keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lounassalaatti

Lounassalaatilta toivoisi riittävästi ruokaisuutta, että pärjää iltapäivään saakka - joko töitä tehden tai näin lomaillessa kevyttä dekkaria sohvanmutkassa lueskellen. Jos ei halua ruokaisuutta lihan tai kalan muodossa, ovat esimerkiksi kikherneet aivan loistava osanen salaattiin. Niiden ansiosta nälkä pysyy loitolla vähän kauemmin kuin "Lissabonilaisella salaatilla", jonka muuan kaupungissa matkaillut totesi olevan yhtä kuin salaatti-kurkku-tomaatti -viritelmä. Olen tarkkaillut Hannelen blogia, josko sinne ilmestyisi tarkka ohje tuosta eksoottisesta salaatista :) Vielä ei ole näkynyt...

En erityisemmin pidä salaatinkastikkeista. Vain harvoin vastaan tulee kastike, josta oikeasti pidän. Marinoin nyt kikherneitä (tai en tiedä, voiko marinoimiseksi sanoa sitä, että sekoittaa herneisiin sitä sun tätä) ja ajattelin niistä tulevan riittävästi kastiketta ja makua salaatitin. Toisaalta valmiiksi marinoidut fetakuutiotkin, joita lisäsin salaattiin, olisivat kyllä maustaneet sitä. En suuremmin pilkkonut salaattiaineita, mutta kurkkua sentään siivutin, enkä laittanut palana. Nopeaa, helppoa ja äärimmäisen hyvää. Niin hyvää, että meinasin kikherneiden makua tarkistaessani syödä useamman lusikallisen niitä - ennen kuin ne olivat salaattilautasella.



LOUNASSALAATTI MAUSTETUILLA KIKHERNEILLÄ

Marinoidut kikherneet:
1 pkt kypsiä kikherneitä
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
pari ruokalusikallista sitruunamehua
hiukan raastettua sitruunankuorta
ihan pieni valkosipulinkynsi raastettuna
pari ruokalusikallista yrttisilppua (esim. lehtipersiljaa, basilikaa, salviaa)
ripaus mustapippuria

Sekoita muut aineet kikherneiden joukkoon ja lado maustettuja herneitä haluamasi määrä muun salaatin päälle.

Salaattia varten tarvitset lisäksi esimerkiksi
- romainesalaattia ja rucolaa
- tomaattia
- kurkkua
- (marinoituja) fetajuustokuutioita
- punasipulia / sipulinvarsia


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Juustokakkua ilman vuokaa

Juustokakkureseptejä löytyy moneen makuun. Välillä maistuu tuhti uunissa kypsennetty juustokakku marjakastikkeen kera, välillä tekee mieli hyydytettyä keksipohjaista juustokakkua. Joskus taas ei tiedä, minkälainen maistuisi, ja silloin tulee tehneeksi jotain aivan erilaista.

Hääräsin lomamaanantaina tovin jos toisenkin keittiössä valmistaessani pökerryttävän ihanaa pestolasagnea, ja jälkkäriosastollekin päätin tehdä jotain italialaista. Seikkailin tuon lasagnen reseptiikasta vastaavan kokkirouvan sivuilla ja törmäsin limoncello-juustokakun ohjeeseen. Erittäin houkutteleva ohje, mutta ajattelin oikaista. Tekisinkin pelkkää juustokakkumassaa ilman liivatetta ja murustelisin keksiä sen rinnalle tai päälle - tai johonkin. Lasagnen jälkiruuaksi tarjoilin juustokakun lasista, mutta tänään asettelin juustopalleron lautaselle keksimurun ja basilikasokerin kanssa. Tee sinä oma versiosi oman taiteellisen silmäsi mukaan!

En tehnyt juustomassasta kovin makeaa, vaan pikemminkin raikasta. Sinä voit lisätä sokeria joukkoon oman makusi mukaan.


JUUSTOKAKKU ILMAN VUOKAA (ja ilman liivatetta)
3 - 4 annosta

250 g mascarponejuustoa
n. 1 dl turkkilaista jugurttia
n. 3 rkl tomusokeria
hiukan raastettua sitruunankuorta
n. 2 rkl sitruunamehua
(2 cl limoncello-likööriä)

1 murennettu kandisokerikeksi / ruokailija
vadelmia koristeeksi

Sekoita tuorejuustosta ja muista aineksista tasainen massa. Annostele se laseihin tai lautaselle. Jos teet annokset laseihin, voit painaa jokaiseen lasiin juustomassaan vadelman tai pari piiloon ja lisätä vielä hiukan juustoseosta päälle. Murenna keksit hienohkoksi jauheeksi/muruksi ja lusikoi juustomassan päälle. Koristele vadelmilla.

Jos haluat päästää taiteellisen sielusi valloilleen, kokoa haluamasi annokset lautasille. Minä laitoin alla olevalle lautaselle ensin keksimurua, sitten pyörittelin kahdella ruokalusikalla juustomassasta palleron, ja ripottelin toiselle reunalle basilikasokeria (muutama basilikanlehti ja vähän sokeria hierotaan morttelissa tasaisen vihreäksi sokeriksi). Koristelin annoksen komeilla vadelmilla ja pallobasilikan lehdillä.


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Aamiaislautanen

Jos aamupalaa syödään vasta puolenpäivän tienoilla, kuten meillä tänään, saa siinä olla hyvinkin lounasmaisia elementtejä. Kananmunat ja pekoni ovat taattua aamiaiskamaa, samoin avokado, mutta couscousin avulla tästä tuli erittäin hyvä kokonaisuus, jonka voisi nimetä aamiaislautaseksi, lounaaksi tai brunssiksi. Ravinteikas lautasellinen sopii hyvin niin aamun kuntoilijalle kuin edellisen illan juhlijallekin.

Kun jälkiruuaksi surauttaa smoothien ja keittää kahvit, niin täysi maha ja hyvä mieli on taattu tunneiksi eteenpäin!


AAMIAISLAUTANEN / BRUNSSITARJOTTAVA (noin neljä annosta couscousia)

2 dl couscousia
2 dl kiehuvaa vettä
1 tl (luomu)kasvisliemijauhetta

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
hippunen suolaa (tarvittaessa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
kourallinen yrttejä (lehtipersiljaa, basilikaa, minttua)
3-4 salvian lehteä
kourallinen rucolaa
n. 1,5 dl herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
2 kevätsipulia varsineen (tai 1 salottisipuli)
1 pieni valkosipulinkynsi

1 kananmuna / ruokailija
2-3 siivua pekonia / ruokailija
puolikas avokado / ruokailija
kirsikkatomaatteja

Aloita couscousista. Laita ryynit kuumutta kestävään kulhoon tai pieneen kattilaan kasvisliemijauheen kanssa, kaada kuuma vesi päälle ja sekoita. Laita päälle kelmu tai kansi ja anna couscousin turvota 8-10 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan) eli suunnilleen sen aikaa, kun silppuat siihen muut ainekset.

Viipaloi sipulinvarret (tai hienonna salottisipuli), riivi herneet paloistaan (tai sulata pakasteherneet), kuori ja raasta valkosipulinkynsi ja silppua yrtit ja rucola. Kun couscous on pehmennyt, lisää äsken mainitut lisukkeet sen sekaan, ja sekoita joukkoon myös herneet, öljy, balsamico ja mustapippuria. Suolaa voi lisätä maun mukaan. Jätä couscous maustumaan siksi aikaa, kun paistat kananmunat ja pekonisiivut. Tähän sopii hyvin hiukan paistettu muna, jossa on löysähkö keltuainen - tai sitten uppomuna, miten tykkää (ja jaksaa).

Kokoa valmiit annokset ruokailijoille tai asettele kaikki tarjolle erikseen, jotta jokainen saa koota mieleisensä kombon.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Gochujang-härkistä

Näin kuumimman (toivottavasti myös säiden puolesta) grillimakkarakauden kynnyksellä täytyy välillä myös pitäytyä ihan pelkässä kasvisruuassa. Meillä ei erikseen ja kalenteroidusti vietetä kasvisruokapäiviä, vaan ne ovat osa arkiruokarytmiä hyvin luontevasti. Härkis on kiva ja maistuva proteiininlähde kasvisaterioihin, ja tällä kertaa se maustettiin korealaisittain gocujang-chilimaustetahnalla. Työpäivän jälkeen riisin kypsyessä ehti helposti tehdä härkislisukkeen ja tarkistaa vieläpä verkosta tuoreimmat käänteet ja kommentit hallituskuvioissa (ja puoluehärdellissä).


