keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kasvis-couscous ja paistettua halloumia

On ruokia, joita ruokailija odottaa, ja ruokia, jotka odottavat mielellään ruokailijaa. Jälkimmäisiin kuuluu esimerkiksi kasvis-couscous, jonka maut vain paranevat odotellessa. Jos siis valmistelet illanistujaisia tai muita kökkäjäisiä, tai tiedät osan ruokailijoista ehtivän pöytään myöhemmin, on tässä sinulle ruoka. Se on tällaisena kasvisversionakin riittävän ravitsevaa ja täyttävää (ja sopii pääruuaksikin) mutta mikäpä estää paistamasta vierelle kalaa tai lihaa.


KASVIS-COUSCOUS JA PAISTETTUA HALLOUMIA

1 (punainen) paprika
1 sipuli
pätkä kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
suolaa, mustapippuria, hunajaa, oliiviöljyä

2,5 dl couscousia
2,5 dl vettä

1 pkt kikherneitä (kypsiä ja käyttövalmiita)
1/2 sitruunan mehu
n. 2-3 tl balsamiviinietikkaa
n. 5-6 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna tai hienonnettuna
kourallinen tuoreita yrttejä hienonnettuna (esim. 1/2 minttua ja 1/2 basilikaa)
suolaa, mustapippuria
juoksevaa hunajaa

1 pkt halloumijuustoa

Aloita kasviksista. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkana. Siivuta porkkana ohuiksi siivuiksi, silppua sipuli rouheiksi paloiksi ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuutioi paprika ja kesäkurpitsanpätkä pieniksi suupaloiksi. Laita kasvikset uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Mausta suolaropsauksella, parilla rouhaisulla mustapippuria sekä pienellä lorauksella hunajaa. Sekoita ja nosta vuoka uuniin. Kypsennä kasviksia uunissa puolisen tuntia.

Laita couscous tarjoilukulhoon. Keitä vesi ja kaada kiehuva vesi couscousin päälle. Sekoita vähän haarukalla ja laita kulhon päälle kelmu. Anna hautua noin 15 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan).

Kun couscous on kypsynyt, hämmennä sitä haarukalla ja ala lisäämään muita aineksia eli kypsät kasvikset, kikherneet sekä mausteet. Sekoita, maistele ja säädä suolaisuus ja hapokkuus (lisää sitruunamehua, jos haluat, tai hiukan hunajaa, jos haluat) oman makusi mukaiseksi.

Leikkaa halloumi siivuiksi ja nosta ne paistinpannulla. Kuumenna pannu ja anna juustoviipaleiden paistua. Ne kiehuvat ensin, ja alkavat sitten nopeasti paistua. Käännä viipaleet, kun ne ovat saaneet väriä ja paista myös toiselta puolelta.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Porsaanlihaa japanilaisittain

Koska lentokone ei ole vielä (kunpa joskus!) lennättänyt meitä Japaniin, tunnelmoimme tekemällä japanilaista ruokaa. Tämä mainio katsudon-ohje sattui silmään Huhmare-blogissa , eikä sitten auttanut muu kuin alkaa kokkailemaan.

Ateria piti sisällään porsaanlihaa ja kananmunaa sipulisen kastikkeen kera, sekä tietysti riisiä. Maut olivat meille mieleisiä, ja uskon taipuvani tämän ruuan valmistukseen toistekin. Kinkkisin kohta tässä oli ensimiettimältä dashi-liemi (mm. misokeittoon tarvittava liemipohja), johon sitten löysinkin jauhetta oululaisesta Makukellarista. Kotona totesin jauhepakettia ja -pusseja käännellessäni, että japanin kielen taito ei ihan vielä riitä ottamaan selvää, mikä on jauheen ja veden sekoitussuhde. Sunnuntaipäivä ei ollut myöskään otollinen hetki selvitellä asiaa Makukellarin omistajakunnan kanssa, joten sekoittelin summissa noin 1/2 tl jauhetta viiteen ruokalusikalliseen vettä. Ilmeisen helppoa olisi kai valmistaa lientä oikeista aineksistakin, vaikkapa Ankerias Vipusen opastuksella. Makukellarissa näytti olevan mm. liemeen tarvittavaa boniittihiutaletta, joten ei muuta kuin testaamaan. (Otan vastaan kuumia vinkkejä aiheesta dashi, kiitos.) Tässä ruuassa tuli myös kokeiltua pankojauhoa eli japanilaista korppujauhoa, josta saatiin porsaanleikkeisiin erityisen rapsakka ja maistuva päällys.

