maanantai 29. heinäkuuta 2013

Minttujäätee

Täälläpäin on vaihteeksi oltu helteen hellimiä, ihanaa! Nestehukan ehkäisy on siis ollut ajankohtaista. Yhtenä nesteytysvaihtoehtona näin kesäkuumalla on jäätee, jonka makuja voi varioida itsekin mielin määrin, vaikkapa minttua käyttämällä. Minä tein viikonlopun rokkibrunssia varten (=Qstockin lauantaipäivän aloitukseksi) mojitoa, johon keittelin minttusiirappia. Tein sitä (siirappia) reilusti, jotta siitä riittäisi muihinkin tarkoituksiin - vaikkapa jääteetä maustamaan. Jäätelön tai vohveleiden kanssa se toimisi varmaan myös.


MINTTUINEN JÄÄTEE (kahdelle)

maun mukaan minttusiirappia *)  (tai sokeria)
reilu desi kiehuvaa vettä + pari teelusikallista teerouhetta (tai pari teepussia)
muutama oksa tuoretta minttua
kivennäisvettä
jäitä

Laita tee hautumaan kuppiin muutaman mintunoksan kanssa. Hauduta teetä 3-4 minuuttia, jotta saat siitä vahvaa. Jos käytät tavallista sokeria, lisää sitä kuumaan teehen haluamasi makeuden mukaan. Minttusiirapin voi lisätä myöhemmin. Anna teen jäähtyä hieman.

Laita lasien pohjalle haluamasi määrä minttusiirappia (minä laitoin pari ruokalusikallista per lasi), kaada päälle  jäähtynyttä teetä ja sekoita. Kaada laseihin kivennäisvettä ja lisää jäitä, koristele mintun oksilla.


*) MINTTUSIIRAPPI

vettä + sokeria suhteessa 50 : 50
reilusti tuoretta minttua (ei tarvitse riipiä lehtiä, laita kattilaan kokonaiset oksat)

Laita ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä seosta kasaan parikymmentä minuuttia tai kunnes se alkaa olla himppusen siirappimaista. Älä päästä liian paksuksi, sellainen vaahterasiirappimainen koostumus on parempi kuin meikäläisten paksu siirappi. Poista minttu. Anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa lasipurkissa.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kukkia ja perhosia


Meillä on parvekkeella terhakka kesäkurpitsa, joka näyttää myös olevan kohtuullisen satoisa. Sen kullankeltaisia kukkia ihaillessani olen monesti haaveillut täyttäväni ja friteeraavani niitä. Kukkia on kuitenkin kerrallaan vain muutama, enkä ole viitsinyt niiden tähden viritellä kukkaravintolaa. Kunnes sitten aamuna muutamana ystäväni Pienviljelijä joen toiselta puolelta pirautti ja tarjosi meille kesäkurpitsankukkia. Kyllä kiitos! Ongelmaksi vain meinasi muodostua lomalaisen kiireet, kun missään välissä ei ollut rääpyä valmistaa kukkasista ruokaa. Niitä ei kannata hankkia jääkaappiin odottelemaan päiväkausiksi, vaan viisainta lienee valmistaa ne hetimiten poiminnan jälkeen. Viimein hoppu hellitti, joten panin polkimet vauhtiin ja hain kukkaset.

Valmistuksessa käytin Heleen's hobbies -blogin ohjetta vain pienen pienillä muutoksilla, ja sekä täyte että frittitaikina onnistuivat yli odotusten. Täytteeseen lisäsin parmesaaniraastetta ja frittitaikinasta tein hitusen tanakamman. Olin nimittäin intoutunut täyttämään kukat vähän tuhdisti, ja arvelin paksumman taikinan pitävän täytteet kuosissaan ohutta paremmin. Hyvinhän se sitten toimikin. Täytteessä oli makua (ja pinjansiementen ansiosta myös mukavaa rapsakkuutta), niin kuin taikinassakin, mutta kukkien hentoisen kukkea makukin tuntui suussa kivasti.


TÄYTETYT JA FRITEERATUT KESÄKURPITSANKUKAT (n. 12 kpl)

Friteeraustaikina:

reilu 1 dl vehnäjauhoja (desin lisäksi laitoin kukkurallisen ruokalusikallisen)
0,5tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1,5 dl olutta
1 muna

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään, ja lisää sekaan olut ja kananmuna koko ajan vispilällä sekoittaen.

