lauantai 31. joulukuuta 2016

Maksapatee

Jo monena vuonna olen pähkäillyt, että pitäisi tehdä jouluksi maksapateeta, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä. Yhtenä jouluna oli tosi lähellä, mutta en osannut päättää, millä ohjeella tekisin, ja siihen se operaatio sitten kaatui. Nyt ryhdistäydyin. Päätin todellakin toteuttaa aikeeni ja viritellä ihan oman ohjeeni, ja niin viimein maksapatee materialisoitui.

Ihan yllätyin, miten hyvää tuli!

Tällaisten viritelmien kohdalla kannattaa tehdä koekakku. Raakaa maksapateetaikinaa (tai jauheliha- tai kalapihvitaikinaa) ei mennä ihan noin vain maistelemaan, joten suosittelen aina kypsentämään pannulla tai mikrossa pienen testipalan. Testiraatimme päätti koepalan jälkeen, että suolaa on lisättävä, mutta muuten maut olivat tasapainossa. Olennainen mauste maksapateessa on sardelli, josta tulee hieno makuvivahde. Sardellia löytyy kaupasta pienessä säilykerasiassa tai lasipurkissa.

Tällä ohjeella tulee reilu määrä pateeta. Laitoin kaksi kolmannesta massasta pateevuokaan ja yhden kolmanneksen pyöreään pieneen uunin kestävään kulhoon.


MAKSAPATEE

2 pientä sipulia
1 valkosipulinkynsi
80 g pekonia
1/2 tl tuoretta rosmariinia silputtuna
5-6 sardellifilettä (pieniä ja ohuita)
400 g naudan maksaa
1 kananmuna
1 dl kuohukermaa
2 rkl perunajauhoja
n. 1 tl suolaa
n. 1 rkl tuoretta meiramia silputtuna
ripaus mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Kuumenna paistinpannu, leikkaa pekoni suikaleiksi ja paista sitä pannulla. Lisää hetken kuluttua hienonnetut sipulit ja valkosipulinkynsi sekä silputtu rosmariini. Paista aineksia lempeähköllä lämmöllä, kunnes sipuli on kuullottunut pehmeäksi. Lisää loppuvaiheessa pannulle sardellifileet ja sekoita, kunnes ne ovat sulaneet joukkoon. Soseuta sipuli-pekoniseos blenderissä tai sauvasekoittimella kapeassa kulhossa.

Sekoita soseutettu pekoni-sipuliseos hyvin yhteen muiden ainesten kanssa. Nosta lautaselle teelusikallinen seosta ja kypsennä sitä mikroaaltouunissa, kunnes on kypsä (puolisen minuuttia riittänee). Maista ja säädä vielä maut (suola) kohdalleen.

Kaada seos yhteen tai kahteen uunivuokaan. Nosta vuoka/vuoat isompaan vuokaan, ja kaada siihen kuumaa vettä sen verran, että vesi ylettyy noin puoliväliin pateevuokaa/-vuokia. Kypsennä pateeta vesihauteessa 150 asteessa noin tunnin verran. Iso satsi yhdessä vuoassa vaatii hiukan pidemmän kypsennysajan. Kahden vuoan taktiikka oli hyvä sen vuoksi, että pienemmästä vuoasta saattoi tarkistaa kypsyyttä.


* * *
Kauneimmat kiitokset Kokkeillaan-keittiön seuraajille kuluneesta vuodesta!

Hyvää loppuvuotta
ja
herkullista tulevaa vuotta!

terveisin Kotiharmi ja Armastus

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kolmen kaalin keitto

Minä en vielä muutama vuosi sitten suostunut syömään hapankaalta. Sittemmin tilanne on muuttunut ja popsin sitä mielelläni - lämpimänä. Kylmälle hapankaalille en ole vielä antanut myöten, mutta jos linja jatkuu entisenlaisena, niin antaudun sillekin vielä joskus.

Meillä on tehty joskus hapankaalipiirakkaa (hyvää) ja useammankin kerran pannulla smetanan kera haudutettua hapankaalta (erittäin hyvää). Hapankaalikeittoa on tehty pariakin erilaista, ja ne on todettu maukkaiksi. Nyt tein taas uuden version, ja siitä tuli vielä aiempiakin parempaa.  

Ostin keittoa varten smetanaa, sillä se pyöristää mukavasti kirpakan hapankaalin makua. Muistin smetanan vasta siinä vaiheessa, kun olin lusikoinut soppaa muutaman lusikallisen. Keitto siis maistui ilmankin, mutta kyllä vain smetana antoi sille ihan eri säväyksen. Laitoin omalle lautaselle sitä pari teelusikallista ja siinä oli juuri sopivasti.

Jos haluat tehdä tästä kasvisversion, onnistuu se helposti: Käytä kasvisliemikuutiota kanaliemikuution sijaan ja korvaa makkara pavuilla. Chiliä voi lisätä mielensä mukaan (chorizo on mausteinen makkara, joten siitä tulee mukavasti makua soppaan).


HAPANKAALIKEITTO

3-4 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1 tl curryjauhetta
1 rasia hapankaalta (laitoin luomua)
pari kourallista parsakaalin kukintoja
pari kourallista lehtikaalisilppua (yksi lehtikaalin lehti)
1 l vettä
1 kanaliemikuutio
4 chorizo-raakamakkaraa
1 suippopaprika
1 tl hunajaa
reilut pyöräytykset mustapippuria
suolaa oman maun mukaan
hiukan smetanaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori porkkana ja leikkaa siitä ohuita kiekkoja. Leikkaa parsakaalin kukintoja pienemmiksi. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota sipuleita ja porkkanoita siinä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten sekaan curryjauhe ja kuullota lisää. Heitä sekaan parsakaalinnuput ja hapankaali ja sekoita. Kaada kattilaan vesi ja lisää liemikuutio. Jätä keittopohja kiehumaan.

Kuumenna paistinpannu ja puristele makkaramassa luonnonsuolesta pannulle paistumaan. Murentele massaa paistinlastalla pienemmiksi muruiksi tai jätä isommiksi kokkareiksi, miten haluat. Kun makkara paistuu, suikaloi paprika ja lisää se pannulle. Paista makkaraa ja paprikaa melko reippaalla lämmöllä, kunnes ne saavat vähän väriä (ja samalla lisämakua). Lisää makkarat ja paprikat kattilaan. Silppua yksi lehtikaalin lehti (poista kova lehtiruoti) ja lisää suikaleet kattilaan. Mausta mustapippurilla ja hunajalla, ja lisää suolaa sen verran kuin suusi sitä kaipaa. Anna keiton kiehua noin 20 minuuttia tai kunnes porkkanat alkavat olla kypsiä.

Voit lisätä smetanaa lopuksi kattilaan tai nostaa purkin pöytään, jolloin jokainen ruokailija saa halutessaan annostella sitä itse lautaselleen.

Smetanoitettu keitto

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vahvat maut nyhtökauraan

Gochujang-tahnalla, valkosipulilla ja soijalla saa vietyä makumaailmaa hippusen koreampaan suuntaan - ruokaan siis tulee korealaista vivahdetta. Gochujang-chilitahnaa löytyy ainakin isommista ruokakaupoista, ja minun mielestäni se on ollut oikein hyvä ostos. Tahna on riittoisaa, sillä se on melko räyhäkän vahvaa ja lusikallinen riittää antamaan makua. Hetken mielijohteesta maustoin tahnalla nyhtökauran, joka otti reippaat maut kiitollisena vastaan.

Arkiruoka-asteikolla tämä korealainen nyhtökaura pääsi hyvinkin kiitettävälle tasolle. Teen toistekin. Ehkäpä heti kohta joulukinkkuähkyn jälkeen :)


NYHTÖKAURAA KOREALAISITTAIN

1 pkt nyhtökauraa (naturell)
2 rkl (maapähkinä)öljyä
1 sipuli (kirjoitin ensin "sopuli", mutta eihän tämä sitten olisi lihaton vaihtoehto, hah hah...)
2 porkkanaa
4 valkosipulinkynttä silputtuna
1 tl jauhettua inkivääriä
n. 1 tl (tai maun mukaan) korealaista gochujang-chilitahnaa
n. 0,5 - 1 dl soijakastiketta
n. 1 dl vettä

Kuori ja suikaloi sipuli ja porkkanat. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista sipuleita ja porkkanoita siinä hetken aikaa. Lisää sitten pannulle nyhtökaura. Pienennä paistellessasi suurimpia möykkyjä paistinlastan tai kauhan avulla. Lisää silputut valikosipulinkynnet, chilitahna ja inkiväärijauhe joukkoon, ja paista edelleen sekoitellen. Lisää soijakastiketta ja vettä, ja anna seoksen kiehua, jotta kastikkeesta tulee mehevää. Säädä nesteillä koostumus mieleiseksesi. Soijalla säädät myös suolaisuutta. Aloita pienellä määrällä ja lisää mielesi mukaan. Tarjoile kastike esimerkiksi keitetyn riisin kera.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Paahdetut ruusukaalit jugurtin kera

Joitain vuosia sitten alkaneelle ruusukaali-innostukselle ei näy loppua. Joskus lötköiksi keitettyjen mauttomien ruusukaalien äärellä innostus tosi aavistuksen notkahtaa, mutta palaa taas takaisin entisissä voimissaan. Minä pidän näistä kauniista kaalipalleroista eniten pannulla paistettuina tai uunissa paahdettuina. Rapsakka paistopinta sopii ruusukaaliin mahdottoman hyvin ja tuo tietysti mukavaa purutuntumaakin.

Koska ruusukaalireseptejä ei voi mielestäni olla koskaan liikaa, saatte tässä taas yhden lisää. Ohje on Jamie Oliverin (lehdestä nro 74/2016). Ruusukaaliin oli reseptissä yhdistetty tuoretta fenkolia ja lähi-idän mausteita, ja lopputulos oli oikein hyvin suuhun sopiva! Liharuuan lisukkeena tämä ruusukaaliruoka toimi hienosti, mutta voisin kuvitella syöväni tätä myös kasvisruokana esimerkiksi bulgurin tai couscousin tai riisin kanssa.


