sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kievin kana

Miksi en ole törmännyt Kievin kanaan aiemmin??? Saati että olisin sitä syönyt! Kuulemma siksi, että en ruokaile Armastuksen työpaikkaruokalassa. Vai niin.

Mietiskelin siis eilen, että mitä tehtäisiin broiskuista. Ettei aina niitä samoja vanhoja. Kannatti miettiä ääneen, sillä ruokaehdotus tuli nopeasti: Kievin kanaa. Oikein tietokonneelta minulle näytettiin, että millaisesta ruuasta on kyse. Hetken googlailtuani päädyin soveltamaan oman versioni (netistä siis löytyy useampia tapoja tehdä tämä). Meidän broiskut olivat ohuita fileitä, siispä vähän nuijin niitä ja täyttämisen jälkeen taitoin kahtia. Oikeaoppisesti (?) fileisiin (kaiketi niitä paksumpia) tehdään tasku, johon täyte laitetaan. Minä en totellut alkuperäisohjetta myöskään paistamisessa - oikeasti uppopaistetaan, mutta minä paistoin pannulla ja loppukypsennys tapahtui uunissa. Ja kas, makoisia tuli! Jopa niin makoisia, että taivastelin, että miksen minä oo näitä aikaisemmin saanut!! Liha oli mehevää, kaiketi maustevoin ansiosta. Kievin kanan kanssa syötiin sitruunarisottoa. Aika hyvä valinta oli se.


KIEVIN KANA Kotiharmin tapaan

1 pkt broilerin ohuita fileitä (nyt paketissa oli 5 reilua filettä)
suolaa, mustapippuria

25 g voita
3 tl sitruunamehua
vähän sitruunankuoriraastetta
1 tl persiljaa (kuivattua)
1 pieni valkosipulinkynsi

cocktailtikkuja

1 kananmuna
1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja

Tee ensin maustevoi. Voin on syytä olla vähintäänkin huoneenlämpöistä, jotta muut aineet sekoittuvat siihen hyvin. Sekoita siis täytteen ainekset keskenään ja laita maustevoi sitten pakastimeen kovettumaan. Minä muotoilin siitä lautaselle "kuution", mutta kelmuunkin siitä voisi tehdä jonkinlaisen pötkön. Pakasteessa jäädyttäminen on tarpeen, sillä muuten voi sulaa liian äkkiä, eikä ehdi mehevöittää lihaa. Näin luulen minä.  Ota voi pakastimesta, kun se on jähmettynyt. Eli aika pian.

Nuiji fileitä hiukan, mutta varo rikkomasta niitä. Ripottele suolaa ja mustapippuria fileille, molemmin puolin. Leikkaa voista yhtä monta palaa kuin fileitäkin on. Laita jokaiselle fileelle voipalanen ja taita file kahtia. Kiinnitä cocktailtikuilla (minä laitoin molemmille puolille yhden ja hyvin pysyivät kiinni). Riko kananmuna syvälle lautaselle ja laita vehnä- ja korppujauhot omille lautasilleen. Kääntele kanat ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhossa. Paista esim. nestemäisessä margariinissa pannulla, kunnes saavat kauniin värin. Meidän leikkeemme olivat tässä vaiheessa vielä punertavia, joten heitimme ne uunivuokaan ja paistoimme 200 asteessa n. 15 minuuttia.


SITRUUNARISOTTO (kahdelle)

oliiviöljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 1/2 tl kurkumaa
1,5 dl risottoriisiä
1/2 dl valkoviiniä
4-5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
muutama suikale sitruunankuorta
1 dl herneitä
puolikkaan sitruunan mehu

Keitä noin puoli litraa vettä esim. vedenkeittimellä. Pilko sipulit ja kuullota niitä hetken ajan. Lisää riisi ja kurkuma ja sekoittele. Kaada joukkoon valkoviini. Lisää kuumaa vettä sen verran, että riisit juuri ja juuri peittyvät. Sekoita ja anna kiehua hiljalleen. Lisää myös liemikuutio ja sitruunankuorisuikaleet. Lisää vettä aina aika ajoin, älä päästä kiehumaan liian kuivaksi. Risotto on valmista, kun riisit ovat pehmenneet, mutta niissä on vielä purutuntumaa. Oma risottoriisipakettisi antaa osviittaa keittoajasta. Ihan lopuksi lisää (pakaste)herneet ja puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita, kuumenna, tarjoile!

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Koti-ilta ja kolme ruokalajia

Usean päivän ulkoruokintajakson jälkeen ruuan laitto kotona kiinnostaa taas kovasti. Kauppareissulla mukaan lähti mm. kantarelleja, vattuja ja chorizoa, ja niitä sisällytettiin illan ruokalistaan.

Alkuruokana oli kampasimpukoita kera chorizokuutioiden. Pehmeät kampasimpukat ja rapsakat, mausteiset makkarakuutiot olivat hyvä yhdistelmä.

KAMPASIMPUKOITA JA CHORIZOKUUTIOITA (kahdelle)

6 kampasimpukkaa sulatettuna
n. 5 cm pätkä chorizomakkaraa
1 valkosipuli
1/4 sipuli
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä

Kuutio makkara, silppua valkosipuli ja sipulinpala. Paista makkarakuutioita öljyssä hetken aikaa, kunnes niistä alkaa tulla rapeita. Lisää pannulle sipulit ja anna paistua vielä hetki. Nosta chorizokuutiot ja sipulit pois pannulta, mutta jätä öljyä pannulle. Paista kampasimpukoita öljyssä 1-3 minuuttia per puoli (riippuen simpukoiden paksuudesta). Simpukan liha saa siis jäädä hyvinkin "mediumiksi". Mausta kampasimpukat lopuksi suolalla ja pippurilla. Nosta simpukat lautasille esim. rucolan päälle ja nostele päälle chorizo-sipulikuutioita.