GOCHUJANG-HÄRKIS

pari ruokalusikallista öljyä paistamiseen
1 sipuli
puolikas (suippo)paprika
kourallinen parsakaalinnuppuja
2 porkkanaa
2 cm:n pätkä inkivääriä (=reilu ruokalusikallinen silputtuna)
4 valkosipulinkynttä
reilu teelusikallinen Gochujang-chilitahnaa (tai maun mukaan)
1 pkt Härkistä
vajaa 1 dl soijakastiketta (säädä kastikkeella suolaisuus makusi mukaan)
2,5 dl vettä + 1 tl Maizenaa
1 dl sipulinvarsia (tai kevätsipulia) silputtuna

Kuori ja suikaloi sipuli. Kuori ja viipaloi porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa parsakaalin nuppuja hiukan pienemmiksi paloiksi. Suikaloi paprika. Kuori ja raasta/hienonna inkivääri ja valkosipulinkynnet. 

Kuumenna paistinpannulla tai wokkipannulla öljyä ja paista siinä ensin sipulia, paprikaa, porkkanasiivuja ja parsakaalipaloja viitisen minuuttia (oikein reilulla lämmöllä, välillä sekoitellen). Lisää sitten joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja paista vielä minuutti-pari (varo, etteivät pala). Vähennä lämpöä ja lisää pannulle Härkisrouhe, chilitahna ja soijakastiketta (laita ensi puolisen desiä ja lisää myöhemmin, jos haluat), ja sekoita hyvin. Sekoita veden joukkoon Maizena ja kaada pannulle muiden ainesten joukkoon. Sekoita, ja anna kiehahtaa parin minuutin ajan. Maistele ja lisää tarvittaessa vielä soijakastiketta suolaisuuden lisäämiseksi. Lisää joukkoon ihan lopuksi, juuri ennen tarjoilua, silputut  (kevät)sipulinvarret.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lisuketta tai pääruokaa: linssejä ja munakoisoa

Linssit ovat hyviä ja ravitsevia, ja sopivien kumppaneiden kanssa niistä saa kokonaisen aterian. Proteiinikertymä on kerralla kuitattu, vitamiinit ja hivenaineet saatu, eikä tarvitse kuikuilla lihan perään. Linsseistä saa kuitenkin kivan lisukkeen lihalle tai kalalle, ja tällä kertaa uunissa kypsennetty kana sai seurakseen linssi-munakoisomuhennosta. Tämä on erinomainen lisukevaihtoehto riisin, ohran, potun tai pastan sijaan.


LINSSI-MUNAKOISOMUHENNOS

öljyä
1 munakoiso
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kymmenkunta kirsikkatomaattia
2 dl punaisia linssejä
noin reilut 3 dl vettä
1 tl kasvisliemijauhetta
1 tl balsamiviinietikkaa
1/2 dl yrttisilppua (esim. tuoretta basilikaa, persiljaa, oreganoa, minttua...)
hiukan mustapippuria
ripaus suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa

Pese ja kuutioi munakoiso suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuumenna korkeareunaisella paistinpannulla öljyä ja laita munakoisopalat paistumaan. Paista munakoisoja oikein kuumalla pannulla, kunnes ne ovat kauttaaltaan saaneet väriä. Voit lisätä öljyä pannulle välillä, mutta pidä joku tolkku - munakoisot imaisevat helposti melkoisen satsin, eikä tavoite ole, että ne lilluvat öljyssä. Kun munakoisoissa on väriä, lisää pannulle hiukan öljyä sekä sipulikuutiot ja valkosipulisilppu. Pienennä lämpöä ja kuullota sipuleita munakoisopalojen seassa sekoitellen, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Puolita kirsikkatomaatit ja heitä pannulle paistumaan.

Huuhtele linssit ja lisää ne pannulle. Lisää myös kolmisen desiä vettä ja kasvisliemijauhe. Sekoita, laita kansi päälle ja anna linssien hautua kypsiksi. Tämä kestää kymmenisen minuuttia. Kannattaa välillä sekoittaa ja tarkistaa nestetilanne (voit lisätä tarvittaessa hiukan vettä). Kun linssit ovat kypsyneet, lisää sekaan balsamiviinietikka ja yrtit sekä mustapippuri ja hunaja. Sekoita ja tarkista vielä suolan määrä sopivaksi.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kanaa ja kirsikkapiirasta

Kun uuni lämmitetään ruuanlaittoa varten, on taloudellista tehdä samoilla lämmöillä myös jotain leivonnaista, eikö vain?

Sunnuntaina meillä herkuteltiin paitsi yrttikanalla, myös Twin Peaksin kirsikkapiiraalla. Aloitimme nimittäin katsomaan tuon kulttisarjan uutta kautta, ja se vaati ehdottomasti piirasta ja kahvia. Molemmat maistuivat Twin Peaksin ohessa aivan mahdottoman hyvälle. (Nyt on neljä jaksoa katsottu ja olen enemmän pihalla kuin monessa muussa sarjassa tässä vaiheessa. Välillä on tuntunut, että olen Kiasmassa katsomassa jotain audiovisuaalista installaatiota... Tunnelmassa on kuitenkin jotain koukuttavaa, joten katsotaan nyt loppuun asti, mimmoisia kuvioita sinne Cooperin monien kasvojen taakse kehkeytyy.))

Sunnuntaikanamme oli luullisten paistipalojen muodossa ja sai mausteekseen karkeaa dijonsinappia ja kasan yrttejä. Kannattaa survoa mausteet aina broiskun nahan alle, jolloin ne pääsevät kunnolla maustamaan lihaa, eivätkä valu nahkaa myöten vuoan pohjalle.



YRTTISET BROILERIN PAISTIPALAT

n. 600 g nahallisia kana-/broilerpaloja (luullisia paistipaloja tai koipireisiä)

n. 1dl yrttisilppua (tuoretta basilikaa, oreganoa ja persiljaa)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl karkeaa dijonsinappia
5-6 tl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa
pari rouhaisua mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita yrtit ja muut maustetahnan ainekset sekaisin kulhossa. Öljyä tulee sen verran, että seoksesta tulee paksuhko tahna, joka ei valu heti pois kanojen päältä. Ripsauta hiukan suolaa kanojen alapuolelle. Irrottele kanapalojen nahkoja lihasta työntämällä sormet varovasti väliin. Lusikoi yrttitahnaa jokaisen kanapalan nahkan alle ja nosta palat uunivuokaan nahkapuoli (eli yrttitahnapuoli) päälle päin. Lorauta hiukan oliiviöljyä vielä kanojen päälle ja ripsauta halutessasi hippunen suolaakin. Nosta vuoka uuniin ja paista noin 1 h 10 minuuttia tai kunnes palat ovat kypsentyneet kunnolla.

* * *

Jälkiruuaksi kirsikkapiirasta ja Twin Peaksia, kyllä kiitos!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Pari pannusiikaa, kiitos!

Minulla on sen tason ruotokammo, että tohdin syödä kalaa vain huolellisesti fileoituna tai kunnolla jauhettuna. Siksipä kalatiskillä myytävät pannusiiat ovat jääneet meillä aina sinne tiskin jäihin.

Koska tänään olin jo yltiö(uhka)rohkealla tuulella ja kävin elämäni ensimmäisellä pyörälenkillä lukkopolkimien kanssa, ajattelin, että samaan rohkeuden sumaan sopii myös kala ruotoineen päivineen. Ostimme siis pannusiikaa kauppahallista. Sepä olikin hyvä ostos. En joutunut peloistani huolimatta ruotojen uhriksi, ja kala maistui oikein hyvälle. Teemme toistekin. (En myöskään kaatunut pyörälenkillä, joten päivässä oli monta onnistumista.)


PANNUSIIKA (kahdelle)

2 pannusiikaa (eli pientä siikaa perattuna)
suolaa
4 viipaletta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
pätkä sitruunaruohoa (mäiski vartta puukon kahvapäällä muutaman kerran)
puolikkaan limetin mehu

paistamiseen voita ja rypsiöljyä

Tee siikoihin molempiin kylkiin muutama viilto terävällä veitsellä. Ripottele kalojen sisään ja pinnalle suolaa. Kuumenna pannulla öljyä ja voita (tai pelkkää voita, jos niin haluat) ja heitä sinne paistumaan inkiväärisiivut, valkosipulinkynnet (kokonaisina) ja sitruunaruoho. Anna niiden maustaa öljy-voiseosta hetki ennen kuin nostat kalat pannulle. Paista kaloja molemmilta puolilta viitisen minuuttia ja valele välillä pannulla olevalla rasvalla. Lopuksi purista sekaan puolikkaan limetin mehu ja anna muhia pari minuuttia. Valele vielä kaloja samalla kerran-pari.