PAAHDETTUA RUUSUKAALTA JA FENKOLIA

vajaa 1 tl kuminansiemeniä
vajaa 2 tl korianterinsiemeniä
300 g ruusukaaleja
1 punasipuli
1 pieni fenkoli
oliiviöljyä
8 hasselpähkinää
1tl seesaminsiemeniä
150 g kreikkalaista jugurttia
1 tl tahinia
1 valkosipulinkynsi raastettuna
puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
hyppysellinen sumakkia ja suolaa
pari ruokalusikallista yrttisilppua (esim. korianteri/lehtipersilja, minttu, tilli)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa ruusukaalien kannat pois ja poista päällimmäiset lehdet, jos ne ovat huonoja ja nahistuneita. Isoimmat kaalinpäät voit puolittaa. Keitä kattilassa vettä ja kiehauta ruusukaaleja kolme minuuttia. Kaada kattilasta vesi pois.

Kuumenna paistinpannu ja paahda kuumalla kuivalla pannulla kuminan ja korianterin siemeniä kolmisen minuuttia eli kunnes niistä alkaa nousta ihana tuoksu (ei paha palanut haju). Ota siemenet heti pois kuumalta pannulta, jotta ne eivät jää siihen palamaan. Rouhi siemeniä morttelissa suolahyppysellisen kera. Reilu puolet mausteista sekoitetaan ruusukaalien joukkoon ennen paistamista, loput vasta ennen tarjoilua.

Leikkaa sipuli ja fenkolinmukula siivuiksi (saa olla melko ohutta siivua varsinkin se fenkoli). Sekoita sipuli, fenkoli ja ruusukaalit kevyen öljylorauksen ja paahdettujen mausteiden (noin puolet) kera kulhossa ja kaada seos uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kasviksissa on vähän väriä.

Kuumenna sillä välin paistinpannu uudelleen ja paahda nyt pähkinöitä ja seesaminsiemeniä. Kolme minuuttia riittää myös näille. Möyhennä morttelissa ja sekoita kumina-korianterirouheeseen.

Sekoita jugurttiin tahini, valkosipuli, sitruunan mehu ja raastettu kuori, sumakki ja suola sekä vähän yrttisilppua. Levitä jugurttiseos tarjoiluvadille.

Lusikoi ruusukaaliseos jugurtin päälle vadille ja ripottele päälle pähkinä-mausteseosta sekä yrttejä.


torstai 15. joulukuuta 2016

Luumurahka glögivivahteella

Meillä luumut ovat aina olleet osa joulua. Ei niinkään kinkun ja laatikoiden kanssa samalla lautasella vaan jälkiruokaosastolla. Luumukiisseli on aina ihanaa, mutta vielä enemmän pidän luumurahkasta. Tällä kertaa pehmensin rahkaseokseen tulevia kuivattuja (toki ihan pehmeitä) luumuja keittämällä niitä hetken aikaa glögissä. Luumuihin tuli ihanaa glögiaromia.

Kuva ei tee mitenkään oikeutta herkulliselle jälkiruualle. Mutta lusikka sentään on soma, vai mitä?


LUUMURAHKA (n. 4 annosta)

200 g kuivattuja pehmeitä luumuja
n. 1 dl glögiä (tavallista kaupan glögiä)

n. 1,5 dl kuohukermaa (meillä oli avattu purkki, josta oli jo vähän käytetty)
2-3 rkl (tai maun mukaan sokeria)
1 prk rahkaa
reilu 1 dl kreikkalaista jugurttia (tätäkin oli rasian pohjalla vähän)
tiraus sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Silppua luumuja veitsellä tai saksilla pienemmiksi paloiksi. Laita ne kattilaan glögin kanssa ja kuumenna. Anna kiehua viitisen minuuttia. Tarkkaile glögin määrää. Jos keitos porisee kovin voimakkaasti, haihtuu glögi liian äkkiä (ja voit joutua lisäämään sitä). Kun luumut ovat pehmenneet eikä glögiä ole kattilassa enää kovin paljoa, nosta kattila pois hellalta ja anna luumujen jäähtyä.

Vaahdota kerma ja lisää siihen sokeria maun mukaan. Kannattaa laittaa ensin vähän ja tarkistaa sokeri vasta sitten, kun ainekset on sekoitettu. Lisää kermavaahdon joukkoon sitruunamehu, rahka ja jugurtti ja sekoita. Jos haluat, voit soseuttaa esimerkiksi sauvasekoittimella ainakin osan luumuista. Minä en soseuttanut vaan sekoitin luumut vaahdon joukkoon sellaisenaan. Sekoita lopuksi joukkoon vaniljasokeria, ja lisää sokeria, jos haluat makeamman luumurahkan.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Pinkkiä ja pirteää: karpaloposset

Meillä on pakasteessa aarteita - karpaloita. Siirtelen pusseja hellästi etsiessäni pakasteesta jotain muuta ja lykkään niiden käyttöä. Itsenäisyyspäivän aterian jälkiruuan valmistukseen tarvittiin hapokkaita marjoja, ja koska meillä ei mustaherukoita ollut, niin otin juhlallisesti käyttöön karpaloita. Tuli hyvää ja kaunista!

Posset on kaikessa yksinkertaisuudessaan sitruunan (tai jonkun sitruksen) avulla hyydytettävä kerma - samettisen pehmeä, makea ja kirpakka yhtä aikaa. "Lemon posset" -nimellä on Kotiharminkin keittiössä herkkua tehty aiemmin. Me naiset -lehdessä (nro 48/2016) oli mustaherukka-kuohuviinipossetin ohje, josta tein nyt siis karpaloisen version. Väri oli mustaherukkaista sisartaan hempeämpi, ja mutta karpalon maku kyllä erottui jälkiruuasta.

Tämän jälkiruuan tekeminen on todella helppoa - kokkeileppa!



KARPALO-KUOHUVIINIPOSSET (tai mustaherukka-kuohuviiniposset, jos käytät karpaloinen sijasta mustia viinimarjoja)
3 - 4 annosta

75 g (pakaste)karpaloita
1 sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
0,5 dl kuohuviiniä
0,75 dl sokeria

Sulata jäiset marjat ja kumoa ne tiuhaan siivilään. Nosta siivilä kulhon päälle ja painele marjoja siivilää vasten, jotta kaikki mehu valuu kulhoon. Marjoista puristuu samalla myös vähän sosetta - anna sen mennä mukaan kulhoon.

Purista sitruunasta mehu. Laita kattilaan karpalo- ja sitruunamehu, kerma, kuohuviini ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua viisi minuuttia. Vahdi keitosta, ettei se kiehu yli.

Jaa seos annosvuokiin, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi (meillä olivat kuutisen tuntia kylmässä).


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Täyteläinen tattikeitto

Keittoa taas, mutta kyllä niin mieleni pahoitin, kun Pirkka-sarjan kuivatut tatit olivat peräisin Puolasta. Että eikö riitä suomalaista tattia pussiin ja suomalaiseen kauppaan?

Mielipahaan helpotusta toi kuitenkin valmistamani tattikeiton ihastuttava ja täyteläinen maku. Melkein noudatin sienipussin kyljessä ollutta ohjetta.


TATTIKEITTO (2 reilua alkuruoka-annosta)

puolikas sipuli

25 g kuivattuja tatteja
1 rkl vehnäjauhoja
5 dl tattien liotuslientä / vettä
n. 0,5 tl suolaa (tai maun mukaan)
ripaus mustapippuria
muutama timjaminoksa
1 dl kuohukermaa

Laita ensin tatit likoamaan kiehuvan kuumaan veteen (3-4 dl), jolloin ne pehmenevät puolessa tunnissa. Älä heitä liotusvettä hukkaan.

Silppua sipuli ja kuullota sitä kevyesti kattilanpohjalla öljytilkassa. Muutama minuutti paistamista riittää, jotta sipuli vähän pehmenee. Lisää joukkoon pehmenneet tatit. Jos haluat, voit silputa tatteja ennen tätä veitsellä. Jos teet kuten minä, eli surautat keiton sauvasekoittimella, ei pilkkomista tarvita. Paista tatteja ja sipuleita hetken aikaa ja lisää sitten joukkoon venhäjauhot. Paista sekoitellen pari minuuttia ja lisää sitten kattilaan tattien liotusliemi ja tarvittaessa hiukan vielä vettä. Hienonna timjami ja heitä kattilaan yhdessä suolan ja pippurin kanssa. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Lisää kattilaan kerma ja kuumenna keitto uudelleen kiehuvaksi. Soseuta keitto, jos haluat (minä soseutin). Tarkista suolaisuus mieleiseksesi ennen tarjoilua.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Pikainen papukeitto

Ei ollut tarvetta millekään pikaruualle, mutta tämän papukeiton valmistaminen oli todella nopeaa ja vaivatonta. Vaivatonta oli myös syöminen - papukeitto oli oikein hyvää!

Kun tekee mieli papuruokaa, on kaksi vaihtoehtoa: liottaa papuja tuntikausia tai tarttua pakettiin, joka sisältää valmiiksi liotettuja ja esikeitettyjä papuja. Äkillisen papuhimon iskiessä jälkimmäinen on ainoa vaihtoehto. Hitain vaihe tässä keitossa oli sipulin kuullottaminen, eikä siinäkään mennyt kymmentä minuuttia kauempaa. Papujen ystävälle suosittelen lämpimästi tätä soppaa.


VALKOPAPUKEITTO (2 annosta)

1 keskikokoinen sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 pkt kypsiä valkopapuja (285 g:n paketti)
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
1/2 dl kuohukermaa
100 g (chili)tuorejuustoa
1/2 dl silputtua tuoretta oreganoa
n. 1/2 tl suolaa

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Avaa papupurkki ja kaada pavut siivilään, jotta neste valuu pois. Silppua oregano.