Pääruokaa ryhdyttiin tekemään, kun alkuruoka oli popsittu ja pahin nälkä selätetty. Naudan sisäfilepihvi sai kaverikseen uutta pottua, kanttarellikastiketta (tahi -muhennosta) ja tomaatteja. Sataprosenttisen suomalainen annos!!! Ei mitään ulkomaan kotkotuksia, kuten alkuruoka lähes kokonaisuudessaan.

Pihvit paistettiin ensin parilapannulla ja laitettiin sitten vielä hetkeksi uuniin. Lämpötiloja tai minuutteja ei kukaan muista. Hyviä tuli.

KANTTARELLIKASTIKE (-MUHENNOS) (kahdelle, koska oli niin järettömän hyvää, että tuli syötyä kaikki)

1 rasiallinen kanttarelleja (250 g)
1 sipuli
n. 2 dl ruokakermaa (tai muuta kermatuotetta)
suolaa, valkopippuria
sipulinvarsia
voita / öljyä paistamiseen

Puhdista kanttarellit ja halkaise suurimmat. Silppua sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Lisää sienet ja paistele hetken aikaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kerma pannuun ja anna hautua. Meillä soosi taisi perunoiden kypsymistä ootellessa muhia vartin verran hyvin hiljaisella tulella. Lisää joukkoon lopuksi silputtuja sipulinvarsia haluamasi määrä, tarkista maku (suola) ja sekoittele.

Makiamaha on erikseen. Eli jos vatsasi on täynnä alku- ja pääruokaa, niin ei huolta! Jälkiruoka menee sinne makiamahaan. Niin kävi meilläkin. Makoisa mokka täydensi kokonaisuuden.

LIME-RAHKAVAAHTOA JA VATTUJA (3-4:lle annoskoosta riippuen)

1 dl kuohukermaa
1 prk rahkaa
5 tl sokeria
1 limen raastettu kuori

n. 100 g vattuja eli vadelmia eli vaaraimia
3 tl sokeria

koristeeksi vattuja

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon rahka, sokeri ja limenkuoriraaste. Jos tykkäät makiammasta, niin lisää sokeria. Meidän makuun tämä oli juuri sopivan raikas.

Ota n. 100 g vattuja kulhoon, lisää päälle sokeri ja sössää marjat esim. haarukalla.

Kokoa annokset esim. näin: Laita jälkiruokakulhon pohjalle vattusurvosta, sitten limerahkavaahtoa, muutama kokonainen vattu, vaahtoa ja lopuksi vielä kokonaisia vattuja.

Ylijäämävaahto ja -vattusurvos liittyivät toisiinsa ja muodostivat hempeän vaaleanpunaisen annoksen. Se olkoon tämän päivän jälkiruoka.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lissabonin leivokset

Heinäkuussa mieli palajaa (ja vähän ehkä halajaa) Lissaboniin. Muutaman vuoden takainen matka tuohon ihanaan kaupunkiin jätti kaipuun Pasteis de Belem -leivoksiin. Netissä leivoksiin törmää myös mm. nimillä "pastel de belem" ja "pastel de nata", mutta Lissabonissa ne aidot ja oikeat tuotteet myydään nimellä "pasteis de Belem". Resepti on 1800-luvun alusta ja tietenkin suuri valtiosalaisuus. Minä yritin päästä samaan lopputulokseen yhdistelemällä netistä löytämiäni reseptejä.Voitaikinan ajattelin tehdä itse - eipä onnistunut. Huono margariini. Tai jauhot. Vai voiko olla, että leipuri oli huono??? Oli miten oli, pohjaan en ollut tyytyväinen, joten jäipä vielä halu tehdä leivoksia uudelleen. Täyte sen sijaan onnistui mielestäni erinomaisesti.

LISSABONILAISET VANILJALEIVOKSET (n. 12 kpl)

1 pkt voi- tai lehtitaikinaa
tai itse tehty taikina esim. Kotikokki-sivuilta löytyvän ohjeen mukaan)

Täyte:

3 keltuaista
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 pätkää sitruunankuorta
ripaus kanelia

Mittaa kaikki täytteen ainekset kattilaan ja sekoita hyvin. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se muuttuu paksuksi kiisseliksi. Kun sekoittelee koko ajan hiljalleen, ei tule möykkyjä. Jos niitä kuitenkin tulee, voit siivilöidä kiisselin lopuksi. Poista sitruunankuoret. Ripsauta kiisseliin ihan pikkiriikkinen ripaus kanelia (siis ihan hitunen, sillä muuten tulee liian voimakas kanelin maku). Sekoita hyvin. Jäähdytä kiisseli (voit kaataa sen toiseen astiaan jäähtymään).Pinnalle voi laittaa vaikka kelmun, ettei synny kuorta.

