maanantai 18. joulukuuta 2017

Leivänpäällistä tai sellaisenaan kauhottavaa herkkua

Tämän joulun toinen kokeilu (toinen oli ginisilakat) oli mereneläviä sekin, nimittäin mäti-katkarapuherkku. Kuten silakoidenkaan, ei tämänkään ruuan tekoa kannata rajata pelkästään jouluun, vaan esimerkiksi uuden vuoden valvojaisiin mäti-katkaraputahna sopisi kuin nakutettu, enkä usko blinienkään pahastuvan tällaisesta päällisestä.

Tämäkin ohje löytyi joulukuun Maku-lehdestä. Olen ennenkin tehnyt monenlaisia raputahnoja ja -sörsseleitä, joihin yleensä laitan hiukan sipulia. Tässä punasipuli pikkelöitiin, ja siitä tuli kyllä oikein kiva säväys tahnaan. Ellet halua / ehdi / viitsi alka pikkelöintihommiin (ei todellakaan ole vaikeata), voit varmasti lisätä punasipulisilppua sekaan sellaisenaan.


MÄTI-KATKARAPUTAHNA

1 prk (400g/170g) säilöttyjä ravunpyrstöjä (minä laitoin kaksi rasiallista isoja ravunpyrstöjä)
100 g kirjolohenmätiä (+ hiukan koristeluun)
0,5 dl ruohosipulia silputtuna
200 g ranskankermaa
ripaus mustapippuria
1 punasipuli hienonnettuna (ja marinoituna, jos haluat)

Valuta katkaravuista liemi pois ja sekoita ne muiden ainesten kanssa sekaisin. Koristele halutessasi mädillä ja ruohosipulilla.


Jos haluat mukaan pikkelöityä punasipulia, on tässä ohje siihen:

1 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 punasipuli silputtuna

Laita vesi, viinietikka, hunaja ja suola pieneen kattilaan ja kiehauta. Lisää sitten joukkoon punasipulisilppu. Anna sipulisilpun maustua 1-2 tunnin ajan. Kaada sipulisilppu sitten siivilään ja valuta liemi pois ennen kuin lisäät sipulisilpun mukaan mäti-katkaraputahnaan.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukalaa: Ginimarinoidut silakat

Tasan viikon kuluttua taitaa olla monessa kodissa joulun vietto kuumimmillaan. Joulupukki on käynyt tai on parhaillaan lahjojen jaossa, ja pöytiä katetaan jouluillallista varten. Jos et vielä ole lyönyt lukkoon joulun ruokatarjontaa, niin ole avoin tälle reseptille: ginimarinoidut silakat. Löysin ohjeen viime viikolla tulleesta Maku-lehdestä, ja päätin kokeilla niitä tarjottavaksi pikkujoulupöydässä. Tein pari pientä muutosta alkuperäiseen ohjeeseen: poistin silakkafileistä nahan (koska en tykkää siitä, miten se sinkuu suussa) ja lisäsin marinointiliemeen katajanmarjoja. Jos et ole kaltaiseni sihtisuu, jätä toki nahka - pääset valmisteluissa hiukan helpommalla (joskin nahan poisto on erittäin helppo operaatio).

Silakat maistuivat pikkujouluväelle hyvin sekä sellaisenaan että leivän (joululimpun) päällä. Näitä voisi hyvin kokeilla myös kesällä uusien perunoiden kumppanina.

Oheinen ohje on Maku-lehden ohje puolitettuna.


GINIMARINOIDUT SILAKAT

350 g silakkafileitä
0,5 dl karkeaa merisuolaa

Ginimarinadi:
0,75 dl vettä
0,75 dl väkiviinaetikkaa
0,4 dl giniä
1.25 dl sokeria
puoli ruukkua tuoretta tilliä silputtuna
n. 0,5 rkl rosepippureita
kymmenen katajanmarjaa

Huuhtaise silakkafileet nopeasti ihan kylmällä vedellä ja valuta ne siivilässä. Jos haluat, irrota fileet nahasta (se onnistuu näppärästi ihan käsin riipimällä). Lado fileet vuokaan (nahkapuoli alaspäin, jos käytät ne nahkoineen päivineen) ja ripottele suolaa päälle. Minun vuokani oli pieni, ja laitoin fileitä kerroksittain suolan kanssa. Peitä vuoka kelmulla ja anna suolautua yön yli (minulla oli vuorokauden ajan).

Valmista marinadi: Laita kattilaan vesi, etikka, gini ja sokeri, ja keitä lientä kunnes sokeri on liuennut kunnolla. Lisää joukkoon tillisilppu sekä kevyesti murskatut pippurit ja katajanmarjat. Anna liemen jäähtyä hyvin.

Siirrä silakat siivilään ja huuhtele suolakiteet niistä pois nopeasti hyvin kylmällä vedellä ja valuta ylimääräinen vesi pois. Rullaa tai asettele jotenkin mutkalle suolatut silakkafileet purkkiin tai vuokaan ja kaada päälle jäähtynyt liemi. Huolehdi, että kaikki silakat peittyvät hyvin (laita tarvittaessa paino päälle). Sulje purkki kannella tai peitä vuoka kelmulla ja nosta kalat jääkaappiin maustumaan 1-2 vuorokaudeksi.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Lakritsainen creme brulee

Pomminvarma creme brulee on jo pitkään ollut blogini haetuimpia ja katsotuimpia ohjeita. En ihmettele, se onkin ihan mahottoman hyvää, ja helppo tehdä. Meillä on tuota perusreseptiä noudatettu useimmiten, mutta joskus olen kokeillut jotain muutakin makumaailmaa. Viikonlopun creme brulee oli maustettu sitruunan lisäksi lakritsajauheella, mikä olikin onnistunut maustevalinta. Meillä on usein tehty lakritsapannacottaa, joka on todella hyvää, joten arvelin jauheen sopivan myös creme bruleen maustajaksi.

Tällä kertaa tuolla 50 minuutin kypsennysajalla tuli melko (vähän liiankin) napakat vanukkaat, joten 40 minuuttia olisi varmasti riittänyt hyvin. Samat vuoat, sama lämpötila, mutta oliko isommat keltuaiset? Ja mikä oli lakritsajauheen osuus rakenteessa? Lakritsajauhe muuten on mahdottoman makeaa, joten vähensin sokerin määrää tähän reseptiin.


SITRUUNA-LAKRITSA CREME BRULEE
(4 pientä annosta tai kaksi vähän reilumpaa...muttei liian isoa)

2 dl kuohukermaa
1/2 dl maitoa
1/3 dl sokeria
2 kukkurallista teelusikallista lakritsajauhetta
2 palaa sitruunankuorta
3 keltuaista

kuorruttamiseen n. 1,5 tl sokeria per vuoka

Pane uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Mittaa kerma, maito, sokeri ja lakritsajauhe kattilaan. Pese sitruuna huolella ja viillä kuoresta perunankuorimaveitsellä kaksi suikaletta pitkittäin, lisää suikaleet kattilaan. Lakritsajauhe liukenee nesteeseen hitaasti, joten kannattaa sekoitella ahkerasti (ei vatkata kuitenkaan). Kiehauta seos ja nosta kattila liedeltä.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki. Poista kermamaidosta sitruunankuorisiivut. Kaada kuuma neste siivilän läpi (jotta mahdollisia lakritsakokkareita ei pääse mukaan) munien joukkoon koko ajan sekoittaen. Jaa seos uuninkestäviin vuokiin ja nosta vuoat uunipannuun, jossa on kuumaa vettä vuokien puoliväliin saakka. Kypsennä vanukkaita 150 asteessa uunin alatasolla noin 50 - 60 minuuttia (minulla pikkuannokset Nero-kupeissa olivat noin 50 minuuttia, mutta lyhyempikin aika olisi riittänyt), kunnes vanukasmassa on hyytynyt. Jäähdytä ja pidä jääkaapissa odottamassa tarjoilua.

Ennen tarjoilua ripottele vanukkaiden päälle hienoa sokeria ohuehko kerros. Paahda sokeri ruskeaksi tohottimella eli kaasupolttimella, jos sellaisen omistat. Se on vallankin kätsy laitos, johon kannattaa investoida, mikäli creme brulee vähänkin innostaa.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Vaikutteille altis eli pannusämpylät

Olen utelias uusien ruokalajien suhteen, ja nykyään jopa verrattain rohkeakin kokeilija. Elämä on tuonut muassaan ilmeisesti enemmän hyviä yllätyksiä ruokakokeiluissa kuin pettymyksiä ja kauhukokemuksia, mikä lisää rohkeutta.

Campasimpukan blogissa esiintyneet englantilaiset muffinit eivät varsinaisesti olleet rohkeutta vaativia, mutta uteliaisuus niitä kohtaan heräsi hyvin voimakkaana. Peruskauraa: pekonia, munia ja sämpylöitä - mutta millaiset sämpylät?!? Pannulla paistetut! Whhaaaat?!?! Ymmärrättehän, pakko kokeilla.

Minulla ei ole aavistustakaan näiden autenttisuudesta (Sari vahvisti blogissaan, että oikealle maistuivat), mutta sen tiedän sanoa, että sämpylöistä tuli hyviä ja tuo pannulla paistunut pinta toi kivaa rapeutta niihin. Hyvä aamiaisleipä.


PANNUSÄMPYLÄT (n. 9 kpl)

3 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
6 dl vehnäjauhoja
+hiukan karkeampia jauhoja (käytin spelttijauhoja)

paistamiseen hiukan öljyä

Sekoita veteen kuivahiiva, sokeri ja suola. Anna seoksen muhia 10 minuuttia, kunnes se alkaa hiukan kuplia. Lisää sitten joukkoon öljy ja alusta mukaan jauhot. Lisää jauhoja vähän kerrallaan ja vaivaa taikinaa. Taikinasta tulee pehmeähköä ja joustavaa. Jätä taikina nousemaan tunniksi.