Minä valmistin koko kahden hengen aterian yhtä aikaa samalla pannulla, vaikka Huhmareessa se oli tehty kahdessa erässä. Ihan hyvin se tuntui näinkin onnistuvan. Tulikohan jo sanottua, että oli hyvää!


KATSUDON

2 possun ulkofilepihviä (tai 3 jos ovat ihan pieniä)
vehnäjauhoja
kananmuna
pankojauhoja (tai tavallisia korppujauhoja)
suolaa, mustapippuria

1 dl mirinä
0,5 dl soijaa
2 rkl sakea (korvasimme saken sherryllä)
5 rkl sokeria
5 rkl dashi-lientä
1 pienehkö sipuli
suolaa ja pippuria
persiljaa

Nuiji porsaanpihvejä vähän ohuemmiksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle rikottu ja sekoitettu kananmuna ja kolmannelle pankojauhoja. Paina possunleikkeet ensin molemmin puolin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi pankojauhoihin. Paista leivitetyt pihvit pannulla öljyssä, kunnes ne ovat kypsiä ja kauniin värisiä. Muutama minuutti puoleltansa riittää. Nosta odottamaan lautaselle.

Laita mirin, soija, sake, sokeri ja dashiliemi pannulle ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Suikaloi kuorittu sipuli ja lisää pannulle. Hauduta sipulia, kunnes se on pehmennyt. Leikkaa porsaanleikkeet suupalan kokoisiksi siivuiksi ja asettele siivut pannulle sipulien päälle. Riko kaksi kananmunaa, kumpikin omaan lasiinsa/kulhoonsa ja riko niiden rakenne haarukalla sekoittaen. Lisää kananmunat pannulle (toisistaan erilleen). Jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan, kunnes kananmuna kypsyy, mutta jää pehmäksi.

Tarjoile keitetyn riisin kera. Laita riisiä kulhoihin ja nosta lihaviipaleita, kastiketta ja kananmunat kulhoihin riisin päälle.
Pannulla, valmiina tarjoiltavaksi!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Lämmittävä jauhelihakeitto

Jyväpasta on jännä tuote. Se näyttää riisiltä, mutta kypsyttyään ei tunnu riisiltä. Törmäsin nyt ensi kertaa kaupan hyllyllä tähän pastalajiin, ja uteliaana heti tartuin pussiin. Sen sanotaan sopivan esimerkiksi keittoihin ja salaatteihin, ja minä päätin testata sen sopivuuden keittoon. Ostin hyvää Viskaalin jauhelihaa ja kaivelin jääkaapin vihanneslokeroita, ja ne yhdistämällä ja jyväpastalla höystämällä tuli hyvä ja lämmittävä keitto. Aika nopeastikin se valmistui, joten voin lämpimästi suositella tätä myös arki-illan reseptiksi.

JAUHELIHAKEITTO (reilu satsi, 3 litran kattilallinen)

n. 500 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
vajaan litran verran vihanneksia (meillä oli 4 porkkanaa, kourallinen ruusukaalta, pari kourallista lehtikaalta sekä yksi paprika)
1 rkl tomaattipyrettä
hyppysellinen savupaprikajauhetta
1 rkl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
1 rkl persiljaa
reilu rouhaisu mustapippuria
1 lihaliemikuutio
2 dl jyväpastaa
vettä
suolaa

Paista jauheliha. Hienonna sipulit ja kuutioi tai suikaloi vihannekset. Kuullota kasviksia kattilan pohjalla öljytilkassa hetken aikaa. Lisää joukkoon mausteet ja jauheliha ja sekoita. Lisää tomaattipyre ja lihaliemikuutio sekä vettä sen verran, että ainekset peittyvät hyvin. Lisää kattilaan myös jyväpasta. Keitä keittoa vartin verran tai kunnes pasta ja kasvikset kypsyvät. Sekoita pohjia myöten etenkin alkuvaiheessa, ettei pasta jämähdä kattilan pohjaan. Tarkista suola ja lisää halutessasi myös mustapippuria.

