tiistai 30. syyskuuta 2014

Rapeaa tofua ja hunajaista srirachakastiketta

Kokkeillaan-keittiö on ihan villiintynyt käyttämään ja syömään tofua. Meillä on tehty muutaman kerran tofua teriyakikastikkeessa ja kerran kokeiltu täytettyä tofua, ja taas kokeilin uudenlaista tofuateriaa! Tofu on tainnut nyt tulla keittiöömme jäädäkseen, vaikka pitkään sen tulo kestikin.

Tämänkertaisen tofun kastiketta keitellessäni mietin taas, että jopa saa kolmesta aineksesta tehtyä hyvää. Kastikkeen raaka-aineet olivat kaikki minulle mieluisia ja niitä on meillä aina: hunajaa, limettiä ja sriracha-kastiketta. Niiden sekoitussuhde kastikkeessa oli erittäin toimiva, ja hetken jo mietin, tuleeko kastiketta liian vähän. Tähän kahden hengen annokseen (ja tällaisille chilin ystäville) kastiketta oli kuitenkin juuri oikea määrä, kun sitä tiristettiin myös lisukkeena syötävän riisin päälle. Oi nam!

Ai niin, löysin ohjeen oikein kivasta blogista nimeltään "i am a food blog". Taisin merkata sieltä itselleni muistiin joitain muitakin houkuttelevan näköisiä ohjeita.


RAPEA TOFU

270 g kiinteää tofua
0,5 - 1 dl perunajauhoja (alkuperäisohjeessa oli paljon enemmän, mutta minä laitoin vain desilitran ja siinäkin oli liikaa)
öljyä (minä käytin maapähkinäöljyä)

Ota tofu pois paketista ja valuta vesi pois. Paloittele tofu (minä leikkasin sen kahdeksaan osaan) ja laita palat talouspaperin päälle. Painele niitä hyvin kevyesti toisen talouspaperin avulla, jotta pinnalla oleva neste imeytyy pois. Laita perunajauhoja lautaselle ja pyörittele tofupalat niissä. Jos perunajauhoja tarttuu paksulti, kopauta tofupaloja kevyesti, niin ylimääräiset jauhot karisevat pois. Kuumenna pannulla öljyä (sitä ei tarvitse olla kauhean paljon) ja paista tofupaloja joka puolelta, kunnes ne ovat vähän saaneet väriä. Nosta tofupalat pois pannulta ja nosta jonkun ritilän päälle (syömäpuikot toimivat ritilänä hyvin), jotta ne säilyvät rapsakoina tarjoiluun saakka.



HUNAJAINEN SRIRACHAKASTIKE

1,5 rkl srirachaa
1,5 rkl hunajaa
1,5 rkl limetin mehua

Kuumenna ainekset pienessä kattilassa ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen hetken aikaa.

Nosta tofut tarjoiluastiaan ja valuta kastiketta päälle. Koristeeksi voi ripotella vaikkapa silputtua kevätsipulia. Meillä tofut tarjoiltiin nopeasti valkosipulin kanssa wokattujen pinaatin ja papujen kera.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Karitsapyörykät ja porkkana-bulgur

Jauheliha on monen perheen arkiaines, useimmiten varmaankin nautana tai sika-nautana. Vaihtelua makuun saa, jos ostaa välillä karitsa-nautaa tai karitsanjauhelihaa. Silloin ehkä tulee haettua makuun muutenkin jotain hiukan erilaista. Rosmariinilla, valkosipulilla ja sitruunalla saa mukavaa makua esimerkiksi karitsanjauhelihapyöryköihin, ja mehevyyttä ja lisämakua ateriaan tuo tomaattinen kastike (tomaattikastike on aina hyvää). Lisukkeena aterialla toimi hyvin bulgur (eräänlaisia vehnäsuurimoita), johon laitoin sekaan myös porkkanakuutioita. Kyllä olikin hyvä, ettei meillä ollut perunoita, vaan jouduin kaivelemaan kaapista bulgurpussin esille. Alunperin suunnittelemani peruslihapulla-ateria muuttuikin lopulta kokonaan toisenlaiseksi.


