sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Pikkuleipiä vaalivalvojaisiin

Elämme jännittäviä aikoja. Muutaman tunnin kuluttua selviää, selviääkö tulevan presidentin nimi jo tänään vai pääsemmekö äänestämään toiselle kierrokselle. Vaalivalvojaisiin on aikaa enää pari tuntia, joten vielä ehdit pyöräyttää vaalikahvinaposteltavia. Korvapuusticookiet - taikka näin kotimaisena vaalipäivänä korvapuustipikkuleivät - on helppo leipoa eli ennättävät hyvin illan kahvipöytään.

Pikkuleipien ohje löytyi Valion sivuilta. Älyttömän herkullisia! Kaltaiseni anti-pikkuleipäihminen oli aivan myyty, sillä yleensä en välitä kuin lusikkaleivistä. Sinnikkäästi kuitenkin silloin tällöin leivon pikkuleipiä, ja kylläpä on kannattanut etsiä The Pikkuleipäreseptiä - se nimittäin löytyi nyt.


KORVAPUUSTIPIKKULEIVÄT (26-28 kpl)

200 g voita (huoneenlämpöistä)
2 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(+ oma lisäykseni eli hippunen vaniljajauhetta)

Täyte:
50 g pehmeähköä voita
1 dl sokeria
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna huolellisesti sekoittaen. Lisää leivinjauhe (ja vaniljajauhe) vehnäjauhojen joukkoon, ja lisää sitten jauhot voi-sokeri-muna -seokseen.

Nosta pöydälle pala leivinpaperia ja ripottele sille jauhoja. Nosta taikina päälle ja levitä se suorakaiteen muotoiseksi, noin 30 x 34 cm:n kokoiseksi levyksi. Sekoita sitten täytteen ainekset tahnaksi ja levitä se taikinalevyn päälle. Kääri taikinalevy leivinpaperin avulla pitkältä sivulta alkaen rullaksi. Käännä leivinpaperi pois taikinarullan päältä ja leikkaa rulla noin 1 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Nosta kiekot leivinpaperin päälle pellille. Jätä hiukan tilaa kiekkojen väliin, sillä ne leviävät hiukan.

Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Hienostunut perunapaistos

Tavallisen lihapulla- tai pihviaterian voi helposti taikoa astetta juhlavammaksi tarjoamalla ohessa jotain ylellisemmän tuntuista perunalisuketta. Keitetyt perunat mielletään arkisiksi, eivätkä ne välttämättä kaikille edes maistu, koska koulun kumiperunat kummittelevat mielessä. Itse pidän eniten uunissa kypsennetyistä perunoista tai perunamuusista. Valkosipuliperunoita meillä tehtiin jossain välissä niin usein, että tauko niissä on yhä voimassa. Terriinimäinen perunavuoka sen sijaan houkutteli. Se kuulosti herkulliselta ja näytti kauniilta. Perunoina meillä oli yleisperunaa, mutta seuraavalla kerralla ostan tätä varten jauhoisia perunoita. Vaikka perunat kypsyivät hyvin, oli kuitenkin syödessä sellainen tuntuma, että on aavistuksen liian napakkaa.

Alkuperäinen ohje on täältä. Laitoin omavalintaisesti juustoja, jätin laakerinlehdet pois ja laitoin sekaan raastettua muskottipähkinää hiukan. Hyvää, nam!


JUUSTOINEN PERUNAVUOKA

1 kg jauhoisia perunoita
2 dl kuohukermaa
3 munaa
ripaus mustapippuria
hiukan muskottipähkinää (raastettuna, jos on kokonaisia)
n. 1 tl suolaa
4 dl juustoraastetta (laitoin 2 dl cheddarjuustoa ja 2 dl Västerbottenjuustoa)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kerma, munat ja mausteet sekä juustoraasteet isossa kulhossa. Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi (vaikka mandoliinilla) ja lisää viipaleet kerma-munaseokseen. Vuoraa suorakaiteen muotoinen leipävuoka leivinpaperilla ja lado koko komeus vuokaan. Painele tasaiseksi (ripottele halutessasi päälle hiukan juustoraastetta) ja nosta uuniin. Paista perunaterriiniä 175-asteisessa uunissa noin 1 h 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsyneet (meillä se oli uunissa vartin tuota pidempään). Anna paistoksen jäähtyä kunnon tovi, tai jopa ihan kylmäksi, ennen kuin kumoat sen, jottei se hajoa ja leikkaaminen on helpompaa. Kylmät viipaleet voi paistaa tarjolle laitettaessa molemmin puolin.