Nopean ja hyvän lisäkkeen (joka toimii melkein kastikkeena) kalalle saat esimerkiksi paistamalla nopeasti pannulla valkosipulinkynnen (viipaloidun), muutaman kourallisen tuoretta (huuhdeltua) pinaattia ja pari reilun kokoista tomaattia. Ripaus suolaa ja pieni töräys juoksevaa hunajaa riittää mausteeksi.

Kalan ja pinatti-tomaattihöystön lisäksi lautaselle lastattiin uunissa paahdettuja perunoita, porkkanoita ja kukkakaalta (joiden mausteena oli vain suolaa, valkosipulijauhetta ja mustapippuria).

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hyvää ja kylmää! - jäätelötesti

Suomeen on viime vuosina ilmaantunut paitsi pienpanimoita myös pieniä jäätelötehtaita (pienjäätelimöitä?) ilahduttavan monta. Niiden tekemät jäätelöt voittavat mielestäni jäätelöjättien pakettijäätelöt sekä maussa että koostumuksessa satanolla. Hinnalla nämä noin puolen litran kylmät herkut eivät kilpaile, mutta ainakin pienessä taloudessa raskii niitä ostaa. Parhaimpiin tosin saattaa kehittyä riippuvuus ja himo, jolloin jäätelöpaketti kannetaan kotiin tuon tuostakin.


Oululainen blogaanijoukkio testasi eilen ihanalla Suomi100-brunssilla muutaman kotimaisen jäätelötehtaan tuotteita. Näin toukokuisena lumipyrypäivänä on ihan oikea aika koota testin tuloksia.

Ostin testiin nyt mukaan Kolmen kaverinSuomen jäätelön ja Jymyn jätskejä. Jokaiselta oli mukana vaniljajäätelö, mutta makujäätelöt valikoituivat ihan summamutikassa, eikä niissä ajateltu tasapuolisuutta tai vertailukelpoisuutta millään lailla. Jäätelömakuja näillä tehtailla on muuten melkoinen määrä, joten valinnanvaraa ja maisteltavaa riittäisi helposti kesän jokaiselle viikolle.         

Kaksitoistahenkinen raati arvioi jäätelöiden tuoksua, ulkonäköä, koostumusta ja makua. Luonnollisesti ja perinteisesti kulutusmittarina (eli paljonko söisin) oli muumimukillinen. Raati oli täynnä kokeneita maistelijoita, sillä aiemmin on testattu mm. sinappeja, jouluoluita, glögejä, kuplajuomia ja grillimättöjä. Jäätelöiden arviointi otettiin siis niin tosissaan kuin railakkailta naurunpyrskähdyksiltä kyettiin. Joku totesi, että harvoinpa tulee jäätelöitä myös haisteltua. Nyt haisteltiin ja tuoksuissa oli eroa!


Vaniljajäätelö oli raatimme suurimman ja tarkimman asiantuntijan, tulevan eskarilaisen, mielestä kirkkaasti ykkönen verrattuna makujäätelöihin. Kaikissa vaniljajäätelöissä oli runsaasti vaniljansiemeniä todisteena aidon vaniljan käytöstä. Värissä, tuoksussa, koostumuksessa ja maussa oli eroja, mutta ei kovinkaan suuria. Niinpä vaniljajäätelöt olivat keskenään kovin tasaväkisiä, ja niukan voiton vei Jymyn vaniljajäätelö. Kakkoseksi pääsi Kolmen kaverin vaniljajäätelö ja kolmas oli Suomen jäätelön vaniljajätski.


Makujäätelöistä testasimme tällä kertaa kuusijäätelön, raparperijäätelön ja mustikkajäätelön. Näitä testatessa nuorimman raatilaisen kasvoilta kuvastui paikoin hämmästystä ja paikoin pettymystä - ja nenänvarteen sekä otsalle kehkeytyi ryppy poikineen. Vain mustikka taisi saada jonkinmoisen hyväksynnän - myös meiltä aikuisilta se sai makujäätelöistä parhaimmat pisteet. Kuusijäätelö herätti vilkkaan keskustelun. Kukaan raatilaisista ei maistellessaan pystynyt nimeämään, mille jäätelö maistuu. Taidettiin ehdotella villiyrteistä saunavihtaan ja nokkosiin eli kuitenkin jäljillä eli luonnossa oltiin. Jäätelö maistui vihreältä, se todettiin! Ja yllättävän hyvältä! Eniten hämmennystä herätti raparperijäätelö, joka jäi makujäätelöarvioissa kolmanneksi. Sen mausta ei saatu millään kiinni, ja sitä arveltiin mm. hedelmäjäätelöksi. Makujen paljastuttua totesimme, että jos tietää mitä syö, se myös maistuu täsmälleen sille. Kyllä on ihmismieli jännä, kun täydentää makuhavaintoa.

Kiitos kaikille ihanille raatilaisille! Valmistaudumme seuraaviin testauksiin...

* * *

PS: Oulun alueellakin on pari oikein hyvää jäätelötehdasta: Sortolan jäätelö ja Tähtijätski. Sortolan jäätelöä en löytänyt kaupasta, joten päätin jättää Tähtijätskinkin nyt väliin. Molempien jäätelöä olen syönyt aiemmin ja ne ovat olleet ihania! Ehkä seuraavaan jäätelötestiin (sitä on jo suunniteltu) yritämme löytää mansikkajäätelöt molemmilta kotipuolen valmistajiltakin.

Kyllä kesä vielä tulee ja lumipyryt loppuvat.
Nimimerkki "Toiveikas"

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pientä makeaa: macaron-leivokset

Jos mielit jotain oikein makeaa ja hienostunutta (ja gluteenitonta!) kahvipöydän sulostuttajaa, valmista macaron-leivoksia. Minä olen tehnyt niitä muutaman kerran. Ensimmäinen yritys oli naurettava ja raivostuttava yhtä aikaa: Sain aikaan murenevia kokkareita. Sen jälkeen olen kokenut onnistumisia ja voin sanoa, että ei macaronien valmistaminen niin kauhean vaikeaa ole. Oikeastaan päinvastoin. Tarvitaan vain malttia ja tarkkuutta - ja uskoa itseensä.

Nyt käyttämäni ohje löytyi Kodin Kuvalehdestä nro 8/2017. Siinä ohjeistettiin sekoittamaan mantelijauhetta ja tomusokeria tehosekoittimessa, jotta jauheesta tulisi oikein hienoa. Minä luistin tästä vaiheesta ja lopputuloksesta onkin havaittavissa mantelimurua. Makuun se ei vaikuttanut, joten annoin itselleni tämän laiskuuden anteeksi.


MACARONIT (20 kpl)

90 g (eli 3) munanvalkuaista
1/4 tl suolaa
30 g sokeria (2 kukkurallista ruokalusikallista)
110 g mantelijauhetta (2,5 dl)
200 g tomusokeria
1/4 tl elintarvikeväriä jauheena

Erottele huoneenlämpöisistä kananmunista valkuaiset kulhoon (kulhon pitää olla ihan puhdas ja kuiva). Tässä pitää olla hyvin tarkkana, ettei yhtään keltuaista pääse livahtamaan sekaan. Jos pääsee, ei valkuaisesta tule kovaa vaahtoa.

Sekoita keskenään mantelijauhe ja tomusokeri. Sekoita ne tehosekoittimessa, jotta mantelijauheesta tulee entistä hienompaa.

Lisää valkuaisten joukkoon suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten joukkoon sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on kiiltävää ja jämäkkää. Lisää sitten vaahtoon siivilän läpi tomusokeri-mantelijauheseos muutamassa erässä taikinanuolijalla varovasti sekoittaen/nostellen. Samalla voi lisätä värijauhetta. Liian riuskat otteet sekoituksessa pilaavat taikinan.

Levitä uunipellille leivinpaperia. Laita macarontaikina pursotinpussiin (pyöreä tylla sopii tähän tarkoitukseen). Pursota taikinasta noin kahden sentin kokoisia nokareita pellille. Kun olet pursottanut yhden pellillisen (minulla mahtuivat kahdelle pellille), tasoita mahdollisesti pintaan jääneet huiput kostutetulla sormenpäällä. Pursota sitten loputkin macaronit. Anna macaronien levätä 30-60 minuuttia ennen paistamista. Pinnan tulee hiukan kuivua ja nahistua.

Laita uuni kuumenemaan 130 - 150 asteeseen (minulla oli jossain puolivälissä tuota). Paista macaroneja uunin alaosassa 14 - 16 minuuttia. Anna niiden jäähtyä ennen kuin irrottelet ne leivinpaperista.