* * *

Keitto sopii hyvin eväsruuaksi, sillä jäähtyessään sen neste imeytyy tehokkaasti pastaan, ja keitosta tulee lähes muhennosta. Eipähän tarvitse kuljettaessa pelätä, että liemi virtailee astiasta repun pohjalle.

torstai 20. marraskuuta 2014

Vaahterasiirappinen suklaajälkiruoka

Mietin viime viikonloppuna jälkiruuan äärellä, että onkohan tämä juomaa vai keittoa vai kiisseliä vai vanukasta. Kaksi viimeksi mainittua saa hyljätä heti, sillä niin paksua ainetta ei kupeissa ollut. Ryypiskelimme (kuulostaa villiltä) jälkiruuan kahvikupeista, mutta ihan yhtä hyvin sen olisi voinut lusikoida keittona. Koostumukseltaan tämä höyryävä keitto/juoma oli mitä miellyttävin, ja se sopii ihanasti talvi-illan lämmittäjäksi. Mausteet toivat makuun mukavia sävyjä, ja maku oli kaikenkaikkiaan hyvin lempeä.

Suklaakeiton / -juoman ohje löytyi Donna Hay Magazinesta 74 / 2014.


VAAHTERASIIRAPPINEN SUKLAAJUOMA / SUKLAAKEITTO (2-3 annosta)

2,5 dl maitoa
1,25 dl kuohukermaa
40 g tummaa suklaata
1 vaniljatanko + siemenet
puolikas tähtianis
puolikas kanelitanko
1 kardemumman siemenkota
0,4 dl vaahterasiirappia (+vähän lisää koristeluun)
2 keltuaista
n. 0,25 dl sokeria (käytin ruokosokeria)

+ vaahtokarkkeja

Mittaa kattilaan maito, kerma, paloiteltu suklaa ja vaahterasiirappi. Halkaise vaniljatanko ja kaaputa siementahna sisältä. Lisää tangonpuolikkaat ja vaniljatahna kattilaan yhdessä kanelin, tähtianiksen ja kevyesti murskatun kardemumman siemenkodan kanssa. Kuumenna seosta hiljalleen sekoitellen, kunnes suklaa on sulanut ja seos kiehahtaa.

Sekoita kulhossa vispilällä keltuaiset ja sokeri. Niitä ei tarvitse vaahdottaa. Kaada kuuma suklaaseos kulhoon, aluksi varovasti ohuena nauhana, ja sekoita vispilällä koko ajan. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna. Keitä miedolla lämmöllä ihan kevyesti poreillen 3-4 minuutin ajan, kunnes seos vähän sakenee. Siivilöi ja tarjoile. Lorauta pinnalle hiukan vaahterasiirappia.

Jos haluat, voit paahtaa vaahtokarkkeja juoman / keiton pinnalle. Voit paahtaa ne keittiötohottimella tai kynttilän liekin päällä, tai takkatulen loimussa.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Karitsanfilettä ja mausteista kookoskastiketta

Rohkenisinkohan sanoa, että ruoka oli intialaista? Vai olisiko parempi luonnehtia, että intiahenkistä? Intialaisen ruuan opettelu on jäänyt meillä lähinnä ravintolakokemusten tasolle, eikä kotioloissa ole tullut tehtyä sellaista kovinkaan monta kertaa. Olen siis ihan aloittelija, suorastaan kokeilija (ellei jopa kokkeilija). Mielikuvani intialaisesta ruuasta tuli siitä, että käytin ruuanvalmistuksessa jeeraa eli juustokuminaa, kurkumaa, chiliä ja kanelia.  Lisäksi maustoin sitä currytahnalla ja kastikkeen nesteenä oli kookosmaitoa. Intialaista vai fuusiokeittiötä? Oikeastaan se on tässä tapauksessa ihan sama, sillä ruoka oli ihan tajuttoman hyvää.


KARITSANFILEET JA MAUSTEINEN KOOKOSKASTIKE (kahdelle)

2 karitsan ulkofilettä

1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1/4 tl chilijauhetta
hippunen kanelia
monta pyöräytystä mustapippuria myllystä

öljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta inkivääriä silputtuna
1/2 - 1 tl punaista currytahnaa
2 dl kookosmaitoa
(suolaa)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi ja hienonna ne. Hienonna tai raasta palanen inkivääriä. Sekoita jossain pienessä astiassa juustokumina, kurkuma, chilijauhe, kaneli ja mustapippuri.

Aloita paistohommat karitsanfileistä. Voit halutessasi puolittaa ne. Kuumenna pannulla öljyä. Nosta karitsanfileet paistumaan. Paista ensin toiselta puolelta noin 3-4 minuuttia, riippuen fileen paksuudesta. Käännä fileet ja ripottele paistetulle puolelle suolaa ja noin neljäsosa kuivamausteseoksesta. Paista toiselta puolelta saman verran kuin ensimmäiseltä. Tavoite tässä on hiukan rosee liha, joten älä paista liian kuivaksi. Kun toinenkin puoli on paistunut, käännä lihat ja suolaa ja mausta myös äsken paistetulta puolelta. Pyöräytä vielä tämänkin jälkeen lihoja pannulla pari kertaa ympäri ja nosta pannu sitten pois levyltä. Laita päälle foliota ja jätä fileet lepäämään. Jos käytössäsi on vain yksi paistinpannu, nosta fileet lautaselle ja laita folio päälle.