Yllä olevassa kuvassa on hieman liian aikaisin leikattu perunaterriini. Kuka täällä on niin malttamaton???

maanantai 22. tammikuuta 2018

Tour de kaenkky eli pizzojen pisteytys oululaisittain

Oululaisilla ruokabloggareilla on ruuanlaiton lisäksi muuan toinenkin kiintoisa harrastus, nimittäin ruoka- ja juoma-aiheiset arviointiraadit. Olemme maistelleet ja arvostelleet kaikenlaista, aina sinapista jäätelöön ja kaikkea siltä väliltä. Vuosi sitten missasin Suuren Grillikierroksen, mutta tämän tammikuun suurtapahtumaan, pizza-arviointiin, pääsin onnekseni mukaan.

Pastanjauhajat jo kirjoittivatkin tuoreeltaan pizza-arviot, ja jutusta näkyy oikein grafiikkaakin, sillä mikä arvio se semmoinen olisi ellei numeroilla ja kaavioilla pelattaisi! Taisimme olla hauska näky pizzerioissa kännyköinemme, ensin kuvaamassa ja sitten naputtelemassa arviointilomakkeisiimme numeroita. Tämän joukkion arviointi-iltamat ovat aina mahdottoman hauskoja, ja viiltäviä analyysejä riittää. Aina kuitenkin todetaan, että makuasioista voi kiistellä keskustella.

Mietimme porukalla, mitkä pizzeriat valikoisimme testipaikoiksi. Oulussahan pizzerioita riittää yllin kyllin, joten kaikki varmasti löytävät suosikkinsa. Kuten sanottu, makuasioista voi kiistellä keskustella :) Olisimme voineet valita paikat toki toisinkin, mutta tällä kertaa päätimme kohteiksi Rajakylässä sijaitsevan Tarantellan, Tuirassa olevan Napolin sekä Da Marion, Kotipizzan ja Da Maxin keskustassa. Jokaisessa pizzeriassa tilattiin yksi Margherita sekä yksi Capricciosa salamilla. Margheritassa ajattelimme pääsevämme maistamaan tomaattikastikkeen hyvin ja arvioimaan tietysti myös juustoa. Margheritaa ei kaikissa pizzerioissa ollut listalla, mutta se tehtiin siitä huolimatta. Capricciosa valittiin arviointiin, koska siinä on kinkkua (millaista, se meitä kiinnosti) ja herkkusieniä (purkista vai tuoreena). Lisäsimme  tuohon vielä salamin, koska se oli joukkueemme juniorijäsenen herkku, ja halusimme nähdä, millaista salamituotetta (vai meetvurstia) käytetään.

Da Max ja triplajuusto

Ja olipa mielenkiintoinen kierros! Samat pizzat olivat niin erilaisia! Olimme aika yksimielisiä siitä, että Napolin Margherita oli kierroksen paras. Siinä juustoa oli maltillisesti, joten tomaattikastikekin pääsi maistumaan. Jossain paikassa juustoa oli niin järkyttävä määrä, että se juuttui kurkkuun (Da Maxin triplajuustopizza). Kotipizzan vastaava tuote oli niin rasvainen, että kun pizzasiivun otti käteensä, lorahti siitä rasvaa kämmenelle. Kotipizzan molemmat pizzat olivat myös suolaisempia kuin muut.

Capricciosa oli jokaisessa pizzeriassa hiukan erilainen. Metsästimme oikeaa kinkkua, ja vain Tarantellan ja Napolin pizzasta sitä löytyi. Muissa oli sellaista makkaramaista suikaletta, "pizzasukaletta". Pahaa. Jätetään se makkararaaste vain suosiolla pois pizzoista, pliis! Herkkusienet ovat pizzoissa tyypillisesti suoraan purkista, joten Kotipizzan tuoreet herkkusienet yllättivät iloisesti. Muualla mentiin purkkikamalla. Capricciosa-kategoriassakin Napoli vei voiton, mutta Kotipizza oli hyvänä kakkosena, ja pronssille kiri Tarantella.

Pizzapohjien paksuudessa ei kauhean suuria eroja ollut, eikä maussakaan mahdottoman suuria mielestäni. Pohjia ei erikseen pisteytetty, mutta muistelen keskusteluissa vilahdelleen mm. lauseita: "Napolin pohja oli paras. / Kotipizzan pohja miellyttää. / Da Marion pohja ei kyllä ollut niin hyvä." Ehkä suurin ihmetys / yllätys meille oli vaisut tomaattikastikkeet, kaikissa paikoissa. Da Maxissa sitä oli yritetty piristää reippaalla pippuroinnilla. Ostavatko pizzeriat valmiina halvimman mahdollisimman pizzakastikkeen jostain tukusta? Mitä jos sen tekisi itse ja saisi näin säädettyä maut mahtaviksi?