Kun taikina on kohonnut, kumoa se karkeampien jauhojen päälle pöydälle / leivinlaudalle, ja taputtele jauhojen kanssa parin sentin paksuiseksi levyksi. Tee muotilla (vaikka juomalasilla, jollei sinulla ole metallista muottia) pyörylöitä. Sipaise (lätty)pannulle ihan ohuelti öljyä ja kuumenna pannua. Nosta sämpylät paistumaan miedolle lämmölle / keskilämmölle ensin yhdeksäksi minuutiksi (minulla hella oli vähän vaihdellen 6-8 kohdalla, kun suurin mahdollinen lämpö meillä on 12). Käännä sitten pallerot ja paista toiseltakin puolelta. Lyhyempi paistoaika riittänee toiselle puolelle.

Paista sämpylöiden väliin esimerkiksi pekonia ja munia, ja tarjoile ne lämpiminä.


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Paras punajuurikeitto

Kyllä. Paras.

Ainakin paras minun tekemistäni punajuurikeitoista. Myös Armastus, joka on punajuurisuhteessaan vasta tutustumisvaiheessa, tykkäsi tästä, joten rohkenen julistaa tämän keiton parhautta. Minä pidän punajuurista kaikissa muodoissaan: säilöttynä, punajuurisalaattina, paahdettuna, borssikeitossa..., joten tartun punajuuriresepteihin innolla. Jollain ruokaideasurffailullani törmäsin tällaiseen reseptiin, jonka toteuttamiseen (soveltamiseen) oli aikaa vasta viikonlopun vapaina tunteina. Työpäivän jälkeen on mahdotonta valmistaa ruokia, joissa kestää kolmisen tuntia. Toisaalta valmistelut voisi hyvin tehdä vaikka pyhäiltana, jolloin maanantaina keiton viimeistely kävisi nopsakasti. 

Tähän punajuurikeittoon ihanaa aromia toi punajuurien kypsentäminen uunissa sekä valkosipulin paahtaminen niillä samoilla lämmöillä. Uunissa haudutettu valkosipuli on jo sellaisenaan niin hyvää, että ellei ole varovainen, se sujahtaa helposti suuhun eikä keittokattilaan. Kokkeile vaikka!


PUNAJUURIKEITTO

4 punajuurta
2 kokonaista valkosipulia
oliiviöljyä
n. 200 g purjosipulia
7-8 dl kasvislientä
1 valkosipulinkynsi
suolaa, mustapippuria
n. 2 rkl sitruunamehua
(hiukan hunajaa tarvittaessa)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese punajuuret, nosta jokainen oman foliopalansa päälle, lorauta päälle ruokalusikallinen öljyä ja tee jokaisesta folionyytti. Leikkaa kokonaisista valkosipuleista pieni "hattu" pois ja kaada sipulin päälle/sisälle hiukan oliiviöljyä. Kääräise sipulitkin folioon (minulla ne olivat saman foliopalan sisällä). Nosta punajuuret ja valkosipulit uuniin kypsymään. Ohjeessa kypsennysaika oli 45 minuuttia, mutta minun punajuureni tarvitsivat kaksi tuntia kypsyäkseen. Valkosipulit pehmenivät vajaassa tunnissa, joten nostin ne pois ja jätin punajuuret kypsymään.

Kun punajuuret ovat kypsyneet, kuori ne (kuori lähtee helposti kaaputtamalla) ja lohko muutamaan osaan. Huuhtele ja silppua purjo, kuumenna kattilassa vähän öljyä ja paista purjoa sekoitellen noin viisi minuuttia, kunnes purjo pehmenee. Se saa myös ruskistua. Lisää kattilaan punajuurilohkot ja puristele sinne myös pehmenneet valkosipulinkynnet. Kaada kattilaan kasvislientä (tai vettä ja kasvisliemikuutio tai -jauhetta), ensin 5-6 desiä. Nosta lämpöä ja anna keiton kiehua pari minuuttia. Sammuta sitten liesi, raasta keiton sekaan yksi valkosipulinkynsi (kypsentämätön) ja soseuta keitto. Nesteen määrällä voit säätää keiton koostumuksen mieleiseksesi. Meillä keitto oli paksuhkoa ja siihen laitettiin kaikkiaan seitsemisen desiä nestettä. Mausta suolalla (tarvittaessa), sitruunamehulla ja mustapippurilla sekä hunajalla, jos maut vaativat tasapainottamista.

Meillä keittoa tarjoiltiin alkuruokana, ja paistoin annoksiin makulisäksi siivut vuohenjuustoa.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Makua kasvisburgereihin porkkana-papupihveillä


Burgerit ovat jo pitkään olleet hyvin trendikästä ruokaa, ja nykyään voi jopa uskaltautua tilaamaan vegeburgerinkin. Selvästikin viime aikoina on huomattu, että kasvisburgereihinkin kannattaa satsata, eikä maukkaan ja täyttävän vegepihvin tekeminen ole edes vaikeaa. Kehtaako monikaan ravintola enää tarjota vegeburgeria, jossa sämpylän välissä on einespihvi pakasteesta?

Kasvispihvien ohjeita on tarjolla mahdottoman paljon, joten jokainen voi niistä valita mieleisensä hampurilaisensa väliin. Itse mieluusti rakennan vegeburgerini niin, että siinä on proteiinia, jotta nälkä pysyy hetken poissa. Nyt tein porkkana-papupihvit ja paistoin lisäksi vielä siivun vuohenjuustoa. Ihan mahtava yhdistelmä! Kasa rucolaa, töräys srirachamajoneesia ja sipaisu makeaa chilikastiketta täydensivät maut niin, että olisi tehnyt mieli syödä toinenkin hampurilainen. Onneksi oli päässä joku tolokku, ja seisautin mielitekoni! Onhan se päivä huomennakin – ja uusi nälkä.


PORKKANA-PAPUPIHVIT HAMPURILAISIIN (noin 8-10 kpl)

500 g porkkanoita
1 tlk kypsiä valkoisia papuja (esim. voipapuja)
2 pientä valkosipulinkynttä
pieni kourallinen tuoretta oreganoa
n. 2 rkl sitruunamehua
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus chilijauhetta
1 kananmuna
n. 2 rkl korppujauhoja

Kuori ja raasta porkkanat. Valuta pavuista neste pois ja murskaa / soseuta ne yhdessä valkosipulinkynsien, oreganon ja sitruunamehun kanssa (minä tein tämän sauvasekoittimella). Sekoita porkkanaraaste, papusose ja loput ainekset sekä mausteet kulhossa. Paista pannulla pieni koepihvi, jotta saat selville, onko makuja ja suolaa tarpeeksi. Kun maut on tsekattu ja hyviksi todettu, ala paistaa pihvejä. Kuumenna pannulla esim. nestemäistä margariinia tai voin ja öljyn seosta ja paista siinä kasvispihvit. Ota aina oikein kukkurallinen ruokalusikallinen pihvitaikinaa, nosta pannulle ja tasoittele noin sentin paksuiseksi pihviksi. Anna pihvien paistua keskilämmöllä ja saada väriä noin viitisen minuuttia puoleltaan. Käännä paistamisen välillä varovasti lastalla.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Munakoiso+kaprikset+tomaatti+fetajuusto = herkkukastike!

Jollain tapaa olen aina tykännyt matematiikasta, ja tämä keittiömatematiikka se vasta lystiä onkin! Nyt laskin yhteen vain muutaman aineksen ja kerroin ne sitruunankuoriraasteella, ja lopputuloksena oli älyttömän herkullinen "kastike" spagetille.

Munakoiso on hyvä imaisemaan makuja itseensä, mutta kannattaa myös käyttää aikaa siihen, että paistaa pannulla munakoisopaloihin kunnon paistopinnan. Pehmenneet munakoisokuutiot ja tomaatinpuolikkaat muhjautuvat melko nopeasti hyväksi kastikepohjaksi, jota on helppo ohentaa pastankeitinvedellä.


MUNAKOISOKASTIKE PASTALLE

oliiviöljyä
1 keskikokoinen munakoiso
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kymmenkunta kirsikkatomaattia
pari ruokalusikallista kapriksia
puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
vähän hunajaa
suolaa
mustapippuria
noin 100 g fetajuustoa

Pastaveden voi laittaa kiehumaan samalla, kun alkaa pilkkomishommiin, joten pasta kiehuu samalla kun teet kastikkeen.

Leikkaa munakoiso reilun suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja laita munakoisot paistumaan. Anna niiden paistua kunnolla ennen kuin alat kääntelemään ja paistat muihinkin leikkauspintoihin hyvän värin. Kun munakoisoissa on väriä, lisää pannulle vähän öljyä sekä sipulikuutiot ja hienonnettu valkosipuli. Paista sekoitellen muutaman minuutin ajan ja lisää sekaan puolitetut kirsikkatomaatit, kaprikset ja raastettua sitruunankuorta. Ropsauta sekaan vähän suolaa (huomaa, että kaprikset tuovat suolaisuutta myös) ja mustapippuria. Tiristä mukaan myös sitruunamehua ja hiukan hunajaa. Sekoita kasviksia ja lisää joukkoon pastankeitinvettä (pari kauhallista ensin), jotta saat seoksesta vähän kastikemaisemman. Lopputulos ei kuitenkaan saa olla luirua kastiketta.

Kun pasta on kypsää, kaada siitä vesi pois ja sekoita se kastikkeen joukkoon pannulla. Murustele ennen tarjolle laittoa ruoan päälle fetajuustoa ja raasta hiukan sitruunankuoriraastetta.