Täytteeksi sopii esimerkiksi lemon curd, lime curd tai vadelma curd (eli hedelmä-/marjalevite) sellaisenaan tai maustamattomaan tuorejuustoon sekoitettuna. Minä käytin tällä kertaa vadelma curdia. Sipaise täytettä macaronin tasaiselle puolelle ja paina kevyesti toinen macaron päälle.



Macaron-leivokset sopivat kevään ja kesän juhlapöytiin, mutta ovat myös erinomainen tuliainen!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Donitsit uunissa

Minun isäni on oikea pullahiiri. Hän ei sanojensa mukaan pidä makeasta, mutta suosikkileivonnaisiaan ovat munkit ja donitsit. Mikähän niissä on se "ei makea" -osuus, kysyn minä! Ei ainakaan ensivaikutelma, kun haukkaa ja saa suun (ja suupielten) täydeltä sokeria.

Tämä äskeinen aasinsilta johdattaa kohti donitsipeltiä: Koska minulla on sellainen, täytyy sitä myös käyttää. Vain kerran aiemmin on donitsipelti päässyt uuniin, enkä ollut sillä kerralla ihan tyytyväinen donitseihin. Ne maistuivat ihan kivoilta kyllä, mutta koostumus oli jotenkin liian höttökakkumainen. Nyt kokeilin donitseja ihan eri ohjeella (tämmöinen Pirkka-ohje) ja tykkäsin lopputuloksesta enemmän. Mausteena näissä oli kardemummaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla raastaisin mukaan myös hippusen appelsiinin tai sitruunan kuorta.

Minun donitsipeltini on kuusipaikkainen, joten paistoin ensin kuusi donitsia, pesin pellin ja paistoin sitten toiset kuusi.


DONITSIT (donitsipellillä) 12 kpl

3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta 
1/2 tl ruokasoodaa 
1/2 tl kardemummaa 
50 g voita sulatettuna
1,5 dl piimää 
1 kananmuna

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele donitsipellin kolot.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, sooda ja kardemumma kulhossa. Sekoita voisula, piimä ja kananmuna jauhoseokseen. Pursota taikina pursotinpussilla rinkuloiksi koloihin. Minun oli vähän vaikea arvioida ensimmäisellä kierroksella, mikä olisi sopiva määrä taikinaa per kolo. Pursotin jokaiseen yhden rinkulan, ehkä vähän alle puoleenväliin kolon korkeutta. Pariin rinkulaan pursotin reilummasti ja ne nousivat uunissa niin, että reikä umpeutui ja ne muistuttivat isoja muffineita.

Paista donitseja 200-asteisessa uunissa noin 13-15 minuuttia.



Jos haluat kuorruttaa donitseja, niin voit keitellä päälle suklaakinuskin:

1 dl fariinisokeria
1 dl kuohukermaa
50 g valkosuklaata (laitoin kylläkin Fazerin sinistä ja vähän vähemmän)

Keitä fariinisokeria ja kermaa kattilassa välillä sekoitellen noin 7 minuuttia. Sulata sitten joukkoon paloiteltu valkosuklaa. Anna kinuskin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen kuin dippaat donitsit siihen. Kasta donitsien sileämpi puoli (eli se pohjapuoli, joka oli donitsipeltiä vasten). Ripottele kinuskin päälle haluamiasi strösseleitä tai luiruttele viiruta sulatetusta suklaasta. Minä sulatin myös vähän suklaata ja dippasin pari donitsia siinä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Sitruunainen mämmi-lakritsijälkiruoka

Harjoittelen syömään mämmiä. En vielä pysty sitä sellaisenaan popsimaan, mutta mämmidrinkki menee jo alas. Toinen hyvä tapa syödä mämmiä oli mämmi-lakritsijälkiruoka (ohje täältä). Hassun harmaan väristä sitruuna-lakurahkaa sekoitettiin mämmin sekaan ja tuota seosta kerrostettiin jälkiruuaksi sitruunaisen kermavaahdon kanssa. Ei hassumpaa (ja helppo tehdä) eli sopii hyvin mämmitreeniksi.


SITRUUNAINEN MÄMMI-LAKUJÄLKIRUOKA (2 reilua annosta)

100 g mämmiä
1 prk sitruuna-lakurahkaa
1/4 tl anista jauhettuna (jäi laittamatta)
1 dl kuohukermaa
1/2 dl jugurttia (laitoin turkkilaista, ohjeessa oli vaniljajugurttia)
vajaa puoli desiä lemon curdia (tai lime curdia, jota minä laitoin)
lisäksi suklaa-lakritsakeksejä, lakuja tms.

Sekoita mämmi ja rahka keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa kerma ja lisää vaahdon joukkoon jugurtti ja lemon curd. Annostele mämmi- ja kermaseoksia jälkiruokakulhoihin kerroksittain. Ripottele väliin myös keksimuruja (minulla ei ollut keksejä). Koristele keksimuruilla ja/tai lakupaloilla.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Mämmipirtelö (vodkalla tai ilman)

Meidän taloudessamme mämmi-innostusta on 50 %:lla asukkaista. Minä edustan sitä toista viiskytprosenttista - sitä, joka ei mämmistä perusta. Vain kerran olen aidosti mämmistä tykännyt. Silloin se oli osa drinkkiä. Juoma oli täyteläinen, vaniljainen ja pirtelömäinen, ja nyt tuota kokonaisuutta lähdettiin testaamaan kotioloissa. En taannoin mämmidrinkin äärelle päästessäni kunnolla nähnyt, mitä baarimikko siihen laittoi, joten nyt piti säveltää.

Lopputulos oli minun mielestäni ihan liian mämminen, Armastuksen mielestä juuri sopivan mämminen. Laitan ohjeeseen summittaiset määrät aineksista, niin voit itse painottaa mitä haluat. Eikä tähän ole pakko laittaa alkoholia, vaan voi tehdä pääsiäisen jälkkäriksi tai välipalaksi jäätelöisen mämmipirtelön! Silloin kannattanee lisätä joukkoon hiukan maitoa, niin pirtelöstä ei tule liian tanakkaa.


MÄMMIDRINKKI / MÄMMIPIRTELÖ (2 annosta)

n. 3 - 4 dl hieman pehmennyttä vaniljajäätelöä (laitoin toooooosi ihanaa Suomen jäätelön vaniljajätskiä)
n. 2 rkl mämmiä
1 rkl vaniljasiirappia
(6-8 cl (maun mukaan) vodkaa / vaniljavodkaa)

Surraa kaikki ainekset pirtelöksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Makea chilikastike

Kun kerran teet itse makeaa chilikastiketta, et ihan hevillä kaupan pulloon tartu. Itse tehdyssä soosissa ei ole tunkkaisuudesta tietoakaan - ei myöskään lisä- eikä säilöntäaineista. Upea väri ja ihana maku!

Minä tein kastiketta tarjottavaksi katkarapu-inkiväärigyozojen kanssa. Sain ohjeen aasiaruokakurssilta, jossa kastiketta tehtiin aika reilu satsi. En hoksannut kysyä, kuinka pitkään soosi säilyy jääkaapissa. Etikan ansiosta luulisin sen pärjäävän kotvasen. Ellei tule syödyksi suit sait.


SWEET CHILI -KASTIKE (reilu satsi, josta minä tein puolikkaan)

200 g punaisia chilejä
5 dl riisietikkaa
500 g sokeria
1 rkl suolaa

Poista chilien kannat ja halkaise chilit pituussuunnassa. Poista siemenet. Minä kaapaisin ne pois pikkulusikalla, kävi joutuisasti. (Kumihanskat käsissä ei ole huono valinta isoa chilikasaa käsiteltäessä. Minä en käyttänyt, mutta olin ekstravarovainen, etten hieraissut välillä silmiä.) Soseuta chilit blenderissä tai sauvasekoittimella.

Kiehauta kattilassa etikka, sokeri ja suola. Lisää joukkoon chilisose ja keitä seosta miedosti poreillen, kunnes lämpötila on 106 astetta. Minä mittasin lämpömittarilla, mutta ilmankin pärjää. Tuossa lämpötilassa nimittäin kastike alkaa paksuuntua juuri sopivaksi ja sen voi testata lusikan kuperalla puolella. Kun lusikkaa käyttää kastikkeessa ja sormella vetäisee viivan lusikan kuperalle puolelle kastikkeen keskelle, pitäisi siihen jäädä puhdas alue eikä kastike enää valu takaisin. Selitinköhän tämän nyt yhtään ymmärrettävästi? Jos en, niin hommaa digitaalinen lämpömittari, on hyvä se.