Kuumenna kattilassa öljyä ja nosta sipulisilppu paistumaan. Paista sipuleita kymmenisen minuuttia, kunnes ne kuullottuvat eli muuttuvat läpikuultavammaksi ja pehmeämmäksi. Lisää joukkoon valkosipuli ja paista vielä hetki. Ei haittaa, vaikka sipulit saavat paiston aikana vähän väriä, siitä tulee hyvää makua keittoon. Valkosipulia ei kannata kärventää ihan mustaksi, koska se kitkeröityy. Lisää kattilaan pavut ja vehnäjauho ja sekoita. Lisää kattilaan vesi (jonka voit halutessasi kiehauttaa ensin vedenkeittimellä) ja kerma. Sekoita hyvin ja anna keiton kiehahtaa. Lisää oregano ja juusto keittoon, ja soseuta soppa esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää suolaa makusi mukaan vasta sen jälkeen, kun juusto on lisätty, sillä siinäkin on suolaa. Ripauta joukkoon lopuksi hippunen mustapippuria.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Maa-artisokkarisotto

Että oli ihana saada viesti, jossa kyseltiin, haluanko maa-artisokkaa! Haluan, haluan, haluan!!! Junaradan länsipuolen puutarhurilla siitä oli ilmeisesti ylitarjontaa, kun meillekin asti liikeni. Ja mikä pussillinen valioyksilöitä, ou jee! Kiitos <3

Maa-artisokat ovat hyviä ja monikäyttöisiä. Maa-artisokkakeitto kaikessa yksinkertaisuudessaan (sipulia, suolaa, mustapippuria, kermaa) on herkullista, mutta kannattaa myös paahtaa uunissa maa-artisokkalohkoja. Olen tehnyt maa-artisokista myös sipsejä, jotka ovat ihastuttavia nekin. Kun perunoiden kera keittää maa-artisokkia ja yhden valkosipulinkynnen, ja sitten valmistaa niistä muusia, saa palan taivasta lautaselle. Mutama vuosi sitten kovasti hehkutettua maa-artisokkarisottoa en tullut koskaan kokeilleeksi, joten nyt oli sen aika. Oi, miten hyvää! Tein risoton ihan omin avuin, enkä käyttänyt ohjenuorana mitään reseptiä. Osa saaduista mukuloista päätyi siihen, mutta noita ihania palleroita jäi vielä uunissa paahdettavaksi ja ehkä pieneen keittoonkin.

Maa-artisokkarisotto sopii syötäväksi sellaisenaan pääruokana tai esimerkiksi lihan lisukkeena.



MAA-ARTISOKKARISOTTO (kahdelle)

300 g maa-artisokkia

puolikas sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä
1,5 dl risottoriisiä
n. 4 - 5 dl vettä (keitä esim. vedenkeittimessä)
1 tl kasvisliemijauhetta
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl raastettua pecorinojuustoa
ripaus mustapippuria
hiukan tuoretta timjamia silputtuna
(suolaa tarvittaessa)

Harjaa maa-artisokat juuresharjalla juoksevan veden alla puhtaiksi. Ota 2-3 mukulaa erikseen, jos haluat tehdä sipsejä koristeeksi. Leikkaa muut vähintään kahteen osaan. Laita paloitellut maa-artisokat kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Maa-artisokka kypsyy aika nopsakasti - riippuen tietysti palojen koosta.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita öljyssä kattilanpohjalla muutaman minuutin ajan, kunnes ne hiukan pehmenevät. Lisää risottoriisi, sekoita ja kaada sekaan vähän kiehuvaa vettä - suunnilleen sen verran, että riisi peittyy. Lisää kasvisliemijauhetta ja sitruunamehua, ja anna seoksen poreilla kevyesti. Sekoita välillä usein ja lisää vettä aina kun riisi on melkein imenyt edellisen satsin. Varo, ettei pala pohjaan. Kypsennä risottoriisiä oman riisipakettisi ohjeistuksen mukaisen ajan eli kunnes riisi alkaa pehmentyä, muttei puuroudu. Valmis risotto on muutoin riisipuuromaisen täyteläistä, joten älä jätä sitä liian kuivaksi.

Sillä välin kun riisi kypsyy, soseuta pehmeiksi kypsyneet maa-artisokat ja jätä ne odottelemaan. Kun risotto alkaa olla viittä vaille valmista, lisää maa-artisokkasose sen joukkoon. Mausta risotto pecorinojuustolla, mustapippurilla ja timjamisilpulla. Lisää suolaa, jos suusi sitä kaipaa.


Maa-artisokkasipsit: (nämä ehtii tehdä risoton kypsyessä)

Jos haluat tehdä koristeeksi maa-artisokkasipsejä (suosittelen!), siivuta maa-artisokat hyvin ohuiksi siivuiksi. Nosta siivut talouspaperin päälle kuivahtamaan. Kuumenna pienen kattilan pohjalla sentti-pari öljyä ja paista sipsit öljyssä kullanruskeiksi. Kattilan koosta riippuu, monessako erässä sipsit joutuu paistamaan. Kerrallaan ei kannata laittaa kovin paljon siivuja kattilaan.


tiistai 8. marraskuuta 2016

Purkista pannulle: taskurapupihvit

Tuleeko mieleesi koskaan ostaa jotain hassunhauskaa ja erikoista ruokakaupasta? Meille tulee näitä päähänpistoja tuon tuostakin. Kotona sitten mietitään, mitä niistä tehtäsiin. Joskus käy myös niin, että puolen vuoden kuluttua joku purnukka löytyy kaapista, mihin se on unohtunut, kun ei tullut silloin heti jatkojalostettua sen sisältöä.

Taskuravunlihalle kävi näin, mutta onneksi se kohtasi reseptinsä (ja kokki tuon säilykepurkin) ennen kuin tuote ehti mennä piloille. Pienenpienestä säilykepurkillisesta riitti perunoiden tuella pihvejä sopivasti lounaaksi kahdelle.

Ohje löytyi Tina Nordströmin keittokirjasta "Tina." Sovelsin sitä olemassa olevien aineiden ja määrien osalta jonkin verran.


TASKURAPU-PERUNAPIHVIT  (kymmenkunta ihan pientä pihviä)

2 perunaa (isompia kuin kananmunat)
170 g:n purkki taskuravunlihaa (itse rapua tässä 120 g)
puolikas sipuli
1 pieni kananmuna (tai jopa hiukan vähemmän)
1 tl kuivattua tilliä
1 tl thaimaalaista kalakastiketta
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
suolaa (~1/4 - 1/2 tl) ja ripaus mustapippuria
hippunen chilijauhetta

n. 1,5 dl seesaminsiemeniä
öljyä + voita paistamiseen

Keitä perunat kypsisksi kuorineen. Kuori kypsät perunat ja puserra ja perunapuristimen läpi, jos sellaisen omistat. Meillä ei ole, joten möyhensin ne haarukalla.

Hienonna sipuli oikein pieneksi silpuksi. Sekoita soseutetut perunat, sipuli, taskuravunliha (voit leikata isompia lihapaloja pienemmäksi), kananmuna (riko kananmuna lasiin, sekoita sen rakenne haarukalla rikki ja annostele pihvitaikinaan noin 3/4 seoksesta) ja mausteet. Sekoita seos taikinamassaksi. Kuumenna pannulla öljy-voiseosta ja paista noin teelusikallisen kokoinen koepihvi, josta voit tarkistaa, pitääkö esimerkiksi suolaa lisätä.

Kun olet säätänyt pihvitaikinan maut kohdalleen, voit tehdä pihvit. Jos massa on riittävän tanakkaa (eikä siis kananmunaa ole liikaa niin kuin minulla), voit pyöritellä ja litistellä pihvit käsin. Reilu ruokalusikallinen taikinamassaa on sopiva määrä. Laita lautaselle seesaminsiemeniä ja pyöräytä pihvit molemmin puolin siemenissä. Minä pyörittelin löysähköstä taikinasta kahdella ruokalusikalla palleroita, jotka nostin seesaminsiementen päälle ja litistin lusikalla. Sitten varovasti haarukan avulla käänsin pihvit, jotta toinenkin puoli sai siemenkuorrutteen.

Paista pihvejä voin ja öljyn seoksessa pannulla. Noin sentin paksuisille pihveille riitti hyvin suunnilleen neljän minuutin paistoaika per puoli. Paistolämpö kannattaa pitää maltillisena, etteivät seesaminsiemenet pala, mutta kuitenkin sellaisena, että pihvit saavat kauniin värin.

Tarjoile taskurapupihvit esimerkiksi salaatin kera lounaana kahdelle tai alkupaloina tai pikkusuolaisena vähän useammalle.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kookoksinen helmivaahto

Perunatärkkelyksestä valmistetut Helmi-perunasuurimot ovat jääneet meillä hyllyn laidalle notkumaan ihan oman onnensa nojaan. Ostin niitä kerran ihan vain virkistääkseni lapsuuden ruokamuistoja. Helmipuuro tai -velli kuului nimittäin lapsuuden viikonloppuihin mummulassa, ja oli minulle mieluisaa. Pyhäinpäiväviikonlopun jälkiruoka lähti ihan siitä ajatuksesta, että noista ryyneistä on jotain saatava aikaan. Olen tehnyt joskus omena-helmipuuroa, joka oli aika mukavan makuista, mutta nyt piti saada jotain erilaista. Päätin tehdä puuron kookosmaitoon ja terästää makua limetillä. Juhlavuutta jälkkäriin toi sokeroitu kermavaahto, johon puuron sekoitin. Hyvää! Vähän saman tyyppistä kuin kylmä riisipuuro, johon on sekoitettu vaniljalla maustettua kermavaahtoa.


KOOKOS-HELMIVAAHTO (2 annosta)

165 ml kookosmaitoa
0,5 dl vettä
hiukan reilu 0,5 dl Helmi-suurimoita
puolikkaan limetin mehu

1 dl kuohukermaa + 2-3 rkl sokeria + hiukan raastettua limetin kuorta

Kuumenna kattilassa kookosmaito, vesi ja limetin mehu kiehuvaksi. Sekoita kiehuvaan nesteeseen Helmi-ryynit ja anna niiden kypsyä hiljaa poreilevassa nesteessä noin kymmenen minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Sekoittele välillä. Laita kansi päälle ja nosta puurosatsi jäähtymään.

Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla ja hienoksi raastetulla limetin kuorella. Sekoita kermavaahto jäähtyneeseen helmipuuroon ja laita tarjolle. Minä kuutioin jälkiruoan päälle vielä tuoretta mangoa.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Curryperunat

Jossain elämän vaiheessa curry oli eksoottisin mauste, mitä kuvitella saattoi. Nyt mausteiden maailma on sellainen, että jopa täältä Oulun korkeuksilta löytää tavallisesta ruokakaupasta melkoisen repertuaarin mausteita ja mausteseoksia. Curry on meinannut tämmöisessä hötäkässä unohtua, joten kaivelin purkin esiin ja tupsautin sitä perunoihin. Oikein hyvä tupsautus - olisi saanut laittaa vähän enemmänkin. Kirjaan nyt ohjeeseen kaksi teelusikallista, kun itse laitoin vain puolitoista.