Kasvikset valmiina ottamaan vastaan spagetin.

maanantai 23. lokakuuta 2017

(Tulinen) porkkana-kikhernekeitto

Syksyn ensimmäinen pakkaspäivä huutaa ruuakseen kuumaa keittoa. Viikonlopun eväät olivat lihaisia ja rasvaisia ravitsevia, joten tämän päivän keitto otti kyytiinsä kasapäin kasviksia. Ikisuosikkini porkkana ja kikherneet sopivat yhteen hyvin (kuten tämä porkkana-kikhernesalaatti osoittaa), ja lisää lämpöä kylmään päivään saatiin tulisen harissatahnan muodossa. Kikherneiden ansiosta keitto myös pitää nälän poissa kotvan pidempään kuin pelkkä porkkanakeitto.

Keiton tulisuus riippuu ihan siitä, miten reilulla kädellä laitat joukkoon harissatahnaa. Jos arvelet ruokaseurueessasi tulevan vähänkin jupinaa liiallisesta tulisuudesta, niin laita keittoon vain vähän harissaa ja anna tulisuutta toivovien lisätä sitä lautaselleen niin paljon kuin sielu (ja suu) sietää.


PORKKANA-KIKHERNEKEITTO

8 dl vettä
500 g porkkanaa
1 pieni sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
1 rkl kasvisliemijauhetta
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl harissatahnaa (tai toki voi laittaa oman maun mukaan)
230 g kypsiä kikherneitä
reilu ruokalusikallinen maustamatonta tuorejuustoa
n. 1 rkl hunajaa
suolaa ja mustapippuria

Laita vesi kiehumaan kattilaan. Kuori ja paloittele porkkanat, sipuli ja valkosipulinkynsi. Laita ne kiehumaan kattilaan, ja mausta keitto jo tässä vaiheessa kasvisliemijauheella, inkiväärillä ja harissalla. Anna kiehua, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää sitten kattilaan kikherneet (joista liemi on valutettu pois) ja keitä vielä pari minuuttia.

Soseuta kasvikset sauvasekoittimella, tarkista suola (ja lisää tarvittaessa) ja pyöristä makuja hunajalla ja tuorejuustolla. Ripsauta lopuksi sekaan hippunen mustapippuria.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kahden lämmön lihakastike

Viilenevät syysilmat ja lämmittävät lihapadat ja -kastikkeet sopivat hyvin yhteen. Kun lihakastikkeen joukossa on sopivasti paprikajauhetta ja chilirouhetta, tulee ruokaan extralämpöä. Maltti on valttia tämän kastikkeen maustamisessa - chili on ruokalajina nimittäin ihan oma lukunsa ja nyt haetaan vain lämpöä, ei chilin poltetta.


LÄMMITTÄVÄ LIHAKASTIKE

öljyä paistamiseen
n. 500 g naudan paistia kuutioina
1 reilun kokoinen sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl paprikajauhetta
n. 1/2 - 1 tl chipotlechilirouhetta (aavistus savua maussa)
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl sinappia
1 rkl hunajaa
kuuma vettä
1-2 tl suolaa
1/2 dl kuohukermaa
reilut rouhaisut mustapippuria
kourallinen pitkiä vihreitä papuja (pakaste)

Paista paistikuutioita korkeareunaisella paistinpannulla 2-3 erässä niin, että niihin tulee ainakin parille sivulle kunnolla väriä. (Oikeasti, älä lykkää koko satsia pannulle kerralla, koska lihat eivät ruskistu ikinä!) Kun lihat on ruskistettu, nosta kaikki takaisin pannulle, lisää tilkka öljyä ja heitä sekaan sipulikuutiot ja valkosipulisilppu, ja paista sekoitellen muutaman minuutin ajan. Lisää samalla joukkoon myös paprikajauhe ja chipotlerouhe, ja lopulta myös vehnäjauhot. Sekoita reippaasti ja kaada sekaan sitten kuumaa vettä - aluksi 2-3 dl, ja kunhan näet, miten sakeaksi kastike suurustuu, tarvittaessa lisää. Pahoittelen, etten tullut mitanneeksi vettä, vaan lorautin sitä summissa suoraan vedenkeittimestä. Lisää kastikkeeseen sinappi ja hunaja sekä suolaa, ja jätä kastike kiehumaan lempeällä lämmöllä vähintään puoleksitoista tunniksi. Lihapalojen koosta riippuu, miten pitkän kypsennyksen ne vaativat. Isot lihapalat pysyvät pieniä paloja mehevämpinä pitkään haudutettuna. Maista jossain välissä ja lisää tarvittaessa suolaa. Kun lihapalat ovat meheviä, kypsiä ja pehmenneitä, lisää sekaan pavut ja kerma. Nosta lieden lämpöä ja anna kastikkeen kiehahtaa ja papujen kypsyä. Viimeistele muutamalla rouhaisulla mustapippuria.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Papu-tomaattikeitto

Tomaattikeitto maukasta ja nopea valmistaa, mutta ei välttämättä pidä nälkää kovin pitkään, ellei siihen ole lisätty jotain ruokaisampaa elementtiä. Nyt ruokaisuutta ja pehmeyttä makuun toivat voipavut, joita heitin sekaan tölkillisen. Koska pavut olivat valmiiksi kypsennettyjä, meni keiton teossa kaikkinensa vain parikymmentä minuuttia. Makua lyhyt valmistusaika ei nitistänyt, joten tämä on mitä parhain kasvisruoka vauhdikkaaseen arkeen. Joko innostuit?


PAPU-TOMAATTIKEITTO

1 tlk säilyke(kirsikka)tomaatteja
1 tlk voipapuja (valmiiksi kypsennettyjä)
reilu tölkillinen vettä
1 sipuli
2 reilunkokoista valkosipulinkynttä
hippunen chilijauhetta
hippunen inkiväärijauhetta
1 kasvisliemikuutio
suolaa, mustapippuria
(ripaus sokeria tai hiukan hunajaa tarvittaessa)

Kaada kattilaan tomaatit liemineen sekä huuhtaistut pavut, rouheasti pilkottu sipuli ja valkosipulinkynnet sekä vesi, kasvisliemikuutio, chili ja inkivääri. Kuumenna keittoainekset ja keitä niitä kymmenisen minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian paksulta. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Ripsauta joukkoon vähän mustapippuria ja pyöristä makuja ripauksella sokeria tai pienellä määrällä hunajaa.

Keittoannokset voi halutessaan koristella paahdetuilla mantelilastuilla.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Pizzavinkki


Tein eräänä päivänä tonnikalakastiketta (sipulia, valkosipulia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, paprikaa ja hippunen ruokakermaa, ja mausteena vähän chilijauhetta), jota jäi tähteeksi. Olisin hyvin voinut keittää sen kaveriksi taas pastaa, mutta enemmän houkutteli pizza. Levitin pizzapohjalle tonnikalakastikkeen jämät ja silppusin päälle hiukan kinkkua. Sitten vain juustoa ja pepperonia pintaan ja koko komeus uuniin. Maukas tonnikalakastike tavanomaisen tomaattikastikkeen tilalla nosti pizzan erinomaiselle tasolle, joten uskallan suositella testaamaan tällaista. Nams!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän olisi voinut heittää päälle vain juustoraasteen ja niinkin olisi taatusti tullut hyvää.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Metsän aarteita: hirvipyörykät

Lapsuudessani ja nuoruudessani söin hirvenlihaa niin paljon, että kaipailin liharepertuaariin jo vaihtelua. Nyt tilanne on toinen, ja toivoisin ruokavalioon sitä hirvenlihaa hieman useammin. Kun kauppahalli mainosti hirvenlihaa, syöksyin sinne ostoksille ja sain käsiini hyvää jauhelihaa. Valmistin siitä hirvenlihapullia, jotka maustoin hippusella katajanmarjaa, valkosipulia ja timjamia. Puolet taloutemme jäsenistä piti lihapullia parhaimpina syömistään ja puolet oli sitä mieltä, että parempiakin on syöty. Makuasioista voi kiistellä keskustella.

Lihapullat tarjoiltiin suppilovahveromuhennoksen ja keitettyjen perunoiden kera.


HIRVENLIHAPULLAT (n. 16 isoa pyörykkää)

1 sipuli
1 ihan pieni valkosipulinkynsi
vajaa prk kermaviiliä
0,5 dl korppujauhoja
n. 1 tl suolaa
1 tl timjamia
3 katajanmarjaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
1 kananmuna
500 g hirvenjauhelihaa

Aloita kuorimalla ja silppuamalla sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota niitä pannulla öljytilkassa, kunnes sipuli pehmenee, muttei ruskistu. Nosta jäähtymään.

Sekoita kulhossa kermaviili ja korppujauhot, ja lisää joukkoon mausteet. Katajanmarjat voi rouhia morttelissa tai veitsellä leikkuulaudalla. Sekoita mukaan myös sipulit ja kananmuna sekä jauheliha. Möyhi seos tasaiseksi taikinaksi ja pyörittele lihapulliksi.

Voit paistaa lihapullat pannulla tai uunissa. Minä paistoin niihin ensin vähän pintaa pannulla ja nostin ne loppukypsymään uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Tyrni ja kerma ne yhteen soppii!

Työporukan kahvipöytäkeskustelut polveilevat vilkkaasti vakavien työasioiden ja leppoisampien höpötysten välillä. Eräänä päivänä asiakeskustelu unohtui tyystin, kun eräs työkaveri täräytti pöytään rasiallisen tyrnimarjoja ja ryhdyimme niitä maistelemaan. Happaman kirpeitä marjoja maistellessa tuli mieleen, että mitenhän näiden mehu sopisi possetin ainesosaksi. Asia ei jäänyt ainoastaan mietintäasteelle, sillä seuraavana päivänä sain marjoja ja ohjeistuksen kokeilla possettia - eipä vähän mahtava tehtävä! Kiitos!

