keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Paistettu riisi

Paistetun riisin teko onnistuu meidän taloudessamme lähes milloin vain. Ainekset nimittäin löytyvät kaapeista, vaikka kaupassa käynnistä olisikin aikaa. Tämä on siis hyvä ruoka kiireiselle, laiskalle, sairaalle... tai ihan vaan hyvien makujen ystävälle.

Oma versioni on viritelty eri ohjeista ja muokkautuu vähän ainesten mukaan. Tällä kertaa siitä tuli katkarapupitoista.

PAISTETTU RIISI

(maapähkinä)öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pala tuoretta inkivääriä (1 tl jauhettua inkivääriä käy yhtä hyvin)
1 porkkana
n. 1 dl idätettyjä mungpapuja
2 kananmunaa
1 dl herneitä
1 pieni chili siemenineen
n. 100 g kuorittuja katkarapuja
n. 6 dl keitettyä ja jäähtynyttä (jasmiini)riisiä
2 rkl soijakastiketta
pari kevätsipulia (pätkä purjoakin käy)
suolaa, valkopippuria

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna (noin peukalonpään kokoinen) inkiväärinpala. Kuori ja viipaloi porkkana ohuiksi viipaleiksi. Silppua chili. Riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne. Voit lisätä niihin myös ripauksen suolaa. Kuumenna öljy vokkipannussa ja paista sipuleita, inkivääriä ja porkkanaviipaleita pari minuuttia. Siirrä niitä sitten vähän reunemmaksi ja kaada kananmunaseos keskelle pannua. Anna paistua kunnes se alkaa kuplia ja sekoita sitten kevyesti. Lisää pavunidut, herneet, chilisilppu ja katkaravut ja pyöräytä sekaisin. Lisää riisi ja paista vielä jonkin aikaa kuumalla pannulla vähän sekoitellen. Silppua kevätsipuli ja mausta soijakastikkeella ja valkopippurilla, halutessasi suolalla. Sekoita ja nauti

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Liebster Blog, hyvää mieltä ja haaste

Campasimpukka heitti ihanassa blogissaan kerrassaan vastustamattoman haasteen: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Minä olen oppinut elämässäni repimään riemua pienistäkin asioista, joten listan tekeminen ei liene kovan miettimisen takana. Tästä se lähtee:

1. Muistot tavaroissa. Pieniä ja suuria välähdyksiä, makuja, hajuja, tunnelmia, mielikuvia, ihmisiä, paikkoja...

2. Villasukat. Jos tykkää Campasimpukka kylmistä varpaista, niin minulle villasukat ovat kuuminta hottia läpi vuoden. Kesälomareissuillakin lentokoneessa vedän häpeilemättä villasukat jalkaan ja riivin ne pois ennen laskeutumista etelän lämpöön.

3. Pullataikina. Se jos mikä on taikinaterapiaa! Pullataikinan vaivaaminen on vähän sama kuin vaivaisi murheita mureniksi, ja siitä tulee lopulta parempi ellei jopa hyvä mieli.

4. Kiukaaseen sihahtava löylyvesi. Se jotenkin kummasti rauhoittaa ja piristää yhtä aikaa.

5. Sulat pyörätiet. Oulu on Pyöräilykaupunki: pyöräilyreittejä riittää, mutta mäkiä puuttuu - täydellistä! Talvipyöräilystä en piittaa, vaikka täällä se on perin suosittu laji. Kevättalvella joka aamu töihin kävellessäni tarkkailen sulan etenemistä ja mietin, jokohan ensi viikolla hurautan tästä pyörällä. Nyt on jo monta ilon aamua ollut, kun metri metriltä ja aamu aamulta asfalttia näkyy enemmän.

6. Jalkahieronta. Perjantai-iltojeni ilo! Telkkarissa Kova laki, Kotiharmin jalat Armastuksen sylissä, ja viikon huolet hieronnalla hiiteen.

7. Kotivaris. Asumme kerrostalossa ja meillä on "lemmikki". Siitä asti, kun naapurikerrostalo valmistui, on sen katonreunalla kököttänyt varis. Välillä se lennähtää nosturin päälle, välillä valmistumassa olevan kerrostalon betoniseinän reunalle ja taas kohta naapuritalon katolle. Yhtenä keväänä sen rinnalle ilmeistyi toinen varis - hellun oli saanut :) Nyt se on lentää lehahdellut taas yksin, mutta jännitys kuplii rinnassa: löytyykö mielitiettyä?

8. Suomen kieli ja sanaleikit. "Hae lakkaa satamasta, kun lakkaa satamasta." Miten riemukasta! Lähijoukoissa on onneksi monta samanhenkistä :)

9. Croissant, hillo, kupillinen teetä ja rauhaisa aamu. Kombinaatio aiheuttaa tyytyväistä hyrinää ja leppoisaa hyräilyä. Transsinomainen tila.

10. Vanhat traktorit. Ne on niin jotenkin sympaattisia! Säksättävät ja hytkyvät tunteisiin vetoavasti. Tulee mieleen mummola, sääsket ja mettätyöt - ja mummun tekemä leipä ja hyvät eväät.