Pizzojen näön ja maun lisäksi yksi pisteytetty asia oli henkilökunnan asenne. Missään paikassa ei paheksuttu yhdeksän hengen joukkueemme kahden pizzan tilausta, vaan tuotiin tyynesti pienet lautaset jokaiselle. Tarantellassa oli asennetta vaikka muille jakaa: pizzat oli leikattu  yhdeksään osaan! Tästä erityispisteet ja -maininta heille.

Tarantellan taidonnäyte

Jaa... niin mikäkö pizzeria tämän kisan voitti? Napoli, tuo Tuiran pitkäikäinen nälänkarkoittaja! Toiseksi tuli Tarantella ja kolmanneksi Kotipizza.

Oulussa voisi tehdä toisenkin (tai vaikka kolmannenkin, sillä paikkoja riittää) pizzakierroksen, ihan eri pizzerioissa. Silloin voisi testata myös ns. erikoispizzoja tai talon erikoisia jonkun peruspizzan ohella. Jos olet testannut, kerrohan kuumat vinkit!

lauantai 20. tammikuuta 2018

Siskonmakkarapata

Tämä ohje saattaa olla lapsiperheen painajainen: sieniä ja pinaatteja suloisesti makkarapallojen kanssa sekaisin - eikä sipulissakaan ole säästelty! Meille se maistui erinomaisesti, ja ruokaa riitti reilusti seuraavallekin päivälle lämmitettäväksi.

Alkuperäinen ohje (jota hiukan muokkasin) oli K-kaupan ruokalehdessä.



SISKONMAKKARAPATA (perunoiden, pastan tai riisin kanssa syötäväksi)

öljyä paistamiseen
200 g ruskeita herkkusieniä
1 punasipuli
500 g siskonmakkaroita
3 valkosipulinkynttä
70 g tuoretta pinaattia
1 prk tomaattimurskaa
1 - 1,5 dl vettä
1 tl hunajaa
1/2 tl fenkolia (maustetta pussista, ei tuoretta fenkolia)
puolikas lihaliemikuutio
kourallinen tuoreita yrttejä (laitoin basilikaa + lehtipersiljaa)
ripaus mustapippuria
1 tl balsamiviinietikkaa

Viipaloi herkkusienet ja silppua sipuli. Kuumenna pannulla hiukan öljyä ja paahda herkkusieniviipaleita kovalla lämmöllä, välillä sekoitellen, muutaman minuutin ajan. Niihin saa ainakin osaan tulla jopa vähän paistopintaa, tykkään minä. Lisää sitten joukkoon sipulisilppu, vähennä lämpöä ja paista pari minuuttia. Tämän jälkeen voi puristella siskonmakkaroista palleroita pannulle. Sekoittele ja anna makkarapallojen paistua hetki ennen kuin lisäät hienonnetun valkosipulin paistumaan. Samaan syssyyn voi lisätä sitten myös pinaatinlehdet (joita kannattaa ehkä hiukan pilkkoa pienemmiksi). Sekoittele ja paista pari minuuttia ja lisää sitten tomaattimurska ja vesi sekä makuaineet: hunaja, fenkolinsiemenet, lihaliemikuution pala, yrtit, mustapippuri ja balsamiviinietikkaa. Anna seoksen kiehua kymmenisen minuuttia ja tarkista maut. Lisää tarvittaessa suolaa (ja/tai makeutusta). Anna kiehua vielä hetki ennen tarjoilua. Makkarapallerot kypsyvät melko nopeasti, joten tämän ruuan hauduttamiseen ei tarvitse uhrata aikaa.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Askeleen jäljessä: Gado gado -salaatti

Kokkeillaan-blogissa ollaan harvoin ruokatrendien aallonharjalla. Täällä havahdutaan moniin herkkuihin vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo keikkuneet aikansa huipulla ja nousussa on jo uusia ihmeellisyyksiä. Hyvältä trendiherkut maistuvat vielä kotvankin jälkeen, se on todettu moneen kertaan.

Indonesialaisen gado gado -salaatin ohje näkyi siellä sun täällä jo viime syksynä, mutta sen houkuttelevuudesta huolimatta en saanut ruokaa työn alle silloin. Nyt ohje taas jostain pongahti esille, ja koska olen tankannut aurinkoa ja virtaa Hong Kongissa, innostuin hetimiten kokkailemaan. Saattaa myös olla, että oli vielä jäänyt kaipuuta aasialaiseen ruokaan, ja sitä kaipuuta piti viikonloppuna paikkailla. Gado gado -reseptejä löytyi googlaillessa melkoinen määrä, vaihtelevin aineksin. Monissa ulkomaisissa ohjeissa mukana oli tofua ja kananmunaa, mutta minä en niitä laittanut. Rohkenin luoda salaatista nyt omanlaiseni version vähän eri ohjeissa mainittuja aineita yhdistellen, mutta kastikkeen ohje on suoraan Hannelen blogista, (alkuperäinen ohje on ollut Hanna Hurtan Kasvis Ruokakirjassa.) 