Tee taikinasta vuokien kokoisia ympyröitä esim. sopivankokoisella juomalasilla painamalla. Minulla on leivospelti, jossa on matalat syvennykset, mutta onnistuvat nämä tavallisessa muffinivuoassakin. Laita pyöreä taikinapohja vuokaan, lisää päälle paksua kiisseliä. Älä täytä kukkuraiseksi. Paista 225 asteessa 15 - 20 minuuttia, kunnes pinnalle syntyy ruskeita täpliä.
Anna leivosten jäähtyä jonkin aikaa ennen tarjoilua. Ripottele päälle hiukan kaneli(tomu)sokeria. Aavistuksen lämpiminä nämä ovat taivaallisia (kaksi leivosta peräjälkeen uppoaa kurkusta alas ihan hujauksessa, ei ehdi kahvi tippua pannuun), mutta hyviä myös kylminä.

Tässä siis minun versioni. Oiskos muilla onnistuneita kokkeiluja samasta aiheesta?

torstai 28. heinäkuuta 2011

1269,3 km

Tulipahan ajeltua autolla! Noiden kilometrien sisään mahtui kaikenlaisia jänskiä, ihmeellisiä, erikoisia ja hassuja kokemuksia ja nähtävää. Ruokapolitiikka oli mm. seuraavanlaista:

Ravintola Gusto. Kiitos vinkistä, Hannele! Ihana Italia lautasella Kuopiolaisittain.





Ravintola Trapesa, Valamo. Vaikka siirryttiin fyysisesti kotimaassa 100 km, niin ruokamaailmassa liikahdettiin raketin kantomatka. Pottuja ja lihapullia, sekä jälkiruokasoppa - ei huono!

Loiskis, Saimaan rannalle solahdettiin eli Savonlinnaan saavuttiin. Panimoravintola Huvilaan teimme iltakävelyn, joka palkittiin oikein hyvällä kaksiosaisella aterialla. Selkeät ja hyvät maut upposivat helposti, mutta Armastuksen mielestä ruokaa olisi saanut olla enemmänkin :)


Mikkelin tori ja kukonpoika. Kalakukkoa teki mieli, mutta kuka sitä nyt kokonaista kukkoa välipalaksi popsisi. Hikihelteellä tähteeksi jäänyt eväs olisi hautunut käsilaukussa niin, että olisi lopulta liikahtanut sieltä itsekseen pois. 

Alkaa tämä matkailu jo tälle lomalle riittää, vaikka lystiä on ollutkin. :) Ja täytyy vissiin kohta työmaallekin palata. Mutta siihenhän on vielä piiiiiiiiiiiiiiitkä aika ja monta monituista päivää. Pois ajatuksista se! Hus!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Sydän kurkussa

Kun kutsu käy grillijuhliin, niin mars matkaan! Helteinen lauantai-ilta mennä vilahti joutuisasti maanmainion kaveripoppoon seurassa ja sen seittemän sortin herkkuja popsiessa. Isäntäväki oli tietysti pannut parastaan tarjoilussa, ja me vieraat täydensimme juhlapöytää:
Kuplajuoma ja makoisat mansikat viilensivät hikihattuisia.

Salaatit hivelivät niin silmiä kuin makuhermojakin.

Siika ja taimen uiskentelivat vielä viime viikolla Inarinjärvessä. Savustettuina nämä herkut katosivat lautasilta nopeammin kuin olivat eläessään uineet.

Entäs pestoperunat! Illan emäntä valotti niiden salaisuuden: Keitä potut tai paista ne uunissa. Kumpikin versio sopii. Kiedo ne sitten pestoon. Tähän käynee purkkipesto tai itse tehty pesto. Kätevä Emäntä oli toki eilen surauttanut peston itse ja onnistunut siinä loistavasti.

Kellontarkka grillimestari hääräsi lihojen parissa siihen malliin, että lopputulos oli todella mehevä. Grillimestarin kunniakirja on ansaittu!

Mitähän ne nämäkin keksi-/näkkäriviritelmät olivat? Hummus passasi niihin ko nenä päähän. Minä tein hummusta Pirkka-kikhernepaketin takana olevan ohjeen mukaan.

Kyllähän tästä jollain lailla maha täyttyi :) ...mutta sitten vielä kaiken huipennukseksi pöytään kannettiin tällainen pötikkä:
Lapin tuliaisina oli taloon tuotu kuivattu poron sydän, josta vuoronperään viilsimme maistiaiset. Aterian päätteeksi olimme siis koko porukka sydän kurkussa!

Kotiharmi ja Armastus kiittävät ja kumartavat! Nam!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Överikeskustelu Swingissä

Minä opin tänään uuden sanan: pintaöverit. Asia tuli esille, kun istuimme Tuirassa ilmeisen suuren suosion saaneessa Grilli Swingissä nauttimassa burgereita. Paikan "hampurilaiset" ovat val-ta-van hyvät! (Kuvassa etualalla espanjalainen burgeri ja taustalla kreikkalainen burgeri.)
Ei sinappia, ei ketsuppia, ei kurkkusalaattia, mutta rutkasti muita hyviä makuja. Ihan huippujuttu burgereissa on juuri tehty leipä, joka maistuu kovin erilaiselle kuin normihöttösämpylä. Päälle (tai väliin) saa halutessaan chilikastiketta, joka saa vähän vaativammankin chilihörhön suuta hymyyn.