Siinäpä niitä oli, Kotiharmin hyvän tuulen tuojia, pieniä ja isoja. Kiinnostaisi kuulla, mitä on sanottavaa Hannelella (Kokit ja potit), Marjalla (Soppaa ja silmukoita), Nannalla (Kaikki äitini reseptit), Canelialla (Canelian keittiössä) ja Riikalla (Ghetto Gourmet) olisi listalle laitettavaksi :)

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

* * *

Sitten toinen asiani:

Blogimaailmassa liikahtelevat huomionosoitukset ovat aika kiva tapa kertoa, että on tykästynyt johonkin blogiin ja vinkata, että sitä kannattaa seurata. Minä sain Liebster Blog -tunnustuksen Rouva Raadelmasta -blogista, kiitos ja kumarrus! Liebster Blog -tunnustusta on jaettu ns. pienille blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa, joten oikeaan osui. Vaikka tarkoitus on laittaa tunnustusta eteenpäin viidelle blogille, valitsen minä nyt vain kolme. On niin vaikea valita! Tokko nämä valintani ovat ihan niitä pieniäkään blogeja...tiedä häntä (saa korjata, jos ja kun ihan pieleen menee nämä arviot). Isoja tahi pieniä, tosi kivoja kuitenkin! Kaikki kolme puuttuvat omasta blogilistastani, mutta seuraan niitä Top 100 ruokablogit -sivuston kautta. Seuratkaa tekin.


maanantai 26. maaliskuuta 2012

Pullavanukas

Pulla on hyvää, ja minä vielä hiukan tarkentaisin määrettä: tuore pulla on hyvää. Muutaman päivän vanha pitko kaipaa kosteutta, eikä sylki enää riitä siihen. Lapsena tein töpöskää. Puoleen kupilliseen kahvia (kyllä, kahviurani on alkanut varmaan jo hitusen ennen koulun alkua) palasteltiin pullaa, joka imaisi kahvin ja lopputulos oli nimeltään töpöskä - samettisen pehmeä pullamössö. Usein kumosin sen lautaselle, koska siitä sai kauniin muotoisen kakkusen. Töpöskä-sanan alkuperää en tiedä, lieneekö suvussa kulkenut suloinen sana vai itse keksimäni termi. Joskus tulee mieleen topata pullasiivua kahviin, mutta töpöskää en ole tehnyt sitten lapsuuden.


Pullavanukasta sen sijaan olen joskus tehnyt. Harvoin meillä jää pullaa kuivahtamaan, mutta nyt oli semmoinen kummallinen tilanne. Köyhät ritarit ovat myös oivallinen kuivahtaneen pullan pelastaja, mutta nyt syntyi pullavanukas. Ihanaa! Annokset olisi kruunannut kylmä vaniljakastike, mutta eipä ollut nyt sitä.

PULLAVANUKAS (noin kuudelle herkuttelijalle)

12 viipaletta pullaa
hilloa (meillä oli raparperi-vaniljahilloa ja lettuhilloa)
n. 5 dl kermamaitoa (suunnilleen suhteessa 50 - 50, minulla kerma oli ruokakermaa)
3 pientä kananmunaa
2 tl vaniljasokeria

voita

Voitele uunivuoka kevyesti. Voitele pullasiivut hillolla, esim. vuorotellen toisella ja toisella hillolla, jos käytät kahta laatua. Lado viipaleet uunivuokaan hiukan limittäin. Sekoita kermamaito, munat ja vaniljasokeri hyvin ja kaada seos pullaviipaleiden päälle. Pullaviipaleita voi vähän painella liemeen, jotta ne imevät nestettä paremmin.

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes pullaviipaleet tuntuvat pehmenneen ja liemi on imeytynyt pullaan. Nauti lämpimänä esim. kylmän vaniljakastikkeen ja marjojen kera.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Karitsan karetta kavereiden kesken

Perjantai-iltana mietin, että onko viisasta valmistaa vieraille sellaista ruokaa, jota ei ole eläissään tehnyt, vai pitäisikö mennä jollain tutulla ja hyväksi todetulla ruokalajilla. Riskejä pitää elämässä ottaa, joten lähdettiin kokkeilulinjalle. Vieraille kyllä vakuutettiin, että jos on pahaa, niin nälkäisiksi ei jäädä vaan tilataan sitten pizzat. Pizzataksin numerolle ei ollut lopulta käyttöä, vaan liha oli aika maistuvaa.

Karitsan karetta siis tehtiin ja oikein porukalla ja jännityksellä pähkäiltiin kypsyysastetta. Netissä eri ohjeissa opastetaan jättämään kare n. 50 - 60 -asteiseksi, eli vaihtelu on melkoinen. Meillä kareen sisälämpötila oli lopulta jotain tältä väliltä, vaikka sisälämpömittari laitettiin piippaamaan 62 asteessa (mikä oli lihamestarin ohje). Lämmöistä viis, hyvää oli.


YRTTINEN KARITSAN KARE

karitsan karetta 4 palaa / ruokailija

kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen tuoretta timjamia
1 rosmariinin oksa
3 valkosipulinkynttä
mustapippuria
liraus balsamicoa
reilusti (n. 1 - 1,5 dl) oliiviöljyä

Silppua yrtit ja valkosipulit ja sekoita ne muiden marinadiainesten kanssa. Levitä marinadi kareiden pintaan ja nosta kareet johonkin vuokaan maustumaan. Anna maustua jääkaapissa useita tunteja (voit kääntää kareet välillä ja paikkailla yrttipeittoa).

Nosta kareet noin tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön. Ripottele lihoille suolaa ja paista niihin sitten kuumalla pannulla kaunis paistopinta ja nosta uunivuokaan. Paista n. 175 asteessa vartin verran tai vähän kauemmin, jos haluat kypsempää lihaa. Sisälämpömittarilla voit arvioida kypsyyttä helpommin, ja joku 55 voisi olla aika hyvä lämpö. Älä paista liian kypsäksi, sillä liha menee sitten liian kuivaksi.