Salaatti oli älyttömän hyvää, ja iso osa ihanuudesta tuli tietysti kastikkeesta. Meillä tehtiin kastiketta noin puolet tuosta ohjeen määrästä, ja sitä jäi hiukan (onneksi, ja aion käyttää sitä vielä vaikka broilerin kanssa).


GADO GADO -SALAATTI (3-4 annosta)

200 g bataattia (+hiukan öljyä ja ripaus suolaa)
n. 300 g kaalta
n. 150 g pitkiä papuja (pakaste)
n. 2 dl herneitä (pakaste)
2 reilunkokoista porkkanaa
kourallinen minisalaatinversoja (tai ituja, joita olisin laittanut, jos niitä olisi kaupasta löytynyt)
vähän tuoretta lehtipersiljaa (tai korianteria)

Kastike:
2 dl maapähkinävoita
2 rkl soijakastiketta
n. 2 rkl limetin mehua
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
puolikas (tai kokonainen) punainen chili hienonnettuna
2 rkl kookossokeria 
0,75 dl kookosmaitoa
0,75 dl vettä
Aloita homma bataatin paahtamisesta. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori ja lohko bataatti, laita lohkot uunivuokaan ja lorauta hiukan oliiviöljyä päälle sekä ripsauta hippunen suolaa. Paahda bataattia uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes palat ovat saaneet väriä ja pehmenneet.

Suikaloi kaalinpala ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja viipaloi porkkanat. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä ja nosta kaalisuikaleet ja porkkanasiivut sinne kolmeksi minuutiksi kiehumaan. Lisää sitten joukkoon herneet ja pavut ja keitä vielä pari minuuttia. Älä päästä kaalta liian pehmeäksi. Kaada sitten kasvikset siivilään ja huuhtele nopeasti hyvin kylmällä vedellä, ettei kypsyminen jatku.

Tee kastike sekoittamalla ainekset sauvasekoittimella. Meillä makua säädettiin lisäämällä vielä vähän soijakastiketta ja limetin mehua, sitten oli maut kohillaan. Vettäkin tarvittiin lisää, jotta kastikkeesta saatiin juoksevampaa.

Nosta kiehautetut kasvikset salaattikulhoon ja nostele päälle kypsennetty bataatti ja salaatinversot / idut. Lorauta päälle reilusti maapähkinäkastiketta, sillä se tekee salaatista mehevän. Jokainen ruokailija voi vielä oman annoksensa päälle lisätä kastiketta mielensä mukaan.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Pehmeät porkkanasämpylät

Tuoreiden sämpylöiden tuoksu valloittaa, eikä tämän tunteen aikaansaaminen ole edes kovinkaan vaikeaa. Kun tekee pienen taikinan, josta tulee pellillinen sämpylöitä, on ne näppärä tehdä ihan arki-iltanakin - tai osaksi leppoisan aamun aamiaista. Minä teen sämpylät aina näppituntumalla ja lykkään sekaan sellaisia jauhoja, joita jauhohyllyn pussivalikoima tarjoaa. Nyt oikein mittasin aineksia, jotta saan tänne ihanan pehmeiden porkkanasämpylöiden reseptin.

Porkkanasämpylöissä on ihanaa mehevyyttä - suosittelen ryhtymään leivontapuuhiin!


PORKKANASÄMPYLÄT (8 isoa tai reilu kymmenen pienempää sämpylää)

2,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 dl porkkanaraastetta
6-7 dl sämpyläjauhoja (minun jauhoni olivat kaurarouheisia sämpyläjauhoja)
0,5 dl öljyä

Sekoita kulhossa vesi (n. 42-asteista), kuivahiiva, suola ja sokeri, ja lisää joukkoon desi vehnäjauhoja. Jätä seos kuplimaan siksi aikaa, kun kuorit ja raastat porkkanoita. Sekoita porkkanaraaste taikinan alkuun ja ala lisäämään sämpyläjauhoja koko ajan sekoittaen ja vaivaten. Vaivaa loppuvaiheessa mukaan myös öljy. Jauhojen määrä riippuu siitä, millaisia jauhoja käytät. Tunnustele taikinaa ja lisää loppuvaiheessa jauhoja vain vähän kerrallaan ja varoen, ettei niitä tule liikaa. Taikina saa olla pehmeää (muttei liian löysää), jotta lopputuloksena on pehmeät ja kuohkeat sämpylät. Jätä taikina nousemaan liinan alle vähintään puoleksi tunniksi, mielellään noin 45 minuutiksi.