Mutta ne pintaöverit. Swingin burgereissa on kokoa. Ei jää ihmiselle nälkä. Armastus ahmaisi omansa ennätysajassa (kuvasta huomaa, että minä olin hätinä maistanut omaani ja saanut sen kuvausta varten kahtia, kun toinen eväs oli jo puoliksi syöty), minä en jaksanut kokonaan omaani syödä. Ruokaseuralainen mietiskeli ääneen jotenkin näin: "Jos mie syön tuon lopun, niin tullee pintaöverit." Pintaöverit!!! Överithän on se tila, kun on syönyt itsensä aivan tupaten täyteen, eikä meinaa päästä liikkeelle. Pintaöverit (uusi termi) eivät kuulemma ole ihan näin pahat, mutta kovin täysi olo kuitenkin.

Tiedättepä nyt tämänkin.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Koukussa korianteriin

Korianteri on kiva sana ja kiva mauste. Meillä tykätään enemmän korianterin siemenistä kuin lehtimäisestä korianteriyrtistä. Siemenissä on vinkeä appelsiiniin tai sitrukseen vivahtava aromi, joka sopii itämaiseen ruokaan. Huushollissamme on tuoksunut korianteri viime viikkoina pariinkin otteeseen - tässä selitykset:

KANA SATAY (4 annosta)

Paras satay-kastike ikinä! Tämä julmetun hyvän makuinen ruoka ei ole mikkään uusi kokkeilu taloudessamme. Olen tehnyt sataykanaa ensimmäisen kerran varmaan kymmenen vuotta sitten. Ohje on ehkä vanhasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

n. 500 g broilerinfileitä
1 rkl korianterinsiemeniä (tai jauhettua korianteria)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sokeria
3 tl suolaa
öljyä

Satay-kastike:
1 pieni sipuli
(1 valkosipulinkynsi)
1 rkl öljyä
1,25 dl maapähkinävoita
2 rkl soijakastiketta
125 g kookoskermaa tai -maitoa
2 rkl (tai maun mukaan) makeaa chilikastiketta

Leikkaa broilerinfileet kuutioiksi (n. 2 x 2cm). Rouhi korianterinsiemenet morttelissa (näin saat parempaa ja maistuvampaa kuin valmis korianterijauhe), silppua valkosipuli ja sekoita ne yhteen suolan ja sokerin kanssa. Lisää broilerkuutiot mausteseokseen ja sekoita hyvin. Nosta astia jääkaappiin ja anna palojen maustua pari tuntia.

Tee satay-kastike: Kuullota silputtua sipulia (ja halutessasi myös murskattua valkosipulia) hetki öljyssä. Lisää maapähkinävoi, soijakastike, kookoskerma ja chilikastike. Keitä seosta, kunnes se on sileää ja kuumaa.

Broilerkuutiot kannattaa ottaa varttia ennen paistamista lämpimään. Ne voi paistaa pannulla kypsiksi ja kauniin värisiksi tai grillata vartaissa.

---

MAUSTEINEN KESÄKURPITSA-KATKARAPUCURRY (kahdelle)

Tämä ohje taas on tuoretta kokkeilua. BBC:n Good Food -lehdestä löytyi ohje, joka houkutteli: mukana olivat kauden kasvikset kesäkurpitsa ja tomaatti sekä rutkasti makuja, mm. ihana, ihana korianteri.

2 rkl auringonkukkaöljyä
500 g kesäkurpitsaa ohuesti viipaloituna (meillä oli kyllä vähemmän, ehkä 300 g ja oli riittävä)
1/2 tl kuminansiemeniä
2 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
6 valkosipulinkynttä (jee!)
1 punainen chili (siemenet poistettuna) pilkottuna
1 tl korianteria (kokonaisia siemeniä, morttelin kautta parasta)
1/4 tl kurkumaa
500 g tomaatteja pilkottuna (4-5 kpl)
150 ml kasvislientä
225 g raakoja, kuorittuja isoja katkarapuja (meillä oli tiikerirapuja)
1/2 puntti korianteria silputtuna --> jos et tästä yhtään tykkää, niin jätä kokonaan pois

Paista kesäkurpitsaviipaleita öljyssä (wokkipannulla) 5-6 minuuttia tai kunnes ovat pehmenneet sopivasti. Nosta viipalet pois pannulta, mutta jätä öljy. Heitä pannulle kuminansiemenet ja paista niitä muutama sekunti. Lisää sitten inkivääri, valkosipuli, chili ja mausteet. Paista 1-2 minuuttia ja lisää tomaatit. Kypsennä vielä muutama minuutti. Kaada joukkoon kasvisliemi ja anna kiehahtaa. Meidän kasvisliemi oli jotenkin tosi laimeaa, kun jouduimme lopuksi vielä lisäämään kunnolla suolaa. Maista siis tässä vaiheessa ruokaa ja lisää suolaa, jos haluat. (Sokeriakin voisi ehkä ripauksen laittaa, kun noita tomaatteja on mukana.) Lisää vielä joukkoon kesäkurpitsat ja ravut. Keitä kevyesti, kunnes ravut muuttavat väriä hennon vaaleanpunaisiksi. Liian pitkä keittäminen sitkistää ne. Nakkaa joukkoon suurin osa silputusta korianterista (loppu jää annosten koristeluun) ja sekoita. Tarjoile riisin kanssa. Lehden ohjeen mukaan mangochutney sopisi tähän myös.