Karitsan kanssa syötiin paistettua polentaa ja pähkinäistä ruusukaalta sekä yrttistä tomaattikastiketta ja salaattia. Lautaselle päätyneestä kokonaisuudesta ei Kotiharmi ehtinyt napata kuvaa, sillä kiljuva nälkä piti huolen siitä, että piti käydä ruuan kimppuun hetimiten.

Kiitos kamut, kun kävitte!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Letitetty sitruunasika

Taikinaterapiassa ehtii ihminen ajatella yhtä sun toista. Pullataikinaa kun vaivasin, niin kerkesin miettiä mm. yhtä työasiaa, sukulaisia, huomista vierasta, pyöräilyä, chilejä, siivousta ja sikaa. Viimeksi mainittu pötkötteli jääkaapin hyllyllä sisäfileen muodossa ja siitä piti kehittää ruokaa. Koska pullataikinan oli tarkoitus päätyä pitkoksi eli leetaksi eli letitettäväksi, niin päätin soveltaa samaa toimintoa myös sikaan. Juuttumistaipumusta minulla :)
Makuakin piti sikalettiin saada. Sitruuna, valkosipuli ja rosmariini toimivat aina, ja niiden voimalla marinoin lihaa jonkin aikaa. Siis todellakin vain jonkin aikaa, sillä pääsin tähän ruuanlaittovaiheeseen niin myöhään illalla, ettei pidempään marinointiin jäänyt aikaa. Taidan joskus pitää useamman tunnin, yönkin yli, niin makua tulee vielä enemmän. Ei kyllä huono ollut nytkään. Kaikki maut löysivät tiensä makureseptoreille helposti.

LETITETTY SITRUUNA-ROSMARIINI-VALKOSIPULIPOSSU

n. 600 g porsaan sisäfilettä

1 sitruunan kuori raastettuna
3 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rosmariinin oksaa
1 tl hunajaa
n. 3 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria

Siisti file eli poista kalvot ja jänteet. Leikkaa file pitkittäissuunnassa kolmeen osaan niin että lihasuikaleet jäävät toisesta päästä kiinni toisiinsa. Ripottele lihaan suolaa.

Riivi rosmariinin oksista lehdet pois ja hienonna niitä vähän. Laita mortteliin muut marinadin ainekset paitsi hunaja ja öljy. Survo niitä vähän ennen hunajan ja öljyn lisäämistä. Lisää ne lopuksi ja sekoita hyvin. Levitä ainakin puolet marinadista lihasuikaleille ja letitä liha. Kiinnitä pää parilla cocktailtikulla ja sivele loppumarinadi joka puolelle lihaa.

Paista lettiä pannulla voin ja öljyn (molempia n. 2 rkl) seoksessa molemmin puolin ensin aika kuumalla, jotta pintaan tulee väriä. Valele välillä lihaa rasvaseoksella. Vähennä sitten lämpöä ja lisää pannulle esim. lihalientä. Minä laitoin vajaan desin sipulilientä. Anna lihan muhia noin 40 - 45 minuuttia pannulla kannen alla. Käännä välillä lihaa ylösalaisin ja valele liemellä, jotta se pysyy mehevänä. Uuniinkin lihan voi varmaan laittaa.

Lihan leikkaaminen ja lautaselle siirtäminen on varovaista puuhaa, jos aikoo säilyttää palat jotenkuten kuosissaan. Kainista lettiä ei tässä vaiheessa siis enää huomannut, mutta tärkein eli hyvä maku ujuttautui lettimuotoisessa fileessä hyvin lihan joka kolkkaan.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Aprikoosi tykkää rahkasta

Tykkää se jugurtistakin - ja sitruunasta, mutta olisi mennyt otsikko turhan pitkäksi näillä lisäyksillä.

Kevät tuo keittiöön keltaisen eli tekee mieli leipoa jotain, jossa on auringon väriä. Yhtenä iltana tekaisin pikaisesti ja "Hyvää ruokahalua - Kotikokin parhaat leivontaohjeet" -kirjan (toim. A-M. Tanttu) muuatta reseptiä (Raikas persikkarahkatorttu) soveltaen leivonnaisen, josta tulikin melkoisen maukas. Ihan varalta tallensin siitä pari kuvaa kameraan, jos vaikka olisi niin hyvää, että kannattaisi blogata ohje. Piirakka oli hyvää ja nyt parin päivän kuluttua vieläkin parempaa.



APRIKOOSI-RAHKA-JUGURTTIPIIRAKKA

125 g margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
n. 1 tl raastettua sitruunankuorta

Vatkaa hiukan pehmennyt margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja vaahdota. Lisää lopuksi jauhot ja sitruunankuoriraaste ja sekoita hyvin. Levitä pohja pyöreän piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

1 tlk aprikoosinpuolikkaita
250 g maitorahkaa
n. 250 g turkkilaista jugurttia (minä laitoin Valion laktoositonta)
2 kananmunaa
reilu desilitra sokeria
1/2 sitruunan mehu

Sekoita rahka, jugurtti, munat, sokeri ja sitruunamehu hyvin sekaisin. Nostele aprikoosinpuolikkaat taikinapohjan päälle. Kaada päälle rahka-jugurttiseos.

Paista piirakkaa 175 asteessa 45-60 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja reunat ovat saaneet hiukan väriä.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Paprikakanaa

Jos oli edellinen postaus "hiljaa hyvää tulee" -osastoa, niin tämä edustaa toista ääripäätä.