Juusto-pinaattitäyte:
70 g pinaattia
1 pieni sipuli (laitoin uuden sipulin varsineen)
pieni valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
reilu 100 g ricottajuustoa
2 rkl raastettua parmesaania
suolaa
mustapippuria
ripaus muskottipähkinää
2 rkl pinjansiemeniä

öljyä (rypsi- tai friteerausöljy)

Aloita paahtamalla pinjansiemenet kuumalla ja kuivalla pannulla. Heiluttele pannua välillä ja ole tarkkana, etteivät siemenet kärähdä. Ota siemenet pois pannulta ja jätä odottamaan.

Huuhtele ja valuta pinaatinlehdet ja poista paksuimmat lehtiruodit. Pilko pinaattia hiukan. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Laita pannulle vähän öljyä ja freesaa pinaattia ja sipuleita pannulla hetken aikaa. Nosta pannu pois levyltä ja lisää sinne ricottajuusto, parmesaaniraaste, pinjansiemenet ja mausteet.

Avaa varovasti kukan supussa olevia terälehtiä ja poista sisältä hede/emi. Laita jokaiseen kukkaan noin teelusikallinen täytettä ja kierrä sitten terälehdet takaisin suppuun.

Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen. Pyöräytä kukat taikinassa, nosta ne kuumaan öljyyn ja friteeraa pari minuuttia välillä kääntäen. Valuta talouspaperin päällä, jotta ylimääräinen öljy jää paperiin. Nauti heti.

Friteeratut kesäkurpitsankukat sopivat niin alkupalaksi kuin pääruuan lisukkeeksikin, ja me nautiskelimme niitä salvia-basilikapestolla höystetyn farfalle-pastan eli perhospastan kera. Niin raikasta, niin kesäistä!

Kiitämme lämpimästi kukista Pienviljelijää!!!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Jauhelihalla täytetyt munakoisot

Jos asettelu olisi ollut erilainen, olisi vuoassa ollutta ruokaa melkein voinut kutsua moussakaksi. Mutta lähellä ei lasketa, eli nämä olivat täytettyjä munakoisoja.


TÄYTETYT MUNAKOISOT

1 munakoiso
suolaa
oliiviöljyä

n. 200 g jauhelihaa (jos on osaksi esim. karitsaa, toimii hyvin)
1 sipuli
kolme valkosipulinkynttä
vajaa 1/2 dl punaviiniä
suolaa
mustapippuria
oreganoa (kuivattu käy tähän hyvin)
tuoretta basilikaa ja minttua
n. 2 dl tomaattimurskaa
hiukan hunajaa

1 dl parmesaania raastettuna
1 kananmuna
1 reilu ruokalusikallinen ranskankermaa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtaise munakoiso ja halkaise se kahtia. Ripottele puolikkaiden leikkuupinnalle suolaa ja anna "itkeä" 15-20 minuuttia. Pyyhkäise irronnut neste pois talouspaperilla. Tee munakoisoihin joitain ristikkäisiä viiltoja leikkuupinnan puolelle ja lirauta päälle hiukan oliiviöljyä. Nosta puolikkaat vuokaan ja paahda uunissa, kunnes ovat pehmenneet, mutta eivät ole vielä ihan möhnää. Parissakymmenessä minuutissa taitaa tulla valmista.

Tee sillä välin jauhelihakastike. Paista jauheliha sekä silputut sipuli ja valkosipulinkynnet. Lisää pannulle viini ja anna kiehua, kunnes viini on lähes haihtunut. Lisää mausteet ja tomaattimurska ja anna muhia.

Sekoita juustoraaste, muna ja ranskankerma. Halutessasi voit rouhaista vähän mustapippuria joukkoon.