Tosi hyviä ruokia molemmat, mutta kyllä kana satay vielä säilyy ykkösenä, ainakin Kotiharmin mielestä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Semisalaatti

Tampereelta tarttui alelaarista mukaan Hans Välimäen Lusikka soppaan! -kirja, josta hetimiten lähti kokkeiluun muuan ohje (tai ohjeet). Ekaks tein patonkia, tulos ihan ok (sössin sen varmaan grahamjauhoilla, joilla korvasin osan vehnäjauhoista, kun ajattelin että terveellistä tulisi, höps). Ei mikään tajunnanräjäyttävä leipä, mutta sitä kun jatkojalostettiin mozzarella-leipävuoan muotoon, niin arvatkaapa tuliko hyvää... Tuli!

PATONKI

1/2 pkt hiivaa
2 dl jääkylmää vettä
6,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl sokeria

Liuota hiiva jääkylmän veteen. Lisää kaikki muut ainekset paitsi suola ja sokeri. (Mitkä kaikki muut?? Eihän tässä ole muita, kun suola ja sokeri piti lisätä vasta lopuksi.) Vaivaa taikinaa 10 minuuttia. Lisää suola ja sokeri ja jatka taikinan vaivaamista vielä muutaman minuutin ajan. Anna taikinan  levätä kulhossa 20 minuuttia liinalla peitettynä.
Jauhota pöytä ja ota taikina pöydälle. Jaa taikina neljään osaan ja muotoile ne pyöreiksi palloiksi. Anna pallojen levätä 20 minuuttia liinalla peitettynä. Muotoile taikinapallot sitten patongeiksi ja asettele ne pellille niin, että niillä on tilaa nousta.  Nostata liinan alla reilut puoli tuntia. Jauhota nousseet patongit ja tee niiden pintaan terävällä veitsellä viisi viiltoa.
Paista patonkeja 210-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Pirskottele uuniin desilitra vettä paiston alussa. Kun olet paistanut leipiä 15 minuuttia, avaa uuninluukku. Se takaa rapean kuoren. Patongit ovat valmiita, kun ne ovat kauniin ruskeita.

--

Tänään käänsin keittokirjasta sivua ja tavasin H. Välimäen alkusanoja sivulta 54: "...Tarkkaan ottaen se ei ole salaatti, mutta niin herkullista se on, että ohje täytyi saada kirjaan tavalla tai toisella. Ja onhan siinä tomaattia, eli kyseessä on niin kutsuttu semisalaatti." Totta joka sana: herkullista on ja tomaattiahan tässä on.

MOZZARELLA-LEIPÄVUOKA (ohje on ehkä neljälle...)

4 tomaattia
2 Bufala-mozzarellaa
1/2 patonkia
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi ja asettele ne limittäin pieneen uunivuokaan. Pane viipaleiden väliin mozzarella- ja tomaattiviipaleet. (Minä lisäsin vielä basilikanlehtiäkin väliin, niin kuin kuvasta näkyy.)
Kaada päälle mornaykastike (ohje perässä) ja gratinoi 225-asteisessa uunissa kauniin ruskeaksi. Pirskota päälle hyvää oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla (minä ripottelin näitä ennen kastikkeen lisäämistä, tee sinä kuten haluat). Tarjoa heti.

MORNAYKASTIKE

1 pieni sipuli
50 g voita
1/2 dl jauhoja
4 dl maitoa
1 dl raastettua gruyere- tai emmentaljuustoa (meillä sattui olemaan cheddaria)
1 munankeltuainen
muskottia
suolaa, pippuria

Hauduta sipulisilppua voissa, mutta älä ruskista. Lisää jauhot. Kypsyttele jauhoja, mutta varo edelleen ruskistamasta. Lisää kuumennettu maito vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kypsennä n. 10 minuuttia. Lisää juustoraaste ja sekoita. Lisää vielä munankeltuainen kunnolla sekoittaen ja mausta suolalla ja pippurilla.

Semisalaatin kanssa meillä tarjottiin oikeaa salaattia (jääsalaattia, rucolaa, kurkkua ja päärynää). Tätä ruokaa tehdään meillä uudelleen!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Viikonlopun parhaat

Ei tarvitse lähteä aina merta edemmäksi kalaan, sillä rakkaasta kotimaastakin saa irti monenlaisia elämyksiä. Pitkään viikonloppuumme mahtui monenlaista äimisteltävää - tässä parhaat:

Viikonlopun suurin elämys:
Pori Jazz. Pikkasen olimme harrastelijameiningillä liikkeellä: Kuvan kolmijalka lähti mukaan kaupasta Porissa ja viltin hankimme vasta itse tapahtumapaikalta. Ravintoa haimme tapahtuman ruokakojuista. Ammattilaisilla näkyi olevan mukana pöytiä vaille kaikki muu: ruokaa, juomaa, selkä- ja käsinojalliset tuolit... No, ehkä moinen varustelu kävisi hiukan hankalaksi junalla satojen kilsojen päästä tuleville. Vai onko vain asennekysymys? :)

Viikonlopun autenttisin:
Mitäpä söisi ihminen Porin hiljalleen hämärtyvässä illassa, pienen suolaisen nälän hiipiessä suolenmutkaan? No tietysti Aidon Porilaisen! Tämän gurmeen tekemiseen saattaisi kotonakin kyetä. Emme älynneet kysyä, että onko paahtoleipä tässä Se Juttu. Vai kenties juurikin tietyntyyppinen makkara? Muutamalla tarkoin valvotulla kokeella asiaa voisi selvitellä...