KARITSANJAUHELIHAPYÖRYKÄT

400 g karitsanjauhelihaa
1 muna
2 rkl korppujauhoja
1/2 dl kermaa
1 tl raastettua sitruunankuorta
1-2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa
rouhaisu mustapippuria

n. 2 dl tomaattimurskaa
1 dl kermaa
(yrtti)suolaa, mustapippuria, rosmariinia, hunajaa

Sekoita aineksista taikina ja anna sen maustua noin 20 minuuttia. Pyörittele taikinasta pieniä lihapullia ja paista niihin pannulla hyvä väri. Lisää pannulle tomaattimurska ja kerma. Mausta mieleiseksesi ja anna lihapullien porista kastikkeessa noin 15 minuuttia.


PORKKANA-BULGUR

2 dl bulguria
n. 4 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 porkkana ihan pieninä kuutioina

puolikas paprika pieninä kuutioina
puolikas pieni sipuli hienonnettuna
pieni valkosipulinkynsi raastettuna

1/2 tl hunajaa
n. 2 rkl oliivi- tai avokadoöljyä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria, persiljaa

Kuori porkkana ja kuutioi se ihan pienenpieniksi kuutioiksi. Kiehauta vesi, lisää kattilaan kasvisliemikuution puolikas ja keitä bulgur kypsäksi oman bulgurpakettisi keittoajan ja ohjeiden mukaan. Kun bulgur on kypsää, lisää sinne paprika, sipuli ja valkosipuli sekä hunaja, öljy ja sitruunamehu. Mausta pippurilla ja tuoreella tai kuivatulla persiljasilpulla. Lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunamehua. Sekoita ja tarjoile.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Punajuuri-vuohenjuustopizza

Punajuuri-vuohenjuustopizza saattaa äkkiseltään kuulostaa vähän kummalliselta syötävältä. Epäilevän sielun kannattaa kuitenkin huolella miettiä pizzaan tulevia aineksia: pestoa, punajuurta, vuohenjuustoa, rucolaa, balsamiviinietikkaa, hunajaa... Voit tulla toisiin ajatuksiin ja kummallisen sijasta lähdetkin luonnehtimaan pizzaa houkuttelevaksi, etkä voi olla kokeilematta sitä. Eihän näistä aineksista saa aikaan mitään pahaa!

Minä olen syönyt punajuuripizzaa ensimmäisen kerran eräissä kaveripiirin pikkujoulujuhlissa, joissa se oli yksi nyyttärituominen. Se maistui ihanalle, mutta en ole saanut sitä koskaan itse tehtyä - en ennen kuin nyt. Syksyn satokauteen ja pimeisiin iltoihin tämä pizza sopii aivan täydellisesti! Siitä pitivät myös ei-niin-punajuuren-ystävät.


PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOPIZZA (ohjeen löysin googletuksen kautta täältä)

Pohja:
25 g hiivaa
1,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
3,5 dl + 0,5 dl täysjyväspelttijauhoja
1 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna

Täytteet: 3 rkl vihreää pestoa
2 kourallista tuoretta rucolaa (minulla oli rucolanversoja)
6-8 keitettyä punajuurta (koosta riippuen)
2 rkl oliiviöljyä
(yrtti)suolaa ja mustapippuria
200 g chèvreä eli vuohenjuustoa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl silputtua tuoretta rosmariinia
50 g pinjansiemeniä

Aloita punajuurien keittämisestä, sillä siihen kuluu aikaa (tai keitä ne jo edellisenä päivänä). Punajuuret voi keittää kuorineen ja kuoria vasta kypsinä, juuri ennen siivuttamista. Kuumenna kattilassa vesi ja keitä punajuuret kypsiksi. Kokeile välillä kypsyyttä haarukalla tai tikulla. Ole tarkkana, etteivät punajuuret kypsy ihan muhjuksi, koska niitä lienee silloin hankalampi leikata siivuiksi.

Murenna hiiva taikinakulhoon ja sekoita siihen kädenlämpöinen vesi. Lisää seokseen oliiviöljy, suola, hienonnettu rosmariini ja 3,5 dl jauhoja. Vaivaa taikina tasaiseksi, kiiltäväksi ja notkeaksi ja kohota sitä kulhossa liinalla peitettynä noin 20 minuuttia.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Jaa taikina 2-4 osaan riippuen siitä, montako ja minkä kokoista pizzaa haluat. Kauli taikinapalat ohuiksi pizzapohjiksi ja nosta ne leivinpaperin päälle pellille.