Meillä paistetaan usein perunalohkoja uunissa (välillä öljy+suola+mustapippuri -maustamisella, välillä yrteillä ryyditettynä - tai milloin milläkin). Sillä välin kun perunat kypsyvät maukkaiksi, ehtii puuhastella muuta. Jos perunoiden seuraksi pilkkoo pannulle esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa ja parsakaalta, ei paljon muuta aterialle kaipaakaan. Nyt uunissa paistettujen curryperunoiden kanssa syötiin intialaisittain maustettua lohta  ja papuja.


CURRYPERUNAT UUNISSA

n. 1/2 kg perunoita (minulla oli 6 perunaa)
3 rkl öljyä
n. 1/2 tl suolaa
2 tl curryjauhetta
ripaus mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita uunipellille leivinpaperi.

Pese perunat huolellisesti, mutta kuorimaan niitä ei tarvitse alkaa. Paloittele tai lohko perunat. Minä leikkasin ne kahdeksaan osaan. Laita perunapalat kulhoon ja lorauta öljy päälle. Sekoita vähän, että öljy tarttuu perunapaloihin. Ripottele perunoille suolaa ja curryjauhetta sekä ripaus mustapippuria. Sekoita ja levitä perunat leivinpaperin päälle pellille. Nosta pelti uuniin ja paista perunoita reilut 25 minuuttia (tai kunnes ovat kypsiä, mikä riippuu palojeen koosta ja perunalajikkeesta - minulla oli Van Gogh -merkkiset mukulat). Minä paistan perunat aina niin, että niissä on vähän rapsakkaa paistopintaakin, ainakin osassa.

* * *

Tuli syödessä mieleen, että nämä sopisivat kivasti esimerkiksi noutopöytäänkin, kun oheen tekisi vaikka sitruunaisen majoneesidipin.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Paistettua lohta intialaisin maustein


Intialaisesta ruuasta leviää ympäristöön huumaavan ihana tuoksu. Minulle intialaiset ruuat eivät ole tosin mikään bravuuri. Usein niiden raaka-ainelista on pitkä kuin nälkävuosi, vaikka aika hyvin aineksia on kyllä löydettävissä. Ja toisaalta, kun kerran on haalinut kokoon tarvittavia mausteita ja aineksia, niin siellähän ne pulverit kaapissa odottavat seuraavaa kokkauskertaa.

Tänään teki mieli syödä kalaa, mutta teki mieli myös vietteleviä makuja. Lohi on vahvan makuinen kala, joka kestää vahvoja mausteita paremmin kuin monet vaaleat kalat, joten se valikoitui idän mausteiden seuraksi. Tuli hyvää!



PAISTETTUA LOHTA INTIALAISIN MAUSTEIN (4 annosta)

n. 600 g lohifilettä
suolaa

1 tl curryjauhetta
1/2 tl garam masala -jauhetta
1/2 tl kurkumajauhetta
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi raastettuna
2 kuivattua curryn lehteä
1/2 tl hienonnettuja sarviapilan siemeniä
2 rkl öljyä

Leikkaa lohi annospaloiksi ja poista paloista nahka. Ripottele paloille vähän suolaa.

Kuumenna paistinpannulla öljyä ja laita kaikki mausteet paistumaan. Paista mausteita melko lempeällä lämmöllä viitisen minuuttia. Nosta sitten lohipalat paistumaan mausteöljyn päälle. Voit nostaa lieden lämpöä tässä vaiheessa vähän, mutta varo, ettei ole liian kuumaa, etteivät mausteet pala. Paista lohipaloja joka puolelta muutaman minuutin ajan, kunnes niissä on mieleisesi kypsyys. (Toiset tykkäävät kuivemmasta, meillä tykätään mehevästä juuri ja juuri kypsästä.) Ripottele jossain välissä vielä tarvittaessa hiukan suolaa kalapalojen päälle.

* * *

Pakastepavut olivat hyvä lisä lohen ja perunoiden kanssa. Nostin lohifileet pannulta lautaselle odottamaan ja kaadoin pussista jäisiä papuja suoraan pannulle, jossa lohipalat oli paistettu. Nostin lämpöä reilusti ja paistoin papuja mausteöljyssä viitisen minuuttia, eli kunnes ne olivat sulaneet ja lämmenneet. Ripsautin hippusen suolaa pavuille paistamisen aikana.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Paras porkkanasosekeitto

Söin juuri elämäni parasta porkkanasosekeittoa!

Tekisi mieli syödä koko kattilallinen yksin, mutta pitää varmaan jakaa tuota iloa myös puolisolle...

Ihanat maut Hannan soppa -blogista löytyneeseen porkkanakeittoon tuovat chili, kookosmaito ja maapähkinävoi. Viimeksi mainittua en ole osannut laittaa oikein muuhun kuin sataykastikkeeseen, koska leivän päällä se ei minulle maistu millään muotoa. Tykkääkö joku teistä? Ja mihin muuhun sitä vielä voisi käyttää?

Minä sovelsin Hannan ohjetta vähän. Tuoretta chiliä ei ollut, joten laitoin chilirouhetta purkista. Lisäsin keittoon myös parin päivän takaisen pottumuusin jämän, kun se oli muuten vaarassa joutua biopussiin. Kookosmaitoa laitoin hippusen enemmän. Poikkesin ohjeesta myös siinä, että en kuullottanut kasviksia vaan heitin palat suoraan kiehuvaan kasvisliemeen.

Keitosta tuli ihan tajuttoman järkyttävän hirveän hyvää! Tehkää tekin ja innostukaa. On helppo, on hyvä.


MAAPÄHKINÄINEN PORKKANASOSEKEITTO

8 dl kasvislientä
1 sipuli
6 reilun kokoista porkkanaa
3 valkosipulinkynttä
vajaa 1 tl (tai maun mukaan) chilirouhetta
n. 2 dl perunamuusinjämiä
1 dl maapähkinävoita
1,5 dl kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkanat. Laita ne kiehumaan kasvisliemeen yhdessä chilirouheen kanssa. Keitä, kunnes porkkanapalat ovat kypsiä. (Minä leikkasin porkkanat noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja niiden kypsymiseen meni noin 20 minuuttia.) Lisää kattilaan muusinjämät, maapähkinävoi ja kookosmaito. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderillä. Ripauta joukkoon hiukan mustapippuria ja halutessasi myös suolaa.

torstai 13. lokakuuta 2016

Härkis-kaalipata (vähän ruma, mutta paljon hyvä)

Kun näitä lihaproteiininkorvikkeita on lähdetty kokkeilemaan oikein urakalla, niin testattiin sitten myös Härkis. Se on mm. härkäpavuista valmistettu murumainen tuote, joka näyttää (ja tuntuu) paistetulta jauhelihalta. Erään viikonlopun ruokasuunnitelmissa oli tehdä kaalipataa punakaalista, jota oli vielä hyvänkokoinen köntti jääkaapissa, ja Härkis sopi siihen ajatukseen hyvin.

Härkiksen käyttö oli helppoa, sillä se on sellaisenaan valmis käytettäväksi. Sekä koostumuksensa että makunsa puolesta se sopi kaalipataan erittäin hyvin. Härkistä tulee ihan varmasti ostettua uudemman kerran.

Kaalipata ei ole kuvauksellista, mutta punakaalipata se vasta kumman näköistä olikin! Meinasin nimetä tämän halloweenkaalipadaksi. Maussa ei ollut moittimista, joten käytä vaan punakaalta, jos sitä sattuu sinulla olemaan. Minä laitoin lisäksi palan savoijinkaalta, kun se pyöri vihanneslaatikossa niin toiveikkaana päästä mukaan. Yleensä käytän kaalipadassa ohrahelmiä tai -ryynejä, mutta ne olivat loppu ja laitoin kauraryynejä (ei hiutaleita). Valitse sinä suosikkisi - tai sitä, mitä kaapissa on.


(PUNA)KAALIPATA HÄRKIKSELLÄ

0,75 dl kauraryynejä (tai ohraryynejä, tai riisiä)
n. 3 dl vettä
2 tl kasvisliemijauhetta

n. 700 g (puna)kaalta
1 sipuli
3 porkkanaa
1 pkt (250 g) Härkis-härkäpapuvalmistetta
2 rkl siirappia
1 tl rouhittua maustepippuria
n. 1 tl suolaa
1-2 dl vettä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Laita kauraryynit kiehumaan kasvisliemeen. Kypsennä niitä sen aikaa kun saat muut hommat tehtyä. Suikaloi kaali ja silppua sipuli. Paista ainakin osa kaalisuikaleista kuumalla pannulla öljyssä. Tulee makua ja kypsyminenkin ehkä vähän nopeutuu. Kuori porkkanat ja siivuta ne ohuiksi kiekoiksi. Avaa Härkis-paketti.

Sekoita kaikki kaalipadan ainekset uunivuoassa - myös kauraryynien (tai ohran tai riisin) keittoliemi. Laita vuoka uuniin ja kypsennä noin 1,5 tuntia (tai pidempään matalammalla lämmöllä, jos haluat oikein unelmanpehmeää kaalipataa). Voit laittaa padan päälle kannen tai foliota jossain vaiheessa kypsenystä, jos näyttää, että pinta ruskistuu liikaa. Vaikka kaalipadassa ruskistunut pinta on pelkästään herkkua!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Syysillan ilo: Mummo Ankan omenapiiras

Jos on raparperipiiraiden kohdalla tullut miettineeksi reseptien runsautta, niin sama juttu on omenapiiraissa. Jokaiselle löytyy reseptiviidakosta oma suosikki ja kulloisenkiin tarpeeseen sopiva.

Jos haluat omenapiiraan, jossa painotus on omenoissa eikä taikinassa, niin kannattaa tehdä amerikkalaista omenapiirasta - sitä Mummo Ankan piirasta. Tein piiraan Hesarin ohjeen mukaan. Nams!