Viikonlopun hupaisin:
Ilmaveivikengät! Tampereella Museokeskus Vapriikissa oli jos jonkinlaista museota ja näyttelyä, mielenkiintoisia kukin tavallaan. Hupaisinta nähtävää museokompleksissa olivat kuitenkin nämä kuuluisat kengät. Siellä ison aulan laidalla oli pikkuinen vitriini, jossa komeilivat Pasi Nurmisen komean keikauksen (osa)syylliset. Että on yhdestä ratkenneesta monosta tullut noin vain arvotavaraa :)

Viikonlopun suolaisin:
Nälkäkurjet saapastelivat yhtenä iltana Pizzeria Napoliin Tampereella. Mutta mitä ihmettä... ovella oli jono! Ilmeisen suosittuun paikkaan siis osuimme, mutta hetken jonotus palkittiin ikkunapaikalla :) Lieneekö pizzerian lumo ruokalistassa: valikoimassa oli yli sata erilaista pizzaa! Kotvasen pähkäiltyämme saimme valinnat tehtyä. Minulla oli pizzassani parmankinkkua, vuohenjuustoa ja pestoa sekä viikon tarpeisiin suolaa :) Armastuksen lätty oli ihan mainio ja sen kruunasi keskelle pläjäytetty kananmuna. Plussaa pöytään tuodusta valkosipulikupista!


Viikonlopun arvoitus:
Mikä on tämä piikkipyllyinen toukka, joka möngersi poispäin Näsinneulasta???

Viikonlopun pikaruoka:
Reissulla oli tavoitteena syödä paikoissa, joita ei kotikaupungista löydy. Välttelimme siis kirjainketjujen ruokaloita aika menestyksekkäästi. Wrong Noodle Bar lienee sekin kyllä ketju, mutta kelpo pikaruoat sieltä saimme. Maku hyvä, koko riittävä.

Viikonlopun aidoin maku:
Karjalanpiirakka ja munavoi. Tarkoituksenamme oli piipahtaa Amurin työläismuseokorttelissa, mutta sepä olikin monien museoiden tapaan maanantaina sulki. Onneksi kahvila oli auki! Moisessa paikassa ei mitään keskieurooppalaisia höpötyksiä hamuta (eipä tainnut olla tarjollakaan), vaan otetaan perisuomalainen herkku. Kahavi ja piirakka hivelivät makuhermoja sisäpihan suojassa.

Että tämmönen reissu. Käykäähän tekin!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kippari-Kallen pasta

Olipa kerran pari napakan näköistä pastataikinan palasta...
...joista muotoitui tagliatelle-suikeroita...
...ja jotka saivat yllensä lohi-pinaattikastikkeen. 
Ja niin oli maut kohillaan!

PASTATAIKINA (ohje Myllyn Paras -durumvehnäjauhopussin kyljestä)
3-4 annosta

300 g durumvehnäjauhoja
1,5 dl vettä tai 2-3 kananmunaa (minä olen käyttänyt kananmunia)
2-3 tl öljyä
(1/2 - 1 tl suolaa... minä en ole laittanut)

Mittaa jauhot pöydälle tai kulhoon. Tee jauhokeon keskelle syvennys, johon lisätään neste, öljy ja suola. Sekoita ainekset keskeltä reunoille edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta kimmoisa taikina n. 10 min. Anna taikinan levätä peitettynä n. 30 min. Pastakoneella muotoiltavan taikinan ei tarvitse levätä ennen jatkokäsittelyä.

Kaaviloi taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi, ota siitä taikinapyörällä nauhoja tai muoteilla pikkukuvioita tai tee itse lasagnelevyjä vuokaasi. Voit valmistaa levyt myös pastakoneella. Kaaviloi tällöin taikina ohueksi levyksi 3 - 4 kertaa ja taita kolmin kerroin joka kerralla. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Leikkaa pastalevy ohuiksi nauhoiksi tai haluamaasi muotoon. Anna pastojen kuivua jauhotetulla pöydällä tai pyyhkeellä 15 -30 min.

Keitä pastaa 2-4 min runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Kaada keitetty pasta siivilään ja valuta vesi pois.

LOHI-PINAATTIKASTIKE

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1-2 tomaattia
150 g pakastepinaattia
2 dl ruokakermaa
150 g kylmäsavulohta
suolaa
ripaus valkopippuria

Silppua sipuli ja valkosipulit, kuullota niitä hetki. Pilko tomaatit ja lisää ne kattilaan/pannuun. Heitä joukkoon myös pinaatit, vaikka suoraan pakkasesta. Kaada joukkoon ruokakerma. Keittele hiljaisella tulella, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää paloiteltu lohi, mausta valkopippurilla ja anna kiehahtaa vielä. Tarkista sitten suola ja lisää sitä haluamasi määrä.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kesäleivoksia kesävieraille

Ruukaakko nää rätätä vieraita varten? Mää ruukaan. Meille oli tulossa harvinaisia vieraita ja päästin leipurin itsessäni vauhtiin. Hyvin näyttivät leivokset uppoavan kahvittelijoille :) Kiva kun kävitte!

MANGOLEIVOKSET (n. 10 kpl)
(tarvitset kaakun tekoon leipävuoan, sellaisen pitkän mallisen ja mielellään teräväkulmaisen)

- pohjalle tulee sokerikakkupohja (minä tein taannoin kahden munan kakkupohjan ja paistoin sen samaisessa leipävuoassa, johon kakun kokosinkin; halkaisin pohjan kahtia, toisen käytin jo aiemmin ja toinen pääsi pakastimeen odottelemaan uutta kakkua)

Vuoraa leipävuoka kelmulla niin että kelmua roikkuu jonkin verran reunojenkin yli. Laita kakkupohja vuokaan ja kostuta sitä esim. sitruunalimpparilla, johon olet tiristänyt hiukan sitruunamehua.