Ota munakoisot uunista ja litistele sisustaa vähän kasaan. Nostele jauhelihatäytettä päälle ja kuorruta juusto-munaseoksella. Nosta vuoka vielä uuniin ja kypsennä niin kauan, että kuorrute on saanut kauniin värin.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Villasukat viltillä eli oululainen blogipiknik

Kun vaatetus on kohdillaan (mm. pipo, hanskat, huivi, tikkitakki ja villasukat mukana), tarkenee Oulussakin istahtaa kesäiltana puistoon piknikille. Toiveikkaimmat meistä luottivat täysillä siihen, että vettä ei sada, ja niin vain kuivina pysyimmekin. Siispä kuivana, kylmänä ja hetkittäin jopa aurinkoisena keskiviikkona vilttien päälle Ainolan puistoon rytkähti joukko oululaisia ruokabloggareita - Aina nälkä, Ghetto gourmet, Kokit ja potit, Makuja kotoa, Pastanjauhantaa, Peruspöperöä ja Kokkeillaan. Mukana piipahti myös muuan blogiton vakkarikävijä.

Viime vuoden sisäkesäpiknikillä huomasimme teemana olevan leivät, vaikkei kukaan mitään ollut asiasta sopinut. Tänä vuonna teemaksi näkyi muodostuvan kansainvälisyys, sillä pääsimme maistelemaan ainakin suomalais- ja italialaishenkistä, meksikovaikutteista, thaityylistä ja puolalaista sapuskaa.

Hannelen tekemät alkupalaleipäset, joiden päällä oli marinoitua munakoisoa, olivat ihania (ja niissä melkein maistoi sen puuttuvan ricottan ja basilikankin!) ja Millan ma haw -alkupalat (possu-pähkinätäyte katkarapukeksin päällä) niin hyviä, että söin sellaisen myös jälkiruuaksi. Hannele oli myös pipertänyt :) Tuloksena oli ihania välivattuja / välivadelmia / vadelmavenepakolaisia - juusto-valkosuklaatäytteisiä vadelmia siis. Alkudrinkeistä vastasi alkuun paikalla ollut "vieraileva tähti" :)

 
Myös Virpin ja Heidin teoksista löytyi alku- ja jälkiruokaa: Virpin sipulipiiraat ja snickerskakku ja Heidin skonssit ja aprikoosi-suklaakeksit maistuivat! Ja Heidi, tuo levite oli hyvää, toisin kuin väitit :)

Ghettolan kaksikko tarjosi empanadoja mainion mausteisen chimichurrin kera, ja räjäyttivät potin mahtavilla itse tehdyillä makkaroillaan. Minun suosikikseni nousi täpärästi makea italialainen makkara, mutta puolalaisessa makkarassa ja chorizossakin olivat kyllä maut oikein kohdallaan.

Se, mistä en saanut napsaistua kuvaa, oli Pastanjauhajien kirsikkakompotti+juusto -yhdistelmä, mutta minulle oikein mieluisat pretzelit (joita olisi kyllä kiva tehdä itsekin, kun vain reseptin saisi - vink, vink!), sain ikuistettua. Lasipurkkiin oli muuten tehty tosi hyvä kerroksittainen dippi nachoja varten. Kuulin, mitä siinä oli, mutta en älynnyt arkistoida kuulemaani.

Minä vein mukanani riisipalleroita (eli italialaisia "arancini di riso"), joiden sisällä oli tällä kertaa tuoreita herneitä sekä mozzarellaa. Lisukkeena oli tomaattikuutoita, jotka oli maustettu valkosipulilla, balsamicolla, hunajalla sekä oliiviöljyllä.

Oli siis kaikenlaista, ja paljon. Ja kun sitä kaikkea maistoi pienen satsin (yhden leipäsen, yhden palleron, yhden kiekkosen, yhden makkaran...), niin huomasi kohta olevansa pienessä ähkyssä. Kiitokset siis teille kaikille täydestä mahasta ja iloisen ihanasta seurasta!!!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Pähkinäinen kakkupohja

Kesän ensimmäinen pikkuinen *) mansikkakakku on tehty ja syöty. Miten se maistuukin niin ihanalle - ihan kesälle!

Kokeilin tällä kertaa pähkinäistä kakkupohjaa, jonka ohje on löytynyt jostain iän päivän vanhasta annihelena-ja-milda-ne-yhteen-soppii -reseptilehdykäisestä. Mansikkakkuunkin pähkinäisyys ihan hyvin sopi, mutta ehkä kuitenkin paremman yhdistelmän toisi esimerkiksi jokin omenakompotti tai vaikka hilla/lakka täytteenä (ja ohjeen mukainen kinuskikuorrute). Aion testata joskus, mutta laitanpa nyt tähän kakkupohjan ohjeen, jos jollakulla olisi tarvetta vähän erilaiselle pohjaohjeelle.