Jäähdytä kastike ennen tarjoilua.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Katkarapu-inkiväärigyozat

Reilu viikko sitten olin hyvässä seurassa ja hillittömän hyvän ruuan äärellä eli kokkikurssilla Ruokamies Joonas Hämäläisen ruokastudiolla muutaman oululaisen ruokabloggarin kanssa. Valitsimme kokkikurssivalikoimasta aasialaisen ruuan kurssin, joka ylitti ihan kaikki odotukseni! Mahottoman hyvä ja kiva ope, selkeät reseptit, rennonletkeä tunnelma ja ennen kaikkea hirmuisen hyviä makuja koko rahan edestä.

Saimme kurssilta mukaamme kasan ohjeita, joista olen viikon arponut, mitä tekisin ensimmäisenä. Oikeastaan ihan sama, mistä aloittaa, koska joka tapauksessa meillä tehdään varmasti ihan kaikkea uudelleen. Päätin tehdä nyt alkuruuaksi gyoza-nyyttejä ja pääruuaksi lohta dtom kha (mausteisessa kookoskermaliemessä). Kurssi-iltana gyozat saivat täytteeksi kiinankaalin ynnä muun lisäksi savulammasta, mutta minä päätin vaihtaa sen nyt katkarapuihin.


Gyozat vaativat vähän askartelua, mutta eivät mielestäni ole mitenkään ylivoimaisen vaikeita tehdä (vaikkakin ainakin aloittelijalle melko aikaa vieviä). Taikina koostuu kolmesta aineksesta ja vaatii vähän lihasvoimaa muotoutuakseen. Me rullasimme taikinan levyiksi pastamankelilla (ja teimme sitten muotilla pyöreitä levyjä), mutta kurssilla taikinavastaava kauli tehokkaasti jokaisen taikinapalan erikseen. Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 24 gyozaa. Tein nyt tuon koko satsin, mutta laitoin puolet valmiiksi täyteyistä gyozoista pakasteeseen. Sulatuksen jälkeen ne keitetään ja paistetaan. Toivottavasti toimivat pakastusreissunkin jälkeen hyvin.

Minä aloitin gyozoiden teon laittamalla täytettä varten kiinankaalin suolan kanssa "itkemään" ja heti sen jälkeen tein taikinan. Kun taikina oli valmis, jatkoin täytteen tekemisellä. Näin työvaiheet etenivät järkevästi ja joustavasti.


KATKARAPU-INKIKVÄÄRIGYOZAT (24 kpl)

Täyte:

500 g kiinankaalta (minulla oli vain n. 400 g ja hyvin riitti)
1 tl suolaa
3 kevätsipulin vartta
2 pientä valkosipulinkynttä (tai 1 iso) raastettuna
3 rkl raastettua inkivääriä (ohjeessa oli 2 rkl, mutta noin ruokalusikallinen lisättiin kurssilla vielä valmistusvaiheessa)
tilkka rypsiöljyä

1,5 tl sokeria
1,5 rkl soijakastiketta
1,5 rkl sakea
3 rkl vettä
1,5 tl seesamiöljyä
1,5 rkl Maizenaa

180 g kuorittuja sulatettuja katkarapuja

Muista ottaa katkaravut sulamaan hyvissä ajoin. Huuhtele kiinankaali ja suikaloi se ohuiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kulhoon ja sekoita joukkoon suola. Anna maustua 30 minuuttia. (Voit tässä vaiheessa siirtyä valmistamaan taikinaa ja jatkaa täytettä, kun taikina on valmis.)

Leikkaa kevätsipulit ohuiksi renkaiksi. Kuori ja raasta inkivääri ja valkosipulinkynnet. Kaada kiinankaalisuikaleet siivilään ja valuta ja puristele kaikki neste pois. Kuullota paistinpannulla öljyssä kevätsipulia, inkivääriä ja valkosipulia muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon kiinankaali ja kuullota vielä muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen.

Sekoita kulhossa kastikeainekset eli sokeri, soija, sake, seesamiöljy, vesi ja Maizena. Rouhi sulaneet katkaravut pienemmiksi paloiksi ja lisää ne pannulle yhdessä kastikeliemen kanssa. Sekoita hyvin ja anna kypsyä vielä hetken ajan, jotta Maizena kypsyy. Nosta täyte jäähtymään.


Taikina:

300 g vehnäjauhoja
0,5 rkl suolaa
1,5 - 2 dl vettä

Kiehauta vesi ja lisää siihen suola.

Siivilöi vehnäjauhot kulhoon ja sekoita kuuma vesi jauhojen joukkoon. Älä laita heti kahta desiä vettä, vaan ensin reilu desi ja sitten vähän kerrallaan lisää. Sekoita ensin vaikka puuhaarukalla, sillä kiehuvan veden ansiosta taikina on tosi kuumaa. Heti kun näpit antavat myöten niin ala työstää taikinaa käsin. Taikinasta pitää muodostua kiinteä pallo, jota vaivataan työ-/leivintasolla noin 10 minuuttia käsin. Noin viiden minuutin kohdalla taikinan koostumus alkaa muuttua, joten ole sinnikäs ja vaivaa tuo kymmenen minuuttia. Silloin taikina on kiinteä ja kimmoisa pallo.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele ne noin 3 cm:n paksuisiksi tangoiksi. Kääräise tangot tuotekelmuun ja jätä ne lepäämään puoleksi tunniksi.


Täyttäminen ja kypsentäminen:

Leikkaa kumpikin taikinatanko 12 osaan ja pyörittele ne palloiksi. Peitä pallot hiukan kostealla (ei märällä) liinalla etteivät ne kuivu ennen kaulimista. Kauli jokainen pallo noin kymmensenttiseksi ympyräksi (siis halkaisijaltaan) ja siisti ne muotilla ihan pyöreiksi. Peitä kaulitut levyt kevyesti kostutetulla liinalla, etteivät ne kuivu. (Jos sinulla on kokkikaveri, niin tehkää niin, että toinen kaulii ja toinen täyttää ja rypyttää.) Voit myös rullailla taikinaa muutamassa osassa pastamankelin läpi (meillä meni 5-säädöllä viimeinen mankelointi) ja painaa taikinalevystä muotilla ympyröitä.

Nosta pyöreän levyn keskelle noin teelusikallinen täytettä. Kokeillen huomaat, mikä on sopiva määrä, ja milloin taas on liikaa ja nyttyrä on vaikea sulkea. Ota pieneen kuppiin vettä, kastele sormi siinä ja sipaise taikinalätyn reunat märällä sormella (="liimaa"). Taita taikina puoliksi, nipistä sauma kiinni ja rypytä / laskosta reuna kiinni. Tässäkin oma tyyli ja tekniikka kehittyvät yrityksen ja erehdyksen kautta :)


Keitä gyozat reilussa, suolalla maustetussa vedessä. Taikina on kypsää, kun gyozat nousevat pintaan. Meillä meni 4-5 minuuttia kypsymiseen. Nosta keitetyt gyozat keittiöpyyhkeen päälle odottamaan paistamista.

Viimeinen valmistusvaihe on paistaminen. Kuumenna paistinpannulla tilkka rypsiöljyä ja paista jokaiseen gyozaan rapsakka ja ruskea pohja. Tarjoile heti. Makea chilikastike (josta lisää myöhemmin) on oivallinen kumppani näille nyttyröille.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Sunnuntaikana (voi syödä muulloinkin)

Lapsuudessani muistan usein sunnuntaina syödyn kanaa. Pitkään se hautui uunissa ja oli mureaa, mutta mitään erityisempiä hurraahuutoja ei tule mieleen mausta. Currya käytettiin mausteena, ja siihen maailman aikaan se tuntui hyvinkin eksoottiselta.

Lähiruokakaupasta mukaan otetusta K-Ruoka -lehdestä (7/2017) löytyneessä litistetty tandoorikana -ohjeessa sen sijaan näytti olevan mausteita siihen malliin, että jos niillä ei saa broileriin makua, niin ei sitten millään. Ohje testattiin ja erinomaiseksi havaittiin. Kokonaisen broilerin nahan alle ujutettavan maustetahnan ansiosta maku ylettyy lihaan asti, eikä jää pelkästään pinnalle. Broilerin litistämisen ideana tässä on paistoajan lyhentäminen. Tykkäsimme!