Mango-rahkamousse:

1 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
1 prk säilykemangoa
2 rkl sitruunamehua
4 liivatelehteä
n. 1/2  sokeria (maun mukaan)
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma ja lisää sekaan rahka, sokeri ja mangoviipaleet (valuta mangoista liemi kokonaan pois). Hurauta sähkövatkaimella sekaisin - mangot muhentuvat sekaan helposti, eikä haittaa jos pieniä sattumia jää. Kuumenna sitruunamehu esim. kahvikupin pohjalla mikrossa ja liota sinne pehmenneet (ja hyvin puristetut) liivakot. Sekoita ja kaada ohuena nauhana mangovaahtoon samalla vatkaten. Seoksesta tulee melko löysää. Kaada mangomousse kakkupohjan päälle ja tasoita. Laita vuoka jääkaappiin (vaikkapa foliolla peitettynä) ja anna olla siellä esim. yön yli. Maut tiivistyvät ja mousse hyytyy kunnolla.

Aamusella tee päälle mangohyytelö:
1 prk säilykemangoa
(1 rkl sokeria)
2 liivatelehteä
1 rlk sitruunamehua

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mangot (ja sokeri) esim. sauvasekoittimella. Kuumenna sitruunamehu ja liota siihen liivakot. Tämä liemi kaadetaan mangososeeseen koko ajan sekoittaen. Mangosose kaadetaan hyytyneen kakun päälle ja annetaan hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin (n. 3) ajan.

Valmis kakku on helppo nostaa pois vuoasta kelmun avulla. Minä tietysti tunsin tarvetta siistiä ulkoreunoja, niin että olivat nätin tasaisia :) Sitten kakun voi leikata haluamiinsa paloihin (tai olla leikkaamatta). Kakku on aika korkea (kuten kuvassa näkyy, yksi leivostorni kärsi jo huimauksesta ja alkoi kallistella), joten palojen ei tarvitse olla laajoja.

MANSIKKALEIVOKSET (6 kpl)

Pohjana näissä on murotaikina. Osta kaupasta tai tee mieleiselläsi reseptillä (noin kämmenen kokoisiin irrallisiin metallivuokiin). Näissähän siis pointti ei ole pohja, vaan tuo ihana vaahto päällä... eli

LIMERAHKAVAAHTO:

1 dl vettä
1/2 dl sokeria
1 keltuainen
3/4 rkl perunajauhoja
Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna pulpahtaa muutaman kerran ja ota pois liedeltä. Aika jankkia tulee. Anna seoksen jäähtyä. Mausta kiisseli lisäämällä sinne
1 limen raastettu kuori
1/2 limen mehu
Vatkaa kiisseli sileäksi.

Valmista sitten rahkavaahto:
1 dl kuohukermaa
1/4 prk maitorahkaa
1 rkl tomusokeria
Vatkaa kermaa, lisää joukkoon rahka ja sokeri, ja vatkaa ne sekaisin.
Sekoita kiisseli rahkavaahtoon ja vatkaa ne sekaisin.

Kasaa leivokset. Laita leivospohjalle lusikallinen hilloa (vadelma tai mansikka) sekä mansikoita pilkottuna. Nosta limerahkavaahtoa päälle ja koristele mansikalla. Maku on ihanan raikas!

Ja näistä jänskistä kirjoittelen eri kerralla...

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Toiveresepti 2 - marinoidut munakoisot

Munakoiso, tuo tomaatin ja perunan sukulainen, on itsessään mauton, mutta jalostuu sopivissa liemissä uitettuna. Kreikkalaiseen moussakaan se tietysti kuuluu, mutta onpahan maukas herkku marinoitunakin. Näin kesällä marinoidut munakoisot sopivat erilaisten grilliherkkujen kaveriksi. Tapaspöydässä munakoisot ovat myös kiva makuelämys.

Ja mistä ohje? En muista. Se oli pieni lehdestä leikattu lipare, joka sittemmin katosi. Samalla saattoi kadota joku olennainen ainesosa listasta, tiedä häntä. Todennäköisempää on, että olen lisännyt tähän jotain.

MARINOIDUT MUNAKOISOT

pari munakoisoa
+ suolaa itkettämiseen

Marinadi

n. 1 dl oliiviöljyä
3 rkl balsamicoa
1/2 - 1 tl suolaa (maun mukaan)
1 tl tummaa sokeria (esim. ruokosokeria) tai 1 tl hunajaa
4 valkosipulinkynttä murskattuna
reilu kourallinen erilaisia yrttejä (persiljaa, basilikaa, oreganoa, timjamia, minttua...)
pieni purkki kapriksia
mustapippuria

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja lado ne kerroksittain lautaselle. Anna munakoisojen itkeskellä puolisen tuntia ja kuivaa ne sitten talouspaperilla. Leikkaa viipaleet puoliksi (suurimmat halutessasi neljään osaan) ja paista ne pannulla molemmin puolin. Kätevää on pensselöidä siivut oliiviöljyllä (ehkäpä jo ennen kuin leikkaat viipaleet pienemmiksi), niin ne eivät ui öljyssä pannulla. Tavoitteena on saada pikkuisen väriä koisojen pintaan.
Kun munakoisot paistuvat, voit tehdä marinadin. Murskaa valkosipulinkynnet ja silppua yrtit. Sekoita kulhossa marinadiainekset yhteen.