AMERIKKALAINEN OMENAPIIRAS

Täyte:  
noin 1 kg omenoita (esim. Granny Smith) 
1,75 dl (hillo)sokeria 
1 tl kanelia
maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa 
2 rkl vehnäjauhoja 
2 rkl voita nokareina

Taikina: 
4,5 dl vehnäjauhoja 
0,5 tl suolaa 
2 rkl sokeria 
150 g kylmää voita 
vajaa 1 dl jäävettä

voiteluun kuohukermaa
pinnalle sokeria

Aloita valmistamalla täyte. Kuori omenat, poista siemenkota ja leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Sekoita keskenään sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot. Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon ja sekoita.

Tee taikina. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja leikkaa voi ihan pieniksi paloiksi. Sekoita kuivista aineista ja voista murumainen seos. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi. (Minä laitoin kymmeneksi minuutiksi pakasteeseen.)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Jaa viilentynyttaikina kahteen osaan ja pyöritä palloiksi. Pyöräytä ensin toinen paloista vehnäjauhoissa ja kaaviloi siitä kahden leivinpaperin välissä ohut, pyöreä levy, joka peittää pyöreän vuoan pohjan sekä reilusti reunat (halkaisija 2324 cm). Kaaviloi toinen pala piirakan kanneksi samalla systeemillä.

Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi ja vuole päälle voita.  Voitele taikinalevyn reunat vedellä, peitä piiras taikinakannella ja nipistele reunat kiinni. Voitele pinta kermalla ja ripottele päälle hieman sokeria. Pistele taikinakansi haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.

Pane omenapiirakka 200-asteiseen uuniin alatasolle 15 minuutiksi. Laske lämpöä ja kypsennä piirasta 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Kun piirakkaa ei malta jäähdyttää tarpeeksi, käy niin, että täytettä valuu leikkaamisen jälkeen vuoan pohjalle. Mutta ymmärrättehän - lämmin omenapiiras ja kylmä jäätelö, vastustamatonta!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Couscous-broilerpannu

Sohvalta ponnistuksesta kului vain puoli tuntia siihen, kun istuimme jo ruokapöydän ääressä hyvä ruoka lautasella. Couscous-broilerpannu sopiikin näin ollen kiireisempäänkin arkeen. Plusmerkinnän se saa myös vähätiskisyydestään. Koko homma valmistuu yhdellä pannulla.

Sumakkia lukuun ottamatta ruuan ainekset löytyvät mitä todenäköisemmin ihan tavallisesta ruokakaupasta. Ovat nimittäin melko laajat pienenkin kaupan valikoimat tätä nykyä. Sumakkia (punainen, aavistuksen kirpeä mauste) löytyy varmimmin etnisistä kauposta - tai radan takaa blogaanikollegalta :) Tänks!


COUSCOUS-BROILERPANNU (3-4 annosta)

1 pkt ohuita broilerfileitä
n. 1/2 tl suolaa
1/2 tl sumakkia
2 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
hiukan chilihiutaleita

2 valkosipulinkynttä
1 pieni sipuli
1 iso porkkana
puolikas paprika
1 tl kuivattua minttua
2 dl couscousia
n. 1/2 tl suolaa
1 tl hunajaa
1 tl balsamiviinietikkaa
2 dl vettä
lehtipersiljaa

öljyä paistamiseen

Kuumenna pannulla öljyä ja nosta broilerfileet paistumaan. Ripottele niiden pinnalle suolaa ja mausteet. Paista fileitä molemmin puolin, kunnes ne ovat kypsiä (ohuet fileet kypsyvät muutamassa minuutissa). Fileiden paistuessa silppua valkosipulinkynnet ja sipuli, kuori ja kuutioi porkkana ihan pieniksi kuutioiksi, ja hienonna paprika pieniksi kuutioiksi. Nosta kypsät fileet lautaselle.

Lisää pannulle hiukan öljyä ja paista siinä sipuleita, porkkanaa ja paprikaa noin viiden minuutin ajan välillä sekoitellen. Lisää sekaan minttu, hunaja ja balsamiviinietikka, ja sekoita. Lisää couscous ja suolaa, ja lopuksi vesi. Sekoita nopeasti, nosta broiskut päälle, ja laita tiivis kansi pannun päälle. Anna couscousin turvota ja kypsyä reilut viisi minuuttia kannen alla (tai sen aikaa kun couscouspaketti ohjeistaa). Koristele lehtipersiljalla.

Me lisäsimme lautaselle vielä turkkilaista jugurttia kastikkeen virkaa toimittamaan.


tiistai 27. syyskuuta 2016

Liian kypsät riisit sekä lysähtänyt taikina (ja kokki)

Viime aikoina innostus keittiö- (ja blogi)hommiin on ollut hyvin laimeaa. Kuin ihmeen kaupalla olemme kuitenkin saaneet murua rinnan alle, ja välillä ihan hyvääkin ruokaa. Enimmäkseen vanhoja tuttuja ruokalajeja, vaikka ruokalehdissä ja -kirjoissa on useita to do -merkintöjä ja netissä lukematon määrä reseptejä on tähtimerkitty.

Kun sitten jostain olen oikein innostunut, ei ole tullut ihan priimaa. Yhdet sämpylät saivat hermon hirveän kireälle, kun ohjeen jauhomäärä ei tuntunut olevan ollenkaan kohdallaan ja taikinasta tuli jauhojen itsepäisestä lisäämisestä huolimatta lysähtänyttä lössöä. "Pyörittele palloiksi" -kohta ohjeessa raivostutti ja nauratti, koska lusikoin siitä lutrakkeesta kasoja uunipellille. Tuli epämääräisiä ja rumia sämpyläklönttejä, mutta maku oli kohtuullisen hyvä. Ei kannata kuitenkaan tehdä niitä uudelleen - kaksi viimeistä kohtuullisen hyvää mutta rumaa homehtui pussiin.

Eräs takaisku oli intialainen riisiruoka biryani. Tyrin riisin keittämisen. Ohjeessa käskettiin keittämään riisiä kuusi minuuttia. Olisi pitänyt uskoa ja olla tarkkana, eikä tyhjentää ja täyttää tiskikonetta ajatuksella "äkkiä tämän tässä hoidan ja sitten valuttelen riisikattilasta vedet pois". Ei ollut enää mitä valuttaa, koska riisit olivat kattilassa yhtenä möykkynä. Tönkköriisistä huolimatta ruuasta tuli erittäin hyvän makuista, mutta seuraavan päivän lämmityksessä se oli koostumukseltaan niin hirveää, että vain vaivoin sain annokseni nieltyä.


Tässä kuitenkin teille karitsa-biryanin ohje, sillä siitä tuli oikeasti hyvää. Mutta keittäkää riisiä vain kuusi minuuttia! Toistan: kuusi minuuttia!

Ruoan valmistus on aikaavievää, sillä lihan marinoitumiseen tarvitaan vähintään kaksi tuntia, ja paloista riippuen kypsennykseen melkein toinen mokoma. Maku kuitenkin palkitsee (ja koostumuskin oikein keitetyllä riisillä...).


Ohje löytyi englanninkielisestä Olive-lehdestä (July 2016).


Minä aion ottaa tämän ruuan kanssa vielä uusintaottelun:

KARITSA-BIRYANI (4-5 annosta)

1 kg karitsan niskaa (...sanoi ohje, mutta minulla oli n. 1 kg luullisia patalihoja)

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
5 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä
2 reilun kokoista vihreää chiliä
6 rkl luonnonjugurttia (laitoin turkkilaista)
2 tl suolaa

2 tl chilijauhetta
1/2 tl kardemummaa
1 kanelitanko
6 neilikkaa jauhettuna (= noin 1/2 tl)
2 tl garam masala -mausteseosta

4 dl basmatiriisiä
1 ruukku tilliä
1 ruukku korianteria (tai lehtipersiljaa)

Aloita valmistamalla marinadi karitsanlihalle. Pilko sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chilit hieman pienemmiksi paloiksi, ja surauta ne sauvasekoittimella tai blenderillä tahnaksi yhdessä jugurtin kanssa. Minä lisäsin seokseen myös suolaa, vaikkei sitä ohjeessa ollutkaan. (Ohjeessa ei ollut missään kohtaa mainittu suolaa.) Sekoita marinadi kulhossa lihapaloihin ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kahdeksi tunniksi.

Keitä riisi. Huuhtele riisi ensin kylmässä vedessä 1-2 kertaa ja kaada huuhteluvesi pois. Kuumenna sitten kattilassa vettä kiehuvaksi, lisää veteen vähän suolaa ja heitä riisit sekaan. Keitä KUUSI minuuttia. Valuta ylimääräine vesi pois ja lisää riisin sekaan silputtua tilliä ja korianteria / lehtipersiljaa.

Kuumenna paistinpannulla öljyä (intialaiset käyttävät gheetä eli kirkastettua voita, käytä sinäkin jos tahdot) ja paista siinä chilijauhetta, kardemummaa, neilikkaa ja kanelitankoa muutaman minuutin ajan. Lisää pannulle karitsanlihat ja paista niihin väriä. Lisää pannulle sitten loraus vettä (ja loppu marinadi) sekä garam masala -mauste, laita kansi päälle ja anna lihojen muhia hiljalleen kiehuvassa liemessä, kunnes liha on pehmeää ja mureaa. Ohjeessa ajaksi oli määritelty tunti, meillä muhivat yli puolitoista tuntia. Kypsymisaika riippuu siitä, mitä osaa ruhoa lihat ovat ja kuinka suuria paloja.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Annostele uunivuokaan kerroksittain riisi - lampaanliha - riisi. Valuta pinnalle kirkastettua voita, jos haluat.

Peitä vuoka foliolla ja laita se uuniin 30 minuutiksi. Tarjoile ruoka esimerkiksi luonnonjugurtin, naanleivän ja mangochutneyn kanssa.

Meillä ei ollut mangochutneytä, mutta tein mangosta ruuan kylkeen pienen raikkaan salaatin.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Mifua kahdella mantereella


Nyt pukkaa monesta tuutista lihan korvikkeita, joita kiinnostaa kokeilla. Meillä syödään kasvisruokaa useamman kerran viikossa ja tähän asti on selvitty (ja ruokaisuutta saatu) oikein hyvin esimerkiksi erilaisia papuja ja tofua käyttämällä, mutta vaihtelu virkistää. Ja ruokabloggarilla kokeilunhalua riittää!