Levitä pizzoille ensin pesto ja sitten rucolaa. Leikkaa kuoritut punajuuret ihan ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet pizzoille. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja ripottele hieman (yrtti)suolaa ja pippuria. Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja jaa kokonaiset viipaleet tai murenna viipaleet punajuurisiivujen päälle. Pirskottele pizzoille vielä balsamiviinietikkaa, valuta päälle hunajaa sekä ripottele rosmariinia.

Paista pizzoja uunin keskitasolla noin 10 minuuttia kunnes pohja on kypsä ja vuohenjuusto on sulanut ja saanut vähän väriäkin. Ripottele pinnalle pinjansiemeniä.

* * *

Punajuuri-vuohenjuustopizzaa syötiin mukavalla ja isolla porukalla Pastanjauhajien yhdistetyissä tupaantuliais- ja blogisynttärikemuissa. Siellä oli kasapäin muutakin ruokaa (monta alkupalaa / ruuanlaittoruokaa, muutamia pääruokia ja useampi jälkiruoka), ja söimme noin seitsemän tunnin ajan. Koska ruokaa valmistettiinkin lähes koko ajan, oli meillä varsinainen iltavuoro, suurimmalla osalla jatkettuna yövuorolla :) Kiitokset emännälle ja isännälle ja uusille ja vanhoille tutuille hauskasta illasta!

Tässä muutamia tunnelmakuvia ruokatarjoilusta:

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tee itte!

Mitäpä ei kaupasta saisi valmiina. Lättyjä, porkkanakeittoa, leipää, kakkuja, maksapasteijaa, makaroonilaatikkoa... Tätä kaikkea voi tehdä ihan itsekin, taitojen ja viitseliäisyyden mukaan. Utelias ja viitseliäs lähtee kokeilemaan itse myös Alkon tuotteita. Monet valmistavat näin syksyisin itse liköörinsä, mutta me innostuimme tekemään kotona giniä.


Jo oli jännää. Ensinnäkin se, mitä kaikkia mausteita ginin valmistukseen tarvitaan. En olisi ensimmäisenä arvannut, että maustepippurit tai laakerinlehti kuuluvat joukkoon, mutta niin vain tässä reseptissä oli. Netistä löytyi paljonkin eri versioita. Joissain oli käytetty appelsiinin ja sitruunan kuorta, tässä greippiä. Joihinkin laitettiin kanelitanko, tähän ei. Maailmalla on myynnissä valmiita ginisettejä eli ginin vaatimia maustepaketteja, mutta me haalimme mausteet kokoon kotikonstein kaupasta ja lähipiiristä (kiitos laventelista!).

Nuuskuttelimme valmistuvaa juomaa aina välillä ja suurin silmin ihmettelimme, kun "tuoksuu justiinsa ihan oikialle ginille". Väri muuttui varsin nopeasti ruskeaksi, mutta emme antaneet sen häiritä.

Valmiin ginin tuoksu oli edelleen ihana, oikea ginin tuoksu. Maussa sen sijaan oli liikaa kardemummaa. Laitoimme alkuperäisen ohjeen määrän eli 3 kardemumman siemenkotaa, mutta seuraavaan satsiin laitamme vähemmän, ehkä vain yhden. Saamme ainakin hyvän syyn valmistaa tätä lisää :)


ITSE TEHTY GINI

5 dl maustamatonta, kirkasta viinaa / vodkaa (halpa kelpaa)
2 rkl katajanmarjoja
0,5 tl korianterinsiemeniä
1 tl kamomillaa (ostimme teepaketin, jossa oli 100 % kamomillaa)
0,5 tl laventelia (kuivattua)
1-2 kardemumman siemenkotaa (alkuperäisohjeessa oli 3)
1 laakerinlehti
4 maustepippuria
2 x 10 cm:n palaa greipin kuorta (ei valkoista osaa, myös verigreippi käy)

Voit käyttää valmistusastiana lasipurkkia tai pulloa. Laita ensimmäisenä viinan joukkoon katajanmarjat ja anna maustua 12 tuntia.

Lisää seuraavaksi kaikki muut aineet ja ravista hyvin. Anna maustua 36 tuntia. Tämän jälkeen siivilöi gini harson tai kahvisuodattimen läpi (me käytimme jälkimmäistä) lasipulloon.