Kastiketta varten kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja kuullota sipuli-, valkosipuli- ja inkiväärisilppua siinä hetken ajan. Lisää pannulle jäljelle jäänyt (noin puolet alkuperäisestä määrästä) mausteseos sekä currytahnaa ja paista vielä hetki. Lisää joukkoon kookosmaito ja anna kiehua reilut viisi minuuttia, kunnes kastike on hieman saennut.

Leikkaa karitsanfileet siivuiksi ja tarjoile mausteisen kookoskastikkeen ja riisin kanssa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Höyrytettyä kuhaa ja wokkivihanneksia

Meillä on bambukori höyrytyksiä varten, mutta harmittavan harvoin sitä käytetään. Oma vika, kun ei saa aikaiseksi. Bambuinen höyrytyskori on kaunis ja toimiva, mutta jotenkin sen käyttö vain unohtuu. Nyt päätin jo kauppaan mennessäni, että jotain höyrytettävää on löydyttävä. Onneksi kalatiskillä oli hyvän näköistä ja tuoretta kuhafilettä, jonka arvelin sopivan bambukorin täytteeksi. Kasasin myös kelpo annoksen kasviksia ostoskärryyn, sillä mieli teki wokattuja vihanneksiakin.

Kalasta tuli hyvää, vaikkakaan ei järin kaunista. Marinadin maut sopivat hyvin kuhalle, mutta eivät peittäneet sen makua. Wokkivihannekset ja höyrytetty kala muodostivat kelpo aterian arki-illaksi.


HÖYRYTETTYÄ KUHAA

n. 1 dl soijakastiketta
pieni palanen inkivääriä (teelusikallinen silputtuna)
1 pieni valkosipulinkynsi silputtuna
1 tl limetin mehua

n. 600 g kuhafileitä

Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa kuha annospaloiksi ja laita marinadiin. Anna marinoitua sen aikaa, kun pilkot vihannekset ja alat paistelemaan niitä.

Kun vihannekset ovat wokissa ja lähes valmiita, höyrytä kalat. Nostele palat höyryttimeen tai kattilan höyrytysosaan leivinpaperin päälle. Kypsennä höyryssä (veden on syytä poreilla koko ajan) noin 10 - 15 minuuttia kalapalojen paksuudesta ja koosta riippuen. Jos bambukorisi on kaksikerroksinen tai korkeampi, kannattaa kerrosten paikkoja vaihtaa nopeasti puolivälissä kypsennystä. Kypsien kalapalojen päälle voi halutessaan ripotella vielä vähän suolaa.


WOKKIVIHANNEKSET

(maapähkinä)öljyä
1 rasia (ruskeita) herkkusieniä paloiteltuna
2 porkkanaa suikaloituna
1 reilun kokoinen sipuli suikaleina
1 iso valkosipulinkynsi silputtuna
1 rkl tuoretta inkiväärihakkelusta
pari lehtikaalin lehteä suikaloituna (poista lehtiruoto ensin)
1 pieni paprika suikaloituna
soijakastiketta
makeaa chilikastiketta

Kuhan marinoituessa pieni kasvikset. Kuumenna wokkipannulla tai paistinpannulla tilka öljyä ja paista ensin sieniä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten kaikki muut ainekset ja paista reilulla lämmöllä välillä sekoitellen. Kun kasvikset alkavat vähän pehmetä, lisää sekaan vähän soijakastiketta ja makeaa chilikastiketta (oman maun mukaan molempia). Paista vielä sekoitellen pari minuuttia, että maut tasaantuvat.Kasviksia ei tarvitse kypsentää ihan pehmeäksi möhnäksi, vaan porkkanasuikaleetkin saavat jäädä puolikypsiksi.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ainakin kahdeksan P:n naposteltavat

Jos ei ole keksinyt nimeä kehittelemälleen pikkusuolaiselle, niin kannattaa mennä niiden kanssa oululaisten ruokabloggareiden kemuihin. Tarjoilin porukan pikkujouluissa Peruspöperölässä perunamuusista tehtyjä "leivoksia", joiden päälle virittelin paprikaa ja nyhtöpossua, enkä oikein keksinyt niille muuta nimeä kuin "pottupavlovat" (tai kauniimmin "perunapavlovat"). Marengistahan tehdään samantyylisiä kermavaahdolla ja marjoilla tai hedelmillä koristeltuja leivoksia, joten ajattelin soveltaa. No, verbaalivirtuoosibloggarit lähtivät sitten vähän virittelemään nimeä ja syntyi jotain seuraavanlaista: "pienet pyöreät paprika-pulledpossutäytteiset parmesan-perunapavlovat". Melko vaikeaa, mutta myös melko hauskaa.