Nopea paprikainen broilerkastike valmistuu melkein siinä ajassa kun riisi kiehuu. (Jaa, no, pikariisi on eri asia, mikä lieneekään sen kiehumisaika...) Ainekset ovat yksinkertaiset, eikä useita maustepurkkeja tarvitse kaivaa esille (paitsi jos haluaa koota grillausmausteen natriumglutamaatteineen itse). Nopeaa, yksinkertaista - arkiruokaa siis!

PAPRIKAKANA

400 - 500 g broilerinfileitä (ohuet paistuvat nopeasti)
grillaus- ja yleismaustetta
1 sipuli
1-4 valkosipulinkynttä
1-2 paprikaa (punaista + keltaista)
n. 2 dl kermaa (ruokakermaa/kuohukermaa/smenataa... tai näiden kombinaatio)

Puolita broilerfileet ja ripottele niiden päälle melko reilusti grillausmaustetta. Suikaloi sipuli ja paprikat ja hienonna valkosipuli. Paista broilerpalat öljyssä: ensin maustettua puolta ja ripottele samalla mausteseosta toisellekin puolelle. Käännä muutaman minuutin päästä broilerit ja paista toinenkin puoli. Nosta palat lautaselle odottamaan ja lisää pannulle hiukan öljyä. Paista sipuleita ja paprikoita muutaman minuutin ajan ja palauta sitten broilerpalat pannulle. Lisää kermatuote ja anna muhia hiljaisella lämmöllä kymmenisen minuuttia (pidempään, jos broilerpalasi ovat paksumpia). Suolaa kastikkeeseen ei tarvitse lisätä, jos grillausmausteesi sisältää suolaa. Makuasioista sopii kiistellä, joten lisää suolaa, jos suusi sitä kaipaa :)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Sipulia, sipulia!

Ruokaa voi tehdä nopeasti tai hitaasti - tai hyvin hitaasti. Tämän päivän aterian valmistuksen aloitin perjantaina, joten kallistun luonnehtimaan sitä hyvin hitaaksi. Sanottakoon kuitenkin, että eilen en pannut tikkua (enkä kauhaa tai lastaa) ristiin asian hyväksi, vaan pidin välipäivän. Tänään taas uurastimme, ja saimme vihdoin syödäksemme.
Ruokamme oli suoraan Glorian ruoka&viini -lehdestä, nro 1/2012: Sipuli-gruyereravioli, sipuliliemi ja paahdetut pikkusipulit. Ei lehdessä turhaan kehuttu sipulilientä. Se oli erinomaista! Tein lientä (jo perjantaina siis) puolikkaan ohjeen verran, mutta olisi sitä voinut keitellä kerralla koko satsinkin. Samalla vaivalla enemmän hyvää. Liemi nimittäin sopii keittojen ja kastikkeiden pohjaksi, ja pakasteessa se säilyy pidempäänkin (jääkaapissakin lehden mukaan pari viikkoa).

Ateriasta tuli vielä pääruokamaisempi, kun paistoimme lisäksi pihvit, jotka leikattiin lautaselle viipaleiksi ennen sipuliliemen lisäämistä. Pienempänä annoksena, ilman lihaa, tämä käy alkuruuastakin.

Aloitetaanpa liemestä, tässä ohje noin puolikkaana Gloriasta:

SIPULILIEMI (meillä tuli valmista lientä n. 4 dl)

5 isoa keltasipulia
2 l vettä
1,5 purjoa
3 valkosipulinkynttä
puolikas porkkana
200 g herkkusieniä
1 rkl ruokaöljyä
1 tl kuivattua timjamia (ohjeessa oli ruukku tuoretta timjamia isoon määrään)
3 mustapippuria
2 pientä laakerinlehteä
n. 1 tl suolaa

Kuori ja leikkaa keltasipulit suikaleiksi. Paahda sipulisuikaleita kuivassa paistinpannussa kauniin tummaksi. Sekoittele välillä, ettei sipuli pala. Laita paahdetut sipulit isoon kattilaan ja kaada vesi päälle. Keitä hiljalleen n. 1 tunti.

Hienonna purjon valkoinen osa, säästä vihreät osat. Hienonna valkosipuli, porkkana ja sienet pieneksi. Paahda kasviksia öljyssä noin 5 min. Kaada ne sitten sipuliliemen joukkoon ja keitä taas n. 1 tunti.

Siivilöi liemi (ohjeen mukaan sitä tulisi olla tässä vaiheessa jäljellä hiukan reilu puolet alkuperäisen nesteen määrästä, meillä taisi olla vähän enemmänkin). Keitä lientä nyt kovalla lämmöllä noin 45 minuuttia, kunnes liemi tiivistyy reilusti (valmista lientä jää enää muutama desi). Lisää sitten purjon vihreät osat, timjaminoksat (tai tuore timjami esim. teesiivilässä kuten minä tein) sekä mausteet ja anna maustua noin 20 minuuttia. Laita suolaa maun mukaan. Siivilöi lopuksi liemi.
Tämä kattila oli alussa lähes piripintaan täynnä, mutta kaiken keittämisen jälkeen kattilanpohjalla on vain vähän täyteläistä lientä. Kuvassa näkyy minun timjaminliotusviritelmäni, eli teesihti. Näin kuivattu timjami ei levinnyt pitkin lientä.

Ravioleista ei tullut täydellisen kauniita, mutta hyviä ne olivat! Tätä täytettä käytän toistekin, vaikken sipulilientä ohessa tarjoilisikaan.

SIPULI-GRUYERERAVIOLIT

Pastataikina:
3 dl durumvehnäjauhoja
2 isoa kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl vettä
1/2 tl suolaa

Vaivaa ainekset tasaiseksi (käsin n. 10 min., yleiskoneella n. 5 min.). Kääri taikinapallo kelmuun ja anna levätä tunnin verran jääkaapissa.