Virkistävä juoma! 4 cl giniä, muutamia jääpaloja, tonicvettä ja greipinkuorta.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Helppoakin helpompi jälkiruoka

Miten usein onkaan todettu, että muutamasta tavallisesta aineksesta voi syntyä jotain äärettömän herkullista. Tällä kertaa tarvittiin vain munajuustoa (kaupasta, vaikka senkin voisi tehdä itse), pakastemansikoita, kuohukermaa ja sokeria.

Kyllä kelpaa herkutella!


LÄMMINTÄ MUNAJUUSTOA MANSIKKAKASTIKKEEN JA KERMAN KERA

munajuustoa

pakastemansikoita
sokeria

kuohukermaa
sokeria

Sulata mansikat. Ei haittaa, vaikka osa olisi vielä hiukan kohmeisiakin. Lisää mansikoiden joukkoon haluamasi määrä sokeria (kastike saa olla makeaa) ja soseuta mansikat mehuineen sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi.

Vatkaa kuohukermaa hyvin löysäksi vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa joukkoon hiukan sokeria.

Kun kastikkeet ovat valmiit, lämmitä munajuustoa hiukan kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Leikkaa juusto ja laita tarjolle mansikkakastikkeen ja kermavaahdon kera.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Mitä on possulla taskussa?

Siellähän voi olla vaikka mitä, itse kunkin lempiaineksia!


Me ostimme kaupasta porsaan ulkofilettä tietämättä vielä, mikä ruokalaji siitä syntyy. Jostain sitten tuli idea täytetyistä porsaanfileistä. Minä laitoin possun taskuihin sitä mitä kaapista löytyi eli sipulia, valkosipulia ja paprikaa sekä palan Västerbotten-juustoa. Näistä satunnaisista aineksista tuli porsaanlihalle hyvä makupari.

Ruoka sopii tarjottavaksi vaikkapa arki-illan vieraillekin, sillä taskut voi tehdä paistamista vaille valmiiksi jo edellisenä iltana ja paistaa pikaisesti, kun vieraat ovat tulossa.


TÄYTETYT PORSAANPIHVIT (n. 10 kpl)

n. 700 g porsaan ulkofilettä
suolaa, mustapippuria

noin puolikas isosta paprikasta
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl savupaprikajauhetta
1 rkl paprikajauhetta
1 tl hunajaa
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa, mustapippuria
vahvaa kovaa juustoa (meillä siis Västerbotten)

2 dl ruokakermaa
1 tl dijonsinappia
ripaus suolaa


Leikkaa porsaan ulkofilee ohuehkoiksi viipaleiksi, suunnilleen alle sentin paksuisiksi. Nuiji ne ohuemmiksi. Ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria ja jätä odottamaan, kunnes teet täytteen.

Kuutioi paprika ihan pieniksi kuutioiksi ja silppua sipuli. Hienonna myös valkosipuli. Paista paprika- ja sipulisilppua öljyssä tai voissa pannulla reippaalla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Väriäkin saa tulla. Lisää pannulle valkosipulisilppu sekä mausteet ja anna hautua hetki. Sekoittele nyt koko ajan. Nosta pannu liedeltä. Jos teet possutaskut valmiiksi jo ruokailua edeltävänä päivänä, jäähdytä täyte kokonaan ennen kuin alat täyttää sillä possutaskuja.

Jaa täyte possupihvien päälle (toiseen päähän) ja nosta jokaisen kasan päälle palanen juustoa. Kiinnitä taskut molemmilta sivuilta hammastikuilla, jottei täyte pääse karkaamaan paistovaiheessa.

Paista lihoihin pannulla molemmin puolin kaunis pintaväri. Paistamiseen voi käyttää esim. nestemäistä margariinia tai voita, kukin makunsa mukaan. Liha on niin ohueksi nuijittua, että se kypsyy jo tässä vaiheessa. Jos haluat mukaan lisää makua, laita pannuun lihojen paistovaiheessa kullekin ruokailijalle 1-2 kokonaista kuorittua valkosipulinkynttä paistumaan. Paista lihat kahdessa erässä. Kun on valmista, asettele kaikki lihataskut pannulle ja kaada sekaan ruokakerma ja lisää myös sinappi ja suolaa. Anna kerman kiehua muutaman minuutin ajan. Nosta possutaskut pois kermasta ja poista niistä tikut. Tarkista kastikkeen maku ja nosta lihat takaisin kastikkeeseen.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Herkuttelijan lakritsipannacotta