LITISTETTY TANDOORIKANA

1 kokonainen broileri (ohjeessa oli miedosti suolattu, mutta meillä oli suolaamaton, lihaosastolta löytynyt tuore boileri)


Tandooritahna (broilerin marinadi):
3 valkosipulinkynttä raastettuna
1 dl maustamatonta jugurttia
2 rkl öljyä
1 limetin mehu
0,5 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl garam masala -mausteseosta
1 tl kurkumajauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl cayennepaprikaa
0,5 tl tulista savupaprikaa (tai ohjeen mukaan 2 tl mietoa savupaprikaa)
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua (oma lisäykseni)
3 tl suolaa (vain 1 tl, jos ostit suolatun broilerin)
pari pyöräytystä rouhittua mustapippuria

Aloita broilerin käsittelystä. Poista broileri paketista ja huuhtaise se. Kuivaa talouspaperilla. Laita broileri selkäpuoli ylöspäin leikkuulaudalle ja irrota selkäranka leikkaamalla se irti saksilla molemmilta puolilta. Pyyhi broileri sisältä puhtaaksi. Käännä sitten broileri toisinpäin ja paina litteäksi rintalastan kohdalta. Anna rusahdella reilusti. Tee terävällä veitsellä muutamia viiltoja nahkaan ja lihaan. Sido broilerin jalat yhteen (paitsi että meidän broiskun jalat olivat jo valmiiksi paketoituna).

Valmista tandooritahna sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Nosta broileri uunivuokaan ja levitä tandooriseos broilerin nahan alle (jää sitä siihen päällekin reilusti). Lusikoit vain seosta sisään. Sormia nahan alle ujuttamalla saat nahkaa irtoamaan helposti. Yritä saada tahnaa kaikkialle.

Anna maustetun broilerin marinoitua jääkaapissa 1-2 tuntia ennen paistamista, mutta ota se puoli tuntia ennen uuniin laittoa huoneenlämpöön. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nosta marinoitunut broileri uuniin ja kypsennä sitä 200 asteessa noin 45 - 60 minuutin ajan (meillä oli himpun reilun tunnin verran).



sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Oranssi kasviskeitto

Viime viikonloppuna suu kaipasi reippaita, lämmittäviä makuja ja keho kasvisruokaa. Virittelin meille tuhtin kasviskeiton, joka vastasi kumpaankin tarpeeseen täydellisesti. Keittoon laitetut linssit ja kikherneet pitivät nälän loitolla pitkään, ja harissa ja juustokumina veivät ajatukset lämpimämpiin maihin.

Kun ruokailun jälkeen lysähdin sohvalle selailemaan nettiä, tuli vastaan Kokkipottilan Hannelen valmistama marokkolainen jauhelihakeitto, jossa oli paljon samaa kuin meidän kasviskeitossamme. Nauratti - ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun ollaan oltu jollain lailla samoilla linjoilla ruuanlaitossa. Ajattelin reseptiä lukiessani, että tämä oranssi kasviskeitto voisikin olla nimeltään myös marokkolainen kasviskeitto. Tuo lihaisampi keitto jäi kaihertamaan mieltä niin, että sitä täytyy ehdottomasti jonain päivänä tehdä.

Mutta tässä oranssi (marokkolainen) kasviskeitto, kokkeilkaapa tekin!



ORANSSI KASVISKEITTO

tilkkanen öljyä
2 pientä sipulia (tai 1 isompi)
pari valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tlk kokonaisia kuorittuja säilyketomaatteja
n. 3 tomaattipurkillista vettä
3 tl kasvisliemijauhetta (tai yksi kasvisliemikuutio)
2 porkkanaa
nyrkin kokoinen pala bataattia
pätkä punaista chiliä
n. 1 tl harissatahnaa (tai oman mielihalun mukaan)
1 dl punaisia linssejä (kuivattuja, huuhtele ennen käyttöä)
1 prk kikherneitä (kypsiä)
kourallinen tuoretta pinaattia (sattui olemaan jääkaapissa, ilmankin pärjää)
n. 1 tl hunajaa
suolaa
pari ruokalusikallista tuoretta minttusilppua
puolikkaan limetin mehu

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori bataatti ja kuutioi se pieniksi kuutioiksi (alle sentin kokoiset kypsyvät joutuin). Kuori porkkana ja suikaloi se ohuiksi suikaleiksi (ohuet suikaleet ehtivät kypsyä samassa ajassa bataattikuutioiden kanssa). Kuumenna kattilanpohjalla öljyä ja freesaa sipulia ja valkosipulia siinä muutaman minuutin ajan yhdessä juustokuminan kanssa. Lisää kattilaan tomaatit, harissatahnaa ja purkillinen vettä, ja surauta sitten seos sauvasekoittimella sileämmäksi. Lisää kattilaan vielä pari tölkillistä vettä ja kasvisliemijauhe (tai -kuutio) sekä porkkanat ja bataatit. Silppua joukkoon myös chiliä. Lisää sitten kattilaan bataatti ja porkkana kypsymään. Anna keiton kiehua ja kasvisten kypsyä noin 10 minuuttia ennen kuin lisäät huuhdellut linssit. Keitä linsseillä vahvistettua keittoa vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes linssit ja kasvikset ovat sopivan kypsiä. Lisää ihan lopuksi keittoon huuhdeltu ja suikaloitu pinaatti sekä huuhtaistut kikherneet ja anna niiden kiehahtaa enää pari minuuttia. Mausta keitto itsellesi sopivalla suolamäärällä (jos vielä lisää tarvitaan) ja hippusella hunajaa sekä tuoreella silputulla mintulla ja limettimehulla.

Minä paistoin keiton kaveriksi vielä jääkaapissa pyöriskelleet siitakesienet ja palasen halloumijuustoa (pieneksi kuutioituna). Kumpaankin tuli reippaalla lämmöllä paistettuna rapsakkaa paistopintaa, ja ne sopivat keiton kumppaniksi mukavasti.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hurjan hyvät haukipullat!

Meidän lähikaupassamme on mukavasti tarjolla tuoretta ja monenlaista kalaa, usein myös haukea. En ole koskaan tullut kysyneeksi, jauhaisivatko siellä haukifileet. Meillä ei ole masiinaa, jolla sen voisi itse tehdä. Kun sitten kauppahallireissulla näin haukimassaa, hylkäsin kaikki muut kala-ajatukset ja ostin sitä.


Valmistin haukimassasta kalapullia, ja voi veljet, miten hyviä niistä tuli! Mausteena oli aina niin hyvin kalan kanssa toimivia yrttejä sekä sitruunaa. Nämä kalapullat kirivät herkullisuudessaan samalle viivalle Ottolenghin kalapihvien kanssa. Valmistuksessa nämä vievät voiton, koska kala on valmiiksi jauhettu, ja noissa kalapihveissä olen hienontanut kalafileet veitsellä.

Ehdottomasti suosittelen ostamaan haukimassaa, jos kalatiskillä siihen törmäät. Tai haukifileitä, jotka sitten kotona itse jauhat. Nam!


YRTTISET HAUKIPULLAT

n. 500 g jauhettua haukea
1 kananmuna
1 rkl korppujauhoja
1 ihan pieni valkosipulinkynsi raastettuna tai puristettuna
2 salottisipulia oikein hienoksi silputtuna
3 rkl tuoretta tilliä
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl lehtipersiljaa
n. 3 rkl sitruunamehua
1 tl raastettua sitruunankuorta (keltaista osaa)
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Hienonna yrtit veitsellä ja sekoita ne kaikkien muiden ainesten kanssa kalamassaan. Makuusi sopivan suolamäärän (ja muutenkin makujen tasapainon) saat selville niin, että paistat kalapullataikinasta pannulla pienen koepalan, jota sitten maistelet. Kannattaa siis aloittaa maltillisella suolamäärällä ja lisätä tarvittaessa (sitäpaitsi on eri asia laittaa esimerkiksi Pan-suolaa tai merisuolaa...).

Paista kalapullataikinasta pannulla (voissa/öljyssä/voin+öljyn seoksessa) haluamasi kokoisia palleroita. Pienissä kalapullissa on se hyvä puoli, että ne kypsyvät nopeammin ja varmemmin. Isot kalapullat kannattaa hauduttaa vielä uunissa kypsiksi.

Helpon ja hyvän kastikkeen kalapullille saat esimerkiksi sekoittamalla
- kermaviiliä
- sitruunamehua
- tilliä
- ripaus suolaa ja mustapippuria

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Uusien makujen laskiaispullat

Vadelmahillo, kermavaahto, mantelimassa - siinä perinteinen kolmikko laskiaispullan väliin. Kahvipöydissä keskustellaan näihin aikoihin siitä, mikä on kullekin se mieluisin kombo. Kun kuulin Armastukselta hänen maistaneen laskiaispullaa, jonka välissä oli lakkahilloa ja kinuskikermaa, päätin ottaa sen testattavaksi. Toimi!