Koko ajatus lähti siitä, että suomalaisessa joulupöydässä on perinteisesti syöty perunaa ja possua. Pikkujoulupöytään päätin sitten keksiä näistä jotain, ja sain aikaan pottupavlovat. Pursotin perunamuusista leivinpaperin päälle "leivos"pohjat ja paistoin ne kauniin värisiksi. Täytettä varten kypsensin "porsaan uuniliha" -nimellä kutsuttua palaa possusta reilut neljä tuntia, jonka jälkeen se oli helposti haarukalla murennettavissa. Possun alle laitoin paprika-tuorejuustoseosta. Päälle ripoteltu paahdettu sipuli (ostin kaupasta) antoi kivaa lisämakua ja rapsakkuutta annoksiin.

Tykkäsin, ja vissiin maistui muillekin.

Perunapavloviin tarvittava perunamuusi saa olla melko tanakkaa, mutta sitä pitää kuitenkin voida pursottaa. Kirjaan ohjeeseen noin-määriä, sillä lisäisin välillä sitä ja tätä, enkä tullut mitanneeksi tarkasti mitään.

Täytteeksi voi valita itselleen mieluisia aineksia - lihaa, kalaa tai kasviksia. Jos haluaa käyttää nyhtöpossua, kannattaa koko homman teko aloittaa siitä, sillä valmistus kestää useita tunteja.


PIENET PYÖREÄT PAPRIKA-PULLEDPOSSUTÄYTTEISET PARMESAN-PERUNAPALVOVAT (reilut 20 kpl)

* Perunamuusi:

n. 700 g perunoita
1 pieni valkosipulinkynsi
n. 1 dl ruokakermaa
n. 1/2 dl parmesaanijuustoa raastettuna
1 pieni kananmuna
suolaa, mustapippuria

Kuori perunat ja valkosipulinkynsi. Puolita perunat ja laita ne kattilaan yhdessä valkosipulinkynnen kanssa. Keitä perunat kypsiksi ja kaada keitinvesi pois (jätä valkosipulinkynsi perunoiden joukkoon). Soseuta perunat ja valkosipulinkynsi yhdessä ruokakermatilkan ja juustoraasteen kanssa. Lisää myös suolaa ja pippuria tässä vaiheessa. Jätä seos jäähtymään joksikin aikaa ennen kananmunan lisäämistä.

Kun perunasose alkaa olla niin jäähtynyttä, että sitä voi käsitellä vaikka sormin, lisää kananmuna ja vatkaa sähkövatkaimella ihan tasaiseksi. Säädä tässä vaiheessa koostumus kohdalleen (ja suolaisuus) ja lisää vähän ruokakermaa, jos muusi on liian jankkia. Voit tehdä pienen koepursotuksen, josta huomaat, jos muusia on liian vaikea pursottaa. Toisaalta myös liian löysä muusi on pahasta, sillä silloin pohjat eivät pysy kasassa kunnolla.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pursota leivinpaperille pyöreitä tai soikeita leivospohjia, ja niihin hiukan korkeammat reunat. Paista pohjia 225-asteisessa uunissa kunnes ne ovat saaneet väriä. Ensin voi tuntua, että mitään ei tapahdu, mutta aika äkkiä väriä sitten alkaa tulla.


* Nyhtöpossu: (lihaa tulee tästä määrästä reilusti enemmän kuin näiden pottupavlovien tarpeeseen)

n. 1 kg porsaan uunilihaa
mausteita pintaan (esim. 1 rkl paprikajauhetta, reilu tupsaus cayennepippuria, ropsaus kuivattua oreganoa, mustapippuria ja suolaa)
hyvä loraus soijakastiketta
pari valkosipulinkynttä
1 sipuli

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Hiero mausteet lihan pintaan joka puolelle (mausteet voi ensin sekoittaa keskenään). Nosta liha uunivuokaan ja lisää sinne valkosipulinkynnet ja lohkottu sipuli. Lisää vuokaan myös soijakastiketta. Nosta vuoka uuniin ja kypsennä lihaa ilman kantta tunnin verran. Laita sitten kansi tai folio päälle ja jatka kypsentämistä. Noin neljän tunnin jälkeen voi kokeilla, miten mureaa liha on. Lihan pitää olla sellaista, että se hajoaa melkein ajatuksen voimalla - tai ainakin kevyesti haarukalla riipimällä.