Kun taikina on noussut, voit joko jakaa sen paloiksi ja pyöritellä palat sämpylöiksi, tai oikaista kuten minä: Muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa se tasakokoisiksi paloiksi (haluamasi kokoisiksi). Nosta palat pellille leivinpaperin päälle. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja laita leivinliina sämpylöiden päälle, ja anna niiden kohota vielä sen aikaa kunnes uuni on kuumennut. Paista kohonneita sämpylöitä 225-asteisessa uunissa noin 10 - 15 minuuttia (koosta riippuen), kunnes ne ovat saaneet kaunista väriä pintaan ja kumisevat kopauttaessa.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Hong Kongissa ristiin rastiin



Hong Kongin erityishallintoalue sijaitsee useilla saarilla ja pätkällä niemimaata, ja kulkeminen näiden välillä on hyvin suunniteltu. Meidän lomallamme liikahdukset Hong Kongissa sujuivat joustavasti ja näppärästi joko metrolla, raitiovaunulla tai saaren ja mantereen väliä kulkevan lautan avulla. Todella paljon myös kävelimme, kuten aina reissuilla.


Meidän hotellimme oli Hong Kongin saarella, jota kolusimme ja tutkailimme ensin pari päivää. Aloitimme orientoitumisen ensin kävellen, mutta jossain vaiheessa nousimme ratikkaan ja ajoimme sillä kotvan matkaa yhteen suuntaan ja taas takaisin. Hong Kongin saarella on hauskat (ja ilmeisen käytännölliset niihin oloihin) kaksikerroksiset ratikat, joissa pidempi ihminen ei mahdu seisomaan suorassa. Ostimme heti Octopus-kortit, joilla matkat eri kulkuvälineissä (ja näköjään myös syöminen ruokapaikoissa) oli helppo ja nopea maksaa. Kaupunkiin matkaavalle tiedoksi, että ratikkaan noustaan takaosasta ja maksu suoritetaan lähtiessä kuskin vieressä olevaan laitteeseen (tai tasarahalla kolikkolaatikkoon). Octopus-korttiin oli todella näppärää ladata lisää rahaa, kun saldo alkoi lähestyä loppuaan.

Kaupungin liikenne oli vauhdikasta ja kadut paikoin leveitä. Ymmärsimme hyvin pian, miksi säännöllisin väliajoin oli teiden yli rakennettuja kävelysiltoja. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä sukkuloimaan jalan tuonne kaahareiden sekaan.

Kaupungin metrojärjestelmä oli todella siisti ja tehokas, ja se ulottui mantereelta sekä Hong Kongin saarelle että Lantaun saarelle. Mantereen ja saaren väliä kulki myös hellyttävän herttainen Star Ferry, jolla pääsi Hong Kongin saarelta Kowloonin puolelle eli mantereelle alle kymmenessä minuutissa.

Mid-level escalators

Hong Kongin saari on maastoltaan kovin toisenlainen kuin kotiseutu. Kaupungissa on paljon jyrkkiäkin mäkiä ja portaita, ja Centralin kaupunginosassa oli keksitty jalkoja säästävä ratkaisu: katetut liukuportaat, joilla oli yhteismittaa likipitäen kilometrin verran. Aamulla liukuportaiden suunta on alaspäin, ja ilmeisesti kymmenen jälkeen aamulla ylöspäin.


Jos oikein haluaa jännitystä elämään, kannattaa suunnistaa Lantaun saarelle ja siitä kaapelivaunulla jättiläismäistä Buddha-patsasta ihmettelemään (yläilmoista näkee myös lentokentän). Me matkasimme ensin metrolla Lantaulle ja otimme metroaseman kupeesta suunnan kohti vuorenhuippua. Olimme kaapelivaunuradan tuntumassa yhdentoista tienoilla aamupäivällä ja jonot olivat jo melkoiset. Siinä lippujen oston jälkeen odotellessa ennätin kehrätä hyvänlaisen jännityksen, sillä olimme valinneet menomatkalle lasilattiaisen vaunun. Kuvittelin mielessäni, kuinka vaunussa seistessämme lasilattiaan ilmestyy särö jos toinenkin, ja mietin valmiiksi pelastautumiskeinoja. Helpotuksekseni vaunussa istuttiin tukevasti reunalla. Ei säröjä, ei paniikkia.