Kotona töräytin marjat soseeksi sauvasekoittimella ja siivilöin siitä mehun. (Marjoja oli reilun desin verran, ehkä puolitoista desiä, ja niistä tuli mehua noin 0,75 dl.) Tyrnimehu oli oikein hyvä possetin hyydyttäjä ja siitä tuli myös mahdottoman miellyttävä maku possettiin. Lämpimästi suosittelen tekemään tätä - on helppoa ja lopputulos on ihana!

Kokkeile myös muita Kotiharmin keittiön hyydytettyjä kermoja: seljankukkaposset, karpaloposset ja perinteinen sitruunaposset.



HYYDYTETTY TYRNIKERMA eli TYRNIPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,5 dl + 1 rkl sokeria
0,5 dl tyrnimehua (tiivistettä)

Kaada kerma ja sokeri pieneen kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Keitä 2-3 minuuttia aika reippaasti poreillen. Sammuta liesi, nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon tyrnimehu. Sekoita lusikalla hyvin ja kaada seos kahteen annosvuokaan. Anna possetin hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia, mielellään 4-5 tuntia ennen tarjoilua.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Fenkolirisotto

Meillä on tehty jo muutaman vuoden ajan säännöllisesti fenkolirisottoa, joko pääruuaksi tai lisukkeeksi kalalle. En kuitenkaan onnistu löytämään sen ohjetta täältä blogista, kumma kyllä, vaikka se ansaitsee paikkansa reseptiarkistossa ilman muuta.

En oikeastaan ollenkaan pidä aniksen tuoksusta tai mausta, mutta laku kyllä uppoaa - kunhan se ei ole liian vahvasti aniksisista (onkohan tuo sana ollenkaan?). Fenkolia kun siivuttaa, niin sieltä nousee oikein voimakas aniksen tuoksu. Kotimaisessa fenkolissa on ollut mielestäni vielä voimakkaampi tuoksu kuin ulkomaisessa - vai onkohan se ollut vain sattumaa ja yksilökohtaista? Kun ensi kerran tein fenkolirisottoa, irvistelin tässä vaiheessa ja mietin, että taisinpa tarttua väärään reseptiin. Kun fenkolia sitten kuullottaa ja kypsentää, muuttuu maku aromaattiseksi ja pehmeäksi.

En lainkaan muista, mistä alunperin sain fenkolirisottoinnostuksen eli mitä ohjetta alkuun käytin. Sohaisen risoton nykyään varmaan aina hiukan eri tavalla riippuen läsnäolevista aineksista. Esimerkiksi valkoviiniä meillä on hyvin harvoin, joten usein puristan sen sijaan joukkoon vähän sitruunamehua. Juustona käytän joko parmesaania tai pecorinoa. Joskus olen paistanut risoton kylkeen pari kampasimpukkaa per ruokailija, mutta nyt käyttämäni uunissa rapeutettu parmankinkku sopii mukaan myös. Risotto on ihanaa myös sellaisenaan. Riisin laatuun kannattaa kiinnittää huomiota ja valita kunnon risottoriisi. Minä tein viimeksi hutiostoksen ja ostin ihan tyhmää risottoriisiä. Tiedänpähän, etten osta toiste samaa.

Kokkeillaan-keittiössä fenkoli on jo tuttu juttu ja paljon käytetty, miten teillä? 


FENKOLIRISOTTO (3-4 annosta)

pari ruokalusikallista öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 pienehkö fenkoli (= n. 2 dl fenkolisuikaletta)
2 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 tl kasvisliemijauhetta + maun mukaan suolaa
n. 7 - 8 dl kuumaa vettä
n. 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
ripaus mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Halkaise ja suikaloi ihan ohuiksi suikaleiksi (ja pätki pisimpiä suikaleita lyhyemmäksi). Keitä esimerkiksi vedenkeittimellä litran verran vettä. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota siinä lempeästi sipulia, valkosipulia ja fenkolisilppua vajaan kymmenen minuutin ajan, välillä sekoitellen. Kaada joukkoon riisi ja sekoita vielä vähän. Lisää kasvisliemijauhe (voit käyttää myös kasvisliemikuution) ja viini, nosta lieden lämpöä ja anna kiehahtaa pari minuuttia suht reippaasti. Lisää sitten joukkoon kiehuvan kuumaa vettä, ensin 2-3 desiä, ja kun riisi on imenyt tämän määrän, taas 1-2 desiä lisää. Lisää aina kuumaa vettä, jotta riisin kypsyminen jatkuu tasaisena. Valmiin risoton koostumus on mehevän puuromainen. Kun riisi on kypsää (tarkista keitto-ohje risottoriisipaketistasi, josta näet myös osviittaa tarvittavan nesteen määrästä), raasta joukkoon parmesaani ja sekoita hyvin. Mausta risotto ripauksella mustapippuria ja tarkista suola.

Jos haluat annoksiin tuota kuvassa olevaa rapsakkaa parmankinkkua, kuumenna uuni 200 asteeseen ja levitä parmankinkkuviipaleita leivinpaperin päälle pellille. Nosta pelti uuniin ja paahda kinkkusiivuja 10-15 minuuttia, niiden paksuudest riippuen, kunnes ne alkavat olla hiukan rapeita. Ole tarkkana, sillä ne palavat helposti.

torstai 14. syyskuuta 2017

Kuiva pulla unelmanpehmeäksi eli pullavanukas

Tunnustan olevani ranttu pullansyöjä. Pullan tulee olla tuoretta ja mehevää, ja kuivakka parin päivän vanha pulla takertuu kurkkuun. Taloutemme avarakatseisempi ruokailija kelpuuttaa kuivemmankin pullan - pääasia, että on pullaa. Meillä siis ei tapahdu sitä, että kuivahtanut pullapitkon pätkä joutuu biojätteisiin, mutta jos sinun taloudessasi on tällainen uhka, niin pysähdy tämän reseptin äärelle.

Vaikka uhka ei meillä ollut todellinen, tein hiukan kuivahtaneista pikkupullista kuitenkin pullavanukasta. Se on ihanaa, pehmeää, syysiltoihin sopivaa lohturuokaa, ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kera oikein salonkikelpoinen jälkiruoka vaikka vieraille tarjottavaksi. Olen tehnyt pehmeää pullaherkkua ennenkin, mutta tällä kertaa tein siitä oikein sesonkiruokaa - omenalla tietenkin. Oikeastaan tämä voisi olla tupla- tai triplahävikkiherkku, sillä kuivan pullan ohella nahistunut omena ja eilisen maito toimivat tässä kuin tuoreemmatkin tuotteet.


OMENAINEN PULLAVANUKAS (noin 4 annosta)

n. 250 g pullaa (leetaa tai pikkupullia)
1 omena
4 dl maitoa
2 munaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Siivuta pullat ja asettele ne lomittain uunivuokaan. Kuori ja raasta omena ja tunge raastetta pullaviipaleiden väleihin. Sekoita kulhossa maito, munat ja sokerit ja kaada seos tasaisesti pullaviipaleiden päälle ja anna imeytyä kymmenen minuuttia, ennen kuin nostat vuoan uuniin. Paista pullavanukasta 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Viimeisen kymmenen minuutin ajaksi voit peittää vuoan foliolla, jos näyttää, että pullan pinta kuivahtaa (tosin rapsakka pinta ei sekään ole pahasta). Ota vuoka uunista ja anna sen jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Juuresbuumi jatkuu: Juuriselleripihvit

Kun edellisessä postauksessa pääosassa oli porkkana, niin tätä tarinaa tähdittää juuriselleri. Se on varmaan monille juures, jota laitetaan lihaisiin keittoihin ja patoihin, mutta ei useinkaan käytetä pääraaka-aineena. Joskus lihakeittoon on päässyt liikaa selleriä ja se on dominoinut makuja liiaksi enkä ole kauheasti tykännyt mausta. Sen vuoksi arastelin pitkään juurisellerin nostamista pääraaka-aineeksi, vaikka Glorian Ruoka ja viini: 100 parasta -kirja hehkutti pihvejä "elämäsi parhaiksi kasvispihveiksi". Onneksi annoin epäilyilleni kenkää ja ryhdyin pihvihommiin. Pihveissä juurisellerin maku olikin pehmeä ja täyteläinen, eikä lihakeittoaromista ollut tietoakaan. Juurisellerin maun toki tunnisti, mutta se oli muovautunut paljon paremmaksi kuin missään muissa yhteyksissä.

Kirjan ohjeessa pihveistä tehtiin melko paksuja, ja niitä olisi tullut 8-10 kappaletta. Minä tein ensin yhden paksumman, mutta kun olin tehnyt myös yhden ohuehkon, päädyin tekemään lopuistakin sellaisia. Juuriselleri ehti paremmin kypsyä ja maistui sillä tavalla paremmalle kuin paksussa pihvissä. Hunajaa laitoin hiukan alkuperäistä ohjetta enemmän, kun halusin pehmentää pihvien makua. Paistoin siis tapani mukaan koepalan, säädin makua sen mukaan, ja paistoin sitten loppuseoksen pihveiksi.

Nämä kasvispihvit nautittiin raikkaan salaatin ja paistetun vuohenjuuston kera. Salaatin - ja erityisesti vuohenjuuston - maustoi mukavasti balsamicosiirappi.