Lisää paistuneet munakoisoviipaleet kulhoon ja sekoittele varovasti. Anna maustua vähintään pari tuntia, mieluiten vaikka yön yli. Välillä voit vähän sekoittaa munakoisoja, niin herkkumarinadi ulottuu tasapuolisesti kaikille.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Punasipulivuohenjuustoleivät

Tässä tulee toiveohje! Punasipulivuohenjuustoleipäset sopivat hyvin lounaaksi, iltapalaksi, välipalaksi, alkupalaksi... ja mikseipä aamupalaksikin :) Tarkoitusperää voi säädellä muuttamalla leivän kokoa ja vuohenjuuston määrää. Määristä viis, aina on hyvää.
Alkuperäisohje on anopilta saadusta Valittujen Palojen kirjasta "Salaatit" ja sen mukaan määrä riittää neljälle. Minun makunystyräni ovat muokanneet punasipulihillokeosuutta hiukan, ohje tässä:


oliiviöljyä
n. 300 g punasipulia
2 valkosipulinkynttä
2 tl sokeria (mieluiten esim. ruokosokeria)
2 tl balsamicoa
1/2 tl rosmariinia
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

vaaleaa leipää
pötkö vuohenjuustoa (itsellesi mieluisaa mallia)

Kuori punasipulit ja siivuta ne hyvin ohuiksi renkaiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Paista punasipuleita pannulla oliiviöljyssä koko ajan sekoitellen, kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää valkosipulit sekä sokeri, suola ja mausteet. Kypsennä vielä, kunnes sipulit ovat hyvin pehmeitä ja makeita. Lisää joukkoon balsamico ja maistele. Virittele tarvittaessa sokerilla tai suolalla tai balsamicolla.

Leikkaa leivästä sopivat viipaleet ja laita ne uunipellille. Lirauta vähän oliiviöljyä kunkin leivän päälle. Jaa punasipulipaistos tasan leiville. Leikkaa vuohenjuustosta (tuossa ylhäällä olevassa kuvassa on juusto sellasesta ohuemmasta pötkylästä) reilun sentin paksuiset viipaleet ja laita leipien päälle. Käytä leipiä uunissa grillivastusten alla, kunnes juusto alkaa juuri ja juuri sulaa tai saa väriä.

Koko komeuden voi kruunata esim. paholaisen hillolla, jota meidän köökissä on tehty Dansukkerin ohjeella.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kokkeilua ja kikkailua

...ja pieleen meni. Olen tehnyt kesäkurpitsa-tomaatti-pekonivuokaa jo vuosia (ohje on jostain Valion pikkulehtisestä vuodelta 2005), pekonilla tai ilman. Riisi on ollut kuitenkin aina sitä mitä ohjeessa käsketään eli risottoriisiä. Yleensä se on ollut Risellaa. No nyt ei ollut. Ei Risellaa eikä varsinkaan risottoriisiä. Heitin sekaan jotainmitälieterveystummaariisiä ja Armastuksen kommentti ruokapöydässä oli: "Onpa terveellisen makuista." Ei ollut tässä yhteydessä positiivinen ilmaus tuo. Makua oli kyllä jollain lailla mukavasti, mutta koostumus oli perin jyväinen ja purutuntumaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Ei hyvä, ei. Rohkaisen kuitenkin Sinua, lukijani, kokkeilemaan tätä ruokaa, mutta älä ihmeessä kikkaile riisin kanssa :) Oikia riisi,  maittava ruoka!
Yläkuvassa menossa uuniin, alakuvassa suuhun. 
Tällä kertaa päälle laitettiin serranokinkkua.

Tässä meidän keittiömme hitusen tuunattu ohje:

KESÄKURPITSA-TOMAATTI-PEKONIVUOKA
n. 5 annosta

1,5 dl risottoriisiä
n. 500 g kesäkurpitsaa
3 tomaattia
1/2 pakettia Koskenlaskija-sulatejuustoa (valitse maustamaton tai maustettu versio, meillä on usein paprikaa)
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
1 tl basilikaa (tai kevyt kourallinen tuoretta)
(pari timjamin oksaa)
2 dl ruokakermaa
1/2 dl kevytmaitoa

(pinnalle 1 pkt pekonia)

Mittaa riisi uunivuokaan. Kuutioi kesäkurpitsat, tomaatit sekä juusto, leikkaa sipuli reiluiksi lohkoiksi ja silppua valkosipulinkynsi rouheasti. Lisää kasvikset ja mausteet vuokaan ja sekoita. Kaada kermamaito sekaan. Kypsenna 225 asteessa n. 45 minuuttia. Sekoita puolivälissä.

Jos haluat laittaa pekoniviipaleita päälle, tee se paistamisen puolivälissä. Leikkaa pekonisiivut kolmeen osaan ja laita tasaisesti vuoan pinnalle. Kypsennä vielä n. 20 min tai kunnes riisi on kypsää ja pekoni rapsakkaa.


P.S.: Terveisiä Oulaisista, missä piipahdimme Veteraanikonepäivillä. Kiva tunnelma, kova helle ja palijo rattoreita!!! Kuvassa Fordson vuodelta 1924 - todellinen veteraani.