Härkis on vielä kokeilematta, mutta nyhtökauraa ja Mifua on testattu. Nyhtökauran löytäminen Oulun kokoisessa kaupungissa on onnenkauppaa, ja minulle paketin kuljetti parinkymmenen kilometrin päästä työkaveri - kiitos kuriirille! Mifua on paljon helpompi löytää. Meidän lähikaupassamme sitä on asemoitu raejuustojen viereen. Loogista, sillä onhan se ulkonäöltään ja koostumukseltaankin vähän samankaltaista. Raejuusto maistuu meille molemmille, ja sen vuoksi innostuin Mifuakin testaamaan. Rasiassa on vähän reilut 300 g ruokaraetta, ja se riitti kahden hengen taloudessa kahteen ruokaan. Toinen ruoka sijoittuu makumaailmaltaan Aasiaan, toinen Meksikoon.

Mifu oli ok, ja todennäköisesti ostan sitä uudelleenkin. Pitää vähän testailla, mihin se parhaiten sopii. Mukavaa Mifussa on se, että siihen tulee paistettaessa kiva paistopinta.

Nyhtökaura oli niin erilainen tuote kuin ruokarae, että niiden vertailu ei oikeastaan kannata. Me söimme nyhtökauraa tortillalättyjen välissä kasvisten ja guacamolen kera. Lämmitin valmiiksi maustetun tuotteen pannulla, ja lisäsin sekaan hiukan valkosipulia, juustokuminaa ja vettä (jotta tulee mehukkaampaa). Saimme vatsamme tehokkaasti täyteen ja maku oli hyvä. Tätäkin voi ostaa uudelleen - jos sattuu hyllyssä olemaan.

Tässä ohjeet wokkiin ja kaalikeittoon:


MIFU-KASVISWOKKI (pari annosta)

öljyä
1 sipuli
puolikas pienestä kukkakaalista
150 g ruusukaalta
2 porkkanaa
1 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna
2 valkosipulinkynttä
puolikas vihreä chili (tai maun mukaan)
n. 150 g Mifu-ruokaraetta
2-3 rkl soijaa
2 rkl osterikastiketta
1 tl hunajaa

Suikaloi sipuli. Paloittele kukkakaalinpuolikas sopiviksi paloiksi. Poista ruusukaalien kannat ja siivuta kaalinpäät. Silppua inkiväärinpala ja valkosipulinkynnet sekä chili (jätä siemenet ja siemenkiinnikkeet, jos haluat enemmän potkua).

Kuumenna wokissa tai paistinpannulla vähän öljyä ja heitä kasvikset kuumalle pannulle paistumaan. Paista sekoitellen reippaassa lämmössä ja lisää ruokarae sekaan jo melko varhaisessa vaiheessa, jotta sekin ruskistuu. Kasviksiinkin saa tulla väriä. Kasvisten on hyvä jäädä napakoiksi, joten älä kypsennä ja pehmennä niitä liikaa. Lisää pannulle soijakastike, osterikastike ja hunaja, ja sekoita hyvin. Anna ruuan muhia vielä muutaman minuutin ajan, jotta kasvikset imevät makuja. Sekoita välillä. Soijakastikkeen määrällä voit säädellä ruuan suolaisuutta, joten laita sitä ensin vähän ja lisää tarvittaessa.

* * *


MIFU-KAALIKEITTO MEKSIKON HENGESSÄ

öljyä
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 porkkanaa viipaloituna
1 tl juustokuminaa
1/3 tl savupaprikajauhetta (hot)
1 paprika (värillä ei väliä) pieneksi kuutioituna
n. 250 g savoijinkaalta (tavallisellakin pärjää) ohuelti suikaloituna
1 tlk tomaattimurskaa
2 tölkillistä vettä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria
1/2 rasiaa Mifu-ruokaraetta

Kuumenna kattilanpohjalla hiukan öljyä ja heitä sinne paistumaan sipulit ja porkkanat. Lisää joukkoon juustokuminaa ja vahvaa savupaprikajauhetta (jos käytät miedompaa savupaprikajauhetta, niin voit laittaa sitä vähän enemmänkin). Sekoita, anna paistua ja lisää sekaan paprikakuutiot ja kaalisuikaleet sekä tomaattimurska ja vesi. Mausta hunajalla ja balsamiviinietikalla sekä suolalla ja muutamalla rouhaisulla mustapippuria. Suolan määrän voit säätää mieleiseksesi.

Anna keiton kiehua vartin verran ja tarkista maut. Mifun voi lisätä keittoon sellaisenaan loppuvaiheessa. Minä kuumensin pannulla vähän öljyä ja ruskistin ruokaraetta ennen kuin lisäsin sen keittoon.


Lopuksi vielä kuva nyhtökauratäytteestä tortillalätyllä. Maistui!

* * *

Eikä ollut sponsoria. Ihan ite omin rahoin maksoin nämä tuotteet :)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Omenainen broilerkastike

Kun on ollut aktiivinen kokkailija jo... ööö, no, pitkälti yli kaksikymmentä vuotta, on ehtinyt nähdä monenlaisia trendejä sekä erilaisten raaka-aineiden nousuja ja tuhoja. Parikymmentä vuotta sitten muistelen käyttäneeni omenaa ruuanlaitossa useammin kuin nykyisin, ja trendi näkyy sen aikaisissa reseptiarkistoissakin. Muistan tehneeni esimerkiksi omenaista curry-katkarapukastiketta ja joitain possuruokia omenalla ryyditettynä, currylla tietenkin. Nyt löysin vuosien takaisesta K-kaupan reseptikansiosta omenaisen kanapastan ohjeen, jota päätin kokeilla näin omenakauden keskellä.

Sovelsin ohjetta vain vähän. En halunnut laittaa omenaa niin paljon kuin ohjeessa oli, vaan vain sen verran, että se antaa hentoa aromia. Ruuasta tulikin oikein maukas. Rosmariinipussia en meinannut ensin löytää maustekaapista millään, mutta onneksi löysin lopulta. Rosmariini täydensi kastikkeen makuja ihanasti dominoimatta makua liikaa.


OMENAINEN BROILERKASTIKE (PASTALLE)

n. 400 g broileria (kuutioin ohuita leikkeitä noin sentin kuutioiksi)
1 dl omenakuutioita (laitoin kotimaisia omenoita ihan pieniksi kuutioituna)
50 g pekonia suikaleina
1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
reilu 10 cm:n pätkä purjoa renkaiksi leikattuna
1 dl ruokakermaa
120 g ranskankermaa
1 tl hunajaa
1/2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kanaliemijauhetta
suolaa, mustapippuria
(paistamiseen öljyä)

Paista pannulla ensin hetken aikaa pekonia ja lisää sitten sekaan sipulisilppu. Paista niitä sekoitellen, kunnes sipuli kuullottuu pehmeämmäksi ja pekoni rapsakoituu. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja paista pekoni-sipuliseoksen kanssa myös broilerkuutiot. Lisää pannulle purjorenkaat, valkosipuli ja omenat ja paista vielä parin minuutin ajan välillä sekoitellen. Kaada pannulle kerma ja ranskankerma, ja lisää kanaliemijauhe, hunaja, rosmariini ja ripaus mustapippuria. Kun kastike alkaa kiehua, tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Anna kastikkeen kiehua vielä 5-10 minuuttia. Broilerkuutiot ovat niin pieniä, että ne kypsyvät joutuisasti.

Tarjoile broilerkastike esimerkiksi tagliatelle-pastan kera.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kahden kukkakaalin katkarapusalaatti

Jos ei osaa päättää, missä muodossa laittaisi kukkakaalta salaattiin, kannattaa valita molemmat (tai kaikki) mielessä olevat vaihtoehdot. Minä paahdoin puolet kukkakaalista ja puolet laitoin salaattiin sellaisenaan. Tein mielestäni hyvän valinnan, ja hyvän salaatin!


KUKKAKAALI-KATKARAPUSALAATTI

1 pieni kukkakaali
vihreää salaattia pohjaksi (laitoin vajaan puolikkaan Cosmopolitan-salaattia ja ruukullisen mustakaalta)
n. 15 cm:n pätkä kurkkua
kymmenkunta miniluumutomaattia
3 isompaa tomaattia
reilu 100 g isoja (kuorittuja) katkarapuja
puolikas mango
hiukan oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria

Sulata katkaravut ja valuta niistä neste pois.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa noin puolikas kukkakaali suupalan kokoisiksi paloiksi ja laita uunipellille leivinpaperin päälle. Lirauta päälle vähän oliiviöljyä, ripottele pinnalle suolaa ja rouhaise hiukan mustapippuria myllystä. Laita kukkakaalit uuniin paahtumaan siksi aikaa, että valmistat salaatin. Menee ehkä 10-15 minuuttia riippuen siitä, mikä kokoisia kukkakaalipalat ovat.

Riivi salaatinlehtiä pienmmiksi paloiksi ja levitä tarjoiluvadille. Pilko kurkut ja tomaatit. Leikkaa mangosta toinen sivu, kuori ja kuutioi se. Pilko loput kukkakaalin kukinnot pienemmiksi paloiksi. Lisää kaikki nämä salaatinlehtien päälle vadille. Ripottele myös katkaravut muiden ainesten joukkoon. Jos haluat lisätä salaattiin salaatinkastikkeen tai vinegreten jo valmiiksi, valuttele sitä päälle jo tässä vaiheessa.

Kun uunissa olevat kukkakaalit ovat pehmenneet ja saaneet vähän väriä, ota ne pois uunista ja lisää salaatin päälle.


Minä tein salaattiin nopean ja helpon kastikkeen:

1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
1/2 tl kuivattua tilliä
1 tl hunajaa
1/2 tl dijonsinappia
2 rkl oliiviöljyä

Sekoitin ensin pienessä kupissa etikan, suolan, pippurin, tillin, hunajan ja sinapin. Lisäsin joukkoon öljyn ja sekoitin pienellä lusikalla vauhdikkaasti, jotta sain tasaisen vinegreten.

maanantai 29. elokuuta 2016

Omenaa, omenaa! (ja kesäkurpitsaa, nam)

Kun on itsellä vain parveke, on onni saada iso kasa omenoita jonkun toisen puutarhasta. Sieltä, missä niitä riittää jaettavaksi useampaan talouteen. Suurkiitos!