* Paprikatäyte:

2 paprikaa (esim. punainen ja keltainen)
1 valkosipulinkynsi
öljyä
cayennepippuria, mustapippuria, suolaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa

Silppua paprikat pieniksi kuutioiksi ja hienonna valkosipulinkynsi. Paista niitä öljytilkassa hetken aikaa ja lisää mausteita. Jos pidät vahvasta mausta, tupsauta enemmän cayennepippuria joukkoon. Lisää lopuksi tuorejuusto ja sekoita ja kiehauta nopeasti.

Kokoa pavlovat: Annostele pohjien päälle vähän paprikatäytettä ja nostele päälle riivittyä possua. Ripottele pinnalle paahdettua sipulia ja vaikkapa kevätsipulisilppuakin.


* * *

Monenlaista hyvää syötiin pikkujouluissa! Kamera oli mukana, mutta onnistuin kuvamaan vain murto-osan tarjottavista, kun keskityin syömiseen ja seurusteluun. Kiitos kaikista ihanista makuhermoja kutkuttavista herkuista ja riemukkaasta, imelästä, äänekkäästä, sukkelasta ja kekseliäästä seurasta - ja tietysti emännöinnistä ja isännöinnistä!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pesämunia

Aamiasmunansa voi valmistaa vaihdellen eri tavoin. Tässä tulee taas yksi uusi tapa. Vinkki löytyi tällaisesta blogista, josta olen löytänyt monta muutakin mielenkiintoista ohjetta.

Näistä tuli ihan hauskoja, vaikka jäinkin kaipaamaan vähän mehevämpää leipää. Pitäisiköhän kuoppaan laittaa ennen muita aineita vaikkapa tuorejuustoa?



PESÄMUNAT eli KANANMUNAA LEIVÄN SISÄLLÄ

sämpylöitä
kananmunia (yhtä monta kuin sämpylöitä)
kinkkusiivuja (yhtä monta kuin sämpylöitä)
suolaa, mustapippuria, persiljaa
juustoraastetta
(sriracha-chilikastiketta)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa sämpylöiden yläosasta ohut siivu pois, siitä tulee kansi. Koverra sämpylän sisälle kolo, johon arvelet kananmunan mahtuvan. Jos pidät srirachakastikkeesta, tipottele tai lorauta makusi mukaan sitä sämpyläkuoppien pohjalle ja reunoillekin. Vuoraa kolo kinkkusiivulla ja riko vuorattuun koloon kananmuna. Ripottele pinnalle suolaa, mustapippuria ja persiljaa (tuoretta tai kuivattua) sekä juustoraastetta. Nosta leipäkansi päälle.

Kääräise sämpylät folioon ja nosta kääröt uuniin. Kypsymisaika riippuu mm. sämpylän koosta eli kuinka paljon sämpyläreunaa on jäänyt. Tarkkaile kypsyyttä. Meillä 15 minuutin jälkeen munat olivat vielä ihan löysiä ja 25 minuutin jälkeen meidän makuumme juuri sopivasti hyytyneet. Kun leivät olivat foliossa vielä viitisen minuuttia eli sen aikaa, että sain teetä kuppeihin, hyytyivät ne lisää. 20 minuuttia olisi siis ollut ehkä riittävä aika. Uuniaika on siis jotain 15-25 minuuttia riippuen leivistä ja ruokailijan mieltymyksistä kypsyyden suhteen.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Eihän tämä oo samanlaista! -pastarullat

Silloin tällöin käy niin, että kun ryhtyy toteuttamaan jotakin reseptiä, huomaa puolivälissä manaavansa, että voi pippuri! - tämähän menee nyt vähän eri tavalla kuin alkuperäisohjeessa.