Eräänä iltana julistin juhlallisesti, että "jonain päivänä meillä on jotain jälkiruokaa". Varsin epämääräistä, mutta lupaavaa, eikö vain? Kun sitten ryhdyin innoissani jälkiruokahommiin, ei lopputulos oikein viehättänyt. Maku ok, näkö paha. Meinasin luovuttaa, mutta sisuunnuin ja jälkiruoka nro 2 oli jo hyvä (hävikistä herkuksi -tyyppinen tapaus ja siitä ehkä lisää myöhemmin). Toivoin, että kolmas yritys toisi hyvän mielen sekä kokille että ruokailijoille, ja tein taas ihan eri jälkkärin.

Olin joskus ostanut kaupasta lakritsijauhetta tietämättä silloin, mihin sitä käyttäisin. Olipahan vain niin houkutteleva purkki sisältöineen, joten sorruin. Ihan pienenä vinkkinä sanon, että kannattaisi kyllä miettiä jo etukäteen, mitä tarkoitusta varten mitäkin ostaa. Meillä ainakin löytyy aika ajoin kaapin perältä purnukoita, jotka ovat sinne unohtuneet, kun ne on ostettu ajatuksella "tästä varmaan jotain kivaa tulee". No, ei ole tullut, ja pahimmassa tapauksessa tuote on vanhentunut. Hyihyihyi.

Mutta siihen lakritsipulveriin. Jostain keksin, että pannacottaanhan sitä voisi käyttää. Lienenkö jossain ravintolassa lakritsipannacottaa syönytkin? Ja niin sitten käytin. Kahdella teelusikallisella lakritsijauhetta tulee tähän pannacottasatsiin sopiva, ei liian vahva lakritsin maku. Jos haluaa oikein tujakan lakritsaisuuden, niin jauhetta sopii laittaa kerman sekaan enemmänkin. Minä muuten käytin kerman lisäksi pannacottaani jugurttia, koska pidän sen tuomasta raikkaudesta. Laitoin vain yhden liivatelehden tähän annokseen, ja sillä rakenteesta tuli unelmanpehmeä. Jos pidät vähän tiiviimmästä pannacotasta, laita kaksi liivatelehteä.


LAKRITSIPANNACOTTA (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl lakritsijauhetta
1 liivatelehti (tai 2, jos haluat tiiviimmän lopputuloksen)
1 dl turkkilaista jugurttia

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Laita kerma, sokerit ja lakritsijauhe kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes kerma kiehahtaa. Voit käyttää tässä vispilää, niin saat lakritsijauheen sekoittumaan paremmin. Jos näyttää, että jauhe jää kaikesta huolimatta vähän paukuiksi, siivilöi seos lopuksi. Purista pehmenneestä liivatelehdestä vesi pois ja liota se kermaseokseen. Lisää joukkoon jugurtti ja sekoita tasaiseksi. Jaa seos annosmaljoihin ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi. Ripottele halutessasi pinnalle lakritsijauhetta juuri ennen tarjoilua.

Voi elämä, miten hyvää pannacottaa!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lehtikaalikeitto

"Tämähän on yllättävän hyvvää", luonnehti taloutemme koemaistaja lusikoidessaan illalliseksi lehtikaalikeittoa. Arvasin, että maistuu, sillä pinaattikeittokin on mieluisaa. Lehtikaalin vahva ja täyteläinen maku tuokin mieleen pinaatin maun. Keitto on nopea ja helppo tehdä, ja maku on täyttä rautaa!

Flunssakauden ollessa joissain paikoin kuumimmillaan kannattaa pistellä suuhunsa lehtikaalta, joka on kuulemma oikea C-vitamiinipommi. Olisi minunkin pitänyt keitellä tämä soppa jo viikko sitten. Ei olisi varmasti iskenyt pöpö ja tauti.

Reseptiikkaa katsoin Tina Nordströmin keittokirjasta "Tina." (Otava). Siinä oli käytetty pakastettua lehtikaalta, mutta minulla oli käytössäni tuoretta. Lisäsin sekaan myös murusen valkosipulia, josta tuli hyvää paahdettua makua keittoon. Määrät säätelin oman mieleni mukaan.