PÄHKINÄINEN TÄYTEKAKKUPOHJA

4 munaa
1,5 dl sokeria
50 g hasselpähkinöitä
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Jauha pähkinät (tai pähkinärouhe, sitä oli minulla). Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri hyvin ja lisää kuivat aineet vaahtoon varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (halkaisija 22-24 cm) ja paista pohjaa 175 asteessa 35-40 minuuttia.


*) Minä tein tästä ohjeesta puolikkaan verran, ja kun kakku oli putkahtanut uunista ulos, kuului (minun mielestäni närkästyneellä äänellä sanottu) kommentti (=tuomio!): "Sinäpä se ison kakun teit." Olin poksahtaa. Sentään tein kakun!!! Asettelin ilmeeni asteikon "tuikea" ääripäähän ja sanoin kovaan ääneen jotakin. Sopivan lauhdutusajan jälkeen söimme kuitenkin sopuisasti valmista kaakkua sohvalla vieretysten kahvia hörppien. Santsilautasellisetkin saatiin, vielä seuraavanakin päivänä. Että se siitä pienuudesta sitten.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tomaatti ja basilika piiilosilla

Ou jee, viimeinkin päästään myös meillä grillaamaan! Olemme härnänneet parvekenaapureita herkullisilla tuoksuilla jo muutaman kerran, muun muassa bratwurstihodareita ja liha-kasvisvartaita tehden. Olemme vasta taipaleemme alussa, ja ennen talven tuloa ehtii grillissä valmistua vielä yhtä sun toista hyvää.

Herkkusienet hypännevät monen grillaajan ostoskärryyn tänäkin kesänä. Minä olen joskus syönyt niitä jollain juustolla täytettynä ja pekoniin kiedottuna. Meillä ei nyt rakenneltu sellaisia, vaan laitettiin sienten sisään basilikanlehti ja puolikas kirsikkatomaatista. Osa sienistä sai sitten ylleen siivun parmankinkkua, osa pekonia. Jälkimmäiset olivat vähemmän suolaisia kuin parmankinkkuiset, mutta hyviä olivat molemmat. Basilika ja tomaatti toivat raikkautta sieniin.


TOMAATILLA JA BASILIKALLA TÄYTETYT HERKKUSIENET

isoja herkkusieniä
basilikanlehtiä
kirsikkatomaatteja puolitettuina
parmankinkkua tai pekonia
mustapippuria myllystä

Poista herkkusienistä kannat. Laita jokaisen sienen kuoppaan yksi basilikanlehti ja sen päälle tomaatinpuolikas niin, että leikkuupinta on basilikanlehteä vasten. Ripsauta päälle hiukan pippuria. Kietaise jokaisen sieni-basilika-tomaattiviritelmän päälle siivu kinkkua tai pekonia. Tikkuja ei tarvita, homma pysyy koossa ilmankin. Grillaa, kunnes pinta saa vähän väriä.


Sienet sopivat mainiosti osaksi grillipuffettia, mutta maistuvat mukavasti myös ihan vain uusien pottujen kera.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Taormina lautasella

Hyvää ruokaa arvostavalle Sisilian viikko oli hykerryttävän ihana! Söimme kohtuuhintaisesti hyvää ruokaa, pettymyksiä ei lautasella ollut. Antipastikinkkujen ja -leikkeleiden lisäksi lautasella ei tainnut olla lihaa kuin kerran, sillä kasvikset ja meren antimet olivat monin verroin houkuttelevampia. Muhkean aamiaisen ansiosta ensimmäinen nälkä tuli vasta myöhään iltapäivällä. Iltapäivän purtavaksi sopivat hyvin esim. paninit tai muut täytetyt leivät. Löysimme keskeltä Taorminaa erään pienen ruokakaupan (ehkä Via Giardinazzon varrella, trattoria Mylen vieressä), jonka liha-juustotiskillä tehtiin ihania leipiä: listalta sai valita itselleen mieluisan leivän, ja sitten täti kasasi tuoreen sämpylän väliin tiskistä leipään kuuluvat täytteet. Parhaat leivät koko reissulla!