Näin kävi viikonloppuna, kun ryhdyin totetuttamaan netissä löytämääni ohjetta pinaatti-ricotta-rotolosta. Itse rotolosta en paljon ymmärrä, mutta ilmeisesti se on italialainen pastaruoka, jossa on täytettyä pastaa. Käsittääkseni siinä pasta täytteineen keitetään ja sitten vielä mahdollisesti paistetaan rapsakkuutta hakien. Minä oikaisin tuon löytämäni ohjeen mukaan, enkä keittänyt pastaa, vaan laitoin sen suoraan tomaattikastikkeessa uuniin.

Ongelmaksi tässä muodostui pinaatti. Jos olisin oikein ajatuksella katsonut ohjeen kuvia, olisin huomannut, että käytetty pinaatti näyttää ihan erilaiselta kuin meikäläisten pakastepinaatti. Meillähän pakastepinaatti on niin hienonnettua, että sitä on tosi vaikea saada puristettua kaikkea nestettä pois ilman että myös pinaatti häviää. Niinpä löysä pinaatti löysytti myös ricottajuustotäytteen, ja siitä tuli lusikoitavaa. Muotoiltavaa, kaunista pötkylää (joka ohjeessa täytteestä tehtiin ja pastalevylle aseteltiin) siitä ei saanut millään. Siispä piti toimia tilanteen vaatimalla tavalla ja soveltaa: leikkasin pastalevyt heti alkuun kapeammiksi siivuiksi ja katkaisin ne sopivan mittaisiksi pätkiksi, tein siivuista rullat ja istutin ne tomaattikastikkeen päälle vuokaan ja lopuksi lusikoin täytettä rullien sisään. Toimi!

Koska ruuan (hyvänmakuisen!) voi valmistaa löysemmälläkin pinaatilla ja sitä myöten täytteellä, niin kirjaan ohjeen tähän. Tällä määrällä sekä täytettä että tomaattikastiketta jäi meillä yli (koska pastaa oli vähemmän kuin ohjeessa), mutta sehän ei ole ongelma. (Täytteestä ajattelin valmistaa lättyjä lisäämällä siihen maitoa ja vähän vehnäjauhoja, ja tomaattikastike nyt menee missä vaan miten vaan.) Yritys numero 2 (se vielä tulee joskus) tästä ruokalajista muuntuu varmasti niin, että käytänkin tuoretta pinaattia pakastepinaatin sijasta.


PINAATTI-RICOTTA-PASTARULLAT TOMAATTIKASTIKKEESSA

8 tuorelasagnelevyä (15 x 11 cm) (--> minä en näitä kaupasta löytänyt, joten tein pastataikinan ja levyt itse, ja niitä tuli vähän vähemmän kuin ohjeessa oli)
vajaa 1 dl mozzarellaa raastettuna

Täyte:
250 g pakastepinaattia
500 g ricottajuustoa
1 kananmuna
3/4 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 valkosipulinkynsi (raastettuna tai hienonnettuna)
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää (tai vähän raastettua)
1/2 tl suolaa
ropsaus mustapippuria

Kastike:
700 g paseerattua tomaattia (laitoin 800 g tomaattimurskaa)
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kourallinen basilikanlehtiä silputtuna
ripaus chilijauhetta
ripaus mustapippuria
1 tl sokeria
suolaa (maun mukaan)
oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen (kiertoilmalla ilmeisesti 180 astetta).

Valmista tomaattikastike. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljytilkassa ja lisää joukkoon tomaattimurska tai paseerattu tomaatti. Lisää myös mausteet ja anna kiehua lempeästi hetken aikaa.
Täytettä varten sulata pinaatti ja valuta se niin hyvin kuin mahdollista. Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa.
Laita uunivuokaan noin kolmasosa tomaattikastikkeesta. Leikkaa pastalevyt pituussuunnassa kolmeen osaan ja tee niistä rulla-aihiot vuokaan tomaattikastikkeen päälle. Sipaise suikaleiden päähän vettä ja purista sitten päät kiinni, niin saat rullat paremmin pysymään kiinni. Nostele pikkulusikalla juustotäytettä pystyssä oleviin rulliin. Lusikoi vuokaan vielä lopuksi tomaattikastiketta sen verran, että rullat eivät kokonaan peity.
Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin ja paista noin 20 -30 minuuttia. Lisää sitten päälle raastettua mozzarellajuustoa ja paista vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä. Ota paistos uunista ja anna sen levätä vielä kymmenisen minuuttia ennen ruokailua.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Puuroa vai burritoa?

Minulla on tapana usein iltaisin heilauttaa kattilaa Armastuksen näkökentässä ja kysyä "syötkö aamulla puuroa". Kysymys on retorinen, sillä keitän puuroa kahdelle joka tapauksessa. Nykyään taidankin vain hihkaista: "Puuroaamu!"