JUURISELLERIPIHVIT
(tein noin 15 kpl ohuehkoja pihvejä)

2 kananmunaa
2 rkl ranskankermaa
2 rkl korppujauhoja
n. 1,5 - 2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
hiukan rouhittua mustapippuria
400 g juuriselleriä (paino kuorittuna)
1 hapokas omena
1 dl pistaasipähkinöitä

paistamiseen öljyä

Sekoita kulhossa munat, ranskankerma, korppujauhot, hunaja, suola ja pippuri. Kuori ja raasta juuriselleri ja omena karheahkoksi raasteeksi. Rouhi pistaasipähkinät ja sekoita ne yhdessä raasteiden kanssa muihin aineksiin kulhossa. Kuumenna pannulla öljyä ja paista taikina pihveiksi (niin paksuiksi kuin haluat), noin 4-5 minuuttia kummaltakin puolelta.

* * *

P.S.: Kun ohjeissa on grammamäärät esimerkiksi juureksia, tulee joskus miettineeksi, että onkohan ne punnittu kuorineen vai ilman. Juuriselleristä lähtee aika paksulti kuorta pois, joten raastetta tulee vähän eri määrä, puntaroiko kuorineen vai kuorittuna. Tässä määrä on siis kuorittua selleriä, mutta kirjan ohjeessa on saatettu tarkoittaa selleriä kuorineen.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Porkkanat pihveiksi

Juurekset ovat syksyn kingi! Esimerkiksi porkkanat maistuvat sellaisenaan aivan ihanille, ja niitä söisi siltään vaikka kuinka monta peräkkäin. Porkkanaa kannattaa ehdottomasti raastaa myös pihveiksi asti, sillä raaste kypsyy nopsakasti ja ottaa kivasti vastaan makuja.

Olen aiemmin tehnyt porkkana-cashewpihvejä, ja ajattelin silloin, ettei parempia porkkanapihvejä olekaan. Nyt tein pihvejä hiukan eri tavalla eli vähemmillä mausteilla, ja taidan nostaa nämä porkkanapiffit palkintopallille noiden toisten kanssa. Salvia ja sipuli maustoivat pihvit, ja rouhituista pinjansiemenistä tuli mukavasti rakennetta.


PORKKANARAASTEPIHVIT

n. 350 g porkkanoita
2 kananmunaa
2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
puolikas pienehköstä sipulista hienonnettuna
2 rkl korppujauhoja
6 salvianlehteä silputtuna
n. 1 tl suolaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
4 rkl pinjansiemeniä rouhittuna

paistamiseen öljyä tai nestemäistä margariinia

Kuori ja raasta porkkanat. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla, jos haluat, ennen kuin rouhit ne. Sekoita huolella kaikki ainekset sekaisin kulhossa. Suolaa kannattaa laittaa ensin maltillisesti. Paista koepihvi. Kuumenna lättypannun yhdessä kolossa rasvaa ja paista siinä pieni nokare pihvitaikinaa molemmin puolin. Maista ja tarkista maut. Kun olet säätänyt suolaisuuden mieleiseksesi, paista loppu taikina ohuehkoiksi pihveiksi lättypannun koloissa (näin saat kauniin pyöreitä pihvejä). Älä paista ihan täydellä lämmöllä. Muutamassa minuutissa porkkana kypsyy (riippuu tietenkin pihvien paksuudesta) ja voit kääntää pihvit, ja paistaa toisellekin puolelle kauniin värin.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Helpoista helpoin pikamajoneesi

Oletteko koskaan miettineet, että majoneesia on monta makua? Siis ihan tavallista maustamatonakin majoneesia. On hyvää ja on pahaa mautonta. Itse tehty majoneesi kuuluu osastolle "hyvää", mutta sen valmistaminen ja vispaaminen on aina ollut homma sinänsä. Jossain vaiheessa pääsin jyvälle maailman helpoimmasta ja stressittömimmästä tavasta tehdä majoneesia itse. Se onnistuu näppärästi sauvasekoittimella korkeassa astiassa. Hyvä ohjevideo löytyy esimerkiksi täältä.

Majoneesia voi maustaa käyttötarkoituksensa mukaan esimerkiksi sitruunalla, chilillä tai valkosipulilla. Tämänkertainen satsi sai mausteekseen raastettua sitruunankuorta ja ihan hiukan valkosipulia, sillä sitä tarjottiin paistettujen maivojen ja uunissa kypsennettyjen perunoiden ja porkkanoiden kera.


NOPEA MAJONEESI

1 kananmuna
2 dl rypsiöljyä
1 tl dijonsinappia
vajaa 1/2 tl suolaa
pari-kolme tippaa vaaleaa balsamiviinietikkaa
1 tl sitruunamehua
vähän raastettua sitruunankuorta
puolikas pienestä valkosipulinkynnestä silputtuna

Riko kananmuna varovasti korkeaan ja kapeaan astiaan (johon sauvasekoittimesi sopii). Keltuaisen on hyvä säilyä ehjänä. Lisää astiaan muut aineet. Laske sauvasekoitin kulhoon niin, että keltuainen jää kokonaan sen alle. Käynnistä masiina, pidä sitä paikallaan ja anna surrata, kunnes majoneesi on muotoutunut.

Tällä öljymäärällä majoneesista ei tule kovinkaan tanakkaa. Jos tarvitset jämäkämmän majoneesin, lisää öljyn määrää esimerkiksi desillä.


Majoneesia jäi toiseenkin kertaan. Pakko varmaan tehdä burgerit. Siinä tapauksessa taidan sekoittaa majoneesiin vähän Srirachaa eli chilikastiketta.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Syksyn satoa: Kantarelli-pinaattilasagne


Kantarellit ovat suloisia! Niiden väri ja muoto ovat ihanat, puhumattakaan mausta. Kantarellit eivät tarvitse seurakseen kummoisia makuja, koska ne ovat herkullisia melkein sellaisenaan paistettuna. Sipuli ja kerma toki sopivat niiden kaveriksi kuin nenä päähän, ja seoksen notkeutta säätämällä saat näin joko muhennoksen tai kastikkeen. Paistetun kalan kanssa kantarellimuhennos on herkkua, ja kastike sopii niin pastan kuin uusien perunoidenkin päälle.

Viime viikolla onnistuin tekemään lähes täydellistä sienilasagnea, kantarelleista eli keltavahveroista! Täydellistä lasagnessa oli maku, mutta aavistuksen mehevämpää se olisi saanut olla. Kastiketta tuli vähän naftisti, enkä viitsinyt kesken kaiken ryhtyä jatkamaan sitä. Tein pienen annoksen lasagnea, ja vuokaan mahtui aina kaksi lasagnelevyä rinnakkain. Ahnehdin ja halusin vuokaan neljä kerrosta, vaikka oikeasti soosi olisi riittänyt vain kolmen pastalevykerroksen kanssa. Säädän nyt tuon ohjeen hitusen reilummaksi niitä kahdeksaa pastalevyä varten.

Lasagne on tavallisesti vähän työläänoloinen ruoka, kun pitää värkätä kaksi kastiketta. Kun vähän oikaisee ja tekee vain yhden soosin - pääosassa vaikkapa kantarelli - on ruoka uunissa melko joutuin ja tiskiäkin tulee vähemmän. Maussa sen sijaan ei ole mitään vähemmän! Tämä oli niiiiiin hyvää!


KANTARELLI-PINAATTILASAGNE (n. 2-3 annosta)

8 lasagnelevyä (täysjyvälevyt sopivat tähän hyvin)

tilkka öljyä
1 sipuli
n. 200g kantarelleja
1 pieni valkosipulinkynsi
pari mustakaalin lehteä
70 g tuoretta pinaattia
0,75 dl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
200 g kantarellituorejuustoa
ripaus suolaa ja mustapippuria
3 salvianlehteä
tiraus sitruunamehua

+ juustoraastetta (raastoin cheddarjuustoa)

Laita uuni kuumenemaan noin 180 asteeseen. Hienonna sipuli ja valkoipulinkynsi. Putsaa kantarellit ja hienonna ne veitsellä rouheeksi. Ei haittaa vaikka joukossa olisi jokunen reilumpikin pala. Poista mustakaalista paksu lehtiruoti ja suikaloi lehdet. Huuhtaise pinaatinlehdet ja leikkaa niitäkin veitsellä vähän pienemmiksi.

Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista sipulia ja sienihakkelusta siinä melko reippaalla lämmöllä viitisen minuuttia, välillä sekoitellen. Lisää sitten valkosipuli, mustakaali ja pinaatti pannulle ja jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Lämpöä kannattaa jo vähentää. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoita ne hyvin muiden ainesten joukkoon, minkä jälkeen voit lisätä maidon. Sekoita huolella, ettei jää paukkuja. Sekoita joukkoon vielä kantarellituorejuusto ja silputut salvianlehdet. Kun juusto on sulanut, tarkista paljonko suolaa vielä tarvitaan ja lisää sitä, jos tarvitaan. Muista, että pastakin imee makuja, joten suolaa saa olla himpun reippaammin kuin mitä normaalisti laittaisit. Ripaus mustapippuria ja tiraus sitruunamehua viimeistelevät maun.

Kokoa lasagne: Aloita ihan pienellä määrällä kastiketta, jonka päälle laitat lasagnelevyt. Sitten taas kastiketta ja vähän juustoraastetta, jonka jälkeen taas levyt - ja niin edelleen. Päällimmäiseksi tulee kerros kastiketta ja juustoraastetta. Nosta vuoka uuniin ja paista noin 50 minuuttia tai kunnes lasagnelevyt tuntuvat haarukalla kokeillen pehmeiltä. Jos juustoraaste tummuu kovin paljon, voi vuoan päälle laittaa palan foliota tai leivinpaperia.





tiistai 22. elokuuta 2017

Currykauraa

Nyhtökaurasta ja Härkiksestä on tullut varmaan monen kotitalouden kasvisruoka-arkea, sillä ne molemmat ovat näppäriä ja nopeita valmistaa ja ottavat hyvin makuja/mausteita vastaan. Meillä niillä on korvattu jauheliha mm. tortillojen välissä ja kaalipadassa - melko erilaisissa makumaailmoissa ja oikein onnistuneesti.