Meillä iso osa omenasatsista päätyi tänäkin vuonna uuniomenahilloon, joka on minun mielestäni parasta omenahilloa ikinä. Maku on ihana ja tekeminen helppoa. Omenat pestään ja lohkotaan, siemenkodat poistetaan ja omenapalat heitetään mausteiden kera uunivuokaan. Uunissa hillo-omenat kypsyvät kuorineen päivineen pehmeiksi ja kypsennyksen jälkeen ne soseutetaan sauvasekoittimella. Hillo valmis! Minä käytin tällä kertaa pelkkää hillo- ja marmeladisokeria, kun ennen olen tehnyt hillosokerilla tai fifty-fifty-sekoituksella.

Jos omenoita sattuu hillohommista jäämään yli, niin niistä kannattaa tehdä esimerkiksi mehevää omenakakkua. Tai jos ei ole ylijäämäomenoita, niin tuon kakun vuoksi voi kipaista kaupassa ostamassa omenoita. On sen verran hyvä kakku!

Minun lapsuudessani syötiin usein uuniomenoita. Omenat kuorittiin, sisus/siemenkota poistettiin ja päälle valuteltiin siirappia ja ripoteltiin kanelia. Sitten omenoita paistettiin uunissa, kunnes ne olivat pehmenneet. Simppeliä ja herkullista jäätelön kera. Ehkä modernimpi versio uuniomenoista, ja oikeastaan vähän kuin yhdistelmä omenapiirakasta ja uuniomenoista, on omenacrumble. Omenamurupaistos lienee sille suomenkielinen nimi. Olen varmaankin joskus sitä tehnyt, muttei siitä ole jäänyt erikoisempaa muistijälkeä. Tämä oli hyvä merkki siitä, että täytyy ottaa uusintaottelu omenamurupaistoksen kanssa. Etsin netistä reseptejä, ja päädyin lopulta soveltamaan ihan oman versioni.


OMENAMURUPAISTOS (2 tosi isoa annosta, 4 pientä)

4 pienehköä kotimaista omenaa

50 g voita
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaurahiutaleita
1 rkl mantelijauhetta
1 tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi.

Pese omenat, halkaise ne ja poista siemenkodat. Pilko omenat reilun suupalan kokoisiksi ja laita uunivuokaan. Levitä muruseos omenoiden päälle. Kypsennä omenapaistosta uunissa noin puoli tuntia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja muruseos saanut hiukan väriä pintaan. Tarjoile omenamurupaistosta vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

* * *

Lopuksi ruokavinkki Kokkeillaan-arkistosta: Ota ruokalistalle jonain päivänä kesäkurpitsa-halloumipihvit. Ne ovat maukkaita, täyttäviä ja varsin nopeita valmistaa.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Nimetön, mutta erittäin hyvä broileriruoka

Ruokia voi nimetä monin eri tavoin. Raaka-aineiden lisäksi valmistustapa tai -astia voi antaa nimen ruualle (-pata tai -vuoka tai -muhennos). Se on melko selkeää ja kuvaavaa, puhumattakaan nimistä "salaatti" tai "kastike". Sitten on toisessa ääripäässä sörsseleitä, hässäköitä ja viritelmiä, joille ei keksi järkevää nimeä millään. Olisi mukava tarkentaa eikä sanoa, että on valmistanut uunibroileria tai paistettua kalaa - tai kasvissörsseliä.

Eräänä päivänä tein taas ihan täysin näppätuntumalla ja "mitä kaapissa sattuu olemaan" -meiningillä broilerruokaa. Nimeän sen nyt erittäin maukkaaksi uunibroileriksi, koska sitä se oli. Mausteet kuljettavat ajatukset Aasiaan, mutta ranskankerma palauttaa takaisin Eurooppaan. Varsinainen fuusioruoka. Mutta hyvää!

Kun ruoka-annokset oli syöty, kävin ottamassa valokuvan jäljelle jääneistä broiskupaloista. Olin nimittäin ennen niiden maistamista vielä hyvin epävarma, millaista mahtoi tulla, tai tuliko syömäkelpoista ollenkaan, enkä kuvannut ensin. Hirviän kiva yllätys oli, että ruoka maistui älyttömän hyvälle.


ERITTÄIN MAUKASTA UUNIBROILERIA

4 broilerin paistileikettä (sopii hyvin haudutukseen)
1 sipuli paloiteltuna
pala tuoretta chiliä silputtuna
1 valkosipulinkynsi viipaloituna
1 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna
3 tl punaista currytahnaa
3 rkl thaimaalaista kalakastiketta
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 dl ranskankermaa (ei kevytversiota)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kaikki kastikeainekset pienehkössä (sellaisessa, johon broilerpalat juuri mahtuvat) uunivuoassa ja nosta broilerin paistileikkeet sekaan. Kypsennä broileria uunissa noin tunnin ajan tai kunnes ne ovat kunnolla kypsyneet. Käännä broilerpalat välillä ympäri. Tarjoile riisin kera.

Tunnustan, että en muista paistoaikaa tarkasti. Tein ruuan ja kirjasin paperilapulle ainekset heti syönnin jälkeen, mutta en pösilö muistanut kirjata, kuinka kauan vuoka oli uunissa. Enkä enää monen päivän jälkeen muista paistoaikaa. Sori!

lauantai 20. elokuuta 2016

Kesäkurpitsa-hernekeitto

Vihreä on kesän väri, joten tätä keittoa kelpaa tehdä uuden sadon tuotteista eli kesäkurpitsasta ja herneistä. Tuoreiden herneiden sijaan keittoon voi käyttää pakasteherneitä. Ne heitetään keittoon lopuksi vain minuutiksi tai kahdeksi. Ne sulavat äkkiä, joten soseutushommiin pääsee hetikohta herneiden lisäämisen jälkeen.



KESÄKURPITSA-HERNEKEITTO

5 dl vettä
3 tl kanaliemijauhetta (tai yksi kanaliemikuutio, kasvisliemikin käy)
5-6 perunaa
200 g kesäkurpitsaa
1 valkosipulinkynsi
5 dl herneitä
kourallinen basilikanlehtiä
1 tl tuoretta tilliä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
ripaus valkopippuria (ja suolaa tarvittaessa)

Laita vesi kiehumaan. Pese ja kuori perunat ja pilko ne neljään osaan. Laita perunat ensimmäisenä kiehumaan ja lisää samalla veteen kanaliemijauhe ja kuorittu valkosipulinkynsi. Pilko sitten kesäkurpitsa perunakuutioiden kokoisiksi paloiksi. Minä käytin tuoreita herneitä ja palkoja oli pari litraa. Niistä tuli reilut 5 dl herneitä. Riivi perunoiden kiehuessa myös herneet, jos käytät tuoreita. Lisää kattilaan kesäkurpitsapalat ja anna niiden kiehua yhdessä perunoiden kanssa. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, lisää keittoon herneet. Niiden ei tarvitse kiehua enää kuin viitisen minuuttia. Älä keitä liikaa, koska silloin herneiden heleä väri alkaa kadota. Halutessasi voit jättää vähän herneitä lisättäväksi keittoon soseutuksen jälkeen.

Nosta kattila pois kuumalta levyltä, lisää joukkoon basilikanlehdet ja tilli, ja soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Ihan lopuksi lisää keittoon parmesaaniraaste ja sekoita vielä hyvin. Tarkista suola, lisää sitä tarvittaessa ja ripsauta sekaan hippunen valkopippuria.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Harjoittelu kannattaa - onnistunut paisti

Rion olympialaisia seuratessa tulee miettineeksi, miten paljon harjoittelua, onnistumisia ja epäonnistumisia on kisasuorituksen takana. Niin voi olla keittiössäkin. Suuriin kokkikilpailuihin valmistaudutaan pitkään ja huolella, ja annoksia hiotaan urheilusuoritusten lailla täydellisiksi. Täällä Kotiharmilassa ei valmistauduta minkäänlaisiin kilpailuihin (tai no, pyöräilyn kilometrikisa on hyvässä vauhdissa, mutta sitä ei nyt lasketa), mutta yli kymmenen vuotta on harjoiteltu erään ruuan valmistamista. Siis minä olen harjoitellut. Se on isän bravuuriruoka, naudanpaistia kastikkeessa. Ruuasta tuli kertaheitolla Armastuksen suosikkiruoka, kun minun kotonani käytiin kyläilemässä ja syömässä, ja säännöllisin väliajoin hän on ehdottanut, että tehtäisiin sitä meilläkin. Ja minä olen tehnyt. Useita kertoja. Joskus on tullut ihan hyvää, joskus ihan jees, mutta koskaan ei yhtä hyvää kuin isän tekemänä. Olen kysynyt ohjeet ja seurannut tarkasti vierestä, kun hän on sitä tehnyt, mutta ei. Ei yhtä hyvää.

Sitten koitti päivä, jolloin ruoka onnistui! Voi tätä riemua! Omat lisäykseni reseptiin ovat valkosipuli ja timjami, muuten ainekset olivat kuin isän ruuassa. Kermana tosin oli kuohukermaa, kun sitä oli kaapissa. Isä on aina laittanut kahvikermaa. On parempi niin, huomasin.

Nyt pitää joutuin kirjata ohje muistiin, että saan seuraavalla kerralla tehtyä yhtä hyvää. Kannattaa teidänkin kokkeilla!

Minun ikäpolvelleni ruskea kastike on tuttu asia, mutta tuskinpa enää yli kymmenen vuotta nuoremmille. Minä teen ruskeaa kastiketta ehkä kerran vuodessa tai harvemmin, mutta tähän ruokaan se kuuluu (kermalla aateloituna) ehdottomasti. Koostumuksen kanssa on vielä harjoittelua. Kun hihkaisen "syömään", on kastike hyvää, mutta kun sitä aletaan annostella, on se salamannopeasti paksuuntunut liian jämäkäksi. Niin nytkin. Mutta harjoittelen ja kymmenen vuoden kuluttua saan varmaan jo tasalaatuista ja hyvää kastiketta aikaan.