Illalla ei nälän yllättäessä tarvinnut kävellä pitkiä matkoja ruuan perässä, sillä Taormina on täplitetty tiheään erilaisin ravintoloin. Yksi Michelin-tähdelläkin varustettu ravintola näkyi joukossa olevan, se oli pääkatu Corso Umberton varrelta alaspäin lähtevän kujan varrella jossain. Sinne emme kuitenkin suunnanneet (taisimme bongatakin sen vasta viimeisenä iltana), vaan tupsahdimme milloin mihinkin ruokalaan.

Me olemme molemmat enemmän alkuruoka + pääruoka -ihmisiä kuin pääruoka + jälkiruoka -tyyppejä, sen vuoksi Taorminan ravintoloiden loistavat alkuruokalistat ilahduttivatkin meitä suuresti. Antipastilistalta löytyi useimmiten monta houkuttelevaa annosta. Joskus otimme kaksi eri annosta, joskus jaoimme yhden annoksen. Annosten jakaminen ei tuntunut olevan missään ongelma, ja jossain jaoimme sekä antipastin että primi piattin eli pastan. Jos päälle popsimme vielä "oikean ruuan", saatoimmekin vyöryä alas hotellille painovoiman suosiollisella avustuksella.

Tässä valikoimaa hyviksi koetuista alkupaloista:

Paikallisesta pikkukalasta (läpikuultavaa kalaa oikein käytiin meille näyttämässä) tehdyt kalakakkuset olivat maittavia. Joissain paikoissa kalaruuat hinnoitellaan italialaisesti kai aika tyypillisesti painon mukaan, joissain annoksille on merkitty kiinteä hintansa.

Myle-ravintolan kalaisa antipasti
 
 
Simpukoita oli tarjolla monenlaisia, monella tapaa valmistettuna, aina hyviä!

Monella ravintolalla näytti olevan listallaan oma "talon kootut antipastit" -lautanen, johon oli koottu valikoima erilaisia herkkuja. Yleensä joukossa oli ainakin jotain juustoa sekä caponataa eli munakoisopaistosta ja oliiveja ja vaihtelevasti muita makuja. Munakoisoa Sisiliassa syödään ilmeisen paljon ja monessa muodossa, esimerkiksi pasta normana (maistoin, erinomaista!).

Sisilia tuottaa paitsi sitruunoita, myös hunajaa. Etnan rinteellä olevalta hunajatilalta ostimme kotiin sitruunahunajaa ja pistaasihunajaa (erityisen herkullista paahtoleivän päällä). Al Giardiano -ravintolan alkupaloissa hunajaa oli oivallisesti yhdistetty friteerattuihin ricottapalleroihin (kuva yllä). Tätä olisin voinut ottaa toisenkin lautasellisen ja korvata sillä pääruuan.

Monissa italian oppaissa sanotaan, että jos tilaa vain pastan, pyörittelee tarjoilija silmiään paheksuen, mutta se on ihan kukkua. Tilasi mitä tahansa, kokonaisena tai puoliksi pyytäen, hoituivat tilaukset ja tarjoilut aivan ystävällisesti. Me aloitimme illalla aina antipastilla ja tilasimme sen jälkeen joskus pastaa, joskus jotain muuta.
Erinomaista lihaa saimme Vineria Modi -ravintolassa, joka itseään myös steakhousena eli pihviravintolana mainosti. Paikka löytyy osoitteesta Via Calapitrulli 13.

Sisiliaoppaiden innoittamana tilasimme kerran miekkakalarullia, toinen sisilialaisittain kastikkeessa, toinen grillattuna. Rullat lienevät tehty jauhetusta kalasta, täytteenä ilmeisesti jotain leipä-juustotöhnää. Hyvin nämä meille maistuivat!


Pastassa löytyi tietysti valinnanvaraa laidasta toiseen, niin pastan muodossa kuin kastikkeissa ja lisukkeissakin. Lautasellamme oli kuitenkin useimmiten jotain meren antimia tai kasviksia pastan muodosta riippumatta. Ylemmässä kuvassa Mylen sardiinipastaa ja alemmassa minun pastasuosikkini koko reissulla - pistaasipestoa ja rapuja, taivaallista! Tätä valitsin pääruuaksi Al Giardianossa (Via Bagnolia Croci 84), jonne päädyimme Tripadvisorin opastamana.