Sipuli-juustotäyte (meillä täytettä riitti kahteentoista ravioliin ja taikinaa jäi yli):
2 purjon valkoiset osat
2 valkosipulinkynttä
1 rkl ruokaöljyä
2 rkl voita
100 g gruyerejuustoa (tai muuta vahvaa juustoa)
1 kananmunankeltuainen
2 rkl hienonnettua ruohosipulia
1/2 - 1 tl suolaa
muutama pyöräytys valkopippuria myllystä

Hienonna sipulit hyvin hienoksi silpuksi. Kuullota niitä paistinpannussa öljyssä hetki ja lisää sitten voi ja kuullota kypsäksi. Valuta siivilässä hetken ajan. Raasta juusto ja sekoita juusto ja sipuli kulhossa. Lisää keltuainen ja ruohosipuli, sekoita ja mausta. Anna täytteen jäähtyä.

Aja taikina pastakoneen läpi muutaman kerran, ja taita se kertojen välillä kaksinkerroin. Säädä sitten telojen väliä asteittain pienemmälle, kunnes olet kaulinut taikinan ohuimmalla asetuksella (sanoo Gloria, mutta meillä ei kyllä kärsinyt laittaa ihan ohuimman läpi). Me teimme raviolit näin eli muotteja käyttäen, mutta voit myös tehdä 2 kapeaa taikinakaistaletta, joista toiselle lusikoidaan täytettä ja toinen painetaan päälle. Alempaa taikinaa pitää muistaa kostuttaa vedellä täytekökköjen ympäriltä ennen päällimmäisen taikinan laittamista. Sitten taikina painellaan tiiviisti täytteen ympäriltä. Tämän jälkeen raviolit voi painaa irti taikinasta esim. raviolimuotilla tai leikata veitsellä nelikulmaisiksi. Ravioleja keitetään n. 6 minuuttia.

Paahdetut pikkusipulit olivat oikein maukkaita ja toivat annokseen paitsi makeutta, myös rakennetta, sillä ne eivät ehtineet kypsentyä liian pehmeiksi löllöiksi.

PAAHDETUT PIKKUSIPULIT

6 pientä helmi- eli paistisipulia (meillä salottisipuleita)
2 tl sokeria
1 rkl voita
1/2 tl suolaa

Keitä sipuleita kuorineen kolme minuuttia ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Kuoriminen helpottuu tällä tavalla ja sipulit esikypsyvät hiukan. Kuori ja halkaise sipulit. Kuumenna sokeria paistinpannulla (varo polttamasta, minulle meinasi käydä niin), kunnes se muuttuu karamellin väriseksi. Lisää voi ja sipulit. Paista sipuleihin kaunis väri molemmin puolin. Ripottele sipuleihin suolaa ja tarjoile heti. Glorian ohjeessa neuvotaan siivilöimään sipulit ennen tarjoilua, mutta minä en kokenut siihen tarvetta.

Hella

Ravintola Hella, Oulu. Erinomainen!

Kävimme eilen illallisella (miten hieno sana) Hellassa. Pienessä ravintolassa oli mukava tunnelma, miellyttävä palvelu ja ennen kaikkea hyvin maukasta ruokaa. Suosittelen lämpimästi!

Hellassa voi valita joko kolmen ruokalajin menun valmiiksi esille laitetuista vaihtoehdoista tai mieleisensä yhdistelmän a la carte -listalta. Me kallistuimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Pienellä pokkarilla vähän hämyisässä ravintolassa napsaistut kuvat eivät anna oikeutta annoksille, mutta laitetaan nyt tyrkylle, niin lukija pääsee tunnelmaan :)

Alkuruokina söimme kalakeittoa Hellan tapaan (kermaista tattikeittoa, kala-äyriäisterriiniä, siianmätiä sekä mallasleipää) ja Hellan napaksia (porobratwurstia, perunatortillaa ja salsa verdeä).


Pääruokana minulla oli äyriäismurekkeella täytettyä lohta fenkolirisoton kera ja hummeriliemikulholla varustettuna. Kasvisten alla oli myös maukasta selleripyrettä. Miten pehmeät ja täyteläiset maut!

Armastuksen annos oli Beef Wellington madeirakastikkeella ja perunaduchessella, ja maut olivat kohillaan mitä parhaimmalla tavalla.

Jälkiruokaa emme jaksaneet, harmin paikka. Vaikka makiamaha onkin erikseen, taisi oikia maha olla nyt niin täysi, että makiamaha oli lytyssä. Makoisat kahvit juopasimme ennen kuin tyytyväisyydestä hyristen poistuimme liukastelemaan jäisille kaduille.

Sanon vielä: Ravintola Hella, Oulu, käykää!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Aamun pikkusuolainen

Jonain päivänä sairastuvalla aikaa kuluttaakseni vahtasin telkkarista Rachael Rayn kokkiohjelmaa. Siinä valmistui hauskoja pinaattitäytteisiä uunimunia kinkkukupeissa, ja niiden kuva piirtyi mieleeni myöhempää valmistusta varten. Mikäpä sen parempi aika värkätä tällaista mukamonimutkaisempaa aamiaista kuin loma-aamu! Näitä olisi helppo valmistaa muffinivuoassa isommankin porukan brunssille.