Jos et tänään enää ennätä, niin tiistaina sitten:

- pikkupullia
- lakkahilloa
- kinuskikastikkeella maustettua kermavaahtoa (vaahdota kerma ja lisää ihan lopuksi vatkaten haluamasi määrä valmista kinuskikastiketta)



torstai 16. helmikuuta 2017

Kausiruokaa: Sinisimpukat

Kylmien kuukausien iltoja lämmittämään kannattaa valmistaa sinisimpukoita. Ne ovat suhteellisen edullista ja nopeasti valmistuvaa ruokaa, ja parhaimillaan juuri talvikuukausina. Meillä sinisimpukat on valmistettu yleensä hyvin simppelisti valkoviinissä ja vienolla sipulin aromilla, mutta tällä kertaa virittelin makuja mm. tomaattia ja chiliä käyttäen. Simpukoita syötäessä kuului tuomio: "Parhaat sinisimpukat tähän astisista!"

Kun ostat sinisimpukoita, pidä huoli, että ne eivät tukahdu muovipussiin. Kun tuot ne kaupasta kotiin, raota muovipussin suuta niin, että simpukat saavat hengitellä vapaasti. Säilytä simpukoita jääkaapissa, kunnes valmistat ne (me ostamme simpukat aina samana päivänä kun aiomme ne kypsentää). Juuri ennen ruuanlaittoa simpukat huuhdellaan kylmällä vedellä ja tarkistetaan. Jos simpukan kuori on ehjä ja kiinni, on se valmis pataan. Jos simpukan kuori on raollaan, napauta simpukkaa (kevyesti vaikka tiskipöydän reunaa vasten). Elävä simpukka vetäytyy kuoreensa ja on siis syötävä. Jos kuori ei mene kiinni eikä liikahda, on simpukka kuollut eli syöntikelvoton ja sen saa heittää suoraan roskiin. Myös ne, joiden kuori on rikki, saa heittää pois. Ennen kypsennystä simpukoista myös poistetaan "parrat" eli sellaiset rihmat, jotka roikkuvat niistä. Esivalmistelujen jälkeen simpukat ovat valmiita kypsennettäväksi, ja se käy nopeasti, jos olet ottanut valmiiksi ja pilkkonut muut ainekset.



SINISIMPUKAT (kahdelle pääruuaksi, neljälle alkupalaksi)

1 kg sinisimpukoita

2 rkl öljyä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 tomaattia
n. 3 cm:n pätkä punaista chiliä
n. 1/2 tl suolaa
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
1 rkl ruohosipulia
ripaus mustapippuria

lisäksi tuoretta vaaleaa leipää

Aloita huuhtelemalla ja tarkistamalla simpukat. Heitä pois kuolleet ja vaurioituneet yksilöt.

Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Kuullota niitä hetken aikaa kattilan tai ison korkeareunaisen paistinpannun pohjalla (käytin jälkimmäistä). Kuutioi tomaatit ja silppua chili ja lisää ne sekaan. Sekoittele ja paistele pari minuuttia. Kaada joukkoon valkoviini, mausta suolalla. Kun viini alkaa kiehua reippaasti, lisää joukkoon simpukat ja nosta kansi tiukasti päälle. Anna simpukoiden kypsyä kiehuvassa liemessä 3-4 minuuttia kantta nostamatta, mutta pataa välillä heilauttaen. Kurkista sitten kannen alle ja tsekkaa, miltä näyttää. Voit sekoittaa simpukat nopeasti ja hellästi, ja laittaa kannen vielä ihan pikku hetkeksi päälle. Älä kypsennä simpukoita liian pitkään, koska silloin niistä tulee kumimaisia, eivätkä ne maistu kenellekään. Nosta kypsät simpukat reikäkauhalla kulhoon (tai kulhoihin) odottamaan ja valmista niille liemi.

Kaada kerma simpukoiden keittoliemeen ja keitä lientä reippaalla lämmöllä pari minuuttia. Mausta tuoreella ruohosipulilla ja ripauksella mustapippuria. Tarkista liemen suolaisuus ja lisää suolaa halutessasi. Jaa liemi simpukkakulhoihin simpukoiden päälle. Nauti simpukat ja liemi heti hyvän valkoviinin ja tuoreen leivän kera.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Säilykesoppa

Mistä sinä taiot aterian, kun laiskuus iskee tai kiire painaa päälle, eikä suunniteltu kauppareissu toteudu? Pidätkö kuivamuonakaapissa aina jotain tiettyjä asioita, joista tiedät tekeväsi herkkuruokia?

Meillä purkki- ja tölkkivalikoimissa on yleensä ainakin hyvää tomaattimurskaa, paria sorttia papuja (käyttövalmiita, joita ei tarvitse liottaa), kikherneitä sekä tonnikalapurkki. Ja tietenkin Pilsnerkorv-tölkki :) Lisäksi pakasteessa on useimmiten jemmassa herne- ja pinaattipussi. Pidämme myös huolen siitä, että sipuli- ja valkosipulivarannot eivät pääse kokonaan ehtymään. Noista edellä mainituista voi kehitellä monia hyviä ruokia ilman, että joutuu venymään kauppaan asti.

Tänään purnukoista ja jääkaapin aarteista valmistui suuta ja sielua hellivä papu-tomaattikeitto. Niin hyvää, että pakko naputella ohje tänne heti. Tupsautin keittoon tulista savupaprikajauhetta ja pätkän chiliä, joiden ansiosta silmäkuoppiin kihosi syödessä kevyesti hikikarpaloita. Meidän makuumme keitossa oli vauhtia eli tulisuutta juuri sopivasti, mutta sinä voit säädellä sen omaan ja perheesi suuhun sopivaksi vähentämällä mausteiden määrää. Pinaatin voi keitosta jättää pois kokonaan. Meillä sattui vain olemaan jääkaapissa reilu kourallinen pinaattia, joka oli pakko käyttää johonkin än-yy-tee nyt, joten heitin ne keittoon.


MUSTAPAPUPAPU-TOMAATTIKEITTO (3-4 annosta)

2 rkl öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
pätkä tuoretta (punaista) chiliä
hiukan vajaa teelusikallinen savupaprikajauhetta (hot)
kukkurallinen teelusikallinen jauhettua juustokuminaa
1 tlk mustapapuja
1 tlk tomaattimurskaa (esim. Mutti)
1 tomaattimurskatölkillinen vettä
1 tl hunajaa
puolikkaan limetin mehu
1 kanaliemikuutio (tai kasvisliemikuutio, jos niin haluat)
muutama pyöräytys mustapippuria pippurimyllystä
reilu kourallinen tuoretta pinaattia summittaisesti suikaloituna

Kuori sipulit, valkosipulinkynnet ja porkkanat. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Suikaloi porkkanat parin sentin pätkiksi. Halkaise chili ja leikkaa se ohuiksi pieniksi suikaleiksi (jos haluat, voit vähentää tulisuutta poistamalla vaaleat siemenkiinnikkeet siemenineen).

Kuumenna kattilanpohjalla öljyä ja laita kasvikset sinne kuullottumaan. Sekoita välillä. Lisää kohtapuoliin savupaprikajauhe ja juustokumina sekä  Sekoita ja kuullota vielä hetki. Avaa mustapapupurkki ja kaada pavut siivilään. Voit huuhtaista ne nopeasti vedellä. Nakkaa pavut kattilaan ja tomaattimurska perään. Lisää myös vesi ja liemikuutio sekä hunaja ja limettimehu. Sekoita ja anna keiton porista kattilassa kymmenisen minuuttia. (Porkkanoiden ei tarvitse olla ihan pehmeitä keitossa, joten lyhyt keittoaika riittää mainiosti.) Lisää lopuksi mustapippuria ja pinaatti, ja anna kiehua pari minuuttia.

Jos haluat, voit siivuttaa keiton kanssa tarjottavaksi avokadoa.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Sitruunapommit

Sitruunainen laavakakkunen - maistuisiko?

Meille maistui. Nämä sitruunapommit olivat yhtä aikaa makeita ja kirpeitä, ja tuo keskeltä lempeästi valuva sitruunalaava oli ihanaa!

Englanninkielinen ohje (täällä) on Rachel Khoon käsialaa. (Hän on sellainen pirtsakka kokki TV2:n puolelta ja on viime aikoina ohjelmassa kokkaillut Australian maaperällä.)

Kakkusten sisällä oleva "laava" on lemon curdia eli sitruunatahnaa. Sitä voi ostaa kaupasta, mutta ei sen tekeminen itse ole lainkaan vaikeaa. Suosittelen siis tekemään eikä ostamaan. Tällä ohjeella sitruunatahnaa tulee reilusti, eikä kaikki mene laavakakkusiin. Yli jäänyttä tahnaa voi hyvin käyttää vaikka luonnonjugurttia maustamaan, lättyjen päälle... tai mihin nyt hilloa käyttäisit.

Uunista otettaessa kakkuset olivat vielä moitteettomassa kunnossa, mutta jo muutaman minuutin kuluttua keskelle kakkua oli ilmaatunut reikä, joka paljasti, että sisällä voi piillä yllätys...