Buddhan tykö pääsee portaita pitkin.
Ylhäältä löytyy kauniita maisemia katseltavaksi.
Temppelialueella päästiin tunnelmaan suitsukkeiden savussa.
Temppelialueen kioskilla oli monenlaista asiakasta :)

Toinen upeita näkymiä tarjoava paikka on Victoria Peak (joka sijaitsee Hong Kongin saarella), ja se on todellakin käymisen arvoinen. Sinne noustiin jyrkkää ylämäkeä kulkevalla vanhalla ratikalla, jossa oli menneen ajan tunnelmaa. Valitsimme ratikka + näköalatasanne -liput, vaikka ilmeisesti ilman tasanteella käyntiäkin pääsee huikeiden näkymien äärelle. Ratikkalippujonossa olimme noin puoli yhdentoista tienoilla, eikä jonotusaika ollut kaikkinensa kuin ehkä parikymmentä minuuttia. Ihan pian jono näytti jo kasvavan melkoiseksi, joten ohjeeksi annettakoon: ole liikkeellä varhain, jos haluat välttää kauheita jonoja. Toinen ohje Hong Kongissa matkaavalle voisi olla, että jos haluaa nähdä maisemia jostain korkealta, kannattaa mennä heti kun tulee aurinkoinen päivä.
Saarella on paljon asumatonta luontoa.
Tämän pitkän tarinan loppuun vielä muutama yksittäinen kuva sieltä täältä...

Hong Kongin kartta on vuosisatojen, ja viimeisen parinkymmenenkin vuoden, aikana muuttunut melko lailla. Kaupunki laajenee koko ajan, kun sitä rakennetaan merelle päin. Oikein selvästi se näkyi mm. meidän hotellimme ikkunasta, jossa näkyi muutos tähänkin karttaan nähden.
Kowloonin puolella eli mantereen puolella asukkaita on Hong Kongin saareen verrattuna moninkertainen määrä. Ja sen huomaa! Ihmisvilinä kaduilla oli valtaisa, ja asuinkerrostalot huikaisevan korkeita.

Mietimme etukäteen, näkyykö joulu kaupungisa mitenkään. Näkyi! Ja kuului. Joka paikassa oli joulukoristeita ja joululaulut raikuivat niin ravintoloissa kuin ostareillakin. Pilvenpiirtäjien kylkiä koristivat räikyvät valot, joissa toivotettiin hyvää joulua. Joulua juhlivat erityisesti Filippiineiltä lähtöisin olevat kotiapulaiset, jotka kokoontuivat sankoin joukoin tonttupuvuissaan ja -lakeissaan vapaapäivän viettoon, joka sattui olemaan jouluaatto. 


Joulun juhlinta näkyi myös Macaossa, jonne teimme pikapiipahduksen. Macao oli loisteliaista kasinohotelleistaan huolimatta hiukan Hong Kongia nuhjuisempi ja likaisempi, eikä valloittanut minun sydäntäni. Portugalilaiset vaikutteet olivat selvästi näkyvissä, kun esimerkiksi katukyltit olivat kiinan lisäksi myös portugalin kielellä.

Sumuista Macaota.

* * *

Jos minulta kysytään, kannattaako Hong Kongiin matkustaa, on vastaus vahva KYLLÄ! Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, ja englannin kielellä pärjää hyvin. Jos jonkun neuvon antaisin kaupunkia varten, niin se olisi: Etene rivakasti, älä jää lönnimään! Joka paikassa oli joku äreä asiakaspalvelija tai opastaja, joka napakoin elein ja niitä säestävin murahduksin opasti ihmisiä siirtymään oikeaan jonoon, jonossa seuraavaksi ja jonosta pois. Kassoilla en useinkaan ehtinyt saada vaihtorahoja käteeni, kun kassöörin huomio oli jo täyttä häkää seuraavan ostoksissa :) Jos omaat vikkelän ajatuksenjuoksun ja sukkelat liikkeet, on Hong Kong sinun kaupunkisi!

P.S.: Ruokajuttuja Hong Kongista voit lukea täältä.

torstai 4. tammikuuta 2018

Herkullinen Hong Kong

 

Vietimme joulun ja vuodenvaihteen toisella puolella maapalloa, miljoonakaupungissa Hong Kongissa, ihan erilaisissa tunnelmissa kuin mihin olemme tottuneet. Öisellä paluulennolla torkahtelujen ja sikeiden unien välissä ennätin miettiä, miten tuota kaupunkia ja tunnelmia sieltä voisi luonnehtia. Mieleen tuli muun muassa sanoja eloisa, kiiltävä, vauhdikas, äreä, huikaiseva - ja herkullinen. Herkullinen tarkoittaa tässä tapauksessa myös muuta kuin ruokaa, vaikka tässä nyt keskitynkin lähinnä siihen puoleen. Herkullinen Hong Kong oli myös näkymiensä ja elämystensä ansiosta. Arvaatte jo varmaan - tykkäsin!