LEHTIKAALIKEITTO (2-3 annosta)

1 pienehkö sipuli
200 g tuoretta lehtikaalta
pikkurillinpään kokoinen palanen valkosipulia
2 rkl oliiviöljyä
5-6 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio (tai kanaliemikuutio)
1 dl maitoa + 1 rkl vehnäjauhoja
muskottipähkinää, mustapippuria, suolaa

Kuori ja silppua sipuli. Poista lehtikaalin paksu lehtiruoti riipimällä lehdet sen ympäriltä pois. Leikkaa lehdet suikaleiksi. Siivuta valkosipulinpala ohuelti.

Kuumenna kattilassa öljyä ja kuullota sipulia muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan lehtikaalisuikaleet ja valkosipulisiivut. Pyörittele niitä hetken aikaa öljyssä sipuleiden kanssa, kunnes valkosipuli alkaa tuoksua hiukan paahtuneelta. Kaada sitten sekaan vettä ja anna keitoksen kiehua noin 15 minuuttia. Soseuta keitto ja lisää ripaus (vastaraastettua) muskottipähkinää sekä mustapippuria. Suolaa voi laittaa maun mukaan. Sekoita vehnäjauho maitoon ja kaada seos kattilaan. Keitä keittoa vielä noin viisi minuuttia välillä sekoitellen. Keiton paksuutta voi säädellä vettä tai maitoa lisäämällä.

Jos haluat, voit keittää lisukkeeksi kananmunat.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Juustopallerot

Hyvää kannattaa odottaa.

Joskus menee hirveän kauan, että saa toteutetuksi jonkin tehtävälistallaan olevan reseptin. Sitten menee hirveän kauan, että saa sen kirjoitettua tänne blogiin. Kreikkalaiset juustopallerot, jotka lepäävät purkissa maustetussa oliiviöljyssä, ovat kuitenkin asia, jota kannattaa odottaa. Ne ovat niin kauniitakin!


Juustopallerot valmistetaan fetajuustosta ja mizithra-juustosta. Koska jälkimmäistä heikommin on meikäläisissä juustohyllyissä, niin sen voi korvata ricottajuustolla, onneksi. Muuten jäisi pallerot tekemättä. Hyvää makua ja rakennetta palleroihin tuovat myös silputut aurinkokuivatut tomaatit ja tietysti yrtit. Pallero tarvitsee alleen vain hyvää leipää, vaikkapa paahdettuna. Halutessaan palleron voi levittää leivälle kuten minkä tahansa juuston. Sellaisenaan nämä sopivat varmasti hyvin myös esimerkiksi tapasvalikoimaan, vaikka eivät espanjalaisia olekaan. Tällaisen kauniin ja maukkaan purnukan voisi helposti antaa (ja saada) tuliaisiksikin, eikö vain?


KREIKKALAISET FETA-RICOTTAJUUSTOPALLEROT (n. 20 kpl)

150 g fetajuustoa
150 g ricottajuustoa
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia silputtuna (puolikuivatut ovat hyviä)
vajaa 1 rkl tillisilppua (laitoin myös oreganosilppua ihan pikkuisen)
ripaus mustapippuria
(ripaus suolaa)

n. 2-3 dl oliiviöljyä (sen verran, että pallerot peittyvät purkissa) 
hiukan kuivattua tai tuoretta oreganoa (minä laitoin myös basilikaa)
hiukan chilihiutaleita (maun mukaan)


Sekoita palleroainekset eli juustot, tomaattisilppu, tilli, pippuri (ja suola) keskenään. Haarukka on hyvä työväline tähän ainakin alkuun, jotta juustot saa sekoittumaan keskenään kunnolla.

Kaada oliiviöljyä purkkiin, lisää mausteet ja sekoita. Pyörittele juustosta pieniä palloja (noin teelusikallinen juustomassaa) ja laita pallot purkkiin. Sulje kansi ja säilytä jääkaapissa.

Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan palleroiden säilyvän jääkaapissa 3 viikkoa, mutta kannattaa varmaan katsoa, millainen säilyvyysaika on ostamassasi ricottajuustossa ja säilyttää maksimissaan siihen saakka. Vaikka luultavasti syöt nämä ennen kuin kolme viikkoa on kulunut :)