Pizzat olivat mahtavia! Söimme monta. Useissa paikoissa ne paistettiin leivinuuneissa. Pohjan tomaattikastikkeet olivat poikkeuksetta erinomaisia, ja juustona oli tuore mozzarella. Olisivat menneet minulle varmaan sellaisenaan, mutta kivalle maistuivat myös esimerkiksi ilmakuivatun kinkun ja artisokansydänten kera. Jokaisella pizzalistalla oli myös pizza, jonka päällä oli muiden tökkeiden lisäksi myös keitettyä kananmunaa. Yllättävä, mutta ihan hyvä lisä.

Jälkiruokaa emme syöneet kertaakaan - tankit olivat jo täynnä siihen tultaessa. Lähdimme sen sijaan jaloittelemaan, ja kas hetken päästä löytyikin jo tilaa jäätelölle! Erilaisia makuja oli käsittämättömän paljon, minun suosikikseni nousi ehkä hasselpähkinä. Tai passionhedelmä. Tai sitruuna...tai ehkä persikka... Armastus kehui kovasti kookosta, josta minäkin yllättäen tykkäsin. Kuvassa oleva granite eli hedelmäinen jäädyke oli herkku, jota Taorminassa näkyi syötävän paljon. Mekin maistoimme, tietenkin, ja hyväksi totesimme. Mylen kahvilassa sitä sai kermavaahdolla tai ilman - suomeksi, saksaksi ja englanniksi tarjoiltuna :)
Tyypillinen sisilialainen herkku kuulemma on briossin ja graniten (tai jäätelön) yhdistelmä. Briossi-granite -kombon söin pyhäaamuna aamiaiseni päätteeksi hotellissa. Koin siitä syödessäni pienen taianomaisen ihanan pysähtyneisyyden hetken: suussa pehmeää briossia ja kylmää herkullista vadelmagranitea, vieressä oma Armastus, silmissä aurinko, Välimeri ja tulivuori...aivan täydellistä! Kunnes vierestä kuului "Joko mennään?". Poks, havahduin, ja sitten mentiin, kohti uusia seikkailuja. Ja herkkuja.

Hieno paikka - hyvä ruoka!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Suloinen Sisilia!

Suuntasimme nokkamme heti kesäloman alkajaisiksi Sisiliaan. Matkakohteeksi valikoitui ihastuttava Taormina, mikä osoittautuikin viikon lomalle ihan oivalliseksi paikaksi. Itse Taormina on melko nopeasti nähty, mutta lähistöllä on paljon katseltavaa ja näppärillä bussiyhteyksillä pääsee tutkailemaan ympäristöä. Autoilu ei meitä kiinnostanut. Sisilialaisten liikennekulttuuri oli sanalla sanoen pähkähullua, ja liikenteessä oli useampia(satoja) kaistapäitä. Harvassa olivat autot, joissa ei ollut naarmun naarmua, ja kaikissa varmaan töötti hajoaa aktiivisessa käytössä ensimmäisenä. Siispä me kävimme bussilla omatoimisesti Cataniassa (reilun tunnin matka) sekä Letojannissa rannalla ja uimassa (noin kahdenkymmenen minuutin matka). Matkatoimiston bussilla matkailimme Etnalle. Taorminan naapurissa on myös Giardini-Naxos, jossa myös olisi voinut käydä, jos olisi ehtinyt.

Ja minkälaista oli?

Hotellimme Taorminassa oli Monte Tauro, joka sijaitsi Välimereen laskevassa rinteessä. Näkymät parvekkeeltamme olivat huikaisevat: vehreä kukkulanrinne, sininen Välimeri, ja pikkuisen kun päätä käänsi, Etnan tulivuori. Aamiainen hotellissa oli erinomainen. Kerrankin kunnollista, mehevää munakokkelia! Tuhdin aamiaisen jälkeen meitä koeteltiin hotellilta ylös kadulle vievällä jyrkällä tienpätkällä, jossa saatiin aina päivän ensimmäiset hiet pintaan.
Taorminaan ei kannata kovin huonojalkaisen lähteä. Ylös ja alas kiikutaan niin portaita kuin tavallisiakin katuja pitkin. Pienet kujat houkuttelivat astumaan peremmälle! Kaupungista löytyi toinen toistaan hienompia näköalapaikkoja, kun malttoi koluta pieniä kujia pitkin ylöspäin.