Päivän lounas?

Hong Kongin ruokatarjonta oli hengästyttävä. Tarjolla oli kiinalaisen ruuan lisäksi muitakin aasialaisia herkkuja sekä kaikkea mahdollista länsimaalaista pizzoista ja hampurilaisista argentiinalaisiin pihveihin ja italialaiseen pastaan. Me söimme pääasiassa aasialaista, enimmäkseen kiinalaista ruokaa - sitä, mitä paikallisetkin. Vaikka Hong Kongissa pärjäsi todella hyvin englanninkielellä, olimme kuitenkin monesti paikallisissa ruokapaikoissa sen pulman edessä, että yhteistä kieltä ei ollut. Usein ne paikat kuitenkin olivat sellaisia, että ruoka-annoksista oli joko kuva tai tarjonta oli silmien alla, jolloin osoittamalla ja sormilla lukumääriä näyttämällä saatiin ruuat tilattua.

Yllä olevassa kuvassa näkyvistä nyttyröistä emme lainkaan tienneet, mitä niiden sisällä oli. Ostimme ne kuitenkin rohkeasti välipalaksi kadun varrella olevasta ruokakojusta, koska ne näyttivät herkullisilta ja kuumilta. Kuuma ja höyryävä ruoka houkutteli, koska ajattelmille bakteerien ja pöpöjen pysyvän tuolloin parhaiten loitolla. Jokainen päivä ilman reissuripulia on voitto!

Välipalaksi paikalliset näyttivät usein popsivan kalapalleroita, joita mekin maistettiin (koska puiston kioskilla kaikki muutkin niitä ostivat, mutta mehän emme vielä lainkaan tienneet, mitä ne ovat). Ne olivat usein currykastikkeen kera tarjoiltuja taikinamaisia kalalle maistuvia palloja, eivätkä kohonneet minun herkkulistallani kovin kärkisijoille. Tulipahan maistettua.



Kaupungissa oli paljon kauppahalleja (food market), joiden yläkerrat oli viritetty valtaviksi ravintolakomplekseiksi (cooked food center). Isojen pöytien ääreen istahdettiin muovijakkaroille, ihan outoon ruokaseurueeseen, ja monet paikat mainostivat englanninkielistä ruokalistaa. Raaka-aineet ravintoloihin tulivat suoraan alakerrasta eli tarjolla oli todennäköisesti verrattain tuoretta tavaraa. Lounaskattauksen jälkeen oli siivouksen aika ja illalliskattaus tarjoili taas uusille ruokailijoille herkkuja. Kuvassa näkyvät pavut ja friteeratut mustekalat olivat älyttömän herkullisia! Useimmissa ruokapaikoissa kuuma tee kuului aterian hintaan ja sitä oli tarjolla kannuissa tai se tuotiin isossa lasissa pöytään. Toisinaan tee oli jasmiiniteetä, toisinaan pu-erh -teetä (joka edistää ruuansulatusta).

 

Erilaiset paistetut nuudelit ja nuudeli-/dumplingkeitot olivat tyypillistä syötävää, ja niitä tarjoilivat niin pienet kadunkulmakioskit kuin kaikki ravintolatkin. Aina oli hyvää! Maut eivät olleet tulisia ja vahvoja, mutta moniulotteisia ja herkullisia.

Myös keitettyjä, höyrytettyjä tai paistettuja dumplingeja oli tarjolla joka paikassa, vaihtuvin täyttein. Niitä sopi syödä muutama välipalaksi tai koota niistä vaikka koko illallinen. Joissain paikoissa niitä lastattiin kypsymään pakasteina, mutta usein näimme ravintolan nurkassa jonkun henkilökunnasta valmistavan nyttyröitä (kuten yllä olevassa kuvassakin taustalla tapahtuu).

Yhdessäkään "hienossa" ravintolassa emme reissulla käyneet. Hakeuduimme "muovituolipaikkoihin" eli ravintoloihin (ulkona tai sisällä), joissa istuttiin muovijakkaroilla ja syötiin muovisista astioista. Aina saatiin hyvää ruokaa. Erilaisia ravintolaketjuja Hong Kongissa oli paljon, ja me kokeilimme mm. Cafe de Coralia. Ruoka tilattiin heti sisään mentäessä kassalta, maksettiin ja mentiin sitten noutamaan sitä toiselta tiskiltä. Heti saatiin kulhot tarjottimelle. Ruoka oli kohtuullista. Lounasaikaan noissa paikoissa näytti olevan suorastaan tunkua, eikä ihme sillä vauhdilla, millä ruuan sai.