NAUDANPAISTIA JA KASTIKETTA

n. 800 g palanen naudan sisäpaistia
n. 2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
2 reilua ruokalusikallista sinappia (tavallista suomalaista sinappia)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
1/2 dl vettä

Kastikkeeseen:
n. 3 rkl voita/margariinia
3 rkl vehnäjauhoja

n. 3 dl paistolientä
2-3 dl vettä
1 dl kahvikermaa

Nosta paistipala jääkaapista huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.Silppua sipuli rouheasti ja napauta valkosipuli litteäksi veitsensyrjällä. Laita sipulit, laakerinlehti ja timjaminoksat uunivuokaan. Kuumenna pannulla vähän öljyä/voita/margariinia, ja ruskista sisäpaistipalan pintoihin kaunis väri.


Nosta lihapala uunivuokaan sipulien päälle. Kaada kuumalle paistinpannulle, jossa paistoit lihan, hiukan vettä ja anna kiehahtaa nopeasti. Kaada neste uunivuokaan. Näin saat pannultakin hyvät maut talteen. Suolaa ja pippuroi liha joka puolelta ja levitä joka puolelle myös sinappia. Laita vuoan päälle kansi ja nosta vuoka uuniin. Anna paistin kypsyä 175 asteessa noin 2,5 tuntia, kunnes se on kokonaan kypsää ja mureaa (ei ihan ylikypsää). Käännä paistipala jossain vaiheessa. Nosta kypsä paistipala leikkuulaudalle odottamaan viipalointia.

Kun paisti on kypsä, valmista kastike. Voit käyttää siihen paistoliemen sellaisenaan tai siivilöitynä (minä siivilöin). Jos syöt paistia perunoiden kanssa, laita tässä vaiheessa perunat kiehumaan. Kastiketta varten sulata paistinpannulla voi/margariini ja ripottele sinne vehnäjauhot. Paista vehnäjauhoja usein niitä sekoitellen, kunnes seoksen väri muuttuu toffeen väriseksi. On makuasia, kuin tummaa ja paahteisen makuista kastikkeesta haluat. Vaihta sekoitusvälineeksi vispilä, nosta paistinpannu pois kuumalta levyltä ja kaada lihan paistoliemi (siivilöitynä tai siltään) vehnäjauhojen joukkoon koko ajan vispilällä sekoittaen. Näin vältät jauhomöykyt kastikkeessa. Palauta pannu levylle, lisää vettä ja anna kiehua kymmenisen minuuttia (jotta jauhot kypsyvät, eikä kastike maistu jauhoille). Lisää kerma ja anna kiehua vielä hetki. Veden määrällä voit säätää kastikeen haluamaasi paksuuteen. Suolaa ei todennäköisesti tarvita, mutta halutessasi voit sitä lisätä.

Leikkaa paisti noin sentin paksuisiksi, sopivan kokoisiksi paloiksi (poikkisyin). Nosta viipaleet kastikkeen joukkoon ja anna niiden maustua siellä vielä vähintään 5-10 minuuttia ennen tarjoilua.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Mustikat kotiin kuljetettuna (ja mustikkavinkit)

Onnenpotku ja jymypaukku samanaikaisesti. Siltä tuntui, kun saimme eräänä iltana kotiin kuljetettuna ämpärillisen aamulla poimittuja mustikoita. Ällistyin niin, että en hetkeen tainnut saada sanaa suustani. Toivottavasti kuitenkin muistin sanoa KIITOS!

Mustikat ovat vattujen ohella lempimarjojani. Nyt on pakasteessa mustikkaa niin, ettei tarvitse jo joulukuussa alkaa himmailemaan ja jemmailemaan viimeisiä pusseja. Yksi parhaita mustikkaherkkuja - ja nopea valmistaa - on mielestäni mustikkahyve (talkkunalla maustettu). Se sopii niin jälkiruuaksi kuin välipalaksikin ja istuu hyvin myös aamu- ja iltapalapöytäänkin. Kannattaa kokeilla myös mustikkavaahterasiirapin tekoa ja herkutella aamiaspannareilla. Leivontainnostuksen noustessa suosittelen esimerkiksi mustikkakukkoa, basilika-mustikkapiirakkaa tai mustikkamarmoroitua juustokakkua. Meillä uppoavat kaikenlaiset mustikkaherkut, mutta jos mustikkaan yhdistää pullataikinan, niin ollaan jo lähes nirvanassa. Me naiset -lehdessä (nro 32-33 / 2016) oli tähän tunnelmaan sopiva mustikkabostonin ohje, ja sunnuntaiaamun iloksi veivasin pullataikinan ja upotin sinne mustikoita. Mehevää, pullaista ja mustikkaista - täydellistä!

Tein oman bostonpullani vähän liian pieneen vuokaan, joten yksi pala rullasta ei mahtunut muiden joukkoon (bostonkakkua tehdessä ei kannata ahnehtia ja täyttää vuokaa liian täyteen, koska tarvitaan tilaa kohoamiselle). Lykkäsin palan yksinään paistumaan pieneen kulhoon. Hyvä tuli siitäkin.


MUSTIKKABOSTON
(8 annosta, sanoo lehti... 8 todella isoa annosta, sanon minä)

3,5 dl maitoa
1 rkl kuivahiivaa
10 - 12 dl jauhoja (käytin 11,5 dl)
50 g pehmeää voita
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa

Täyte:
4 dl mustikoita
3 rkl sokeria (ohjeessa oli 2 rkl)
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl perunajauhoja
1 sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua

voiteluun kananmuna (ohjeessa oli kyllä voideltu voilla)


Aloita pullataikinasta. Pehmitä voita (tai margariinia) hiukan esimerkiksi mikrossa. Sitä ei tarvitse sulatta ihan nestemäiseksi. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita vispilällä kuivahiiva ja 3 dl jauhoja maitoon. Sekoita tasaiseksi taikinan aluksi. Vaivaa sitten joukkoon pehmeä voi ja kananmunat. Lisää sen jälkeen sokeri, kardemumma ja suola, ja sekoita hyvin. Lisää loput vehnäjauhot taikinaan desilitra kerrallaan koko ajan sekoittaen ja vaivaten. Vaivaa taikinaa niin, että se alkaa tuntua kimmoisalta ja irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan nousta liinalla peitettynä 30 minuuttia.

Sekoita täytteen ainekset kulhossa. Voit survoa mustikoita hiukan, jos haluat.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivonta-alustalle. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja kauli tai taputtele se 2-3 cm:n paksuiseksi levyksi. Levitä päälle mustikkatäyte, mutta älä ihan reunoille asti, ettei se pursuile ulos rullausvaiheessa. Rullaa levy löysästi ja leikkaa se kahdeksaan palaan. Voitele kakkuvuoka (läpimitta 25 cm) tai rutista leivinpaperiarkki sutturalle, avaa se ja vuoraa sillä vuoka (minä tein näin). Järjestele pullapalat vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Peitä bostonpulla liinalla ja anna kohota 20 minuuttia. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen, voitele kohonnut pulla (minä ripottelin vähän sokeriakin pinnalle) ja paista sitä 180-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia.


Tässä on se piskuinen yksinäinen pullapala :) Yhtä hyvän makuinen kuin isompi sisaruskin!

lauantai 13. elokuuta 2016

Kirpsakka sinappimarinadi possupihveille

En ole vuosikausiin ostanut valmiiksi marinoitua lihaa. Onneksi naturelliakin on tarjolla paljon, vaikka joitain vuosia sitten tuntui mahdottomalta sellaista löytää. Itse maustaen ja marinoiden voi parhaiten säätää maut mieleisekseen. Lisäksi tietää tarkalleen, mitä on sisältönä. Elle Mat och Vin -lehdestä (nro 6/2016) bongasin kiinnostavan marinadiohjeen porsaanlihalle. Sinappi sopii porsaanlihalle hyvin, ja tässä marinadiohjeessa oli käytetty sinappijauhetta. Sitä oli meillä kaapissa, eikä purkin kantta järin usein raotella, joten ohje tuli kuin tilauksesta.

Marinadiohjeeseen olisi tullut omenasiideriviinietikkaa, jota ei valikoimistamme (eikä kaupankaan) löytynyt. Onkohan se kovinkin omalaatuista tai mietoa? Minä käytin vaaleaa balsamiviinietikkaa ja vähensin määrää neljänneksellä. Marinadista tuli melko etikkaista ja tujakkaa, mutta jotenkin kivasti se kuitenkin sopi porsaanlihan kanssa yhteen. Ehkä hitusen makeutta lisäisin seuraavalla marinointikerralla. Tai vähentäisin sitä etikan määrää. Tai etsisin jostain ohjeessa mainittua omenasiideriviinietikkaa.

Lehden ohjeessa oli marinoitu ja paistettu porsaankyljyksiä, mutta meillä oli luutonta ulkofilettä noin sentin paksuisina pihveinä. Tein niiden seuraksi kermasta, häränlihafondista, sipulisilpusta ja sinapista pienen kastikkeen, ja kaalista, kurkusta, kyssäkaalista ja retiisistä salaatin. Perunoitakin oli, ja oijjoi miten hyviä! Niistä kiitämme Viitakosken pottufarmaria :)



SINAPPIMARINADI PORSAANLIHALLE
(riittää hyvin noin kuudelle ulkofilepihville)

1 dl omenasiideriviinietikkaa (laitoin 0,75 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa)
1/2 dl sinappijauhetta
2 rkl vaahterasiirappia (hunajakin käy)
2 rkl bourbonia/viskiä (korvasin brandylla)
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl tabascoa
1/2 dl hienonnettua tuoretta rakuunaa (ei ollut, laitoin persiljaa ja timjamia)
1 rkl hienonnettua (salotti)sipulia
1 tl suolaa

Sekoita marinadin ainekset. Nosta pihvit muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Sulje pussi ja muokkaa varovasti niin, että marinadi ympäröi pihvit hyvin. Anna lihan marinoitua jääkaapissa 3-12 tuntia. Paista pihvejä grillissä parin minuutin ajan kummaltakin puolelta (paksuudesta riippuen). Kyljykset vaativat pidemmän kypsymisajan.