Laitoin kumpaankin vuokaan kaksi parmankinkkusiivua, mikä aiheutti kyllä melkoisen suolaisuuden lopputulokselle. Toisaalta täytteessä ei ollut lisättyä suolaa, joten se vähän tasapainotti. Kananmunan paistakoon kukin mieleisekseen. Uuniin kurkistelemalla näkee, milloin keltuainen alkaa hyytyä, ja missä vaiheessa kannattaa napata munat pois.

PINAATTISET AAMIAISMUNAT KINKKUKUPISSA (kahdelle)

tilkka öljyä
1 pkt tuoretta pinaattia
1/4 sipuli
muutama sieni (herkku- tai siitakesieniä)
mustapippuria
vähän parmesaania raastettuna
2 kananmunaa
2-4 siivua parmankinkkua

Hienonna sipuli ja silppua pinaatinlehtiä vähän pienemmiksi. Viipaloi sienet. Paista sieniä, pinaattia ja sipulia öljyssä pannulla jonkin aikaa. Mausta seos ripauksella mustapippuria.

Voitele pienet vuoat (tai kahvikupit tai muffinipellin kolot) ihan kevyesti öljyllä. Vuoraa ne parmankinkkusiivuilla ja jaa pinaattitäyte vuokiin. Ripottele päälle hiukan juustoraastetta ja riko päällimmäiseksi kananmuna. Minä ripautin vielä sen päälle ihan hitusen suolaa, ei olisi tarvinnut.
Paista 225 asteessa, kunnes kananmunassa on itsellesi mieluisa kypsyys.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kikherne-fetasalaatti

Tekaisin yhtenä iltana pikapikasalaatin, joka kuulemma oli niin maukasta, että ansaitsisi tulla julki blogissa. Olkoon sitten niin.

Marinadiainesten määrät ovat tässä villinä arvailuna, kun en tekovaiheessa mittaillut mitään.

KIKHERNE-FETASALAATTI

1 pkt kikherneitä (käyttövalmiita)
1/2 tl hunajaa
1 rkl valkoista balsamicoa
2-3 rkl oliiviöljyä
puolikas valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

2 tomaattia
1/2 pientä puna- tai salottisipulia
n. 150 g fetajuustoa
hiukan vihreää salaattia (meillä oli Mizunoa, jääsalaattikin käy)

Valuta kikherneet siivilässä. Tee niille marinadi hunajasta, balsamiviinietikasta, oliiviöljystä, valkosipulista ja mausteista sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Marinoi kikherneitä sen aikaa, kun saat pilkottua tomaatit, sipulinpuolikkaan ja fetajuuston ja riivittyä salaattia vähän pienemmiksi paloiksi. Sekoita lopuksi kaikki ainekset varovasti keskenään, jottei feta muussaannu kokonaan.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pikkukokin pastakastike

Kiskot kuljettivat meille mukavia hiihtolomavieraita, ja päivämme on ollut puuhakas ja riemukas! Tiedekeskus Tietomaassa vierähti tunti jos toinenkin, hampurilaisista saimme energiaa ja poikien käynti pilailupuodissa (hups, saakohan tätä paljastaa...) veti suupielet salamyhkäiseen hymyyn.

Pelailujen jälkeen olimme taas nälkäisiä, mutta eipä hätiä mitiä, pikkukokin avustuksella syntyi mainio jauhelihakastike spagetille. Hetken keskustelimme sipulin käytöstä ja sen merkityksestä kastikkeen maulle, mutta pian jo Apukokki myöntyi, että "saa laittaa, sitä oikeaa" (ehdotin ensin pikkiriikkistä salottisipulia ikään kuin kompromissiksi). Valkosipulille ei kastikkeessa ollut sijaa, mutta salaisen ainesosani (=oregano) Apukokki hyväksyi, kun sai itse sitä kastikkeeseen ripotella. Apukokki pohti jo vakavissaan, että aikoo perustaa ravintolan. Hieno idea! Minä alan vakiasiakkaaksi.
Jauhelihan paistamisessa on syytä olla järeät otteet :)

Jalostuneen maun omaava Apukokki siunasi valmiin kastikkeen luonnehdinnalla "tosi hyvää", joten uskallan suositella tätä nirsommillekin ruokailijoille.


JAUHELIHAKASTIKE (iso satsi)

700 g naudan paistijauhelihaa
1 pieni sipuli
2 dl paseerattua tomaattia (+ vähän vettä)
1 lihaliemikuutio
sopivasti oreganoa
ripaus mustapippuria
1 tl hunajaa
(suolaa)

Silppua sipuli niin pieneksi kuin mahdollista. Paista sipulisilppua öljytilkassa pannulla hetkisen verran, lisää sitten jauheliha ja ruskista se. Kaada sekaan paseerattu tomaatti (ja halutessasi liraus vettä). Lisää lihaliemikuutio, mausteet ja hunaja, ja kiehahtamisen jälkeen vielä suolaa, jos makusi sitä kaipaa.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Suonet tukkoon

Kun ryhtyy tekemään kotona roskaruokaa, kannattaa tehdä se kunnolla. Meillä tehdään noin kerran vuodessa (useammin ei uskalla) renua, joka on jonkinlainen legenda omalla alallaan. Ranskanleivän (ei siis sämpylän) väliin tungetaan jauhelihapihvejä, makkarasiivuja ja paistettuja munia. Renua katsoessa meinaavat mennä verisuonet tukkoon, mutta eihän se sitten lopultaan niin kauhea rasvapommi ole, eihän? Paistijauhelihasta kun tekee itse pihvit, ja paistaa kaiken öljytilkassa, niin pysytään kohtuudessa. Oikeasti hulluinta tuossa renussa on sen koko. Eihän nyt kokonaista ranskanleipää noilla täytteillä jaksa kukaan syödä! Meillä pyritään renun tunnelmaan jakamalla ranskanleipä tytön ja pojan osuuteen. Näin:

RENU eli HAMPURILAINEN RANSKANLEIVÄSTÄ

- ranskanleipä
- jauhelihapihvejä
- makkarasiivuja (esim. lauantaimakkara)
- paistettuja munia
- sipulia
- suolakurkkua

...ja valinnaisesti höysteitä: majoneesia, sinappia, ketsuppia, hampurilaiskastiketta, juustoa, salaattia...