 
Yhtenä iltana pysähdyimme kotimatkalla japanilaiselle pop up -ravintolatorille. Se oli rakennettu Wan Chaissa olevan Star Ferry -lauttaterminaalin kupeeseen, ja tarjolla oli pääasiassa erilaisia mereneläviä. Siellä maistelimme esimerkiksi merietanoita (hankala suutuntuma minulle) ja mustekalaa/kalmaria (squid). Reissussa pitää pyrkiä syömään aina sellaista, jota ei täällä Perämeren perukoilla ole tarjolla. Jos ei tykkää, niin ei tykkää, mutta onpahan maistettu.



Paikallisiin makeisiin herkkuihin emme oikeastaan perehtyneet. Kerran syötiin jätskit, joista näin päältä päin arvelimme, että toinen on appelsiinia, ja toinen varmaan mansikkaa. Pieleen meni. Tuo oranssi oli suklaajätski (hyvää) ja toinen (maun nimi paketin päällä oli "favourite flavour") jäi tunnistamatta, mutta ei ollut mansikka. Yksi makea yllätys syötiin Buddha-patsaan liepeillä, jossa "snack"-lipulla sai pienen välipalan (kuva alla). Ei ollut mitään tietoa, mitä välipala sisältää, mutta ei muuta kuin tulta ruokaa päin ja evästä ääntä kohti. Lautasille kauhottiin nuudeleita ja vitriinistä sai osoittaa kahta itselleen mieluisaa (tai meidän tapauksessa jännittävimmän näköistä) suupalaa. Kukaan ei osannut kertoa, emmekä lähteneet tinkaamaan, mitä ne olivat.
Vasemmalla näkyvä musta rulla oli jotain makeaa, muut tarjottavat suolaisia.

Kaupungissa oli paljon pieniä ruokakauppoja, mutta vilkkainta kaupankäynti oli paikallisilla toreilla ja markkinoilla. Tarjolla oli laajat valikoimat vihanneksia, kasviksia, lihaa ja mereneläviä. Suomalaiseen hygieniaan tottuneelle paikalliset elintarvikeolosuhteet tuntuivat paikoin arveluttaville, mutta ostosten tekijöitä mikään ei näyttänyt hetkauttavan. Olipa hygienia mikä tahansa, olen kateellinen moisista toreista, erityisesti vihanneskojuista!





Yksi meitä hämmästyttänyt kaupankäynti oli kuivattujen raaka-aineiden kauppa. Monin paikoin oli katuja, joissa oli vieri vieressä putiikkeja, joissa myytiin yleensä ihan samoja aineksia: kuivattuja kaloja, simpukoita, merimakkaroita (tai mitä ikinä ne pötkylät olivatkaan), mustekaloja, ankanpäitä, ankankoipia, sieniä ja kaikkea mahdollista, haineviä myöten. Meidän neniimme näillä kaduilla leijaili löyhkä, paikallisille todennäköisesti ihastuttava tuoksu, kuka tietää. Kulttuurierot ovat herkullisia nekin!




Hotelliaamiainen oli suloinen sekoitus länsimaista ja aasialaista ruokaa. Meidän mittakaavallamme perinteisten munien ja pekonin ohella tarjolla oli nuudeleita, dumplingeja, soijapapupuuroa ja misokeittoa, ja pitihän niitäkin maistella. Niin ihanaa kuin hotelliaamiaisella onkin, oli tänä aamuna kotona kiva syödä sitä mitä useimmiten kotiaamiaisella - kaurapuuroa.

Kymmenen päivää Hong Kongissa vaatii toisen mokoman sulattelemista. Kaupunki oli kiinnostava ja ihastuttava monin eri tavoin. Matka-ajankohtamme eli vuodenvaihde oli meille sopiva. Lämpötila päiväsaikaan oli noin 18 - 22 astetta eikä illallakaan vaipunut alle viidentoista. Sadekausi oli ohi ja sää oli poutainen. Yhtenä yönä, heti reissun alussa heräsimme johonkin ujellukseen, ilmeisesti taifuunihätämerkkiin, jonka aiheutti Filippiineiltä Vietnamia kohti puhaltanut hirmumyrsky. Koska merkinanto ei toistunut, eivät kovat tuulet uhanneet.

Mukava reissu, ei mahatautia :)