Ensimmäisessä kuvassa häämöttää alhaalla Letojanni, minne bussailimme yhtenä päivänä kokeilemaan rantaelämää. Matka sinne ei sinänsä ole pitkä, mutta korkeuseroista ja koukeroisista teistä johtuen arvatenkin hitusen uuvuttava, joten päädyimme linja-autoon. Sisilian rannat taitavat kaikki olla enemmän tai vähemmän kivisiä, niin tämäkin. Kivet tosin täällä olivat aaltojen kauniisti hiomia, toinen toistaan kauniimpia, pehmeän pyöreitä yksilöitä. Jos olisimme venyneet rannalla useampanakin päivänä ja uineet enemmän, olisi uimatossujen hankinta ollut mukavuussyistä kuitenkin enemmän kuin ajankohtaista.
Suuremman kaupungin tunnelmia kävimme haistelemassa Cataniassa, jonne matkasimme siis bussilla Taorminasta. Catania on kärsinyt Etnan purkauksista ja tuhoutunut muistaakseni pariinkin otteeseen. Kaupunkiin mentäessä onkin nähtävillä paksua laavakerrostumaa, ja itse kaupungissa on rakennuksiin käytetty paljon hohkakiveä. Kaupungin ilme olikin hassun tummanpuhuva. Iloista väriä näkymään toi muuan vilkas torikatu (lähellä Piazza Duomoa), jossa ihastelimme monenmoisia myyntiartikkeleita. Täällä asioisin mielelläni päivittäin! Taorminassa oli pienenpieni, mutta vilkas linja-autoasema, kun taas Catanian linja-autoasema oli levittäytynyt useamman korttelin alueelle. Paluumatkalla oli vähän sattuman kauppaa, että löysimme oman bussimme lähtölaiturin.

Pufff...

Hätkähdyttävän hämmentävää oli käydä aktiivisella tulivuorella, Etnalla. Ensin matkattiin bussilla, sitten hypättiin kaapelivaunuun (siis semmoiseen kaapelin varassa keikkuvaan boksiin), jolla noustiin ylemmäksi, ja loppumatka taittui maastobussilla. Sitten oltiinkin lähes 3000 metrissä kurkistamassa "tuuttiin" (kuten Armastukseni asiantuntevasti sanoi) ja ihmettelemässä lämmintä kaasun tupruttelua. Suosittelen ehdottomasti Etnalla käyntiä, jos olet Sisiliassa! Suosittelen myös umpikenkiä (sukatkaan eivät ole pahitteeksi), pitkiä housuja ja takkia. Minun varusteenani olivat tennarit, caprit, T-paita, villatakki ja kevyt huivi, ja voin sanoa, että pa-le-li!!!

Törmäsimme retkillämme myös eläimistöön:

Kaupungin keskellä, ikiaikaisen amfiteatterin suojissa lymyili paljon sisiliskoja. Vikkeliä olivat!

 
Etnan rinteellä hipsutteli kettu, ja ihan ylhäällä kraaterin kupeessa majaili paljon leppäkerttuja. Ohut ilmanala näyttää olevan niille oikein suotuisa ympäristö elellä.
Tämä söpönen oli isäntänä (vaiko portsarina?) Porta Messinan likellä olleessa kahvilassa. Emme arvanneet antaa tippiä (herkkuja) hälle, vaikka ne olisivat olleet varmasti täysin ansaittuja :)

Hurjimmat kiipeävät Taorminasta ylös Castelmolan kylään (sinne menee joku portaikko/polku), mutta me tepastelimme vain bussiasemalle ja matkailimme ylös kumipyörät allamme. Kylä on pieni, mutta näkymät suuret - kannattaa siis käydä.

Kaiken kauniin katselun jälkeen tulee tietysti nälkä, ja siihen vaivaan oli ainakin Taorminan trattorioilla tarjota herkkua jos toistakin. Siitä lisää toisessa jutussa! Pahimpaan nälkään löytyy hätäapua täältä.