Kasaa näin:
...ja laita leivän kansiosa päälle:
Ainoa oikea ruokajuoma on maito.

Renusta kuuluu tulla ähky. Minä onnistuin saamaan sen tästä kääpiörenustani, enkä jaksanut edes kokonaan sitä syödä. Mutta aina kannattaa yrittää.

Tänään lepytellään verisuonia pottumuusilla ja silakoilla.

---

P.S.: Hyvä vaihtoehto syntiselle herkuttelulle on myös Elviksen sydänkohtausvoileipä, jota on Kulinaarimuruja-blogin Jaana tehnyt. Käykääpä katsomassa.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Isoäidin kahvikiisseli

Mielikuvilla on merkitystä. Itse ruokalajin edessä seisovalla sanalla on iso merkitys sille, mikä on ensiajatuksemme ruuasta. Miettikääpä vaikka: Isoäidin kahvikiisseli - turvallinen, pehmeänmakuinen, helppotekoinen? Entäpä tämä: Pikantit broilerpyörykät - hienostunut, ehkä hiukan erilainen maku, ihan toista kuin saarioispallerot? Voimavärikeitto - selvästikin superterveellinen, perätikin flunssahuuruiselle sopiva. Prinsessakakku - kaunis, juhlava, makea, tiedämme sen.

Kannattaa siis miettiä tarkoin, miten postauksensa otsikoi :)

Isoäidin kahvikiisseli -nimeä en ole suinkaan keksinyt itse, vaan ohje oli Valion Kodin ruokavuosi 2/2003 -lehtisessä. Kahvin ystävälle tämä on taivaallinen jälkiruoka! Koristukseksi voi töpsäyttää kermavaahtoa, ja kesällä tuoreita mansikoita. Edellä mainittujen puutteessa suklaahippusetkin käyvät koristelusta.

ISOÄIDIN KAHVIKIISSELI (kuudelle)

5 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
4 dl (vahvaa) kahvia
1 dl sokeria
1 dl (Maizenaa)
1/2 tl vaniljasokeria

Keitä kahvi. Jos haluat oikein vahvaa, mittaa esim. 2 kahvimitallista kahvia yhtä kupillista kohden. Mittaa kattilaan maito, kerma, kahvi, sokeri ja maissitärkkelys. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen 2-3 minuuttia. Nosta kattila liedeltä. Mausta kiisseli vaniljasokerilla. Kaada kiisseli annoskulhoihin tai isoon tarjoilumaljaan. Ripota pinnalle hiukan sokeria kuorettumisen estämiseksi (tai laita kelmua kiisselin päälle).

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Makeat marjapiilot

Nämä ne ovat hyviä!
Marjapiilojen aika alkoi meillä joitakin vuosia sitten, kun anoppirakas tarjosi niitä kahvilla. Ohje oli löytynyt lehdestä Sunnuntai-tuotteiden mainoksesta. Nämä sopivat mielestäni paitsi kahvipöytään, myös jälkiruuaksi. Tällä kertaa lautasella oli ihan jauheesta sekoitettua vaniljakastiketta, kun en muka jaksanut itse sitä alusta asti tehdä. Hyh, osta mieluumin valmista vaniljakastiketta, älä jauhetta.

Taikinaa tehdessäni vähän pähkäilin, että tekisinkö pikkuisen ohjetta reilumman satsin (125 g margariinia jne). Yleensä olen niin tehnyt, nyt en. Omituista. Tiedänhän varsin hyvin, että ohjeen mukaisesta määrästä on melkoista taiteilua saada aikaan koossa pysyvät leivokset. Kirjaan tähän nyt ohjeen kuitenkin alkuperäisessä muodossaan, kun kuitenkin moni on minua käsistään näppärämpi ja askartelee marjapiilot kätevästi.

MAKEAT MARJAPIILOT (12 kpl)

150 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

n. 8 dl marjoja (esim. mustikoita ja vadelmia)
2 dl sokeria
2-3 rkl perunajuhoja (kolme kukkurallista, jos käytät pakastemarjoja)

Voitele muffinipellin kolot kevyesti. Nostovaihetta helpottamaan voit leikata leivinpaperista pitkähköjä suikaleita, jotka voi laittaa koloihin. Niiden päistä nostamalla leivonnaiset saa ehkä helpommin pois.

Vatkaa pehmennyt margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää muna vatkaten. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja sekoita. Laita taikina tunniksi jääkaappiin.

Sekoita osin sulaneiden marjojen joukkoon sokeri ja perunajauhot.

Ota pohjataikinasta 1/3 erilleen ja jaa loppu taikina 12 osaan ja painele vuokiin. Lusikoi marjat syvennyksiin. Kauli lopputaikina levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla (esim. sopivan kokoinen juomalasi) kansipalat tai jaa taikinaköntti 12 osaan ja pyöritä palloiksi, jonka jälkeen taputtele ne jauhotetun leivinpaperin päällä sopivankokoisiksi kansiksi. Nosta kannet leivosten päälle ja painele reunoja vähän kiinni.