Nyt olen saanut ehdotuksen kysyä "otatko puuroa vai burritoa?". Tämän ehdotuksen juuret ovat aamiaispöydässä, jossa nautittiin aamiaisburritoja. Olin juuri saanut aamiaisen (burritot, hedelmäjuoman ja kahvin) valmiiksi puuhasteltuani keittiössä melko tovin, ja jouduin toteamaan, että arkiaamuina nämä burritot eivät ole vaihtoehto. Puuro on.

Aamiaisburritot jäivät mieleeni kesäiseltä New Yorkin reissulta. Siellä ne olivat olennainen osa useiden kahviloiden aamiaisvalikoimaa ja minäkin söin kerran sellaista. Välissä oli muistaakseni munakokkelia ja jotain papuseosta, ja niitä minäkin laitoin nyt. Papujen joukkoon lisäsin chorizomakkaraa, koska sitä vielä jääkaapissa oli. Koska kananmuna on lempeää, halusin papu-chorizotäytteeseen vahvaa lämpöä, mutta en kuitenkaan tulisuutta heti aamusta. Ihanan aromin ja hyvän lämmön siihen toi savupaprikajauhe. Olin ajatellut laittaa burritoihin myös avokadoa, mutta se ryökäle piileksi selän takana toisella pöydällä, enkä muistanut sitä ollenkaan!


Näistä tuli älyttömän hyviä!



AAMIAISBURRITOT (4 kpl)

4 tortillalättyä

munakokkelia (4 kananmunaa, 2 rkl maitoa, ripaus suolaa ja mustapippuria)

(pala chorizomakkaraa, jos haluat sitä käyttää)
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
hippunen tai nökkönen savupaprikajauhetta (maun mukaan)
285 g mustapapuja (käyttövalmiita pahvitölkissä) + 1/2 dl tölkin nestettä
1 pieni tomaatti silputtuna
1 rkl limetin mehua
1/2 tl hunajaa
ripaus mustapippuria ja suolaa
pari ruokalusikallista tuoretta basilika- ja lehtipersiljasilppua (korianterin ystävät laittavat korianteria)

avokadoa kuutioituna
tomaattisalsaa (purkkituote käy hyvin, ja voit valita haluatko mietoa vai tulista)


Aloita valmistamalla papuseos. Silppua sipulit ja makkara. Jos käytät tässä chorizoa, aloita paistamalla ensin sitä ihan pienessä öljymäärässä pienessä kattilassa. Anna makkarapalojen vähän ruskistua ja lisää vasta sitten sipulit joukkoon. Sekoita ja anna sipuleiden kuullottua. Siivilöi pavut ja säästä paketin liemi. Lisää kattilaan pavut sekä savupaprikajauhetta (sitä voit lisätä vielä, joten aloita pienellä määrällä, jos tuote ei ole sinulle tuttu). Sekoita ja lisää noin 1/2 dl papujen nestettä sekä tomaattisilppu. Mausta limetin mehulla, hunajalla ja mustapippurilla, lisää suolaa tarvittaessa. Anna papuseoksen porista miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Munakokkelia varten riko munat kulhoon ja lisää sekaan maito ja mausteet. Sekoita vispilällä, mutta älä vispaa vaahdoksi. Kuumenna pannulla mieleistäsi rasvaa (nestemäistä margariinia, voita...) ja kaada munaseos sekaan. Pienennä lämpöä ja sekoittele seosta koko ajan. Valmis munakokkeli on kokkareista, muttei kuivaksi paistunutta. Homma ei vie kauaa aikaa.


Kun täytteet ovat valmiit, lämmitä tortillalätyt esimerkiksi mikrossa ja levitä niille täytteet: munakokkelia, papuseosta, tomaattisalsaa sekä avokadoa. Kääräise lätyt rullalle. Rullan toista päätä voi rullatessa vähän kääntää kohti keskustaa, jolloin käsin syödessä täyte pysyy paremmin sisällä.

Hyvä hedelmäjuoma aamuksi syntyy esimerkiksi seuraavanlaisesti:
- 1 verigreippi
- 1 omena
- 1 päärynä
- 1 rkl puolukkahilloa
- loraus appelsiinimehua

--> Kaikki ainekset kuutioidaan ja surautetaan tasaiseksi juomaksi. Greippi kannattaa ensin kuoria veitsellä ja sitten leikata (fileoida) veitsellä myös lohkoiksi siten, että kalvoja ei tule mukaan.