Tämänkertainen mauste, curryjauhe, sopi nyhtökauraan erinomaisesti! Olin ajatellut liemeksi kookoskermaa, mutta sen puutteessa laitoin jääkaapissa ollutta ruokakermaa. Currykaura oli sen verran maukas kokemus, että teen sitä toistekin, mutta testaan kookosmaidon kanssa seuraavalla kerralla.


CURRYKAURA (4 annosta)

2-3 rkl öljyä
peukalonpään kokoinen palanen tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
2 tl curryjauhetta
1/2 - 1 tl chilijauhetta (meidän makuumme teelusikallinen antoi sopivasti potkua)
1 pkt nyhtökauraa (naturel eli maustamaton)
2 tl hunajaa
2 dl ruokakermaa (tai kookosmaitoa)
suolaa (ripaus tai reilumpi ripaus, maun mukaan)
yhden limetin mehu (tai maun mukaan)

Kuori ja silppua inkiväärinpalanen, valkosipulinkynsi ja sipuli. Kuumenna pannulla öljyä ja paista silppusekoitusta muutaman minuutin ajan sekoitellen, ei ihan täydellä lämmöllä. Kun sipulit alkavat pehmentyä, lisää pannulle curryjauhe ja chilipulveri. Sekoita ja paista vielä minuutin verran. Kippaa pannulle nyhtökaura, sekoittele ja paistele, jotta kaura saa makua mausteista. Kaada kerma (tai kookosmaito) sekaan, lisää hiukan hunajaa, ripaus suolaa ja puolikkaan limetin mehu. Anna pulpahdella hetken aikaa ja tarkista sitten maku. Suolaa, hunajaa ja limetin mehua voi lisätä mieltymystensä mukaan.

Kastikkeesta/muhennoksesta tulee aika paksua ja melko kamalan näköistä (mutta hyvin hyvää!). En viitsi sanoa, mikä itselläni tuli ulkonäöstä mieleen... arvioi itse. Piristä annosta tarjoilemalla kastike esimerkiksi villiriisin kanssa.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Hävikistä herkuksi: Kantarellipyttipannu ja hippunen nieriää

Lauantain herkkupäivällisestä - uusia perunoita, paistettua nieriää ja kantarellimuhennosta - saatiin vielä sunnuntaina herkkulounas, kun se pyöräytettiin paistinpannun kautta lautasille. "Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa" kuuluu sanonta, joka on niin totta! Keitetyt perunat nousevat ihan uudelle tasolle paistettuina, ja kun sekaan täräyttää kermaista kantarellimuhennosta, niin hertspiukka, ollaan jo melko sfääreissä.

Kantarellimuhennoksen tein simppelisti sipulista, kantarelleista ja kuohukermasta (siis edellisenä päivänä), ja maustoin sen vain suolalla ja mustapippurilla. Ihanat kantarellit eivät muuta kaipaa. Nieriää paistettiin pannulla, mausteena suolaa ja kevyesti valkopippuria.

Kun tuli seuraavan päivän lounasaika, paistoin pannulla eilisestä jääneitä keitettyjä perunoita (viipaloituna/pilkottuna) ensin hetken aikaa (kunnes alkoivat saada hiukan väriä) ja lisäsin sitten sekaan sipulisilppua yhden sipulin verran. Ripsautin jossain vaiheessa mukaan hiukan suolaa ja mustapippuria. Kun sipulit olivat pehmenneet, lisäsin joukkoon kantarellimuhennoksen jämät (sitä oli 2-3 reilua ruokalusikallista), sekoitin ja annoin paistoksen muhia muutaman minuutin ajan. Sitten laitoin pannulle kalapalat, jotka lämpenivät nopeasti.


Ilman kalaakin tämä pyttipannu olisi ollut älyttömän hyvää, joten kasvissyöjä tai kala-allergikko sekoitelkoot pelkät perunat ja kantarellihässäkän.

Ei tässä tämän kummempia ohjeita tarvita. Paista, sekoita ja maista - nam!

torstai 10. elokuuta 2017

Pikaiset burgerisipulit

Minulla ja nelisenkymmentä vuotta nuoremmilla on erilainen kanta sipulin sopivuudesta hampurilaiseen. Minä kannatan, nuorempi ei. Minun mielestäni väliin sopii erinomaisesti sekä raaka että paistettu sipuli. Ensiksi mainittua on meidän burgereissamme yleensä  - ei vain siksi, että se on hyvää, vaan siksi että herään paistetun sipulin haaveisiin siinä vaiheessa, kun on aika kasata burgerit.

Erään viikon burgerihaaveena oli kanaburgeri, joka kaatui sitten siihen, ettei lähikaupassa ollut broilerinjauhelihaa (eikä lomalaisilla ollut virtaa kävellä viidensadan metrin päähän parempaan kauppaan). Tavallista burgeria piristämään ostin sitten vuohenjuustoa ja tein ihan minisatsin paistettua sipulia. Sipulihässäkkään sujautin rohkeasti yhden mustan (fermentoidun) valkosipulinkynnen (joita ostimme Tukholman reissulta). Se sopi joukkoon hyvin, ja  toisenkin kynnen olisi ihan hyvin voinut laittaa. Jos sinulla ei tätä valkosipulia ole, niin laita yksi tavallinen kynsi.


PAISTETTUA SIPULIA BURGERIN VÄLIIN (ihan pikkuruinen satsi, kahteen burgeriin))

pari sipulia
öljyä paistamiseen
1 (musta) valkosipulinkynsi
hippunen suolaa
pari töräystä juoksevaa hunajaa
n. 1 rkl  balsamiviinietikkaa

Leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Paista niitä pannulla aluksi melko kuumalla, sitten lempeämmällä lämmöllä, välillä sekoitellen. Silppua valkosipulinkynsi ja lisää joukkoon. Jatka paistamista ja lisää suolaa ja hunajaa joukkoon. Lisää pannulle myös hiukan balsamiviinietikkaa ja anna sipuleiden vielä muhia pari minuuttia.

Sitten vaan burgeria täyttämään!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Grillatun munakoison hyvä ystävä: mustavalkosipulikastike

Viime vuosina reissutuliaiset ovat yhä useammin olleet jollain lailla kytköksissä ruokaan ja matkoilta tuodaankin kotiin joku kiva astia tai oululaiselle eksoottista ruoka-ainetta. Nyt kesälomakeikan (Tukholma) erikoisuus oli musta valkosipuli, johon en ole näillä leveysasteilla vielä törmännyt. Musta valkosipuli on ymmärtääkseni tavallista valkosipulia, jota on pitkään ja hartaasti (siis ihan viikkoja tai kuukausiakin vissiin) muhitettu sopivan matalassa lämpötilassa. Tällöin valkosipulinkynnet mustuvat ja pehmenevät (rakenne oli vähän kumimainen ehkä), ja makuun tulee tummuutta ja juurevuutta. Valkosipulin kirpakkuutta ja väkevyyttä ei enää ole, ja jotkut kai luonnehtivat makua jopa jotenkin lakritsamaiseksi tai balsamicolle vivahtavaksi.

Koska tällaista tuotetta tuli siis ostettua, niin piti ryhtyä googlailemaan sille käyttötarkoitusta. Kokki Ottolenghin resepti oli juuri ihanasti kesään sopiva: grillatut munakoisoviipaleet ovat ihan huippuhyviä ja ajatus mustavalkosipulikastikkeesta toi sopivasti eksotiikkaa mukaan. Muokkailin reseptiä hiukan (vähensin valkosipulin määrää, kun jännitti, että mille se maistuu...), ja tuohon alle kirjatulla ohjeella saatiin tosi herkullinen kastike munakoisoille. Ällistyttävän hieno makuyhdistelmä!


MUSTAVALKOSIPULIKASTIKE GRILLATULLE MUNAKOISOLLE

4 mustaa (fermentoitua) valkosipulinkynttä
1/3 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
n. 1,5 dl kreikkalaista jugurttia
hiukan tilliä + rakuunaa + basilikaa + lehtipersiljaa silputtuna

Möyhennä mustat valkosipulinkynnet suolan, sitruunamehun. oliiviöljyn, mustapippurin ja parin jugurttiruokalusikallisen kanssa morttelissa melko tasaiseksi tahnaksi (tai surauta jollain härrävärkillä ne). Lisää sitten joukkoon loppu jugurtti ja silputut yrtit. Sekoita ja laita kastike jääkaappiin joksikin aikaa ennen tarjoilua.

* * *

Minä leikkasin munakoison pitkittäin noin sentin paksuisiksi siivuiksi, ripottelin päälle hiukan suolaa ja sivelin yrttiöljyllä (jossa oli öljyyn sekoitettuna hiukan lehtipersiljaa ja basilikaa sekä tiraus sitruunamehua). Munakoisoviipaleisiin grillattiin molemmin puolin kaunis väri ja siinäpä ne myös ehtivät hyvin kypsyä. Kun munakoisoviipaleet oli grillattu, ne asemoitiin tarjoiluvadille ja mustavalkosipulikastiketta lusikoitiin päälle. Alkuperäisessä ohjeessa koristeeksi ja lisämausteeksi oli öljyssä rapsakaksi paistettu chilisilppua ja tavallisen valkosipulin kynsiä viipaloituna, mutta minä jätin ne tällä kertaa pois.