Paista 200 asteessa 15 - 20 minuuttia.
Toim. huom.: Anna marjapiilojen jäähtyä ennen kuin nostat ne pois. Yllä oleva kuva havainnollistaa miten käy, kun häsyää.

Hotkis! Tiedättehän ne Fazerin marjapiiraat? Nämä eivät ehkä ole yhtä kauniita, mutta maussa pärjäävät kyllä.

---

Sivuhuomiona haluan jakaa iloni kevään kasvustosta. Jotakin chiliä tässä pukkaa tulemaan!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Rääväsuun spätzle ja kanastroganoff

Jos en paljastaisi, ketä julkkiskokkia luonnehdin otsikossa, arvaisitko henkilön?
Koska olen lörppä, en jää odottelemaan arvailuja, vaan sanon, että se on tietenkin Gordon Ramsay. Taisi olla viime vuoden puolella, kun näin töllössä Ramsayn laittamassa kanastroganoffia spätzlen kera. Kiinnostuksen herättyä surffailin hetken netissä ja löysin ohjeen. Ihan pienillä sovelluksilla syntyi Kotiharmin ruoka. Samaisessa ohjelmassa taidettiin tehdä jälkkäriksi no-bake berry cheesecake -nimistä herkkua, jota söimme viime vuonna ystävien kanssa rapujuhlissa. Hyvää!

No mutta tämä spätzle sitten. Ihan uusi tuttavuus minulle. Tiesin kyllä, että sitä syödään Saksassa, siinä kaikki. Rohkeasti ryhdyin puuhaan. Olin vähän pulassa siinä vaiheessa, kun taikina oli valmis ja vesi kiehui kattilassa. Siivilämme (4 kpl) olivat kaikki varustettu niin pienillä rei'illä, että hommasta ei olisi tullut mitään (G.R. siis teki spätzlensä isoreikäisellä siivilällä). Minä olin ajatellut hoitaa homman reikäkauhalla, mutta huomasin, ettei siitä tullut mitään. Ei edes neljän käden voimin. Keksin sitten, että minigrip-pussi, johon tehdään pieni reikä kulmaan, saa luvan toimia välineenä. Mitä opimme tästä? Ajattele loppuun asti välinevalikoimasi, ENNEN kuin ryhdyt ruuanlaittoon. Tai... anna palaa, sählää ja sovella. Täällä on tietoa spätzlestä ja kivat vinkit sen tekemiseen. Niihin voi perehtyä esim. ennen kuin tekee spätzleä.
Pussin nurkasta tuleva ruikelo katkaistaan näppärästi etusormella (joka kuumaa höyryä uhmaten työskentelee ahkerasti).

SPÄTZLE (kahdelle tai kolmelle)

150 g  vehnäjauhoja
1 muna + 1 keltuainen
1 tl suolaa
1/2 - 1 tl muskottipähkinää jauhettuna (ohjeessa oli 1 tl, se oli ehkä liikaa minun makuuni)
45 ml vettä
45 ml maitoa

voita ja tilkka oliiviöljyä paistamiseen
mustapippuria

Sekoita muna ja keltuainen keskenään. Lisää ne vehnäjauhojen, suolan ja muskottipähkinän joukkoon ja sekoita tahnaksi. Sekoita keskenään vesi ja maito ja lisää seosta vähitellen tahnaan, sekoita koko ajan.

Keitä kattilassa vettä ja tee spätzlet (siivilän läpi, pussin nurkasta, perunapuristimella tms.) suoraan kiehuvaan veteen. Minuutti - pari riittää niiden kypsymiseen. Nostele spätzlet reikäkauhalla pois kattilasta. Juuri ennen tarjoilua paista spätzlet voissa (ja tilkassa öljyä) kullanruskeiksi. Mausta mustapippurilla (ja suolalla, sanoi G.R. mutta minusta ne eivät enää suolaa tarvinneet)
Keitetty...

...ja paistumassa.
Kanastroganoff oli hyvää, ja siinä oli sen verran potkua, että nenänpäähän meinasi kihota pieniä hikipisaroita. Meidän savupaprikajauheemme oli mallia "hot", siitä vauhti kastikkeeseen. Ruoka toiminee tavallisellakin paprikajauheella, mikäli taloudessa on herkkäsuisia lapsia tai vanhuksia. Minä muutin aineita hitusen ja oioin vähän valmistusvaiheessa, Gordon ohjeen löydät täältä.

KANASTROGANOFF (neljälle)

n. 450 g broilerinfileitä
2 tl savustettua paprikajauhetta
suolaa
oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
1 pkt siitakesieniä
150 ml kanalientä
liraus valkoviiniä
n. 1/2 dl smetanaa
1/2 pss sokeriherneitä
1 rkl kuivattua persiljaa

Suikaloi broilerinfileet ja ripottele niille suolaa ja paprikajauhetta. Suikaloi sipuli, hienonna valkosipulinkynnet, suikaloi paprika, puolita siitakesienet (ja kiehauta nopeasti herneet, jos käytät tuoreita). Paista broilersuikaleet öljyssä kahdessa erässä ja nosta ne sivuun odottamaan. Paista sipulia ja valkosipulia hetki, lisää paprikat ja sienet ja paista vähän aikaa. Roiskauta sekaan pieni tilkka valkoviiniä ja kiehauta. Lisää persilja, kanaliemi ja smetana sekä paistetut broilersuikaleet. Anna kiehahtaa ja lisää (halutessasi puolitetut) sokeriherneet juuri ennen tarjoilua. Kuumenna kastike vielä herneiden kanssa.

Paistettu spätzle oli sopivaa seuraa stroganoffille.