SITRUUNAISET LAAVAKAKKUSET (6 kpl tehtynä 1,2 dl:n vuokiin)

Sitruunatahna (lemon curd):
1,1 dl sitruunamehua (noin kolmen sitruunan mehu)
200 g sokeria
2 kananmunaa
50 g voita

Kuutioi voi valmiiksi pienehköiksi kuutioiksi. Laita sitruunamehu, sokeri ja kananmunat kattilaan ja vispaa hyvin sekaisin (älä vaahdota). Kuumenna keskilämmöllä ja sekoita koko ajan noin 5-8 minuuttia, kunnes seos alkaa sakenemaan. Lisää sitten kattilaan voita kuutio kerrallaan ja koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki on lisätty ja sulanut. Nosta sitruunatahna jäähtymään. Päälle kannattaa virittää kelmua, jottei pintaan muodostu kalvoa. Kun tahna on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siirrä se pursotuspussiin ja pussi jääkaappiin odottaamaan myöhempiä toimia.

Kakkutaikina:
100 g voita (+vähän lisää vuokien voiteluun)
80 g sokeria (+vähän lisää vuokiin ripoteltavaksi)
2 kananmunaa
2 rkl maitoa
kolmen (luomu)sitruunan kuoret hienoksi raastettuna (keltainen osa kuoresta)
100 g vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele pikkuvuoat ja ripottele sokeria vuokien pohjalle ja reunoille.

Taikinaa varten vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan taikinaan, samalla vaahdottaen. Lisää vaahtoon maito ja sitruunankuoriraaste, ja lopuksi siivilän läpi jauhot. Sekoita nopeasti taikinaksi. Jaa taikina vuokiin (älä laita liian täyteen, vähän reilu puolet vuoasta tulee taikinaa).

Ota sitruunatahnapursotuspussi jääkaapista ja pursota jokaisen vuoan taikinan sisälle sitruunatahnaa niin paljon, että noin 3/4 vuoasta on täynnä taikinaa. Tahna jää siis taikinan sisälle, eikä tursuile sieltä päällepäin. Minulla meinasi vähän tursuilla, mutta peitin sen taikinalla. Nosta vuoat uuniin ja paista noin 15 -  20 minuuttia, kunnes kakkuset ovat kullankeltaisia.

Kumoa laavakakkuset hetikohta uunista ottamisen jälkeen. Veitsellä reunasta pyöräyttämällä voit helpottaa toimenpidettä. Tarjoile laavakakkuset heti.

Meillä ei ollut näiden kanssa mitään lisuketta kuten kermavaahtoa, mutta se olisi voinut olla juhlava lisä. Pieni vaniljajäätelöpallokin voisi sopia lämpimän laavakakkusen pariksi.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kalatortillat

Kun meillä syödään tortilloja, täytetään ne jauhelihalla tai broilerilla. Joskus tortillat tehdään itse, joskus ostetaan kaupan lättyjä. Salsakin on usein kaupasta tuotua, mutta tällä kertaa keittelin pikaisen salsan tomaateista, sipulista, valkosipulista, ananaksesta ja mausteista. Guacamole eli avokadotahna tehdään aina itse.

Vaihtelun vuoksi halusin tortillojen täytteeksi kalaa ja sepä olikin hyvä valinta. Paneroidut, kevyesti maustetut kalapalat olivat tomaattisalsan ja guacamolen kanssa täydellinen täyte tortillan välissä. Tätä tehdään meillä taatusti toistekin.


TOMAATTI-ANANASSALSA

hiukan öljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 anannasrengasta pieneksi silputtuna
250 g (kirsikka)tomaatteja pieniksi kuutioituna
1 tl hunajaa
1 tl balsamiviinietikkaa
hiukan suolaa
n. 1/2 dl tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria silputtuna

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna pikkukattilan pohjalla vähän öljyä ja paista sipuleita siinä juustokuminan ja korianterin kanssa, kunnes sipulit pehmenevät. Lisää kattilaan muut aineet ja anna salsan porista kymmenisen minuuttia. Tomaatit alkavat pehmetä ja seoksesta tulee kastikemainen. Maista vielä, ja lisää tarvittaessa suolaa / makeutta / happoa (=etikkaa). Nosta jäähtymään.


KALAPALAT MEKSIKOLAISITTAIN

n. 500 g kuhaa fileinä (tai muuta vaaleaa kalaa)
1 kananmuna
n. 1 dl korppujauhoja
1 tl jauhettua korianteria (siemeniä siis)
1 tl juustokuminaa
n. 1/2 tl suolaa

Leikkaa kala reiluiksi suupaloiksi (ja muista poistaa keskiruoto fileistä). Riko kananmuna yhteen kulhoon, ja sekoita toisessa kulhossa korppujauhot ja mausteet. Pyöräytä kalapalat ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoseoksessa. Paista palat pannulla öljyssä / voissa kypsiksi.


Nam!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Pastakastike ja unohduksia

Chorizomakkarat ovat hyvä ruoka-aine. Ne ovat tuhteja ja mausteisia, ja useimmiten meillä käytetäänkin paketista vain puolet, sillä vähempikin määrä tuo hyvää makua ruokaan. Loppupuoliskolle pitää sitten keksiä jotain muuta käyttöä, ja usein pari jäljelle jäänyttä makkaraa pääsee hävikistä herkuksi -ruokaan. Nyt makkaroita oli ostettu tapaspöytää varten, ja puolet pääsivät lopulta arki-illan mainioon pastakastikkeeseen. Lisäsin sekaan myös yhden lehtikaalin lehden, paprikan ja rasiallisen kirsikkatomaatteja. Vaikka chorizo itsessään tuo ruokaan mausteisuutta, lisäsin vielä joukkoon yhden punaisen chilin, ja jo oli ihanasti lämpöä lautasella ja suussa! Simppeliä ja hyvää!


CHORIZO-TOMAATTIKASTIKE PASTALLE

tilkka oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen paprika pieninä kuutioina
2 chorizomakkaraa pieneksi kuutioituna
1 lehtikaalin lehti suikaloituna (poista paksu lehtiruoti)
1 punainen chili silputtuna
1 rasia kirsikkatomaatteja puolitettuna
1/2 - 1 dl vettä
n. 1 tl hunajaa
n. 1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa, mustapippuria

Kuumenna pannulla hiukan oliiviöljyä ja laita sipulit paistumaan. Lisää aika pian makkarapalat ja paprikakuutiot, ja paistele, kunnes sipulit alkavat pehmetä ja makkarakuutiot saada väriä. Lisää pannulle muut ainekset (suolaa maun mukaan ja pippuria pari pyöräytystä myllystä) ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Voit lisätä sekaan vähän pastankiehumisvettä, jos haluat seoksesta kastikemaisempaa.

Kaada kastike kypsän pastan joukkoon, sekoita ja nauti. (Minä olisin kyllä voinut popsia tuota pelkkää kastiketta, oli niin hyvää...)


* * *

PS: Meillä on tehty tosi hyviä ruokia koko alkuvuosi, ja niitä on jopa valokuvattu. Blogiin asti ne vain eivät ole päässeet. Yksi syy on se, että kokki on unohtanut kirjata ylös, mitä ruokaan laitettiin. Eikö tämäkin näytä tosi hyvältä?:
Tarkkaan kun katsoo, niin siinä on nuudeleita ja vissiin kalaa. Ja siitakesieniä ja parsakaalta. Ja sen muistan, että oli ihan järisyttävän hyvää! Jotain itämaishenkistä oli maussa, mahdollisesti thaimaalaista... Ehkä täytyy yrittää uusia tämä ruoka, koska muistan ajatelleeni, että muutkin kuin me Kokkeillaan-keittiön väki ansaitsevat näin hyvän reseptin.

Ja sitten on ollut tällaistakin (nyhtökaura-makaronivuoka):
Nyhtökaurasta tein kastikkeen (tomaattimurskaa ja Koskenlaskija-sulatejuustoa ainakin siihen laitoin), ja sitten ladoin kastiketta ja keitettyä makaroonia vuokaan kerroksittain. Munamaitoa en muista laittaneeni. Tätäkin voisi yrittää uusia, koska oli mielestäni hyvää.

Kun Armastukselle mainitsin, että minulla on ruokakuvia ilman reseptejä, enkä muista miten ne valmistin, sain pitkän ja syvän moittivan katseen osakseni. Olisiko ollut paikallaan tehdä uudenvuodenlupaus, että kirjaan muistiin kaikki ateriaviritelmät, joita teen? Vieläkö on myöhäistä tehdä sopimus itsensä kanssa?