet paloistaan (tai sulata pakasteherneet), kuori ja raasta valkosipulinkynsi ja silppua yrtit ja rucola. Kun couscous on pehmennyt, lisää äsken mainitut lisukkeet sen sekaan, ja sekoita joukkoon myös herneet, öljy, balsamico ja mustapippuria. Suolaa voi lisätä maun mukaan. Jätä couscous maustumaan siksi aikaa, kun paistat kananmunat ja pekonisiivut. Tähän sopii hyvin hiukan paistettu muna, jossa on löysähkö keltuainen - tai sitten uppomuna, miten tykkää (ja jaksaa).

Kokoa valmiit annokset ruokailijoille tai asettele kaikki tarjolle erikseen, jotta jokainen saa koota mieleisensä kombon.

Lisuketta tai pääruokaa: linssejä ja munakoisoa

Linssit ovat hyviä ja ravitsevia, ja sopivien kumppaneiden kanssa niistä saa kokonaisen aterian. Proteiinikertymä on kerralla kuitattu, vitamiinit ja hivenaineet saatu, eikä tarvitse kuikuilla lihan perään. Linsseistä saa kuitenkin kivan lisukkeen lihalle tai kalalle, ja tällä kertaa uunissa kypsennetty kana sai seurakseen linssi-munakoisomuhennosta. Tämä on erinomainen lisukevaihtoehto riisin, ohran, potun tai pastan sijaan.

LINSSI-MUNAKOISOMUHENNOS

öljyä
1 munakoiso
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kymmenkunta kirsikkatomaattia
2 dl punaisia linssejä
noin reilut 3 dl vettä
1 tl kasvisliemijauhetta
1 tl balsamiviinietikkaa
1/2 dl yrttisilppua (esim. tuoretta basilikaa, persiljaa, oreganoa, minttua...)
hiukan mustapippuria
ripaus suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa

Pese ja kuutioi munakoiso suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuumenna korkeareunaisella paistinpannulla öljyä ja laita munakoisopalat paistumaan. Paista munakoisoja oikein kuumalla pannulla, kunnes ne ovat kauttaaltaan saaneet väriä. Voit lisätä öljyä pannulle välillä, mutta pidä joku tolkku - munakoisot imaisevat helposti melkoisen satsin, eikä tavoite ole, että ne lilluvat öljyssä. Kun munakoisoissa on väriä, lisää pannulle hiukan öljyä sekä sipulikuutiot ja valkosipulisilppu. Pienennä lämpöä ja kuullota sipuleita munakoisopalojen seassa sekoitellen, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Puolita kirsikkatomaatit ja heitä pannulle paistumaan.

Huuhtele linssit ja lisää ne pannulle. Lisää myös kolmisen desiä vettä ja kasvisliemijauhe. Sekoita, laita kansi päälle ja anna linssien hautua kypsiksi. Tämä kestää kymmenisen minuuttia. Kannattaa välillä sekoittaa ja tarkistaa nestetilanne (voit lisätä tarvittaessa hiukan vettä). Kun linssit ovat kypsyneet, lisää sekaan balsamiviinietikka ja yrtit sekä mustapippuri ja hunaja. Sekoita ja tarkista vielä suolan määrä sopivaksi.