Ai niin, tältä näyttää musta valkosipuli - vähän epäilyttävältä ja jännittävältä:

maanantai 7. elokuuta 2017

Best evö!: Seljankukkaposset

Posset on hapokkaalla hedelmämehulla hyydytettyä kermaa, jos joltakulta on tämä asia viime vuosina mennyt sattumoisin ohi. Kovasti erilaisia possetteja on eri lehdissä ja medioissa toitotettukin. Se on verrattain yksinkertainen valmistaa, joten jos se vielä on kokkeilematta, niin hopsansaa kattila esille!

Pidän kovasti seljankukkamehun mausta, joten ruotsalaisessa Elle Mat & Vin -lehdessä (nro 4/5, 2017) ollut resepti ei joutanut kauaa odottelemaan testausta Kotiharmin keittiössä. Minä lisäsin omin nokkineni hiukan seljankukkamehun määrää ja ripsautin myös hiukan sokeria joukkoon. Noilla muutoksilla lopputulos oli enemmän kuin ihanaa!


SELJANKUKKAPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,6 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
3 tl sokeria
n. 1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua

Mittaa kattilaan kuohukerma, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kuumenna seos ja anna sen kiehua hiljalleen noin kahdeksan minuuttia. Raasta sitten joukkoon sitruunan kuorta ja purista mukaan myös sitruunan mehua. Sekoita, anna ihan pieni hetki ässettyä, sekoita kevyesti, ja jaa seos sitten matalahkoihin jälkiruokakulhoihin. Matalissa tarjoiluastioissa posset jähmettyy todennäköisemmin kokonaan paremmin kuin esimerkiksi juomalasissa (jossa olen kyllä myös hyydyttänyt ja tarjoillut sitruunapossettia). Esimerkiksi vadelmat sopivat tähän erinomaisesti koristeeksi, mutta lehdessä koristeena oli valkoherukoita.


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Savusimpukkakastike pastalle

Jos olet sairas / kiireinen / laiska tai tarvitset muuten vain erinomaisen maukkaan ruuan ilman suurta vaivannäköä, suosittelen tarttumaan tähän reseptiin. Pastan kiehuessa ehtii valmistaa kastikkeen ja käydä välillä lepäämässäkin - tai puuhastelemassa joitakin kiireisen hommia (joita ei näin lomalaisena tule yhtään mieleen, vaikka kuinka pinnistelen).


SAVUSIMPUKKAKASTIKE PASTALLE
(riittää noin 3-4 annokseen)

tilkka öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pätkä punaista chiliä (laitoin vajaan puolikkaan)
2 dl kuohukermaa
1/3 kalaliemikuutiosta
pari teelusikallista raastettua sitruunankuorta
n. 2-3 rkl sitruunamehua
1 prk savustettuja simpukoita (200 g:n purkki)
ruokalusikallinen tillisilppua
hippunen suolaa ja mustapippuria

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja aloita kastikkeen valmistus (ja heitä pasta kattilaan kiehumaan, kun vesi kiehuu). Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi, ja halkaise chilinpätkä ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pannulla tilkkanen öljyä ja paista sipuleita ja chilejä lempeähköllä lämmöllä hetken aikaa, välillä sekoitellen, kunnes sipulinpalat ovat pehmenneet. Liian kuumalla paistaminen kärventää valkosipulin, ja sitä tässä ei nyt tavoitella. Lisää sitten pannuun kerma, kalaliemikuutio, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehua (ensin pari ruokalusikallista). Nosta lämpöä ja anna kastikkeen kiehahtaa hetken ajan. Maista, tarvitaanko lisää suolaa (simpukoistakin tulee hiukan, kun ne lisätään). Minä ripsautin vähän lisää tässä vaiheessa. Lisää joukkoon myös mustapippuria. Sekoita ja maista, ja lisää halutessasi vielä vähän sitruunamehua. Sen määrä on makuasia. Lisää ihan lopuksi, kun pasta alkaa jo olla kypsää, simpukat (joista on valutettu öljy pois) ja tillisilppu. Sekoita ja kuumenna, mutta keittää ei enää tarvitse.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lounassalaatti

Lounassalaatilta toivoisi riittävästi ruokaisuutta, että pärjää iltapäivään saakka - joko töitä tehden tai näin lomaillessa kevyttä dekkaria sohvanmutkassa lueskellen. Jos ei halua ruokaisuutta lihan tai kalan muodossa, ovat esimerkiksi kikherneet aivan loistava osanen salaattiin. Niiden ansiosta nälkä pysyy loitolla vähän kauemmin kuin "Lissabonilaisella salaatilla", jonka muuan kaupungissa matkaillut totesi olevan yhtä kuin salaatti-kurkku-tomaatti -viritelmä. Olen tarkkaillut Hannelen blogia, josko sinne ilmestyisi tarkka ohje tuosta eksoottisesta salaatista :) Vielä ei ole näkynyt...

En erityisemmin pidä salaatinkastikkeista. Vain harvoin vastaan tulee kastike, josta oikeasti pidän. Marinoin nyt kikherneitä (tai en tiedä, voiko marinoimiseksi sanoa sitä, että sekoittaa herneisiin sitä sun tätä) ja ajattelin niistä tulevan riittävästi kastiketta ja makua salaatitin. Toisaalta valmiiksi marinoidut fetakuutiotkin, joita lisäsin salaattiin, olisivat kyllä maustaneet sitä. En suuremmin pilkkonut salaattiaineita, mutta kurkkua sentään siivutin, enkä laittanut palana. Nopeaa, helppoa ja äärimmäisen hyvää. Niin hyvää, että meinasin kikherneiden makua tarkistaessani syödä useamman lusikallisen niitä - ennen kuin ne olivat salaattilautasella.



LOUNASSALAATTI MAUSTETUILLA KIKHERNEILLÄ

Marinoidut kikherneet:
1 pkt kypsiä kikherneitä
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
pari ruokalusikallista sitruunamehua
hiukan raastettua sitruunankuorta
ihan pieni valkosipulinkynsi raastettuna
pari ruokalusikallista yrttisilppua (esim. lehtipersiljaa, basilikaa, salviaa)
ripaus mustapippuria

Sekoita muut aineet kikherneiden joukkoon ja lado maustettuja herneitä haluamasi määrä muun salaatin päälle.

Salaattia varten tarvitset lisäksi esimerkiksi
- romainesalaattia ja rucolaa
- tomaattia
- kurkkua
- (marinoituja) fetajuustokuutioita
- punasipulia / sipulinvarsia


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juustokakkua ilman vuokaa

Juustokakkureseptejä löytyy moneen makuun. Välillä maistuu tuhti uunissa kypsennetty juustokakku marjakastikkeen kera, välillä tekee mieli hyydytettyä keksipohjaista juustokakkua. Joskus taas ei tiedä, minkälainen maistuisi, ja silloin tulee tehneeksi jotain aivan erilaista.

Hääräsin lomamaanantaina tovin jos toisenkin keittiössä valmistaessani pökerryttävän ihanaa pestolasagnea, ja jälkkäriosastollekin päätin tehdä jotain italialaista. Seikkailin tuon lasagnen reseptiikasta vastaavan kokkirouvan sivuilla ja törmäsin limoncello-juustokakun ohjeeseen. Erittäin houkutteleva ohje, mutta ajattelin oikaista. Tekisinkin pelkkää juustokakkumassaa ilman liivatetta ja murustelisin keksiä sen rinnalle tai päälle - tai johonkin. Lasagnen jälkiruuaksi tarjoilin juustokakun lasista, mutta tänään asettelin juustopalleron lautaselle keksimurun ja basilikasokerin kanssa. Tee sinä oma versiosi oman taiteellisen silmäsi mukaan!

En tehnyt juustomassasta kovin makeaa, vaan pikemminkin raikasta. Sinä voit lisätä sokeria joukkoon oman makusi mukaan.


JUUSTOKAKKU ILMAN VUOKAA (ja ilman liivatetta)
3 - 4 annosta

250 g mascarponejuustoa
n. 1 dl turkkilaista jugurttia
n. 3 rkl tomusokeria
hiukan raastettua sitruunankuorta
n. 2 rkl sitruunamehua
(2 cl limoncello-likööriä)

1 murennettu kandisokerikeksi / ruokailija
vadelmia koristeeksi

Sekoita tuorejuustosta ja muista aineksista tasainen massa. Annostele se laseihin tai lautaselle. Jos teet annokset laseihin, voit painaa jokaiseen lasiin juustomassaan vadelman tai pari piiloon ja lisätä vielä hiukan juustoseosta päälle. Murenna keksit hienohkoksi jauheeksi/muruksi ja lusikoi juustomassan päälle. Koristele vadelmilla.

Jos haluat päästää taiteellisen sielusi valloilleen, kokoa haluamasi annokset lautasille. Minä laitoin alla olevalle lautaselle ensin keksimurua, sitten pyörittelin kahdella ruokalusikalla juustomassasta palleron, ja ripottelin toiselle reunalle basilikasokeria (muutama basilikanlehti ja vähän sokeria hierotaan morttelissa tasaisen vihreäksi sokeriksi). Koristelin annoksen komeilla vadelmilla ja pallobasilikan lehdillä.


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Aamiaislautanen

Jos aamupalaa syödään vasta puolenpäivän tienoilla, kuten meillä tänään, saa siinä olla hyvinkin lounasmaisia elementtejä. Kananmunat ja pekoni ovat taattua aamiaiskamaa, samoin avokado, mutta couscousin avulla tästä tuli erittäin hyvä kokonaisuus, jonka voisi nimetä aamiaislautaseksi, lounaaksi tai brunssiksi. Ravinteikas lautasellinen sopii hyvin niin aamun kuntoilijalle kuin edellisen illan juhlijallekin.

Kun jälkiruuaksi surauttaa smoothien ja keittää kahvit, niin täysi maha ja hyvä mieli on taattu tunneiksi eteenpäin!


AAMIAISLAUTANEN / BRUNSSITARJOTTAVA (noin neljä annosta couscousia)

2 dl couscousia
2 dl kiehuvaa vettä
1 tl (luomu)kasvisliemijauhetta

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
hippunen suolaa (tarvittaessa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
kourallinen yrttejä (lehtipersiljaa, basilikaa, minttua)
3-4 salvian lehteä
kourallinen rucolaa
n. 1,5 dl herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
2 kevätsipulia varsineen (tai 1 salottisipuli)
1 pieni valkosipulinkynsi

1 kananmuna / ruokailija
2-3 siivua pekonia / ruokailija
puolikas avokado / ruokailija
kirsikkatomaatteja

Aloita couscousista. Laita ryynit kuumutta kestävään kulhoon tai pieneen kattilaan kasvisliemijauheen kanssa, kaada kuuma vesi päälle ja sekoita. Laita päälle kelmu tai kansi ja anna couscousin turvota 8-10 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan) eli suunnilleen sen aikaa, kun silppuat siihen muut ainekset.

Viipaloi sipulinvarret (tai hienonna salottisipuli), riivi herneet paloistaan (tai sulata pakasteherneet), kuori ja raasta valkosipulinkynsi ja silppua yrtit ja rucola. Kun couscous on pehmennyt, lisää äsken mainitut lisukkeet sen sekaan, ja sekoita joukkoon myös herneet, öljy, balsamico ja mustapippuria. Suolaa voi lisätä maun mukaan. Jätä couscous maustumaan siksi aikaa, kun paistat kananmunat ja pekonisiivut. Tähän sopii hyvin hiukan paistettu muna, jossa on löysähkö keltuainen - tai sitten uppomuna, miten tykkää (ja jaksaa).

Kokoa valmiit annokset ruokailijoille tai asettele kaikki tarjolle erikseen, jotta jokainen saa koota mieleisensä kombon.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Gochujang-härkistä

Näin kuumimman (toivottavasti myös säiden puolesta) grillimakkarakauden kynnyksellä täytyy välillä myös pitäytyä ihan pelkässä kasvisruuassa. Meillä ei erikseen ja kalenteroidusti vietetä kasvisruokapäiviä, vaan ne ovat osa arkiruokarytmiä hyvin luontevasti. Härkis on kiva ja maistuva proteiininlähde kasvisaterioihin, ja tällä kertaa se maustettiin korealaisittain gocujang-chilimaustetahnalla. Työpäivän jälkeen riisin kypsyessä ehti helposti tehdä härkislisukkeen ja tarkistaa vieläpä verkosta tuoreimmat käänteet ja kommentit hallituskuvioissa (ja puoluehärdellissä).


GOCHUJANG-HÄRKIS

pari ruokalusikallista öljyä paistamiseen
1 sipuli
puolikas (suippo)paprika
kourallinen parsakaalinnuppuja
2 porkkanaa
2 cm:n pätkä inkivääriä (=reilu ruokalusikallinen silputtuna)
4 valkosipulinkynttä
reilu teelusikallinen Gochujang-chilitahnaa (tai maun mukaan)
1 pkt Härkistä
vajaa 1 dl soijakastiketta (säädä kastikkeella suolaisuus makusi mukaan)
2,5 dl vettä + 1 tl Maizenaa
1 dl sipulinvarsia (tai kevätsipulia) silputtuna

Kuori ja suikaloi sipuli. Kuori ja viipaloi porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa parsakaalin nuppuja hiukan pienemmiksi paloiksi. Suikaloi paprika. Kuori ja raasta/hienonna inkivääri ja valkosipulinkynnet. 

Kuumenna paistinpannulla tai wokkipannulla öljyä ja paista siinä ensin sipulia, paprikaa, porkkanasiivuja ja parsakaalipaloja viitisen minuuttia (oikein reilulla lämmöllä, välillä sekoitellen). Lisää sitten joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja paista vielä minuutti-pari (varo, etteivät pala). Vähennä lämpöä ja lisää pannulle Härkisrouhe, chilitahna ja soijakastiketta (laita ensi puolisen desiä ja lisää myöhemmin, jos haluat), ja sekoita hyvin. Sekoita veden joukkoon Maizena ja kaada pannulle muiden ainesten joukkoon. Sekoita, ja anna kiehahtaa parin minuutin ajan. Maistele ja lisää tarvittaessa vielä soijakastiketta suolaisuuden lisäämiseksi. Lisää joukkoon ihan lopuksi, juuri ennen tarjoilua, silputut  (kevät)sipulinvarret.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lisuketta tai pääruokaa: linssejä ja munakoisoa

Linssit ovat hyviä ja ravitsevia, ja sopivien kumppaneiden kanssa niistä saa kokonaisen aterian. Proteiinikertymä on kerralla kuitattu, vitamiinit ja hivenaineet saatu, eikä tarvitse kuikuilla lihan perään. Linsseistä saa kuitenkin kivan lisukkeen lihalle tai kalalle, ja tällä kertaa uunissa kypsennetty kana sai seurakseen linssi-munakoisomuhennosta. Tämä on erinomainen lisukevaihtoehto riisin, ohran, potun tai pastan sijaan.


LINSSI-MUNAKOISOMUHENNOS

öljyä
1 munakoiso
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kymmenkunta kirsikkatomaattia
2 dl punaisia linssejä
noin reilut 3 dl vettä
1 tl kasvisliemijauhetta
1 tl balsamiviinietikkaa
1/2 dl yrttisilppua (esim. tuoretta basilikaa, persiljaa, oreganoa, minttua...)
hiukan mustapippuria
ripaus suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa

Pese ja kuutioi munakoiso suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuumenna korkeareunaisella paistinpannulla öljyä ja laita munakoisopalat paistumaan. Paista munakoisoja oikein kuumalla pannulla, kunnes ne ovat kauttaaltaan saaneet väriä. Voit lisätä öljyä pannulle välillä, mutta pidä joku tolkku - munakoisot imaisevat helposti melkoisen satsin, eikä tavoite ole, että ne lilluvat öljyssä. Kun munakoisoissa on väriä, lisää pannulle hiukan öljyä sekä sipulikuutiot ja valkosipulisilppu. Pienennä lämpöä ja kuullota sipuleita munakoisopalojen seassa sekoitellen, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Puolita kirsikkatomaatit ja heitä pannulle paistumaan.

Huuhtele linssit ja lisää ne pannulle. Lisää myös kolmisen desiä vettä ja kasvisliemijauhe. Sekoita, laita kansi päälle ja anna linssien hautua kypsiksi. Tämä kestää kymmenisen minuuttia. Kannattaa välillä sekoittaa ja tarkistaa nestetilanne (voit lisätä tarvittaessa hiukan vettä). Kun linssit ovat kypsyneet, lisää sekaan balsamiviinietikka ja yrtit sekä mustapippuri ja hunaja. Sekoita ja tarkista vielä suolan määrä sopivaksi.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kanaa ja kirsikkapiirasta

Kun uuni lämmitetään ruuanlaittoa varten, on taloudellista tehdä samoilla lämmöillä myös jotain leivonnaista, eikö vain?

Sunnuntaina meillä herkuteltiin paitsi yrttikanalla, myös Twin Peaksin kirsikkapiiraalla. Aloitimme nimittäin katsomaan tuon kulttisarjan uutta kautta, ja se vaati ehdottomasti piirasta ja kahvia. Molemmat maistuivat Twin Peaksin ohessa aivan mahdottoman hyvälle. (Nyt on neljä jaksoa katsottu ja olen enemmän pihalla kuin monessa muussa sarjassa tässä vaiheessa. Välillä on tuntunut, että olen Kiasmassa katsomassa jotain audiovisuaalista installaatiota... Tunnelmassa on kuitenkin jotain koukuttavaa, joten katsotaan nyt loppuun asti, mimmoisia kuvioita sinne Cooperin monien kasvojen taakse kehkeytyy.))

Sunnuntaikanamme oli luullisten paistipalojen muodossa ja sai mausteekseen karkeaa dijonsinappia ja kasan yrttejä. Kannattaa survoa mausteet aina broiskun nahan alle, jolloin ne pääsevät kunnolla maustamaan lihaa, eivätkä valu nahkaa myöten vuoan pohjalle.



YRTTISET BROILERIN PAISTIPALAT

n. 600 g nahallisia kana-/broilerpaloja (luullisia paistipaloja tai koipireisiä)

n. 1dl yrttisilppua (tuoretta basilikaa, oreganoa ja persiljaa)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl karkeaa dijonsinappia
5-6 tl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa
pari rouhaisua mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita yrtit ja muut maustetahnan ainekset sekaisin kulhossa. Öljyä tulee sen verran, että seoksesta tulee paksuhko tahna, joka ei valu heti pois kanojen päältä. Ripsauta hiukan suolaa kanojen alapuolelle. Irrottele kanapalojen nahkoja lihasta työntämällä sormet varovasti väliin. Lusikoi yrttitahnaa jokaisen kanapalan nahkan alle ja nosta palat uunivuokaan nahkapuoli (eli yrttitahnapuoli) päälle päin. Lorauta hiukan oliiviöljyä vielä kanojen päälle ja ripsauta halutessasi hippunen suolaakin. Nosta vuoka uuniin ja paista noin 1 h 10 minuuttia tai kunnes palat ovat kypsentyneet kunnolla.

* * *

Jälkiruuaksi kirsikkapiirasta ja Twin Peaksia, kyllä kiitos!